On marraskuun 28. päivä, maanantai. Istun junassa matkalla Hämeenlinnasta Helsinkiin, joka kestää melko tarkalleen tunnin ja kahdeksantoista minuuttia. Siinä ajassa kirjoittaisi suunnilleen päivän sanat, jolloin jäisi koko loppupäivä aikaa muulle elämälle: olisi kouluprojektia, kuutisen larppihahmoa viimeisteltäväksi sekä ties vaikka sosiaalistakin kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Olisi, mutta milloinpa olisin ollut fiksu tai edes filmaattinen ajanhallitsija...
Joulukuun ensimmäiseen minuuttiin on aikaa 58 tuntia ja
seitsemäntoista minuuttia, sanoja 41 518. Tämän vuoden NaNoWriMo –tekstini
on siis edeltäjiään paremmassa vaiheessa, joten uskaltanen käyttää junamatkan
tarjoaman kirjoitusajan Nörttityttöblogin hyväksi.
National Novel
Writing Month eli NaNoWriMo: tuo jokaisen ajanhallintaan kyvyttömän
kirjoittajan paras ystävä sekä pahin painajainen. Tarkoituksena on kirjoittaa
50 000 sanaa marraskuun aikana, noin 1667 sanaa vuorokaudessa niille jotka
pyrkivät säännölliseen ja tasaiseen etenemiseen. Allekirjoittaneen sekä monen
kohtalotoverin marraskuuhun mahtuu monta nollan sanan vuorokautta joita sitten
paikkaillaan reippaan kuuden tuhannen sanan spurttipäivillä.
Siinä onkin NaNoWriMon, tai tuttavallisemmin nanon, ainoa
tavoite ja päämäärä: 50 000 sanaa kuukaudessa. Tekstin laadulla ei ole,
eikä epävirallisten sääntöjen mukaan saa olla, mitään merkitystä: editointi
alkaa aikaisintaan joulukuussa eikä yhtä ainutta lausetta nanostaan ole koskaan
pakko näyttää kenellekään ellei niin halua. Kukaan ei myöskään ole
tarkistamassa marraskuun aikana tai sen jälkeen, onko niitä sanoja kirjoitettu
vai ei, kyse on kilpailusta itseään vastaan. Julkaisuintoisille jää
marraskuusta käteen tulevan menestysromaanin ensimmäinen vedos sekä uutta
varmuutta projektin loppuunsaattamiselle.
Perfektionisteille NaNoWriMo antaa mahdollisuuden
sanoutua irti sisäisestä kriitikostaan kuukaudeksi ja vain kirjoittaa,
kirjoittaa, kirjoittaa ja deadlineja vihaaville nanoilu tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa
kurinalaisuuttaan. Niille, joilla on päässään tuhatkunta ideaa muttei aikaa,
inspiraatiota tai koskaan oikeaa hetkeä ryhtyä tuumasta toimeen NaNoWriMo antaa
joukoittain(1) kanssakirjoittajia
jotka potkivat eteenpäin, iloitsevat onnistumisista ja seinän tullessa vastaan
auttavat ideoinnissa.
Ennen kaikkea, NaNoWriMo antaa hyvän ulkoisen motivaation
viimein kirjoittaa se mielessä pitkään ollut tarina, juonentynkä,
tapahtumasarja – mikä tahansa – sanoiksi. Sääntöihin kuuluu kirjoittaa
fiktiivinen, yhtenäinen romaani jota ei ole aloittanut koskaan ennen, mutta
voittajabannerin sekä diplomin saa puhtaasti NaNoWriMon omien sivujen
sanalaskurin vahvistaessa kuukauden sanamääräksi 50 000 tai enemmän.
Vuosittain löytyykin kapinallisia, jotka kirjoittavat
novellikokoelmia ja runoja, jotkut jopa pohjaa gradulleen tai muulle
faktapohjaiselle sekä suuritöiselle tekstilleen. Tänäkin vuonna suomalaisiin
nanottajiin kuuluu niitä, joiden henkilökohtaisena tavoitteena on saada edes
kymmenesosa sanamäärästä kasaan sekä niitä, joille 50 000 sanaa on aivan
liian vähän: Vuoden 2011 NaNoWriMon korviini kantautunut kunnianhimoisin
suomalainen tavoite on kirjoittaa 300 000 sanaa marraskuun aikana. (Ja
näin joulukuun puolelta todettakoon, että hyvältä näyttää: 285 034 sanaa
kirjattuna ennen joulukuun ensimmäisen ensimmäistä minuuttia.
Allekirjoittanut kuuluu siihen porukkaan, jolle kirjoittajatapaamiset, suomalaisten nanoilijoiden irc-kanava(2) sekä NaNoWriMon virallisten sivujen keskustelualueet ovat elintärkeitä. Nautin kirjoittamisesta, mutta tapaan viivytellä kaiken aloittamista joskus vuosiakin enkä sitten aloitettuani kykene jatkamaan kun teksti ei luonnistukaan ensiyritämällä yhtä täydellisesti kuin vuosikaudet mielessäni kuvittelin. Tarvitsen kanssakärsijöitä potkimaan persuuksille kun suunnittelen luovuttavani, omalla nanosivullani kasvavia päivittäisiä sanamääräpalkkeja motivoimaan kun tekstin laatu ei sitä tee sekä marraskuun ensimmäistä
päivää ylipäätään aloittaakseni.
Bonuksena sähköpostiin tai vaihtoehtoisesti NaNoWriMon sisäiseen postiin saapuu viikoittain eri kirjailijoiden kannustuspuheita, joista on ollut paljon apua rämmintään pois toisen viikon vihaan nanoani –suosta. (Neil Gaiman! Philip Pullman! Lemony Snicket!)
Bonuksena sähköpostiin tai vaihtoehtoisesti NaNoWriMon sisäiseen postiin saapuu viikoittain eri kirjailijoiden kannustuspuheita, joista on ollut paljon apua rämmintään pois toisen viikon vihaan nanoani –suosta. (Neil Gaiman! Philip Pullman! Lemony Snicket!)
Tämän vuoden nanoni on edistynyt parhaiten koskaan,
paitsi sanamäärällisesti myös laadullisesti. Ensimmäinen yritykseni oli liian
kunnianhimoinen sekä suunnittelematon, saldona muutamia hyviä ajatuksia, muutama
sana päälle voittorajan ja yllättävä huomio siitä että saatan sittenkin osata
kirjoittaa dialogia. Viime vuonna keskityin niin paljon kanssakirjoittajien
tapailuun, puolivuotisen opiskeluvaihdon suunnitteluun sekä muuttoon etten
päässyt kuin viidesosaan vaadituista sanoista – ja nekin kymmenisen tuhatta
sanaa voittanevat laadullisesti ensimmäisen vuoden yritelmäni.
Tänä vuonna nanossani on dystopista Suur-Helsinkiä,
pohjoisinta osaa Euroopan Hallitukselle kuuluvasta alueesta sekä niin korkea
rajamuuri ettei sen yli näe kuin Stadionin tornista – jos onnistuu saamaan
luvat sinne kiivetäkseen. Kuusi päähenkilöä, joista kolme näkee omituisia unia,
viisi sotkeutuu epämääräiseen (sekä täysin suunnittelemattomaan)
ihmissuhdedraamaan ja joista yksi, salaliittoteoristi Aleksei, oli suunniteltu informantti-sivuhahmoksi
eikä rakkaan raivostuttavaksi päähenkilöksi joka kuljetti tarinaa omin luvin
minne sattui. Kahdeksan nollapäivää, runsaasti inspiraatiota keskiyön jälkeen
sekä ensimmäistä kertaa tunne siitä, että tätä tekstiä voisi joskus koettaa
muokata julkaisukelpoiseksikin.
Olen kirjoittanut tätä blogimerkintää maanantaista saakka
ja nyt, kirjoitettuani viimeiset kolme ja puoli tuhatta sanaa keskiviikkoiltana
loppuun sekä oltuani erossa koko touhusta eilisen, päätin voittaa itseni
toistamiseen ja valmistua ennen pyydettyä päivämäärää. NaNoWriMon aikaansaamia
omituisuuksia tämäkin: joulukuun ensimmäiset viikot tapaavat olla koko syksyn
ahkerinta aikaa kun mieli on vielä kirjoita tai kuole –vaihteella.
NaNoWriMo 2011 päättyi allekirjoittaneen osalta hyvin: Kirjoitettuja sanoja 50 445, obsessiivisen kirjoitusinnon vuoksi täysin feilattuja opiskeluun liittyviä deadlineja 1, #nanowrimolla valvottuja öitä noin 20 ja tuhoutuneita, kadonneita tai muuten vain ongelmatisoituneita nanotiedostoja 0. Ensimmäisen vuoden morkkiksesta ei jälkeäkään, jo näin joulukuun toisena päivänä houkuttelee ajatus Marraskuu –työnimellä kulkevan tiedoston avaamisesta ja läpiluvusta.
Suomen NaNoWriMottajat kirjoittivat tänä vuonna 24
885 198 sanaa, 5 000+ sanaa enemmän per henkilö kuin kilpasisaremme
Californian Sacramentosta. Leikkimielinen, foorumeita sekä vauhdikkaimmillaan
myös Sacramenton Facebook –ryhmää elävöittänyt Suomen ja Sacramenton
nanoilijoiden välinen sota, tutummin Word War III (kolmas lajiaan kun on)
päättyi jo toista kertaa voittoomme.
Kaikenkaikkiaan NaNoWriMos of year 2011 kirjoittivat
3 073 231 148 sanaa, lahjoittivat seuraavan vuoden Young Writers Programin sekä NaNon
kulujen kattamiseksi 697 274,67 euroa ja valmistautunevat editoimaan romaanejaan joulukuun ajan. Ennen marraskuuta 2012 on mahdollisuus osallistua huhtikuussa Script Frenzyyn (kirjoita sataliuskainen käsikirjoitus kuukaudessa!) ja niin kesä- kuin elokuussakin Camp NaNoWriMoon (romaani kuukaudessa joka ei olekaan marraskuu!) ja ties mihin kaikkeen muuhun. Ennen sitä voittajat tosin kuittaavat hienot diplominsa, voittajabannerinsa ja niin, muokkaavat marraskuun tuotoksiaan luettavaan kuntoon. (Tietenkin.) Tämän lisäksi NaNoWriMon viralliset sponsorit, Scrivener sekä CreateSpace julkaisevat omat palkintonsa voittaneille nanottajille.
Suomessa taidetaan kokoontua vielä joulukuun ajan epäsäännöllisesti miitteihin, tavataan marraskuun aikana löydettyjä kavereita ihan muuten vain ja ainakin allekirjoittaneen tietokonerutiineihin pääsi marraskuun aikana livahtamaan myös irc. Ensi vuoden lokakuussa ryhdytäänkin taas suunnittelemaan seuraavaa NaNoWriMoa, pre-miittailemaan innokkaimpien kanssa ja suunnittelemaan sotastrategioita vuoden 2012 alueellisten sanasotien voittamiseksi.
Tervetuloa mukaan ensi vuonna, kirjoittaja! Mukaan mahtuu sosiaalisia miittihörhöilijöitä, irkkinikkiensä takaa osallistuvia hiljaisia sekä niitäkin, jotka eivät koskaan foorumeille tai irkkiin kirjoita. Meitä kaikkia yhdistää halu tuottaa sanoja romaania (tai kapinallisemmin vaikka sitä gradua) varten kolmenkymmenen vuorokauden ajan marraskuussa 2012.
(2) #nanowrimo
B2 IRC –verkossa (irc.b2irc.net)
SuomenNaNottajien irc-kanava (webchat)
Jos saan arvella, niin epäilen layoutin rikkoutuneen onnistuneesti jossain postaamisen aikana. Näin ihan btw. :D (Tai siis ainakin linkit näyttää olevan koodattu jollain ihan muulla kuin blogspotilla, niistä näkyy vielä osoitteet ja hakasulkeet!)
VastaaPoistaEipä mulla muuta kommentoitavaa ollut, kuin että awesomeness on tämä blogi nörttitytöille!
Juu, kuten sivupalkissa lukeekin kärsimme lievistä teknisistä ongelmista. Pahoittelut.
VastaaPoistaLinkit on nyt korjattu.
VastaaPoistaOnneksi loputkin muotoilut näkyvät nyt niin kuin pitääkin. Kiitos Laura!
VastaaPoistaTuli vielä mieleen, että jos haluat jossain vaiheessa julkaista jonkinlaisia näytteitä nanoistasi (tai muista teksteistäsi) blogissa, se olisi varmaan kaikkien mielestä jännittävää. Fiktio voisi sopia vaikkapa lauantai-extra materiaaliksi.
VastaaPoistaHui, täytyypä mietiskellä olisiko sellainen jopa toteuttamiskelpoinen ajatus. Nyt on nimittäin taas joulukuu ja sisäinen kriitikkoni hereillä, mutta kun kerran tuli kehuttua tämän vuoden nanon olevan mahdollisesti käyttökelpoinen saattaa vielä hassusti käydäkin. (:
VastaaPoista