Joulu on kaikenlaisen
ilahduttamisen kulta-aikaa – ja kukat ovat lahja, joka sopii
monenlaiselle vastaanottajalle: itselle, ystävälle – sekä sille
sukulaiselle, jolla on jo kaikkea. Kasveja valitessaan joutuu
kuitenkin ottamaan huomioon esimerkiksi vastaanottajan mahdolliset
allergiat, herkkyyden voimakkaille tuoksuille, pikkulapset ja
lemmikkieläimet. Esittelen tässä joulukalenteriartikkelissa
lyhyesti muutamia jouluisia koristekasveja sekä sopivia vaihtoehtoja
erilaisille vastaanottajille.
 |
| Joulutähti Kuva: Wikipedia |
JOULUTÄHTI (TÄHTILATVA)
(Euphorbia
pulcherrima)
- Maitiaisneste saattaa aiheuttaa ihoärsytystä ja allergiaa, nieltynä vatsa- ja ruoansulatusvaivoja
- Myrkyllinen lemmikeille
Joulutähti
on alun perin peräisin Väli-Amerikasta. Joel Robert Poinsett toi
sen Meksikosta Yhdysvaltoihin 1930-luvulla. Kasvin viljely yleistyi
vasta 1960-luvulla, jolloin siitä kehitettiin matalakasvuisia
lajikkeita.
Joulutähti
lienee Suomen suosituin joulunajan koristekasvi – eikä syyttä.
Kasvin upeanväriset ylälehdet hehkuvat upeanvärisinä ja luovat
tunnelmaa. Punainen on suosituin väri, mutta tarjolla on myös
valkoisia, vaaleanpunaisia ja kirjavia erikoismuotoja. Joulutähti
kuuluu tyräkkikasveihin. Se on lyhyenpäivänkasvi ja kukkiakseen se
vaatii vähintään 14 tuntia pitkän yön. Tästä johtuen kasvi
kukkii Suomen olosuhteissa joulukuun puolessavälissä, mutta
ammattiviljelijät saavat kukinnan aikaiseksi halutessaan
pimennyskäsittelyn avulla. Kukinnan loputtua joulutähdestä tulee
kaunis viherkasvi. Ystäväni vanhemmilla on useita hyvin pitkiä ja
kauniita joulutähtiä ikkunallaan. Värikkäiden ylälehtien
pudottua tarvitsee joulutähti lepoa hieman viileässä paikassa
niukalla kastelulla aina alkukevääseen asti. Jos joulutähden
toivoo kukkivan uudelleen, kannattaa se keväällä leikata ja
istuttaa ravinteikkaaseen multaan.
Joulutähden hoito
Suora
paahde ei sovi joulutähdelle, sillä auringonpaiste saa sen
ylälehdet haalistumaan. Myös veto on sille pahasta: se saa
joulutähden pudottamaan lehtensä. Kasvia kannattaa kastella
kukinta-ajan tasaisesti huoneenlämpöisellä vedellä, sillä
joulutähti ei siedä kylmää vettä.
Jos
joulutähden haluaa kukinnan jälkeen pitää huonekasvina, kannattaa
sen antaa levähtää vähäisemmällä kastelulla kevään alkuun.
Tämän jälkeen on vuorossa leikkaus sekä istutus ravinteikkaaseen
multaan. Kesällä joulutähti viihtyy ulkona auringossakin.
 |
| Hyasintti Kuva: Wikipedia Linkki alkuperäiseen kuvaan |
HYASINTTI
Hyacinthus
orientalis
- Voimakas tuoksu saattaa aiheuttaa oireita astmaatikoille ja allergikoille sekä hajuyliherkille, sipuli on myrkyllinen syötynä
- Myrkyllinen lemmikeille
Hyasintti on vanha
koristekasvi, jota on kasvatettu niin Välimeren maissa kuin
Ranskassakin. Sitä on käytetty myös parfyymien valmistukseen sen
voimakkaan tuoksun vuoksi. Hyasintista on kehitetty yli 2000
lajiketta.
Hyasintin hoito on
helppoa: kyseessä on sipulikasvi, joka sietää hieman viileyttä ja
vetoakin. Kasvin siirtäminen yön ajaksi viileälle ikkunalle tai
jääkaappiin pidentää kukinnan kestoa. Kuten sipulikasveja
yleensä, hyasinttiakin kastellaan niukasti. Multaa ei kuitenkaan
pitäisi päästää kuivumaan kokonaan, jotteivät nuput kuivuisi.
 | |
| Ritarinkukka eli amaryllis Kuva: Wikipedia Linkki alkuperäiseen kuvaan |
RITARINKUKKA (AMARYLLIS)
(Hippeastrum)- Myrkyllinen lemmikeille
Ritarinkukka on upea ilmestys ja se onkin lisännyt suosiotaan suomalaisten kodeissa joulukukkana. Oman sukuni kohdalla ritarinkukat ovat olleet todellinen intohimo: isosetäni kasvatti niitä sadoittain siemenestä sotaveteraanien joulumyyjäisiä varten. Ritarinkukka on kotoisin Etelä-Amerikasta. Se on helppohoitoinen sipulikasvi, josta on iloa pitkäksi aikaa.
Ritarinkukan hoito
Ritarinkukkaa tulisi kastella kohtuudella. Kasvin suuressa, mehevässä sipulissa on kosteutta ja sipuli kärsii liiallisesta kosteudesta, joten kasvualusta kannattaa pitää melko kuivana. Liiallinen kosteus venyttää kukkavanoja, mikä saattaa aiheuttaa kasvin kaatumisen. Samoin kuin hyasintin, voi amarylliksenkin siirtää yöksi viileään. Tämä pitkittää kukinnan kestoa. Jos kukkavana ei kestä kukinnon painoa tai kasvi kaatuu, voi kukkavanan leikata ja laittaa maljakkoon. Leikkuukohdan yläpuolelle kannattaa laittaa kuminauha, jotta varsi ei haaroitu. Maljakon vesi tulisi vaihtaa muutaman päivän välein.
Amarylliksiä viljellään Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa, mutta kasvin voi saada kukkimaan toistamiseen Suomessakin ilman kasvihuonetta. Suvussani on amarylliksiä kukitettu vuosi toisensa jälkeen seuraavilla keinoilla: Kun kukat ovat kuihtuneet, kannattaa kukkavana poistaa, ettei kasviin ala kehittyä siemeniä (ellei sitten halua seurata isosetäni jälkiä ja kasvattaa kasveja siemenistä). Siementen kehitys vie voimia sipulista. Kasvin lehdet jätetään kasvamaan, sillä niiden avulla sipuliin saadaan vararavintoa. Kasvuvaiheen aikana amaryllistä kastellaan normaalisti ja lannoitetaan ruukkukasvilannoitteella. Isoisälläni oli tapana viedä amaryllikset ulos räystään alle keräämään voimia. Siellä ne saivat odottaa syksyn tuloon asti, jolloin ne tuotiin sisään. Tällöin lehdet yleensä kuihtuvat ja amaryllis siirtyy lepotilaan.
Elleivät lehdet kuihdu, kannattaa ne poistaa viimeistään lokakuuhun mennessä. Sipulin saa multineen antaa kuivahtaa aivan rutikuivaksi. Kuivan sipulin voi multapaakkuineen varastoida viileään ja pimeään, esimerkiksi kylmäkellariin – mutta ei missään tapauksessa pakkaseen. Lepovaihe kestää 1-3 kuukautta. Viimeistään tammikuussa tai kasvin alkaessa työntää lehtiä ja kukkavanaa on kasvi otettava huoneenlämpöön ja aloitettava kastelu. Halutessaan voi sipulin istuttaa uudelleen: tällöin tulee valita pohjareiällinen ruukku, jossa mullalle jää tilaa 1-1,5 sormen verran sipulin ympärille. Ruukun pohjalle kannattaa laittaa kevytsoraa tai ruukunsirpaleita salaojitukseksi. Vähintään puolet sipulista tulisi jättää mullan yläpuolelle. Tämän jälkeen sipuli tulisi pitää tasaisen kosteana (ei märkänä) huoneenlämmössä.
 |
| Jouluruusu Kuva: Wikipedia Linkki alkuperäiseen kuvaan |
JOULURUUSU
(Helleborus)
- Myrkyllinen
Jouluruusu lienee kaikista joulun koristekasveista myrkyllisin – mutta voi, miten kaunis se onkaan! Kasvi sisältää sormustinkukan tavoin sydämeen vaikuttavia glykosideja. Kasvin on kasvattanut suosiotaan ja tarjolle on ilmestynyt myös violetteja värivaihtoehtoja. Kasvin korkeahko kauppahinta selittyy sillä, että jouluruusun kasvatus kestää 1,5 vuotta. Jouluruusu kuuluu leinikkikasvien heimoon (Ranunculaceae). Se on kotoisin Euroopasta lauhkean vyöhykkeen maista. Erikoisen kasvista tekee se, että se kukkii keskellä talvea.
Jouluruusun hoito
Jouluruusu on sitkeä ja vaatimaton koristekasvi, joka ilahduttaa kukinnallaan jopa kuuden viikon ajan. Kasvi kannattaa pitää hieman kosteana valoisassa ja viileähkössä paikassa. Kuivumaan ei multaa pitäisi päästää. Sisätiloissa kukkivaa jouluruusua ei tarvitse lannoittaa.
Erityisen viehättävän jouluruususta tekee sen pitkäikäisyys. Jouluruusu on perenna, siis monivuotinen koristekasvi. Keväällä pakkasten mentyä kannattaa jouluruusu istuttaa puutarhaan. Sukuni puutarhassa Kiikoisissa on jouluruusu kasvanut aivan valtaviin mittoihin. Se kukkii varhaisin keväällä runsain kukinnoin. Itse suosittelen jouluruusua koristekasviksi juuri sen pitkäikäisyyden ja monikäyttöisyyden vuoksi sellaisiin talouksiin, joissa sen myrkyllisyydestä ei ole haittaa.
 |
| Syklaami Kuva: Wikipedia Linkki alkuperäiseen kuvaan |
SYKLAAMI
(Cyclamen persicum)Syklaami on viehättävä, monelle vastaanottajalle sopiva sympaattinen kasvi, jonka erikoinen kukinto viehättää. Kasvilla on kuitenkin maine hankalana ruukkukasvina. Syklaami kasvaa villinä Välimeren maissa, esimerkiksi Israelissa, Syyriassa ja Kyproksella. Kasvi kasvaa talvisin humusrikkaassa, kalkkipitoisessa maaperässä.
Syklaamin hoito
Syklaami tulisi kastella haalealla vedellä mieluiten lautasen kautta siten, ettei vesi kastele lehtiä tai juurimukulaa. Multa saisi kuivahtaa kastelukertojen välillä. Jos kasvi pääsee kuivumaan, upota multapaakku puoleksi tunniksi veteen ja kaada tämän jälkeen kaikki ylimääräinen vesi pois. Syklaami pitää valosta, muttei siedä suoraa auringonpaistetta. Parhaiten kasvi viihtyy hieman viileässä, ei siis lämpöpatterin päällä tai vieressä. Syklaamia voi lannoittaa noin joka kolmannella kastelukerralla. Kesällä kasvi viiihtyy ulkonakin varjoisassa paikassa.
ATSALEA
(Rhododendron Simsii
-risteymät)
Atsalea
on kotoisin Itä-Aasiasta ja se tuotiin Eurooppan 1800-luvulla.
Suomessa atsalea on jo pitkään ollut suosittu ruukkukukka.
Luonnonvaraiset atsaleat kasvavat viileässä ilmanalassa
runsassateisilla vuoristomailla happamassa maaperässä. Atsalea
menestyy samantyyppisissä olosuhteissa huonekasvinakin: viileässä
valoisassa paikassa muttei suorassa auringonpaahteessa.
Atsalean hoito
Atsalea viihtyy viileähkössä, joten sitä ei kannata sijoittaa lämpöpatterin päälle tai viereen. Kasvi kaipaa paljon vettä; sitä ei saa päästää kuivumaan. Kuivahtaneen atsalean voi yrittää pelastaa upottamalla ruukun noin 10-15 minuutiksi huoneenlämpöiseen veteen kastumaan perusteellisesti. Tällainen käsittely silloin tällöin piristää myös hyvinvoivia atsaleoja. Myös kasvin sumutus vaikuttaa suotuisasti kukkanuppujen avautumiseen. Avonaisia kukkia ei kuitenkaan kannata suihkutella. Kukinta-aikana atsaleaa kannattaa lannoittaa noin kerran viikossa. Kesällä atsalean voi siirtää ulos varjoisaan paikkaan, mutta se pitää muistaa tuoda sisään ennen pakkasten tuloa. Ulkona kesän viettänyt atsalea saattaa lopputalvesta ilahduttaa omistajaansa kukinnalla.
 | |||
| Joulukaktuksen kukka Kuva: Wikipedia |
JOULUKAKTUS
(Schlumbergera
x buckleyi)
Joulukaktukset ovat saavuttaneet nykyisen muotonsa
monien risteytysten ansiosta. Aineistona ovat olleet brasilialaiset
kaktukset Schulmbergera truncata (Zygocactus truncata) sekä
Epiphyllum truncatum ja Schulmbergera russeliana.
Risteytyksiä on tehty 1800-luvulta lähtien. Suosituin lajike lienee
saksalainen lohenpunainen Weinachtsfreude.
Joulukaktuks
on vaatimaton ilahduttaja. Kasvi sopii lähes mille tahansa ikkunalle
ja se viihtyy normaalissa huoneenlämmössä, muttei siedä vetoa.
Joulukaktus viihtyy patterin päällä ja vieressäkin.
Kukinta-aikana multa kannattaa pitää hieman kosteana, mutta liika
märkyys ei sovi kaktuksille, ei myöskään joulukaktukselle. Kasvi
lannoitetaan noin joka kolmannella kasteulkerralla. Kukinnan
päätyttyä kasvi siirtyy noin kahdeksi kuukaudeksi lepokaudelle.
Tällöin kasvia kastellaan varsin niukasti. Loppukesällä, jolloin
on uusien kukkanuppujen kehittymisaika, on hyvä antaa kasville
toinen lepokausi.
 |
| Tulilatva Kuva: Wikipedia Linkki alkuperäiseen kuvaan |
TULILATVA
(Kalanchoë
blossfeldiana)
Tulilatva
kuuluu maksaruohokasveihin (Crassulaceae) ja
se on kotoisin Itä-Afrikasta ja Madagaskarilta. Saksalainen
siemenkauppias Robert Blossfeld toi 1930-luvulla kasvin siemeniä
markkinoille saaden nimensä tärkeimmän lajin nimeksi.
Tulilatva
on monen muun eteläisen kasvin tavoin lyhyenpäivän kasvi ja se
kukkii vain silloin kun vuorokaudessa on tarpeeksi pitkä yö.
Ammattiviljelijät käyttävät pimennyskäsittelyä saadakseen
tulilatvat kukkimaan.
Tulilatva
viihtyy mahdollisimman valoisassa paikassa huoneenlämmössä.
Mehikasvina sitä on kasteltava varovasti; kasvin juuret ja lopulta
koko kasvi mätänee liian kosteassa mullassa. Myös ravinnetarve on
vähäinen eikä se tarvitse kukinta-aikana lannoitusta. Tuliltavaa
voi lisätä kotioloissa helposti juurtuvista pistokkaista, mutta
kukintaa on kotioloissa vaikeaa saada aikaiseksi.
 |
| Paavalinkukka Kuva: Wikipedia Linkki alkuperäiseen kuvaan |
PAAVALINKUKKA, SAINTPAULIA
(Saintpaulia
ionantha)
Saintpaulia ei ole erityisesti joulukukka, mutta lisään
sen listalle sen viehättävyyden vuoksi. Omasta mielestäni
saintpaulia soveltuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kasvi on
kotoisin Itä-Afrikasta, jossa se kasvaa sademetsien aluskasvina.
Kasvi viihtyy lämmössä, kosteahkossa ilmassa ja osittaisessa
varjossa. Saintpaulia on saanut nimensä kasvin Eurooppaan tuoneen
saksalaisen paroni von Saint-Paul Illairen mukaan. Ensimmäisten
saintpaulioiden kukat olivat tummansinisiä, mutta muita värejä on
saatu aikaan jalostustyöllä.
Saintpaulian hoito
Saintpaulian hoito
Kasvi
viihtyy normaalissa huoneenlämmössä varjossa. Sen valontarve on
vaatimaton ja suorassa paahteessa lehtiin voi muodostua rumia
laikkuja. Saintpaulia vaatii tasaisen, mutta varovaisen kastelun.
Itse kastelen omat saintpauliani kahdesti viikossa lautaselle. Jos
vettä jää n. 10 minuutin imeytymisajan jälkeen lautaselle, kannattaa se kaataa pois, sillä saintpaulian juuret vaurioituvat
liian märässä mullassa. Lannoitetta on hyvä antaa noin joka
neljännellä kastelukerralla.
Saintpaulia
on ihastuttava ja kiitollinen kasvi, joka sulostuttaa omistajansa
elämää kukkimalla parikin kertaa vuodessa. Kasvia on myös helppo
lisätä lehtipistokkaista. Itse olen toisinaan kasvattanut itse
pistokkaista saintpaulioita lahjoiksi.
 |
| Tulppaaneja Kuva: Maria Blomqvist |
MUUT JOULUN KORISTEKASVIT: KIELO JA TULPPAANI
Nämä
kaksi kasvia selviytyvät molemmat jokseenkin samanlaisilla
hoito-ohjeilla; molemmat ovat sipulikasveja. Kielo on myrkyllinen,
joskaan ei yhtä myrkyllinen kuin jouluruusu. Samoin kuin jouluruusu
se sisältää sydämen toimintaan vaikuttavia glykosideja. Kasvissa
on myös melko voimakas tuoksu. Tulppaani puolestaan on myrkyllinen
lemmikkieläimille ja voimakastuoksuisimpien lajikkeiden tuoksu
saattaa aiheuttaa oireita astmaatikoille ja allergikoille.
Kielon ja tulppaanin hoito
Kielon ja tulppaanin hoito
Sekä
kielo että tulppaani viihtyvät viileähkössä, joskaan eivät
vedossa. Kumpaakin kastellaan kevyesti; liiasta kastelusta on
molemmille haittaa. Kukinnan jälkeen molempien kannattaa antaa
levähtää viileässä. Kielon juurakon ja tulppaanin sipulin voi
hyvin istuttaa keväällä omaan puutarhaan kasvamaan.
