tag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post4696959012552823821..comments2013-01-06T00:02:55.324+02:00Comments on Nörttitytöt: Supersankarisarjakuvat, osa 1:kuinka minusta tuli minä eli tarina väärästä tytöstäNhttp://www.blogger.com/profile/17185764775324901762noreply@blogger.comBlogger24125tag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-64468253678630169792012-09-03T12:05:50.807+03:002012-09-03T12:05:50.807+03:00Tuo RX 7/88 on edelle$ne ehkä paras Ryhmä-X Suomes...Tuo RX 7/88 on edelle$ne ehkä paras Ryhmä-X Suomessa. Siinä oleva Pohjantähden ja Roguen vuoropuhelu on vaikuttavin dialogi, mitä olen missään koskaan lukenut. Pohjantähden maristessa, ettei hän olisi mitään ilman voimiaan Rogue vastaa että ilman voimiaan hän olisi kaikkea. Ja tämä tulee tytön suusta, joka lentää, on fyysisesti miltei haavoittumaton ja nostaa 50 tonnia! <br /><br />Siinä sulivat pois omat koulukiusaamistraumani ja ymmärsin, etteivät supervoimat ole se asia, joka todella tekee ihmisestä vahvan. Ainoa paha vaan, ettei tuosta voinut puhua kellekään, vaikka samaa sivua luin uudelleen ja uudelleen. Koska eihän poika voinut samaistua naispuoliseen supersankariin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-43120019177918082222012-05-03T07:43:22.086+03:002012-05-03T07:43:22.086+03:00Harmi että Suomessa ei taidettu koskaan näyttää Sh...Harmi että Suomessa ei taidettu koskaan näyttää She-Ra-sarjaa (He-Manin tyttövastine).Samyhttps://www.blogger.com/profile/17553021046822490018noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-73471915117540063942012-05-03T07:42:06.737+03:002012-05-03T07:42:06.737+03:00Itse muistan katsoneeni My Little Ponya aikanaan, ...Itse muistan katsoneeni My Little Ponya aikanaan, olisiko siinä ollut double featurena mukana Potato Heads tai jotain vastaavaa oheissarjana.<br /><br />Mutta jos tyttösarjoista puhutaan, itse tykkäsin eniten Jem and the Holograms -sarjasta. Menisiköhän Beverly Hills Teens tyttösarjakategoriaan kun se oli aika pitkälti saippuaa.Samyhttps://www.blogger.com/profile/17553021046822490018noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-64908939739031071562012-05-03T07:38:59.072+03:002012-05-03T07:38:59.072+03:00Mielenkiintoista viitata häneen tyttönimellään kun...Mielenkiintoista viitata häneen tyttönimellään kun Sue on kuitenkin ollut Richards 60-luvulta asti ja noin 90% historiastaan. :DSamyhttps://www.blogger.com/profile/17553021046822490018noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-73070810542707840182012-04-19T13:32:24.256+03:002012-04-19T13:32:24.256+03:00Heh, täällä ilmoittautuu kanssa yksi supersarjiste...Heh, täällä ilmoittautuu kanssa yksi supersarjisten ystävä. Oma materiaalilähteeni oli serkkujen ehtymätön puinen arkku täynnä 80-luvun parhaita supersarjiksia. Tykkäsin Hämiksestä, Ihmenelosista ja Ryhmä-X:stä, mutta suosikkini ei ollut kuitenkaan supersankari vaan Modesty Blaise. Luonnollisesti luin myös kaikki Conan Barbaari-sarjikset, vaikka Punaista Sonjaa siellä olikin varsin vähän.Kirsinoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-42221249759883726462012-04-18T22:06:08.283+03:002012-04-18T22:06:08.283+03:00Jos olisi ollut mun pikkuveli niin olisi ollut hen...Jos olisi ollut mun pikkuveli niin olisi ollut hengenlähtö lähellä. @.@Mia Merihttps://www.blogger.com/profile/01843918197767675197noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-70917336254300139962012-04-18T18:58:11.476+03:002012-04-18T18:58:11.476+03:00Kiitos kirjoituksestasi (sekä tästä että toisesta ...Kiitos kirjoituksestasi (sekä tästä että toisesta osasta). Tutulta Kuulostaa, vuosimallia -75. Vieläkin harmittaa, kun tein sen tyhmyyden että jätin isohkon Marvel-kokoelmani pikkuveljelle säilytykseen kun muutin kotoa pois. Se otti ja vei koko kasan divariin... Supersankariharrastukseni oli tosin jo hyydähtänyt siinä vaiheessa, joten en jaksanut nostaa asiasta meteliä.<br /><br />Itse en muista peruskoulussa piilotelleeni harrastuksiani (fantasia- ja scifikirjat, sarjakuvat, tietokonepelit, kirjoittaminen ja piirtäminen...) Silti en jostain syystä joutunut kiusauksen kohteeksi. Yläasteella minulla oli jopa kavereita ja yksi todella hyvä ystäväkin, oltuani ala-asteella enimmäkseen tuskallisen yksinäinen. Ehkä pelastukseni oli se, etten koskaan joutunut päiväkotiin? Kotona sain olla ihan niin omituinen kuin halusin. Kun vihdoin jouduin kouluun, luokkakaverit olivat jo löytäneet muita syrjinnän kohteita.Katjahttps://www.blogger.com/profile/04624029997436524417noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-10363770137657817772012-04-18T14:09:12.147+03:002012-04-18T14:09:12.147+03:00Huh, tähän kirjoitukseen on pakko todeta, että onn...Huh, tähän kirjoitukseen on pakko todeta, että onneksi omana yläasteaikanani 2000-luvun alussa internet oli jo arkipäivää - se pelasti minut totaaliselta itsetunnon menetykseltä kun kahdeksannella luokalla löysin netin syövereistä samanlaisista Tolkienisteista ja fantasiahörhöistä koostuvan yhteisön. Se fiilis kun viimein tajusi, ettei olekaan yksin, oli ainakin itselleni todella käänteentekevä tapahtuma elämässä ja sen on varmasti kokenut moni muukin nörttityttö. :) Eli samassa veneessä ollaan kaikki!Nhttps://www.blogger.com/profile/18400342172684665562noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-63453613490283684782012-04-18T09:30:38.141+03:002012-04-18T09:30:38.141+03:00Touché.Touché.Unknownhttps://www.blogger.com/profile/10715803186957062218noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-1356026346917815822012-04-18T09:18:01.161+03:002012-04-18T09:18:01.161+03:00Minä pidin myös Tuomarista, mutta jossain vaiheess...Minä pidin myös Tuomarista, mutta jossain vaiheessa sen sarjan käsikirjoittajilta lähti mopo käsistä ja sarjakuvista tuli aikamoista sadistisella väkivallalla mässäilyä. Mikä vääryys muuten hyvää hahmoa kohtaan. Muuten, jos kiinnostaa oikeasti hyvä Tuomari-leffa, niin Punisher: War Zone (2009) on sellainen. Olen kirjoittamassa siitä arvostelua blogiini, mutta sitä odotellessa:<br />- pääosassa todella hyvä Ray Stevenson (Rooma-sarjan Pullo)<br />- leffassa on todella voimakkaat värivalot, joihin on hyvä varautua jo etukäteen etteivät jää häiritsemään. Totuttuani tykkäsin niistä kovasti, loivat sarjakuvamaista fiilistä ja antoivat väriä muuten synkälle elokuvalle.<br />- on naisen ohjaama! :O Ehkä sen vuoksi hyvin sadistisen väkivaltaisessa leffassa se ei mene yli eikä haittaa, koska sillä ei mässäillä vaan se vain todetaan.<br />- Pääpahikset ovat aika överit, mutta saavuttavat hienon komediallisen kliimaksin.<br />- Suosittelen, ainakin neljä nörttityttöä. :)Mia Merihttps://www.blogger.com/profile/01843918197767675197noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-38644703958910773862012-04-17T15:24:13.401+03:002012-04-17T15:24:13.401+03:00Onpas ollut ärsyttäviä roolituksia päiväkodissa ja...Onpas ollut ärsyttäviä roolituksia päiväkodissa ja koulussa. Ja kun luki tekstiäsi, tuli omilta päiväkotiajoilta mieleen muistoja joissa pojat leikkivät junaradoilla ja saivat potkulaudat, itse katsoi vierestä. Kouluajoilta en muista vastaavia roolitiuksia, mutta pidin myös omat kiinnostuksen aiheeni omana tietonani. Naapurin pojan äidin kautta lainasimme siskon kanssa hänen sarjakuviaan, joten Agentti X, Hämähäkkimies, Teräsmies ym. lehdet tulivat tutuksi. Luin sekä tyttöjen että poikien kirjoja. Burroughsin Mars-kirjat mm. sekä jonkun Tarzanin ym. Onneksi en ole törmännyt tuollaiseen jäykän sukupuolirooliseen ajatteluun, mutta luultavasti vain sen takia, että pidin ne harrastukseni omana tietonani. Modesty Blaise oli lapsuuteni naisihanne, ja yleensä se, että voi olla vahva ja itsenäinen, sukupuolesta riippumatta. Toivottavasti nykyisin ainakin on jo päästy naurettavasta kasvatusmallista jossa tytöt leikkivät kotileikkejä ja pojat autoilla.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-74694810127023598742012-04-17T15:18:27.579+03:002012-04-17T15:18:27.579+03:00Kiitos tästä mainiosta kirjoituksesta. Se nosti el...Kiitos tästä mainiosta kirjoituksesta. Se nosti elävästi mieleen 27 vuoden takaisen kesän, kun yhdeksän vuotta vanhempi isoveljeni oli armeijassa ja minä sain asua kesän hänen omaani viileämmässä huoneessaan. Veljeni kaapissa oli nipuissa Marvelin supersankarisarjakuvia yhteensä varmaan parimetrisen nivaskan verran, ja ne tuli sen kesän kuluessa kahlattua huolella läpi useaan otteeseen. Kuluneiden lehtien sivuilta aukesi mielenkiintoinen uusi maailma, joka tarjosi niin viihdykettä, ruokaa mielikuvitukselle kuin myös aika kattavan katsauksen Marvelin sankarivalikoimaan. Oma suosikkini oli (ja on edelleen) Tuomari, mutta myös Viitta ja Tikari jaksoivat lumota. Ja tottahan kehittelin omankin supersankarihahmon, Pegasoksen, jonka pukua ja varusteita esittelevä vanha piirros putkahti ilokseni ihmisten ilmoille viime syksynä papereitani lajitellessani (pitäisi varmaan vähän parannella niitä ja tehdä uusi, hienompi piirros ;)).<br /><br />Silmiä avaava asia tässä tekstissä oli se, ettei supersankarisarjakuvien lukeminenkaan ole kaikille ikäisilleni ollut automaattisesti hyväksyttävä ja normaali asia. En ainakaan muista itse koskaan saaneeni osakseni sen enempää negatiivista kuin positiivistakaan huomiota, vaikka olenkin joissain yhteyksissä tuonut julki auttavan supersankarituntemukseni, joten en ole osannut ajatella sitä "vaarallisena" aiheena. Toisaalta en ole itse koskaan suhtautunut sarjakuviin sellaisella palavalla innolla kuin erinäisiin muihin asioihin, joista olenkin sitten saanut kuulla oikein urakalla. Kai se menee sitten jotenkin niin, että jos on itse "vääränlainen", mikä tahansa oma kiinnostuksenkohde kääntyy niiden "oikeanlaisten" kädessä lyömäaseeksi.Isilmírëhttps://www.blogger.com/profile/01778202066220384453noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-30164035495965935122012-04-17T14:19:29.673+03:002012-04-17T14:19:29.673+03:00Ihana kirjoitus, lisää tällaista! Itse olen myös 8...Ihana kirjoitus, lisää tällaista! Itse olen myös 80-luvulla syntynyt tyttölapsi, joka löysi sarjakuvien ja erityisesti Ryhmä-X:n maailman ala-asteikäisenä ja sen jälkeen olenkin loputtomasti fanittanut supersankaritouhua.Orvokkiahttps://www.blogger.com/profile/04876670090359106483noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-72077356152047248842012-04-17T13:03:10.909+03:002012-04-17T13:03:10.909+03:00Mielenkiintoinen teksti, ja hyvä muistutus siitä e...Mielenkiintoinen teksti, ja hyvä muistutus siitä että on itse ollut varsin onnekas kiusaamattomuuden kanssa. Tosin olin, ja olen kai vieläkin, sen verran omissa maailmoissani muksuna etten tajunnut kuin vasta vuosia myöhemmin että jossain vaiheessa yritettiin minuakin kiusata. <br /><br />Isosiskoni ovat samaa ikäluokkaa kanssasi, enkä tiedä millaisia kokemuksia heillä oli nuorena kun keräilivät Mustanaamioita kaappinsa pohjalle. Niihin tuli sitten 90-luvulla muksuna tutustuttua samoihin aikoihin tuon sci-fin ja fantasian kanssa joista oli kyllä aika hankala puhua muiden kanssa kun ne ei vaan tajunneet - onneksi kotona oli pikkusisko ja erityisesti äiti, joka toimi kirjastossakin oppaana aikuisten kirjoihin kun lähikirjaston tädit ei ensin olleet lainata mm. Lapsuuden loppua ala-asteikäiselle tytölle luettavaksi.Lauranoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-69239448503593166542012-04-17T10:12:11.570+03:002012-04-17T10:12:11.570+03:00Oo, Valerian! Itse tutustuin Valerianeihin isäni k...Oo, Valerian! Itse tutustuin Valerianeihin isäni kokoelman kautta. Isukilla ja äidillä oli muutenkin ihan perushyvä varasto eurosarjiksia kuten Asterixit, Lucky Luket, Muumit ja jokunen Manarakin. Isompana etsin sitten itse kirjastoista ja divareista lisää.Anittanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-12460591883439951482012-04-16T23:40:24.702+03:002012-04-16T23:40:24.702+03:00Mitä, tuossahan se on Kittyn kanssa puolapuilla ha...Mitä, tuossahan se on Kittyn kanssa puolapuilla harjoittelemassa. ;)Mia Merihttps://www.blogger.com/profile/01843918197767675197noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-24940515249210448042012-04-16T23:20:51.131+03:002012-04-16T23:20:51.131+03:00Tarinaasi lukiessa huomasin, että olen ilmeisesti ...Tarinaasi lukiessa huomasin, että olen ilmeisesti ollut hyvin onnekas oman sarjakuvaharrastukseni kanssa. Minulla on kätevästi kymmenisen vuotta itseäni vanhempia poikaserkkuja, joilta haltuuni päätyi Mustanaamiota, Asterixeja ja muita sarjakuvia, joita sitten itse keräilin divareista lisää. Supersankareiden ohella varhaisia ja pysyvämpiä ihastuksia oli mm. Valerian (koko sarja löytyy hyllystäni edelleen) ja monet muut eurooppalaiset sarjakuvat.<br />Minulla oli onnekseni koulukavereina muitakin yleisesti kirjallisuutta (myös scifi, fantsu, historiallinen) ja sarjakuvia lukevia tyttötuttuja, joten mieleeni ei varmaan missään vaiheessa edes tullut että sarjakuvaharrastusta pitäisi jotenkin peitellä. <br />Yksi ystävättäristäni keräsi itselleen kaikki Ryhmä-X:t, joten minun ei tarvinnut. Sarjakuvat oli minun harrastukseni ja mielestäni se oli aivan normaalia. (Saatoin tosin olla sen verran erilainen, että en edes vaivautunut olemaan kiinnostunut toisten mahdollisista mielipiteistä omia harrastuksiani kohtaan, joten en tiedä oliko sarjakuvaharrastus jonkun muun mielestä kummallinen vai ei. Minulle ja lähimmille koulukavereilleni se oli normaali harrastus.)<br /><br />Elinan mainitsemat Robin Hood -tarinat ja Muskettisoturit ja Rafael Sabatinin tuotanto tulivat myös minulle tutuiksi jo ala-asteikäisenä sarjakuvien ohella. Hienoa huomata että muillakin on ollut yhtä hyvä maku! Minun valikoimaani kuuluivat myös äidin varastoista löytyneet Zane Greyn länkkärit ja pidin myös Louis L'Amourin lännentarinoista. <br />(Asiasta useampaan: jos pitää Sabatinista kannattaa tutustua myös toiseen saman ajan italialaiseen seikkailukirjailijaan Emilio Salgariin, jonka tarinoita on vasta nyt 2000-luvulla saatu englanniksi. Salgarin tunnetuin sankari Sandokan saattaa olla joillekin tuttu piirrossarjasta.)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-6987563031715571362012-04-16T20:20:20.130+03:002012-04-16T20:20:20.130+03:00Voin kertoa ettei pojillekaan sarjakuvat olleet co...Voin kertoa ettei pojillekaan sarjakuvat olleet cooleinta juttua varsinkaan yläasteella. Niiden ostamista ei kuitenkaan tarvinnut hävetä. Mukava kuulla että jo omassa lapsuudessani sukupuolirajat oli rikottu!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-86152954312374110922012-04-16T20:04:37.073+03:002012-04-16T20:04:37.073+03:00Luulen, että olen itsepäässyt monessa suhteessa he...Luulen, että olen itsepäässyt monessa suhteessa helpolla, koska minulla oli veli. Veljen "siivellä" oli helppo tutustua moniin poikakulttuurin juttuihin ilman, että siitä tarvitsi tehdä kovin suurta numeroa. Lisäksi vanhempamme suosivat aktiivisesti tasapuolista sukupuolikasvatusta, joten jos en olisi itse uskaltanut vaikka ostaa haluamiani lehtiä, olisin varmaan voinut pyytää isää tai äitiä ostamaan. Mulle tosin supersankarisarjakuvat ei lapsena olleet kovin kova juttu - en ole niihin vieläkään kovin perehntynyt, vaikka lukioissä tutustuinkin aiheeseen kapeasti.<br /><br />Varmaan kaikki nörtit kuitenkin tunnistavat jotain siitä lapsuuden ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunteesta, jota Mia tässä hienosti kuvailee. Lapsilla on jostain syystä niin kovin ahtaat käsitykset siitä, mikä on yhteisössä hyväksyttävää, sallittua ja ihailtavaa. Kaipa se johtuu kehittymättömästä tunneälystä eli suvaitsevaisuuden puutteesta.Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/11447845823188192750noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-51338702542325340772012-04-16T19:46:16.462+03:002012-04-16T19:46:16.462+03:00Oli kyllä koskettavaa luettavaa, varmaankin siksi ...Oli kyllä koskettavaa luettavaa, varmaankin siksi että siinä oli paljon tuttua. Itse pääsin ensi kertaa käsiksi X-men sarjakuviin ja Batmanniin setäni arkistoista (joka oli sen verran isääni nuorempi että asui vielä kotona eli minun mummolassa). Ensimmäinen oman batman-lehden hankin antikvariaatista ja oli tuota samaa grim and gritty-kautta. Onneksi minulla oli Porvoon kirjaston Åsa, joka oli silloin 30v. sarjakuva ja fantasiakirjallisuus nörttinainen. Kirjastoon painuin aina koulun jälkeen ja vietin tunteja lukien nojatuolissa Åsan suosittelemia sarjiksia ja raahasin kotiin fantasiaa. <br />Myös He-man oli kova sana, vaikka tyttönä sain poikien leikissä olla vain Thela enkä koskaan Skeletor, vaikka kuinka olisin halunnut. Ja skychanel näkyi kaapeliTV:ssä ilmaiseksi nnegatiivina, josta tuijottelin animaatioina niin transformereita kuin monia muita mitä suomalaisilta kanavilta ei voinut edes haaveilla.<br />Hauskaa että nörttityttöjen kautta löytää samankaltaisia lapsuusmuistoja omaavia ihmisiä, vaikka pienenä oli ihan varma että oli ainoa maailmassa.Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/11809752993411467582noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-79984844314512427032012-04-16T18:36:37.209+03:002012-04-16T18:36:37.209+03:00My Little Pony on myös kiinnostava ilmiö sen puole...My Little Pony on myös kiinnostava ilmiö sen puolesta, että se on tuulettanut toiseen suuntaan perinteisiä ja konservatiivisia sukupuolirooleja. Eli sopivatko ponit stereotyyppiseen länsimaiseen mieskuvaan? Tottahan toki sopivat!Jouni Valkonenhttps://www.blogger.com/profile/14329854817014111437noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-80774478740663281312012-04-16T15:59:30.215+03:002012-04-16T15:59:30.215+03:00Ihana kirjoitus! Jos olisin itse löytänyt supersan...Ihana kirjoitus! Jos olisin itse löytänyt supersankarisarjakuvat lapsuusiässä, olisin varmasti ihastunut niihih - ihastuin serkkujeni Transformers-lehtiinkin. Harmi kyllä, äitini ei pitänyt lainkaan sarjakuvista. Niinpä omaksi vaihtoehdokseni jäi ihastuminen fantasia- ja science-fiction -kirjallisuuteen. Itse kuljetin siis häpeillen genrekirjallisuutta kirjastosta kotiin. Onneksi kiusaajani eivät yleensä vaivautuneet lähikirjastoon, joten pääsin todennäköisesti vähemmällä häpeämisellä.<br /><br />Olisimmepa tunteneet toisemme lapsina! Itse rakastin leikkimistä miespuolisten serkkujeni kanssa. Serkuillani oli myös liikennematto, jonka päälle rakensimme legokaupunkia. Meillä olisi voinut olla hauskaa yhdessä.<br /><br />Nämä tarinat ovat ihanan voimaannuttavia. Tuntuu helpottavalta tajuta, ettei ole yksin muistojensa ja nörttiytensä kanssa. Kiitos!Päphttps://www.blogger.com/profile/04525119101907723824noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-90241764765457604672012-04-16T15:02:23.775+03:002012-04-16T15:02:23.775+03:00Minäkin fanitin Batmania lapsena!:D Tosin en kauhe...Minäkin fanitin Batmania lapsena!:D Tosin en kauhean paljon niitä sarjakuvia tullut lukeneeksi - kai vähän salaa hain veljeni huoneesta. Toisaalta meillä ei juuri ollut sarjakuvia ylipäätään, kun ei ollut rahaa ostaa niitä. Katsoin telkkarista sitä sarjaa ihan innolla ja piirtelin Batmania ja Robinia. Kehitin oman naispuolisen supersankarini heille kaveriksi. Siitä olen kaikkein eniten ollut aina kaapissa.;)<br /><br />Sitten seikkailut vaihtui eri maisemiin, vaikka sankarittareni pysyi. En sillä lailla ole kuitenkaan ikinä ollut supersankareiden fani, että olisin perehtynyt sarjakuviin yhtä paljon kuin vaikka mieheni, joka fanitti eniten Ryhmä-X:ää. Mulle tosi tärkeitä olivat ns. poikakirjat, kaikenlaiset historialliset seikkailut. Luin Jalmari Saulin kirjoja, Robin Hoodia, muskettisotureita, Rafael Sabatinia. Sekä susitarinoita/erätarinoita, kuten J.O. Curwoodia ja Jack Londonia.<br /><br />Tuo kuvailemasi pelon ja häpeän tunne kuulostaa erittäin tutulta! Vaikka varmasti se oli siihen aikaan (olemme saman ikäisiä) ylimitoitettua kaikesta huolimatta. Sitä vain jotenkin tunsi tekevänsä kiellettyjä asioita, kiinnostuneensa jostain, mikä ei ollut lainkaan sopivaa tytölle. Saatika että vaikka koulusta olisi löytänyt ketään, jonka kanssa jakaa kiinnostuksensa! Joillekin ystäville sitä tuli uskoutuneeksi, ja tietty miekkailuharrastuksen parista sitten löytyi vastaavia friikkejä.;)Elinahttps://www.blogger.com/profile/17698075526127663685noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3106941082287869256.post-10210528894674060992012-04-16T13:28:37.981+03:002012-04-16T13:28:37.981+03:00Jos muutuit näkymättömäksi, miksei tässä artikkeli...Jos muutuit näkymättömäksi, miksei tässä artikkelissa ole yhtään kuvaa Susan Stormista?<br /><br />Mainio kirjoitus.Unknownhttps://www.blogger.com/profile/10715803186957062218noreply@blogger.com