Historianelävöittäminen - mitä se on?

Tiuku Talvela

Keskiaikaiset käsityöläispäivät
 Talomuseo Glimsissä vuonna 2008

Joukko ihmisiä viettää viikonloppua hassuihin vaatteisiin pukeutuneena leiriolosuhteissa. Tämähän kuulostaa aivan liveroolipeliltä! Mutta mikä kumma on kyseessä silloin, kun kyseisen joukkion ikäjakauma ulottuu vauvasta vaariin, kehyskertomuksesta tai hahmoista ei ole tietoakaan ja turistivermeissä liikkuvat tavikset maksavat sisäänpääsylipun alueelle pällistelläkseen näitä käsitöitä tekeviä, tarinoita kertovia ja kirvein ja miekoin näytösluontoisesti taistelevia ihmisiä? Kun turistit viimein kaikkoavat, porukka istuu iltanuotion ympärillä savituoppeineen ja oluttölkkeineen ja jutustelee kaikesta pystykangaspuilla kutomisen, arkeologian ja metallimusiikin väliltä.

Historianelävöittäminen on harrastus, joka sisältää lähes yhtä monta näkökulmaa kuin sillä on harrastajia. Yhteneväistä kaikille lienee erityiskiinnostus yhteen tai useampaan historian aikakauteen. Historia elävöittyy pukeutumalla tietyn aikakauden vaatteisiin ja varusteisiin, tutustumalla ajanjakson erityispiirteisiin, tutkimalla omaa kiinnostuksenkohdettaan ja usein myös elävöittämällä sitä hillumalla enemmän tai vähemmän julkisilla paikoilla aikakautisissa vermeissä. Jotkut ovat kiinnostuneimpia kädentaidoista ja käyttävät lukemattomia työtunteja autenttisten käsityötekniikoiden ja vaate- tai asemallien opiskeluun ja valmistamiseen. Toiset ovat hurahtaneet historialliseen miekkailuun tai muihin taistelutaitoihin ja harjoittelevat näitä lajeja jopa useita kertoja viikossa. Joitakuita innostavat historialliset tanssit ja musiikki, toisia ruoka, eräitä kirjoitukset ja kartat, ja joitakin lähes kaikki mahdollinen, mihin vapaa-aika vain riittää. Historiaharrastaja ei ole koskaan valmis - aina on mahdollista tehdä hienommat vaatteet tai varusteet liian arkisten, liian juhlavien tai liian kuluneiden tilalle, aina voi opiskella lisää päteäkseen knoppitiedolla, aina voi olla vielä hieman parempi miekkamies tai -nainen. Historia tarjoaa tietoa, oivalluksia ja tulkintaa sopivassa suhteessa.

Elävä historia

Englanninkielinen maailma puhuu itse asiassa kahdesta erilaisesta historianelävöittämisen tyylistä, vaikka kotomaassamme ollaankin pitäydytty yhdessä termissä. Living historylla eli historian eläväksi tekemisellä tarkoitetaan sen esittämistä niin, että katsoja tai osallistuja saa eräänlaisen "olin siellä" -henkisen kokemuksen - joko pienemmän tai suuremman. Maailmalla mm. monet museot ovat harjoittaneet tämäntyyppistä elävöittämistoimintaa merkkihenkilöitä näyttelevien näyttelijöiden avustuksella. Re-enactment liitetään usein erityisesti tiettyjen taistelujen ja tapahtumien uusinnoksiin, vaikka sanaa käytetäänkin paljon myös ilmiöiden tai asioiden valmista kaavaa seuraamattomasta elävöittämisestä. Suomessa tarkat rekonstruktiotapahtumat ovat melko harvinaisia, osin varmaankin elävöittäjien pienehkön määrän vuoksi.

Ehkäpä tyypillisimpiä tapahtumia, jossa harrastusta tuntematon tapaa historianelävöittäjiä, ovat Suomessa keskiaikamarkkinat. Niitä järjestetään mm. Turussa, Hämeenlinnassa ja Hollolassa. Hieman  pienempimuotoisia ovat usein viikinkitapahtumat (esim. Euran Muinaisaikaan! -tapahtuma, Ahvenanmaan Saltvikin viikinkimarkkinat sekä Pukkisaaren ja Rikalan Muinaismarkkinat). 1700- lukua elävöitetään mm. kesäisessä Loviisassa sekä Helsingissä, toisinaan Helsingin kaupunginmuseon tai Suomenlinnan tapahtumien puitteissa. Kierikin Talvipäivillä Yli-Iissä ja ajoittain myös Saarijärven kivikauden kylässä päästään toden teolla esihistorian henkeen kiinni, mutta vaativa kivikausiharrastus on Suomessa melko pienen, asialleen erittäin omistautuneen porukan heiniä.

Harrastus vai/ja elämäntapa?

Saltvikin viikinkimarkkinat Ahvenanmaalla 2009.

Tapahtumat ovat kuitenkin elävöittäjille vain harrastuksen yksi, yleisölle näkyvin taso. Markkinoilla tavataan tuttuja, myydään omia käsityötuotteita kasviparkitusta nahasta sepäntöihin, esiinnytään ja viihdytetään sekä istutaan iltaa kavereiden kanssa. Tätäkään ei paatuneinkaan elävöittäjä jaksa joka viikonloppu, varsinkaan vuositolkulla. Käsityöläiset kiertävät kymmeniäkin erilaisia tapahtumia, mutta tavallinen harrastajaelävöittäjä valitsee yleensä muutaman mielestään kiinnostavimman tapahtuman Suomesta ja lähialueilta. Kesän markkinasesongin jälkeinen talvikausi käytetään tutkimiseen ja kursseihin, mahdollisten myyntituotteiden valmistamiseen, käsityöiltoihin ja varusteiden uusimiseen sekä tietenkin myös harrastajien keskinäiseen sosialiseeraamiseen ja bilettämiseen esim. viikonlopun kestävien pitojen muodossa. Elävöittäminen muodostuu monilla elämäntavaksi, jonka yksi, pienenpieni tai jopa olematon aspekti yleisötapahtumat ovat. Toisinaan harrastuksesta tai elämäntavasta tulee myös työ: historianelävöittäjiä tapaa käsityöläisten joukosta tapahtumia kiertämästä, museoiden leivistä ja kädentaitoja oppilaitoksissa opettamasta.

Pohjoismaissa eniten harrastajia löytynee keski- ja viikinkiajan ympäriltä. Viime aikoina meiltäkin on suunnattu niin Puolan kuin Ruotsinkin suuriin tapahtumiin näitä aikakausia elävöittämään. Maailmalla harrastajia löytyy melko runsaasti lähes jokaiselle historian ajanjaksolle. USA:ssa erityisen suosittu aikakausi on Yhdysvaltojen sisällissota. Brittein saarilla kiehtoo keski- ja viikinkiajan ohella mm. Tudorien 1600-luku ja usein Jane Austenin kirjallisuuden hengessä elävöitetty empire- eli regency-aika. Lisäksi vaihtoehtohistorioiden saralta on mainittava maailmalla suosittu, viktoriaanista ja edwardiaanista aikaa luovasti fantasioiva steampunk-kulttuuri, jossa höyry- ja ratasteknologia yhdistetään turnyyripukuihin, silinterihattuihin ja rustiikkiseen ulkoasuun.

Historianelävöittäminen ei ole larppaamista

Saltvikin viikinkimarkkinat
Ahvenanmaalla, 2009. 

Olen tarkoituksellisesti ollut mainitsematta kirjoitukseni alkupuolella liveroolipelaamista historianelävöittämisen yhteydessä. Moni elävöittäjä haluaa erottaa nämä kaksi harrastetta toisistaan, ja hyvästä syystä, sillä useimmiten historianelävöittäjä ei historiaa elävöittäessään ole eikä haluakaan olla ns. "hahmossa". Tämä ei silti tarkoita, etteivätkö nämä kaksi harrastusta voisi liittyä yhteen. Kun pelataan historialliseen aikakauteen sijoittuvaa liveroolipeliä, larppaaminen voi hyvinkin olla historianelävöittämistä. Monesta näkökulmasta kerrottua ja toisinaan erittäin tapahtumarikasta tarinaansa eteenpäin vyöryttävä liveroolipeli saattaa olla mikrohistoriaan paneutumista parhaimmillaan, sillä 1400-lukulaisen kalastajanvaimon osaan ja arkeen eläytyminen voi avata pelaajalleen monenlaisia näkökulmaikkunoita aikakauteen. Ei jokainen päivä ollut tavallinen ja tylsä muinaisaikanakaan: ihmiset ovat aina olleet mestareita kehittämään itselleen mitä moninaisempia ongelmia.

Jos historianelävöittäjät haluavat erottautua larppaajista, ei kaikkia larppaajiakaan historianelävöittäminen kiinnosta. Omana itsenään tai jonkinlaisessa pseudopersoonassa tapahtumissa kekkaloiminen ei välttämättä miellytä vauhdikkaaseen draamaan mieltynyttä livepelaajaa. Kaikkia ei kiehdo myöskään historia, varsinkaan historianelävöittämisen vaatimissa perehtymismäärissä. Jotkut suomalaiset historianelävöittämisyhdistykset, kuten Suomen keskiaikaseura (osa maailmanlaajuista SCA:ta) ja Elävä keskiaika, vaativat jäseniltään eräänlaista elävöitettyä persoonallisuutta, jolle harrastaja valmistaa vaatteensa ja varusteensa ja jonka suulla hän toisinaan puhuu, mutta erityisiä juonia tai oman elämän ulkopuolisia ihmissuhteita näille persoonille harvemmin toivotaan syntyvän. Kyseisten yhdistysten edustajat pitävätkin tiukasti kiinni siitä, että heidän toimintansa ei ole larppaamista.

Pääsääntöisesti historianelävöittäjät pitäytyvät omissa nahoissaan ainakin keskenään. Joitakin yleisötapahtumia varten luodaan toki toisinaan löyhiä, jopa näytelmällisiä hahmoja, mutta ne on tehty useimmiten yleisöä varten. Vaikka hassu lempinimi saattaakin olla käytössä niin turistien kuin vain "omankin väen" ollessa läsnä, oma persoona on kuitenkin se, joka pääsääntöisesti kantaa sekä julkisen esiintymisen että yksityisen nysväyksen aikana.

Epäautenttista!

Taistelua Wolinin viikinkimarkkinoilla Puolassa, 2010.

Eri alojen tutkijat ovat arvostelleet historianelävöittämistä mm. siitä, että emme tässä ajassa eläen voi todella tietää, millaista elämä muinaisuudessa olisi ollut. Katsantokantamme on länsimaisen, koulutetun, tasa-arvoa tavoittelevan ihmisen. Totta onkin, että keski- tai viikinkiajan ihminen pitäisi elävöittäjien touhuilua todennäköisesti täysin järjettömänä ja epätodenmukaisena (joskin viktoriaanisen herrasnaisen mielestä puuha olisi luultavasti hyvinkin viehättävää!) Valitsemme helposti historiasta vain ne osat, jotka meitä itseämme kiehtovat, ja työnnämme syrjään yhteiskuntaluokat, uskonnon, sukupuoliroolit, sairaudet ja varhaiset kuolemat, yksipuolisen ravinnon, kylmyyden tai kuumuuden - kaiken sellaisen, mikä ei mahdu kaveriporukan nuotiopiirin sisään kauniina kesäiltana.

Tämä on kaikki tietenkin täyttä totta. Historianelävöittäminen ei kuitenkaan tavoittelekaan täydellistä aikamatkaa. Se tarjoaa antaumuksellista harrastuneisuutta, hauskaa yhdessäoloa samanmielisten kanssa, pukuloistoa, pilkahduksia menneisyyteen sekä pieniä valaistumisen hetkiä siitä, miltä jokin asia on esiäidistämme tai -isästämme kenties muinoin tuntunut. Historian lähteet tuhansien vuosien takaa muistuttavat meille, että ihminen on yhä sama: yhtä lailla ovat koltiaiset kirjoitelleet vessanseiniin pilkkapuheita, käyttöesineisiin on maalattu siveettömiä kuvia, rakastuneet hölmöt ovat vuodattaneet siirappisia lukujaan ja turistit kaivertaneet pyramidien kiviin nimikirjaimiaan. Noita tekstejä lukemalla, nahkoja parkitsemalla, kirvestä toisen taistelijan kilpeen hakkaamalla tai vesisateessa surkean nuotiontekeleen ääressä sukat märkinä käkkimällä saattaa elävöittäjä kuitenkin kokea kuuluvansa pitkään sukupolvien ketjuun. Joku, jossakin, joskus kauan sitten, on tehnyt tämän ennen minua, ja tuntenut kenties jotakin samaa. Sen pilkahduksen kokeminen kantaa historianelävöittäjän myös vuotavassa teltassa nukuttujen kylmien öiden, mutavellin, vahingossa väärin leikattujen kalliiden kankaiden ja muiden kommellusten yli.

- Allekirjoittanut on keskittynyt omassa elävöittämisharrastuksessan erityisesti Suomen viikinkiaikaan tehden välillä pieniä seikkailuja myös keskiajan puolelle. Kirjoittaja on harmaasusi vuodesta 1995.


Tämähän kuulostaa siistiltä!

Jos olet kiinnostunut historiasta tai jostakin sen osa-alueesta populaarikulttuurin stereotypioiden takana ja elävöittäminen tuntuu mahdollisesti omalta jutulta, tutustu historianelävöittämisryhmiin niiden nettisivuilla tai juttele harrastajien kanssa tapahtumissa.

Vuoden 2009 Saltvikin viikinkimarkkinoilla läheinen
oja tulvi leiriin kastellen lähes kaikkien tavarat. 

Monet porukat ovat melko tarkkoja esim. varusteiden suhteen, joten lakanakangasviitta ja lenkkarit eivät anna sinusta parasta mahdollista kuvaa mukaan havitellessasi. Jos haluat kokeilla historianelävöittämistä ja osallistua ensimmäiseen tapahtumaasi, jossa käytetään historiallisia vaatteita, kysy vaikkapa varusteita lainaan. Monen elävöittäjän kaappiin on kertynyt useampiakin histelvaateparsia. Mikäli olet varma siitä, että haluat tehdä omat vaatteesi itse, muista, että kunnon materiaalit ovat aa ja oo - viikinkiajan elävöittäjät kauhistuvat puuvillaa ja keskiaikaharrastajat loimusamettia! Eri ryhmillä on erilaisia käytäntöjä esim. mahdollisten historiallisten alter egojen luomisesta, liveroolipelaamiseen suhtautumisesta tai varusteilta ja vaatteilta vaaditulta autenttisuustasolta, joten niihin kannattaa tutustua rohkeasti kysymällä. Jokaisessa ryhmässä on ns. autenttisuusnillittäjiä, mutta takuuvarmasti myös kevyemmin aiheeseen suhtautuvia jäseniä.

Täydellisiä varusteita ei ole kellään vasta-alkajalla, jos ei välttämättä pidempäänkään harrastaneella! Hyvän "elävöityspakin" luominen vie yleensä vuosia, sillä harvalla on valtavasti rahaa tai aikaa käytettävissään. Lisäksi kaikki varusteensa muilta ostavia katsotaan yleensä hieman nenänvartta pitkin. Joissakin yhdistyksissä et edes tarvitse vaatepartta: porukka saattaa keskittyä esimerkiksi muinaiseen hirsirakentamiseen tai kokeelliseen arkeologiaa. Historiaa on tapahtumissakin mahdollista elävöittää myös vaikkapa pelkkien työnäytösten, ei vaatteilla koreilun keinoin.

Suomalaisia historianelävöittäjiä internetissä:

Harmaasudet ry http://www.greywolves.org/
Sommelo ry http://www.sommelo.fi/
Viikinkiajan laiva ry http://www.viikinkiajanlaiva.net/
Osma ry http://www.muinaisaika.com/yhdistysos.html
Odin’s Guard http://www.odinsguard.fi/
Varusseppäin kilta http://www.warussepat.fi/
Muinaistaitoyhdistys Ukonvakka ry http://www.ukonvakka.net/
Kuttelo - kivikauden toimintaryhmä http://lintukoto.wordpress.com/kuttelo/
Hollolan keskiaikaseura ry http://www.keskiaika.fi/
Elävä keskiaika ry http://www.keskiaika.org/
Suomen keskiaikaseura ry (SCA) http://www.aarnimetsa.org/
Helsingin Wanha Waruswäki ja Kaupungin Hywät Asukkaat http://hww.fi/
Uudenmaan Karoliinit http://www.karoliinit.fi/www/
Classic Old Western Society http://cows.fi

(Kaikki kuvat Tiuku Talvelan)