Joulukalenterin luukku 4

Reetta Järvenpää

Koska iänikuiset kossubatteryt ja jallukolat on jo kokeiltu, eikä glögiäkään jaksa määrättömiin kitata, nörttityttöjen ikioma baarimestari esittää:

Pikkujoulujen nörtimpi drinkkilista

Kaikki listalla esitellyt drinkit ovat sellaisia, että ne voi tehdä omassa kotibaarissa Alkosta ja lähikaupasta löytyvistä aineksista. Näiden tekoon ei myöskään tarvita shakereita, oikeaoppisia drinkkilaseja tai muitakaan kalliita ammattilaisvälineitä. Baarimittoja voi nykyisin ostaa alkon lisäksi lähes mistä hyvänsä tavaratalosta. Shotteja lukuunottamatta kaikkiin listan juomiin laitetaan lueteltujen ainesten lisäksi jäitä.

Listan drinkit ovat oman mielikuvitukseni tuotosta, joten mikäli kantakapakkasi henkilökunta ei lue Nörttityttöjä, näitä tuskin löytyy ainakaan tämän nimisinä mistään Suomen baarista. Baarimikolle voi kuitenkin aina kertoa, mitä juomaansa haluaa.

Ja sitten itse asiaan.

Health Potion & Mana Potion sekä aiheeseen kuuluva rekvisiitta.

Health potion 

2 cl Passoa

2 cl Koskenkorva karpalo

karpalomehu

vissy-/soodavesi

Sprite

Alkoholittoman version Health potionista saa laittamalla lasiin karpalomehua, pikkulirauksen punaista grenadiinia ja russian wateria tai vastaavaa. Mikäli omasta kaupasta ei russiania löydy, drinkkiä voi jatkaa myös vissyllä ja spritella.

Mana potion  

2 cl Blue Curacao –likööri (esim. Bols Blue)

2 cl Gin

Ihan vähän karpalomehua (sellainen yksi ”plop”)

vissy-/soodavesi

sprite

Alkoholiton Mana potion sisältäää sinistä grenadiinia, vähän karpalomehua sekä vissyä ja spriteä. Potioneissa tärkeintä on niiden väri (ja hyvä maku), joten jos tasan oikeita aineksia ei löydy, näitä on varsin helppo soveltaa.

Jäynäjumala Loki 

Jäynäjumala Loki  

Tuopin pohjalle murskataan puolikas lime ja muutama siivu sitruunaa. Hedelmiä saa olla ihan reilusti. Murskaimena toimii vallan hyvin esimerkiksi liha- tai pottunuijan varsi.

2cl Sour apple –likööriä

2 cl maustettu tumma rommi (esim. Captain Morgan Spice Gold, Bacardi Oakheart)

1 cl Tervasnapsi

Omenamehu

kupliksi vissy/sooda ja sprite

Onnistunut Jäynäjumala Loki maistuu ensin tervalle ja savulle, lopussa kirpeille sitrushedelmille.

Jäädytetyn shottilasin pohjalle
laitetaan noin 2 cl tervasnapsia

Ned Stark (shotti) 

Tätä napsua varten kannattaa laittaa shottilasit hyvissä ajoin pakkaseen jäähtymään. Jäiseen shottilasiin kerrostetaan noin 2cl kylmää tervasnapsia pohjalle ja 2cl kylmää vodkaa päälle. Ned Stark juodaan yhdellä huikalla, minkä perään puraistaan sitruunaviipaletta.

Kerrostus tapahtuu lusikan avulla.
Lusikka hidastaa toisen alkoholin
valumista lasiin estäen aineksia sekoittumasta.

Ned Stark -shotit valmiina nautittavaksi.
Onnistuneessa kerrostuksessa ainekset erottuvat selvästi toisistaan.

Tyrion Lannister

Tyrion Lannister 

Tyrion Lannister on pieni mutta pippurinen, ja samaan aikaan kuitenkin hienostunut, joten tämä drinkki kannattaa tehdä esimerkiksi viinilasiin tai vähän hienompaan viskilasiin.

2cl vanilialikööri (esim. Galliano)

2cl chilivodka

ananasmehu

vissy/sooda

Locke Lamoran kerrostus ei mennyt ihan nappiin.
Onneksimaku on kuitenkin hyvä.

Locke Lamora (shotti) 

Shottilasiin kerrostetaan vanilijalikööriä ja kahvilikööriä, sekä päällimmäiseksi noin puolen sentin kerros maustettua tummaa rommia. Erimerkkiset liköörit sisältävät eri määrän sokeria, joten tämän juoman liköörit saattavat joko asettua sisäkkäin (kuvassa) tai päällekäin.

Täytä shottilasi piripintaan ja aseta se ylösalaisin
olevan tuopin päälle.

Side Quest

Käännä koko rakennelma ympäri.

Laita täyden shottilasin päälle tyhjä tuoppi.

Tuopin pohjalle asetetaan ylösalaisin shottilasi maustettua rommia. Sen jälkeen tuoppi täytetään kuivalla omenasiiderillä. Suosittelen käyttämään tähän juomaan irlantilaista tai englantilaista siideriä (esim. Bulmers, Magners, Westons), sillä suomalaiset siiderit eivät ole tarpeeksi voimakkaan makuisia. Mikäli haluaa tehdä baarissa kaverille jäynän, rommishotin tilalta voi käyttää jaloviinaa.

Hirviö 

Hirviö tehdään samalla tavalla kuin Side Quest, mutta aineksina ovat jaloviina ja olut. Hirviö syntyi tämän listan drinkeistä ensimmäisenä, jo noin pari vuotta sitten, kun halusin testata, saisinko shottilasin pysymään kaljatuopin pohjalla ylösalaisin. Kaverini nimesi tämän taiteellisen kokeilun, juoman maku on kuulemma aivan kammottava.

Poista ylimääräinen tuoppi, täytä siiderillä tai oluella.

Liekehtivä Tyttö sopii hyvin myös
lämpimään keäspäivään.

Liekehtivä Tyttö  

Liekehtivä Tyttö on oma versioni The Drunken Moogle –blogista löytämästäni Girl on Fire –drinkistä.

2cl sour rhubar –likööri

2cl maustettu tumma rommi

Ananas & mango –smoothie

Kupliksi vissyä/soodaa

Punaista grenadiinia

Grenadiinin annetaan valua juoman pohjalle, jolloin syntyy hieno liukuväriefekti. Alkoholittoman version tästä saa yksinkertaisest jättämällä viinakset juomasta pois.

Call of Cthulhu 

Call of Cthulhu 

3cl blue curacao –likööri

1cl absintti

Appelsiinimehu

kupliksi vissyä/soodaa

Päälle puristetaan mehu parista kolmesta limelohkosta, puristetut lohkot voi jättää lasin reunalle tai juoman pinnalle koristeeksi.

Mikäli mielenterveys ei tällä ohjeella järky tarpeeksi, viinoja voi laittaa myös 2cl ja 2cl. Sillon tosin kannattaa varautua melko voimakkaaseen absintin makuun. Alkoholiton Call of Cthulhu syntyy sinisestä grenadiinista, appelsiinimehusta, vissystä ja limelohkoista. Absinttimaista tuoksua juomaan saa lisäämällä sinne pikkutujauksen anista.

Muita vinkkejä

Eurooppalaisissa baareissa alkoholia tulee drinkkeihin yleensä enintään 4 senttilitraa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tätä ohjetta on hyvä noudattaa kotonakin, ainakin suunnilleen. Yleensä kotibaarimikot tekevät sen virheen, että viinaa on liikaa suhteessa lantrinkiin, jolloin juoma maistuu lähinnä alkoholille. Vastoin melko yleistä luuloa, tämä ei kuitenkaan ole pyrkimys, vaan juomasekoituksista on tarkoitus nauttia. Baarimittojen noudattamisessa on sekin hyvä puoli, että omaa (tai kavereidenkin) alkoholinkulutusta pystyy paremmin seuraamaan, jolloin vältytään ikäviltä yllätyshumaltumisilta ja sen seurauksilta.

Sama koskee boolia. Itse teen boolin yleensä ohjeella noin 2,5 dl likööriä, noin 2,5-3 dl kirkasta viinaa, noin litra mehua, yhteensä n. 2-3 litraa vissyä ja spritea maun mukaan. Vironmatkalta tuodut 80% alkoholit kannattaa pitää erossa boolista, ellei halua juhlien loppuvan ennen iltauutisia oksennuskisaan.

Juoman makeutta saa säädettyä lantringeilla. Kirpeiden juomien ystävien kannattaa pidentää juomansa limsan sijaan vissyllä. Lisäkirpeyttä saa tarvittaessa myös sitruuna- tai limemehulla, makeutta puolestaan grenadiinilla. Omia juomasekoituksia tehdessä hyvä muistisääntö on, että väreiltään yhteensoiintuvat ainekset yleensä sopivat yhteen myös mauiltaan.

Kerrosjuomia tehdessä painavin, eli sokeripitoisin juoma menee pohjalle. Myös pitkiä juomia tehdessä kannattaa likööri laittaa ensin ja viina sitten, sillä voimakas alkoholi huuhtoo liköörinjämät mitasta pois, joten mittaa ei tarvitse joka välissä pestä.

Blenderin omistajien kannattaa hyödyntää tuoreita ja säilöttyjä marjoja ja hedelmiä erilaisten pirtelö- ja jäähile- (frozen) drinkkien tekemiseen. Kokonaisia jäämurikoita blenderiin ei kannata laittaa, sillä se rikkoo blenderin terät, mutta onneksi tavarataloista saa pieniä käsikäytöisiä jäämurskaimia.

Alkoholittomienkaan drinkkien ei tarvitse olla tylsiä. Erikoiset lasit, värit ja koristeet tekevät alkoholittomastakin juomasta hauskan ja juhlavan. Baarissakin voi sen iänikuisen jaffan sijaan tilata jonkun kivan alkoholittoman drinkin.

Lisää nörttimäisiä drinkkiohjeita löytyy osoitteesta http://thedrunkenmoogle.com/

Joulukalenterin luukku 3: Sinappia kinkulle!

Mia Meri

Hei maan asukki! Tänään Nörttityttöjen luukun takaa paljastuu huippuhyvä sinappi, jota voi sipaista kinkulle tai tehdä kavereille joululahjaksi. Mmmmmm.... <3

Herkkusinappin aineet:

2 dl sinappijauhetta

2 dl sokeria

1 tl perunajauhoja

2 dl kuohukermaa

4 kananmunaa

1 tl suolaa

1 rkl balsamiviinietikkaa

(2 rkl konjakkia)

Sekoita sinappijauhe, sokeri ja perunajauhot kattilassa ja kaada sekaan kuohukerma ja munat. Lämmitä seos kiehuvaksi koko ajan vispilällä sekoittaen. Anna jäähtyä. Lisää lopuksi balsamiviinietikka sekä halutessasi konjakkia.

Laita tiiviiseen lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa.

Sinappi pitää tehdä vähintään viikkoa ennen tarjoilua, jotta sen maut ehtivät tasaantua. Älä pelästy, juuri keitetty sinappi on todella tujun hajuista, mutta viikon kuluttua se on ihanan lempeää ja makoisaa. Lisäksi sinappijauhe loppuu kaupoista yleensä joulun alla, joten sinappia kannattaa alkaa tehdä jo nyt.

Jos haluat antaa sinappia lahjaksi, saat nätin sinappipurkin lasisista vauvanruokapurkeista. Purkin voi koristella lasiväreillä nörttitytön sydäntä hivelevään muotoon.

Joulukalenterin luukku 2: lisää joulukalentereita nörttitytöille!

Joulukalenteriperinne on peräisin saksankielisistä maista, ensimmäinen käsintehty joulukalenteri tehtiin tiettävästi 1851 ja ensimmäinen joulukalenteri painettiin 1904 Saksassa. Partiolaiset toivat joulukalenteriperinteen Suomeen vuonna 1947, ja tänä päivänä adventtikalentereiden ostajat ovatkin suomalaisen partiotoiminnan suurimpia rahoittajia. Perinteinen partiolaisten adventtikalenteri alkaa 1. adventista (mutta viimeistään 1.12.), joka kalenterissa sijoittuu viikolle 27. marraskuuta - 3.joulukuuta. Suomen television ensimmäistä joulukalenteria alettiin esittää 1963. Tänä vuonna Ylen joulukalenterissa seikkailee Tonttu Toljanteri, joka seikkaili ensi kertaa joulukalenterissa jo 1998. Kalenteria voi seurata tietysti myös netissä.

Sinä olet siis jo löytänyt Nörttityttöjen joulukalenterin, mutta mitäs muita kivoja joulukalentereita voisit netistä seurata?

Esittelen tässä muutaman, mutta toivon, että teiltä lukijoilta tulee lisää ehdotuksia, sillä kaikkihan me joulukalentereita rakastamme...

Mini treasures wikissä alkoi eilen jo neljäs peräkkäinen joulukalenteri. Miniatyristit ympäri maailmaa saavat varata itselleen luukun ja täyttää sen haluamallaan tavalla. Vuosien kuluessa olemme nähneet vaikka mitä mielenkiintoista ja hienoja luukkuja on tänäkin vuonna tulossa (moderaattorina olen nähnyt jo ne, jotka ovat valmiita).

Vaikka kalenterilla on jo pitkä perinne, sen takana on vielä pidempi perinne. Ensimmäisen joulukalenterin kokosin nimittäin jo 10 vuotta sitten Nukkekotielämä-ryhmän Geocities-kotisivulle  (vieläkö muistatte Geocitiesin?), sittemmin yksi kalenteri taisi olla Nukkekotielämän nukkekoti.com-sivustolla. Vuodesta 2006 olen pyörittänyt kalenterit wikialustalla (Nukkekotiwikissä ehti olla 3 joulukalenteria), jolloin pääsin kuvien pyörittelystä sähköpostissani: osallistujat saavat itse päivittää sivunsa haluamallaan tavalla.

Tänä vuonna osa kalenteripäivittäjistä järjestää myös arpajaiset, eli kalenteria kommentoineet voivat voittaa kalenteriluukussa esitellyn miniatyyrin.

Nukkekotifaneja hemmotellaan toisellakin kivalla kalenterilla, jota ylläpitää AIM eli Artisans in Miniature. AIM:ään kuuluu lähes 300 arvostettua miniatyyrikäsityöläistä ympäri maailmaa.

kellymoorebag.com via Babble

Pinterest, jonka taannoin esittelin tässä blogissa, viettää juhlapyhiä pitkän kaavan mukaan: kokonaiset 30 päivää! Pinspiration-nimisellä sivulla esitellään joka päivä uusi pinnaaja, jolla on taulussaan jouluaiheinen linkkikokoelma. Tähän mennessä Pinspiraatiossa on esitelty mm.Anthropologien vinkkejä erilaisista joululahjoista, Budget Savvy Divan säästövinkkejä (kuvassa Pringles-purkista tehty spagettipurkki) ja Babblen syitä nauttia joulunajasta.

Tuo Babblen "piparitalo" tuo muuten mieleeni hapankorput ja näkkileivät, ehkäpä vehnäallergikko voisi kätevästi koota niistä itselleen talon...

Jos et innostu näkkileipätalosta, vinkattakoon, että saatat löytää tästä joulukalenterista pian herkullisempiakin vaihtoehtoja... :-d

budgetsavvydiva.com via Budget Savvy Diva

blogdelanine.blogspot.com via Anthropologi

Nörttityttö Mia Merin omasta kalenterista löytyy X-Menien ja niiden arkkivihollisten nimiä hieroglyfeinä - mielenkiintoinen yhdistelmä vai mitä? :) Myös Harry Potter -faneja hemmotellaan omalla joulukalenterilla. 

Mutta nyt nörttikollegani, vinkatkaa muista kivoista joulukalentereista, joihin olette tänä vuonna törmänneet! Onko suosikkipelilläsi tai tv-sarjallasi joulukalenteri? Entä julkaistaanko jossain seuraamassasi blogissa joulukalenteria?

husohem.se via Johanna

Tai oletko itse kasannut joulukalenterin läheisillesi? Jos et vielä ole, niin ehkä voisit ensimmäisen adventin kunniaksi askarrella sellaisen, hae inspiraatiota vaikka Pinterestistä. Printtaa esimerkiksi  24 pientä paperitaloa askarreltavaksi.

Joulukalenterin luukku 1: Tyttöjen Talo

Mia Meri ja Maria blomqvist kävivät vierailemassa
Tyttöjen talolla marraskuun alussa. Tyttöjen
talon johtaja Mari Uusitalo-Herttua näytti paikkoja.
(Kaikki kuvat Maria Blomqvist.)

Tervetuloa Nörttityttöjen joulukalenteriin! Joka päivä uusi luukku ja uusi yllätys! Parhautta!

Jouluun kuuluu myös antamisen ilo ja siksi me Nörttitytöt pyydämme teitä kaikkia varautumaan ensi viikolla aukeavaan joululahjakeräykseen Tyttöjen talon hyväksi!

Mari esittelee ihanasti sisustettua Tyttöjen taloa. Tilasta on
haluttu tehdä mahdollisimman lämmin ja mahdollisimman
vähän toimistomainen, jotta tytöt viihtyisivät siellä.

Tyttöjen Talo

Tyttöjen talosta löytyy myös asennetta. <3

Tyttöjen Talo (http://www.tyttojentalo.fi) on Helsingin Kalliossa toimiva nuorille 10-28-vuotiaille tytöille ja nuorille naisille tarkoitettu yhteinen tila, jossa heistä pidetään huolta.

Tyttöjen talossa nuorille on tarjolla oleskelutilaa sekä harrastusmahdollisuuksia. Tyttöjen talolla toimii esimerkiksi taide- ja käsityökerhoja, kitarakerho sekä kokkauskerhoja, joista osa on kaikille avoimia ja osa maksullisia.

Kaiken hauskanpidon lisäksi Tyttojen talolla tehdään myös tärkeää työtä, jolla tuetaan tyttöjen kasvua naisiksi. Talolla toimii mm. nuorille odottaville sekä äideille tarkoitettuja ryhmiä. Lisäksi Tyttöjen talolla on tarjolla seksuaalineuvojan palvelut, jonka luona tytöt voivat keskustella ongelmistaan ja tarvittaessa saavat lähetteen eteenpäin tarkempiin tutkimuksiin tai lääkereseptin. Valitettavasti myös seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta on todellisuutta tytöille ja heitä varten Tyttöjen talo tarjoaa terapiapalveluita ja tukea läpi mahdollisen oikeusprosessin ja tapahtuneesta selviämiseen. Tyttöjen talo tekee myös monikulttuurisuustyötä ja auttaa kahden kulttuurin paineessa eläviä tyttöjä saamaan oman äänensä kuuluviin ja löytämään kaikkia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja elämän haasteisiin.

Mutta ennen kaikkea Tyttöjen talo on paikka, jossa jokainen tyttö saa olla oma itsensä ja jossa heille jokaiselle annetaan tukea oman itsensä löytämiseen ja autetaan heitä kasvamaan aikuisiksi, itsenäisiksi ja itsevarmoiksi naisiksi.

Tyttöjen talon seiniä koristavat mm. tyttöjen itsensä tekemät taulut.

Miksi Tyttöjen Talon toiminta on niin tärkeää?

Tytöstä naiseksi kasvaminen ei ole helppoa ja matkan varrella nuori nainen joutuu kohtaamaan monia erityisesti omaa sukupuoltaan koskevia ongelmia. Vaikka nuorisotaloja on paljon, vain tytöille suunnattuja tiloja on edelleen vain harvassa paikassa, Helsingissäkin vain yksi, Tyttöjen Talo. Tyttöjen Talolla käy päivittäin useita kymmeniä nuoria etsimässä aikuisten tukea. Me Nörttitytöt haluamme, että Tyttöjen Talon toiminta on saatavilla heille kaikille, sillä jokainen meistä olisi kaivannut elämäänsä omaa Tyttöjen Taloa.

Miten Sinä voit osallistua joululahjakeräykseen?

Jokaiselle huoneelle on valittu oma teemansa, jotta jokaiselle
löytyisi se oma huone jossa tykkää oleskella.
Maria ja Mia aikovat muuttaa tähän huoneeseen asumaan.

Keräys käynnistyy keräysluvasta johtuen vasta ensi viikolla, mutta nyt kannattaa panna jo asia hautumaan. Olisiko sinusta esimerkiksi vapaaehtoiseksi aikuiseksi toimimaan Tyttöjen talossa vai olisiko sinulla mahdollisuus järjestää jokin hauska tapahtuma tai kerho Tyttöjen talolla? Tyttöjen talo tarvitsee myös jatkuvasti esimerkiksi vauvanhoitotarvikkeita nuorten äitien ryhmää varten sekä askartelutarvikkeita ja soittimia erilaisia kerhoja varten.

Mutta lisätietoa joululahjakeräyksestä tulossa ensi viikolla!

Hyvää joulunajan odotusta!
T: Nörttitytöt

Suomalainen larppaaja Norjanmaalla - Grenselandet 2012

Anna-Maija Laine 

Perjantai 23.11. kello 04:15:
Hanna: Onks kaikki nyt siis, hyvänen aika, valmista?
Nora: Maijan psykoosit siis printattavissa?
Maija: Joo. Mut nyt mä vedän hetken sikeitä.

Keskustelu vaikuttaa varmasti hämmentävältä, jollet ole itse koskaan toiminut liveroolipelin pelinjohtajana. Pelipäivää edeltävä ilta tuppaa aina venymään epäinhimillisen pitkäksi ja asioita hoidetaan maksimivauhdilla vaikka aivot ovatkin jo vankasti narikassa. Tällä kertaa aika hupeni eri syystä kuin yleensä, sillä meidän oli määrä lähteä lentokentälle vain hetkeä myöhemmin. Meidät kun oli kutsuttu Osloon vetämään peliä Grenselandet -nimiseen liveroolipelitapahtumaan.

Grenselandet on Fantasiförbundetin ja Lajvfabrikenin järjestämä vuotuinen, kansainvälinen larppitapahtuma. Tapahtumassa järjestetään kahden päivän aikana toistakymmentä lyhyttä, jo aikaisemmin pelautettua larppia joista suuri osa on kansainväliselle yleisölle entuudestaan tuntemattomia. Pelejä oli tänä vuonna Suomen lisäksi Norjasta, Ruotsista, Italiasta, Tanskasta ja Valkovenäjältä. Osallistujia oli aina Palestinasta asti, mutta me olimme ainoat osallistujat Suomesta.

Grenselandetin ongelma on ilmeinen. Vaikka pohjoismaissa järjestetäänkin pelejä varsin ahkerasti, ei hyviä lyhyitä ja lavastukseltaan minimalistisia con-pelejä (“chamber larps”) tahdo löytyä tarpeeksi tapahtuman tarpeisiin nähden. Alati kasvava, nälkäinen yleisö vaatii uutta ja tasokasta pelattavaa ja järjestäjät pyrkivät jatkuvasti löytämään uusia pelejä ystävien ja tuttavien kautta. Tällä tavalla myös pelimme My Mad Mad Carousel (MMMC) päätyi tapahtuman ohjelmistoon.

Meistä kolmesta pelinjohtajasta kukaan ei ollut aikaisemmin osallistunut kansainväliseen coniin, ei edes Solmukohtaan vaikka se järjestettiin Suomessa kesällä 2012. Lähdimme matkaan innokkaina untuvikkoina, ja kokemus osoittautui varsin hienoksi.

Kaksi röda-gubbenia, mitä ihmettä??
(Picture: Red Men by boulanger.IE/Flickr)

Lähdimme matkaan Helsinki-Vantaalta varhain perjantaiaamuna. Saavuimme Osloon ja hakeuduimme keskustaan, jossa söimme aamiaista ja pohdimme Norjan huimaa hintatasoa sekä Oslolaisia liikennevaloja. (Eihän kahdessa punaisessa ukossa ole mitään järkeä, eihän?)

Grenselandet järjestettiin Chateau Neuf nimisessä Norske Studentsamfundetin rakennuksessa. Paikka oli aivan metroaseman kupeessa joten sinne oli helppo matkustaa. Chateau Neuf sisälsi kokoustiloja, studiotiloja, toimistotiloja sekä rutkasti baareja.

Järjestäjät olivat toivoneet meidän pelauttavan pelimme kahdesti - lauantaiaamuna sekä lauantai-iltapäivänä. Näin ollen koko lauantai oli pyhitetty omalle pelille, ja pääsimme kokeilemaan pohjoismaista larppitarjontaa ainoastaan perjantaina ja vain yhden pelin verran.

The Kick Inside & The Dreaming

Kokeilemamme the Kick Inside ei ole uusi peli pohjoismaisella kentällä. Se pelautettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010 Ruotsissa järjestetyssä Knutpunktissa, mutta hyväksi todettuna ja suosittuna pelinä se oli saanut paikan myös vuoden 2012 Grenselandetin ohjelmistosta. Tällä kertaa the Kick Inside yhdistettiin sisarpeliinsä nimeltä The Dreaming ja kahden pelin yhdistelmä keskittyi neljän hahmon elämänvaiheisiin.

Peli pelattiin Dogvillemäisessä tilassa: studion mustaan lattiaan oli merkitty maalarinteipillä talon pohjapiirrustus, joka toimi pelialueena.  Pelaajat jaettiin neljän henkilön ryhmiin. Jokaisessa ryhmässä yksi pelaaja pelasi Oliviaa, yksi Agnesia, yksi Thomasia ja yksi Marcusia. Hanna, Nora ja minä päädyimme eri ryhmiin mutta me kaikki pelasimme Oliviaa. Minä pelasin teini-ikäistä Oliviaa, Nora aikuista Oliviaa ja Hanna vanhaa/keski-ikäistä Oliviaa. Olimme siis osa samaa jatkumoa, ja pääsimme pelin rakenteesta johtuen seuraamaan toistemme pelaamista ja sitä, mitä Olivialle eri elämäntilanteissa kuului. Pääsimme pelin lopuksi keskustelemaan toistemme kanssa ja ainakin teini-Olivia sai kuulla rohkaisevia sanoja vanhemmilta versioiltaan.

Pelin pelimekaniikka oli meille kaikille ennestään tuntematon. Olemme tottuneet vahvasti immersiiviseen pelaamiseen ja tuntui aluksi omituiselta pelata näytelmämäistä kohtausta muiden ryhmien seuratessa sivusta. Pelinjohtaja keskeytti kohtauksen huutamalla “cut”, ja sen myötä siirryimme off-game alueelle seuraamaan seuraavan ryhmän pelaamista. Pelin edetessä ryhmät ryhtyivät pelaamaan samanaikaisesti, ja peliin tuotiin alati uusia peliteknisiä asioita jotka veivät peliä meille totutumpaan suuntaan ylläpitäen kuitenkin pelin jännittävää ja irrallista tunnelmaa.

Vaikka peli vaikutti näkökulmastamme oudolta, oli se kuitenkin mukava kokemus ja oikein hyvä peli. Oli hienoa päästä kokeilemaan jotakin muuta kuin sitä tuttua ja tavallista johon olemme omissa piireissämme tottuneet. Lisäksi peli, jossa oli yli kaksikymmentä pelaajaa, oli loistava tapa aloittaa varovainen tutustuminen muihin vieraisiin.

MMMC ja sen saama vastaanotto

Meidän tehtävämme oli siis tutustuttaa kansainvälinen yleisö kahteen kertaan Ropeconissa pelautettuun My Mad Mad Carouseliin. Peli on alkujaan Hanna Viitasen, Nora Nivan ja Katri Luostarisen luoma - oma roolini on ollut toimia avustavana pelinjohtajana ja sellainen olin tälläkin kertaa.

MMMC on peli viidestä dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivästä potilaasta. Näistä viidestä henkilöstä jokaisella on kaksi persoonaa joita pelaa kaksi eri pelaajaa kahdessa eri samanaikaisessa todellisuudessa (eli vierekkäisissä huoneissa). Hahmot joutuvat myös psykoositilaan, jossa he saavat suggestioita alitajuntaa pelaavalta pelinjohtajalta. Peli on hämmentävä kokonaisuus jossa liikutaan todellisuuden ja psykoosin välillä, ja jossa koetaan miltä tuntuu herätä äkisti todellisuuteen jossa et hetki sitten ollut läsnä, mutta jossa toinen persoonasi on juuri kaivanut sinulle kuoppaa...

Oliverin omakuva 1.
Hahmon narsistinen persoona yritti taltioida itsensä
jyrkästä alakulmasta korostaakseen omaa suuruuttaan.

Oliverin omakuva 2.
Hahmon pessimistinen persoona
näki itsensä ja maailman tyhjänä tuolina.

MMMC on pelinjohtajien kannalta varsin rankka rupeama, ja meitä pyydettiin pelauttamaan peli kahdesti yhden päivän aikana. Oli alusta asti selvää, että tulisi olemaan varsin rankkaa pelauttaa peli kahdesti - mutta suhtauduimme tähän haasteena. Oli hienoa tutustuttaa 20 henkilöä peliin yhteen pelautukseen mahtuvan 10 henkilön sijaan, mutta jalat huusivat kieltämättä hallelujaa lauantai-iltana.

En osaa kertoa teille yksityiskohtia siitä mitä pelautuksissa tapahtui, sillä kokonaisuutta on vaikea hahmottaa jollei ole itse kokemassa peliä sisältäpäin. Näin ollen myös pelinjohtaja on hieman pihalla. Peli alkaa kuitenkin siitä, että hahmot tapaavat uuden vertaistukiryhmänsä jonka kaikki jäsenet kärsivät useammasta persoonasta sekä muista omituisuuksista. Seurueeseen kuuluu mm. aviopari, ja koska heistä molemmat omaavat kaksi persoonaa, kuuluu heidän avioliittoonsa kahden henkilön sijasta neljä. Yhteentörmäyksiltä ei vältytä kun soppaan sekoitetaan vielä muutamia muita vahvoja persoonia sekä muutama kynnysmatto.

Aamun pelautus koostui selvästi pohdiskelevista ja rauhallisista pelaajista, kun taas iltapäivän pelautuksessa oli hirvittävän paljon rohkeita heittäytyjiä. Tuntui hienolta pelinjohtaa kokeneita ja osaavia pelaajia jotka lähtivät (pelin hämmentävästä luonteesta huolimatta) antaumuksella mukaan hahmojen maailmaan. Hahmot ovat omalla tavallaan karikatyyrejä, joten osaava pelaaja löytää helposti jotakin mihin tarttua. Samalla oli erityisen hieno nähdä kuinka muutama (lähestulkoon) ensikertalainen sai jutun juonesta kiinni pelimme aikana. Eräs pelaaja kertoi pelin jälkeen osallistuneensa elämänsä aikan vain kolmeen larppiin, ja MMMC oli peleistä ensimmäinen jossa hän koki tajuavansa harrastuksen todellisen hienouden. Se, jos mikä lämmittää uupuneen pelinjohtajan sydäntä! Lisäksi useampi henkilö lähestyi meitä kysyen, olisiko mahdollista saada pelauttaa MMMC omassa kotimaassa, ja muut vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä ja innostuneilta tästä Grenselandetin ainoasta suomalaispelistä. Tehtävä lienee osaltamme kaikin puolin suoritettu.

Lauantai-ilta oli hyvä hetki irrotella yhdessä muiden osallistujien kanssa. Juhlat Fantasiförbundetin tiloissa venyivät aamuun asti, ja juhlien päätyttyä tuntui onnekkaalta että lentomme Helsinkiin lähtisi vasta illalla. Ehdimme ennen lähtöämme osallistua myös Knutepunktin suunnitteluworkshopiin ja syömään pizzaa yhdessä muiden kanssa. Ilmasuklaata ostimme liiaksi asti, mutta tulipahan sitä ainakin syötyä.

Grenselandetin myötä olemme kokemusta ja muutamaa uutta ystävää rikkaampia. Oli mukava kokea kansainvälinen con, saada hyvää ja rakentavaa palautetta pelistä sekä päästä katselemaan naapurimaan hämmästyttävän tutunoloisia maisemia - niin jos vuoria ja tunneleita ei lasketa. Hyvä että tuli lähdettyä.

Ja kiitos matkaseurasta Nora ja Hanna!

Lue lisää tapahtumasta ja peleistä:
grenselandet.net

Hyvää synttäriä Nörttitytöt!

Minun piti oikeastaan kirjoittaa tämä postaus viime maanantaiksi, mutta unohdin. Eikä se ole edes ensimmäinen postaus, jonka olen unohtanut julkaista ajoissa - antakaa anteeksi. Vuosi sitten en olis uskonut, että unohdan julkaista ajoissa Nörttityttöjen ensimmäisen täyden vuoden juhlapostauksen. Se kertoo kai siitä, että elämäntilanteeni on muuttunut aika paljon vuodessa. Palataan kuitenkin siihen myöhemmin. Nyt kerron, miten kaikki sai alkunsa eli kuinka tulin perustaneeksi Nörttitytöt - ja kuinka Nörttitytöt olivat alusta asti enemmän kuin koskaan olisin voinut saada ominpäin aikaan.

Pitkästynyt ja nettiriippuvainen Anitta Raholassa syksyllä 2011.
"Vois vaikka perustaa jonkun nörttityttöblogin, jos jaksais."

Marraskuussa 2011 asuin Tampereen Raholassa. Se on hiljainen nukkumalähiö, jossa ei tapahdu juuri mitään enkä sitä paitsi tuntenut sieltä ketään. Koko Tampereellakin minulla oli tuttuja vain vähän, ja ne vähät tutut vaikuttivat kovin kiireisiltä. Olin päätynyt Tampereelle asumaan opiskelujen perässä, mutta marraskuussa 2011 maisteriopintoni olivat edenneet itsenäistä työskentelyä edellyttävään vaiheeseen, eikä minulla ollut enää kontaktiopetusta.

Pyörin päivät pitkät yksinäni kaksiossa ja yritin kirjoittaa pitkää elokuvakäsikirjoitusta - tai vältellä sen kirjoittamista. Roikuin paljon netissä. Pahimpina päivinä saatoin käydä kaikki suosikkiblogini läpi vain huomatakseni, ettei yhteenkään niistä ollut tullut uusia päivityksiä ja idlata tunteja Facebookissa toivoen, että jollain kaukokaverillani olisi edes jotain mielenkiintoista jaettavaa. Kaipasin Intenetiini lisää sisältöä ja enemmän yhteisöllisyyttä.

Eräänä päivänä huomasin, että minut oli liitetty Facebookissa uuteen ryhmään nimeltä Geek Women Unite! En edelleenkään tiedä, kuka minut kyseiseen ryhmään lupia kyselemättä liitti, mutta suurkiitos sinulle, tuntematon ystävä. GWU:ssa sadat naiset jakavat päivittäin kymmeniä mielenkiintoisia linkkejä populaarikulttuurin, tieteen, tekniikan ja feminismin alueelta - ja käyvät niistä pitkiä, polveilevia ja mielenkiintoisia keskusteluja. Tunsin saapuneeni juuri oikeisiin bileisiin.


Mopo karkasi käsistä ensimetreillä

Jo ensimmäisenä päivänä GWU:ssa pyöriessäni minulle tuli kuitenkin myös sellainen olo, että "tästä kaikesta voisi saada irti paljon enemmänkin". GWU:ssa jaettiin paljon linkkejä amerikkalaisten geek girl -blogien artikkeleihin. Minusta tuntui surulliselta, ettei vastaavia suomenkielisiä blogeja ollut juuri olemassa. Itse luen ehkä mieluummin hieman syväluotaavampia ja pitempiä blogiartikkeleja kuin usein aiheesta eksyviä ja melko raskaasti seurattavia forum-keskusteluja, joita GWU:ssa syntyi.

Tiesin kuitenkin alusta alkaen, etten halunnut perustaa suomalaista geek girl -blogia yksin. Ensinnäkin minun mielestäni yksi hyvän blogin kriteeri on, että uusia päivityksiä tulee ulos melko usein ja mahdollisimman säännöllisesti. Aiemman blogailukokemukseni perusteella tiesin, etten jaksaisi pitää esimerkiksi viikottaista blogaustahtia yksin yllä kovinkaan pitkään.

Toisakseen, koska suomenkielisiä naisnörttiblogeja ei viime marraskuussa ylipäätään ollut olemassa kovin monta, ajattelin, että olisi samantien hyvä perustaa mahdollisimman definitiivisesti kaikkia naisnörtteyden osa-alueita käsittelevä blogi. Tiesin, ettei oma asiantuntemukseni riittäisi sellaisen kirjoittamiseen. Vaikka olenkin aina identifioinut itseni nörtiksi, en ole koskaan wowittanut, larpannut, rakentanut omaa 3D-tulostintani tai juuri lukenut X-Men-sarjiksia. Tarvitsin siis GWU:laisten apua.

Idea Nörttitytöt-yhteisöblogin perustamisesta kiteytyi eräänä vähäunisena yönä, ja koska idea tuntui vielä aamulla aika hyvältä, postasin aiheesta GWU:n seinälle. Ajattelin ujosti, että jos mukaan saisi esimerkiksi viisikin kirjoittajaa, onnistuisimme melko varmasti julkaisemaan uuden postauksen viikottain homman käymättä kenellekään kohtuuttoman rankaksi. Koska GWU:ssa oli jo satoja jäseniä, pidin viiden blogaajan saamista kasaan melko mahdollisena tavoitteena.

Avasin Nörttitytöille oman sähköpostiosoitteen 17.11.2011. Jo samana päivänä halukkaiksi kirjoittajiksi oli ilmoittautunut 20 naista, jotka pursuilivat ideoita. Ensimmäisen viikon aikana mukaan ehti tarjoutua yli 40 kirjoittajaa. Blogiin tarjottujen aiheiden kirjo oli tajunnanräjäyttävä. Monet kirjoittajat halusivat koetella nörttistereotypioiden rajoja ja kirjoittaa "epätyypillisistä" nörttiharrastuksistaan kuten nukkekodeista, My Little Ponyistä, kamppailulajeista, heavy-musiikista ja piparkakkurakentamisesta. Mietin silmänräpäyksen verran, syövätkö tällaiset artikkelit naisnörttiblogin uskottavuutta. Olin kuitenkin jo julistanut, että blogin tehtävä on paitsi esitellä sitä, mitä naisnörtteys on, myös pohtia, mitä kaikkea se voisi olla.

Päätin luottaa kirjoittajien arvostelukykyyn ja antaa heidän itsensä kertoa, mikä juuri heidän tekemisistään tekee nörttiä. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Toistaiseksi blogista ei myöskään ole uupunut nörttiyden "ydinalueelle" asettuvia juttuja. Olen häikäistynyt siitä, kuinka tasokkaita tekstejä Nörttityttöihin on koko ajan kirjoitettu.

Nörttitytöt lähti blogiprojektina myös sikäli vauhdikkaasti liikkeille, että sadat (no, itse asiassa ensimmäisen tekstin kohdalla tuhannet) lukijat löysivät sen heti. Tavallaan Nörttityttöjen yleisö oli jo valmiina olemassa; postauksia tarvitsi vain mainostaa GWU:ssa ja niillä oli heti lukijoita. Lisäksi kukin kirjoittaja toi blogin lukijoiksi omat kaverinsa.


Blogista yhteisöksi

Anna-Maija Laine ymmärsi, että Nörttitytöt
tarvitsevat Facebook-ryhmän. Kiitos, Maija!

Nörttityttöjen oman Facebook-ryhmän perustamista ehdotti Anna-Maija Laine. Täytyy myöntää, että aluksi en täysin ymmärtänyt, mihin sitä tarvittaisiin. Olin ajatellut hoitaa yhteydet kirjoittajiin sähköpostitse ja sillä selvä. Yleisen naisnörtteysjutustelun ajattelin tapahtuvan jatkossakin GWU:ssa. Kehoitin Anna-Maijaa kuitenkin perustamaan Nörttitytöjen kirjoittajille omankin ryhmän - ajattelin, että eipä siitä haittaakaan ole.

Onneksi Anna-Maija piti ideastaan kiinni, sillä Facebook-ryhmä muodostui nopeasti Nörttityttöjen toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeäksi. Ensinnäkin kirjoittamaan haluavia oli niin paljon, että pelkästään julkaisulistan ylläpitäminen alkoi käydä minulle varsin työlääksi. Tajusin lopulta, että vuorolistan voi siirtää Facebookiin, jolloin kirjoittajat voivat itse varata listalta vuoronsa, eikä minun tarvitse olla itse koko ajan päivittelemässä listaa. Toisakseen kirjoittajista muodostui Facebookissa saman tien yhteisö voimakkaammin kuin olisin ikinä voinut arvata. Kirjoittajat kommentoivat toistensa juttuideoita, suunnittelivat blogauksia yhdessä ja alkoivat tutustua toisiinsa.

Ilman Nina Niskasta Nörttitytöt olisi kaatunut
heti alkuunsa omaan suurudenhulluuteensa.
Kiitos Nina!

Nörttityttöihin halusi kirjoittaa niin moni, että jouduin melko vastentahtoisesti nostamaan blogin päivitystahtia ensin kahteen ja sitten jo kolmeen kertaan viikossa. Sinäänsä on tietysti sitä siistimpää, mitä useammin blogi päivittyy, mutta minua alkoi jo hirvittää, mihin olin taas tullut ryhtyneeksi. Olin luvannut oikolukea jokaisen Nörttitytöissä julkaistavan blogauksen, ja kolmen kerran viikossa julkaisutahdilla se, ja blogin aikataulutuksen valvominen, alkoi jo käydä päivätyöstä.

Onneksi sain heti alkuvaiheessa rinnalleni toisen päätoimittajan ja yhteisömanagerin, Nina Niskasen. Ilman Ninaa en mitenkään olisi pystynyt pyörittämään Nörttityttöjä. Vaikka minä keksin alkuperäisen idean Nörttityttöjen perustamisesta, voi hyvällä syyllä sanoa, että Nörttitytöt on ihan yhtä paljon Ninan kuin minunkin perustamani blogi.

Facebook-ryhmän (tai ryhmien, sillä pian niitä tarvittiin jo useita: yksi vapaalle keskustelulle, yksi faneille, yksi blogin asioiden hoidolle ja muutama paikallistoiminnalle) ansiosta Nörttitytöt on vuoden aikana muodostunut huomattavasti blogia isompi ilmiö. Nörttityttöjen paikallistoimintaa eli live-tapaamisia ehdottivat alun perin blogin lukijat. Vauhdikkaimmin live-toiminta on lähtenyt liikkeille Helsingissä, jossa kuukausittaiset tapaamiset ovat jo muodostuneet perinteeksi, ja omat ryhmät on perustettu myös Turkuun ja Tampereelle. Tutustuttuaan live-tapaamisten kautta Nörttityttöjen kirjoittajat ovat innostuneet tekemään yhä enemmän yhteisiä projekteja, joista hyvänä esimerkkinä voisi mainita tämän jouluisen yhteistyön Helsingin Tyttöjen talon kanssa (siitä lisää tietoa blogissa pian).

Mia Meri on alusta asti ollut aktiivinen nörttityttö
- nyt myös virallisesti päätoimittaja. Valtava kiitos
Mialle ihan kaikesta.

Uusia tuulia

Vuoden kuluessa Nörttitytöt on lunastanut sen tavoitteen, jonka blogille alunperin asetin; se on esitellyt monipuolisesti suomalaista naisnörttikulttuuria. Kartoittamattomia alueita on varmasti edelleen, mutta onneksi nörttityttöjen päät pursuavat uusia ideoita, joita jaetaan Facebook-ryhmässä päivättäin sellaisella rytmillä, etten enää itse tahdo pysyä keskusteluissa mukana.


Nörttityttöjen kirjoitusjonot ovat lyhentyneet siinä määrin, että olemme päättäneet siirtyä julkaisemaan uusia postauksia taas "vain" kaksi kertaa viikossa. Samalla päätoimitusvastuuta on jaettu entisestään niin, että päätoimittaja/yhteisömanagerien tiimissä ovat nykyisin mukana myös Mia Meri ja Anna-Maija Laine. Heidän lisäkseen erittäin aktiivisia Nörttityttöjen toiminnassa ovat myös monet muut - niin monet, etten edes yritä listata tässä koko porukkaa. Kiitos teille kaikille. Ilman teitä Nörttitytöt ei olisi Nörttitytöt.

Siinä, missä muut ovat ottaneet vuoden kuluessa Nörttityttöjen toiminnassa yhä aktiivisempaa roolia, itse olen vähitellen liukunut enemmän ja enemmän taka-alalle. Oma elämäntilanteeni on muuttunut vuoden kuluessa rajusti; olen muuttanut kahdesti, aloittanut uuden työn ja avioitunut. Siinä, missä vuosi sitten roikuin kaiket päivät Facebookissa, nykyisin en tahdo ehtiä sinne.

Onneksi Nörttitytöt ei ole yhden tytön projekti, eikä tarvitse minua jatkaakseen elämäänsä. Olen miettinyt, että uuden Nörttitytöt vuoden kunniaksi voisin luopua päätoimittajuudesta kokonaan ja siirtyä pelkästään kirjoittelemaan Nörttityttöihin silloin tällöin.

On ihanaa nähdä, mitä kaikkea Nörttitytöistä vielä tuleekaan! Uskon, että tämä on vasta alkua.

Leopardigekot lemmikkeinä

Riikka Karhu

Kaikki kuvat ovat joko minun tai mieheni ottamia.

Minä olen aina ollut eläinrakas ihminen. Lapsuus meni hyvin pitkälle siinä, että toivoin vanhempien hankkivan meille koiran. Koiraa emme siskon kanssa saaneet, hiiriä meillä oli jossain vaiheessa. Haave omasta karvaisesta, söpöstä ja pörröisestä lemmikistä alkoi kaatua vähitellen siinä vaiheessa kun minulla todettiin allergia. Kissoille olen ollut allerginen niin kauan kuin muistan, koira-allergia todettiin kun olin 11-vuotias ja teini-iässä huomasin, etten voi koskaan omistaa jyrsijöitäkään.

Minä olen Ötökkä

Muistan olleeni 14-vuotias kun ensimmäisen kerran haaveilin matelijasta lemmikkinä, menetin sydämeni etenkin leopardigekoille. Vanhemmat eivät suostuneet liskon hankintaan. Kuulemma tylsä lemmikki, joka ei tee mitään ja jonka kanssa ei voi tehdä mitään. Kotoa muutettuani aloin suunnitella oikein kunnolla leopardigekon hankkimista. Minulla oli tuolloin tuttava, joka omisti liskoja. Häneltä sain paljon apua, vinkkejä ja tietoa siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon kun hankkii liskon. Vuonna 2006 minun kanssani samaan talouteen muutti pieni liskovauva, jonka nimesin osuvasti Neiti Ötökäksi. Ötökkä on hankittu turkulaiselta kasvattajalta Niina Hallikaiselta.

Kaikkien lemmikkien hankkiminen maksaa enemmän tai vähemmän. Tarvikkeet pitää hankkia ja niiden on oltava valmiit, kun eläin saapuu uuteen kotiin, sama on myös matelijoiden suhteen. Kallein investointi on ollut Ötökän terraario, jonka ostin kokonaan uutena. Ötökästä taisin maksaa 70 euroa, mikä on edullinen hinta. Ötökkä ei ole perinteistä värimuotoa, ja se nostaa hintaa jonkin verran. Eläinkaupasta hankittuna jopa normaalivärityksellä oleva leopardigekko saattaa maksaa reilusti päälle 100 euroa eikä liskon taustoista ja terveydestä voi aina saada varmuutta.

Ja minä Ilmatar

Ötökkä on sukupuoleltaan naaras, joten haaveilin myös urosliskosta, jotta voisin itsekin jossain vaiheessa ryhtyä kasvattajaksi. Urosliskoa en ole vielä tähänkään päivään mennessä hankkinut, mutta vuonna 2008 adoptoin ystävältäni toisen naarasliskon, Ilmattaren. Samoihin aikoihin tuttavapiirissäni oli vapautunut vanha akvaario, jonka sain Ilmattaren asutettavaksi. Olin kuluttanut Ötökkään pienen omaisuuden, joten oli ihan virkistävää, kun Ilmattaren sain hyvää kotia vastaan.


Hoito-ohjeet: Lyhyt oppimäärä

Voin suositella leopardigekkoa lemmikiksi, mikäli matelijat kiinnostavat. Gekko on todella helppohoitoinen ja nopea totuttaa ihmisten käsittelyyn. Useilla matelijaharrastajilla leopardigekko on se ensimmäinen lemmikki. Liskolla on kuitenkin omat erikoispiirteensä, jotka tulee ottaa huomioon.

Leopardigekot ovat aika pieniä, pituutta täysi-ikäisellä liskolla on noin 20-25 senttimetriä. Tästä huolimatta kyseessä on pitkäikäinen eläin, johon on sitouduttava 15-20 vuodeksi. Lisko vaatii myös riittävästi liikkumatilaa, minimisuositus pinta-alalle on 40 cm * 60 cm. Liskoa ei siis voi laittaa mihin tahansa faunaboksiin ainakaan pitkäksi aikaa. Sekä Ötökän että Ilmattaren terraariot ovat tuosta reilusti isompia. Terraarion pohjamateriaaliksi kelpaa hake, hieno hiekka tai paperi. Lisko saattaa alkaa syömään hiekkaa, mikä voi pahimmillaan aiheuttaa suolitukoksen. Kokeilin kerran Ötökän terraariossa hiekkaa, mutta jouduin vaihtamaan sanomalehteen, sillä Ötökän ulosteen seassa oli hiekkaa.

Nahkaa luomassa

Terraariossa tulee olla myös riittävästi ahtaita piilopaikkoja, joissa liskot viihtyvät. Yhden piilon tulee olla wetbox, nimensä mukaan märkä laatikko. Vanha, pesty margariinirasia riittää aivan hyvin. Wetboxin pohjamateriaaliksi laitetaan esimerkiksi taloupaperia tai turvetta. Turpeen kanssa täytyy olla tarkkana, ettei materiaali sisällä lannoitteita. Turve saattaa myös laukaista liskossa kaivamisinnon päälle.

Lisko luo nahkansa wetboxissa. Kosteus pehmentää vanhaa nahkaa niin, että se irtoaa helposti. Nahan rippeitä on turha etsiä terraariosta, sillä lisko syö luodun nahan. Joskus tosin terraariosta saattaa löytyä pieniä, yksittäisiä palasia nahkaa. Liskolla voi olla jokin vaiva, jos se ei syö nahkaansa. Ötökkä on yhdesti jättänyt nahkansa syömättä. Tämä oli neljän kuukauden mittaisen kesäpaaston seurausta, joka hoitui sillä, kun sain liskon jälleen syömään.

Nahan luonnin yhteydessä liskon varpaisiin saattaa jäädä pieniä nahan rippeitä. Nämä rippeet on hyvä poistaa, vaikka lisko ei toimenpiteestä nauti. Mikäli rippeitä huomaa, liskoa tulee "liuottaa" muutaman tunnin ajan. Liuottaminen tapahtuu suljetussa laatikossa (muista kuitenkin happireiät), jossa on pohjamateriaalina märkää talouspaperia. Nahan rippeet rapsutetaan varovasti varpaista pois. Sormiin voi kastaa hieman öljyä (esimerkiksi oliiviöljy käy), jos rippeet eivät tunnu irtoavan. Jos rippeitä ei poista, ne saattavat aiheuttaa tulehduksen liskon varpaaseen ja johtaa kynsien irtoamiseen.

Leopardigekko on aavikolta kotoisin, joten lämpötiloja tulee tarkkailla. Yleisenä lämpötilana riittää noin 25 astetta, mutta lisko tarvitsee lämmittelypaikan. Lämpömatto tai lämpökivi nostavat lämmittelypaikan lämpötilan mukaviin 35-40 asteen lukemiin. Wetbox on hyvä sijoittaa terraarion lämpimään päähän. Usein wetbox on liskolle mukavin piilopaikka. Omien gekkojen osalla tuo lempipiilo kylläkin vaihtelee.

Ruokailuhetki

Leopardigekot ovat lihansyöjiä, mikä tekee ruokinnasta helppoa. Pääasialliseksi ruokavalioksi riittävät sirkat ja jauhomadot, joita saa useista lemmikkieläinliikkeistä ja alan nettikaupoista. Ruokaeläimiä voi myös kasvattaa itse. Kesällä liskolle voi antaa ruoaksi kaikkea mikä pihalta löytyy, kunhan kyseessä ei ole liskolle vaarallinen ruokaeläin, kuten ampiaiset. Kuoriaisten kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä lisko ei välttämättä sulata kuorta. Sulamaton aines saattaa aiheuttaa myös suolitukoksen. Hämähäkit, perhoset ja kirsisääsket ovat sen sijaan herkkua. Lemmikkieläinliikkeistä saa myös vahakoisan toukkia, jotka ovat suurta herkkua liskoille. Toukat tosin saattavat syödä itsensä ulos rasiasta, jossa niitä säilyttää.

Ruoan lisäksi lisko tarvitsee vitamiini- ja kalkkilisän. Vitamiiniksi kelpaa eläinkaupoissa myytävä Nutrobal. Vitamiinijauhetta voi laittaa erilliseen kuppiin terraarioon, mutta ruokaeläimet olisi hyvä pyörittää jauheessa. Kalkkijauhetta tulee myös laittaa erilliseen, matalaan kuppiin, josta lisko nuolee kalkkia. Kalkkijauheeksi käy apteekeissa myytävä liitujauhe. Vesikuppi tulee myös muistaa. Veden ja wetboxin lisäksi lisko ei muuta kosteutta terraarioon kaipaa.

Ilmatar juomassa

Leopardigekko niin sanottu sisäsiisti  laji. Gekko ulostaa pääasiassa aina samaan paikkaan, joten siivoaminen on helppoa. Kun kyseinen paikka selviää, alueelle voi levittää esimerkiksi erillisen talouspaperin, joka sitten vaihdetaan terraarion siivouksen yhteydessä. Siivouksessa poistetaan ulosteet, pestään vesikuppi ja vaihdetaan wetboxin materiaali. Pieni siivous tehdään noin kerran viikossa. Täydellinen siivous tehdään pari kertaa vuodessa. Tällöin vaihdetaan pohjamateriaali sekä pestään terraariosta kaikki, mikä irtoaa. Suursiivouksen ajaksi lisko tulee laittaa suljettuun rasiaan, jonne voi laittaa revittyä talouspaperia pehmukkeeksi.

Leopardigekot paastoavat pari kertaa vuodessa. Talvella niille voi järjestää talvilevon, jonka aikana lisko ei syö mitään. Talvilepo järjestetään lyhentämällä valoisaa aikaa 12 tunnista 8 tai jopa 6 tuntiin vähitellen. Valon vähentämiseen menee noin kuukausi, jonka jälkeen valoja voi pitää lyhyellä ajalla päällä vielä toisen kuukauden. Tämän jälkeen valot sammutetaan kokonaan noin kahden kuukauden ajaksi. Valoa aletaan lisätä vähitellen talvilevon jälkeen. Toinen paasto on kevään ja kesän aikaan, jolloin lisko vähentää itse syömistä. Paasto kestää usein muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Liskoa voi pakkosyöttää, jos sen ruohalu ei tunnu heräävän itsestään. Pakkosyöttäminen tapahtuu niin, että pieneen määrään hunajaa sekoitetaan vitamiinijauhetta, ruokaeläimiä voi murskata (niin karulta kuin se kuulostaakin) sekoituksen joukkoon. Sekoitusta otetaan joko pieneen ruiskuun tai muun kapean esineen päähän. Sekoitetta laitetaan pieninä tippoina liskon suulle, josta lisko voi sen nuolla. Pakkosyöttämisessä pitää varoa, ettei sekoitetta joudu liskon sieraimiin.

"Tylsä ja persoonaton lemmikki"


Useat tuntuvat ajattelevan, ettei lisko tai mikään muukaan matejia voi olla kiinnostava lemmikkinä. Totuus on kuitenkin toinen. Minun mielestäni liskojen toiminnan seuraaminen on äärimmäisen kiinnostavaa puuhaa. Nahan luonnin seuraaminen on suorastaan kiehtovaa; lisko kiertää wetboxia yrittäen saada vanhan nahan irti. Siinä on jotain oudolla tavalla hauskaa.

Liskot keksivät myös muita aktiviteettejä. Leopardigekko ei ole kiipeilevä laji, mutta lähes kaikki tapaamani yksilöt ovat yrittäneet päästä pakoon kiipeämällä lasia pitkin, heikoin tuloksin. Kesällä ja loppusyksystä Ötökkä oli keksinyt kaivaa terraarion pohjamateriaalia, ilmeisesti Kiinaan. Toinen kovasti yritti kaivaa terraarioon kuoppaa siinä kuitenkaan onnistumatta.



Vaikea uskoa, mutta myös liskoilla on omat luonteensa, ainakin minun liskoillani. Kun hain Ötökän kasvattajalta, sain valita kahdesta vaihtoehdosta. Toinen jökötti omassa boksissaan liikkumatta ja pelästyneenä. Toinen ravasi ympäri omaa boksiaan aivan kuten protestoiden päiväunien häirintää vastaan. Valitsin sen aktiivisemman yksilön. Ötökkä on edelleen utelias olento, joka monesti tulee terraarion seuraan ihmettelemään ulkopuolista maailmaa. Ilmatar puolestaan pysyttelee enemmän piilossa. Ötökkä hämmentyy usein suursiivouksesta ja tutkii terraariota pitkään ennen kuin tunnistaa alueen kodikseen. Ilmatar harvemmin hätkähtää edes terraarion sisustuksen muutoksista.

Leopardigekko on hyvä lemmikki oikeastaan kenelle tahansa. Useiden ystävieni mielestä gekko on aluksi eksoottisen tuntuinen kotieläin, vaikka kyseessä on aika tavallinen eläin. Etenkin herppiharrastajien keskuudessä leopardigekko on usein ensimmäinen ja tavallisin matelija, johtuen sen helppohoitoisuudesta. Laji tottuu käsittelyyn, mutta jos haluat eläimen, jota paijata ja rapsuttaa ja jonka kanssa voi peuhtata, leopardigekko ei ole sinua varten.