Sorry, Caprica is closed until further notice

Greetings from the very, very hot praeries of Idaho! USA is experiencing the hottest heatwave in ages and in some places they have reached temperatures higher than ever in their recorded history. Highways warping under the sun and all that. So far we have been lucky, but right now we are heading into the middle of the heatwave, expecting temperatures of over 100 F (37 C) and there are huge wildfires ranging here and there along the way, along with warnings of possible thunderstorms - meaning also the possibility of tornadoes. But this far we have been totally safe.

Victoria B.C. and Vancouver island

This week we visited Canada's Vancouver island and its most lovely city of Victoria, B.C.. This is where I have stayed earlier, meeting distant relatives, and thus the place is familiar to me. Last time I visited the place was in summer 1994 after my exchange student year in Alaska. Though the closest of those distant relatives has passed away and the house I used to stay in has been torn down, the downtown was still pretty much the same it used to be with its small, pictoresque streets and houses, and the huge Beacon Hill Park.

We left our car in Vancouver and took a ferry to Vancouver island and from there a bus to downtown Victoria, which took one hour. The downtown Victoria is so small you can easily walk around, so there was no need for a car. From our hotel, the James Bay Inn, following Government street it took us five minutes to walk to the Government building, Royal BC Museum, and the Empress hotel, which stands at the center of the harbour area. From there it takes ten minutes to Chinatown.

The most notable changes were that the old wax museum had had to close its doors two years earlier and the tallest totem pole in the world, if I remember correctly, wasn't anymore at the Beacon Hill park's viewpoint. Also there were lot more young people in the downtown and lots of bars, but still a very recognizable place.


Canada Day fireworks.

Victoria, B.C., during Canada Day. Behind can be seen the famous Government building.

Miniature World

This was one of the places which blew my mind when I was still a child. The Miniature world has a largecollection of huge miniature scenes from different events in history like certain battles during WWII and some old towns, like the old London Bridge scene from London. They also have some scenes from famous books and children's tales and a collection of old doll houses. There is also a dark room set up as a space station where you can see miniatures of imaginary space stations and of alien races from all over the universe. The room also houses some charmingly old computer graphics with VGA pixel graphics. Way too cool!

The best thing about this place are the rich scenes they have created with plenty of details to find from each scene. But unfortunately some of the miniatures are quite crude due to their old age, and could use some updating from more capable hands. And if you have kids, they will go berserk in this place when they get to push buttons which make trains and cable cars run. Also applies for big kidults like us.

****

France.

Or England?

Circus town at night. There are thousands of people in there and around 60 moving miniatures.
This photo taken during the night cycle.

Circus town.

Beacon Hill Park, Children's park, and Beacon Drive-In

Beacon Hill Park is the perfect place for a picnic and just hanging around in a park since it's so pretty and full of little interesting details. I'm not a flower person and usually find the outdoors a horrible place filled with bees and other critters trying to kill me. But this place has a certain appeal to me I can't describe. In my teens I found a tree with branches that formed a secret "room" beneath them, and someone had placed a park bench in there. I used to go to the nearby store, buy a can of soda and chips, and head there to read Bram Stoker's Dracula, hidden from everyone's view. The most perfect place! <3

A children's zoo can also be found within the park. There used to operate another zoo in the past with a rare white bear (called a spirit bear - not a snowbear nor an albino) and other animals, but it has long since shut down and the current, small zoo houses only small farm animals like pigs, bunnies and goats. ...And a bunch of peacocks, which roam semi-wild around and within the zoo. In the petting area with the miniature goats there were mainly just kids, but we, of course, went in to pet all the cute animals, some of which clearly enjoyed the constant massage.

And one of the mandatory stops has to be the Beacon Drive-In near next to the park next to Niagara street. They serve the largest sundaes I've ever seen! Can you just imagine anything better than eating a giant sundae in a pretty park and watch new ducklings swim in the pond next to you?

****

Alpacas at the zoo.

Royal BC Museum

I remember this museum especially well from my childhood. The best part of it were the exciting items from the past, like a chair made entirely out of bull horns and black leather. Now it was gone, but there was still the amazing indoors village with all the shops of the past - except for the "party planner" shops... But you can find a dressmaker's shop with old dresses and tools the tailor would use, and an old apothecary with medical instruments. The museum also holds a vast collection of native American items from the nearby tribes - and has also returned some of the artefacts to the tribes. Not many of them have asked for their return, though. The best part is, the nearby tribes have a very distinct artistic style, which I have always found extremely appealing and their totem poles and artwork is displayed all over Victoria and the museum.

When we visited the place, the museum also had an exhibition on dinosaurs, but just when we were about to move to that part of the museum the fire alarm went off and we were all thrown out. When they found out it was just a false alarm the museum was about to close, anyway. Well, dinosaurs you can see anywhere, genuine native American "First Peoples" artefacts you can't. :)

*****

Oh yeah!

Joonas standing in the old town inside the museum. So cool.

Inside a native American house in the museum.

The "nerdtown" of Victoria, B.C.

There's a street which holds almost every nerd store in town. There are two old comic book stores selling also the latest issues, and next to them a store filled with new comics and roleplaying games, and across the street a Games Workshop store, and on the next block an old toys store, which has on display all these old He-Man action dolls and Transformers from the 1980s and even older Star Wars toys. Very cool! Very nerdy!

(Legends Comics & Books, Curious Comics, Cherry Bomb Toys, Games Workshop and one more store which I can't remember the name of)

****

Vancouver, B.C.: Caprica is closed until further notice

For a long time many American movies and TV shows have been filmed in Canada and especially in the Vancouver area. It just happens that Battlestar Galactica (2004-2009) was filmed in Vancouver. Especially the scenes from Caprica, the planet the cylons bombed in the beginning of the series, were shot here. The BSG fans that we are, having just completed watching the series before the trip, we went searching

(More on the locations can be found from here.)

Our first stop was the "opera house" from Galactica situated right in downtown Vancouver. We googled and found out the building was open every now and then, since people had toured it and there were even tours arranged, but nowhere could we find any information on them. So we just drove over and hoped for the best. Well, we almost made it... but were one hour late. *fail* So in case someone should be wanting to go for the tours, below is a photograph from their front door with all the info about the tours they couldn't put on the internet. *not bitter or anything*

* if you can't get in, if you do ***** we suppose

Opera house from Battlestar Galactica. Outside it looks like this.

Click on image to see how you can visit the opera house.

Our second stop was the bar where Helo and Sharon were hiding in Caprica from the cylons. The place is a popular, multiple times awarded bar in real life, but when we got there, it wasn't open yet. *sigh* But the place probably wouldn't look like in the TV show anyway from the inside. It's called the Alibi Room and located in the popular "Gaslight" district of Vancouver.

*** but it's a very good bar, we heard

The bar from Caprica as seen from outside.

Same bar from the other direction.

The third place we went to is called the Waterfall building in real life. The building is quite nice with a waterfall at its entrance, hence the name. The doctor who told president Roslin about her cancer, had his office inside the Waterfall Building's central courtyard's glass structure. Also I'm quite sure the distinctive stairways of the building were used in the episode where Boomer and Number Six met at Caprica and formed a friendship, and the rebels blew up the garage. There were a bunch of other scenes, as well, including Kara's apartment/jail cell. We saw the building just from the outside as it's an office building with private apartments.

***

Waterfall building. In front you can see the waterfall and behind those men the glass building.

Inside this glass house Roslin heard she has cancer.

Stairs. Looks just like Caprica.



Those stairs look familiar. Just add cylons.

The fourth place we visited made up for the disappointment of not being able to visit the opera house. If you ever get a chance you MUST visit the Simon Fraser University in Burnaby. It's located majestically on top of a mountain, with white-capped mountains surrounding it in all directions, and the architecture is out of this world. The main building is incredible! In fact, I'm quite sure the building has been used in some other scifi piece I've seen. Words are not enough, just watch these photos below! BTW, this architectural style is called "brutalist style". Fitting.
The building is used many times in the series, for example pretty much every time president Roslin sits next to the pool in Caprica.

*****

The famous pool. I think Baltar and Number Six were kissing by the pillars in the back. Roslin had her lunch on that bench on the foreground and in one scene she lied down on that rock there in the pool.

Where have I seen this building?

Once again, just add cylons and you are in Caprica.

This was not used in the series, but it could have been!

The tree from the previous picture.

The final place we visited was the old hospital, where the cylons did their experiments on Kara and the other human women. The building is in fact located inside a mental asylum but the building itself is out of use and only film crews use it these days. And as we approached the place there was some filming going on at the place, but luckily they were shooting at another part of the area. To find the building, just drive inside and turn right following the walls and you come straight in front of it. The first building on the left. Take notice, there are guards patrolling the area, so they will follow you and tell you photography is not allowed without permission, but as long as you just look around and appear trustworthy enough I suppose they let you be. We didn't go inside, though I suppose we could have, but we were in sort of hurry to leave the place and go across the border. ...to see the 4th of July fireworks, of course. Why, what did you think?

****

Imagine Kara running down those stairs with centurions behind her.

Bruce and Brandon Lee

Of course everyone knows who Bruce Lee is, but in case you're not familiar with his son, Brandon Lee followed in his father's footsteps and tragically died just when his Hollywood career was about to take off. Not before filming The Crow, though, which went on to have a huge effect on the goths of the Nineties - including us, very much so.

After our heroic escape from Canada we headed back to Seattle, WA, just in time to see the fireworks. And the next day we visited "the most haunted cemetery in the US", the Lakeview Cemetery, where Bruce and Brandon Lee are buried. That quote above is from a man who was doing maintenance on their graves with his colleague. The man was fixing the white lettering on Brandon's grave and his friend was putting on gold on Bruce's grave. When we asked him, he told us he had made Brandon's tombstone and explained what they were doing. They asked us to come back later for a distraction free photo opportunity, but we actually found this more interesting to capture. So thank you for allowing us to take photos of you two doing your work.

In case you want to visit the grave, they are very easy to find. Entering the cemetery from the entrance close to 1554 15th Ave E, you just follow the road until you get to a tree where the road splits and from there you should be able to see a big, white, marble heart shaped gravestone, straight ahead. Bruce and Brandon Lee are buried behind a hedge right behind the heart.

*****

The graves of Bruce and Brandon Lee.

This is taken from where the road splits. See that white, heart shaped stone?
That's where you'll find Bruce and Brandon Lee's graves.

Twin Peaks is moving on...

After we headed east we visited two other towns famous from TV.

The first towns we stopped in were Snoqualmie and North Bend in Washington, which were used to shoot Twin Peaks. The Snoqualmie Falls is the waterfall seen in the opening titles, and right next to it lies the Great Northern Hotel, one of the main sets of the series. We took photos only from the outside as the interior has been modified since the series. But even if you are not a fan of Twin Peaks, you should go see the waterfall. The water running down the huge fall is quite scary. And the water rushes down with such immense force, it comes back to the viewer in a fine mist. You should see it yourself.

****

Twin Peaks waterfall and the hotel.

The hotel from Twin Peaks. I think they have painted the exterior.

The second stop was of course at the famous Double R Diner which still serves its famous cherry pie and "damn fine cup of coffee". The place doesn't look the same anymore since it burned down after filming, but it's still recognizable. The lights on the ceiling and the exterior still looks the same, even though the place is run under a different name, Twede's Cafe. But for all the fans out there, either they don't make the pie like they used to or Dale Cooper really liked cherry pie made with canned filling. Ok, so do I, but I use a better brand filling than they do. But still, Twin Peaks diner! As far as food goes, the "Backfire" burger is the hottest we've encountered anywhere - so hot, in fact, Joonas couldn't finish it.

****

The Double R Diner aka Twede's Diner.

...but Cicely, AK, is still pretty much the same

How many of you still remember the hit show Northern Exposure (fin. "Villi Pohjola") from the Nineties? They show reruns of it every now and then so you might have seen it later. It's a story about a New Yorkian doctor Joel Fleischmann, who moves to the small town of Cicely in Alaska and meets all its residents, and you just fall in love with them.

Well, good news to all the fans. Cicely, Alaska, is located in Roslyn, Washington, and it looks exactly as it did in the show! Nothing has changed except the residents in the town, and outside the camera there is more town than what you see in the show. And in Dr. Fleischman's office there's now a shop selling all the Northern Exposure memorabilia you could need. They still often get fans of the series in the shop and love to talk about the series with them.

*****



The famous Roslyn Cafe mural from Northern Exposure! It's real!

The main street from Roslyn. I think this was the bar from the show.

Radio station. Was this the same place they used in the show?

Dr. Fleischmann's practice. So cool! They still have his name in the window.

That was all from this time. Next time, if we make it safely back to California, you will hear about our adventures in the Oregon, Idaho and Nevada deserts. Let me give you a taste of the future: Church of God-Zillah!

Hyvää kesää!
Mia & Joonas

Nukkekodit aikuisten naisten harrastuksena

Nukkekotiwiki 2006-

Aloitin nukkekotiharrastukseni vuonna 2000. Kaveripiiristäni ei löytynyt muita harrastajia, joten lähdin nettiin harrastuskavereita etsimään ja sillä tiellä ollaan. Vuosien kuluessa harrastuksessani on ollut paljon erilaisia vaiheita: 

• keräilyä (ostan valmiita minejä kaupoista ja markkinoilta käsityöläisten tekemiä juttuja, kirppareilta taas etsin mm. McDonaldsin Happy Meal -nukkeja tuunailtavaksi) ja swappailua eli minien vaihtoa pareittain tai ryhmissä
• itse tekemistä yksin ja yhdessä kerhokavereiden kanssa erilaisilla käsityötekniikoilla: helmitöitä, massailua, virkkausta, kutomista, maalausta, metallitöitä, ristipistoa, decoupagea, puutöitä jne
• tuunailua ja roskien kierrättämistä, olen järjestänyt myös aiheeseen liittyviä kilpailuja, kuten mitä tehdä  karkkipakkauksista, ja osallistunut niihin itse (esim. jäätelötikkukisa)
• valokuvausta, kotisivujen tekemistä, bloggausta, jopa kirjan kirjoittamista (Nukkekotielämää, WSOY 2005)



Source: wsoy.fi via Johanna on Pinterest

• some-palveluihin tutustumista - ylläpidän nyt sekä suomenkielistä Nukkekotiwikiä että sen seuraajaa, Mini treasures wikiä, joka on maailman suurin nukkekotiaiheinen sivusto n. 1200 sivullaan.

Tärkeä juttu harrastukseni kannalta oli nukkekotiaiheisen keskustelufoorumin perustaminen 2002. Nukkekotielämä-ryhmä on pitänyt mm. näyttelyitä, rakentanut yhdessä nukkekodin  ja kirjoittanut em. kirjan. Tätä bloggausta varten haastattelin kavereitani Nukkekotielämästä, kysyin heiltä, mihin kysymyksiin he "aina" joutuvat vastaamaan ja mitä he haluaisivat ihmisten harrastuksestamme tietävän. Kiitos kamut!

Seuraaviin kysymyksiin nukkekotiharrastajat joutuvat vastaamaan hyvin usein:

Äidilleni tehty vihreä pienoishuone, n. 1:24

• Kuinka monta nukkekotia sulla on?

Nukkekoteilua voi harrastaa myös ilman ensimmäistäkään nukkekotia, osa harrastajista tekee pienoishuoneita, eli yhden huoneen kokonaisuuksia. Mutta jos käytössä on tilaa, harrastus vie usein mennessään ja taloja voi kertyä useampia. 

• Mitä sä teet kaikilla niillä nukkekodeilla? Leikitkö sä niillä?

No osa tekee ns. valokuvatarinoita siitä, mitä nukkekodeissa tapahtuu tai koristelevat niitä esimerkiksi jouluksi. Nukkekoteihin liittyy usein tarinoita, joita napataan vaikka oman suvun historiasta tai populaarikulttuurista, ja nämä tarinat ohjaavat talojen sisustusta. Esimerkiksi yhdessä minun talossani asuu nuoripari nimeltään Iines ja Aku, ja he keräilevät kotiinsa Disney-krääsää. Mutta eivät aikuiset taloilla samalla tavalla leiki kuin lapset: tää tekis nyt ruokaa... Sisustusintoilijat voivat kokeilla nukkekodeissaan erilaisia tyylejä, joita omaan kotiinsa ei voisi tuoda, vaikka rokokoota tai viktoriaanista tyyliä (mikä on pitkään ollutkin se suosituin tyyli).

Isälleni tehty taulu, 1:12

• Miten sulla on aikaa tehdä tollaisia?

Nii-in, miten aikuisella naisella on aikaa harrastaa jotain ihan omaksi ilokseen? Harrastus on paitsi käsillä tekemisen iloa myös jonkin sortin rentouttavaa eskapismia, mielikuvituksellista ja luovaa toimintaa, joka vie ajatukset pois työelämästä.

• Sulla on varmaan mennyt paljon rahaa noihin?

Nukkekotiharrastukseen, kuten lähes mihin tahansa muuhunkin harrastukseen voi kyllä upottaa halutessaan kaikki rahansa. Vähemmälläkin selviää. Osa meistä on innostunut kierrätyksestä eli roskamineistä - oletko huomannut, että virvoitusjuomapullojen korkkeihin on piilotettu muovisia nukkekodin lautasia tai että oluttölkin aukaisuklipsu on melkein valmis valokuvakehys?

•  Mikä sai sut innostumaan nukkekodeista?

Usein luullaan, että harrastajilla ei ole ollut lapsena nukkekotia, joten aikuisena piti korvata tämä puute. Joskus toki niinkin, mutta usein harrastajat ovat olleet lapsesta asti kiinnostuneet miniatyyreistä. Minä tiesin kauan, että "sitten joskus" alan harrastaa nukkekoteja, lopullinen sysäys tuli siitä, kun ostin halvalla kalusteet 5 huoneeseen.

Lapsuuteni Lundby

• Onks sulla sellainen Lundby-talo?

Ruotsalainen Lundby on Suomen yleisin nukkekoti, mutta harrastajilla on yleensä isompi koti, johon on helpompi tehdä esineitä. 1:12-mittakaava (lue: yhden suhde 12:een) on maailmalla ja Suomessa yleisin mittakaava, Saksassa tehdään myös 1:10-mittakaavaa ja erityisesti jenkit ovat erikoistuneet todella pieniin taloihin (1:24, 1:48 ja 1:144). Pienimmät talot ovat niin pieniä, että ne sopisivat pienoisrautatiemaisemaan. Mittakaavoista moni matematiikkakammoinen saa näppylöitä, mutta heitä rauhoittelen: ei niitä ole pakko noudattaa. Omassa nukkekodissa saa tehdä mitä haluaa, ja laittaa sinne "väärän kokoisia asioita". Itse noudatan "hyvältä näyttää" -periaatetta, eli käytän mittatikkuna nukkea, ja katson miltä esineet näyttävät suhteessa siihen. Nukke mahtuu helposti käsilaukkuunkin, joten messuilla voi kokeilla käytännössä kävisikö esim. tämä tuoli nukkekotiini.

Isoäidin peitto, virkattu ompelulangasta, 1:12

• Minkä kokoiset kädet sulla on kun pystyt tekemään tuollaista?

Tavallisilla käsillä pärjää ihan hyvin, tekemällä harjaantuu ja käytössä on erilaisia työkaluja ja tekniikoita, joilla saa tosi pieniä juttuja aikaiseksi. Moni on luullut, että kudon juttuja hammastikuilla, mutta helpompaa se kutominen ihan oikeilla, pitkillä, mutta ohuilla puikoilla on.

• Mistä saat kaikki ideat? 

Sehän tässä harrastuksessa hauskaa onkin, että mikään ei rajoita inspiraatiota. Voimme tehdä historiallisia projekteja, fantasiaa tai tehdä pienoismallin omasta kodistamme tai kesämökkimme huussista! Ideoita saa toisilta harrastajilta, sisustuslehdistä, elokuvista, kirjoista... Esimerkiksi Harry Potter -aiheesta ammentaa moni.

Ristipistomatto, 1:12

• Paljonko harrastajia on, onko miehiä?

Suomessa Nukkekotiyhdistyksessä on noin 900 harrastajaa, joista miehiä on kourallinen. Miehiä kiinnostavat pienoiskotien sijasta pienoismallit autoista, junista, laivoista jne, mutta pohjimmiltaan kyseessä on sama miniatyyriharrastus, johon kuuluu myös pelihahmojen maalaus ja tuunaus, josta Mia Meri aiemmin bloggasi. 

Nukkekotiharrastajien määrää on vaikea arvioida, ehkä meitä voisi olla jopa 10 000?

Kymmenisen vuotta sitten nukkekotiharrastaminen oli aika haastavaa, ei ollut tietoa, tarjontaa eikä tapahtumia. Nyt niitä kaikkia on liikaa :). Netistä löytyy paljon harrastajien ylläpitämiä blogeja ja muita sivustoja, nukkekotitavaroita voi ostaa lähes jokaisesta kaupungista ja nukkekotitapahtumia järjestetään ympäri vuoden ja ympäri Suomea - kaikkiin ei ehdi osallistua, eikä kaikkia harrastajia enää tunne nimeltä. Tavallaan tämä on vienyt osan harrastuksen viehätyksestä ja löytämisen rieumusta, kyseessä ei ole enää pienen piirin juttu ja asioita, joita oli ennen pakko tehdä itse voi nyt ostaa lähimmästä askartelukaupasta. Ehkä siksi etsin yhä pienten piirien juttuja harrastuksestamme, ihmisiä, jotka kasaavat sushi-ravintoloita kuten minä, ihmisiä, jotka tekevät Muumitaloja tai ihmisiä, jotka keräilevät mininaamioita. :) Nautin myös siitä, kun saan tuotua yhteen muita miniatyristejä, jotka tekevät jotain erikoista.

Mini treasures wiki, 2009-

Jos nyt innostuit harrastuksestamme, niin aloitapa vaikka kurkistamalla ylläpitämiini wikeihin:

• Nukkekotiwiki
• Mini treasures wiki

Ja jos jo olet nukkekotiharrastaja, ala laittaa itsellesi tärkeitä linkkejä talteen wikiin, jotta muutkin harrastajat ne löytävät.

Sieltä löytyy esimerkiksi työstämistä kaipaava MLP-sivu, vinkiksi Nörttityttöjen Ponifaneille...

Miniatyyrit, figut ja pikku-ukot eli miniatyyriharrastus esittelyssä

Mia Meri

Samaan aikaan kannattaa työstää useampaa figua.
Kun odottelee maalin kuivumista, voi maalata toista erää sivussa.
Edessä esimerkkifigu odottelee pohjavärien kuivumista.
Takana muinaiset egyptiläiset jumalat odottavat loppusilauksia.
Jumalat: TimeLine. Esimerkkifigu: Ral Partha.

Roolipelimessuilla Ropeconissa on näkymätön hierarkia. Ylimpänä ovat pöytäroolipelaajat, yhtä astetta hörhömpinä larppaajat ja pahnan pohjimmaisina mianiatyyripelaajat ja korttipelaajat. Kaikki Ropeconissa käyneet tietävät sen huoneen, jossa hikiset nörtit pelaavat koko viikonlopun pöydän ääressä joko kortteja lätkien tai miniatyyriarmeijoitaan siirrellen. "Säälittävää!", ajattelee itsensä jalustalle nostanut roolipelaaja. Mutta siellä nörttitaivaan laidalla on pieni kilpailunäyttely, jonne parhaat miniatyyrintekijät ovat luoneet itse tekemiään fantasiamaailmoja, jotka voittavat mennen tullen kaikki museoissa nähdyt vastaavat ja herättävät aina yhtä suurta ihastusta.

Aloitin miniatyyrimaalaamisen 1990-luvun puolivälissä. Harrastukseen tutustutti minut nykyinen aviomieheni. Mieheni yritti alkujaan innostaa minua pelaamaan pikku-ukoilla, mutta koska olen huono häviäjä, se ei ollut hyvä idea ja jäi yhteen pelikertaan. Miniatyyrien maalaaminen ei kuitenkaan pelaamista vaadi, ja ainakin minulle se tarjoaa mahdollisuuden ihailla toisten tekemiä loistavia miniatyyrejä ja samalla mahdollisuuden toteuttaa itseäni.

Olen aina ollut kuvataiteista kiinnostunut, piirtänyt ja tussannut sekä maalannut useilla eri medioilla. Miniatyyrit ovat mielestäni hyvää jatkumoa tähän sarjaan, sillä vaikka kyseessä on "vain" valmiin miniatyyrin värittäminen, värien suunnittelu ja maalaaminen vaatii tekniikan opettelua ja antaa mahdollisuuden kehittyä paremmaksi. Oikeastaan miniatyyrien maalaaminen on kuin värittäisi värityskirjan kuvaa. Kuka tahansa osaa värittää pinnat eri väreillä, mutta tekniikan hallitsemisen myötä kuvaan voi alkaa lisätä varjostuksia ja yksityiskohtia, ja figusta voi tehdä itsensä näköisen taideteoksen, joka ei lainkaan muistuta alkuperäistä.

Miniatyyrien maalaaminen

Tässä artikkelissa esittelen, miten pikku-ukkoja maalataan, ja lopuksi, missä miniatyyrimaalausta voi kokeilla ilmaiseksi.

Jätän maaston rakentamisen, kuten rakennukset ja kasvit, sekä miniatyyrien muokkaamisen ja rakentamisen kokonaan artikkelin ulkopuolelle. En itse ole niitä juuri tehnyt. ja niistä voi kirjoittaa omat artikkelinsa. En myöskään ota mitään kantaa pelaamiseen, koska en sitä harrasta. Ainoa kokemukseni miniatyyrien käyttämisestä pelistä on Dungeons & Dragonsista, jossa taisteluissa peliporukkani käyttää miniatyyrejä hahmottamaan taisteluiden etenemistä. En myöskään ota kantaa perinteisiin pienoismalleihin, kuten tankkeihin ja lentokoneisiin yms, koska oma kokemukseni rajoittuu ns. fantasiaminiatyyreihin.

Miniatyyrien maalaamisessa on viisi työvaihetta:
1) Figun valitseminen
2) Figun siistiminen ja kokoaminen
3) Figun pohjamaalaaminen
4) Figun maalaaminen (pohjaväri, varjostaminen ja korostukset)
5) Loppusilaukset (lakkaaminen ja maasto)

1. Figun valitseminen

Miniatyyrejä valmistavat useat eri yritykset, jotka myyvät miniatyyrejään myös Internetin kautta. Suomessa yleisimmin saatavilla olevat fantasiaminiatyyrit lienevät Games Workshopin Warhammer-pelien miniatyyrit, jotka on luotu vartavasten Warhammer-pelien pelaamiseen. Vaikka kyseiset miniatyyrit on luotu esittämään armeijan eri yksiköitä, ovat useat niistä hienoja itsenäisinäkin miniatyyreinä. Lisäksi eri armeijoiden kautta miniatyyreissä on vaihtelua. Itse olen erityisen mieltynyt kääpiöarmeijaan, jonka joukko-osastoissa on koomisiakin yksityiskohtia kuten juopuneet kääpiöt, jotka tyhjä kolpakko kädessään nojailevat sotakirveisiinsä.

Games Workshop valmistaa myös Lord of the Rings -miniatyyrejä, joihin myös liittyy oma pelinsä. Miniatyyrien joukossa on useita eri versioita esim. Boromirista ja hobiteista, joista Tolkien-fani saattaisi innostua ilman pelin pelaamistakin.

Ei-pelaavalle miniatyyrimaalaajalle inspiroivimmat figut löytyvät kuitenkin pienempien figuvalmistajien kokoelmista netistä joko uusina tai käytettyinä. Netissä on useita sivustoja, jotka ovat koonneet useiden eri valmistajien ja yksityishenkilöiden itse valmistamia figuja yhteen paikkaan myytäväksi. Ja tietysti figuja voi tehdä itse joko täysin alusta asti tai muokkaamalla valmiista figuista mieleisiään joko valmistamalla niille itse uusia osia tai ottamalla jonkin toisen figun osan ja siirtämällä sen toiseen figuun.

Mithrilin ihana harpunsoittaja odottaa edelleen maalausta.
Mithrilin figut tulivat ainakin ennen valmiksi pohjamaalattuina.

Figujen hinnat vaihtelevat paljon, mutta minun mielestäni sellainen kiva kohtuuhinta yhdelle figulle on suunnilleen 10 euron luokkaa. Halvimmillaan figuja saa ostamalla esimerkiksi Warhammerin aloituspaketin, jossa on suunnilleen sata figua ja hintaa noin 60 euroa. Paketissa tulee kaksi pelikelpoista perusarmeijaa, joten mitään erityisen hienoa ei paketista löydy, mutta onneksi Games Workshop on panostanut myös perussolttujen muotoiluun, joten aivan yksitoikkoiseksi niiden maalaaminen ei käy. Toisaalta yksittäisestä Warhammerin erikoisyksikön figusta saa pulittaa 40 euroa. Puhumattakaan jonkun figutaiteilijan luomasta "pienipainoksisesta" figusta, joka voi maksaa satasen ja ylikin.

Figun valinnassa oleellista on kuitenkin se, että valitsee figun, josta pitää. Jos figu ei miellytä, ei siihen jaksa panostaa niitä useita tunteja, joita sen maalaamiseen kuluu.

Figujen materiaali ei juurikaan vaikuta figujen hintaan, sillä suurin osa figujen kuluista menee kuitenkin niiden tekemiseen ja esimerkiksi markkinointiin. Itse materiaalikulut ovat minimaaliset. Kuitenkin materiaalivalinnalla on merkitystä seuraavassa työvaiheessa eli figujen siistimisessä...

2. Figun siistiminen ja kokoaminen

Figun siistiminen on mahdollisesti ärsyttävin työvaihe ikinä, koska se on pakko tehdä huolellisesti ja kuitenkaan se ei vielä edistä figun valmistumista millään lailla. Kaikissa figuissa on "saumat" eli valujälkiä valumuottien laidoista. Yleensä valujäljet on pyritty sijoittamaan huomaamattomiin paikkoihin, mutta riippuen figun asennosta ne saattavat kulkea suoraan läpi figun kasvojenkin, jotka muutenkin ovat hankalia maalata. Ja valujäljet kannattaa todellakin poistaa hyvin huolellisesti, koska se helpottaa figun maalaamista myöhemmin. Harmittavinta on, jos figu on koottu kahdesta puolikkaasta ja puolikkaiden asettelu on mennyt pikkuisen huti esimerkiksi siten, että figun käden toinen puoli on millin korkeammalla kuin toinen puoli. Tällöin ei auta muuta kuin hioa ja veistää figua parhaan osaamisensa mukaan uusiksi siten, ettei virhettä huomaa.

Valujälkiä on yleensä eniten metallisissa figuissa ja ne ovat usein vaikeimmat poistaa. Metallisten saumojen poistamiseen myydään erikseen työkalusettiä, jossa on useita erilaisia viiloja, jotka ainakin minulla ovat usein liian paksuja tungettavaksi pikkuisten figujen pienimpiin koloihin.

Huomaamattomimmat ja helpoiten poistettavat saumat löytyvät muovifiguista, mutta toisaalta ne pitää usein irrottaa "levyltä" ja koota pienemmistä paloista. Muovisten valujälkien poistoon kelpaa terävä paperiveitsi, jolla muovia voi vuolla helposti. Tosin figun irrottaminen "levyltä" vaatii kunnon pihdit leikkuuterillä.

Kun figu on puhdistettu valujäljistä, se kannattaa pestä astianpesuaineella ja vedellä, jotta saat siitä irti kaiken rasvan, joka estää maalia tarttumasta, sekä kaikki hiomis- ja vuolemispölyt. Jos figusi on kierrätetty ja siinä on vanhoja maalijäämiä, ne saa irti kynsilakanpoistoaineella ja raivokkaalla hammasharjalla hinkkaamisella. Liuottimia ei kuitenkaan pidä käyttää muovisiin figuihin.

Puhdistuksen jälkeen figu kootaan. Tosin ennen liimaan tarttumista kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mihin asentoon haluat figusi asettaa ja onko figussa kohtia, jotka pitää maalata ennen kokoamista! Kun figu on kerran liimattu kasaan, ei sitä helpolla siitä enää paloiksi saada.

Yleensä figut saa kasaan liimalla ja ns. puttyllä. Muovifigujen liimaamiseen käytetään erityistä muovipikaliimaa, jolla liimaa helposti sormetkin kiinni figuun. Metallifiguihin voi käyttää myös erikoisliimaa, mutta usein metallifigua kootessa huomaa, että esimerkiksi figun käden ja rintakehän väliin on jäänyt millin levyinen rako. Sen voi tukkia puttyllä, joka on sellaista harmaata massaa, joka toimii liiman tavoin kiinnittäen osat, mutta jota voi käyttää myös täyteaineena figuissa. Valtavan suuria kohtia sillä ei kuitenkaan kannata tehdä kerralla, koska kuivuessaan putty vetäytyy ja saattaa halkeilla, jos sitä on paksulti jossain kohdin. Puttyn sijaan voi käyttää myös erityistä figumassaa, jota käytetään myös figujen tekemisessä. Sekoittamalla kahta eriväristä massaa yhteen tapahtuu kemiallinen reaktio, joka suhteellisen nopeasti kovettaa pehmeän muovailuvahamaisen massan kivikovaksi.

Joskus käy niin, että figun valmistajat tuntuvat unohtaneen, että figun osien pitäisi jotenkin pysyä myös yhdessä. Esimerkiksi mieheni Kroxigorin nuijan pallerossa ei ollut mitään, millä sen kiinnittäisi nuijaansa ja se oli myös niin painava ettei liima tai putty olisi jaksanut pitää sitä kiinni. Sitä varten on olemassa käsikäyttöisiä figuporia, joiden mukana tulee juuri oikeanpaksuisia metallitappeja. Molempiin figun osiin porataan pieni reikä keskelle, reikään metallitappi, vähän liimaa ja kiinni on ja pysyy! Metalliporaa kuitenkin harvemmin tarvitsee. Esimerkiksi joululahja-Kroxigor oli meidän perheen ensimmäinen porausta vaatinut figu.

Pohjamaalattuja kääpiöitä. Vasemmalla humalainen kääpiö ja oikealla kaivoskääpiö.
Molemmat Games Workshopin Warhammerista.
Keskellä Mithrilin Lord of the Ringsin inspiroima hieno rumpalikääpiö.

3. Figun pohjamaalaaminen

Kun figu on siisti ja kasassa, päästään vihdoin maalaamaan! Ensin figu täytyy pohjamaalata. Paitsi että varsinaiset maalit tarttuvat paremmin pohjamaaliin, pohjamaali myös tasoittaa figun värin. Esimerkiksi puttyn ja figumassan lisäämisen jälkeen figu voi olla läikikäs ja pinnan tekstuuri vaihdella ja ne saattavat näkyä varsinaisesta maalista läpi. Pohjamaalilla figusta saa tasapintaisen ja tasavärisen.

Suosituin tapa pohjamaalata figut on levittää pohjamaali spray-purkista. Haisee pahalta ja sotkee, mutta on nopeaa. Toinen tapa on levittää maali itse pensselillä figun pintaan. Pensselillä levitettävän pohjamaalin ainoa ongelma on se, että liian paksulla maalikerroksella figun hienoimmat yksityiskohdat saattavat mennä tukkoon. Itse teen niin, että levitän pohjamaalin ensin vedellä jatkettuna "washina" (ks. 4. Figun maalaminen), jolloin pohjamaali hakeutuu figun syvänteisiin ja sen jälkeen kuivalla siveltimellä "dry-brushaamalla" (ks. 4. Figun maalaaminen) ulko-osiin. Siten maali tarttuu kaikkialle ohuena kerroksena eikä paksussa maalimuodossaan pääse tukkimaan hienoja yksityiskohtia.

Pohjamaali on yleensä väriltään joko valkoista tai mustaa ja on aika lailla sama kumpaa väriä figussaan käyttää. Kuitenkin vaaleat maalit peittävät joskus kehnosti tummia värejä, joten jos aikoo tehdä pastellisävyisen figun saattaa olla fiksua valita pohjamaaliksi vaalea sävy. Mustaa pohjamaalia voi taas käyttää ääriviivana eri maalialueiden välillä. Esimerkiksi Warhammerin figujen esimerkkikuvissa figut on usein maalattu siten, että varsinaisten väripintojen väliin on jätetty hyvin ohut kaistale mustaa pohjaväriä näkyviin, mikä korostaa figun muotoja ja luo hieman sarjakuvamaisen tyylin. En ole itse kokeillut kyseistä tekniikkaa, sillä veikkaan etteivät taitoni aivan riittäisi moiseen, mutta hyvältä se näyttää.



4. Figun maalaaminen

Kun pohjamaali on kunnolla kuivunut, päästään vihdoin ihan oikeasti maalaamaan väreillä! Figun maalaaminen on yllättävän helppoa ja ihan perustekniikoilla figusta saa jo hyvännäköisen, sillä figu lähes maalaa itse itsensä näillä keinoilla.

Cthulhun maailmassa lastenvaunuihin saattaa joskus putkahtaa lonkerohirviö.
Keskellä tekstissä mainittu vaununlykkijä, jonka värisuunnittelu meni pieleen.
Oikealla lehtimiehen uutislööpissä komeilee Cthulhun pää.
Figuvalmistaja: RAFM.

Ensiksi kannattaa suunnitella mitä värejä figussa haluaa käyttää. Aina välillä lankean siihen, että lähden vaan maalaamaan figua ja yllättäen huomaan, että käytin naisen takissa samaa ruskeaa, jota haluan käyttää lastenvaunuissa, ja figusta tulee tylsän näköinen.

Kaikessa maalaamisessa kannattaa pitää muistisääntönä sitä, että ensin maali kannattaa levittää pohjimmaisiin kerroksiin ja edetä siitä kohti pintaa eli ensin iho, sitten vaatteet ja hiukset. On näet helppo maalata vanhan maalin päälle, mutta pois maalia ei saa. Voitte varmasti kuvitella millaista jälkeä tulee, kun tärisevin käsin yrittää tunkea sivellintä liian pieneen väliin.

Lisäksi figussa kannattaa käyttää selkeitä värieroja. Kun maalaa pientä kohdetta, jota katsotaan aina "kaukaa" suhteessa figun kokoon, kannattaa värit pitää selkeästi erottuvina, ettei figusta tule pientä yksiväristä mötikkää. Väripintojen tarkoituksena on paitsi elävöittää figua myös korostaa ja selkeyttää sen muotoja.

Esimerkkifigu esittelee siihen käytettyjä maaleja.
Vasemmalla ikivanhoja Miniature Paints -maaleja, keskellä uusia maalipulloja Vallejolta,
oikealla alhaalla uusi Citadel Coloursin maalipurnukka
ja sen päällä ikivanha Citadel Coloursin violetti wash-väri.

Ensimmäisenä figu maalataan kokonaan hyvin yksinkertaisesti ns. pohjaväreillä. Yleensä tässä vaiheessa figusta alkaa paljastua uusia yksityiskohtia ja figun muodot selkeytyvät kun eri väripinnat alkavat helpottaa figun hahmottamista. Jokin vaatteen laskos ei ollutkaan vaatetta vaan pala nyöriä, joka pilkottaa vaatteen poimujen seasta. Tämän vaiheen lopussa figun pitäisi olla kokonaan maalin peitossa joskin lattean näköinen.

Toinen vaihe on figun "washaaminen" eli varjostaminen. Ainakin ennenvanhaan wash-maaleja myytiin erikseen, mutta käytännössä kyseeessä on vain vedellä jatkettu tavallinen figumaali. Ideana on, että figulle levitetty wash-maali "huuhtoutuu" yli korkeimpien pintojen hakeutuen figun syvimpiin kohtiin eli varjoalueisiin. Tietysti väriä tarttuu matkan aikana hieman myös pohjavärin päälle, mikä muuttaa pohjaväriä hieman tummempaan suuntaan. Koska washilla tehdään varjoalueet, kannattaa washin olla pohjaväriään tummempaa maalia. Jokaiselle pohjavärille valitaan oma wash erikseen ja ne myös maalataan erikseen. Washin kanssa kannattaa myös olla tarkkana, että ennen seuraavan washin lisäämistä viereisen värialueen wash on ehtinyt kunnolla kuivua tai uusi wash leviää auttamatta naapurivärille ja sitten pännii.

Kolmas vaihe maalaamisessa on "dry-brushaaminen" eli valon heijastumien lisääminen. Dry-brushaamiseen kannattaa käyttää vanhaa huonokuntoista sivellintä, koska pilalle se menee viimeistään tässä vaiheessa. Dry-brushaamiseen käytetään normaalia maalia sellaisenaan ja vaaleampaa sävyä kuin kunkin alueen pohjaväri. Kuivahko sivellin kastetaan maaliin, jonka jälkeen sillä suditaan sottapaperia kunnes sivellin on lähes kuiva siten, että se ei jätä maalinvetoa vaan vain hentoja maalihippuja jälkeensä. Sen jälkeen tällä kuivalla siveltimellä suditaan kevyesti sellaisten kohtien yli miniatyyristä, joihin valon tulisi osua. Pikkuhiljaa korkeimpiin kohtiin tarttuu kivasti maalia ja figu on valmis! No ainakin melkein...

Miniatyyrisiveltimiä. Ylimpänä ikivanha dry-brush-sivellin,
sen jälkeen normaalit siveltimet, joista alimpana Insane Detail -siveltimeni.

5. Loppusilaukset

Vihoviimeiset työvaiheet käsillä - ja vihoviimeiset mahdollisuudet sössiä figu. Pienet yksityiskohdat kuten silmät, suu, koristelu kilvessä tai nahkatakissa ja lehteen maalattu Cthulhun pää osoittavat vähän turhankin selvästi käsien tärinän (kofeiini, avaava astmalääke, iän myötä koko ajan enemmän tärisevät kädet ja huonommat silmät ovat miniatyyrimaalaajan top 4 viholliset). Hyvä valaistus, mieluusti luonnonvalo, kiireettömyys ja tarpeeksi pieni maalisuti takaavat yleensä parhaan lopputuloksen. Jos maalaat pieleen, ei hätää, sillä maalit peittävät yleensä edellisen värikerroksen mokat. Kunhan maltat odottaa edellisen maalikerroksen kuivumisen, olet todennäköisesti turvallisilla vesillä.

Erilaisten yksityiskohtien kuten timanttien tai loistavien valojen efektien maalaamiseen on olemassa monia kikkoja, joita voi etsiä netistä tai esimerkiksi Games Workshopin White Dwarf -lehdestä, joissa kussakin esitellään heidän figujensa maalaamista ja kerrotaan vinkkejä pienten yksityiskohtien tekoon.

Cthulhu-mythoksesta tuttu Chthonian on toinen koskaan maalaamaani figu,
mikä vain todistaa, että figujen maalaaminen on helppoa.
Chthonianin lonkerot on lakattu kiiltävällä lakalla ja "vartalo" mattalakalla.
Figuvalmistaja: Ral Partha.

Kun itse figu on valmis, kannattaa panostaa myös jalustaan, jolla figu seisoo. Voit kerätä pihalta pikkukiviä, pestä ne ja liimata jalustaan. Luonnonkivet kannattaa maalata myös, koska muuten ne erottuvat muusta figusta. Kaupoissa myydään myös miniatyyrien rakentamiseen tarkoitettua ruohoa valmiissa pusseissa sekä erilaisia miniatyyrikasveja, jotka voi liimata jalustaan ihan perus Erikeeperillä, jota jatketaan vedellä ennen käyttöä. Jo ihan pienillä lisillä figuun saa kummasti enemmän eloa.

Lopuksi, tosin ennen ruohomättäitä, koko figu peitetään läpinäkyvällä lakalla, joka estää maalia irtoamasta. Lakkaa on saatavilla sekä mattana että kiiltävänä. Itse pidän enemmän mattapinnasta, mutta kiiltävällä lakalla saa korostettua esimerkiksi limaisia lonkeroita eikä mikään estä käyttämästä molempia lakkoja samassa figussa.

Tadaa! Figusi on valmis!

Esimerkkifigu, jonka maalasin artikkelia varten.
Ylhäällä Mithrilin valmiiksi pohjamaalaama figu edestä ja takaa.
Keskellä vasemmalla pohjavärein maalattu figu, oikealla washin jälken.
Alarivissä valmis figu eri suunnista. Viimeisessä kuvassa näkyvät erityisen hyvin vaaleat
dry-brushit pinkissä kankaassa. Mustat hiukset on dry-brushattu hopeamaalilla,
jonka jälkeen ne on washattu mustalla. Valitettavasti figun ihana naama tuli sössittyä kunnolla
ja siinä on varmasti millimetrin paksuudelta maalia uusintayrityksiltä.

Mahdollisuuksia päästä kokeilemaan figujen maalaamista ilmaiseksi

Miniatyyrien maalaamista pääsee kokeilemaan helposti myös ilmaiseksi. Maanlaajuisista ketjuista ainakin Fantasiapelit ja Helsingin Games Workshop tarjoavat mahdollisuutta päästä kokeilemaan miniatyyrimaalausta ilmaiseksi omissa tiloissaan, ja he tarjoavat niin maalit kuin siveltimet ja muut työkalut miniatyyrimaalaajien käyttöön. Lisäksi ennakkovaroituksella he voivat kutsua jonkun pidempään maalaamista harrastaneen tyypin neuvomaan maalamisessa ja kertomaan kikkojaan. Ainakin Fantasiapelien Helsingin liikkeessä on kokeiluminiatyyrejä, joilla eri maalaustekniikoita voi kokeilla ennen oman figun sotkemista, mutta todennäköisesti joudut ja haluat ostaa itsellesi ihan oman figun, jota työstät.

Kannattaa kuitenkin soittaa ja varmistaa etukäteen, että maalaamaan pääsee, sillä peli-iltoina molempien paikkojen tilat saattavat olla niin täynnä asiakkaita, ettei niihin mahdu, tai tilassa on liikaa hulinaa, ettei maalaamiseen pystyy keskittymään. Myös joulun alla voi olla vähän huono aika tutustua harrastukseen, kun eksyneen näköiset vanhemmat vievät henkilökunnan kaiken huomion etsiessään lahjoja lapsilleen.



Alert, alert! Nainen käveli liikkeeseen!

Näin naisnäkökulmasta miniatyyrimaalaaminen voi olla joskus vähän kuumottavaa touhua. Miniatyyrit ovat edelleen sen verran nörttipoikien hommaa, että naisen lähestyessä liikettä kaupan henkilökunta melkein tukehtuu purkkaansa, ja pelipöytien ympärillä hääräävät pojat/nuoret miehet sulkevat paikalle eksyneet naiset porukkansa ulkopuolelle, koska eivät tajua, että olet ihan oikeasti kiinnostunut figuista, etkä vain tullut huomiota kerjäämään. Helsingin liikkeissä tilanne on jo sukupuolineutraali ja myyjien joukossakin on figuihin hurahtaneita neitoja, mutta kuulemani mukaan muualla tilanne ei ole yhtä hyvä, mikä on todella typerää ja suuri sääli. Tietääkseni figujen maalamiseen tai niillä pelaamiseen ei missään vaiheessa kuitenkaan tarvita haaroväliä vaan ainoastaan hyvä pää hartioiden välissä, joka suurimmalta osalta ihmisiä löytyy. :)

Mutta tähdennettäköön vielä, että itse en ole koskaan kuullut poikkipuolista sanaa yhdeltäkään figumyyjältä ja yleensä he ovat aivan liekeissään, kun alan hehkuttaa kännisten kääpiöiden joukko-osastoani ja päätyvät lopulta esittelemään omia lempparijoukkojaan.

Jos siis intoa riittää, niin rohkeasti figuliikkeeseen ja kyselemään tyhmiä myyjältä. Siitähän niille maksetaan. Ja jos asenne on yhtään töykeää sukupuolesi vuoksi, niin palautetta ketjun pääkonttoriin heti, ja varmasti palvelu paranee ensi kerralla. Tukea voi hakea myös kavereista tai muista nörttitytöistä, niin ei tarvitse ihan yksin uskaltautua paikalle - sitäpaitsi kaverien kanssa on muutenkin kivempi maalata ja jutella niitä näitä. Jos kiinnostusta löytyy voi maalausseuraa etsiä vaikka Nörttityttöjen Facebook-ryhmästä. Tässä olisi ainakin yksi neito, joka olisi valmis lähtemään porukalla maalaamaan, jos seuraa löytyy. :)