Nörttityttöyden monet kasvot

ANITTA KIVIRANTA

Kun kerroin aviomiehelleni suunnittelevani nörttityttöblogin perustamista, hän vastasi: "Mutta ethän sä mikään nörtti ole." Kysyin närkästyneenä, miten niin muka en. "Sä olet seksikäs, sosiaalinen, etkä sä ees oo mikään koodari", puolisoni listasi avuliaasti. Siinäpä ennakkoluuloja kumottavaksi. Päätökseni blogiyhteisön luomisesta suomalaisille giikkitytöille ja -naisille vahvistui entisestään.

Vaikka parempi puoleni tapansa mukaan halusi vain härnätä minua, moni liittänee edelleen nörtteihin lähinnä negatiivisia mielikuvia. Nörttien uskotaan olevan epäsosiaalisia tai sosiaalisessa outoudessaan sietämättömiä, rumia tai ainakin tyylitajuttomia, epäliikunnallisia sohvaperunoita. Stereotypian mukaan nörtit ovat kiinnostuneita ainoastaan normi-ihmisille käsittämättömistä aiheista, kuten ohjelmointikielistä sekä niistä scifi-tuotoksista, joista ei vielä ole onnistuttu tuotteistamaan valtavirtamarkkinoille soveltuvia kassamangneetteja. Seksi on tässä kuvitelmassa jotain, mistä nörtti voi vain haaveilla - todennäköisesti jonkin kolmitissisen ja monilonkeroisen vieraan valtakunnan edustajan kanssa.

Nörttityttö on kahta kummempi olio, sillä perinteisesti nörttiyttä on pidetty miehisen kulttuurin alalajina. Paradoksaalisesti stereotypian mukaan nössöt ja hintelät nörttipojat nähdään epämiehekkäinä machokulttuurin vastakohtina, mutta heidän mielenkiinnon kohteitaan kuten tietotekniikkaa, scifiä, videopelejä, sarjakuvia, kauhuleffoja, pienosmallien rakentelua tai vaikkapa elektronista musiikkia on kuitenkin pidetty - ja pidetään usein edelleen - poikien harrastuksina. Klassisesta nörttikulttuurista innostunut tyttö on kummajainen nörttikummajaistenkin keskellä. Nörttipiireissäkään ei aina ole osattu olla varmoja, pitäisikö tyttöjen ja naisten tunkemisesta nörttiaktiviteettien piiriin olla innoissaan vai kauhuissaan.

Nyky-yhteiskunnassa yhä useammat aikoinaan nörtteilyksi julistetut aktiviteetit ovat kuitenkin valuneet vaivihkaa valtavirtakulttuurin piiriin, osaksi jokaisen taviksen elämää. Kukapa nykyään ei roikkuisi tunteja internetissä ja katsoisi televisiosta HBO:n kuuminta uutta scifi-konventioilla leikittelevää tv-sarjaa. Aika harva enää ajattelee, että sarjakuvat ovat vain nössöjen pikkupoikien huvia, eikä tosimies pelaa mitään ihmeen videopelejä. Itsensä nimittäminen nörtiksi onkin nyt silleen vähän niiku itseironisesti oikeestaan aika siistiä. Samaan tahtiin nörttikulttuurin yleisen olkkarikelpoistumisen myöstä myös nörttityttöys saavuttanut ennennäkemättömän kukoistuskauden.

Vuosituhannen vaihteessa "giikkityttöys" nousi suorastaan trendiksi. Eteenkin englanninkielisessä maailmassa "geek girl" on pyritty lanseeraamaan nörttitytön päivitetynä, hyvännäköisenä, seksikkäänä ja sosiaalisena versiona. Monet geek-tytöistä kirjoitetut lehtiartikkelit jämähtävätkin päivittelemään sitä, että nörttiharrasteista kiinnostunut tai peräti nörttiammatissa työskentelevä nainen todella voi näyttää pysäyttävän hyvältä. On toki aina yhtä hauskaa, kun vahvasankaiset silmälasit julistetaan kauden kuumimmaksi asusteeksi. Nörttityttöydessä on kuitenkin kyse paljon enemmästä.

Yhä useampien naisten identifioituessa avoimesti giikeiksi ja nörteiksi myös käsitys siitä, mikä kaikki voi olla nörttiä, on vähitellen alkanut muuttua. Tyypillisten nörttityttöharrastusten kaanoniin kuuluu jokunen miesnörttien keskuudessa harvinaisempi mielenkiinnon kohde kuten Jane Austenin ja muiden klassisten naiskirjalijoiden tuotannon hypettäminen, kutominen, vintage-ikäisten My Little Ponyjen tai jopa Barbien keräily ja kunnostus (vertaa nörttipoikien viehtymys figuurien, vanhojen action manien ja robottikärääsän keräämisen - joita tietysti myös nörttityttö voi harrastaa), palvova suhde kissoihin, koiriin ja hevosiin sekä cup cake -leivosten askartelu - noin muutamia mainitakseni.

Myös sporttityttöjen ja nörttityttöjen välinen raja-aita huojuu rajusti. Vähintään kamppailulajit, tanssipelit, roller derby, astanga-jooga, ratsastus, nyrkkeily, tennis ja tankotanssi lukeutuvat geek girl -liikuntalajeihin. Miksei siis mikä tahansa muukin?

Nörttityttöyden kentän laajentuessa alakulttuurin ääripäät ajautuvat entistä kauemmas toisistaan. Mikä siis enää yhdistää nörttityttöjä, jos oikeastaan mikä tahansa voi olla nörttiä?

Keskeistä kaikessa nörtteilyssä on kiinnostus ja innostus. Nörtit janoavat tietoa ja haluavat oppia aina uusia taitoja omalla nörtteilyn alallaan. Modernissa tietoyhteiskunnassa nörtteily on selviytymistaito. Nörtti osaa etsiä tietoa, arvioida kriittisesti faktoina esitettyjen väitteiden uskottavuutta, poimia tarvitsemansa ja ottaa kiinnostuksen kohteistaan kaiken irti. Herääkin kysymys, miten nykymaailmassa edes voi pärjätä olematta ainakin vähän nörtti?

Ihminen, joka suhtautuu intohimoisesti johonkin elämän osa-alueeseen, innostuu helposti myös uusista asioista. Niinpä nörttityttöjen kiinnostuksen kohteet leviävätkin sosiaalisina tartuntoina. Larppaajanörttitytön ja käsityönörttitytön kohdatessa on hyvin tyypillistä, että larppaaja oppii kutomaan asusteita larppiasuihinsa ja käsityönörtti lupautuu lähtemään mukaan ensilarppiinsa. Stereotypian vastaisesti nörtit ovatkin hyvin sosiaalisia; ainakin, kun kohdalle osuu toinen nörtti, jolla on tarpeeksi kiinnostavaa nörttitietoa jaeattavanaan.

Kun nörttitytöt kohtaavat ja ryhtyvät yhdessä määrittelemään nörttityttöyttä, myöskään ideologisilta yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä. Pian tämän blogin syntysanojen jälkeen Facebookin Geek Women Unite! (Finland) -ryhmässä sikisi kiivas keskustelu nörttityttöyden suhteesta feminismiin. Toisille naisille nörttityttöys on luonnollinen tapa toteuttaa omaa feminististä ajattelua, toisille taas "feminismi" on kirosana, joka ei assosioidu todellisen tasa-arvon tavoitteluun vaan naisten etuoikeuksien ajamiseen miesten oikeuksien kustannuksella.

Mainittu kiista palautuu ennemminkin feminismin kuin nörttityttöyden merkitykseen, joten jätän sen myöhempien nörttityttöblogaajien ratkottavaksi. Tässä todettakoon vain, että sen paremmin nörttityttöys kuin feminismikään ei ole uskonto tai koulukunta, jonka jäsenten on oltava kaikesta yhtämielisiä tai noudatettava jostakin ylempää annettuja sääntöjä. Jokainen nörttityttö on itse vapaa määrittelemään, mitä nörttityttöys juuri hänelle tarkoittaa. Toivon, että jaksamme suvaita toistemme erilaista nörtteilyä.

Tämän blogin keskeinen tavoite on saattaa nörttityttöjä yhteen, tarjota foorumi omien nörtteilyn kohteiden esittelylle ja muiden nörttien kiinnostuksen kohteisiin tutustumiselle. Samalla toivon meidän voivan yhdessä laajentaa entisestään käsitystä nörttityttöyden monimuotoisuudesta.

Luvassa onkin todella monipuolinen ja mielenkiintoinen nörttityttöjä kiinnostavia aiheita laidasta laitaan; korkeakirjallisuudesta tietokonepeleihin ja uusimpaan tietotekniikkaan, kamppailulajeista käsitöihin ja Harlekiini-pokkareista armeijamuistoihin. Blogaamaan on ilmoittautunut  jo yli 20 eri aloilla työskentelevää, opiskelevaa ja nörtteilevää tyttöä ja naista. Ensi kesään mennessä blogimme todistaneekin kiistattomasti, että naisnörttejä työskentelee paitsi koodareina myös lukemattomissa muissa mielenkiintoisissa tehtävissä peruskouluopettajista ja kirjastonhoitajista leffakuvaajiksi ja sarjakuvapiirtäjiksi.

Nörttityttöblogi päivittyy jatkossa säännöllisesti joka maanantai ja torstai. Maanantaisin on luvassa artikkeleja erilaisista harrastuksista ja ammateista sekä nörttityttömäisestä vinkkelistä maailman menoa tarkastelevia kolumneja ja pakinoja. Torstaisin taas Nörttitytöt arvostelevat ja esittelevät leffoja, kirjoja, pelejä, laitteita, sarjiksia ja ylipäätään kaikkea nörttityttöjä kiinnostavaa, puffaavat mielenkiintoisia tapahtumia ja pakinoivat ehkä vielä vähän lisää. Kannattaa siis pysyä mukana!