Arvostelussa: I.M. Banksin "Pintakuvio"

Jenni Leivo

Iain M. Banksin uusin Kulttuuri-romaani on kädessäni. Ja todellinen romaani se onkin, kaiken kaikkiaan 727 sivua tekstiä.

"Kulttuuri on palannut - hyväntahtoinen vapaa-ajattelun, vapaan rakkauden ja hedoinismin luvattu koti, avaruuden Woodstock, jossa ihmiset, muut olion ja tirtoiset koneet elävät rauhanomaisesti rinnakkain ja levittävät demokratian evankeliumia ympärilleen." 

Takakannen ensimäinen lause tuntuu ensiksi hirviöltä, mutta älkää antako sen hämätä. Tämä kirja kannattaa lukea.

Kirjaa voi lukea hyvin kevyenä (tosin ei fyysisesti) lukemisena, scifi jännärinä tai filosofisena pohdintana. Kaikkea löytyy ja varmana tämänkin lisäksi sellaisia aspekteja, joita allekirjoittanut ei huomannut.

Takakannen kokonaan luettuani ensimmäinen mielleyhtymäni oli Stephen King. Onneksi olin väärässä. Pintakuvion kantava idea on virtuaalinen Helvetit; paikka, joihin laitetaan ihmisten ja tarujen olentoja rangaistuksena. Hyvä ajatus oikein käytettynä. Tarinan käynnistyessä maailmassa on syttynyt sota Helvetinvastustajien ja Helvetinpuolustajien kesken. Kulttuuri, tuo takakannen ensimmäisen lauseen yhteisö, seuraa tätä kaikkea näennäisesti sivussa. Politiikassa kaikki on piilossa.

Kirjassa juonena on yleisellä tasolla juuri tuo sota. Sen vaikutukset, eri mielipiteet ja miten kaikki tämä vaikuttaa kaikkeen muuhun. Suurimmaksi osaksi kirjassa seurataan nuorta naista joka on Kuvioitu, hänen ihonsa (ja jopa solunsa) on peitetty taidokkailla tatuoineilla syntymästä saakka. Lisäksi on pari-kolme muuta henkilöä joita seurataan, muunmuassa Helvettien sotaa taistelevaa Vatueilia. Vasta kirjan loppupuolella selviää kummalla puolella sotaa mies on.

Kirjan kaksi ensimmäistä lukua tuntuvat irrallisilta tarinoilta, sillä niiden varsinainen tarkoitus selviää vasta myöhemmin.. Ensimmäisessä luvussa Lededje, kirjan sankaritar, jos näin sopii sanoa, kuolee. Tai jos ollaan tarkkoja hänen ruumiinsa kuolee ja mieli siirretään teknologian avulla muualle. Ja mikä sen luonnollisempaa kuin haluta kostaa tappajalleen? Ja mikä parempaa, jos tappaja taas luulee sinun kuolleen. Mikään tässä kirjassa ei kuitenkaan ole näin suoraviivaista. Lededjen on nimittäni ihan ensimmäisenä päästävä toiselta puolelta avaruutta kotiplaneetalleen, eikä se olekaan helposti tehty - en kuitenkaan kerro siitä enempää, etten paljasta liikaa juonesta. Ensimmäisten lukujen jälkeen homma tuntuu ensin selkeytyvän ja sitten hämmentyvän, kunnes lopulta kaikki on selvää. Tai ei ehkä ihan sittenkään, mutta se on ilmeisesti ollutkin kirjailijan tarkoitus.

Kirjassa on suorastaan hämmentävä määrä erilaisia ideoita ja näiden yksityiskohtiin käytetäävn välillä tuskastuttavastikin aikaa.

Silti allekirjoittaneesta kirjan hienoin osuus ovat Alukset. Ne ovat itsenäisesti ajattelevia tekoälyjä, jotka ohjailevat valtavia avaruusaluksia kehoinaan. Aluksilla on avatareja, lihallisia koneita (tätä ideaa ei täysin selitetä), joiden avulla ne voivat liikkua myös humanoidien seurassa.

Repeilin kyllä Alusten nimille, vai mitä sanotte rahtialuksesta, jonka nimi on Tavallinen Mutta Etymologisesti Epätyydyttävä? Tai sota-aluksesta nimeltä Normaalien Moraalirajoitusten Ulkopuolella?

Kirja herätti todella paljon erilaisia mielleyhtmiä ja ajatuksia. Teksti on hauskaa ja oivaltavaa, hahmot tulevat jollakin tasolla tutuiksi ja näiden motiiveja oppii ymmärtämään. Kirja ei kuitenkaan ota itseään liian vakavasti, vaan viljelee välillä mustaakin huumoria. Tämä kirja pistää pohtimaan todellisuuden ja toden eroa. Jos ruumis pidetään hengissä, mutta mieli on Helvetissä kärsimässä, onko Helvetti todellinen? Missä päättyy rangaistus ja alkaa rankaiseminen? Kirja ei vastaa näihin kysymyksiin, mutta antaa paljon ajateltavaa.

Varoituksen sana kuitenkin herkimille lukioille. Kirjassa kuvataan myös pariin otteeseen sitä, mitä tajunnat joutuvat Helveteissä kokemaan ja tämä ei herkimille sovi.

Suomennos on onnistunut loistavasti ja teksti on sujuvaa, erilaiset termit on käänetty kekseliäästi ja hyvin tyhjentävästi. Vai mitä sanotte laitteesta, jonka nimi on "hermonauha"? Se on laite, joka pitää sinut tarvittaessa virkeänä ja antaa erilaisia ärsykkeitä ja mielentiloja, sekä tallentaa tarvittaessa tietoisuutesi kuin pelin. Tyhjentävä nimitys sanoisin. Tätä on ilo lukea, kiitosket siis kääntäjä Ville Keynäselle!

Arvosanaksi kirjalle annan neljä Nörttityttöä. Banks yltäisi viiteenkin Nörttityttöön, jollei välillä sortuisi jaarittelemaan, nimittäin välillä on väsyttävää lukea kolme sivua teknistä kuvausta laitteesta tai Aluksesta. Luettava tämä kirja kuitenkin on. Nyt hopihopi hankkimaan/lainaamaan oma!

Todellinen Nörttityttö!

Nörttitytöt on vastaanotti tätä arvostelua varten Iain M. Banksin Pintakuvion kopion kirjakustantamo Gummerukselta.