Mistä se on peräisin?
Lolita on japanilainen katutyyli joka
on kehittynyt vähitellen 80-luvulta alkaen nykyiseen muotoonsa. Sen
kehitykseen ovat vaikuttaneet muun muassa japanilaiset pop- ja visual
rock -yhtyeet. Sana “Lolita” tuo etenkin vanhemman sukupolven
ihmisille välittömästi mieleen samannimisen romaanin joka kertoo
esiteinitytöstä ja pervosta sedästä. Tyyli on kuitenkin
pohjimmiltaan viattomuuden ja yhteiskunnan paineilta vapaan
tyttömäisyyden kaipuun pohjalta syntynyt, joten meillä länsimaissa
käydään yhä väittelyä siitä tiesivätkö japanilaiset
tyyliä kastettaessa minkälaisia konnotaatioita nimellä on.
Lolitassa ei pyritä olemaan seksikkäitä tai paljastella pintaa, ja
kaikista vähiten se haluaa olla jonkinlainen ikäleikki-fetisismin
julkihyväksyttävä muoto. Harrastajakunnasta suurin osa on iältään
16-23 -vuotiaita, mutta nuoremmat tai vanhemmatkaan lolitat eivät
ole tavaton ihme, terveisin allekirjoittanut.
Heipä hei! Kirjoittajakin pukeutuu hörsöihin... |
Animetapahtumissa on jo jonkin aikaa
ollut melkein järkeensä perinne järjestää joko jonkinlainen
lolitamuotinäytös tai -paneeli, vaikka läheskään kaikki lolitat
eivät ole eksyneet tyylin pariin animen tai japanilaisen
pop-kulttuurin kautta. Toiset ovat kuulleet tyylistä ja viehtyneet
sen historiallisiin aspekteihin, koska tyylin vaikutteet tulevat
etupäässä rokokoon ja viktoriaanisen ajan naisten- ja
lastenvaatetuksesta. Animesarjojen ja manga-albumien estetiikassa olevia yhteneväisyyksiä Lolitaan ei kuitenkaan voi parhaalla tahdollakaan kieltää.
...ja jopa Old-school Sweet Lolitaan! |
Miltä se Lolita näyttää?
Lolitassa
nyrkkisääntöinä ovat hieman polven alapuolelle tai niiden
yläpuolelle ulottuva helman pituus sekä alushameilla saavutettu
“puffu”, joko kellomainen tai kuppikakun muotoinen helmasiluetti.
Näiden lisäksi Lolitavaatekokonaisuudessa värikoordinointi ja
pitsin, ompelujäljen sekä materiaalien laatu. Todella monet
aloittelevat Lolitat päätyvät räiskimään kerroksittain kovaa,
muovisen tuntuista raschel-pitsiä (sitä mitä saa
Eurokankaasta tukuittain) mihin hyvänsä mekkoon, näin tein myös
minä. Meni aikansa ennen kuin puuvilla-, eyelet- tai
chantilly-pitsin paremmuus valkeni. Mikäli jossakin myydään Lolita-asuna vesirajaa hipovaa röyhelömekkoa jossa paljaat
käsivarret ja tissivako näkyvät, se ei ole Lolitaa.
Marie ja klassisinta Classic Lolitaa aidossa nörttityttöhengessä |
Lolitassa on
lukuisia alalajeja, mutta kuvailen lyhyesti hieman kolmea yleisintä:
Sweet lolita:
Lapsenomanen, pastellisävyinen Sweet- tai Amalolita
on karamellinmakea ja nykyisin tavallisesti hyvin koristeellinen
tyyli. Mekoissa ja hameissa on yleensä kirjavia satukirjaprinttejä
tai erilaisia eläin- makeis- tai leivosaiheita. Yhä suureellisempaan
suuntaan alkuperäisestä tyylistä kehittynyt “OTT” (over the
top) Sweet Lolita on paljon “perus-sweettaria” krumeluurisempi,
eikä rusettien, helmien, leivoskorujen, pinnien ja muiden
yksityiskohtien kanssa säästellä.
Veera; tyylinä OTT Sweet Lolita |
Gothic lolita:
Perinteisimmässä
yhdistelmässä Gothic Lolitaa on yleensä nähty valko-mustaa, mutta
kokomustaa (Kuro Lolita)
siinä missä myös muiden tummien sävyjen yhdistelyä mustaan näkee
tätä nykyä jopa enemmän. Gothic Lolitassa tarkoitus on näyttää
suloiselta mutta hieman pelottavalta, ja risti- kallo- hautuumaa-
sekä ruusuaiheita käytetään paljon.
Minja; tyylinä Gothic Lolita |
Classic lolita: Kuten nimikin vihjaa, ehdottomasti klassisin Lolitatyyleistä, ja juuri se jossa historialliset vaikutteet selkeimmin näkyvät. Tyylissä yhdistellään harvoin mitään kovin moderniksi miellettyä, ja vaatteiden lisäksi myös meikki- ja hiustyylit ovat hyvin hillittyjä. Viktoriaaniset korkonilkkurit, jakut ja murretut sävyt ovat yleisiä, samoin esimerkiksi kameekorut, viuhkat, käsineet ja muut hienolle neidille olennaisesti kuuluvat sievät asusteet.
Ilona; tyylinä Classic Lolita |
Miten tyylin pariin ajaudutaan?
Löysin itse tyylin
sattumalta jo vuonna 2002, jolloin siitä kantautui japanilaisten
bändien vanavedessä kaikuja tänne Koto-Suomeenkin. Googletin
silloin tällöin aiheesta, kun joskus vuoden 2005 lopulla löysin
animefoorumi Kupolin alaisuudessa vielä silloin toimineen laudan
nimeltä Enfant Terrible. Tein jonkin aikaa haparoivia
kokeiluita Lolitan parissa, kunnes vihdoin sain jutun juonesta kiinni
ja aloin järjestää foorumilla miittejä. Seuraavana vuonna
foorumista tuli itsenäinen, ja olen ollut aktiivinen jäsen siitä
lähtien.
Katjalla yllä vanhan koulukunnan Sweet Lolitaa |
Miten harrastat sitä?
Tyylin kautta olen saanut paljon
ystäviä, joista useiden kanssa olen lähes päivittäin tekemisissä
netissä, ja monia tapaan vapaa-ajallakin. Jotkut lolitaystäväni
pukeutuvat tyyliin jatkuvasti, toisilla on muitakin pukeutumistyylejä
– aina kahvilaan mentäessä ei toki ole rimssupakkoa.
Puheenaiheetkin vaihtelevat kirjallisuudesta Lolita-brändien
uusimpiin luomuksiin, sieltä viimeisimpään Pasila-jaksoon, ja
ehditään vielä käsitellä muutamat hölmöt youtube-videotkin,
eli pukeutumistyyli itse ei ole ainoa yhdistävä tekijä.
Suomi-piireissä järjestetään lisäksi miittejä ympäri maata
lähes joka kuukausi. Yhteisöllisyys on monelle tärkeä osa Lolitaan pukeutumista. Itse saatan laittaa hörselöitä päälle
joskus ihan vain koska on sellainen olo että haluaa tehdä niin, eli
pelkkä viikonlopputyyli tämä ei minullekaan ole.
Tässä sitä paljon parjattua, karkeaa muovipitsiä: VARO! |
Vinkkejä potentiaalisille
aloittelijoille?
Kuten ympyröissä
usein hyväntahtoisesti tokaistaan, “lurk moar” eli tutustu ensin
rauhassa tyyliin ja sen vaatimuksiin ettet mene tuhlaamaan rahojasi
johonkin joka on huonolaatuista, liian paljastavaa tai pahimmassa
tapauksessa vielä tarkoitettu fetissi- tai cosplayasuksi (ei siis
mitään cosplayta vastaan, mutta jos tarkoitus on olla Lolita-tyyliin pukeutuja, niin vältä!). Ajan kuluessa tyylin
sisäistää paremmin ja paremmin, jonka jälkeen voi kehittää omaa
tyylisuuntaansa ja persoonallisempaa otetta pukeutumiseensa. Kerään
lopuksi alle muutamia linkkejä aiheesta kiinnostuneille.
Nabokovin klassikkoa olisi voinut sivuta vähäsen noin etymologiaa kaivellessa.
VastaaPoistaMuuten erittäin jees! Lisää!
Sitähän sivuttiin heti ensimmäisessä kappaleessa. Tyylillä ei nimen lisäksi ole mitään tekemistä Nabokovin romaanin kanssa, ja tyylin harrastajat ovat kurkkuaan myöten täynnä kyseiseen kirjaan liittyviä uteluita, joten päätin pitää romaaniin viittaamisen minimissä. "Not related". :)
PoistaAnteeksi, että minäkin tartun epäolennaisuuksiin, mutta olen aina ihmetellyt, miksi Lolita-tyylin nimeksi on valikoitunut juuri Lolita. Nabokovin kanssahan sillä ei tosiaan näyttäisi olevan mitään tekemistä (Nabokovin Lolitahan ei suinkaan pukeutunut rokokoo-nukeksi).
PoistaOnko samannimisyys siis täyttä sattumaa? Onko Nabokovin tuotanto tosiaan ollut Japanissa tyylin syntyaikoihin niin tuntematonta, että samannimisyyttä ei ole huomattu? Ja mistä nimi sitten tulee, kun ei kerran ko. romaanista?
Nabokovin romaanissahan Lolita on lempinimi Dolores-nimestä. Doloreshan taas on johdettu espanjan sanasta, joka tarkoittaa surua, tuskaa ja kipua. Erisnimi on irrotettu ilmauksesta "La Virgen María de los Dolores" eli "Surujen Neitsyt Maria". Nabokov viitaneekin nimellä siihen, että Lolita tuottaa Humbert Humbertille tuskaa ja ahdistusta.
Mutta miten tuska ja ahdistus liittyvät rokokoon lasten pukeutumisesta vaikuttensa imevään "prinsessatyyliin"?
Tätä on täällä länsimaissa jo vatvottu ihmetyksen vallassa 90-luvun lopulta asti, tuloksetta. Tyyli on japanilainen, ja japanilaiset eivät tätä koskaan ole meille valottaneet, joten elämme tämän seikan suhteen epätietoisina. :D Toisaalta Japanissa on lainattu Jenkeistä ja Euroopasta "kivan kuuloisia" sanoja ja "kivan oloisia" asioita sen kummemmin niiden taustoja miettimättä tai selkoa ottamatta, olisikohan tämäkin samansuuntaisen tapahtuman tulos? Tällaiseen konsensukseen olemme pitkällisen spekulaation jälkeen tulleet ihan oman mielenrauhamme vuoksi. ;)
Poista