Näytetään tekstit, joissa on tunniste Star Wars. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Star Wars. Näytä kaikki tekstit

perjantai 9. marraskuuta 2012

Disneyn Tähtien sota

- pimeä uhka vai sittenkin mahdollisuus?
Anitta Kiviranta

Moni scifisti räpytteli silmiään lukiessaan ensikertaa viime viikolla Internetissä kulovalkean tavoin levinneen uutisen, jonka mukaan Disney on ostanut Lucasfilmsin ja luvannut julkaista uuden Tähtien sota -elokuvan jo vuonna 2015. Itsekin epäilin hetken uutisankkaa, mutta totta se nyt vain näyttää olevan. Sisäistettyäni sen mahdottomana pidetyn tosi asian, että Tähtien sota -saaga jatkuu uudella täyspitkällä leffaosalla, jaan nyt kaikkien maailman muiden Tähtien sota -nörttien kanssa yhteisen hämmennyksen; pitäisikö nyt hihkua riemusta vai ripotella päällensä tuhkaa?

Tähtien sodan isä George Lucas on aiemmin tullut tunnetuksi suorastaan kontrollifriikkimäisyydestä vahtiessaan, että Tähtien sodan monipuolinen maailma ja valtava henkilöhahmokaarti esitetään oikein muun muassa Tähtien sota -elokuvien valtavassa oheismateriaalimeressä. George Lucas on luonut käsittämättömän omaisuuden nimenomaan elokuviensa oheistuotteilla. Juuri oheistuotemarkkinat ovat tietysti myös perimmäinen syy siihen, että Disney on hankkinyt Lucasfilmsin omistukseensa huikealla 4,05 miljardilla dollarilla. Monet Tähtien sota -fanit pelkäävätkin, että uusi elokuva on Disneylle puhtaasti rahastuskeino, eikä elokuvan sisältöön olla valmiita panostamaan riittävästi.


George Lucas lähtee eläkkeelle
- tällä kertaa ihan oikeasti.
Lucas ansaitulle eläkkeelle

Vaikka Lucaskin on aina ollut markkinamiehiä, fanit ovat luottaneet siihen, että hän tekee Tähtien sota -elokuvat sydämellä ja huolehtii siitä, että myös oheistuotteina syntyneet, niin sanottuun "Tähtien sodan laajennettuun universumiin" sijoittuvat,  Tähtien sota -kirjat, -pelit, -sarjakuvat ja niin edes päin kunnioittavat Tähtien sota -elokuvien henkeä. Joissakin fanien keskusteluissa Tähtien sotaa koskevista oikeuksistaan luopuva Lucas onkin nyt leimattu "petturiksi," ikään kuin hän olisi viimeinen jedi, jonka tehtävä on ikiaikaisesti vartioida Tähtien sota -kaanonia.

George Lucas ilmoitti kuitenkin jo viime toukokuussa jäättäytyvänsä eläkkeelle Lucasfilmsistä. Eläkkeellejäämisilmoitus sivuutettiin mediassa melko vähällä huomiolla, sillä Lucas on höpissyt eläkkeelle jäämisestä viime vuosina useaan otteeseen kykenemättä aiemmin kuitenkaan täysin irtautumaan Lucasfilmsin toiminnasta. Lucas on kertonut haluavansa ohjata eläkevuosinaan harrastemielessä kokeellisia elokuvia vailla stessiä niiden kaupallisesta menestyksestä. Jokainen luovalla alalla työskentelevä ihminen varmasti tunnistaa tämän haaveen. George-setä on tehnyt pitkän uran viihde-elokuvien parissa, suokaamme hänelle vapaus toteuttaa täysillä taiteellisia ambitioitaan elämänsä iltaruskon ajan.


Kohti uusia tähtiseikkailuja

Lucasfilmsin fuusioituminen Disneyyn on luonnollisesti selitettävissä puhtaasti kaupallisten intressien valossa. Hyvänsuovasti voisi kuitenkin ajatelle, että on George Lucasilta tavallaan suorastaan jaloa "testamentata" Tähtien sodan maailma eteenpäin uusille tekijöille nyt, kun hän itse ei enää halua jatkaa tarinan kertomista. Tähtien sota on kasvanut valtavaksi ilmiöksi ja inspiroinut lukemattomia ihmisiä. Olisi sääli, jos George Lucas veisi Tähtien sodan eläkkeelle ja (aikanaan) hautaan mukanaan.

Falumpaset on yksi kymmenistä Tähtien sotien
fiktiivisistä elikoista.
Tähtien sodan kuusi episodia purkittavat eeppisen scifioopperan kahden sukupolven sodasta ja hyvän ja pahan valtataistelusta sikäli definitiivisesti, että seitsemättä jatko-osaa tälle samalle tarinakokonaisuudelle on kieltämättä aika vaikea kuvitella. Samaan aikaan Tähtien sodan maailman vetovoima on kuitenkin aina perustunut nimenomaan tarinan maailman uskomattomaan diversiteettiin. Kun samaan maailmaan mahtuu olioita ewokeista twi'lekeihin, jokseenkin mikä tahansa tuntuu mahdolliselta. Itse lumouduin pienenä nörttityttönä juuri Tähtien sota -elokuvissa vilisevien humanoidirotujen ja erilaisten otusten kirjosta sekä kaikista niistä ihmeellisistä maailmoista, joissa Tähtien sota -saagassa piipahdellaan. Sepittelin päässäni Tähtien sota -fanifiktioita jo kauan ennen kuin olin koko termiä kuullutkaan.

Pieni sisäinen nörttityttö minussa toivoisinkin, että seitsemännen Tähtien sodan käsikirjoittajat veisivät tarinan mahdollisimman kauas sinäänsä jo loppuun käsitellyn tupla-trilogian tapahtumista ja sijoittaisivat uuden seikkailun jollekin Tähtien sodan laajennetun universumin toistaiseksi kartoittamattomammalle laidalle ja ajanjaksolle. Sillä tavoin katsojat voisivat päästä jälleen uuteen Tähtien sota -seikkailuun, mutta olemassa olevan saagan sisäiseen logiikkaan ei tarvitsisi sekaantua.

Hiekkaiselta planeetaltaan huimaan avaruusseikkailuun
repäistävän pikku robotin tarinaa on syystä verrattu
erään hiekkaiselta  planeetaltaan huimaan avaruus-
seikkailuun kiskaistavan nuoren pojan tarinaan.
Spekuloitaessa Tähtien sodan tulevaisuutta Disneyn käsissä, kannattaa myös muistaa, että Disney osti aikoinaan juuri Lucasfilmsistä irtautuneen Pixarin jo vuonna 2006. Tämän jälkeen Disney Pixar on tuottanut muun muassa elokuvat Ratatouille, WALL-E, Up, Toy Story 3 ja Brave. Mikäli uuden Tähtien sota -elokuvan käsikirjoituksellinen taso vastaa mitä tahansa näistä elokuvista tai edes niin ikään Disneyn tuottaman Pirates of the Carribean -sarjan alkuperäistä trilogiaa, Tähtien sota -faneilla ei ole hätäpäivää.

Ja ollaanpa nyt rehellisiä; kuka nörtti ei haluaisi nähdä C-3PO:a ja R2-D2:ta valkokankaalla vielä kerran? Kun asiaa hetkenkin ajattelee, robokaksikkohan sopii Disney Pixar -universumiin kuin nenä naamaan. Vai kuka muka voi vastustaa tätä näkyä?

Kaikki kuvat Wikipediasta.

Kirjoittaja leikki pienenä metsässä ewokkia, meikkasi teininä huulensa ainakin vuoden Amidala-tyyliin
ja äänestäsi milloin tahansa presidentiksi ennemmin Jar-Jar Binksiä kuin Aku Ankkaa.


EDIT 9.11.2012 klo 12.06 

Oli ihan pakko tulla lisäämään tämän jutun loppuun nörttityttöystäväni Maria Blomqvistin Facebook-wallin kautta tänään löytämäni YouTube-video, koska se oli ainakin minun aamuni pelastus. Prinsessa Leia on nyt Disney-prinsessa! (Niin on tarkasti ottaen tietysti Amidalakin - taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun Disney-universumissa on kaksi sukupolvea samaa kuninkaallista sukua olevaa prinsessaa edustettuna.) Mahtava biisi muuten. Jos Disney tekee uusia Star Wars -animaatioita vaadin, että niissä on laulua! Paljon laulua.



maanantai 8. lokakuuta 2012

Nordic Garrison – Pimeän puolen pohjoiset joukot



Nordic Garrison Sellon Sembaloilla. Kuva: Johnnie Saares

Varsin kryptisen nimensä takana Nordic Garrisonia voidaan yksinkertaisimmin luonnehtia joukoksi Star Wars -faneja, jotka pukeutuvat pikkutarkasti elokuvan asuja jäljitteleviin roolivaatteisiin ja esiintyvät erilaisissa tapahtumissa viihdyttämässä lapsia ja lapsenmielisiä. Lapsiyleisöstä huolimatta puvut eivät ole mitä tahansa naamiaiskamppeita, vaan juurikin virallistettuja organisaatioiden pukuja, joiden laatua valvotaan hyvin tarkasti. Koska Lucasfilm omistaa kaikki oikeudet hahmoihin ja niiden kaupalliseen hyödyntämiseen, eivät esiintyjät ota osallistumisestaan minkäänlaista palkkiota. Pääasia esiintyjille onkin ihmisten ilahduttaminen ja vapaaehtoisten lahjoitusten kerääminen yhteistyökumppani Unicefille, jonka varainkerääjien kanssa tapahtumia kierretään.

Tarkalleen termi ‘Nordic Garrison’ viittaa nimenoman pimeän puolen asuja kantavaan joukkoon, ja vielä eksaktimmin sen paikalliseen, pohjoismaiseen kollaasioon. Garrisoneita, alueellisia toimintaryhmiä, on tiheässä ympäri maailman: Yhdysvalloissa, organisaation syntysijoilla useita kymmeniä ja Euroopassakin jokaisella isommalla maalla omansa. Suomi on mukana muiden pohjoismaiden kanssa, sillä toimijoita on maassamme vielä kovin vähän, alle parikymmentä aktiivista. Samasta syystä Suomessa käy esiintymässä myös jonkin verran ruotsalaisia ja norjalaisia, ja suomalaiset vuorostaan vierailevat lahden toisen puolen isommissa alan tapahtumissa. Yhteensä puvun omistavia jäseniä on maailmalla kymmeniä tuhansia ja jokaisella maanosalla ainakin jonkinlaista toimintaa.

Muiden Garrisonien ohella kuuluu Nordic Garrisonkin Albin Johnsonin perustamaan 501st Legion (Vader's Fist) -yläjärjestöön, joka tukee darksidereiden esiintymistä ja yhteisöllisyyttä. Hyviksillä on myös oma organisaationsa, Rebel Legion, jonka pohjoismaista yhteisöä kutsutaan nimellä The Wampa's Cave. Nordic Garrison on kuitenkin käytännössä yläkäsite kaikelle Suomessa tapahtuvalle pukuesiintymiselle, sillä Rebel Legionin toiminta on vielä jokseenkin lapsenkengissään ja jäseniä vain kourallinen. Lisäksi mukana on ns. kaksoisagentteja, jotka toimivat jäseninä molemmissa organisaatioissa ja pukeutuvat siis tarpeen tullen niin imperiumin kuin kapinallisten joukkoihin. Käytännön merkitys jaottelulla on siis ainoastaan organisaatioihin liittyvä: Nordic Garrison ja Rebel Legion liikkuvan Suomen piireissä joka tapauksessa aina yhdessä, sillä kaikki tuntevat toisensa ja tapahtumiin halutaan yleensä paikalle molempien puolten hittihahmot.

Itse bongasin kyseisen joukon viime kuussa Sellon Sembaloissa ja pääsin tätä myötä myös haastattelemaan muutamaa pukuharrastajaa heidän henkilökohtaisista kokemuksistaan Nordic Garrisonissa. Lämpimät kiitokseni kaikille haastatteluun suostuneille.


Christa: trianii, ihminen, jedi - ja vähän pimeyden kätyrikin

Kira Si-Fuur. Kuva Samuli Veliheimo
Rebelien joukoissa aloittanut Christa Uimonen kertoo tulleensa toimintaan valmiin jedipuvun kanssa. "Itse innostuin asiasta, kun pelasin tuttavani luona Tähtien Sota -roolipeliä. Koska jo ennestään harrastin vaatetusta liveroolipelitaustani takia, päätin hommata itselleni jediasun.” Christa kertoo, että tämän jälkeen joku löysi internetistä kuvan Christasta kyseisessä vaatteessa ja lähestyi tätä sähköpostin välityksellä. Christa kiinnostui tilaisuudesta Rebel Legionin porukoissa ja on nyt, viisi vuotta myöhemmin, edelleen jäsen, joskin juuri tällä hetkellä henkilökohtaisista syistään esiintymistauolla.

Christa lähti hommaan ideoiden itselleen trianii-rodun jedihahmon nimeltä Kira Si-Fuur. "Kiraan päädyin, sillä halusin tuoda mukaan jotain pörröistä ja eläimellistä, ja myös koska itse olen kissanomistaja. Ihminen olisi tietysti ollut helpoin valinta, mutta se tuntui liian tylsältä. Halusin, että hahmoissani olisi jotain erikoista. Minulla on Kiran rinnalla myös ihmisjedi Usva, sillä Kira ei ole virallinen." Christa kertoo siirtyvänsä aika ajoin myös pimeälle puolelle Darth Nihiluksen vaatteissa, riippuen vähän siitä, minkälaisia hahmoja on tapahtumiin toivottu. Usvana hän on käynyt ainakin talvisessa Norjassa, sillä Usvalla on talviasuksi sopiva kaapu.

Kiran epävirallinen status liittyy harrastajien erittäin tiukkaan ohjeistukseen. Vaikka Rebelien puolella sallittuja ovat myös itse keksityt hahmot, pitää niidenkin sopia Star Wars -maailmaan. Ongelmia Kiran kohdalla tuottaa nimenomaan tämän rotu. "Vaatestandarit ovat tottakai olemassa, jedikaavun pitää esimerkiksi olla tietynlainen, mutta sitten, mitä rotua haluaa olla, se on myös ihan oma asiansa. Jos haluaa olla jotain todella mystistä rotua, vaikka Ewokeja, ja missään ei ole tietoa, että näitä olisi ollut jedeinä, ei asua saa viralliseksi. Pitää olla mustaa valkoisella Star Wars –loressa, ja tota taas pyörittää kirjailijat, Lucasfilm ja nämä virallisen puolen tahot. Sitten, kun joku päättää mainita kirjassaan Ewok-jedit, asusi muuttuu officialiksi." Usva sen sijaan on ihmisenä hyväksytty, vaikka on sekin Christan mielikuvitusta. 

Darth Nihilus. Kuva: Samuli Veliheimo
Christan toinen virallinen puku, Darth Nihilus tyrmättiin puolestaan pukustandardien tiukkuuden vuoksi monen monituista kertaa ennen hyväksyntää, sillä olemassa olevien hahmoista hyväksytään vain tiettyjä versioita, joiden kaikkien täytyy vastata aina kullekin puvulle asetettuja vaatimuksia. Hyväksynnästä vastaavat kussakin yhteisössä tiettyihin pukuihin erikoistuneet henkilöt. Niin kauan kun vastuuhenkilö huomauttaa, että jotain puuttuu tai on väärin, ei hyväksyntää tipu. Asun virallistamista toivotaan syystä. Koska Christan Kiraa ei ole hyväksytty hahmona, ei hän voi esiintyä tässä asussa missään Lucasfilmin virallisissa tapahtumissa. Nordic Garrisonin keikoille hän kuitenkin kelpaa.

Kira sekalaisessa seurassa. Kuva: JBM
Christa kertoo kertoo nauttivansa omien hahmojen suunnittelusta juuri siksi, että niiden kanssa voi olla vähän luovempi. "Lienee makuasia, haluaako lähteä puuhaamaan juurikin mahdollisimman autenttista valmishahmoa vai haluaako luoda omaa." Aloittelijalle Christa ei suosittele kummassakaan tapauksessa kovin vaativaa pukua, sillä hänestä tärkeää on tunnustella, pitääkö harrastuksesta niin paljon, että haluaa panostaa siihen. "Jediasu on varmaan halvimmasta päästä. Mutta hyvin äkkiä se hinta pompsahtaa satoihin, jopa tuhansiin euroihin, varsinkin sellaisten hahmojen kuin Vaderin kanssa. Että siihen kannattaa sitten varautua."

Vaikka kiireitä on edelleen, näkee Christa edelleen palaavansa esiintymishommiin. "Tulen aina olemaan Star Wars -fani ja mielessäni pyörii jatkuvasti uusia pukusuunnitelmia. Olen jo pitkään haaveillut jedin kaavusta, jossa olisi kirjailua ja jonka kankaat värjäisin itse.”


Ville: Ghostbusterista Boba Fettiksi

Villen vaikuttava asuvalinta. Kuva: Aino Harvola
Pimeällä puolella Boba Fettin pukimissa kulkeva Ville Ahtonen tuli alunperin toimintaan mukaan Ghostbusters-pukuryhmänsä kautta, jonka kanssa kävi coneissa ja johon oli puuhannut itselleen vaatteita ja varusteita. Hän löysi tiensä ensin Ghostbusters-pukusivulle GBFans.comiin ja sitä kautta Boba Fett -foorumi Dented Helmetiin. Ville toteaakin, että foorumeilta on hyvä lähteä liikkeelle. "Niiltä saa korvaamatonta apua asujen hankintaan ja toimintaan liittymiseen. Asuja varten on hyvä käydä läpi referenssikuvia ja keskustella muiden harrastajien kanssa." Pukujen eteen nähdään todella paljon vaivaa. Villen Boba-puku on siitä hyvä esimerkki. Koska pyrkimyksenä on elokuva-autenttisuus, pyritään valmiiksi puvuksi saamaan niin tarkka kopio kuin mahdollista.

Pukuja, kuten mainittua, koskevat tietyt vaatimukset. Puvuilla on lisäksi eri tasoja ja niitä on mahdollista päivittää ylemmille tasoille eli lähemmäs alkuperäistä. Villen Boba Fett on tällä hetkellä ensimmäisen tason hyväksytty “501st Boba Fett SE” –pukusääntöjä vastaava puku. Villen tarkoitus on tehdä puvusta astetta tarkempi tuomalla siihen elektroniikkaa lisää. Kolmannelle, eli tarkimmalle ja elokuvan asua täysin vastaavalle tasolle pitäisi pukuun liittää eräs hyvin kallis investointi, joka kaiken lisäksi ei juurikaan puvusta ulospäin näkyisi. Ville vetää rajan tähän. "Se olisi aika turhan oloista. Pärjään ihan hyvin sillä kakkostason puvullani." Puvun omistajana Ville on tietysti kaikkein tarkin pukunsa täydellisyydestä. Puvun säilytystäkin varten Ville on tehnyt itse puisen säilytyslaatikon. "Olen laittanut pukuun niin paljon rahaa, että haluan pitää siitä huoltakin. Tuolla se pysyy kuosissa ja olen saanut tästä keksinnöstä kehujakin muilta harrastajilta." Laatikko on järjettömän kokoinen kompleksi ja puku täytyy pakata siihen tietyllä tavalla. Pientä ruuvia ja mutteria on niin paljon ja isommat osat on pehmustettava tilavasti. Ville ei stressaa. Hän tietää tasan, mikä mihinkin kuuluu.


Puvunkuljetusoperaatio.
Kuva: Aino Harvola
Ville päästi minut ystävällisesti seuraamaan, kuinka puku laitetaan päälle ja miltä sen käyttäminen tuntuu. Pelkkä pukeminen oli yllättävän vaikea operaatio ja vaati minut, avustavan ihmisen kiinnittelemään osia, joihin Ville ei itse ylettänyt. "Tässä puvussa ei paljon taivuta. Kuten alkuperäisissä elokuvan puvuissa, ei tässäkään pysty tekemään kovin paljon mitään liikkeitä, jotka vaativat kumartelua tai vastaavaa. Siksi esimerkiksi tuo alaosa on pakko pukea ennen rintapanssareita tai muita isoja ylävartalon osasia."  Myös kypärä tuottaa Villelle joskus ongelmia. "Siitä näkee vähän huonosti läpi, eikä alaspäin oikein näe aina. Mikä on hankalaa, koska suurin osa yleisöstä on kuitenkin lapsia." Tämä vaikeuttaa Villen mukaan myös sitä, ettei aina voi ennakoida innokkaiden lapsosten turvallisuutta. Boba-puvussa Villellä on teräviäkin osia, joihin pienet sormet mielellään eivät saisi löytää tietään. Asu on myös huomattavan kuuma. Ville kertoo, että 28-asteen helteillä sen pitäminen on ollut väliin varsin mielenkiintoista. Materiaali ei ole suosiollista oikein kesällä, eikä kyllä talvellakaan. Mutta se näyttää erittäin hyvältä, ja sehän on pääasia.

Harrastajien asut ovat vaihtelevasti hyvin erilaisia materiaaleja kuten muovia, metallia, lasikuitua, nahkaa ja kangasta. Jokainen puku on käsityötä, eikä samakaan puku aina ole samanlailla tehty. Villeä pukiessa oli hauska huomata, miten erilaisista osista Boban puku lopulta koostui ja kuinka monta naviskaa siinä oli. Kokemus valotti elokuvapuvustuksen hullua maailmaa aivan uudella tavalla: kunhan se näyttää vakuuttavalta, ei ole väliä, mikä se oikeasti on. Salapoliisityötä tehneet harrastajat ovat löytäneet puvuista esimerkiksi taskulaskimia, hammaslääkärin välineitä, USA:n armeijan pressuja ja muuta hyvin luovaa.

Villen kypärä mukailee alkuperäistä
tarkasti kaikkine epätäydellisyyk-
sineen ja pikku yksityiskohtineen.
Kuva: Ville Ahtonen
Villen asunto on ei-niin-yllättävän Star Wars - ja erityisesti Boba Fett -vaikutteinen. Ville kuitenkin väittää valinneensa Boban hahmokseen ihan vain siksi, ettei sellaista vielä Suomessa silloin ollut. "Tietysti meitä Bobia tuli sitten samoihin aikoihin sattumalta kaksi, onneksi sentään erilaiset versiot. Teemun Boba on Empire Strikes Backin näkemys, kun taas minun on Return of the Jedi: Special Editionin." 501st Legionin foorumin Costume Reference Librarysta löytyykin monta erilaista Boba-vaihtoehtoa, koska elokuvissa vaihtelua on yllättävän paljon. Lisäksi hyväksyttäviä ovat kaikki viralliset hahmot concept artista animaatiosarjoihin.

Täydellinen aitouden tuntu ei ole kiinni myöskään pelkästä puvusta. “Nordic Garrisonilla on esim. Darth Vader- puku, joka on luonnollisesti erittäin toivottu, mutta se vaatii esiintyjältä pituutta näyttääkseen oikealta. Alkuperäinen Darth Vaderin esittäjä David Prowse oli liki kaksimetrinen. Sama koskee tietysti Chewbaccaa, jota tosin ei meillä valitettavasti olekaan.” Tulevaisuuden varalle Ville on jo suunnitellut itselleen Darth Maulia, miekkakin löytyy jo. Ja tietysti hieman edellisestä poikkeavaa Bobaa. Samalla hän jatkaa hommiaan myös Ghostbuster-porukassaan.


Elina, Osku ja Iska: kaiken takana on (sisäinen) lapsi

Iska, asennelapsi. Kuva: Elina Herttua
"Kaikki alkoi viime huhtikuussa 2012, kun Messukeskuksessa oli samanaikaisesti järjestettävät Lapsimessut ja Model Expo -harrastemessut. Lapsimessut ovat olleet minun ja pojan yhteinen perinnekuvio jo useamman vuoden ajalta, mutta tänä vuonna messut sujuivatkin vähän erilaisella tavalla. Iska oli jo edellisenä kesänä alkanut osoittaa vahvoja merkkejä Star Wars-innostuksesta, ja nyt kun mieheni ohjeisti meidät käymään Nordic Garrisonin messupisteellä Star Wars-hahmoja moikkaamassa, peli oli selvä. Poika halusi kotona pukea ylleen jediritari Saesee Tiinin asun, yhden monista hänelle kyhäillyistä leikkiasuista, mukaan tarttui pieni Wii-valomiekka. Sinne pisteelle sitten jäimme melkein pariksi tunniksi, kun sekä Iska että Nordic Garrison ihastuivat toisiinsa. Iska oli kohdannut nämä upeat hahmot, ja Nordic Garrison sai piristystä messuviikonloppuun pienestä tosifanista, joka poseerasi luontevasti heidän kanssaan lukuisissa valokuvissa. "

Näin kuvailee Elina Herttua 5-vuotiaan poikansa Iskan ja samalla koko perheen päätymistä Nordic Garrisonin riveihin. Vielä epävirallisina jäseninä ja taustajoukoissa puuhailevat Elina, Osku ja Iska Herttua ovat porukan uusimpia tulokkaita, joista Iska-poika on tällä hetkellä joukon ainut pukeutuja. Hänkään ei ole toki virallinen jäsen, organisaation jäseneksi päästäkseen pitää nimittäin olla täysi-ikäinen. Pukunsa voi kuitenkin alaikäisenäkin hyväksyttää, jolloin saa itselleen epävirallisemman youngling-aseman. Iskaa Elina luonnehtii Nordic Garrisonin "eräänlaiseksi maskotiksi". Sellon Sembaloihin, puoli vuotta ensi-innostuksesta Iska sai itselleen vihdoin oman aidonoloisen jedilapsikokelaan asunsa. Sembaloiden kuvissa Iska huitookin hyvin innokkaasti pikkuvalomiekallaan ja on selvästi porukassa kuin kotonaan.

Iskan innostuttua asiasta Model Expon jälkeen, oli myös tämän vanhempien tulevaisuus sinetöity. Elinan mies Osku tunsi erään Nordic Garrisonin suomalaisista aktiivijäsenistä pienoismallirakentelun kautta. Tästä lähti tiivis yhteydenpito, mikä johti siihen, että sekä Elina että Osku päätyivät Nordic Garrisonien supporteiksi eli avustajiksi. Samalla harrastuksesta on tullut perheen yhteinen aktiviteetti. Pientä poikaansa seuranneena ovat vanhemmatkin alkaneet itsekin haaveilla pukeutumisesta."Miehelleni on jo tulossa oma Incinerator Trooper -puku ja omakin pukuni on suunnitteilla. Ei sillä etteikö jo support-homma toisi sinällään paljon iloa." Elina kertoo, että tahtoisi pukeutua jediritari Barriss Offeeksi, kun pukuun on taas parempi mahdollisuus panostaa.  "Tällä hetkellä päähuomioni on toki trooppeihin [siis esiintymisiin] osallistuvan viisivuotiaan holhous ja huolto, mutta pikkuhiljaa pojan iän kasvaessa peräänkatsomisen tarve vähenee, ja tämä vapauttaa lisää voimavaroja. Olisihan se kiva olla mukana hommassa myös jonain hahmona, kun ei tämä Suomen porukka niin kovin suuri ole."

Apuja aloittamiseen saa Elinan mukaan halutessaan helposti. Porukka avustaa hienosti toisiaan jakamalla vinkkejä ja neuvoja ja tarjoamalla jopa käytännön apua puvun kanssa. Päätavoitteena Herttuan perheen molemmilla aikuisilla on ensimmäinen virallinen puku ja Garrison-jäsenyys. "Oma ensimmäinen pukuni tosin tulee olemaan Rebelin puolella, mutta on minulla kyllä muitakin suunnitelmia..."

Iska, Osku ja Sandtrooper valmistautumassa.
Kuva: Elina Herttua
Kysyttäessä toiminnan parhaista puolista toistaa Elina lähes identtisin sanankääntein sen, mitä myös Ville ja Christa esiintymisestä toteavat. Näyttäisi olevan selvää, miksi pukeutuminen ja esiintyminen on kaiken vaivannäön ja panostuksen arvoista.

"Se ilo, jonka näkee lasten (ja yllättävän monen aikuisenkin) kasvoilta, kun pukeutuneet hahmot astuvat yleisön eteen, on äärimmäisen motivoivaa ja koukuttavaa. On hauskaa olla mukana tuomassa iloisia hetkiä ihmisten arkeen, ja taustalla on toki myös laajemmallekin ulottuva hyvä, yhteistyö Unicefin kanssa. Olemme nähneet omin silmin, kuinka onnellinen ja ylpeä pieni lapsemme oli tavattuaan ihailemansa hahmot ja huomattuaan olleensa heille mieluista seuraa. Se tunnelma nosti meidät aikuisetkin noiden ensimmäisten messujen jälkeen aivan kattoon."

Nordic Garrisonin seuraava esiintyminen Kampissa 10.11.2012 klo 11.-15.00.  Jos kiinnostuit toiminnasta, tule paikan päälle kyselemään lisää esiintyjiltä tai supporteilta, tai tutustu harrastajien foorumeihin.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Sweaty and wasted from screaming, but it was fun!


Greetings from high up in the air! We are on our way back home and suffering from jet lag, so apologies if this text makes no sense at times.

After surviving the floods, whirlwind, rattlesnakes, scorpions and tarantella eating wasps of the desert, we headed to the more safe areas of San Diego. Located close to the Mexican border, our GPS navigator decided to go on a tirading rampage and directed us to people's private yards and other very embarassing places. But other than that, we can highly recommend the GPS navigator we bought: the cheapest Tom Tom they carried in Target. (Just make sure it has lane changing aid.)

San Diego Zoo

My experiences of the San Diego Zoo have been prior to this visit limited to the reality TV show on the zoo which came out many years ago. The show followed the animal caretakers and from it I got the impression the San Diego Zoo is a huge, high quality zoo. Correct. San Diego Zoo is one of the top zoos in the world and houses many rare animals and is an active participant in many programs designed to reintroduce near extinct animals back to nature.

On the being huge part, there are bus routes within the zoo you can take. Also the map gives you the impression this area is huge. We both looked at the map and made a list of all the must see animals and tried to plan on which bus stops to use, etc... but it was totally unnecessary. The zoo is actually, for a normal Finnish person used to walking, a large but in no way overwhelming place. We ended up visiting each and every animnal in the zoo, not needing the bus even once and even had time to spend over half an hour looking at the elephants getting fed. We spent about six to eight hours in the zoo and never felt we had to hurry and even had time to stop for a proper dinner even though we are those people who have to stop to look at every animal no matter how (un)interesting they are.

I must also praise the zoo for taking care of its customers. There were restrooms, restaurants, cafes and stores everywhere. In places they even had moving walkways to help you take shortcuts or climb uphill. The only problem was, the zoo is a labyrinth where you can get lost quite easily. There are a few main streets and from them you can enter routes named after a theme or some popular animals on that route. The only problem is the signs don't give you a clear indication on the direction you need to take and in the middle, around a huge bird house, the routes go on many levels and at least we got hopelessly lost trying to find the hippos. But no worries, in the end we did find them, though I still have no idea how.

And as for the animals, which are the main attraction of the place. What can I say: <3 .

*****

Elephants went bananas for food!

A hippo baby teasing its mom. Mother later had her revenge. She pooped in the baby's mouth underwater. Quite a sight! *fail*

This panda decided to get active just when we got to his home.

It looks graceful in this photo, but in reality it was quite scary to watch.
Mostly it just slid down the trees and fell down from places, requiring minimum energy to get down. Weird animals.

Huge birds. The pink headed one is two years old and the dark one only one year old. (You can tell from the colour.)

Camels. Always cool.

After Berlin Zoo a swore I would never go to see orangutans again. I just cried my eyes out there. Here the orangutans looked less depressed but just as bored, except for this little guy here who was doing all the tricks from they monkeying book to ward off the boredom. The others just lied there or rolled around the cage being very, very bored. I hope there would have been some way for me to make their day a bit more exciting. I really don't like intelligent animals such as these held in cages without stimulation.


San Diego Comic Con 2012

Right at the same time we were in San Diego there was the famous Comic Con. Unfortunately the tickets had sold out in 15 minutes and we missed even the second sale so there was no way for us to get in. We hoped there would have been some events in the city arount the Comic Con, but apparently not. Many of the comic stores were open at regular hours and some had even closed their doors. But the ones we visited we bought empty.

Comic Con: **** (we suppose, if you can get tickets and like crowds)
San Diego Comic Stores: **** (Especially Comickaze was amazing! The staff really know their stuff.)

La Brea Tar Pits

Yeah, you read that right, it's a... tar pit. But don't go waving the fail flag quite yet, because it's not just any old tar pit. This one is located right in the middle of Los Angeles and holds the remains of many millions of animals from before the last ice age! They have found many extinct animals from the pits like sabre-toothed cats, mammoths, and these huge giant ground sloths, which resemble modern bears. As they remind the visitors many, many times, there are no dinosaurs there, because the pits were formed only after the dinosaurs had died.

The La Brea Tar Pits is a free public park and in the middle of it there is the Page museum which displays some of the many findings from the tar pits. The most interesting part is, the tar pits are still being excavated and in the park there are many old excavation sites. Pit 91 is currently under excavation and there are paleonthologists working there in front of the park visitors. The excavations are made very visitor friendly. In the public park excavation site they have a white board with explanations of what the paleonthologists are doing currently and what findings they have made on that particular day. The tar pits are so full of remains the list of the daily findings was long already by midday. And inside the museum there is an open aquarium type of research lab for all the findings where the phaleontologists clean up and do the inventory on all the findings and also put together skeletons when needed. When we visited, there were two full time paleonthologists there and almost a hundred volunteers occasionally helping them with the finds.

By the way, if you are interested and happen to be staying in the area, they are accepting more volunteers. In fact all the museums and the zoos we visited had a volunteer program. I only wish we had a similar system in Finland, since accepting volunteers does not only help you get valuable work experience but it also involves people with the museums and, of course, allows the museums to make better exhibitions with less money. I would imagine the cultural historical museum of Finland would greatly benefit from volunteers considering how little money they have compared to the more popular art museums, which also get sponsors more easily. It's like a snowball effect, the less money you have, the less time and money you have to put together exhibitions which interest a wider public, and the less visitiors you get, which causes you to get less money.

The La Brea Tar Pits museum (Page museum) is a rather small museum, but very interesting and with well thought out displays. But just the park is worth the visit. You see, in the past the park used to have many ponds or tar pits, where animals got stuck. First it might have been a herbivore, then a carnivore thinking it found an easy meal, then flies and what not. The tar pits in the area are full of bones and shells. And the best part is, there is a large pond right next to the road which, to my understanding, is just like the ponds in the park in the past. The tar under the park is still oozing through the ground and there are places where it has formed bubbling puddles. There's tar floating in the pond and quite likely the whole bottom of the pond is filled with tar. The place might not be the best place for a picnic because you might accidentally place your blanket on tar and the smell of tar is quite strong in the park.

The park: ***, with the museum *****

Giant ground sloth wondering who dares to lean on him.

Just a small mammoth. Notice how tar has coloured the bones brown.

The laboratory in the Page Musem.

I believe those are used to determine if the marks on fossils are from a certain animal.
In the background a woman is sorting microfossils.

This here is a cutaway of land from the tar pits. Above it in gel is a representation of all the fossils
you can find from the same piece of land. The tar pits are this rich in fossils!

This handsome fellow is the short-faced bear found from Tar Pits. I wonder what it's thinking.

Teeth. @.@

That's tar or asphalt coming up from the ground. Quite exciting!
I wonder if the inspiration for the Bog of Eternal Stench in Labyrinth (1986) came from this place.

Noooooo! Daddy going to drown in tar! :''(


Disneyland

Who hasn't read about Disneyland in their childhood from Aku Ankka ("Donald Duck" in Finnish, ridiculously popular institution in Finnish families) magazine! Around the age of ten I got a chance to visit the place and it ruined childhood for me. Linnanmäki was nothing compared to Disneyland and I stopped visiting the place. Dangerous!

Of course, since we were around we had to visit the place. Maybe we were bit scared if the long lines for all the attracations would take their toll and if we had outgrown the place. We happened to enter the park on its birthday so the place was packed full to make matters worse. But the good thing is, none of it mattered to us in the end.

Yes, there were long lines. I'm talking about 1,5 hour long lines to the most popular attractions. But the best part was, most of the places had been designed in a way that you couldn't see the full length of the line, which miraculously made the wait much more tolerable, and in almost all the places the queue was placed within the set, making even the queueing part of the experience. Also the most popular attractions have a FastPass system which means that instead of queueing you can go to a machine, stick your ticket in and it gives you a ticket which allows you to go past the lines between a certain time. It won't allow you to pass the line completely but you will skip most of it. Note, you can get only one FastPass per two hours or so and the FastPasses run out during the day. So a smart visitor goes to the most popular places first and gets their FastPasses well in advance.

And as for the rest of the people, even they didn't bother us that much, since the park is so huge there was no rush except during parades or other special program within the park. As for parking, bying tickets, getting in - I don't think I have ever had so easy time getting anywhere including my own bed. And even the food they serve in Disneyland is good. Despite the long lines I can't think of anything bad to say about the place. Very good job, guys!

Since Disneyland is a definite ***** we decided to rate the rides we took.
  • Pirates of the Caribbean *****
    • The movies with the same name are based on this classic ride. It's long, it has a great mood, it's quite a lot of fun and also gives you a good scream in the beginning. :D *****
  • Haunted Mansion *****
    • Another one of the classic rides and propably the best spooky ride there is. It's not necessarily scary, though I did scream in the cemetary, but it's so wonderfully made you can't but wonder how they did all that.
  • Jungle Cruise ***
    • This ride possibly got its inspiration from the Jungle Book, but it has nothing to do with the story. In fact, I think they might have redone the otherwise very old fashioned boatride into a comedy show. It's up to your captain how much fun you'll have, but even if you get a bad one at least you get to see how "amusement" was done in my childhood. 
  • Splash Mountain *****
    • When opened, I think this was the tallest fall in any splash rides anywhere. The best part is, when you begin the ride, it's cute and fluffy, but as you get closer to the fall the images get more and more horrifying - actually it's downright weird by modern standards, they've got cute and fluffy animals dying and stuff. And when you're at the top of the fall, you can't see the bottom! That tall.
  • Buzz Lightyear Astro Blasters ****
    • An arcade game style ride where you shoot evil aliens who are trying to steal batteries or something from Buzz Lightyear. Surprise fun!
  • Matterhorn Bobsleds **
    • Old ride, not that scary. Screamed only because I was expecting something worse (better).
  • Star Tours *****
    • A must see! The idea is that you're going on a vacation in the Star Wars world, as anyone in the galaxy far, far away might, but then things turn out rather more exciting than planned. We can't tell you anything more without spoiling it, but it's based on the original Star Wars movies and it's so much fun! And even the queueing is made fun.
  • Space Mountain ***
    • Possibly the wildest and fastest ride in Disneyland, where you ride a rocket in the darkness of the space. The most horrifying part is when you just get a faint feeling of how fast you are going and it's something totally horrifying. But the lines are horrifying. They were 1,5 hours long and even with FastPass they are 45 minutes long. And it's the only place where the line runs in the most boring environment, in straight angles. Booooring!
  • Captain Eo Tribute *****
    • This is the first ever 4D movie starring young Michael Jackson and directed by George Lucas and Francis Ford Coppola. It is a wonderful little piece of magic, which has turned much funnier with the passing of time and especially since the early 80s cutting edge style is just so unbelievably hilarious. The worst part is, the movie print is in bad shape, or the transition from those red-and-blue 3D glasses to the polarised 3D glasses hasn't been a complete success. Also the movie is missing the original's laser and starfield effects, which might have been pretty cool. We read from the internet they are thinking about pulling the movie from the theater and making something new there instead. That would be a shame, but I understand they don't want to keep on showing something that isn't pulling people in. Maybe they could still show the original Captain Eo once or twice a day with the possible new show, because it would be a shame if no-one could ever see this movie again. (It has never been released on video or DVD. It's only been shown once on MTV.)
  • Big Thunder Mountain Railroad *****
    • *SCREEEEeeaaaaaaaaam!* *laughter* *SCREEeeeeaaam!* *laughter* We lost our voices.
  • Indiana Jones Adventure *****
    • The scariest, best, most exciting ride ever! The lines are long and a little bit boring, but still well worth the effort.
  • Snow White's Scary Adventures *
    • We spent some time in Fantasyland,which is designed for smaller kids, before braving the line for Space Mountain. This one is one of those very old rides, where the only excitement comes from trying to understand the story the scenes are trying to tell when it's been too long since you read the Disney version of Snow White and scenes chosen for the ride are a bit random. It ends very abruptly, too.
  • Mr. Toad's Wild Ride ***** 
    • Like Snow White, but fun! I steered us through walls and fireplaces, ended up getting thrown to the jail, and ended up in Hell. 
    • (Remember to use the steering wheel enthusiastically and get into the story!)
  • Mad Tea Party ***
    • Tea cups going around and you can make them go faster and we did. Couldn't walk straight or at all for a few minutes.
This is not part of any ride. This is Disneyland.

We both made planetary pilots in Buzz Lightyear Astro Blasters.

Mr Toad's wild ride was really wild! Outside the ride building. Notice fine details.

Aku!
(eng. "Donald!")


Mary Poppin's carriage from the Mickey's Soundsational Parade.

Sleeping Beaty's Castle. It was smaller than I remembered.

Scary monsters in Disneyland?! It's actually the mouth of a whale.
Exciting!
Lining for the ride. That's C-3PO and R2-D2 entertaining the visitors. The Star Tours had the best queues in the place!

I'm ready for the Star Tours adventure with my new cool 3D specs!

Disneyland on its birthday 2012. Lots of people there.


Finishing words and expert tips

Writing this entry from home one thing strikes us: how quiet everything is back home. There is no humming sound of the air conditioning and the sounds from a close by freeway. The comfort of your own shower not trying to rip your skin off is nice, too. But I miss the massaging shower ends which worked magic on my shouders.

The top memories from the trip are the amazing sceneries everywhere: at mountains, on the coast, in the desert and everywhere in-between. In one hour of driving the vegetation changes and you are continually bombarded with new rock formations. Our tip is to stay off the huge freeways and stick on the smaller roads. Also if you have a chance, keep the daily travel distances short. We had planned to drive from two to four hours per day and we still just barely had the time to see everything we wanted. You do want to stop at all view points and want to have time to walk around the small towns you see on your way. And you also need time to recover so reserve at least one day per week when you don't drive anywhere.

Also huge thanks for the amazing journey go to TripAdvisor.com. We booked our motels mostly from Hotels.com, but making an additional quality check from TripAdvisor we found the best and the cheapest motels in the area, and the best cheap restaurants everywhere. Only twice did we end up staying in a bad motel and both times we knew they might be bit shaky. Also remember to add your own reviews there!

We found the GPS navigation indispensable. You might be okay outside of the big cities without one, if you really want to adventure, but we wouldn't venture into the inner cities without one.

Parking is very easy everywhere. There is generally free or cheap ($5-15) parking available within a block of anywhere you want to go. Only in the most popular downtown areas you might end up paying more than you're comfortable with, and even then if you're willing to walk a couple of blocks, it's okay.

There are some traffic laws that work differently from Finland, be sure to check them out before driving. The big ones are that it's usually okay to turn right on red, if you check to see it's clear, and passing can be done on either side of the vehicle. Be on the lookout for stops, which are a very common way of regulating traffic in intersections. They mean an all the way stop, too. Four-way stops can be confusing, but basically you just take turns in order of approach.

As for financing your road trip, we ended up spending around 1'000 € per week including gas (c. 250 € per week), food ($50 per day on food and drinks), motels (c. $60 per night), restaurants and attractions (the main ones costing $80 per head). On top of that we paid 850 € for my flights and 1'000 € for six weeks' car rental.

All in all, a great journey. Six weeks went by so fast it's unbelievable. And at the same time it feels like a dream, thinking back from our trusty old home sofa.

Hyvää loppukesää!
Mia & Joonas