keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku 19: Joulun pitkät pyhät - pelattavaa nörttipariskunnalle



Huolella valikoitunut kahden hengen tiimimme poimi arsenaalistaan kolme peliä pitkiä pyhiä varten. Äärimmäisissä olosuhteissa testatut ja hyväksi havaitut ajantappajat sopivat toki pariskuntien lisäksi myös perheille, kavereille ja naapureille. Kirjoittavat eivät ota vastuuta mahdollisista kiivastumisen tunteista tai kilpailuhenkisyyden heräämisestä.

Words with Friends

Kuva: Simo

Valmistaja: Zynga
Saatavilla: iPhone, iPad, Android, Facebook, Windows Phone
Pelaajia: 2

Simo: Oletko pelannut joskus Scrabblea? Hyvä. Zyngan Words with Friends on tuttu peli. Pelissä asetellaan kirjaimia pelilaudalle englanninkielisiksi sanoiksi ja muodostetaan näiden pistearvoista ja laudan erikoisruuduista itselleen mahdollisimman suuri pistesaldo. Tai vaihtoehtoisesti kuumeisesti yritetään blokata toisen pelaajan mahdollisuuksia suuriin pisteisiin itse tyytyen vaikeisiin sanoihin kuten “Cat” tai “Apple”.

Kumppanin kanssa pelatessa peli nousee arvoon arvaamattomaan. Sohvalla kulmat kurtussa kännykkäänsä pitkänkin aikaa tuijottanut puoliso herättää ensin hämmennystä, kunnes nousee leveä hymy kasvoillaan samalla, kun oma kännykkäsi kilkahtaa uuden sanan merkiksi. Tällöin on käytännössä pakko lopettaa kaikki mitä onkaan ollut tekemässä ja tarkistaa heti mikä on uusi vallitseva tilanne pelilaudalla. Myöskin junamatkat menevät rattoisammin kun voi lähettää ja vastaanottaa kotijoukkojen kanssa uusia sanoja.

Koska yhdenaikaisia pelejä voi Words with Friendsissä olla menossa kaikkiaan 20 kappaletta ei varsinaista odottelua pääse välttämättä syntymään, kunhan pelejä on käynnissä riittävästi. Hyväksi havaittu määrä on kuitenkin vain kaksi yhdenaikaista saman vastustajan kanssa jolloin omat sanasuunnitelmat pysyvät vielä muistissa.

Words with Friends on välillä todella hauska peli, jossa onnistuminen hyvässä sanayhdistelmässä jättää iloisen mielen pidemmäksikin aikaa. Pahimmillaan peli on silloin, kun vastustajan pistemäärä on murskaavan suuri ja omat kirjaimet tuntuvat olevan pelkkää konsonanttirykelmää. Tällöin helposti hermostuu ja alkaa vain kokeilemaan erilaisia mahdollisuuksia, josko jonkun käsittämättömältä tuntuvan sanan peli hyväksyisi. Peliä ei ehkä myöskään voi suositella pariskunnille, joiden pitää jatkuvasti tosissaan kilpailla kaikesta. Itse otan ainakin turpaan sanapelissä mennen tullen, mutta en anna sen haitata. Ja jos oikein joku hienon sanan meno ohi suun harmittaa, voi murheet aina poistaa listan seuraavalla pelillä.

Saara: Uskomattoman koukuttavaa ajankulua iPerheelle! Tätä voi helposti tehdä pidemmälläkin ajomatkalla, ja erikoisilla sanoilla pätemisen lisäksi myös kielitaito karttuu. Osa sanoista tosin on ihan uskomattomia, joten allekirjoittanut suosittelee kokeilemaan: mitä kummallisemman kuuloinen sana, sitä todennäköisemmin se tarkoittaakin jotain englanniksi. Vinkkinä: noob ja gief eivät kuitenkaan käy, testattu on!

Kilpailuhenkisyys sopii hyvin tähänkin peliin, sillä on olennaista, että omien siirtojesi lisäksi vältät tarjoamasta liian hyviä paikkoja toiselle. Tuplapisteet ja triplasanat kannattaa yrittää valloittaa mahdollisimman pian.

New Super Mario Brothers Wii


Valmistaja: Nintendo
Saatavilla: Nintendo Wii
Pelaajia: 1-4

Kuva: Saara
Simo: Wiin Super Marion äärellä voidaan pelaajat mielestäni jakaa kahteen ryhmään. Pelaajiin, jotka haluavat mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti pelata pelin läpi ja pelaajiin, joille tärkeintä on pitää hauskaa, hauskanpidon koostuessa yleensä tahattomasta ja tahallisesta perseilystä. Kun kaksi tällaista eri suuntauksen omaavaa pelaajaa asettuu Super Marion seikkailujen ääreen, ovat pelaajien taipumukset selvillä hyvin nopeasti ja pelin jälkeen saattaa lopputuloksena olla vihaisia katseita suuntaan jos toiseen.

Edustan jälkimmäistä pelaajatyyppiä ja minunlaiselleni, ei-niin-vakavasti pelin etenemiseen suhtautuvalle, Super Mario Wiillä on oivaa hupia. Kumppanin kanssa pelatessa täytyy kuitenkin varoa ja tarkkailla myös toisen mielentilaa, eikä omaa tahallista mokailuaan ja pelillistä omaneduntavoitteluaan saa viedä liian pitkälle. Tässä itselläni saattaisi olla peiliin katsomisen ja opettelun paikka. Yhdessä telkkarin ääressä rakkaan kanssa iltaa istuessa ja Wiin kapuloita winhasti heilutella aika joka tapauksessa kuluu rattoisasti ja osittain mieli palaa 8-bittisen Nintendon kulta-aikoihin tuttujen hahmojen ja ympäristön myötä.

Super Marion seurassa viihtyvät varmasti kaikki, mutta turhan vakavasti peliin ei pidä suhtautua. Neljälle yhdenaikaiselle pelaajalle tarkoitettu peli kun tuntuu olevan pääasiallisesti täynnä keinoja pilata toisten suoritukset ja johdattaa koko porukka mahdollisimman suureen ja hilpeään vastoinkäymiseen.

Saara: Tästä tulee mieleen lapsuus! Kasibittisellä pelannutkin oppii kohtuullisen nopeasti Wiin ohjauksen, vaikkakin ohjaimen vatkaaminen tuntui aluksi vähintäänkin epäilyttävältä. Suurin osa hahmojen liikuttelusta tehdään kuitenkin perinteiseen tapaan, ja lihasmuistista löytyvät peukalonliikeet toimivat. Peli muistuttaa tosi paljon klassista Super Mario kolmosta, ja bonuksena kaveria voi koijata vaikka tiputtamalla toisen kiehuvaan laavaan.

Viiksekkäiden veljesten kuljettaminen jään ja tulen läpi kanssapelaajan vahingossa kaatamia seiniä väistellen on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu. Peli paranee yhteistyön ansiosta aika lailla, ja toisinaan oman mokan voi kuitata sillä, että suhteen näppärämpi osapuoli onnistuu heittämään Koopaa lumipallolla. But our princess is in another castle, taistelu jatkukoon!

World of Warcraft


Valmistaja: Blizzard Entertainment
Saatavilla: Windows, OS X
Pelaajia: 1-n

Simo: Nettikirjoittelusta saa joskus lukea kuinka World of Warcraft on tappanut parisuhteen. Tätä huolta ei meidän perheessä ainakaan ole, sillä kyseinen peli on meille molemmille vanha tuttu, eivätkä sen yllättävätkään vaatimukset ajankäytön tai keskittymisen suhteen tule mitenkään yllätyksenä. Ymmärrystä riittää vaikka (tässäkin) pelissä molempien pelitavat ovat hyvin erilaiset.

Itse edustan mörppipelaajana casual-pelaajaa, joka tykkää aina silloin tällöin, yleensä joka vuosi ainakin joululomalla, ostaa taas lisää peliaikaa ja käydä uusin sisältö lävitse yksin pelaten, sillä miksi ihmeessä mörppejä pelatessa pitäisi olla sosiaalinen? Koska Saara edustaa sitten lähinnä toista puolta pelaajista, jotka nauttivat kiltatouhuista ja toisten pelaajien kanssa kanssakäymisestä, voisi äkkiseltään luulla, että yhdessä pelaamisestamme ei tulisi mitään. Tämä luulo on kuitenkin väärä, sillä WoW tarjoaa meille pelattavaa myös yhdessä.

Minulle jatkuvan yksin pelaamisen vastapainoksi on välillä mukavaa saada pelata yhdessä kihlattunsa kanssa aivan uusien hahmojen parissa. Tämmöinen uusien hahmojen yhdessä pohjatasolta aloittaminen onkin WoW-pariskunnille kuin tehty. Yhdessä pelatessa oppii toisen pelitavat ja tyylit samalla, kun käy lävitse hahmojen ominaisuuksia. Välillä tietenkin “mainin” eli pääasiallisesti pelatun pelihahmon killan vuoksi on pakko pelata omaa peliä, mutta tällainenkin luo mielestäni vain välillä kaivattua taukoa yhteispeliin ja ainakaan kyllästyminen ei pääse yllättämään. Suosittelen siis kaikille pariskunnille yhteispäätöstä aloittaa WoW. Pelin 90 tason aikana pystyy varmasti löytämään puolisosta kaikenlaisia uusia puolia.

Saara: Mörppien pelaaminen lienee sitä ruisleipää nörttipariskunnan arjessa. World of Warcraftin uusin lisäosa Mists of Pandaria tarjoaa siihen lukuisia mahdollisuuksia: perusquestaamisen ja luolastojen koluamisen lisäksi uutuutena pelissä on Pokemon-tyyppinen pet battle, jossa voimia mitellään sotureiden ja pahojen pappien sijaan lemmikeillä. Pieni varoituksen sana kaikille: toisen rakkaudella kasvatetun ja lämmöllä koulutetun lemmikin ampuminen tulipallolla voi aiheuttaa närää, kitkaa ja sanomista.

Eri servereillä pelaavien pariskuntien pelaamista on helpotettu sallimalla serverien väliset ”loikat” - liittyessäsi puoliskosi ryhmään siirryt automaattisesti sille serverille, jossa ryhmäsi johtaja pelaa. Tämä muutos mahdollistaa tehtävien tekemisen yhdessä aiempaa helpommin.

Pro tip: Areenan pelaaminen yhdessä ei yleensä ole hyvä idea. Tunteiden kuumetessa on parempi pelata jonkun sellaisen kanssa, joka ei nuku öitä vieressäsi.

Kuva: Blizzard Entertainment, World of Warcraft press kit

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku 18: Joulun suosituimmat koristekasvit



Joulu on kaikenlaisen ilahduttamisen kulta-aikaa – ja kukat ovat lahja, joka sopii monenlaiselle vastaanottajalle: itselle, ystävälle – sekä sille sukulaiselle, jolla on jo kaikkea. Kasveja valitessaan joutuu kuitenkin ottamaan huomioon esimerkiksi vastaanottajan mahdolliset allergiat, herkkyyden voimakkaille tuoksuille, pikkulapset ja lemmikkieläimet. Esittelen tässä joulukalenteriartikkelissa lyhyesti muutamia jouluisia koristekasveja sekä sopivia vaihtoehtoja erilaisille vastaanottajille.

Joulutähti
Kuva: Wikipedia

JOULUTÄHTI (TÄHTILATVA)

(Euphorbia pulcherrima)

  • Maitiaisneste saattaa aiheuttaa ihoärsytystä ja allergiaa, nieltynä vatsa- ja ruoansulatusvaivoja
  • Myrkyllinen lemmikeille

Joulutähti on alun perin peräisin Väli-Amerikasta. Joel Robert Poinsett toi sen Meksikosta Yhdysvaltoihin 1930-luvulla. Kasvin viljely yleistyi vasta 1960-luvulla, jolloin siitä kehitettiin matalakasvuisia lajikkeita.

Joulutähti lienee Suomen suosituin joulunajan koristekasvi – eikä syyttä. Kasvin upeanväriset ylälehdet hehkuvat upeanvärisinä ja luovat tunnelmaa. Punainen on suosituin väri, mutta tarjolla on myös valkoisia, vaaleanpunaisia ja kirjavia erikoismuotoja. Joulutähti kuuluu tyräkkikasveihin. Se on lyhyenpäivänkasvi ja kukkiakseen se vaatii vähintään 14 tuntia pitkän yön. Tästä johtuen kasvi kukkii Suomen olosuhteissa joulukuun puolessavälissä, mutta ammattiviljelijät saavat kukinnan aikaiseksi halutessaan pimennyskäsittelyn avulla. Kukinnan loputtua joulutähdestä tulee kaunis viherkasvi. Ystäväni vanhemmilla on useita hyvin pitkiä ja kauniita joulutähtiä ikkunallaan. Värikkäiden ylälehtien pudottua tarvitsee joulutähti lepoa hieman viileässä paikassa niukalla kastelulla aina alkukevääseen asti. Jos joulutähden toivoo kukkivan uudelleen, kannattaa se keväällä leikata ja istuttaa ravinteikkaaseen multaan.

Joulutähden hoito

Suora paahde ei sovi joulutähdelle, sillä auringonpaiste saa sen ylälehdet haalistumaan. Myös veto on sille pahasta: se saa joulutähden pudottamaan lehtensä. Kasvia kannattaa kastella kukinta-ajan tasaisesti huoneenlämpöisellä vedellä, sillä joulutähti ei siedä kylmää vettä.

Jos joulutähden haluaa kukinnan jälkeen pitää huonekasvina, kannattaa sen antaa levähtää vähäisemmällä kastelulla kevään alkuun. Tämän jälkeen on vuorossa leikkaus sekä istutus ravinteikkaaseen multaan. Kesällä joulutähti viihtyy ulkona auringossakin.

Hyasintti
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

HYASINTTI

Hyacinthus orientalis


  • Voimakas tuoksu saattaa aiheuttaa oireita astmaatikoille ja allergikoille sekä hajuyliherkille, sipuli on myrkyllinen syötynä
  • Myrkyllinen lemmikeille

Hyasintti on vanha koristekasvi, jota on kasvatettu niin Välimeren maissa kuin Ranskassakin. Sitä on käytetty myös parfyymien valmistukseen sen voimakkaan tuoksun vuoksi. Hyasintista on kehitetty yli 2000 lajiketta.

Hyasintin hoito

Hyasintin hoito on helppoa: kyseessä on sipulikasvi, joka sietää hieman viileyttä ja vetoakin. Kasvin siirtäminen yön ajaksi viileälle ikkunalle tai jääkaappiin pidentää kukinnan kestoa. Kuten sipulikasveja yleensä, hyasinttiakin kastellaan niukasti. Multaa ei kuitenkaan pitäisi päästää kuivumaan kokonaan, jotteivät nuput kuivuisi.

Ritarinkukka eli amaryllis
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

RITARINKUKKA (AMARYLLIS)

(Hippeastrum)

  • Myrkyllinen lemmikeille

Ritarinkukka on upea ilmestys ja se onkin lisännyt suosiotaan suomalaisten kodeissa joulukukkana. Oman sukuni kohdalla ritarinkukat ovat olleet todellinen intohimo: isosetäni kasvatti niitä sadoittain siemenestä sotaveteraanien joulumyyjäisiä varten. Ritarinkukka on kotoisin Etelä-Amerikasta. Se on helppohoitoinen sipulikasvi, josta on iloa pitkäksi aikaa.

Ritarinkukan hoito

Ritarinkukkaa tulisi kastella kohtuudella. Kasvin suuressa, mehevässä sipulissa on kosteutta ja sipuli kärsii liiallisesta kosteudesta, joten kasvualusta kannattaa pitää melko kuivana. Liiallinen kosteus venyttää kukkavanoja, mikä saattaa aiheuttaa kasvin kaatumisen. Samoin kuin hyasintin, voi amarylliksenkin siirtää yöksi viileään. Tämä pitkittää kukinnan kestoa. Jos kukkavana ei kestä kukinnon painoa tai kasvi kaatuu, voi kukkavanan leikata ja laittaa maljakkoon. Leikkuukohdan yläpuolelle kannattaa laittaa kuminauha, jotta varsi ei haaroitu. Maljakon vesi tulisi vaihtaa muutaman päivän välein.

Amarylliksiä viljellään Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa, mutta kasvin voi saada kukkimaan toistamiseen Suomessakin ilman kasvihuonetta. Suvussani on amarylliksiä kukitettu vuosi toisensa jälkeen seuraavilla keinoilla: Kun kukat ovat kuihtuneet, kannattaa kukkavana poistaa, ettei kasviin ala kehittyä siemeniä (ellei sitten halua seurata isosetäni jälkiä ja kasvattaa kasveja siemenistä). Siementen kehitys vie voimia sipulista. Kasvin lehdet jätetään kasvamaan, sillä niiden avulla sipuliin saadaan vararavintoa. Kasvuvaiheen aikana amaryllistä kastellaan normaalisti ja lannoitetaan ruukkukasvilannoitteella. Isoisälläni oli tapana viedä amaryllikset ulos räystään alle keräämään voimia. Siellä ne saivat odottaa syksyn tuloon asti, jolloin ne tuotiin sisään. Tällöin lehdet yleensä kuihtuvat ja amaryllis siirtyy lepotilaan. 

Elleivät lehdet kuihdu, kannattaa ne poistaa viimeistään lokakuuhun mennessä. Sipulin saa multineen antaa kuivahtaa aivan rutikuivaksi. Kuivan sipulin voi multapaakkuineen varastoida viileään ja pimeään, esimerkiksi kylmäkellariin – mutta ei missään tapauksessa pakkaseen. Lepovaihe kestää 1-3 kuukautta. Viimeistään tammikuussa tai kasvin alkaessa työntää lehtiä ja kukkavanaa on kasvi otettava huoneenlämpöön ja aloitettava kastelu. Halutessaan voi sipulin istuttaa uudelleen: tällöin tulee valita pohjareiällinen ruukku, jossa mullalle jää tilaa 1-1,5 sormen verran sipulin ympärille. Ruukun pohjalle kannattaa laittaa kevytsoraa tai ruukunsirpaleita salaojitukseksi. Vähintään puolet sipulista tulisi jättää mullan yläpuolelle. Tämän jälkeen sipuli tulisi pitää tasaisen kosteana (ei märkänä) huoneenlämmössä.

Jouluruusu
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

JOULURUUSU

(Helleborus)

  • Myrkyllinen

Jouluruusu lienee kaikista joulun koristekasveista myrkyllisin – mutta voi, miten kaunis se onkaan! Kasvi sisältää sormustinkukan tavoin sydämeen vaikuttavia glykosideja. Kasvin on kasvattanut suosiotaan ja tarjolle on ilmestynyt myös violetteja värivaihtoehtoja. Kasvin korkeahko kauppahinta selittyy sillä, että jouluruusun kasvatus kestää 1,5 vuotta. Jouluruusu kuuluu leinikkikasvien heimoon (Ranunculaceae). Se on kotoisin Euroopasta lauhkean vyöhykkeen maista. Erikoisen kasvista tekee se, että se kukkii keskellä talvea.

Jouluruusun hoito

Jouluruusu on sitkeä ja vaatimaton koristekasvi, joka ilahduttaa kukinnallaan jopa kuuden viikon ajan. Kasvi kannattaa pitää hieman kosteana valoisassa ja viileähkössä paikassa. Kuivumaan ei multaa pitäisi päästää. Sisätiloissa kukkivaa jouluruusua ei tarvitse lannoittaa.


Erityisen viehättävän jouluruususta tekee sen pitkäikäisyys. Jouluruusu on perenna, siis monivuotinen koristekasvi. Keväällä pakkasten mentyä kannattaa jouluruusu istuttaa puutarhaan. Sukuni puutarhassa Kiikoisissa on jouluruusu kasvanut aivan valtaviin mittoihin. Se kukkii varhaisin keväällä runsain kukinnoin. Itse suosittelen jouluruusua koristekasviksi juuri sen pitkäikäisyyden ja monikäyttöisyyden vuoksi sellaisiin talouksiin, joissa sen myrkyllisyydestä ei ole haittaa.


Syklaami
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

SYKLAAMI

(Cyclamen persicum)

Syklaami on viehättävä, monelle vastaanottajalle sopiva sympaattinen kasvi, jonka erikoinen kukinto viehättää. Kasvilla on kuitenkin maine hankalana ruukkukasvina. Syklaami kasvaa villinä Välimeren maissa, esimerkiksi Israelissa, Syyriassa ja Kyproksella. Kasvi kasvaa talvisin humusrikkaassa, kalkkipitoisessa maaperässä. 

Syklaamin hoito

Syklaami tulisi kastella haalealla vedellä mieluiten lautasen kautta siten, ettei vesi kastele lehtiä tai juurimukulaa. Multa saisi kuivahtaa kastelukertojen välillä. Jos kasvi pääsee kuivumaan, upota multapaakku puoleksi tunniksi veteen ja kaada tämän jälkeen kaikki ylimääräinen vesi pois. Syklaami pitää valosta, muttei siedä suoraa auringonpaistetta. Parhaiten kasvi viihtyy hieman viileässä, ei siis lämpöpatterin päällä tai vieressä. Syklaamia voi lannoittaa noin joka kolmannella kastelukerralla. Kesällä kasvi viiihtyy ulkonakin varjoisassa paikassa.


ATSALEA

(Rhododendron Simsii -risteymät)

Atsalea on kotoisin Itä-Aasiasta ja se tuotiin Eurooppan 1800-luvulla. Suomessa atsalea on jo pitkään ollut suosittu ruukkukukka. Luonnonvaraiset atsaleat kasvavat viileässä ilmanalassa runsassateisilla vuoristomailla happamassa maaperässä. Atsalea menestyy samantyyppisissä olosuhteissa huonekasvinakin: viileässä valoisassa paikassa muttei suorassa auringonpaahteessa.

Atsalean hoito

Atsalea viihtyy viileähkössä, joten sitä ei kannata sijoittaa lämpöpatterin päälle tai viereen. Kasvi kaipaa paljon vettä; sitä ei saa päästää kuivumaan. Kuivahtaneen atsalean voi yrittää pelastaa upottamalla ruukun noin 10-15 minuutiksi huoneenlämpöiseen veteen kastumaan perusteellisesti. Tällainen käsittely silloin tällöin piristää myös hyvinvoivia atsaleoja. Myös kasvin sumutus vaikuttaa suotuisasti kukkanuppujen avautumiseen. Avonaisia kukkia ei kuitenkaan kannata suihkutella. Kukinta-aikana atsaleaa kannattaa lannoittaa noin kerran viikossa. Kesällä atsalean voi siirtää ulos varjoisaan paikkaan, mutta se pitää muistaa tuoda sisään ennen pakkasten tuloa. Ulkona kesän viettänyt atsalea saattaa lopputalvesta ilahduttaa omistajaansa kukinnalla.

Joulukaktuksen kukka
Kuva: Wikipedia



JOULUKAKTUS

(Schlumbergera x buckleyi)


Joulukaktukset ovat saavuttaneet nykyisen muotonsa monien risteytysten ansiosta. Aineistona ovat olleet brasilialaiset kaktukset Schulmbergera truncata (Zygocactus truncata) sekä Epiphyllum truncatum ja Schulmbergera russeliana. Risteytyksiä on tehty 1800-luvulta lähtien. Suosituin lajike lienee saksalainen lohenpunainen Weinachtsfreude.

Joulukaktuksen hoito


Joulukaktuks on vaatimaton ilahduttaja. Kasvi sopii lähes mille tahansa ikkunalle ja se viihtyy normaalissa huoneenlämmössä, muttei siedä vetoa. Joulukaktus viihtyy patterin päällä ja vieressäkin. Kukinta-aikana multa kannattaa pitää hieman kosteana, mutta liika märkyys ei sovi kaktuksille, ei myöskään joulukaktukselle. Kasvi lannoitetaan noin joka kolmannella kasteulkerralla. Kukinnan päätyttyä kasvi siirtyy noin kahdeksi kuukaudeksi lepokaudelle. Tällöin kasvia kastellaan varsin niukasti. Loppukesällä, jolloin on uusien kukkanuppujen kehittymisaika, on hyvä antaa kasville toinen lepokausi.


Tulilatva
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

TULILATVA

(Kalanchoë blossfeldiana)


Tulilatva kuuluu maksaruohokasveihin (Crassulaceae) ja se on kotoisin Itä-Afrikasta ja Madagaskarilta. Saksalainen siemenkauppias Robert Blossfeld toi 1930-luvulla kasvin siemeniä markkinoille saaden nimensä tärkeimmän lajin nimeksi.

Tulilatva on monen muun eteläisen kasvin tavoin lyhyenpäivän kasvi ja se kukkii vain silloin kun vuorokaudessa on tarpeeksi pitkä yö. Ammattiviljelijät käyttävät pimennyskäsittelyä saadakseen tulilatvat kukkimaan.

Tulilatvan hoito

Tulilatva viihtyy mahdollisimman valoisassa paikassa huoneenlämmössä. Mehikasvina sitä on kasteltava varovasti; kasvin juuret ja lopulta koko kasvi mätänee liian kosteassa mullassa. Myös ravinnetarve on vähäinen eikä se tarvitse kukinta-aikana lannoitusta. Tuliltavaa voi lisätä kotioloissa helposti juurtuvista pistokkaista, mutta kukintaa on kotioloissa vaikeaa saada aikaiseksi.

Paavalinkukka
Kuva: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

PAAVALINKUKKA, SAINTPAULIA

(Saintpaulia ionantha)

Saintpaulia ei ole erityisesti joulukukka, mutta lisään sen listalle sen viehättävyyden vuoksi. Omasta mielestäni saintpaulia soveltuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kasvi on kotoisin Itä-Afrikasta, jossa se kasvaa sademetsien aluskasvina. Kasvi viihtyy lämmössä, kosteahkossa ilmassa ja osittaisessa varjossa. Saintpaulia on saanut nimensä kasvin Eurooppaan tuoneen saksalaisen paroni von Saint-Paul Illairen mukaan. Ensimmäisten saintpaulioiden kukat olivat tummansinisiä, mutta muita värejä on saatu aikaan jalostustyöllä.

Saintpaulian hoito

Kasvi viihtyy normaalissa huoneenlämmössä varjossa. Sen valontarve on vaatimaton ja suorassa paahteessa lehtiin voi muodostua rumia laikkuja. Saintpaulia vaatii tasaisen, mutta varovaisen kastelun. Itse kastelen omat saintpauliani kahdesti viikossa lautaselle. Jos vettä jää n. 10 minuutin imeytymisajan jälkeen lautaselle, kannattaa se kaataa pois, sillä saintpaulian juuret vaurioituvat liian märässä mullassa. Lannoitetta on hyvä antaa noin joka neljännellä kastelukerralla.

Saintpaulia on ihastuttava ja kiitollinen kasvi, joka sulostuttaa omistajansa elämää kukkimalla parikin kertaa vuodessa. Kasvia on myös helppo lisätä lehtipistokkaista. Itse olen toisinaan kasvattanut itse pistokkaista saintpaulioita lahjoiksi.

Tulppaaneja
Kuva: Maria Blomqvist

MUUT JOULUN KORISTEKASVIT: KIELO JA TULPPAANI


Nämä kaksi kasvia selviytyvät molemmat jokseenkin samanlaisilla hoito-ohjeilla; molemmat ovat sipulikasveja. Kielo on myrkyllinen, joskaan ei yhtä myrkyllinen kuin jouluruusu. Samoin kuin jouluruusu se sisältää sydämen toimintaan vaikuttavia glykosideja. Kasvissa on myös melko voimakas tuoksu. Tulppaani puolestaan on myrkyllinen lemmikkieläimille ja voimakastuoksuisimpien lajikkeiden tuoksu saattaa aiheuttaa oireita astmaatikoille ja allergikoille.

Kielon ja tulppaanin hoito

Sekä kielo että tulppaani viihtyvät viileähkössä, joskaan eivät vedossa. Kumpaakin kastellaan kevyesti; liiasta kastelusta on molemmille haittaa. Kukinnan jälkeen molempien kannattaa antaa levähtää viileässä. Kielon juurakon ja tulppaanin sipulin voi hyvin istuttaa keväällä omaan puutarhaan kasvamaan.

LINKKEJÄ



maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku 17: Nörttityttöjen joululaulutervehdys


Kuin Disneyn perinteinen joulutervehdys konsanaan, myös me Nörttitytöt haluamme näin joulun alla muistaa lukijoitamme. Ja mikäs sen mukavampaa, kuin tehdä se jakaen musiikin ilosanomaa! Ei, emme ole laulaa luikauttaneet teille itse emmekä edes tarttuneet triangeliin ja nokkahuiluun. Vaikka tokihan olemme satakieliä jokainen, kukin omalla tavallaan. Hmm, ehkäpä tuossa onkin ideaa, ensi vuoteen.

Omasta mielestäni joululaulut ovat iso osatekijä joulutunnelman luomisessa. Vaikka tuntuu, että ostoskeskuksissa marraskuusta asti soineet Kulkuset ja Petterit saavat joulukuun puolessa välissä korvat vuotamaan verta ja piintyneimmäinkin jouluihmisen anomaan armoa, palauttavat juuri ne oikeat joulusävelet uskon ja toivon. Kyllä, kyllä tämä tästä, kyllä meille tulee joulu ja alkaa olla jo hyvä mielikin. Jos tuosta vähän lisää glögiä. Ja tuo kimallepallo tuohon noin. Eikä haittaa yhtään, vaikka kissa pudotteleekin koristeita samaa tahtia, kuin itse niitä ripustat. 


Kuole, pahuuden joulupallo!! Kuva: Henna Teitto
Entä ne oikeat sävelet sitten? Huikean tieteellisen tutkimuksen *köh-facebookgalluppi-köh* mukaan Nörttityttöjen suosikki jouluisten laulelmien seasta on vuonna 1934 amerikkalaisen Felix Bernardin säveltämä ja niin ikään amerikkalaisen Richard B. Smithin sanoittama Winter Wonderland. Laulun suomenkielisen version, Talven ihmemaan, sanoitti Saukki. 



Eräänlainen talven ihmemaa. Kuva: Henna Teitto

Toisella sijalla Nörttityttöjen suosikeissa on Zacharias Topeliuksen runosta Karl Collanin säveltämä Sylvian joululaulu.

Kolmannen sijan jakavat Jean Sibeliuksen säveltämä En Etsi Valtaa Loistoa, jonka sanat perustuvat Topeliuksen runoon sekä Viktor Rydbergin runoon perustuva ja Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen säveltämä Tonttu.



Kärkikolmikon alle jäi kuplimaan monia perinteisiä joululauluja sekä populaarimpia kappaleita. Myös nörteille tutuista aihepiireistä löytyy viisuja ilahduttamaan joulun pyhinä.  Kuten esimerkiksi H.P. Lovercraft Historical Societyn Cthulhu-joululaulut, jotka lämmittävät monen Nörttitytön sydäntä. Mainittakoon vielä, että se ostoskeskuksissa sitkeästi renkutettava Kulkuset tai sen alkuperäinen versio Jingle Bells ei saanut äänestyksessämme ainuttakaan ääntä. Ei se silti paha ole, oikean esittäjän sattuessa kohdalle. 

Koska me Nörttitytöt niin kovin rakastamme lukijoitamme, kokosimme omista suosikeistamme Spotifyhin jouluisen soittolistan. Tämän soittolistan me jaamme teidän kanssanne. Ei enää sitä samaa joululevyä kerta toisensa perään. Tänä jouluna korvianne hivelevät Nörttityttöjen moitteettomalla maulla ja rautaisella asiantuntemuksella valikoidut sulosävelet. Joulumusiikin helmiä! Toivottavasti ne tuovat joulumieltä myös teidän koteihinne. Ei, ei tarvitse kiittää. The pleasure was all ours. Olkaa hyvät:


Ihanaa joulua kaikille! ♥

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku 16: Kuivakakkuja lahjaksi!


Jouluaattoon on viikko aikaa ja se on juuri sopiva aika kunnon kuivakakun valmistua ja maustua rauhassa. Kuivakakku on muuten loistava lahjaidea, sillä se ei jää nurkkiin lojumaan vaan se yleensä ahmitaan yhdeltä istumalta. Lisäksi kakkuja voi valmistaa helposti suurelle määrälle kavereita. Ostat vain kaksi pientä kakkuvuokaa ja jaat näiden reseptien taikinan niihin, jolloin saat kaksi hienoa pientä kakkua lahjaksi.


Maustekakku säilyy huoneenlämmössä päiväkausia ja väittävät, että kuivakakku on parhaimmillaan vasta viikko paistamisen jälkeen. Muista kuitenkin nostaa kakut paistamisen jälkeen ritilän pälle jäähtymään. Paketoi kakku vasta täysin viilenneenä folioon tai sellofaaniin, sillä pakettiin jäänyt kosteus saattaa homehduttaa kakun.

Taatelikakku
250 g kivettömiä taateleita
3 dl vettä
2 dl sokeria
200 g voita
2 munaa
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3,5 dl vehnäjauhoja

Pilko taatelit. Keitä vesi, sokerit ja taatelit kattilassa soseeksi. Anna jäähtyä. Vatkaa sekaan pehmeä voi sekä kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sitten taikinaan. Paista suuressa jauhotetussa vuoassa 175 C n. 1 h. (Tämä on iso taikina, joten vuoan alle kannattaa laittaa pelti alle siltä varalta, että taikina päättääkin yllättäen karata vuoasta.)

Vanhanajan maustekakku
1 muna
2 dl sokeria
1 dl nestemäistä leivontamargariinia tai 90 g voita sulatettuna
0,5 dl maitoa
1,25 dl ranskankermaa
0,5 dl siirappia
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kanelia
0,5 tl neilikkaa
0,5 tl kardemummaa
50 g mantelirouhetta

Vatkaa muna ja sokeri. Sekoita maito, margariini ja ranskankerma keskenään. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin muna- ja maitoseokset. Paista suuressa jauhotetussa vuoassa 175 C 25-35 min.

Oikein herkullista joulua kaikille!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 15. luukku: Piparkakkuspecial


Portal-videopeleistä tuttu Companion Cube toimii
piparkakkunakin. Kuva ja piparkakku: Aino Harvola

Piparkakkujen tuoksu ja maku ovat monelle tärkeitä joulutunnelman virittäjiä. Päätin piparkakkuintoilijana kerätä Nörttityttöjen suosikkiohjeet ja -niksit yhteen ja toivottaa kaikille lukijoillemme iloista joulunodotusta piparkakkujen merkeissä!

MITÄ PIPARKAKUT OVAT?


Kuten allaolevista resepteistä voi havaita, ovat piparkakut ohuita, pehmeästä rusehtavasta taikinasta leivottuja keksejä. Ne koostuvat jauhoista, voista, sokerista, siirapista sekä toisinaan munista ja kermasta. Makunsa ne saavat sekoituksesta kanelia, inkivääriä, neilikkaa, muskottipähkinää, pomeranssinkuorta, kardemummaa tai maustepippuria. Tavallisimmin ne nostatetaan ruokasoodalla, mutta toisissa ohjeissa esiintyy myös leivinjauhe nostatusaineena.

TARJOILUSTA


Onneksi piparkakusta on moneksi: niitä voi koristella monin tavoin, ne voi leipoa puisen tikun ympärille tikkukaramelliksi, niistä voi rakentaa talon, linnan tai avaruusaluksen... Toiset nauttivat piparkakkunsa maidon, toiset glögin kanssa. Jotkut vannovat piparkakkujen olevan parhaimmillaan sinihomejuustolla kuorrutettuna.

HISTORIAA

Tässä maukkaassa majassa kelpaa Yodan asustaa.
Kuva ja piparkakku: Elina Herttua ja lapset

Piparkakut juontavat juurensa muinaisen Egyptin hunajakakkuihin. Hunajaa pidettiin jumalallisena ihmeaineena ja hunajalla maustettuja kakkuja tarjottiin uhrilahjoina jumalille. Jotta jumalille välittyisi viesti siitä, mitä uhraajat toivoivat, ryhdyttiin valmistamaan erimuotoisia kakkuja. Hunajakakut levisivät antiikin aikana Egyptistä Kreikkaan ja lähi-itään. Ne kulkeutuivat kauppiaiden ja ristiretkeläisten mukana muuallekin Eurooppaan. Hunajakakkujen asema jumalallisena herkkuna säilyi myös kristinuskon levitessä: vain munkeilla oli pitkään lupa valmistaa niitä. Englanninkielisen Wikipedian mukaan piparkakut olisi tuonut Eurooppaan Nicopoliksen Gregor vuonna 992. Hän vietti seitsemän viimeistä vuottaan Ranskassa Bandaroyssa, jossa hän opetti piparkakkujen tekoa paikallisille munkeille. Hunajakakkuja alettiin maustaa kaukoidästä tuoduilla harvinaisilla ja kalliilla mausteilla. Suomen piparkakku ja ruotsin pepperkaka (josta suomenkielinen sana lienee käännös) viittaavat maustepippurin käyttöön; englannin gingerbread tai ginger biscuits inkivääriin, ranskan pain d'épices (mausteleipä) ylipäätään mausteisiin. Eri puolilla Eurooppaa syntyikin erilaisia versioita hunajakakusta.

Malttaakohan näitä edes syödä?
Kuva ja piparkakut:
Elina Herttua ja lapset

Vähitellen munkkien ja nunnien leipomista piparkakuista tuli suosittua juhla- ja markkinaruokaa. 1500-luvulla piparkakkuja ei leivottu kodeissa vaan niitä valmistivat erityiset piparkakkuleipurit, jotka käyttivät kuvioituja puumuotteja niiden leipomiseen. Nurembergissa Saksassa sijaitsi tunnetuin piparkakkuleipureiden kilta. Killan piparkakut olivat niin laadukkaita, että niitä käytettiin jopa verojen maksuvälineenä. Suomessa piparkakkujen valmistus on levinnyt pappiloista ja säätyläiskodeista tavallisen kansan keskuuteen.

PIPARKAKKUOHJEET


Esittelen ohessa useita erilaisia piparkakkuohjeita. Ihanat nörttitytöt ovat auttaneet minua niiden löytämisessä. Erityisesti haluaisin kiittää Ann-Catrin Sundelinia, joka tarjosi isoäitinsä ihastuttavan piparkakkureseptin kokeiltavaksemme ja Aino Harvolaa, joka testasi gluteenitonta piparkakkureseptiä. Lisäksi Mia Meri oli suureksi avuksi etsiessään hyviä ohjeita kokeiltavaksi, ja Elina Herttua tarjosi käyttöömme ihastuttavia kuvia lastensa kanssa leipomista pipariluomuksistaan.





Kuva: Maria Blomqvist

TERTTU-MUMMUN PIPARKAKUT


Tämä ohje on muunnelma äitini käyttämästä herkullisesta piparkakkureseptistä. Taikina on hauras ja piparkakut nousevat uunissa paljon eivätkä säilytä muotoaan erityisen hyvin. Ohje ei siis sovellu piparkakkutalon tekoon, mutta se on ollut sekä taikinan syömisestä nauttivien että muiden piparkakkujen ystävien mieleen.

200 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
1 dl kermaa
1 dl tummaa siirappia
1 kananmuna
n. 5 dl erikoisvehnäjauhoa
2 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
½ tl neilikkaa
hieman pomeranssinkuorta

1. Sulata voi tai margariini paistinpannulla ja anna sen kiehahtaa. Jäähdytä se tämän jälkeen.
2. Lisää kattilaan siirappi ja mausteet. Kiehauta kevyesti ja anna seoksen jäähtyä noin ihonlämpöiseksi. Jäähtymisen kanssa ei ole niin tarkkaa, kunhan voi on jäähdyttyään vielä juoksevaa. Lisää hieman jäähtynyt voi ja sekoita.
3. Lisää seokseen sokeri ja kananmuna ja sekoita.
4. Vatkaa kermaa hieman kunnes se on löysää vaahtoa ja sekoita se joukkoon. Itse olen sekoittanut vatkatun kerman lusikalla, mutta ilmeisesti se onnistuu myös vatkaimella.
5. Sekoita jauhot ja ruokasooda keskenään ja lisää sekoittaen joukkoon.
6. Anna taikinan maustua viileässä yön yli. Taikina säilyy useiden päivien ajan.
7. Paista 200 asteessa 5-6 minuutin ajan.


ANNA-TÄDIN PIPARKAKUT

TANT ANNAS PEPPARKAKOR
Ann-Catrin Sundelin

Tämä ohje osoittautui 9-vuotiaan tyttäreni suosikiksi siinä määrin, että tyttö hääti minut pois keittiöstä ja ilmoitti selviävänsä hyvin yksinkin – ja niinhän hän selvisikin. Tyttäreni valitsi avaruussukkulaa esittävän muotin, ja ei kun leipomaan. Taikina leipoutui hyvin, se oli joustavaa ja pehmeän makuista ja paistettaessa se piti muotonsa. Uskon, että tämä taikina soveltuisi piparkakkutalon valmistukseen, mutta se on mainio myös perinteisiä piparkakkuja kaipaavalle herkuttelijalle. Erityisen mukavan säväyksen tekee mausteena käytetty kardemumma.

Kuva: Maria Blomqvist
2,5 dl sokeria
1,25 dl kermaa
1,25 dl siirappia

200 g voita
Mausteet:
½ tl neilikkaa
½ tl kanelia
½ tl jauhettua inkivääriä

½ tlk pomeranssia tai kardemummaa
3 tl soodaa
9 dl vehnäjauhoja


Sokeri, kerma, siirappi, voi ja mausteet kasataan isoon kattilaan ja kiehautetaan hiljalleen sekoittaen. Viedään kylmään jäähtymään. Liota sooda max puolessa kupissa vettä, mittaa vehnäjauhot. Kun kiehunut sekoitus on kädenlämpöistä sekoita siihen ensin sooda+vesi ja sitten vehnäjauhot. Säilytä taikina kylmässä yön yli. Koska taikina säilyy hyvin muutaman päivän kylmässä, sen voi tehdä pari päivää ennen.

BIRKKALAN JOULUPIPARIT

Tämän ohjeen löysin taannoin Birkkalan tilan esitteestä. Ohje on varmasti speltistä pitävän mieleen. Jos kaipaa enemmän mausteita, niitä voi varmasti lisätä oman maun mukaan käyttäen ohjenuorana muita piparkakkureseptejä. Taikina oli varsin pehmeää, joten sitä lienee helpointa leipoa käyttäen esimerkiksi perinteistä kukkamuottia; itse käytin kirpputorilta löydettyä vanhaa kuu-ukkomuottia, joka osoittautui hieman hankalaksi. Taikina kohoaa uunissa voimakkaasti ja lopputulos on pehmeä ja rouhea.



Kuva: Maria Blomqvist

2 kananmunaa
2 dl raakasokeria tai tavallista sokeria
200 g voita
½ dl siirappia
½ rkl kanelia
½ tl neilikkaa
1½ tl soodaa
2 dl perunajauhoja
n. 5 dl puolikarkeita spelttijauhoja






1. Sulata ja jäähdytä voi.
2. Vatkaa munat ja sokeri.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää voisula ja siirappi ensin munavaahtoon ja sitten kuiva-aineseos. Anna taikinan levätä ja maustua mielellään seuraavaan päivään kylmässä.
4. Kauli taikinasta levy jauhotetulla pöydällä ja ota siitä muotilla piparikuvioita.
5. Paista pipareita 175 asteessa noin 10 minuuttia.


HILDEGARDIN ÄLY- JA HERMOPIPARIT

Löysin itse tämän ohjeen parikymmentä vuotta sitten jostain luomumyymälästä saamastani esitteestä. Ohje löytyy myös Helsingin Sanomien nettisivuilta, se on julkaistu 1.12.2005

Näitä piparkakkuja ei pysty leipomaan kuten perinteisiä: taikina on todella pehmeää. Itse pystyin käyttämään muottia näitä leipoessani, mutta se piti tehdä todella varovasti. Leipominen tuntui käsissä miellytävältä: taikina oli ihastuttavan pehmeää ja kosteaa ja sen koskettaminen tuntui terapeuttiselta. Taikinassa oli mantelinen maku ja lopputulos on pehmeä ja hieman jauhoinen. Tämäkin ohje on oiva speltin ystäville.

Kuva: Maria Blomqvist
225 g voita
2-2,5 dl ruskeaa sokeria
1-2 munaa
5-5,5 dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljasokeria
1,5 tl kanelia
1/2 tl muskottipähkinää
1/4 tl neilikkaa
1,5 dl mantelijauhetta

1. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa munat joukkoon yksitelleen. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu loput aineet.
2. Muovaile taikinasta tankoja, kääri kelmuun ja anna kovettua yö kylmässä.
3. Leikkaa tangosta vajaan nsentin paksuisia viipaleita leivinpaperille. Voitele viipaleet kananmunalla ja koristele mantelilastuilla tai rouheella. Paista 175 C n. 15 min.


APPELSIINISET PIPARKAKUT


Näissä piparkakuissa maistuu appelsiini ja tuntuu mantelirouhe. Taikina on tavattoman kovaa ja haurasta ja se pitää leipoessa jättää varsin paksuksi. Leipoessa kannattaa käyttää pyöreää muotoa tai perinteistä kukkasta, mistään sen eksoottisemmasta lienee turha unelmoida. Lopputuloksena syntyneiden piparkakkujen pinta on epätasainen johtuen appelsiininkuoripaloista ja mantelirouheesta, mutta tulos on varsin mukavan makuinen.

Kuva: Maria Blomqvist
250 g voita tai margariinia
1,5 dl siirappia
2 dl sokeria
4 tl kanelia
3 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
2 tl kardemummaa
2 munaa
2 tl ruokasoodaa
8-10 dl vehnäjauhoja
25 g mantelirouhetta
50 g appelsiininkuoripaloja

1. Kiehauta rasva, siirappi, mausteet ja sokeri kattilassa. Jäähdytä seos.
2. Vatkaa munat seokseen.
3. Sekoita keskenään loput ainekset ja lisää taikinaan.
4. Sekoita taikina tasaiseksi ja laita kylmään yön yli kovettumaan.
5. Paista 180 C n. 8-10 min.


Kuva: Maria Blomqvist

LUKKARIN LIISAN PIPARKAKUT


Tämän artikkelin kirjoittamisesta on ollut iloa sekä perheelleni että minulle. Etsiessäni tietoa löysin näet Petruksen piparkakut -blogin, joka on nimensä mukaisesti omistettu piparkakuille. Blogissa Petrus Kurppa esittelee vanhaa eurooppalaista piparkkuperinnettä kuviomuotteineen ja ohjeineen. Suosittelen piparkakkuintoilijana tätä blogia lämpimästi. 

Lukkarin Liisan piparkakut toivat muassaan ihastuttavan tuulahduksen mennyttä maailmaa runsaan hunajan muodossa. Hunaja myös maistuu suloisesti sekä taikinassa että lopputuloksessa. Taikina leipoutuu helposti ja se on herkullista. Lopputuloksena on muheva ja täyteläinen piparkakku, jossa maistuu mukavasti maustepippurikin. Tämä ohje soveltuu varmasti hyvin kuviomuoteilla leivottavaksi, sillä se säilyttää uunissa muotonsa. Itse käytin tosin aivan tavallista muottia.

1,5 dl hunajaa
2 dl fariinisokeria
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1 tl neilikkaa
1 rkl pomeranssin kuorta
2 tl inkivääriä
0,5 tl maustepippuria
200 g voita
2 munaa
2 tl soodaa / ½ tl hirvensarvisuolaa nesteeseen liuotettuna
1 dl mantelijauhetta
n. 490 g - 630 g karkeaa vehnäjauhoja

1. Laita paksupohjaiseen kattilaan hunaja, fariinisokeri ja mausteet. Lämmitä mutta älä keitä, lisää joukkoon voi ja anna koko seoksen jäähtyä.
2. Lisää munat, sooda tai hirvensarvisuola nesteineen, mantelijauhe ja jauhot.
3. Työstä taikina tasaiseksi. Siirrä lopuksi kylmään yöksi.
4. Taikina on helposti käsiteltävää kuviomuottien avulla. Jos reunojen viimeistely on pehmenneen taikinan kanssa hankalaa, anna sen jäähtyä kylmässä ja leikkaa ääriviivat siisteiksi terävällä veitsellä. Joskus taikinapyörälläkin saa hyvän  tuloksen, riippuen muotista.
5. Paista 180 asteessa uunin keskitasolla n. 10-15 minuutin ajan.

Kuva: Maria Blomqvist

OIVA OHJE PIPARKAKKUTALOA VARTEN: PIPARKAKUT

Kirjasta: Ole hyvä! Kotitaloutta 7. luokille

1 dl siirappia
1½ dl sokeria
125 g margariinia tai voita
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
½ tl neilikkaa
1 muna
2 tl soodaa
5 dl vehnäjauhoja


1. Kiehauta sokeri, siirappi, rasva ja mausteet tarpeeksi isossa kattilassa.
2. Lisää jäähtyneeseen seokseen muna ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu sooda.
3. Anna taikinan kovettua kylmässä seuraavaan päivään.
4. Kaaviloi taikina ohueksi levyksi ja ota siitä muotilla erilaisia piparkakkuja.
5. Paista piparkakut 200 asteen lämmössä keskiruskeiksi.
6. Jäähtyneet piparkakut voit halutessasi koristella sokerivesikuorrutuksella.

SOKERIVESIKUORRUTUS
Ole hyvä!

1 dl pölysokeria sihdin läpi
noin 2 tl vettä tai sitruunan mehua
elintarvikeväriä


LUONTAISESTI GLUTEENITTOMAT PIPARKAKUT


Aino Harvola kokeili tätä Suomalaisen työn liiton ohjetta etsiessään hyvää gluteenitonta piparitaikinaa. Muunsin ohjetta vastaamaan paremmin hänen leipomiskokemuksiaan. Lopputulos on Ainon mukaan helposti mureneva, rapea ja normaaleja pipareita vaaleampi. Taikina kannattaa leipoa suoraan leivinpaperille, sillä piparkakkujen siirtely on Ainon mukaan hyvin vaikeaa taikinan pehmeyden vuoksi. Taikinalevy kannattaa samasta syystä jättää kaulitessa suhteellisen paksuksi. Yleensähän gluteenittomissa leivonnaisissa ongelma on se, että niistä tulee liian kovia. Tästä syystä tämäkin taikina jätetään melkoisen pehmeäksi, jotta lopputuloksesta tulisi suussasulavampi. 

Näihin piparkakkuihin sopii leipurin mielestä kuorrute erityisen hyvin juuri tuon rapean rakenteen vuoksi, joskaan piparitaloa näistä ei kannata yrittää rakentaa. Makunsa puolesta ne ovat (varsinkin taikinavaiheessa) oikein hyviä ja jouluisia.

125 g margariinia (tai voita)
Kuva: Aino Harvola
1 1/4 dl sokeria
3/4 dl siirappia
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 1/2 tl pomeranssinkuorta
1/2 tl inkivääriä
1/4 tl neilikkaa
1/2 tl suolaa
1 muna
3 dl gluteenitonta jauhoseosta (tässä Semperin Finmixiä)
2 1/2 dl tattarijauhoa

1 tl soodaa

1. Kiehauta kattilassa margariini, sokeri, siirappi ja hienonnetut mausteet. Jäähdytä seos.
2. Lisää muna sekä keskenään sekoitettuina jauhoseos, tattarijauho ja sooda. Anna taikinan hetki kovettua viileässä, mieluiten yön yli.
3. Kaaviloi taikinasta ohuehko levy. Käytä kaulitsemisessa apuna gluteenitonta jauhoa. Ota taikinasta muotilla pipareita ja paista ne 200 asteisessa uunissa noin 3 minuuttia. Huom! Nämä paloivat todella helposti, joten jatkuva kyttääminen on paikallaan. Anna jäähtyä hyvin ennen siirtelyä tai lopputuloksena on hyvinkin helposti kasa rampoja piparipoikia. Nauti koristeilla tai ilman.


VEGAANISET JOULUPIPARKAKUT


Aino on minua perehtyneempi mitä tulee vegaanisiin ruokiin. Niinpä pyysin häneltä suositusta hyvästä vegaanisten piparkakkujen ohjeesta ja hän kehotti minua tutustumaan vegaanisen Chocochili-blogin reseptiin. Nämä jäivät toki tällä kertaa testaamatta, mutta vaikuttivat herkullisilta ja tavallisesta hieman poikkeavilta. Huomionarvoisaa on se, että vegaanisena piparien teko ei ole lainkaan hankalaa, ja esimerkiksi tässä bloggauksessa esitellyt ohjeet on helposti muokattavissa vegaaniseksi korvaamalla voi maidottomalla margariinilla, kerma kasviskermalla ja jättämällä kananmuna pois.


Yoda ja Luke Skywalker Yodan piparkakkuasumuksessa.
Kuva: Elina Herttua

PIPARKAKKUVINKKEJÄ


Tarvitset leivontaan kaulimen, jauhoja (muista käyttää gluteenittomia piparkakkuja leipoessasi gluteenittomia jauhoja!), piparkakkumuotteja, mitta-astioita ja -lusikoita, kulhon, kattilan, ohuen paistinlastan tai veitsen sekä leivinpaperia. Kaulin, piparkakkumuotit ja paistinlasta tai veitsi kannattaa jauhottaa kevyesti ennen käyttöä; taikina ei jää jauhotettuihin välineisiin kiinni yhtä helposti. Jos piparkakku jää kiinni muottiin, ei hätää! Kakun voi hellästi muotin läpi painamalla tai kevyesti ravistamalla irrottaa leivinpaperille. Kuviomuottien kohdalla kannattaa käyttää varovasti ohutteräistä veistä. 



Piparkakut voi leipoa myös suoraan leivinpaperin päällä; tällöin piparien väleistä vain poistetaan ylimääräinen taikina. Piparit kannattaa tosin tällaisessa taikinassa asetella normaalia harvemmin, sillä ne  laajenevat uunissa. Erityisen hyvin tämä sopii hauraisiin taikinoihin, kuten juuri gluteenittomaan.

Hopeatassu toivottaa kaikille lukijoille iloista joulunodotusta.
Kuva: Maria Blomqvist

LINKKEJÄ

http://www.thinkgeek.com/

Nöriin piparitaloihin voi hakea inspiraatiota mm. Fragdoll Kimberly Weigendin Assassin's Creed -talosta, tai nörttileipuri Cupquaken opasvideosta pipari-Tardiksen tekoon.

Edit: Tarkensin hieman joitain kohtia Terttu-mummun piparkakkujen ohjeessa. Alkuperäinen ohje on ruotsinkielinen eikä käännös ollut kovinkaan tarkka. Toivottavasti piparkakkunne ovat onnistuneet.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Joululahjakeräys Tyttöjen Talolle!

Tyttöjen Talon johtaja Mari Uusitalo-
Herttua esittelemässä Tyttöjen Taloa.
Kuva: Maria Blomqvist
Hyviä uutisia! Tyttöjen Talon keräyslupa on vihdoin täällä!

Kuten Joulukalenterin luukussa 1: Tyttöjen Talo kerroimme, Helsingissä toimiva Tyttöjen talo on meistä Nörttitytöistä ehdottoman tärkeä paikka, jonka toimintaa haluamme ja aiomme tukea ensi vuonna mm. järjestämällä Tyttöjen Talolle oman blogin ja siihen liittyvän kurssin, järjestämällä muutamia larppeja tytöille ja auttamalla Tyttöjen Taloa parhaamme mukaan.

Pyydämme myös sinun apuasi!

Voit tukea Tyttöjen Talon toimintaa monin eri tavoin:

1) Lahjoita rahaa
Tyttöjen talon toimintaa voi tukea lahjoittamalla toimintaan rahaa, jolla rahoitetaan erilaisten kerhojen toimintaa. Rahalahjoitukset pyydetään maksamaan Tyttöjen Talon tilille Sampo FI15 800016-253828.

2) Lahjoita tavaroita
Tyttöjen Talo tarvitsisi esimerkiksi tietokoneita ja -ohjelmia tyttöjen käyttöön sekä tulevaa Tyttöjen Talon blogia varten, jota tytöt saavat itse kirjoittaa. Nuorten äitien ryhmä tarvitsee koko ajan lisää vauvanhoitotarvikkeita. Taide- ja käsityöryhmiin tarvitaan aina tarveaineita ja esimerkiksi musiikkiterapiaan rytmisoittimia ja kitaroita kitarakerhoon. Myös kuntonyrkkeilyhansikkaita ja -suojia tarvitaan kuntonyrkkeilyä varten.
Tavaralahjoituksissa pyydämme ottamaan yhteyttä Tyttöjen Talon johtajaan Mari Uusitalo-Herttuaan (p. 050 363 8563, mari.uusitalo-herttua@tyttojentalo.fi).

3) Lahjoita aikaasi
Tyttöjen Talo ottaa vastaan myös vapaaehtoisten apua ja sopivasti heti ensi vuoden alussa Tyttöjen Talolla järjestetään uusien vapaaehtoisten koulutus.
Jos haluat antaa aikaasi tytöille tai järjestää heille jonkin kurssin, ota yhteyttä Tyttöjen Talon johtajaan Mari Uusitalo-Herttuaan (p. 050 363 8563, mari.uusitalo-herttua@tyttojentalo.fi).

Kiitos avustasi!

Nörttitytöt
http://geekgirlsfinland.blogspot.fi/
email: geekgirlfinlandia@gmail.com

Tyttöjen Talo
http://www.tyttojentalo.fi/
email: tyttojentalo@tyttojentalo.fi
puh. (09) 824 052 22
fax. (09) 824 052 20

***
Tietoa keräyksestä ja keräysluvasta:
Jo vuodesta 2000 toiminut Helsingin Tyttöjen Talo® käynnistää rahankeräyksen 28.11.2012 - 27.11.2013 Tyttöjen Talon tyttöjen hyväksi. Keräys kohdistuu Helsingin, Espoon ja Vantaan alueelle.

Keräyksen toteuttaa Kalliolan Nuoret ry/ Tyttöjen Talo® Poliisihallituksen 28.11.2012 myöntämällä luvalla (lupanumero 2020/2012/4122). Kerätyt varat käytetään syrjäytymisvaarassa olevien tyttöjen ryhmä- ja yksilömuotoiseen tukemiseen Tyttöjen Talolla Helsingissä. Varoilla palkataan ryhmänohjaajia ja
toteutetaan ryhmätoimintaa. Varat tullaan käyttämään vuoden sisällä keräyksen päättymisestä.

Lisätietoa keräyksestä Tyttöjen Talon omilta kotisivuilta: Haluatko antaa Tytöille joululahjan?