Jedilarpin ummikoin jediritari

Henna Stenvall

Toukokuun 26. on aina ollut minulle tärkeä päivä, sillä vietän silloin aina syntymäpäivääni. Tänä vuonna odotin sitä vielä innokkaammin, sillä jo helmikuun aikoihin minut houkuteltiin Myrskyn silmässä-jedilarppiin, joka pidettäisiin samana päivänä!

Itselaukaisimen tarkkuudella otettu ryhmäkuva.

Ystäväni Tanja houkutteli minut siis jo talven lopussa mukaan Star Warsin hengessä pelattavaan jedispektaakkeliin, jota mainostettiin aloittajaystävällisenä ja jedin arkiseen elämään keskittyvänä. Minua arvelutti, kaikesta kokemuksestani huolimatta, lähteä mukaan, sillä Star Wars oli minulle melko tuntematon ilmiö. Toki olin kuullut prinsessa Leian kultabikineistä ja Toy Story 2 kertoi minulle kaiken Luken ja Anakinin vaikeasta suhteesta, mutta tietoni eivät vielä riittäneet kokonaisen päivän elämiseen jeditemppelissä.

Huomatkaa padawan-letti!

Ilmoittauduin kuitenkin mukaan ja aloitin taustatietojen keräämisen. Minua kehotettiin katsomaan Star Wars-elokuvista ensimmäinen ja toinen, sillä itse peli sijoittuisi Kloonisotien jälkeiseen aikaan. Koska en ollut tutustunut elokuviin, jo aloitus oli vaikeaa: haettiinko kronologisesta toista ja kolmatta elokuvaa, vai ilmestymisajankohdaltaan toista ja kolmatta elokuvaa? Asia kuitenkin selvisi, ja erästä tilaustyötä kokoon kursiessani katsoin Pimeän uhan ja Kloonien hyökkäyksen. Hämmennyin heti siitä, että prinsessan nimi oli Amidala eikä Leia, eikä kultabikineitäkään näkynyt! Pääsin kuitenkin näiden kahden rainan aikana siitä, millaisia jedit ovat olemukseltaan ja ilmentymältään, ja miten minun tulisi pukeutua itse larpissa.

Pelinjohto lähetti hyvissä ajoin hahmoni, joka yllättäen lyötäisiin heti pelin alussa padawanista ritariksi. Hahmoni sielunelämään kuuluisi oman tien etsiminen, sillä nuori ritari halajasi sekä taistelulentäjäksi ja parantajaksi. Samalla kun tutustuin hahmooni ompelin jo mainitsemalleni Tanjalle tiibetiläisvaikutteista pitkää liiviä larppia varten. Kuten tapoihin kuuluu, sain liivin valmiiksi vasta larppia edeltäneenä iltana, jolloin ompelin vielä nopeasti itselleni ruskeista paloista itselleni liivin tapaisen ja vyöt.

Yodan nurkkaus

Pelipaikalla olin hetken hämmentynyt siitä, miten hyvin monet olivat sisäistäneet ja toteuttaneet jedimäisiä ulkoasujaan. Pelinjohtajamme olivat sonnustautuneet violetteihin lonkeroihin ja puna-valkoisiin höyheniin, osa pelaajista maalasi itsensä sinisiksi, punaisiksi ja jopa violeteiksi... Pelipaikkanamme toiminut nuorisotalo oli raivattu ylimääräisistä tavaroista ja suuri liikuntasali himmennetty mietiskelypaikaksi. Erään pelaajan loistavasti toteuttama Yoda-nukke odotti omassa nurkkauksessaan niitä, jotka halusivat tulla keskustelemaan hänen kanssaan mieltään askarruttavista kysymyksistä.

Peli kulki hyvin eteenpäin: padawanit kävivät tunneillaan ja muu väki keskittyi akatemiaan saapuneeseen senaattoriin. Senaattorin kannoilla kulki tämän seuramiehenä toiminut androidi ja mies, jota akatemian turvallisuuspäällikkö epäili senaattorin murhayrityksestä. Koska olin kutakuinkin vailla tekemistä oleva nuori ritari, ja mestarini, akatemian rehtori, katsoi minun olevan sopiva työhön, minut passitettiin senaattorin henkivartijaksi. Pääasiassa vietinkin sitten aikani tämän kannoilla ja senaattorin huoneeksi määrätyssä tilassa senaattorin kanssa keskustellen. Kävimme seuraamassa padawanien tunteja ja hahmoni sai kipakkaa palautetta, kun rohkenin viedä senaattorin hämärään mietiskelysaliin...

Padawanit ja nuori ritari...

Pelin loputtua otimme yhteiskuvia, jaoimme tunteitamme ja kokemuksiamme ja selvitimme, keiltä kaikilta oli tällä pelillä viety larppineitsyys. Näin kahden pelin kokemuksella uskallan väittää, että jokainen larppipeli antaa kokeneelle ja kokemattomalle pelaajalle mahdollisuuksia, jotka pitää osata hyödyntää. Jos olisin kieltäytynyt minulle osoitetusta tehtävästä (en tosin tiedä, olisinko voinut sanoa entiselle mestarilleni EI), millaiseksi pelini olisi muodostunut? Kun vein senaattorin mietiskelysaliin, olisiko joku pelaajista antanut hahmolleen vallan käydä tämän kimppuun?