So this is Christmas
Joulu on yltäkylläisyyden,
herkuttelun ja lahjojen aikaa. Hurjimmat paistavat jo nyt kolmatta
kinkkua ja lahjasäkit pursuilevat uutta elektroniikkaa, vaatteita,
leluja ja kallista kosmetiikkaa. Joulupöytään on varattu
kahtatoista erilaista juustoa, viinit on valittu ja
jälkiruokakonjakin suomia mahdollisuuksia on punnittu.
Älä käsitä minua väärin, en ole
täällä tuomitsemassa lahjoja, herkuttelua tai sitä
jälkiruokakonjakkia. Ehei, tarkoitukseni on vain näin joulun alla
muistuttaa siitä, ja yltäkylläisyydellä on kääntöpuolensa.
Joululahjojen hiilijalanjälki voi
näyttää siltä, että Godzilla kavereineen olisi käynyt paikalla
svengaamassa. Etenkin uusi (eikä mahdollisesti niin tarpeellinen)
elektroniikka kuluttaa, sillä jo niiden pikkuruisiin osiin
tarvittava metalli on hankalaa kaivaa maaperästä. Kannattaa siis
miettiä tarkkaan, mikä tuote olisi mahdollisimman kestävä –
pitkäikäinen tuote tulee hiilijalanjäljeltään kestävämmäksi
vuosittain vaihdettavaan verrattuna.
Suosittelenkin harkitsemaan lahjaksi
jotain aivan muuta: elämyksiä ja yhdessäoloa. Lahjakortti vaikka
hierojalle, elokuvaliput, ravintolaillallinen ulkona,
huvipuistoreissu... you name it. Tavaran sijaan pukinkonttiin voi
valita jotain semmoista, joka on lahjan saajalle erityistä. Ystäväni
aikoo antaa kummilapsensa vanhemmille elokuvaliput, jättipussin
irtokarkkia ja lapsenvahtipalvelun elokuvailtaa varten. Kiireinen
nuoripari saa lahjaksi sitä, mitä heillä on hyvin vähän: aikaa
vain toisilleen. Omin pikku kätösin tehdyt vikkasukat lämmittävät
koko kylmän kauden. Näppärä tonttu tekee itse tai opettelee
tekemään! Myös Steamin kautta annettavat pelit ovat loistavia
lahjoja, ei pakkausmateriaaleja eikä muovitettua lahjapaperia.
Myös joulupöytää voi tuunata
uudestaan. En ehdota mitään vellidieettiä, mutta jo pienellä
tuunauksella voi hiilijalanjälkeä hieman pienentää. Mitä jos
tänä vuonna laittaisit tarjolle mahdollisimman paljon kotimaista
kauden tuotteita? Juurekset ovat parhaimmillaan, joten perinteinen
porkkanalaatikko puolustaa kyllä paikkaansa. Allekirjoittanut aikoo tänä vuonna tehdä laatikot vegaanisina, ja pohtii siihen rinnalle
vegaanista italiansalaattia.
Ohessa myös mukana vegaanisen suklaakakun ohje, joka ainakin arvioraadin mukaan on herkullista. Ja
niin tuhdin suklaista, ettei esimerkiksi näitä leivosvuokiin
tehtyjä imelyyksiä pysty syömään kuin yhden kerrallaan! Tästä
määrästä tulee joko semmonen ympyrävuoallinen tai kahdeksan isoa
leivosvuoallista.
5 dl vehnäjauhoa
5 dl sokeria
3,75 dl kaakaota
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2,5 dl vettä
2,5 dl öljyä
100g tummaa suklaata
vaniljaa, kanelia
Sekoita aineet keskenään, viimeisenä
rouhittu tumma suklaa. Levitä vuokaan tai jaa leivosvuokiin ja
paista 200 asteessa puolisen tuntia – leivosvuuissa lyhyempikin
aika riittää. Kaakku on valmis silloin, kun pinta ei kiillä enää
ihan niin voimakkaasti. Jos pidät tätä uunissa noin puolisen
tuntia, leivoksesta tulee semmoinen sisältä pehmeä (ja hyvin
hankalasti annosteltava), pidemmällä paistoajalla saat hieman
kuivemman kaakun. Sekaan voi huoletta laittaa maun mukaan kuivattuja
hedelmiä ja marjoja ja pähkinöitä!
Parhaimmillaan seuraavana päivänä,
yön yli jääkaapissa levänneenä.
