Hyvää synttäriä Nörttitytöt!

Minun piti oikeastaan kirjoittaa tämä postaus viime maanantaiksi, mutta unohdin. Eikä se ole edes ensimmäinen postaus, jonka olen unohtanut julkaista ajoissa - antakaa anteeksi. Vuosi sitten en olis uskonut, että unohdan julkaista ajoissa Nörttityttöjen ensimmäisen täyden vuoden juhlapostauksen. Se kertoo kai siitä, että elämäntilanteeni on muuttunut aika paljon vuodessa. Palataan kuitenkin siihen myöhemmin. Nyt kerron, miten kaikki sai alkunsa eli kuinka tulin perustaneeksi Nörttitytöt - ja kuinka Nörttitytöt olivat alusta asti enemmän kuin koskaan olisin voinut saada ominpäin aikaan.

Pitkästynyt ja nettiriippuvainen Anitta Raholassa syksyllä 2011.
"Vois vaikka perustaa jonkun nörttityttöblogin, jos jaksais."

Marraskuussa 2011 asuin Tampereen Raholassa. Se on hiljainen nukkumalähiö, jossa ei tapahdu juuri mitään enkä sitä paitsi tuntenut sieltä ketään. Koko Tampereellakin minulla oli tuttuja vain vähän, ja ne vähät tutut vaikuttivat kovin kiireisiltä. Olin päätynyt Tampereelle asumaan opiskelujen perässä, mutta marraskuussa 2011 maisteriopintoni olivat edenneet itsenäistä työskentelyä edellyttävään vaiheeseen, eikä minulla ollut enää kontaktiopetusta.

Pyörin päivät pitkät yksinäni kaksiossa ja yritin kirjoittaa pitkää elokuvakäsikirjoitusta - tai vältellä sen kirjoittamista. Roikuin paljon netissä. Pahimpina päivinä saatoin käydä kaikki suosikkiblogini läpi vain huomatakseni, ettei yhteenkään niistä ollut tullut uusia päivityksiä ja idlata tunteja Facebookissa toivoen, että jollain kaukokaverillani olisi edes jotain mielenkiintoista jaettavaa. Kaipasin Intenetiini lisää sisältöä ja enemmän yhteisöllisyyttä.

Eräänä päivänä huomasin, että minut oli liitetty Facebookissa uuteen ryhmään nimeltä Geek Women Unite! En edelleenkään tiedä, kuka minut kyseiseen ryhmään lupia kyselemättä liitti, mutta suurkiitos sinulle, tuntematon ystävä. GWU:ssa sadat naiset jakavat päivittäin kymmeniä mielenkiintoisia linkkejä populaarikulttuurin, tieteen, tekniikan ja feminismin alueelta - ja käyvät niistä pitkiä, polveilevia ja mielenkiintoisia keskusteluja. Tunsin saapuneeni juuri oikeisiin bileisiin.


Mopo karkasi käsistä ensimetreillä

Jo ensimmäisenä päivänä GWU:ssa pyöriessäni minulle tuli kuitenkin myös sellainen olo, että "tästä kaikesta voisi saada irti paljon enemmänkin". GWU:ssa jaettiin paljon linkkejä amerikkalaisten geek girl -blogien artikkeleihin. Minusta tuntui surulliselta, ettei vastaavia suomenkielisiä blogeja ollut juuri olemassa. Itse luen ehkä mieluummin hieman syväluotaavampia ja pitempiä blogiartikkeleja kuin usein aiheesta eksyviä ja melko raskaasti seurattavia forum-keskusteluja, joita GWU:ssa syntyi.

Tiesin kuitenkin alusta alkaen, etten halunnut perustaa suomalaista geek girl -blogia yksin. Ensinnäkin minun mielestäni yksi hyvän blogin kriteeri on, että uusia päivityksiä tulee ulos melko usein ja mahdollisimman säännöllisesti. Aiemman blogailukokemukseni perusteella tiesin, etten jaksaisi pitää esimerkiksi viikottaista blogaustahtia yksin yllä kovinkaan pitkään.

Toisakseen, koska suomenkielisiä naisnörttiblogeja ei viime marraskuussa ylipäätään ollut olemassa kovin monta, ajattelin, että olisi samantien hyvä perustaa mahdollisimman definitiivisesti kaikkia naisnörtteyden osa-alueita käsittelevä blogi. Tiesin, ettei oma asiantuntemukseni riittäisi sellaisen kirjoittamiseen. Vaikka olenkin aina identifioinut itseni nörtiksi, en ole koskaan wowittanut, larpannut, rakentanut omaa 3D-tulostintani tai juuri lukenut X-Men-sarjiksia. Tarvitsin siis GWU:laisten apua.

Idea Nörttitytöt-yhteisöblogin perustamisesta kiteytyi eräänä vähäunisena yönä, ja koska idea tuntui vielä aamulla aika hyvältä, postasin aiheesta GWU:n seinälle. Ajattelin ujosti, että jos mukaan saisi esimerkiksi viisikin kirjoittajaa, onnistuisimme melko varmasti julkaisemaan uuden postauksen viikottain homman käymättä kenellekään kohtuuttoman rankaksi. Koska GWU:ssa oli jo satoja jäseniä, pidin viiden blogaajan saamista kasaan melko mahdollisena tavoitteena.

Avasin Nörttitytöille oman sähköpostiosoitteen 17.11.2011. Jo samana päivänä halukkaiksi kirjoittajiksi oli ilmoittautunut 20 naista, jotka pursuilivat ideoita. Ensimmäisen viikon aikana mukaan ehti tarjoutua yli 40 kirjoittajaa. Blogiin tarjottujen aiheiden kirjo oli tajunnanräjäyttävä. Monet kirjoittajat halusivat koetella nörttistereotypioiden rajoja ja kirjoittaa "epätyypillisistä" nörttiharrastuksistaan kuten nukkekodeista, My Little Ponyistä, kamppailulajeista, heavy-musiikista ja piparkakkurakentamisesta. Mietin silmänräpäyksen verran, syövätkö tällaiset artikkelit naisnörttiblogin uskottavuutta. Olin kuitenkin jo julistanut, että blogin tehtävä on paitsi esitellä sitä, mitä naisnörtteys on, myös pohtia, mitä kaikkea se voisi olla.

Päätin luottaa kirjoittajien arvostelukykyyn ja antaa heidän itsensä kertoa, mikä juuri heidän tekemisistään tekee nörttiä. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Toistaiseksi blogista ei myöskään ole uupunut nörttiyden "ydinalueelle" asettuvia juttuja. Olen häikäistynyt siitä, kuinka tasokkaita tekstejä Nörttityttöihin on koko ajan kirjoitettu.

Nörttitytöt lähti blogiprojektina myös sikäli vauhdikkaasti liikkeille, että sadat (no, itse asiassa ensimmäisen tekstin kohdalla tuhannet) lukijat löysivät sen heti. Tavallaan Nörttityttöjen yleisö oli jo valmiina olemassa; postauksia tarvitsi vain mainostaa GWU:ssa ja niillä oli heti lukijoita. Lisäksi kukin kirjoittaja toi blogin lukijoiksi omat kaverinsa.


Blogista yhteisöksi

Anna-Maija Laine ymmärsi, että Nörttitytöt
tarvitsevat Facebook-ryhmän. Kiitos, Maija!

Nörttityttöjen oman Facebook-ryhmän perustamista ehdotti Anna-Maija Laine. Täytyy myöntää, että aluksi en täysin ymmärtänyt, mihin sitä tarvittaisiin. Olin ajatellut hoitaa yhteydet kirjoittajiin sähköpostitse ja sillä selvä. Yleisen naisnörtteysjutustelun ajattelin tapahtuvan jatkossakin GWU:ssa. Kehoitin Anna-Maijaa kuitenkin perustamaan Nörttitytöjen kirjoittajille omankin ryhmän - ajattelin, että eipä siitä haittaakaan ole.

Onneksi Anna-Maija piti ideastaan kiinni, sillä Facebook-ryhmä muodostui nopeasti Nörttityttöjen toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeäksi. Ensinnäkin kirjoittamaan haluavia oli niin paljon, että pelkästään julkaisulistan ylläpitäminen alkoi käydä minulle varsin työlääksi. Tajusin lopulta, että vuorolistan voi siirtää Facebookiin, jolloin kirjoittajat voivat itse varata listalta vuoronsa, eikä minun tarvitse olla itse koko ajan päivittelemässä listaa. Toisakseen kirjoittajista muodostui Facebookissa saman tien yhteisö voimakkaammin kuin olisin ikinä voinut arvata. Kirjoittajat kommentoivat toistensa juttuideoita, suunnittelivat blogauksia yhdessä ja alkoivat tutustua toisiinsa.

Ilman Nina Niskasta Nörttitytöt olisi kaatunut
heti alkuunsa omaan suurudenhulluuteensa.
Kiitos Nina!

Nörttityttöihin halusi kirjoittaa niin moni, että jouduin melko vastentahtoisesti nostamaan blogin päivitystahtia ensin kahteen ja sitten jo kolmeen kertaan viikossa. Sinäänsä on tietysti sitä siistimpää, mitä useammin blogi päivittyy, mutta minua alkoi jo hirvittää, mihin olin taas tullut ryhtyneeksi. Olin luvannut oikolukea jokaisen Nörttitytöissä julkaistavan blogauksen, ja kolmen kerran viikossa julkaisutahdilla se, ja blogin aikataulutuksen valvominen, alkoi jo käydä päivätyöstä.

Onneksi sain heti alkuvaiheessa rinnalleni toisen päätoimittajan ja yhteisömanagerin, Nina Niskasen. Ilman Ninaa en mitenkään olisi pystynyt pyörittämään Nörttityttöjä. Vaikka minä keksin alkuperäisen idean Nörttityttöjen perustamisesta, voi hyvällä syyllä sanoa, että Nörttitytöt on ihan yhtä paljon Ninan kuin minunkin perustamani blogi.

Facebook-ryhmän (tai ryhmien, sillä pian niitä tarvittiin jo useita: yksi vapaalle keskustelulle, yksi faneille, yksi blogin asioiden hoidolle ja muutama paikallistoiminnalle) ansiosta Nörttitytöt on vuoden aikana muodostunut huomattavasti blogia isompi ilmiö. Nörttityttöjen paikallistoimintaa eli live-tapaamisia ehdottivat alun perin blogin lukijat. Vauhdikkaimmin live-toiminta on lähtenyt liikkeille Helsingissä, jossa kuukausittaiset tapaamiset ovat jo muodostuneet perinteeksi, ja omat ryhmät on perustettu myös Turkuun ja Tampereelle. Tutustuttuaan live-tapaamisten kautta Nörttityttöjen kirjoittajat ovat innostuneet tekemään yhä enemmän yhteisiä projekteja, joista hyvänä esimerkkinä voisi mainita tämän jouluisen yhteistyön Helsingin Tyttöjen talon kanssa (siitä lisää tietoa blogissa pian).

Mia Meri on alusta asti ollut aktiivinen nörttityttö
- nyt myös virallisesti päätoimittaja. Valtava kiitos
Mialle ihan kaikesta.

Uusia tuulia

Vuoden kuluessa Nörttitytöt on lunastanut sen tavoitteen, jonka blogille alunperin asetin; se on esitellyt monipuolisesti suomalaista naisnörttikulttuuria. Kartoittamattomia alueita on varmasti edelleen, mutta onneksi nörttityttöjen päät pursuavat uusia ideoita, joita jaetaan Facebook-ryhmässä päivättäin sellaisella rytmillä, etten enää itse tahdo pysyä keskusteluissa mukana.


Nörttityttöjen kirjoitusjonot ovat lyhentyneet siinä määrin, että olemme päättäneet siirtyä julkaisemaan uusia postauksia taas "vain" kaksi kertaa viikossa. Samalla päätoimitusvastuuta on jaettu entisestään niin, että päätoimittaja/yhteisömanagerien tiimissä ovat nykyisin mukana myös Mia Meri ja Anna-Maija Laine. Heidän lisäkseen erittäin aktiivisia Nörttityttöjen toiminnassa ovat myös monet muut - niin monet, etten edes yritä listata tässä koko porukkaa. Kiitos teille kaikille. Ilman teitä Nörttitytöt ei olisi Nörttitytöt.

Siinä, missä muut ovat ottaneet vuoden kuluessa Nörttityttöjen toiminnassa yhä aktiivisempaa roolia, itse olen vähitellen liukunut enemmän ja enemmän taka-alalle. Oma elämäntilanteeni on muuttunut vuoden kuluessa rajusti; olen muuttanut kahdesti, aloittanut uuden työn ja avioitunut. Siinä, missä vuosi sitten roikuin kaiket päivät Facebookissa, nykyisin en tahdo ehtiä sinne.

Onneksi Nörttitytöt ei ole yhden tytön projekti, eikä tarvitse minua jatkaakseen elämäänsä. Olen miettinyt, että uuden Nörttitytöt vuoden kunniaksi voisin luopua päätoimittajuudesta kokonaan ja siirtyä pelkästään kirjoittelemaan Nörttityttöihin silloin tällöin.

On ihanaa nähdä, mitä kaikkea Nörttitytöistä vielä tuleekaan! Uskon, että tämä on vasta alkua.