Ilmastoahdistus

Merli  Lahtinen

Päätä särkee usein. Tunnen ahdistusta. Juttelen kollegan kanssa, joka toteaa myös välillä haluavansa huutaa, koska tietää, että ei voi vaikuttaa asiaan. Jatkan erään artikkelin lukemista ja puolessa välissä totean asian: Ilmasto tulee häviämään tämän taistelun.

Aloitan kuitenkin alusta, muutama vuosi takaperin. Olin tähtitieteen opiskelija. Kuuluin laitoksemme planeettaryhmään. Pidin eteenkin lähiplaneettatutkimuksesta. Mars ja Venus olivat jännittäviä. Halusin tähtitieteilijäksi jo lukiossa. Kaikki tuo muu mahdollinen maailmankaikkeus kiehtoi, koska se oli itselle niin tuntematon ja valtava. Joskus mietin yömyöhään taivaalle tuijottaen kuinka ääretön avaruus vain voi olla, kunnes totesin, etten voi sitä ymmärtää. Opiskelin onnellisesti ja samalla tein paljon järjestöhommia, joiden kautta päädyin saamaan myös paljon tuttavia muista tiedekunnista.

Eräänä päivänä puhuin erään ympäristötieteen opiskelijan kanssa. Puhuin siitä miten olisi mielenkiintoista tehdä käsistä riistäytyneen kasvihuoneilmiön tutkimuksia Venuksen ilmastosta ja mallintaa niitä maata vastaaviksi, jolloin voisi saada enemmän tietää siitä miten kasvihuoneilmiö alkaa itse vahvistaa itseään. Kaverini totesi asiaan vain että "ai onko Venuksellakin ilmasto". Tämä ehkä ensimmäistä kertaa avasi silmäni kunnolla siitä, miten paljon hyötyä poikkitieteellisyydestä voisikaan olla. Ympäristötieteen opiskelija ei siis tiennyt, että on olemassa toinen planeetta, jolla kasvihuoneilmiö on riistäytynyt käsistä.

Tämän jälkeen aloin itse suuntautua enemmän pois tähtitieteestä ja ilmakehätieteen puolelle. Kävin kursseja kasvihuoneilmiöstä, ympäristöongelmista ja ilmakehän rakenteesta. Silti mieltä usein vaivasi poikkitieteellisen näkökulman puuttuminen kokonaan myös omista opinnoista. Jos edes lähitieteen tutkijat eivät tiedä missä mennään niin miten yksikään poliittinen päättäjä voisi asiasta osata päättää. Mitä minä voisin tehdä?

Opinnot etenivät tässä sivussa samalla kun tutustuin yhä laajempaan kirjoon eri alojen opiskelijoita. Sain oman työni kautta tutustua aivan mahtaviin opiskelijoihin ympäri suomen, jotka jollain tapaa opiskelevat ympäristöalaa. Olen käynyt antoisia keskusteluja yömyöhään siitä miten maailma pelastuisi. Nämä opiskelijat ovat mahtavia ja heidän kanssaan keskustellessa ahdistus usein häviää. Tulee pieni toivon pilkahdus, että ehkä sittenkin osataan tehdä jotain tai että ainakin nämä tulevat osaajat tekevät maailmasta paremman paikan.

Seuraavaksi puhun ilmastonmuutoksesta aivan täysin eri alan opiskelijan kanssa. Ensimmäiset kommentit olivat "Ei meillä ole mitään väliä, koska Kiina, koska Intia, ja koska ne saastuttaa ja me ei". Tämä tappaa tämän keskustelun lähes aina ja olen käynyt sen useaan otteeseen. Tämän jälkeen ihminen on hyvin vaikea saada enää kuuntelemaan asiaa. Mutta mitä jos joku olisi sanonut höyrykoneen keksijälle pienenä, että "Ei meidän kannata alkaa keksimään mitään kun tuolla muualla maailmassa ihmisiä on enemmän ja ei niitä kiinnosta meidän pienet keksinnöt". Itse näkisin sen olevan ensiarvoisen tärkeää, että Suomi jatkaa kasvihuonepäästöjen vähentämistä ja yrittää oikeasti päästä mahdollisimman hiilineutraaliin tilanteeseen, vaikka todellisuudessa se on mahdotonta. Kaikissa asioissa tarvitaan edelläkävijöitä, joiden esimerkin mukaan muut voivat sitten lähteä toimimaan. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen. Siksi kaikelle pitää antaa mahdollisuus.

Ahdistus nousee nyt vähän, alkaa itkettää kuin surisin jonkun läheisen pitää sairautta. Vaikka hän näyttääkin vielä hyvinvoivalta tiedän, että sisältä hän on rikki, ja odotan vain sitä hetkeä kun jotain pahaa tapahtuu. Ilmastolle ei ole olemassa syöpähoitoja. Se on niin monimutkainen systeemi, etteivät edelleenkään ihmiset sitä ymmärrä läheskään kokonaan. Silti se on elinehto.

Päädyin viime kesäksi töihin yliopistolle tekemään gradua. Tällöin jouduin pohtimaan paljon tieteen etiikkaa ja yleensäkin tutkijan roolia yhteiskunnassa. Miten pieni tutkija voi pärjätä tässä maailmassa? Tutkija ei ole poliitikko eikä toisinpäin. Onko tämä oikeasti oikea ratkaisu? Miksi ihmiset, jotka ymmärtävät sen, mikä on maailmalle ympäristön kannalta parasta, eivät tee siihen liittyviä päätöksiä vaan ne, joilla ei ole hajuakaan siitä mitä eroa on säällä ja ilmastolla. Tutkijana on siis välillä hyvin vaikea miettiä sitä mikä on tärkeää ja mikä ei ja miten siitä kertoo suuremmalle yleisölle.  Ilmastonmuutosta tutkiessa tutkitaan kuitenkin asiaa, joka on ehkä kaikkein arkipäiväisin asia ihmisille, että on jo unohtanut miten arkipäiväistä se on. Vai eikö säästä voinutkin aina puhua vaikka tuntemattomien kanssa tuntikausia.

Tutkijan suhde politiikkaan on myös mielenkiintoinen. Kaikki tutkimushan pitäisi tehdä puolueettomasti, mutta aina jotenkin kummasti tutkimusten suurimmat rahoittajat ovat juurikin niitä tahoja, jotka haluavat vaikka todistaa ettei heillä ole mitään tekemistä asian kanssa, vaikka maalaisjärki sanoisi toisin. Siksi usein ihan perustutkimustakin kyseenalaistetaan ja ei periaatteessa edes haluta kuulla totuutta. Politiikkaa kuuluisi siis tehdä parhaiten vallitsevien käsitysten valossa. Tämän parempaan ei tiede pysty. Kuitenkin se kohta, jossa itsellä menee hermot on se kun kyseenalaistetaan tieteelliset faktat.

Otetaan esimerkkinä nyt ilmakehän hiilidioksidipäästöt. Tilastoja on hirveän helppo käyttää hyödyksi. Alla olevassa kuvassa on esitetty ilmakehän hiilidioksidipäästöjen määrä 800 000 vuoden takaa nykypäivään. Huomaatte, että ilmaston hiilidioksidipitoisuus on selkeästi vaihdellut hyvin samankaltaisesti moneen eri otteeseen maapallon ilmastohistorian aikana. Hiilidioksidimäärä nykypäivänä ei tunnu olevan mitenkään poikkeava.

Ainoa ongelma kuvassa on se, että siinä käsite ”nykypäivä” ei ole mitenkään selitetty. Jos yritätte alkaa katsoa kuvan pohjalta mitä vaikka viimeisen 200 vuoden aikana on tapahtunut, niin sitä on madotonta nähdä. Tämä kuva olikin hiilidioksidipäästöt vain 50-luvulle saakka. Otetaan nyt sama kuva, jossa näkyvät hiilidioksidipäästöt 2010-luvulle.

Yhtäkkiä kuvassa onkin reunassa valtavan pitkä viiva ylöspäin. Tämä kuvaakin viimeistä 60-vuotta. Noin sopivasti kuvaa vain leikkaamalla ja puhumalla käsitteestä ”nykypäivä” voidaan saada ihmiset uskomaan, että mitään luontaisesta poikkeavaa ei ole tapahtunut. Tämän vuoksi kannattaakin tukeutua vain luotettaviin tieteellisiin lähteisiin, eikä ihan mihin tahansa, mitä internetistä löytää.

Miksi minua nyt siis ahdistaa?

Koska muutos on hidasta. Luultavasti hyvin vähän tulee tapahtumaan omana elinaikanani vaikka pitäisi. Pahimmassa tapauksessa taas ei. Voin vain toivoa, että sillä mitä itse teen on myös jotain väliä ja ehkä joku edes kuuntelee. 

Maailman pitäisi saada Kiina ja muut kehittyvät valtiot hyppäämään yli hiilivoimavaiheesta ja siirtyä suoraan ydinvoimaan. Ydinvoimalaitosten lauhdevesien hyödyntämistä esimerkiksi kaukolämpöön tulisi tutkia. Aurinkopaneelien kehitystä myös infrapunasäteilyä vastaanottaviksi pitäisi kehittää.  Tuulivoiman tuottamiseen pitäisi antaa mahdollisuus ja unohtaa jos kaunis mökkimaisema menee nyt pilalle. Ja tähän joka toinen ympäristöaktivisti vastaa, että ei ydinvoimaa vaan tuulivoimaan pitäisi panostaa enemmän ja että siitä löytyy vielä pelastus. Jos totta puhutaan niin esimerkiksi Olkiluodon uusiessa yhden voimalaitoksensa turbiineista, saatiin laitoksen energiatehokkuutta kasvatettua yhtä paljon, kuin mitä kaikki suomen tuulivoimalat tuottavat yhteensä sähköä. Kyllä, uskon että tuulivoimasta saadaan vielä paljon irti, mutta kun mikään muu kuin ydinvoima ei tuota tarpeeksi sähköä kompensoidakseen sitä valtavaa määrää hiilivoimalaitoksia, joita maailmasta löytyy. Ja hiilidioksidipäästöt olisi pitänyt saada jo eilen kuriin. (Ja taas ahdistaa lisää kun ei kuitenkaan tätäkään ihmiset tajua)

Ahdistus on nyt jatkunut jo vuosia ja se saavutti huippunsa kesän aikana, tehdessäni gradua. Kirjoitin siihen viimeiseksi ekstrakappaleen, jota en kuitenkaan ottanut mukaan graduuni, koska se ei varsinaisesti liittynyt suoraan fysiikkaan. Kansainvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) on tehnyt neljä erilaista skenaariota, joiden mukaan ilmasto lämpenee tulevaisuudessa. Näistä malleista pienin ilmaston lämpeneminen eli kaksi astetta, saavutetaan nyt heti radikaaleilla kasvihuonekaasupäästövähennyksillä. Kaikkein pahin malli taas toteaa, että ihminen ei luultavasti opi ja ilmasto voi lämmetä Suomen korkeudella voi vuonna 2080 olla jopa 7 astetta lämpimämpää kuin nyt.

7 asteen lämpeneminen vaikuttaisi enemmän talvilämpötiloihin kuin kesän eli kovat pakkasjaksot katoaisivat lähes kokonaan. Hellejaksot yleistyisivät ja kasvukausi pitenee. Nämä eivät suoraan kuullosta ehkä ihan maailman kamalimmilta asioilta jos osataan varautua siihen millaiseksi Suomi muuttuu. Itse tein gradua liittyen energialähteisiin ja 7 asteen lämpötilan nousu tarkoittaisi sitä, että talvisin lämmityksen tarve pienenee, ja kesäisin viilennyksen tarve kasvaa. Myös kasvukauden pidentymisen myötä tarvitaan lisää energiaa viljelyksien ylläpitoon. Nämä tarkoittavat kaikki sähköä tuottavien energiamuotojen lisäämistä ja lämmityksen tarpeen pienenemistä. Monilla voimalaitoksilla elinikä on useita kymmeniä vuosia. Esimerkiksi hiilivoimala voi hyvin pyöriä 50 vuotta. Eli jos siis usko alkaa olla jo mennyt siihen, että voisimme oikeasti tehdä jotain ilmastonmuutoksen torjumiselle, niin yritetään edes aloittaa ajoissa siihen sopeutuminen. Ja näiden päätösten aika on nyt!  

Niin monessa eri asiassa jouduin vain toteamaan että ilmasto häviää.  Ilmasto on kuitenkin asia, joka on aina läsnä ja se on aina ollut maapallon muodostumisesta alkaen. Se on muuttunut vuosimiljoonien saatossa radikaalistikin, mutta kyllä se säilyy. Ekosysteemi on se, joka kärsii eli eliöt ja kasvit. Eli omituista kyllä, ahdistukseni helpottaa hieman, kun tajuan tämän asian. Ei ilmasto tule koskaan häviämään mitään, se muuttuu maapallon mukana. Sen mukana kulkee elämä ja mukautuu ilmaston mukaan.

Ilmasto ei häviä, ihminen häviää. Ehkä myös sitten ahdistus helpottaa.

Salattu totuus - Miksi tupakka tappaa?

Merli Lahtinen

Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta mutta en ole oikein tiennyt että miten. Jotenkin aina jos nostaa esiin tupakan vaaroja niin saa kamalan vastareaktioin aikaan henkilöiltä, jotka polttavat. He väittävät, että kaikki saavat tehdä mitä ikinä haluavat omalla kropallaan tai että riskit ovat aivan liioiteltuja. Minä kuitenkin välitän ihmisistä ja haluan nyt kertoa asiasta sen mitä itse tiedän.  Tiedän, että jokainen, joka polttaa, tietää sen olevan haitaksi itselleen ja vain itsensä takia vähättelee ja yrittää kiertää asiaa. Vaikka tupakka onkin yksi maailman vanhimmistan addiktioista, on ilmeisesti vaikeaa myöntää joutuneensa sen uhriksi.

Mietitään asiaa nyt ihan alusta alkaen. Moni alkaa polttaa jo teini-iässä.

”Suomalaisista miehistä tupakoi vuonna 2008 päivittäin 24 prosenttia ja naisista 18 prosenttia. Nuoret tytöt tupakoivat hivenen poikia enemmän: 16-vuotiaista tytöistä tupakoi 22 ja pojista 21 prosenttia.” (TS. 29.3.2010)

Siis oikeasi huh! Joka viides 16-vuotias sanoo tupakoivansa. Olen myös lähes varma, että jokainen heistä tietää tupakan olevan haitallista, mutta ei jostain syystä välitä. Näin kävi omallakin yläasteella ja monihan siellä koulun takana poltti.  

Kului kuitenkin yli 10 vuotta ennen kuin kohtasin tupakan oman opiskeluni kautta täysin eri näkökulmasta, kuin mitä kukaan oli koskaan opettanut. Opiskelen itse fysiikan laitoksella ympäristö- ja aerosolifysiikan linjalla. Yleensä kun ihmisille mainitsee sanan aerosoli, niin mieleen tulee deodorantti. Aerosolit ovat siis ilman pienhiukkasia. Eli kaikki tietyn kokoiset hiukkaset mitä ilmasta löytyy ovat aerosoleja. Esimerkiksi siitepöly, katupöly, pakokaasut, virukset ja bakteerit ovat kaikki aerosoleja. Tupakasta tuleva savu on myös kokonaan erilaisia aerosoleja.

Tupakkahan sisältää jo liudan haitallisia aineita kuten häkää ja nikotiinia. Monet tietävät näistä. Se mitä ihmiset eivät kuitenkaan tiedä on tupakan sisältämän radioaktiivisen aineen määrä. Lannoitteilla kasvatettu tupakka sisältää merkittäviä määriä radioaktiivista polonium-isotooppia 210. Tiedättekö mitä poloniumi on? Se on aine mitä ei todellakaan pitäisi kiskoa keuhkoihin. Polonium on 400 kertaa radioaktiivisempaa kuin uraani, joka tuntuu missä vain keskustelussa pelottavan ihmisiä. Poloniumia on mm. käytetty myrkkynä. Jo mikrogramman kokoinen määrä poloniumia kehossa on kohtalokas. Mutta miten polonium oikeastaan päätyy tupakkaan?

Tupakkaa kasvatetaan tietenkin lannoitteilla kun halutaan saada mahdollisimman hyvä sato. Fosfaattipitoiset lannoitteet ovat yksi tehokkaimmista tupakankasvatuskeinoista. Fosfaatti on aine, joka kerää maaperässä luontaisesti olevia radioaktiivisia aineita itseensä. Yksi näistä aineista on uraani, jota maaperässä on paljon. Uraanin ollessa radioaktiivinen aine, se lopulta hajoaa muiksi aineiksi kuten radoniksi, lyijyksi ja poloniumiksi. Tiedetään myös että, joillain kasveilla on tapana kerätä itseensä tietyn tyyppisiä aineita ja tupakka tuntuu keräävän juuri poloniumia ja radonia.

Radon on kaasu, joten se joutuu helposti hengitysteihin ja hajoaa alfahajoamisen kautta edelleen poloniumiksi. Alfahiukkanen on iso ja pysähtyy ensimmäiseen asiaan johon se törmää ja hajoaa heti. Kaikki radonin säteilyhaitat jäävät keuhkoissa vain millimetrien etäisyydelle hajoamispaikasta. Radon on paljon tutkittu kaasu ja usein tutkitaankin sisäilman radonpitoisuuksia.

Polonium on kuitenkin kiinteä aine, joten sitä saavat keuhkoihinsa vain tupakoitsijat.

”Tupakan ja poloniumin yhteyden löysi Harvardin yliopiston radiokemisti Vilma Hunt vuonna 1964. Hän mittasi laboratoriossa eri aineita ja mittasi sattumalta myös, paljonko tuhkakupin sisällössä on poloniumia. Sitä ei ollut yhtään. Tämä oli yllättävää, sillä poloniumia on mitattavissa määrin kaikessa orgaanisessa aineksessa. Selvisi, että tupakan palaessa polonium kaasuuntuu, joutuu keuhkoihin ja jää sinne.” (Tekniikka ja talous, 21.1.2011.) 

Tämän pitäisi jo yksinään herättää asia keskusteluun, mutta näin ei käynyt. American Tobacco Company selvitti keuhkoihin kertyvän poloniumin määrät ja totesi, ettei haittoja voi torjua savukkeiden filttereillä. Asia jäi siihen. Myöhempinä vuosina vielä löydettiin keino "acid wash" eli happopesu, jolla polonium olisi saatu poistettua lähes kokonaan. Tämä menetelmä vain vähensi tupakan tuomaa nopeaa nikotiinihuumaa, jolloin tupakka ei ollut enää yhtä addiktoiva, joten menetelmää ei otettu käyttöön. Asia vain lakaistiin pöydän alle.

Lähde: MTV3 Näin suomalainen altistuu säteilylle

Keskimääräisen suomalaisen saama keskimääräinen säteilyannos vuodessa on vajaa 4 mSv. Tupakoitsijoiden saama säteily on kuitenkin ihan eri luokkaa. Reilu puolitoista askillista tupakkaa vastaa samaa säteilymäärää, kuin keuhkoröntgenistä saatu säteily. Jos oletetaan että henkilö polttaa vaikka sen vajaa kaksi askia tupakkaa viikossa, niin vuoden aikana hän saa pelkästään tupakasta jo yli 5 mSv:tä säteilyä. Eli yli tuplasti sen määrän kuin tupakoimaton henkilö.

Mitä sitten keuhkoissa oikein tapahtuu kun tupakan savua sinne päätyy? Tämä on monille hämärän peitossa oleva asia. No ensinnäkin tupakan mukana tulevat kaikki hiukkaset päätyvät lopulta keuhkojen limakalvon pinnalle, kun ovat ensin tuhonneet keuhkojen pintaa suojaavat värekarvat. Osa hiukkasista poistuu hengityksen mukana pois ja osa jää kiinni limakalvoihin.

Nyt kun limakalvoille kertyy ajan mittaan enemmän ja enemmän näitä pienhiukkasia, niin solut alkavat ärsyyntyä niiden läsnäolosta. Tilanne on vähän sama kuin istuisit rauhassa vaikka lukemassa tai tekemässä töitäsi ja yhtäkkiä kylkeesi liimautuu toinen tyyppi joka jatkuvasti tökkii sinua. Sitten jossain vaiheessa myös toiselle puolelle ilmestyy toinen tyyppi, joka myös jatkuvasti tökkii sinua. Tämä tilanne tietenkin alkaa ennen pitkään suunnattomasti ärsyttämään sinua ja tilanteeseen haluaa muutoksen. Silloin pitää itse tehdä jotain, että pääsee pois tilanteesta. Tällöin solun jakautuessa todennäköisemmin syntyy pahanlaatuinen solu, joka voi kehittyä myöhemmin syöpäsoluksi.

Samanlaisen muutoksen solussa voi aiheuttaa säteily. Sen haitallisuus johtuu hiukkasten suuresta liike-energiasta ja lyhyestä vapaasta matkasta, jolloin pieneen kudosmäärään alfa-aktiivisen aineen ympärillä kohdistuu huomattavan suuri ionisoiva energia. Säteily voi jättää solun perimään pysyvän muutoksen eli mutaation. Kun mutaatioita on kertynyt useita, voi seurauksena olla syöpäkasvain. Tupakoitsevilla henkilöillä on siis useampi eri tapa, jolla keuhkoissa olevat solut häiriintyvät. Myös radonilla on nyt tekemistä asian kanssa.

”Tupakoimattoman riski saada keuhkosyöpä ennen 75. syntymäpäiväänsä kasvaa 0,5 prosentista 0,7 prosenttiin asunnon huoneilman radonpitoisuuden kasvaessa arvosta 100 becquereliä kuutiometrissä arvoon 400 becquereliä kuutiometrissä. Tupakoitsijan vastaavat luvut ovat 12 ja 16 prosenttia. Toisin sanoen tuhannesta tupakoimattomasta pienen radonpitoisuuden asunnossa asuvasta noin viisi sairastuu keuhkosyöpään, korkeissa radonpitoisuuksissa asuvista tupakoivista sairastuu keuhkosyöpään noin 160." (Radon ja tupakka tappavat yhdessä ja erikseen, Säteilyturvakeskus)

Ja taisin jo tuolla ylempänä todeta tupakan sisältävän itsessään valmiiksi radonia.

Tiedän että tieto lisää tuskaa, ja siksi näitä asioita onkin välillä niin vaikea opiskella, kun tietää mitä ihmiskunta tekee itselleen, vaikka tietää sen olevan haitallista. Eli nyt oikeastaan haluaisin tietää syyn tälle kaikelle. Eli miksi kukaan haluaisi polttaa tupakkaa nyt kun tietää tämän kaiken? Uskon että muutama vastaa pitävän sen mausta, mutta valtaosa, jotka ovat teininä aloittaneet tupakan polton, ovat kyllä väännelleet naamaa ensimmäiset pari viikkoa poltellessaan tupakkaa ja nyt aikuisena eivät enää pääse siitä eroon. Väitän kuitenkin, että miten vaikealta lopettaminen voikin aluksi tuntua, niin se on niin sen arvoista.

Halusinkin kirjoittaa tämän tekstin oikeastaan kaikille niille ystäville, joista välitän ja joiden toivoisin lopettavan tupakan polton. Lakatkaa keksimästä tekosyitä kuten ”Mä olen vain bilepolttaja ja satun bilettämään joka päivä.” tai ”Lopetan sitten joskus jos hankin lapsia.” tai ”Poltan vain kun olen niin stressaantunut”. Olkaa itsellenne rehellisiä ja myöntäkää että olette vain koukussa ja että lopettamiseen voi tarvita apua. Toivon, ettei kukaan nyt suutu tästä jutusta, koska uskoisin ihmisten tietoisuuden lisäämisen auttavan monessa asiassa ja tällä kertaa halusin tuoda keskusteluun tupakoinnin haitallisuuden ne syyt, joita on jo vuosikymmeniä piiloteltu. Live long and prosper, without smoke!

Lähteet sekä lisää tietoa aiheesta:

Tobacco Companies Knew of Radiation in Cigarettes, Covered It Up

The Secret Tobacco Companies Don’t Want You to Know: There’s Radiation Inside Cigarettes
The radioactive tobacco smoke

Tuhannet kuolevat tupakan radioaktiivisuuteen

Yllättävä myrkky – Tupakassa radioaktiivista ainetta