maanantai 19. marraskuuta 2012

007 Skyfall

Riikka Karhu

Sanon tämän kaikella kunnioituksella ja puhtaasti rakkaudella. Uskokaa tai älkää, tämän tarkoitus ei ole provosoida yhtään ketään: James Bond on maailman hurmaavin ja ihanin sovinisti. Myönnetään, hänella on charmia, joka puree naisiin ja, niin halutessaan, hän osaa kohdella naisia todella kunnioittavasti. Pääasiassa naiset ovat hänelle kuitenkin objekteja, ja hän osaa olla oikea sika. Tästäkin huolimatta minä pidän Bondista hahmona.

Olen katsonut Bond-elokuvia alakoululaisesta asti. Tuolloin Roger Moore oli mielestäni aivan paras Bond-näyttelijä ikinä, sillä pidin Mooren poikamaisesta huumorista. Moore oli vielä pitkälle aikuisikäänikin suosikki, kunnes näin Casino Royalen (2006). Daniel Craig toi Bondin hahmoon aivan uutta syvyyttä. Jotain sellaista, mitä itse Sean Connerykään ei saanut mukaan. Bond ei ollut enää pelkkä agentti, joka ajautui ihmeellisten esineiden kanssa aina vain uusiin seikkailuihin. Bondilla oli tausta, hänestä huokui lievää angstia, jonka hän peittää hyvin kylmien hermojensa taakse. Daniel Craigissa yhdistyvät kaikki hyvä, mitä muista Bond-näyttelijöistä vain voi saada irti. Mikä parasta: Daniel Craigin Bondin ei tarvitse piiloutua kaikkien hienojen vempainten taakse. Pierce Brosnanin Bond-elokuvien ongelmaksi muodostuivat nuo kaiken maailman vimpaimet, jotka veivät ainakin minulta huomion tarinasta.

Odotin varmasti monen tapaan monta vuotta innolla uutta Bond-elokuvaa, joka tosin viivästyi useaan otteeseen tuotantoyhtiön taloudellisten ongelmien takia. Tuntuu, kuin Quantum Of Solacesta (2008) olisi jo ikuisuus. Nyt viimein Skyfall sai ensi-iltansa. Ei voi sanoa sen olleen mikään yllätys, kun Skyfall nousi menestykseksi.

Skyfallin lähtöasetelma on kiinnostava: Bond ammutaan, kun hän yrittää saada takaisin MI6:lta varastetun listan, jolta löytyvät kaikki järjestön peitetehtävissä työskentelevät agentit. (Mainitaan tähän väliin, että mieleni teki noiden ensimmäisten viiden minuutin jälkeen todeta teatterissa kovaan ääneen, että "No, sepä oli lyhyt elokuva.") Bond saa mahdollisuuden aloittaa elämänsä alusta, mutta palaa takaisin vanhaan elämäänsä nähtyään uutisissa, kuinka MI6:n rakennukseen oli tehty pommi-isku. Bondin tehtäväksi tuleekin pitää M (Judi Dench) turvassa parhaansa mukaan.

Judi Dench on ihana M. Virkistävää nähdä ikääntynyt näyttelijä, joka ei ole kiristänyt kasvojaan luonnottomiksi. Javier Bardem puolestaan on hyytävä ja limainen elokuvan pahiksena, hakkerointiin erikoistuneena Silvana.

Q (Ben Whishaw) ja James Bond (Daniel Craig)
Hakkerointi näyttelee myös yhtä elokuvan päärooleista. Tämä aspekti tuo Bondit lähemmäksi todellista maailmaa. Kuten Q (Ben Whishaw) sanoo Bondille, he eivät enää keskity räjähtäviin mustekyniin. Sotaa ei käydä enää pelkästään asein, sillä huono tietoturva saattaa koitua suuremmaksi uhaksi yhteiskunnalle. Parhaiten suojatuillekin palvelimille voidaan murtautua, jos vain aikaa ja osaamista löytyy. Viime aikoina on tullut esiin turhan monta tosielämän tapausta, jossa erilaisten foorumien salasanat on vuodettu nettiin. Useiden suomalaisten yritysten tietoturvat eivät välttämättä ole niin hyvällä tolalla kuin voisivat. Auringon voimalla toimiva lasersäde ei välttämättä ole niin realistinen uhka kuin kattava tietomurto.

Mielestäni Casino Royale on edelleen ehkä paras Bond-elokuva, joka on tehty. Skyfall kuitenkin lukeutuu parhaiden joukkoon. Se on viihdyttävä ja pitää mukana otteestaan ja kertoo enemmän Bondista hahmona, kuin muut elokuvat yhteensä. Sitä en kyllä ymmärrä, miten en heti keksinyt lopussa paljastettua pientä yksityiskohtaa. Se oli niin ilmiselvä, se olisi pitänyt älytä heti!

007 Skyfall antaistee neljä nörttityttöä.
Nörttitytöt haluavat myös onnistella 50-vuotiasta James Bondia!

4 kommenttia:

  1. Skyfall oli hyvä, mutta....


    ---ISOJA SPOILEREITA JA SPEKULOINTIA---


    Uhkaskenaario ei toiminut. Joo, ei sillä että hermokaasuohjuksien laukaiseminen kuutukikohdasta, agentin sahaaminen laserilla kahtia tai heittoistuimet autoissa olisi mitään uskottavuuden riemuvoittoja ennenkään. Bond on fantasiaa ja näin on hyvä. Suunnilleen kaikki digitaalista "sodankäyntiä" kuvaavat leffat on tähän mennessä uhrattu draaman alttarille. Bondin tapauksessa pulma on, että tämä muuttaa koko taustalla kummittelevan MI6:n näyttämään toistaitoiselta kengännauhabudjetilla toimivaksi amatööripoppooksi. (Mikä oli osin leffan pointti.) Esimerkiksi alun McGuffin kiintolevylle tallennetusta vakoojalistasta en keksinyt muuta selitystä kuin mahdollisen halun päteä. Serverifarmi evakuoidulla saarella?

    Isoin ongelma henkilöityy kuitenkin uuteen Q:hun. Jokaikinen asia, mitä herra päätyi ruudulla tekemään - tuotti lähinnä vaikeuksia ja hengenvaaraa Bondille, MI6:lle ja Englannille! Silvanan pakoon, MI6:n räjähtämiseen ja M:n kuolemaan johtaneet tapahtumasarjat olivat suoraan Q:n hallittavissa (ja melko triviaalein varotoimenpitein estettävissä). Jos keski-ikäinen agentti on koko elämänsä treenannut agenttivermeiden käyttöä, niin et sä yhtäkkiä laita sitä toiselle puolelle maailmaa vain radiolähettimen kanssa. (Tosin Craigin Bond on muutenkin ollut aina miellyttävän paljon vähemmän tekno...)

    Mun mielikuvituksessani leffa päättyi joko
    a) MI6 käynnistää laajat sisäiset tutkinnat ja päätyy heittämään kiintiösöpöliinin silmälaseissa betonikengillä kanaaliin. Varmuuden vuoksi.
    b) Petaamalla jatko-osaa, jossa koko MI6:n johto on solutettu vihamielisen rikollisjärjestön toimesta. Uusi M uusine sihteereineen, selvästi toimintaa sabotoiva Q... Lopputekstien jälkeen ministeristasoinen heppu nousee helikopteriin silittäen rotukissaa.

    Pisteet:
    Originelli) ***,
    a-versio) ****,
    b-versio) *****

    VastaaPoista
  2. 1337.h4x0r, kiitos palauteesta ja erityisesti spoiler-varoituksesta.

    Muistakaa muutkin, että laitatte spoilerivaroitukset tai me ei päästetä teidän spoilaavia viestejä läpi. :)

    VastaaPoista
  3. Argh. Neljä nörttityttöä? Fanitin pienenä Agentti X9:n Bond-sarjiksia mutta nyt on pakko. Skyfall on visualisesti hävyttömän kaunis elokuva ja Craigin Bond on kiinnostavin tulkinta sitten Conneryn -- mutta siihen ne ansiot jäävätkin.

    ***Spoilerivaroitus***

    Missä maailmassa Silvan juonessa on jotain järkeä? Missä maailmassa superhakkerin salaus murretaan sillä, että kenttäagentti bongaa selkokielisiä tavuja kryptattujen seasta? Pitikö joku tarinankaarta oikeasti dramaattisena, tai ylipäätänsä minään muuna kuin tarinan mieshahmojen legitimoimisella naishahmojen kustannuksella?

    Jos Skyfall edustaa tulevaa, se jäi viimeiseksi Bondiksi, jonka katson. Koko Casino Royalessa tyylikkäästi sisäänpelatun modernin Bond-dekonstruoinnin tuomitseminen ja tuhoaminen rebootin tieltä haisee niin tylysti antifeministiseltä zeitgeistilta että tekee pahaa. En vain pääse ympäri siitä, että elokuvan jokaisen naisen tehtävä on ensin olla epäpätevä tai penseä ja haitata Bondin työntekoa, sitten nähdä valo ja kuolla Bondia motivoivalla tavalla. Poikkeukseksi jää Eve, joka pelastuu koska ymmärtää pistää pyssyn naulaan ja ryhtyä siisteihin sihteerin sisätöihin kuten kunnon patavanholliset tytöt tekee.

    En vain osaa nähdä tällaista käsikirjoittamista hurmaavana.

    VastaaPoista
  4. "Olen katsonut Bond-elokuvia alakoululaisesta asti. Tuolloin Roger Moore oli mielestäni aivan paras Bond-näyttelijä ikinä, sillä pidin Mooren poikamaisesta huumorista. Moore oli vielä pitkälle aikuisikäänikin suosikki, kunnes näin Casino Royalen (2006)."

    Hihihi, Roger Moore oli minunkin suosikkini samoista syistä, tosin sillä erotuksella, että herra Moore on edelleen tänä päivänäkin (olen 30+ wee) lemppari-Bondini :) Daniel Craig on jotenkin liian kylmähkö ja hillitty, kaipaan sitä kepeää vitsailua, charmia ja letkeyttä Bondin hahmoon.

    Itsekin olisin antanut neljä nörttityttöä elokuvalle, se oli kerrassaan viihdyttävä pläjäys, vaikka näinkin Suden tuossa ylläkirjoittamat pointit elokuvaa katsoessani.

    VastaaPoista

Kotisivu on muuttanut osoitteeseen geekgirls.fi. Kaikki vanhat (ja uudet) artikkelit kommentteineen löydät uudesta sivusta.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.