Oletko ainakin lievästi kiinnostunut tähdistä, maailmankaikkeudesta, Kuusta ja planeetoista? Asutko kenties kaupunkialueella, jossa valosaaste himmentää tähdet? Tai oletko kenties vilukissa, jota ei saa raahattua tähtikirkkaana pakkasyönä ulos kosmoksen ihmeitä pällistelemään? Jos vastaus näihin kysymyksiin on myönteinen on valintasi nojatuoliastronomia! Se on minun valintani. Omalta kohdaltani tähtiharrastusta haittaa vielä köyhyys: kaukoputki olisi kiva, mutta kallis. Lisäksi olen (hui kauhistus sentään!) humanisti, jonka tiedot matematiikassa ja fysiikassa ovat lukioaikojen nukuttujen oppituntien varassa. Silti rakastan tähtitiedettä, erityisesti lähiavaruutta ja avaruustekniikkaa.
Mars planeettana
Tänään olen päättänyt tehdä
nojatuolimatkan Marsiin. Mars on ”neljäs kivi auringosta” eli
neljäs planeetta Auringosta katsoen (me täällä Telluksella olemme
sen kolmannen kivenmurikan päällä). Mars muistuttaa oloiltaan
eniten omaa kotiplaneettaamme: sillä on kiinteä kivinen pinta
toisin kuin Aurinkokunnan suurimmilla planeetoilla (Jupiter,
Saturnus, Uranus ja Neptunus), jotka muodostuvat pääosin kaasusta.
Lisäksi Marsin keskilämpötila on noin -55 Celsiusta mikä on melko
kohtuullinen lämpötila, vaikka Maan asukille kylmältä kuulostaa.
Tämä mahdollistaa elämän olemassaolon kaikkein suotuisimmissa
olosuhteissa. Vertailukohtana mainittakoon Maan sisarplaneetta Venus,
jonka keskilämpötila on infernaaliset 460 Celsiusta! Lisäksi
Marsin vuorokausi on vain hieman pidempi kuin omamme, 24 tuntia ja 37
minuuttia. Samaten Marsin ”maankaltainen” kallistuskulma saa
aikaan omiamme muistuttavat vuodenajat, Marsissa ne vain kestävät
tuplasti pidempään, Marsin vuosi kun on 687 päivää pitkä.
Olosuhteet ovat tutut ja luotaimien
lähettämissä kuvissa näkyy aavemaisen tutunoloinen maasto. Ja
samalla vieras: horisontti tuntuu olevan liian lähellä, sillä Mars
on kooltaan noin kolmanneksen maasta. Lisäksi taivas on
punertavankeltainen, sillä planeetan ilmakehä on ohut ja koostuu
pääosin hiilidioksidista ja ilmakehä ja koko planeetta punertavat
rautapitoisen marsperän johdosta.
 |
| Marsin maisemaa Viking 1- luotaimen kuvaamana vuonna 1978. |
Mars matkakohteena
Jopas alkoikin kuulostaa
mielenkiintoiselta tuo Mars. Sinnehän pitää päästä käymään.
Ja sinne ollaankin yritetty aina avaruusajan alusta lähtien. Sekä
Neuvostoliitto että Yhdysvallat lähettivät luotaimia punaiselle
planeetalle ja ns. Marsin kirous tuli tutuksi. Planeettaluotainten
lähettäminen on vaikeaa ja erityisen moni Marsiin matkannut luotain
on epäonnistunut.
Mutta sitten kun onnistutaan opitaan
jotain uutta joka kerta. Huimin menestys viime vuosina on ollut vuonna
2004 Marsiin laskeutunut mönkijäluotain Opportunity, joka on yhä
toimintakuntoinen (sisaralus Spirit hiljeni vuonna 2010).
Nyt jännitetään seuraavan sukupolven luotaimen Curiosityn
menestystä: luotain on perillä elokuussa 2012 mukanaan suomalaiset
paine- ja kosteusmittalaitteet.
Entä tulevaisuus? Lienee luontevaa,
että luotainten jälkeen olisi ihmisten vuoro. Ja voitaisiin vaikka miettiä voisiko Marsissa asua ihan pysyvästikin. Tai vaikka maankaltaistaa: muuttaa Marsin olosuhteita ihmisille sopivammiksi. Mutta onko ihmiskunnalla oikeus toimia näin omavaltaisesti toisen taivaankappaleen suhteen? Tämä on eettisen pohdinnan kohteena, aina kun emme tee oikeutta edes tälle omalle kotipallollemme.
 |
| Maankaltaistettu Mars |
Mars myyttinä
Mars on kiinnostanut ihmiskuntaa aina:
verenpunaisen kiertotähden ilmestyminen taivaalle on ennustanut
monesti sotaa. Ja avaruusoliot ovat yleensä aina "marsilaisia" eivät juurikaan vaikkapa Merkuriuksesta. 1800-luvulla planeetan pinnalla havaittiin jopa
kanavia ja siitäkös alkoi Mars-kirjallisuuden kulta-aika.
Ensimmäisenä Marsin kanaviin tarttui Tarzan- kirjailija Edgar Rice
Burroughs, joka sijoitti sankarinsa John Carterin punaiselle
planeetalle. Ja nyt tästä on olemassa oikein leffakin, John Carter
saa Suomen ensi-iltansa 9.3.!
1990-luku toi tullessaan toisen Marsklassikon: Kim Stanley Robinson kirjoitti legendaarisen Mars-trilogiansa (Red Mars 1992, Green Mars 1993 ja Blue Mars 1996). Trilogia on huima kertomus Marsin asuttamisesta ja maankaltaistamisesta. Mutta varoituksen sanana kerrottakoon, että Robinson on teoksissaan TODELLA perusteellinen: välillä lukiessa tuntuu siltä kuin yhtäkään Marsin kiveä ei jätettäisi kääntämättä ja kuvailematta.
Itse odottelen kovasti ettei todellinen matka Marsiin muutu myytiksi vaan tulee todeksi vielä omana elinaikanani.
Apuvälineitä nojatuolimatkailuun
Kiinnostuitko? Tässäpä vähän vinkkejä loistavalle nojatuolimatkalle Marsiin!
Linkkejä:
www.nasa.gov (Yhdysvaltain avaruushallinto NASAn sivut, seuraa vaikkapa Opportunity- ja Curiosity-
luotaimia)
Tähdet ja avaruus- uutiset (Tähtitieteellinen yhdistys Ursan uutissivusto)
The Mars Society - jokaisen Mars-hörhön ehdoton linkki!
Alnilam - kiva kauppa (ja nettikauppa), myy Mars-palloja!
Tietokirjallisuutta:
Hotakainen, Markus (2005): Mars - myytistä maisemaksi (kiva suomalainen perehdytys aiheeseen)
Zubrin, Robert: The Case for Mars (1996) - avaruusinsinöörin seikkaperäinen selostus siitä miksi meidän tulisi matkata Marsiin ja että se ei olisi edes kallista.
Kaunokirjallisuutta:
Robinson, Kim Stanley: Mars-trilogia (lue jos innostuit Punaisesta Pallosta erityisen paljon)
Muuta:
Tähdet ja avaruus- lehden maaliskuun numerossa esitellään Marsin Top10 matkakohteet
John Carter- elokuva saa ensi-iltansa 9.3.
