 |
| Nukkekotiwiki 2006- |
Aloitin nukkekotiharrastukseni vuonna 2000. Kaveripiiristäni ei löytynyt muita harrastajia, joten lähdin nettiin harrastuskavereita etsimään ja sillä tiellä ollaan. Vuosien kuluessa harrastuksessani on ollut paljon erilaisia vaiheita:
- keräilyä (ostan valmiita minejä kaupoista ja markkinoilta käsityöläisten tekemiä juttuja, kirppareilta taas etsin mm. McDonaldsin Happy Meal -nukkeja tuunailtavaksi) ja swappailua eli minien vaihtoa pareittain tai ryhmissä
- itse tekemistä yksin ja yhdessä kerhokavereiden kanssa erilaisilla käsityötekniikoilla: helmitöitä, massailua, virkkausta, kutomista, maalausta, metallitöitä, ristipistoa, decoupagea, puutöitä jne
- tuunailua ja roskien kierrättämistä, olen järjestänyt myös aiheeseen liittyviä kilpailuja, kuten mitä tehdä karkkipakkauksista, ja osallistunut niihin itse (esim. jäätelötikkukisa)
- valokuvausta, kotisivujen tekemistä, bloggausta, jopa kirjan kirjoittamista (Nukkekotielämää, WSOY 2005)
- some-palveluihin tutustumista - ylläpidän nyt sekä suomenkielistä Nukkekotiwikiä että sen seuraajaa, Mini treasures wikiä, joka on maailman suurin nukkekotiaiheinen sivusto n. 1200 sivullaan.
Tärkeä juttu harrastukseni kannalta oli nukkekotiaiheisen keskustelufoorumin perustaminen 2002.
Nukkekotielämä-ryhmä on pitänyt mm. näyttelyitä, rakentanut yhdessä
nukkekodin ja kirjoittanut em. kirjan. Tätä bloggausta varten haastattelin kavereitani Nukkekotielämästä, kysyin heiltä, mihin kysymyksiin he "aina" joutuvat vastaamaan ja mitä he haluaisivat ihmisten harrastuksestamme tietävän. Kiitos kamut!
Seuraaviin kysymyksiin nukkekotiharrastajat joutuvat vastaamaan hyvin usein:
 |
| Äidilleni tehty vihreä pienoishuone, n. 1:24 |
- Kuinka monta nukkekotia sulla on?
Nukkekoteilua voi harrastaa myös ilman ensimmäistäkään nukkekotia, osa harrastajista tekee
pienoishuoneita, eli yhden huoneen kokonaisuuksia. Mutta jos käytössä on tilaa, harrastus vie usein mennessään ja taloja voi kertyä useampia.
- Mitä sä teet kaikilla niillä
nukkekodeilla? Leikitkö sä niillä?
No osa tekee ns. valokuvatarinoita siitä, mitä nukkekodeissa tapahtuu tai koristelevat niitä esimerkiksi jouluksi. Nukkekoteihin liittyy usein tarinoita, joita napataan vaikka oman suvun historiasta tai populaarikulttuurista, ja nämä tarinat ohjaavat talojen sisustusta. Esimerkiksi yhdessä minun talossani asuu nuoripari nimeltään Iines ja Aku, ja he keräilevät kotiinsa Disney-krääsää. Mutta eivät aikuiset taloilla samalla tavalla leiki kuin lapset: tää tekis nyt ruokaa... Sisustusintoilijat voivat kokeilla nukkekodeissaan erilaisia tyylejä, joita omaan kotiinsa ei voisi tuoda, vaikka rokokoota tai
viktoriaanista tyyliä (mikä on pitkään ollutkin se suosituin tyyli).
 |
| Isälleni tehty taulu, 1:12 |
- Miten sulla on aikaa tehdä
tollaisia?
Nii-in, miten aikuisella naisella on aikaa harrastaa jotain ihan omaksi ilokseen? Harrastus on paitsi käsillä tekemisen iloa myös jonkin sortin rentouttavaa eskapismia, mielikuvituksellista ja luovaa toimintaa, joka vie ajatukset pois työelämästä.
- Sulla on varmaan mennyt paljon rahaa
noihin?
Nukkekotiharrastukseen, kuten lähes mihin tahansa muuhunkin harrastukseen voi kyllä upottaa halutessaan kaikki rahansa. Vähemmälläkin selviää. Osa meistä on innostunut kierrätyksestä eli
roskamineistä - oletko huomannut, että virvoitusjuomapullojen korkkeihin on piilotettu muovisia nukkekodin lautasia tai että oluttölkin aukaisuklipsu on melkein valmis valokuvakehys?
- Mikä sai sut innostumaan
nukkekodeista?
Usein luullaan, että harrastajilla ei ole ollut lapsena nukkekotia, joten aikuisena piti korvata tämä puute. Joskus toki niinkin, mutta usein harrastajat ovat olleet lapsesta asti kiinnostuneet miniatyyreistä. Minä tiesin kauan, että "sitten joskus" alan harrastaa nukkekoteja, lopullinen sysäys tuli siitä, kun ostin halvalla kalusteet 5 huoneeseen.
 |
| Lapsuuteni Lundby |
-
Onks sulla sellainen Lundby-talo?
Ruotsalainen
Lundby on Suomen yleisin nukkekoti, mutta harrastajilla on yleensä isompi koti, johon on helpompi tehdä esineitä.
1:12-mittakaava (lue: yhden suhde 12:een) on maailmalla ja Suomessa yleisin mittakaava, Saksassa tehdään myös
1:10-mittakaavaa ja erityisesti jenkit ovat erikoistuneet todella pieniin taloihin (
1:24,
1:48 ja
1:144). Pienimmät talot ovat niin pieniä, että ne sopisivat pienoisrautatiemaisemaan. Mittakaavoista moni matematiikkakammoinen saa näppylöitä, mutta heitä rauhoittelen: ei niitä ole pakko noudattaa. Omassa nukkekodissa saa tehdä mitä haluaa, ja laittaa sinne "väärän kokoisia asioita". Itse noudatan "hyvältä näyttää" -periaatetta, eli käytän mittatikkuna nukkea, ja katson miltä esineet näyttävät suhteessa siihen. Nukke mahtuu helposti käsilaukkuunkin, joten messuilla voi kokeilla käytännössä kävisikö esim. tämä tuoli nukkekotiini.
 |
| Isoäidin peitto, virkattu ompelulangasta, 1:12 |
- Minkä kokoiset kädet sulla on kun
pystyt tekemään tuollaista?
Tavallisilla käsillä pärjää ihan hyvin, tekemällä harjaantuu ja käytössä on erilaisia työkaluja ja tekniikoita, joilla saa tosi pieniä juttuja aikaiseksi. Moni on luullut, että kudon juttuja hammastikuilla, mutta helpompaa se kutominen ihan oikeilla, pitkillä, mutta ohuilla puikoilla on.
Sehän tässä harrastuksessa hauskaa onkin, että mikään ei rajoita inspiraatiota. Voimme tehdä historiallisia projekteja, fantasiaa tai tehdä pienoismallin omasta kodistamme tai kesämökkimme huussista! Ideoita saa toisilta harrastajilta, sisustuslehdistä, elokuvista, kirjoista... Esimerkiksi
Harry Potter -aiheesta ammentaa moni.
 |
| Ristipistomatto, 1:12 |
- Paljonko harrastajia on, onko miehiä?
Suomessa
Nukkekotiyhdistyksessä on noin 900 harrastajaa, joista miehiä on kourallinen. Miehiä kiinnostavat pienoiskotien sijasta pienoismallit autoista, junista, laivoista jne, mutta pohjimmiltaan kyseessä on sama miniatyyriharrastus, johon kuuluu myös pelihahmojen maalaus ja tuunaus, josta Mia Meri aiemmin
bloggasi.
Nukkekotiharrastajien määrää on vaikea arvioida, ehkä meitä voisi olla jopa 10 000?
Kymmenisen vuotta sitten nukkekotiharrastaminen oli aika haastavaa, ei ollut tietoa, tarjontaa eikä tapahtumia. Nyt niitä kaikkia on liikaa :). Netistä löytyy paljon harrastajien ylläpitämiä
blogeja ja muita sivustoja,
nukkekotitavaroita voi ostaa lähes jokaisesta kaupungista ja
nukkekotitapahtumia järjestetään ympäri vuoden ja ympäri Suomea - kaikkiin ei ehdi osallistua, eikä kaikkia harrastajia enää tunne nimeltä. Tavallaan tämä on vienyt osan harrastuksen viehätyksestä ja löytämisen rieumusta, kyseessä ei ole enää pienen piirin juttu ja asioita, joita oli ennen pakko tehdä itse voi nyt ostaa lähimmästä askartelukaupasta. Ehkä siksi etsin yhä pienten piirien juttuja harrastuksestamme, ihmisiä, jotka kasaavat
sushi-ravintoloita kuten minä, ihmisiä, jotka tekevät
Muumitaloja tai ihmisiä, jotka keräilevät
mininaamioita. :) Nautin myös siitä, kun saan tuotua yhteen muita miniatyristejä, jotka tekevät jotain erikoista.
 |
| Mini treasures wiki, 2009- |
Jos nyt innostuit harrastuksestamme, niin aloitapa vaikka kurkistamalla ylläpitämiini wikeihin:
Ja jos jo olet nukkekotiharrastaja, ala laittaa itsellesi tärkeitä linkkejä talteen wikiin, jotta muutkin harrastajat ne löytävät.
Sieltä löytyy esimerkiksi työstämistä kaipaava
MLP-sivu, vinkiksi Nörttityttöjen Ponifaneille...
