Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saara Kokkonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saara Kokkonen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku 19: Joulun pitkät pyhät - pelattavaa nörttipariskunnalle



Huolella valikoitunut kahden hengen tiimimme poimi arsenaalistaan kolme peliä pitkiä pyhiä varten. Äärimmäisissä olosuhteissa testatut ja hyväksi havaitut ajantappajat sopivat toki pariskuntien lisäksi myös perheille, kavereille ja naapureille. Kirjoittavat eivät ota vastuuta mahdollisista kiivastumisen tunteista tai kilpailuhenkisyyden heräämisestä.

Words with Friends

Kuva: Simo

Valmistaja: Zynga
Saatavilla: iPhone, iPad, Android, Facebook, Windows Phone
Pelaajia: 2

Simo: Oletko pelannut joskus Scrabblea? Hyvä. Zyngan Words with Friends on tuttu peli. Pelissä asetellaan kirjaimia pelilaudalle englanninkielisiksi sanoiksi ja muodostetaan näiden pistearvoista ja laudan erikoisruuduista itselleen mahdollisimman suuri pistesaldo. Tai vaihtoehtoisesti kuumeisesti yritetään blokata toisen pelaajan mahdollisuuksia suuriin pisteisiin itse tyytyen vaikeisiin sanoihin kuten “Cat” tai “Apple”.

Kumppanin kanssa pelatessa peli nousee arvoon arvaamattomaan. Sohvalla kulmat kurtussa kännykkäänsä pitkänkin aikaa tuijottanut puoliso herättää ensin hämmennystä, kunnes nousee leveä hymy kasvoillaan samalla, kun oma kännykkäsi kilkahtaa uuden sanan merkiksi. Tällöin on käytännössä pakko lopettaa kaikki mitä onkaan ollut tekemässä ja tarkistaa heti mikä on uusi vallitseva tilanne pelilaudalla. Myöskin junamatkat menevät rattoisammin kun voi lähettää ja vastaanottaa kotijoukkojen kanssa uusia sanoja.

Koska yhdenaikaisia pelejä voi Words with Friendsissä olla menossa kaikkiaan 20 kappaletta ei varsinaista odottelua pääse välttämättä syntymään, kunhan pelejä on käynnissä riittävästi. Hyväksi havaittu määrä on kuitenkin vain kaksi yhdenaikaista saman vastustajan kanssa jolloin omat sanasuunnitelmat pysyvät vielä muistissa.

Words with Friends on välillä todella hauska peli, jossa onnistuminen hyvässä sanayhdistelmässä jättää iloisen mielen pidemmäksikin aikaa. Pahimmillaan peli on silloin, kun vastustajan pistemäärä on murskaavan suuri ja omat kirjaimet tuntuvat olevan pelkkää konsonanttirykelmää. Tällöin helposti hermostuu ja alkaa vain kokeilemaan erilaisia mahdollisuuksia, josko jonkun käsittämättömältä tuntuvan sanan peli hyväksyisi. Peliä ei ehkä myöskään voi suositella pariskunnille, joiden pitää jatkuvasti tosissaan kilpailla kaikesta. Itse otan ainakin turpaan sanapelissä mennen tullen, mutta en anna sen haitata. Ja jos oikein joku hienon sanan meno ohi suun harmittaa, voi murheet aina poistaa listan seuraavalla pelillä.

Saara: Uskomattoman koukuttavaa ajankulua iPerheelle! Tätä voi helposti tehdä pidemmälläkin ajomatkalla, ja erikoisilla sanoilla pätemisen lisäksi myös kielitaito karttuu. Osa sanoista tosin on ihan uskomattomia, joten allekirjoittanut suosittelee kokeilemaan: mitä kummallisemman kuuloinen sana, sitä todennäköisemmin se tarkoittaakin jotain englanniksi. Vinkkinä: noob ja gief eivät kuitenkaan käy, testattu on!

Kilpailuhenkisyys sopii hyvin tähänkin peliin, sillä on olennaista, että omien siirtojesi lisäksi vältät tarjoamasta liian hyviä paikkoja toiselle. Tuplapisteet ja triplasanat kannattaa yrittää valloittaa mahdollisimman pian.

New Super Mario Brothers Wii


Valmistaja: Nintendo
Saatavilla: Nintendo Wii
Pelaajia: 1-4

Kuva: Saara
Simo: Wiin Super Marion äärellä voidaan pelaajat mielestäni jakaa kahteen ryhmään. Pelaajiin, jotka haluavat mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti pelata pelin läpi ja pelaajiin, joille tärkeintä on pitää hauskaa, hauskanpidon koostuessa yleensä tahattomasta ja tahallisesta perseilystä. Kun kaksi tällaista eri suuntauksen omaavaa pelaajaa asettuu Super Marion seikkailujen ääreen, ovat pelaajien taipumukset selvillä hyvin nopeasti ja pelin jälkeen saattaa lopputuloksena olla vihaisia katseita suuntaan jos toiseen.

Edustan jälkimmäistä pelaajatyyppiä ja minunlaiselleni, ei-niin-vakavasti pelin etenemiseen suhtautuvalle, Super Mario Wiillä on oivaa hupia. Kumppanin kanssa pelatessa täytyy kuitenkin varoa ja tarkkailla myös toisen mielentilaa, eikä omaa tahallista mokailuaan ja pelillistä omaneduntavoitteluaan saa viedä liian pitkälle. Tässä itselläni saattaisi olla peiliin katsomisen ja opettelun paikka. Yhdessä telkkarin ääressä rakkaan kanssa iltaa istuessa ja Wiin kapuloita winhasti heilutella aika joka tapauksessa kuluu rattoisasti ja osittain mieli palaa 8-bittisen Nintendon kulta-aikoihin tuttujen hahmojen ja ympäristön myötä.

Super Marion seurassa viihtyvät varmasti kaikki, mutta turhan vakavasti peliin ei pidä suhtautua. Neljälle yhdenaikaiselle pelaajalle tarkoitettu peli kun tuntuu olevan pääasiallisesti täynnä keinoja pilata toisten suoritukset ja johdattaa koko porukka mahdollisimman suureen ja hilpeään vastoinkäymiseen.

Saara: Tästä tulee mieleen lapsuus! Kasibittisellä pelannutkin oppii kohtuullisen nopeasti Wiin ohjauksen, vaikkakin ohjaimen vatkaaminen tuntui aluksi vähintäänkin epäilyttävältä. Suurin osa hahmojen liikuttelusta tehdään kuitenkin perinteiseen tapaan, ja lihasmuistista löytyvät peukalonliikeet toimivat. Peli muistuttaa tosi paljon klassista Super Mario kolmosta, ja bonuksena kaveria voi koijata vaikka tiputtamalla toisen kiehuvaan laavaan.

Viiksekkäiden veljesten kuljettaminen jään ja tulen läpi kanssapelaajan vahingossa kaatamia seiniä väistellen on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu. Peli paranee yhteistyön ansiosta aika lailla, ja toisinaan oman mokan voi kuitata sillä, että suhteen näppärämpi osapuoli onnistuu heittämään Koopaa lumipallolla. But our princess is in another castle, taistelu jatkukoon!

World of Warcraft


Valmistaja: Blizzard Entertainment
Saatavilla: Windows, OS X
Pelaajia: 1-n

Simo: Nettikirjoittelusta saa joskus lukea kuinka World of Warcraft on tappanut parisuhteen. Tätä huolta ei meidän perheessä ainakaan ole, sillä kyseinen peli on meille molemmille vanha tuttu, eivätkä sen yllättävätkään vaatimukset ajankäytön tai keskittymisen suhteen tule mitenkään yllätyksenä. Ymmärrystä riittää vaikka (tässäkin) pelissä molempien pelitavat ovat hyvin erilaiset.

Itse edustan mörppipelaajana casual-pelaajaa, joka tykkää aina silloin tällöin, yleensä joka vuosi ainakin joululomalla, ostaa taas lisää peliaikaa ja käydä uusin sisältö lävitse yksin pelaten, sillä miksi ihmeessä mörppejä pelatessa pitäisi olla sosiaalinen? Koska Saara edustaa sitten lähinnä toista puolta pelaajista, jotka nauttivat kiltatouhuista ja toisten pelaajien kanssa kanssakäymisestä, voisi äkkiseltään luulla, että yhdessä pelaamisestamme ei tulisi mitään. Tämä luulo on kuitenkin väärä, sillä WoW tarjoaa meille pelattavaa myös yhdessä.

Minulle jatkuvan yksin pelaamisen vastapainoksi on välillä mukavaa saada pelata yhdessä kihlattunsa kanssa aivan uusien hahmojen parissa. Tämmöinen uusien hahmojen yhdessä pohjatasolta aloittaminen onkin WoW-pariskunnille kuin tehty. Yhdessä pelatessa oppii toisen pelitavat ja tyylit samalla, kun käy lävitse hahmojen ominaisuuksia. Välillä tietenkin “mainin” eli pääasiallisesti pelatun pelihahmon killan vuoksi on pakko pelata omaa peliä, mutta tällainenkin luo mielestäni vain välillä kaivattua taukoa yhteispeliin ja ainakaan kyllästyminen ei pääse yllättämään. Suosittelen siis kaikille pariskunnille yhteispäätöstä aloittaa WoW. Pelin 90 tason aikana pystyy varmasti löytämään puolisosta kaikenlaisia uusia puolia.

Saara: Mörppien pelaaminen lienee sitä ruisleipää nörttipariskunnan arjessa. World of Warcraftin uusin lisäosa Mists of Pandaria tarjoaa siihen lukuisia mahdollisuuksia: perusquestaamisen ja luolastojen koluamisen lisäksi uutuutena pelissä on Pokemon-tyyppinen pet battle, jossa voimia mitellään sotureiden ja pahojen pappien sijaan lemmikeillä. Pieni varoituksen sana kaikille: toisen rakkaudella kasvatetun ja lämmöllä koulutetun lemmikin ampuminen tulipallolla voi aiheuttaa närää, kitkaa ja sanomista.

Eri servereillä pelaavien pariskuntien pelaamista on helpotettu sallimalla serverien väliset ”loikat” - liittyessäsi puoliskosi ryhmään siirryt automaattisesti sille serverille, jossa ryhmäsi johtaja pelaa. Tämä muutos mahdollistaa tehtävien tekemisen yhdessä aiempaa helpommin.

Pro tip: Areenan pelaaminen yhdessä ei yleensä ole hyvä idea. Tunteiden kuumetessa on parempi pelata jonkun sellaisen kanssa, joka ei nuku öitä vieressäsi.

Kuva: Blizzard Entertainment, World of Warcraft press kit

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Rude, nude and epicurean - World of Warcraft ja Mists of Pandaria


(http://us.media.blizzard.com/wow/media/artwork/wow-mop/wowx4-artwork-00-large.jpg)
Maailman suurimman ja pelatuimman verkkoroolipelin World of Warcraftin neljäs lisäosa odottaa  jo ihan nurkan takana. Vaikka virallisia julkaisupäivää ei olekaan vielä ilmoitettukaan, betatestien alkaminen yleensä tarkoittaa sitä, että jo muutaman kuukauden päästä pääsemme tositoimiin! Blizzconista 2011 alkaen odotettu Mists of Pandaria tuntuu herättävän pelaajapoolissa voimakkaita tunteita, eikä ehkä ihan syyttä. Kiinalaishenkiset pandamunkit, Pokemonia muistuttava pet combat ja luolastojen challenge modet tuntuvat jo nyt sekä ihastuttavan että vihastuttavan asiaan vihkiytyneitä.

Eniten odotetut muutokset lienevät uuden pelattavan contentin lisäksi uusi hahmoluokka, munkki, ja uusi rotu, pandarenit. Munkki on jo monesta muusta pelistä tuttu martial arts -inspiroitunut soturi, joka taistelee paljain käsin vihollisen heikkoihin kohtiin iskien. Paljain käsin tosin on liikaa sanottu - ainakin alustavien tietojen mukaan munkit kuitenkin käyttävät nahkaa varusteissaan ja aseita taistelussa. Blizzard on munkkien suhteen mennyt melko suoraan sieltä, missä aita kutittelee maanrajaa: luodaan uusi luokka, joka voi oikeastaan tehdä mitä vaan: tappaa vihollisia, ottaa iskuja vastaan ja parantaa ryhmäänsä - ja tämä kaikki täysin zenisti. Kiinnostuneena odotan, miten kehittäjät aikovat saada hahmoluokat balanssiin sekä pve- että pvp-puolella.

Pandarenit ovat tuttuja jo Warcraft III:sta. Pehmoeläintä muistuttavat jättiläispandat eivät varsinaisesti herätä mielikuvia suurina sotureina, mutta en olisi asiasta huolissani: pelaajat tuntuivat tottuvan nopeasti niin avaruuslonkeroihin (ok, kuka ei pidä avaruuslonkeroista?) kuin Mila Kuniksen näköisiin ihmissusineitokaisiinkin. Pandat ovat luonteva jatkumo Blizzardin lutuisemmalla linjalla, ja sitä samaa sarjaa on myös uusi pelin sisäinen peli, vanity pet combat. Aiemmin lemmikit ovat juosseet mukana tai odottaneet kiltisti häkeissään, mutta MoP:n myötä niiden kanssa voi vihdoin tehdä jotain. Lemmikin kykyjä voi kehittää, ja sillä voi haastaa toisen pelaajan tai jopa npc-hahmoja kaksintaisteluun. Viimein pieni Phoenix-lintuni pääsee näyttämään kyntensä!

Luolastojen challenge modet ovat hc-pelaajien kesken ehkä se odotetuin asia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaajien varusteet ja aseet tunetaan kaikki samalle tasolle, ja haasteiden selättäminen vaatii kommunikaatiota ja taitoa, silkalla paremmmalla varustuksella ei enää pärjää. Onkin kiinnostavaa nähdä, onnistuuko kehittäjätiimi vastaamaan pelaajien vaatimuksiin: sekä tarjoamaan kaikille saavutettavissa olevaa contenttia että pitämään vaativammat pelaajat tyytyväisinä. Challenge modejen suorittaminen tarjoaa pelaajille taas yhdenlaisia maagisia pisteitä, joilla voi hankkia hahmolleen uutta varustusta ja vanitya. 

Suurinta keskustelua lienee herättänyt se, että pandoilla ei ole varustuksensa alla mitään. Mitään muuta kuin paksu, koko vartalon kattava karvapeite siis. Bikinien puuttuminen on aiheuttanut polemiikkia muun muassa piilotettujen nännien luvatussa maassa, Yhdysvalloissa. Vaikka siellä varustuksen alla ei mitään näykään, alusvaatteiden puute on herättänyt massoissa hysteriaa. Miksi? Koska tissit tuntuvat edelleen myyvän, myös pehmopandan näköiseen munkkiin istutettuina.

(kuva: ©2004 Blizzard Entertainment, Inc. All rights reserved. World of Warcraft, Warcraft and Blizzard Entertainment are trademarks or registered trademarks of Blizzard Entertainment, Inc. in the U.S. and/or other countries.)