Joulukalenterin luukku 18: Joulun suosituimmat koristekasvit

Maria Blomqvist

Joulu on kaikenlaisen ilahduttamisen kulta-aikaa – ja kukat ovat lahja, joka sopii monenlaiselle vastaanottajalle: itselle, ystävälle – sekä sille sukulaiselle, jolla on jo kaikkea. Kasveja valitessaan joutuu kuitenkin ottamaan huomioon esimerkiksi vastaanottajan mahdolliset allergiat, herkkyyden voimakkaille tuoksuille, pikkulapset ja lemmikkieläimet. Esittelen tässä joulukalenteriartikkelissa lyhyesti muutamia jouluisia koristekasveja sekä sopivia vaihtoehtoja erilaisille vastaanottajille.

Joulutähti
Kuva: Wikipedia

Linkki alkuperäiseen kuvaan

JOULUTÄHTI (TÄHTILATVA)

(Euphorbia pulcherrima)

• Maitiaisneste saattaa aiheuttaa ihoärsytystä ja allergiaa, nieltynä vatsa- ja ruoansulatusvaivoja
• Myrkyllinen lemmikeille

Joulutähti on alun perin peräisin Väli-Amerikasta. Joel Robert Poinsett toi sen Meksikosta Yhdysvaltoihin 1930-luvulla. Kasvin viljely yleistyi vasta 1960-luvulla, jolloin siitä kehitettiin matalakasvuisia lajikkeita.

Joulutähti lienee Suomen suosituin joulunajan koristekasvi – eikä syyttä. Kasvin upeanväriset ylälehdet hehkuvat upeanvärisinä ja luovat tunnelmaa. Punainen on suosituin väri, mutta tarjolla on myös valkoisia, vaaleanpunaisia ja kirjavia erikoismuotoja. Joulutähti kuuluu tyräkkikasveihin. Se on lyhyenpäivänkasvi ja kukkiakseen se vaatii vähintään 14 tuntia pitkän yön. Tästä johtuen kasvi kukkii Suomen olosuhteissa joulukuun puolessavälissä, mutta ammattiviljelijät saavat kukinnan aikaiseksi halutessaan pimennyskäsittelyn avulla. Kukinnan loputtua joulutähdestä tulee kaunis viherkasvi. Ystäväni vanhemmilla on useita hyvin pitkiä ja kauniita joulutähtiä ikkunallaan. Värikkäiden ylälehtien pudottua tarvitsee joulutähti lepoa hieman viileässä paikassa niukalla kastelulla aina alkukevääseen asti. Jos joulutähden toivoo kukkivan uudelleen, kannattaa se keväällä leikata ja istuttaa ravinteikkaaseen multaan.

Joulutähden hoito

Suora paahde ei sovi joulutähdelle, sillä auringonpaiste saa sen ylälehdet haalistumaan. Myös veto on sille pahasta: se saa joulutähden pudottamaan lehtensä. Kasvia kannattaa kastella kukinta-ajan tasaisesti huoneenlämpöisellä vedellä, sillä joulutähti ei siedä kylmää vettä.

Jos joulutähden haluaa kukinnan jälkeen pitää huonekasvina, kannattaa sen antaa levähtää vähäisemmällä kastelulla kevään alkuun. Tämän jälkeen on vuorossa leikkaus sekä istutus ravinteikkaaseen multaan. Kesällä joulutähti viihtyy ulkona auringossakin.

Hyasintti
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

HYASINTTI

Hyacinthus orientalis

• Voimakas tuoksu saattaa aiheuttaa oireita astmaatikoille ja allergikoille sekä hajuyliherkille, sipuli on myrkyllinen syötynä
• Myrkyllinen lemmikeille

Hyasintti on vanha koristekasvi, jota on kasvatettu niin Välimeren maissa kuin Ranskassakin. Sitä on käytetty myös parfyymien valmistukseen sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Hyasintista on kehitetty yli 2000 lajiketta.

Hyasintin hoito

Hyasintin hoito on helppoa: kyseessä on sipulikasvi, joka sietää hieman viileyttä ja vetoakin. Kasvin siirtäminen yön ajaksi viileälle ikkunalle tai jääkaappiin pidentää kukinnan kestoa. Kuten sipulikasveja yleensä, hyasinttiakin kastellaan niukasti. Multaa ei kuitenkaan pitäisi päästää kuivumaan kokonaan, jotteivät nuput kuivuisi.

Ritarinkukka eli amaryllis
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

RITARINKUKKA (AMARYLLIS)

(Hippeastrum)

• Myrkyllinen lemmikeille

Ritarinkukka on upea ilmestys ja se onkin lisännyt suosiotaan suomalaisten kodeissa joulukukkana. Oman sukuni kohdalla ritarinkukat ovat olleet todellinen intohimo: isosetäni kasvatti niitä sadoittain siemenestä sotaveteraanien joulumyyjäisiä varten. Ritarinkukka on kotoisin Etelä-Amerikasta. Se on helppohoitoinen sipulikasvi, josta on iloa pitkäksi aikaa.

Ritarinkukan hoito

Ritarinkukkaa tulisi kastella kohtuudella. Kasvin suuressa, mehevässä sipulissa on kosteutta ja sipuli kärsii liiallisesta kosteudesta, joten kasvualusta kannattaa pitää melko kuivana. Liiallinen kosteus venyttää kukkavanoja, mikä saattaa aiheuttaa kasvin kaatumisen. Samoin kuin hyasintin, voi amarylliksenkin siirtää yöksi viileään. Tämä pitkittää kukinnan kestoa. Jos kukkavana ei kestä kukinnon painoa tai kasvi kaatuu, voi kukkavanan leikata ja laittaa maljakkoon. Leikkuukohdan yläpuolelle kannattaa laittaa kuminauha, jotta varsi ei haaroitu. Maljakon vesi tulisi vaihtaa muutaman päivän välein.

Amarylliksiä viljellään Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa, mutta kasvin voi saada kukkimaan toistamiseen Suomessakin ilman kasvihuonetta. Suvussani on amarylliksiä kukitettu vuosi toisensa jälkeen seuraavilla keinoilla: Kun kukat ovat kuihtuneet, kannattaa kukkavana poistaa, ettei kasviin ala kehittyä siemeniä (ellei sitten halua seurata isosetäni jälkiä ja kasvattaa kasveja siemenistä). Siementen kehitys vie voimia sipulista. Kasvin lehdet jätetään kasvamaan, sillä niiden avulla sipuliin saadaan vararavintoa. Kasvuvaiheen aikana amaryllistä kastellaan normaalisti ja lannoitetaan ruukkukasvilannoitteella. Isoisälläni oli tapana viedä amaryllikset ulos räystään alle keräämään voimia. Siellä ne saivat odottaa syksyn tuloon asti, jolloin ne tuotiin sisään. Tällöin lehdet yleensä kuihtuvat ja amaryllis siirtyy lepotilaan. 

Elleivät lehdet kuihdu, kannattaa ne poistaa viimeistään lokakuuhun mennessä. Sipulin saa multineen antaa kuivahtaa aivan rutikuivaksi. Kuivan sipulin voi multapaakkuineen varastoida viileään ja pimeään, esimerkiksi kylmäkellariin – mutta ei missään tapauksessa pakkaseen. Lepovaihe kestää 1-3 kuukautta. Viimeistään tammikuussa tai kasvin alkaessa työntää lehtiä ja kukkavanaa on kasvi otettava huoneenlämpöön ja aloitettava kastelu. Halutessaan voi sipulin istuttaa uudelleen: tällöin tulee valita pohjareiällinen ruukku, jossa mullalle jää tilaa 1-1,5 sormen verran sipulin ympärille. Ruukun pohjalle kannattaa laittaa kevytsoraa tai ruukunsirpaleita salaojitukseksi. Vähintään puolet sipulista tulisi jättää mullan yläpuolelle. Tämän jälkeen sipuli tulisi pitää tasaisen kosteana (ei märkänä) huoneenlämmössä.

Jouluruusu
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

JOULURUUSU

(Helleborus)

• Myrkyllinen

Jouluruusu lienee kaikista joulun koristekasveista myrkyllisin – mutta voi, miten kaunis se onkaan! Kasvi sisältää sormustinkukan tavoin sydämeen vaikuttavia glykosideja. Kasvin on kasvattanut suosiotaan ja tarjolle on ilmestynyt myös violetteja värivaihtoehtoja. Kasvin korkeahko kauppahinta selittyy sillä, että jouluruusun kasvatus kestää 1,5 vuotta. Jouluruusu kuuluu leinikkikasvien heimoon (Ranunculaceae). Se on kotoisin Euroopasta lauhkean vyöhykkeen maista. Erikoisen kasvista tekee se, että se kukkii keskellä talvea.

Jouluruusun hoito

Jouluruusu on sitkeä ja vaatimaton koristekasvi, joka ilahduttaa kukinnallaan jopa kuuden viikon ajan. Kasvi kannattaa pitää hieman kosteana valoisassa ja viileähkössä paikassa. Kuivumaan ei multaa pitäisi päästää. Sisätiloissa kukkivaa jouluruusua ei tarvitse lannoittaa.


Erityisen viehättävän jouluruususta tekee sen pitkäikäisyys. Jouluruusu on perenna, siis monivuotinen koristekasvi. Keväällä pakkasten mentyä kannattaa jouluruusu istuttaa puutarhaan. Sukuni puutarhassa Kiikoisissa on jouluruusu kasvanut aivan valtaviin mittoihin. Se kukkii varhaisin keväällä runsain kukinnoin. Itse suosittelen jouluruusua koristekasviksi juuri sen pitkäikäisyyden ja monikäyttöisyyden vuoksi sellaisiin talouksiin, joissa sen myrkyllisyydestä ei ole haittaa.

Syklaami
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

SYKLAAMI

(Cyclamen persicum)

Syklaami on viehättävä, monelle vastaanottajalle sopiva sympaattinen kasvi, jonka erikoinen kukinto viehättää. Kasvilla on kuitenkin maine hankalana ruukkukasvina. Syklaami kasvaa villinä Välimeren maissa, esimerkiksi Israelissa, Syyriassa ja Kyproksella. Kasvi kasvaa talvisin humusrikkaassa, kalkkipitoisessa maaperässä. 

Syklaamin hoito

Syklaami tulisi kastella haalealla vedellä mieluiten lautasen kautta siten, ettei vesi kastele lehtiä tai juurimukulaa. Multa saisi kuivahtaa kastelukertojen välillä. Jos kasvi pääsee kuivumaan, upota multapaakku puoleksi tunniksi veteen ja kaada tämän jälkeen kaikki ylimääräinen vesi pois. Syklaami pitää valosta, muttei siedä suoraa auringonpaistetta. Parhaiten kasvi viihtyy hieman viileässä, ei siis lämpöpatterin päällä tai vieressä. Syklaamia voi lannoittaa noin joka kolmannella kastelukerralla. Kesällä kasvi viiihtyy ulkonakin varjoisassa paikassa.

ATSALEA

(Rhododendron Simsii -risteymät)

Atsalea on kotoisin Itä-Aasiasta ja se tuotiin Eurooppan 1800-luvulla. Suomessa atsalea on jo pitkään ollut suosittu ruukkukukka. Luonnonvaraiset atsaleat kasvavat viileässä ilmanalassa runsassateisilla vuoristomailla happamassa maaperässä. Atsalea menestyy samantyyppisissä olosuhteissa huonekasvinakin: viileässä valoisassa paikassa muttei suorassa auringonpaahteessa.

Atsalean hoito

Atsalea viihtyy viileähkössä, joten sitä ei kannata sijoittaa lämpöpatterin päälle tai viereen. Kasvi kaipaa paljon vettä; sitä ei saa päästää kuivumaan. Kuivahtaneen atsalean voi yrittää pelastaa upottamalla ruukun noin 10-15 minuutiksi huoneenlämpöiseen veteen kastumaan perusteellisesti. Tällainen käsittely silloin tällöin piristää myös hyvinvoivia atsaleoja. Myös kasvin sumutus vaikuttaa suotuisasti kukkanuppujen avautumiseen. Avonaisia kukkia ei kuitenkaan kannata suihkutella. Kukinta-aikana atsaleaa kannattaa lannoittaa noin kerran viikossa. Kesällä atsalean voi siirtää ulos varjoisaan paikkaan, mutta se pitää muistaa tuoda sisään ennen pakkasten tuloa. Ulkona kesän viettänyt atsalea saattaa lopputalvesta ilahduttaa omistajaansa kukinnalla.

Joulukaktuksen kukka
Kuva: Wikipedia

Linkki alkuperäiseen kuvaan

JOULUKAKTUS

(Schlumbergera x buckleyi)

Joulukaktukset ovat saavuttaneet nykyisen muotonsa monien risteytysten ansiosta. Aineistona ovat olleet brasilialaiset kaktukset Schulmbergera truncata (Zygocactus truncata) sekä Epiphyllum truncatum ja Schulmbergera russeliana. Risteytyksiä on tehty 1800-luvulta lähtien. Suosituin lajike lienee saksalainen lohenpunainen Weinachtsfreude.

Joulukaktuksen hoito

Joulukaktuks on vaatimaton ilahduttaja. Kasvi sopii lähes mille tahansa ikkunalle ja se viihtyy normaalissa huoneenlämmössä, muttei siedä vetoa. Joulukaktus viihtyy patterin päällä ja vieressäkin. Kukinta-aikana multa kannattaa pitää hieman kosteana, mutta liika märkyys ei sovi kaktuksille, ei myöskään joulukaktukselle. Kasvi lannoitetaan noin joka kolmannella kasteulkerralla. Kukinnan päätyttyä kasvi siirtyy noin kahdeksi kuukaudeksi lepokaudelle. Tällöin kasvia kastellaan varsin niukasti. Loppukesällä, jolloin on uusien kukkanuppujen kehittymisaika, on hyvä antaa kasville toinen lepokausi.

Tulilatva
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

TULILATVA

(Kalanchoë blossfeldiana)

Tulilatva kuuluu maksaruohokasveihin (Crassulaceae) ja se on kotoisin Itä-Afrikasta ja Madagaskarilta. Saksalainen siemenkauppias Robert Blossfeld toi 1930-luvulla kasvin siemeniä markkinoille saaden nimensä tärkeimmän lajin nimeksi.

Tulilatva on monen muun eteläisen kasvin tavoin lyhyenpäivän kasvi ja se kukkii vain silloin kun vuorokaudessa on tarpeeksi pitkä yö. Ammattiviljelijät käyttävät pimennyskäsittelyä saadakseen tulilatvat kukkimaan.

Tulilatvan hoito

Tulilatva viihtyy mahdollisimman valoisassa paikassa huoneenlämmössä. Mehikasvina sitä on kasteltava varovasti; kasvin juuret ja lopulta koko kasvi mätänee liian kosteassa mullassa. Myös ravinnetarve on vähäinen eikä se tarvitse kukinta-aikana lannoitusta. Tuliltavaa voi lisätä kotioloissa helposti juurtuvista pistokkaista, mutta kukintaa on kotioloissa vaikeaa saada aikaiseksi.

Paavalinkukka
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

PAAVALINKUKKA, SAINTPAULIA

(Saintpaulia ionantha)

Saintpaulia ei ole erityisesti joulukukka, mutta lisään sen listalle sen viehättävyyden vuoksi. Omasta mielestäni saintpaulia soveltuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kasvi on kotoisin Itä-Afrikasta, jossa se kasvaa sademetsien aluskasvina. Kasvi viihtyy lämmössä, kosteahkossa ilmassa ja osittaisessa varjossa. Saintpaulia on saanut nimensä kasvin Eurooppaan tuoneen saksalaisen paroni von Saint-Paul Illairen mukaan. Ensimmäisten saintpaulioiden kukat olivat tummansinisiä, mutta muita värejä on saatu aikaan jalostustyöllä.

Saintpaulian hoito

Kasvi viihtyy normaalissa huoneenlämmössä varjossa. Sen valontarve on vaatimaton ja suorassa paahteessa lehtiin voi muodostua rumia laikkuja. Saintpaulia vaatii tasaisen, mutta varovaisen kastelun. Itse kastelen omat saintpauliani kahdesti viikossa lautaselle. Jos vettä jää n. 10 minuutin imeytymisajan jälkeen lautaselle, kannattaa se kaataa pois, sillä saintpaulian juuret vaurioituvat liian märässä mullassa. Lannoitetta on hyvä antaa noin joka neljännellä kastelukerralla.

Saintpaulia on ihastuttava ja kiitollinen kasvi, joka sulostuttaa omistajansa elämää kukkimalla parikin kertaa vuodessa. Kasvia on myös helppo lisätä lehtipistokkaista. Itse olen toisinaan kasvattanut itse pistokkaista saintpaulioita lahjoiksi.

Tulppaaneja
Kuva: Maria Blomqvist

MUUT JOULUN KORISTEKASVIT: KIELO JA TULPPAANI

Nämä kaksi kasvia selviytyvät molemmat jokseenkin samanlaisilla hoito-ohjeilla; molemmat ovat sipulikasveja. Kielo on myrkyllinen, joskaan ei yhtä myrkyllinen kuin jouluruusu. Samoin kuin jouluruusu se sisältää sydämen toimintaan vaikuttavia glykosideja. Kasvissa on myös melko voimakas tuoksu. Tulppaani puolestaan on myrkyllinen lemmikkieläimille ja voimakastuoksuisimpien lajikkeiden tuoksu saattaa aiheuttaa oireita astmaatikoille ja allergikoille.

Kielon ja tulppaanin hoito

Sekä kielo että tulppaani viihtyvät viileähkössä, joskaan eivät vedossa. Kumpaakin kastellaan kevyesti; liiasta kastelusta on molemmille haittaa. Kukinnan jälkeen molempien kannattaa antaa levähtää viileässä. Kielon juurakon ja tulppaanin sipulin voi hyvin istuttaa keväällä omaan puutarhaan kasvamaan.

LINKKEJÄ

http://sarinjoulublogi.blogspot.fi/