Kuka haluaa tuijottaa mun tissejä?

eli nörttityttöjen artikkeli rinnoista ja rintaliiveistä

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Melonit.
Kuva: Mia Meri

Rinnat, nuo jännittävät luontokappaleet, joilla nörttitytöt legendojen mukaan huijaavat nörttipojilta ilmaista tavaraa ja apua. Rinnat, joista kirjoitetaan lauluja ja joita on kautta aikojen ujutettu moniin taideteoksiin, joita miehet ovat salaa vilkuilleet kehuen teosten estettisiä arvoja. Rinnat, jotka vapaaksi päästyään pitää äkkiä peittää ja sitoa, ettei maailma ajaudu kaaokseen ja autot törmäile lyhtypylväisiin.


Missä lienevät nuo legendaariset olennot sillä minun rintaliiveistäni kurkistavat vain vanhat tutut Gabriel ja Gertrude, jotka saivat nimensä eräänä perjantaina, kun Nörttitytöt lähtivät joukolla ostamaan rintaliivejä Wiipurin Erikoiskorsettiliikkeeseen ja jakamaan kokemuksiaan rinnoistaan. Iltaan mahtui jännitystä, paljon erityisen laadukasta huumoria kuin kipeitäkin aiheita rintasyövästä henkilökohtaisiin kokemuksiin. Rinnat eivät ole ihmiselle useinkaan yksinkertainen asia käsiteltäväksi.

Vaan ennen kuin päästämme teidät nauttimaan rintaliivien lumosta ja perehtymään intiimeihin rintakertomuksiimme lienee pienen tietoiskun paikka. Tutustukaamme siis hieman rintojen fysiologiaan ja rintasyöpään.

Rintojen fysiologia

Rinnan fysiologia (kuva: Wikipedia)
1. Kylkiluut 2. Rintalihakset 3. Maitorauhanen
4. Nänni 5. Nännipiha 6. Maitotiehyt
7. Rasvakudos 8. Iho

Koska me olemme nörttityttöjä ja sellaisina monesti tiedonjanoisia, lienee pieni kurkistus rintojen fysiologiaan paikallaan. Jos rintoja lähtee tarkastelemaan lääketieteellisestä näkökulmasta alkavat ne kuulostaa varsin arkipäiväisiltä ja jopa hieman kummallisilta kapineilta. Fysiologisesti rinnat on tarkoitettu poikasten ruokintaan maidolla, mutta ne ovat myös varsin tärkeitä monien ihmisten seksuaalisuudelle. Sekä uros- että naaraspuolisilla nisäkkäillä on nisät, mutta urosten nisillä ei ole biologista funktiota. Ihmisillä on tavallisesti kaksi nisää, mutta myös tästä poikkeavia määriä esiintyy. Nisäkkäillä nisiä on tavallisesti parillinen määrä.

Mikäli ihmisen maidontuotantoon jalostamia nautaeläimiä ei lasketa, ovat ihmisnaisen rinnat ihmisen kokoon nähden eläinkunnassa epätavallisen suuret. Suurimmalla osalla nisäkkäistä nisät ovat varsin pienet ja suurenevat hieman vasta raskauden ja imetyksen aikana.

Maitorauhaset (mamma, monikko mammae) sijaitsevat ihmisellä pienen ja suuren rintalihaksen päällä. Lihaksia suojaa pinnallinen peitinkalvo, faskia. Rinnat koostuvat rasvakudoksesta, rauhasrakkuloista sekä niitä tukevista kannatinsiteistä. Maitorauhanen koostuu 15-25 erillisestä pikkurauhasesta (lohkosta). Ne ovat kehittyneet hikirauhasista.

Ulkonaisesti rinnasta on havaittavissa ihon peittämän rinnan ympäröimä nänni (papilla mammae, mamilla). Nännin läpi kulkevat rauhastiehyet. Nänniä ympäröi punertava tai rusehtava nännipiha, areola (areola mammae).

Lapsilla ja miehillä rintakudoksessa ei ole mainittavasti rauhasrakkuloita. Tyttöjen maitorauhaset alkavat kehittyä murrosiässä ja ne kasvavat noin neljästä viiteen vuotta. Joillain tytöillä rinnat alkavat kehittyä jo 8-9 -vuotiaina, joillakin vasta 14-vuotiaina. Rintojen kehittyessä alkaa rauhastiehyiden yhteyteen kehittyä rakkularauhasia eli alveoleja. Perinnöllisyyden ohella rintojen kehitykseen ja muotoon vaikuttavat myös monet hormonit. Rinnat ovatkin eri naisilla varsin eri muotoisia ja kokoisia. Naishormoni estrogeenin eritys kasvattaa maitorauhasten käytäviä ja niiden tukena olevan rasvakudoksen määrää, progesteroni puolestaan kasvattaa rakkularauhasia ja mahdollistaa niiden kehityksen erityskykyisiksi. Lisäksi maitorauhasten kehitykseen vaikuttavat glokortikoidit, insuliini, kasvuhormoni ja korionmammotropiini. Aivolisäkkeen etulohkon erittämä prolaktiini osallistuu myös maitorauhasen kehityksen säätelyyn. Sillä on myös ratkaiseva merkitys maidonerityksen eli laktaation käynnistymisessä synnytyksen jälkeen.

Rintaliivin sisään asetettava toppaus Wiipurin
Erikoiskorsettiliikkeessä.
(Artikkelin kuvat: Maria Blomqvist ellei toisin mainita.)

Estrogeenin ja progesteronin vaikutus ehkäisevät maidonerityksen alkamista raskauden aikana, mutta synnytyksessä näiden hormonien erittyminen istukasta loppuu ja prolaktiini pääsee vaikuttamaan maitorauhaseen. Rauhassoluihin ilmaantuu imetyksen käynnistyessä eritejyväsiä sekä rasvapisaroita. Maidoneritys käynnistyy hitaasti. Ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen erittyy ternimaitoa eli kolostrumia. Se sisältää runsaasti valkuaisainetta mutta vain vähän rasvaa. Maitoa erittyy jatkuvasti. Se siirtyy alveoleista maitotiehyisiin kuitenkin vasta rauhasrakkuloita ympäröivien haaraisten lihassolujen (myoepiteliaalisolujen) supistuessa. Lapsen imemisen aiheuttama tuntoärsytys aiheuttaa oksitosiini-hormonin erittymistä aivolisäkkeen takalohdokosta. Oksitosiini saa lihassolut supistumaan ja maitotiehyet täyttymään maidosta. Oksitosiinin erittymiseen johtava refleksi on usein niin herkkä, että jo pelkkä lapsen ääntely saa maidon valumaan rinnoista. Vuorokaudessa maitoa erittyy yleensä vajaan litran verran. Tavallisessa äidinmaidossa on litraa kohden keskimäärin 45 g rasvaa, 70 g maitosokeria eli laktoosia ja lähes 10 g valkuaisainetta sekä runsaasti kalsiumia, fosfaattia ja muita kivennäisaineita sekä vitamiineja. Rautaa on niukasti, mutta se imeytyy paljon paremmin kuin mistään muusta ravintoaineesta. Maitoon erittyy myös esimerkiksi lääkeaineita ja allergeeneja, joten imetyksessä lapsikin saattaa saada niistä osansa.

Naisen vanhetessa maitorauhasen rintakehän seinämään kiinnittävä kudos alkaa vähentyä. Niinpä vähänkään suuremmat rinnat alkavat helposti riippua. Vaihdevuosien jälkeen alveolit häviävät ja rauhaskäytävätkin vähenevät.

Rintasyöpä

Proteesiliivit Wiipurin Erikoiskorsettiliikkeessä.
Rintaproteesi lisätään taskuun

Sunnuntaina 14.10. - siis eilen - vietettiin rintasyöpäpäivää - ja koko viikonloppu 12.-14.10. oli Roosa nauha -viikonloppu. Roosa nauha on Syöpäsäätiön kampanja, jolla kerätään varoja suomalaiselle rintasyöpätutkimukselle sekä potilaille ja omaisille tarkoitettuun neuvontaan. Artikkeli rinnoista ja rintaliiveistä on ollut Nörttitytöillä valmisteilla jo pidempään ja rintasyövän vastaisen päivän kunniaksi päätimme vihdoin julkaista artikkelin ja kantaa kortemme kekoon. Vaikka rintasyöpäpäivä ehtikin jo mennä, pysyy aihe ajankohtaisena.

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Siinä rintakudoksesta löydetään syöpäsoluja. Syöpäjärjestöjen mukaan vuonna 2009 Suomessa todettiin 4464 uutta rintasyöpätapausta. Tauti koskettaa lähes kaikkia meistä, sillä noin joka 9. nainen sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana. Meistä lähes jokainen siis vähintään tuntee jonkun rintasyöpään sairastuneen henkilökohtaisesti. Rintasyöpä esiintyy myös miehillä, joskin harvinaisena. Vuosittain Suomessa todetaan noin 15 uutta tapausta.

Rintasyöpien ilmeneminen alkaa 25. ikävuoden jälkeen ja lisääntyy iän myötä. Onneksi ennuste on parantunut rintasyöpäseulontojen, tiedottamisen ja tästä seuraavan varhaisemman toteamisen sekä hoitomenetelmien kehittymisen ansiosta. Yli 50-vuotiaille naisille suoritettavien mammografioiden on todettu vähentävän rintasyöpäkuolleisuutta.

Rintasyöpä on vain yleisnimitys erilaisille rintakudoksessa esiintyville syöpätyypeille. Yleisin tyyppi on rintarauhasliuskoja yhdistävien tiehyiden (ductus) soluista alkava tiehytperäinen (duktaalinen) syöpä. Tiehytperäisestä rintasyövästä esiintyy aikaisin havaittava muoto, duktuaalinen karsinooma in situ. Tällainen alkava syöpä ei lähetä etäpesäkkeitä ja sen ennuste on hyvä.  Rauhasliuskoissa (lobulus) esiintyvää syöpää kutsutaan lobulaariseksi. Se esiintyy muita rintasyöpätyyppejä useammin molemmissa rinnoissa. Tiehytperäisen ja lobulaarisen rintasyövän yhteydessä esiintyy myös inflammatorista eli rintarauhasen tulehdusoireiston aiheuttavaa syöpätyyppiä. Rinta on tällöin punainen, kuumottava ja turvonnut. Muut rintasyöpätyypit ovat harvinaisempia.

Kuvalliset ohjeet rintojen tarkkailuun
tunnustelemalla.
Kuva: ProMama-sivusto

Rintasyövän syyt

Rintasyövälle altistavat monet tekijät. Tauti voidaan katsoa periytyväksi 5-10 % rintasyöpätapauksista. Varhainen kuukautisten alkamisikä ja myöhäiset vaihdevuodet sekä pitkäaikainen hormonikorvaushoito vaihdevuosi-iässä sekä ylipaino vaihdevuosi-iän jälkeen lisäävät riskiä sairastua. Myös lapsettomuus tai ensisynnytys yli 30 vuoden iässä ovat riskitekijöitä. Rintoihin osuneen ionisoivan säteilyn on todettu myös aiheuttavan rintasyöpää. Yli puolella rintasyöpään sairastuneista naisista ei ole kuitenkaan havaittu yllämainittuja riskitekijöitä.

Seuraavanlaisia asioita kannattaa tarkkailla ja tarvittaessa hakeutua lääkäriin: kyhmyjä rinnoissa, nännistä erittyvää kirkasta tai veristä nestettä, rintarauhasen punotusta tai turvotusta tai nännipihan ihottumaa. Monilla syöpä on kuitenkin oireeton ja tuntuu korkeintaan pistelynä rintakudoksessa.

Ihanat ja vihatut tissit - nörttityttöjen kokemuksia rinnoista

Rintsikkahirviö! Rintaliiveistä on moneksi
kun niitä käyttää luovasti.

Mia Meri

Suhteeni rintoihini on aina ollut hyvin vaikea. Omat rintani alkoivat kasvaa todella nuorena ja ne kasvoivat hurjaa vauhtia. Vaikka tiesin mistä oli kyse, jotenkin rintojen ilmestyminen ei kuulunut suunnitelmiini enkä todellakaan ollut valmis niiden olemassaoloon. En myöskään saanut asiassa minkäänlaista apua vanhemmiltani joten yritin selvitä rinnoistani jotenkin lehtiä lukemalla.

Valitettavasti lehdet eivät asiassa juuri auttaneet. Kynätestit epäonnistuivat surkeasti jo ihan heti alkuunsa, joten tuomiona olivat kauheat riipputissit. Todellisuudessahan painovoima varmistaa sen, että yhtään isommat rinnat eivät vain voi sojottaa suoraan ylös. Lisäksi iltapäivälehtien maailmassa ei tunnettu nopeasti kasvavien rintojen ongelmaa eli raskausarpia paitsi synnyttäneiden ihmisten keskuudessa. Riippurintojen lisäksi olin siis myös jotenkin epämuodostunut ja saanut raskausarvet ilman synnytystä. Lehtien mukaan raskausarvet olivat rumat ja niistä tuli päästä eroon. Olin ala-asteella ja jo tuomittu epäonnistumaan naisena. Kiva.

Tilannetta ei auttanut lainkaan se, että vanhempiani uusi ongelmani ei näyttänyt kiinnostavan yhtään ja vasta muutaman vuoden kuluttua tätini sai tilanteesta tarpeekseen ja kiskoi minut syrjään. Hän kaivoi vaatekaappinsa perältä minulle kahdet vanhat rintaliivinsä ja niin rintani vihdoin saivat oman kodin. Tosin uudet rintaliivini olivat heti useaa kokoa liian pienet ja rintani uhkasivat koko ajan paeta liiveistä joten ratkaisin asian ompelemalla niiden kupit yhteen neulomiseen tarkoitetulla villalangalla. Näiden kaksien liivien avulla elin monta vuotta, sillä perus vaatekaupoissa ei yksinkertaisesti myyty kokoani, kunnes lukiossa terveydenhoitajani katsoi rintaliiviviritystäni ja niin menin ensimmäiseen rintaliivikauppaan ja lukioni osti minulle ihka ensimmäiset oikeasti sopivat rintaliivit.

Rintani eivät tietenkään ole koskaan jääneet vastakkaiselta sukupuolelta huomaamatta. Jo ala-asteella samalla luokalla olleet pojat huutelivat perääni montako kättä rintojeni kannatteluun tarvitaan ja muita nokkeluuksia. Kävellessäni tätini kanssa raksamiehet huutelivat ja viheltelivät rintojeni perään, mikä oli hirveää. Olisin mieluummin kohdannut nöyryytyksen yksin kuin tätini silmien edessä. Yläasteen liikuntatunnilla pojat kävivät riviin kentän laidalle seuraamaan kun juoksin ohitse - sporttiliiveistä en ollut kuullutkaan joten meno oli sen mukaista. Yritin juosta muka luonnollisesti samalla kun yritin käsivarsillani jotenkin lukita rinnat yhteen asentoon. Turhaahan se oli ja nopeasti päätin hoitaa liikuntatunnit pelkästään kävelemällä. Yläasteella rintani olivat saavuttaneet jo niin legendaariset mittasuhteet, että kun opiskelijat saivat soittaa musiikkia ja lukea viestejä keskusradiossa yhtenä päivänä sain koko päivän kokea miltä tuntuu kun keskusradiossa kysellään pitkin päivää kuppikokoani ja muita hävyttömyyksiä. Koulun henkilökunta ei tietenkään asiaan puuttunut mitenkään. Lukiossa bussissa vieraat miehet kourivat rintojani ja kommentoivat niitä. Irvokkain tapaus oli se, kun olin kävelemässä Viikin ampumaradalle ampumaharjoituksiin ja eräs rullatuolissa oleva mies pysähtyi kohdalleni silmät kiiluen ja kieli sananmukaisesti suusta ulkona roikkuen rintojani tuijottaen ja alkoi höpöttää kuinka ihanat rinnat minulla oli ja muuta soopaa. Yritin epätoivoisesti miettiä, miten pääsisin hänestä eroon kävellessäni yksin keskellä ei mitään. Muistan oikeasti punninneeni joudunko kuinka suuriin ongelmiin jos käyn heittämässä äijän rullatuoleineen läheisen ojan pohjalle vai katsottaisinko tekoni oikeutetuksi. Onneksi pääsin kääntymään ampumaradalle ja äijä sai jatkaa matkaansa ihan yksin.

Sievä alusvaatekorsetti Wiipurin
Erikoiskorsettiliikkeessä

Kuten aiemmassa supersankarisarjakuva-kirjoituksessani kävi ilmi, olin vääränlainen tyttö. Lisäksi kehoni auheutti minulle jatkuvia ongelmia ja hyvin pitkään vihasin ja inhosin sitä, että olin syntynyt naiseksi. Edelleen kaikenlaiset naistenvaivat saavat otsasuoneni sykkimään, mutta vasta muutama vuosi sitten aloin oikeasti päästä sinuiksi tämän ruumiini kanssa. Se, että löysin erittäin laadukkaat PrimaDonna-rintaliivit olivat yksi suuri tekijä. Toinen on tietysti se, että kun liikun mieheni kanssa kaupungilla saan olla rauhassa avoimilta tuijotuksilta. Ja nähtävästi olen nykyään myös sen verran pelottava amatsoni, että saan olla aika hyvin rauhassa ellen erehdy meikkaamaan. Tosin edelleen tulee vastaan tilanteita, joissa vastapuolen mies hoitaa keskustelun sujuvasti rintojeni kanssa, mutta siinä missä se ennen oli todella kiusallista, nykyään jään pohtimaan milloinkohan jos koskaan mies huomaa minutkin. Ja näin käy riippumatta siitä olenko leukaan asti napitettu vai normiavonaisessa kaula-aukossa.

Entä nämä rinnat? Vastauksena kaikille vanhoille luokkatovereilleni, ne ovat suunnilleen kokoa 80G. Näiden kanssa sopivien vaatteiden löytäminen on ihan mahdotonta puhumattakaan uimapuvusta. Sporttiliivien pukeminen on sotilasoperaatio, jossa mustelmilta ei vältytä, mutta sen jälkeen syntyvä paketti käy luotiliivistä. Nukkuminen näiden kanssa on vähän haastavaa. Mahalla ei oikein voi maata, koska tissit pakottavat selkärangan pahaan asentoon, selällä maatessa ne menevät kainaloon (niin ne luomurinnat tekevät ihan kaikilla, mutta pienemmillä rinnoilla se ei ole ongelma). Lisäksi rahaa kuluu, sillä näin painavia rintoja ei pelkkien hartioiden varaan lasketa. Selkävaivojakin näistä saa. Mutta toisaalta on ihan hauskaa pelleillä hyvillä rintsikoilla ja kivaa on sekin, että kun omistaa ison mahan ja pepun niin on ihan kiva, että niitä tasapainottavat myös isot rinnat. Ainoa pelko on, että näin isoja rintoja on vaikea tutkia ja lähipiirissä on ollut paljon rintasyöpää. Ajatus elämästä ilman toista tai molempia rintoja on aika hurja, mutta toisaalta se saattaisi sananmukaisesti keventää oloa huomattavan paljon. En varmaan hankkisi itselleni rintaimplantteja vaan selviäisin irtorinnoilla, koska ne ovat kevyemmät. Voisin kuvitella, että jos menettäisin rintani en muuttaisi pukeutumistani juuri lainkaan vaan antaisin ihmisten katsoa irtorintojani rintakehääni vasten. Se kertoisi oman tarinansa ja toisekseen olen kärsinyt sen verran näiden rintojen vuoksi, että jollain tasolla en edes koe niitä osaksi itseäni.

Vampyyrihenkiset rintaliivit Wiipurin Erikoiskorsetti-
liikkeessä

Maria Blomqvist

Rintani alkoivat kasvaa varsin nuorena; 9-vuotiaana nännipihat olivat jo hieman kohollaan ihosta. Tuolloin en juurikaan kiinnittänyt kehittyviin rintoihini huomiota, siinähän ne olivat. Ollessani 11-vuotias rintani kuitenkin alkoivat kasvaa vauhdilla - ja harmikseni luokkani pojatkin huomasivat sen. Minua kiusattiin rankasti ala-asteella ja vihasin naiseutta kohti kehittyvää vartaloani, koska se antoi lisää potkua kiusaamiseen. Ala-asteella koin poikien huomion pelkästään epätoivottuna enkä ajatellut, että siihen sisältyisi mitään positiivista. En kyennyt ymmärtämään seksuaalisuutta eikä se kiinnostanut minua tuon ikäisenä. Onneksi äitini ymmärsi kuitenkin tarpeeni ja vei minut 11-vuotiaana rintaliivejä myyvään liikkeeseen. Rintojeni ensimmäiseksi tueksi sain valkean, ihan mukavan tukitopin.

Kieltäydyin kiusaamisen takia menemästä sille yläasteelle, jolle minun olisi pitänyt mennä. Olen edelleen kiitollinen äidilleni siitä, että hän taisteli puolestani ja pääsin toiseen kouluun. Uusi kouluni oli minulle lähestulkoon taivas: siellä kaikenlaiseen kiusaamiseen puututtiin hyvin nopeasti. Vaikka olinkin kiusaamisesta pahasti traumatisoitunut ja oireilin, olin kuitenkin niin onnellinen kuin tuossa tilanteessa saatoin olla. Pojista en kuitenkaan ymmärtänyt mitään. Ihmettelin kauheasti, miksi luokallani oleva poika puhui minulle niin ystävällisesti ja miksi hän halusi jutella kanssani. Rintani saivat rauhassa saavuttaa D-kuppikoon. Onneksi äitini tarkkaili minua ja vei minut rintaliivikauppaan. Sain useammankin parin valkoisia kaarituettomia rintaliivejä. Syystä tai toisesta äitini ei missään vaiheessa sietänyt kaaritukia.

Ihastuttavat rintaliivit anonyymin nörttitytön yllä.

Onneksi en ollut kuullutkaan kynätestistä ennen kuin vasta aivan hiljattain. Suuret rintani eivät takuulla olisi selvinneet sellaisesta missään elämäni vaiheessa. Lukioiässä sairastuin anoreksiaan ja aloin harrastaa juoksemista. Rintani lähestulkoon katosivat. On hieman paradoksaalista, että juuri tuolloin äitini suostui hankkimaan minulle ensimmäiset kaarituelliset rintaliivini, valkoiset, sievät ja pitsiset.

Lukioiän jälkeen, lopetettuani aktiivisen pitkänmatkanjuoksun, ampaisivat rintani takaisin kokoon, joka on ilmeisesti niille ominainen. Nykyisin rintaliivini ovat jotakuinkin kokoa 80DD-85D valmistajasta ja mallista riippuen. Itse en kuitenkaan heti sopeutunut palanneisiin pompuloihin. Inhosin niitä ja sitä, miten ne työntyivät esille paidan alla tai riippuivat ja heiluivat. Pahimmillaan, elleivät rintaliivini olleet tarpeeksi tukevat, ne tulivat kipeiksi. Sain tottua siihen, että monet miehet puhuivat rinnoilleni. Sen huomasi nopeasti ja vaikka se tuntuikin kiusalliselta, turtui siihen lopulta.

Vaikka minulla onkin tytär eivät rintani ole olleet koskaan imetyskäytössä. Raskauteni oli erittäin vaikea ja tyttäreni syntyi keskosena eikä koskaan oppinut imemään rintaa. Koska toivuin itsekin pitkään vaikean raskauteni aiheuttamista vaivoista totesimme yhteistuumin, että oli kaikille osapuolille stressittömämpi ratkaisu tyytyä pulloruokintaan. Silti rintaruokinnasta luopuminen aiheuttaa yhä edelleen ristiriitaisia tuntemuksia minussa: tuntuu pahalta, ettei synnytyksen jälkeen kerättyä ternimaitoa otettu talteen; kätilö oli huolissaan siitä, että siihen oli saattanut imeytyä saamiani lääkkeitä. Lääkäri vahvisti myöhemmin, että maito olisi ollut täysin turvallista vauvalle. Maitokuume tuli tutuksi: kuume nousi 39 asteeseen, rinnat olivat piukeat ja kipeät ja niitä oli pakko lypsää tyhjiksi. Toisaalta pulloruokinnassa oli omat hyvät puolensa: isä saattoi hoitaa lasta siinä missä minäkin ja sain levätä ja toipua.

Rakastan kauniita ja tukevia rintaliivejä, mutta tutustuin sellaisiin vasta tyttäreni syntymän jälkeen, noin 9 vuotta sitten. Opin, että hyvät, kunnolla tukevat rintaliivit ovat kalliita, mutta että niistä myös kannattaa maksaa. Kun minulla on hyvät rintaliivit ylläni, tunnen oloni paljon paremmaksi vaikkei kukaan muu näkisikään niitä. Onneksi aviomieheni on suostunut siihen, että sijoitamme yhteisiä rahavaroja hyvälaatuisiin rintaliiveihin. Uskon, että hänkin saa esteettistä mielihyvää kauniista alusvaatteistani.

Reetta Järvenpää

Rintaliivivalikoimaa Wiipurin Erikoiskorsettiliikkeessä.

Olen myöhään kypsynyt. Olin vielä 13-vuotiaanakin vartaloltani lähes täysin lapsi. Tykkäsin kuitenkin jo siihen aikaan pitää paidan alla urheilutoppia, en enää muista miksi. Ehkä halusin tuntea kuuluvani joukkoon, kun suurin osa ikätovereistani käytti jo ihan oikeita rintaliivejä. Kun rintani alkoivat ihan oikeasti olla olemassa, ja isosiskojen jäämistöistä löytyneet liivit alkoivat käytössä hajota, pyysin äidiltä alusvaatteita joululahjaksi. Ensimmäiset ihan omat rintaliivini olivat pitsikoristeista pehmeää puuvillaa - ja kirkuvan oranssit. Rakastin niitä.

Harrastin lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni uintia ja taitouintia, ja vietin viikossa keskimäärin 10 tuntia uimahallissa. Uskon, että se säästi minut murrosiän pahimmilta vartalokriiseiltä, sillä uimahallin suihkutiloissa näkyi jos jonkinmoista naisvartaloa, vauvasta yli 90-vuotiaaseen mummuun ja olympiatason kilpauimarista odottavaan äitiin. Teininä olinkin hyvin armollinen itselleni ja vartalolleni, vaikka vituttihan se, kun minua vuotta nuoremman treenikaverin rinnat olivat kehittyneemmät kuin minulla.

Rintani jatkoivat kasvuaan koko lukioajan ja vielä sen jälkeenkin. Nyt 26-vuotiaana näyttäisi siltä, että nämä ovat viimein asettuneet omaan kokoonsa, joka on 75E. Ainakaan minun ei ole tarvinnut yli vuoteen ostaa isompia liivejä. Tästäkin huolimatta käytän vuosittain muutaman sata euroa alusvaatteisiin. Kokoni on sen verran erikoinen, että tavallisten vaatekauppojen “kaikki rintaliivit 10€” -tarjoukset eivät minua paljon lohduta, vaan joudun käymään oikeissa rintaliiviputiikeissa. Ajattelen rintaliivien olevan panostus terveyteeni, sillä vaikka vartaloni onkin lihaksikas, tuntuu rintojen paino usein hartioissa ja selässä, joten maksan tukevista, kestävistä ja hyvän näköisistä liiveistä ihan mielelläni.

Olen tissieni kanssa sinut. Olen aina ollut. Väitän jopa, että rintani ovat vartaloni paras kohta.

Riikka Karhu

Lohikäärmekoristeiset rintaliivit anonyymin nörttitytön yllä.

Kuten edellisillä, minunkin rintani kehittyivät varsin nuorena. Pitkään käytin toppia, joka ei kuitenkaan antanut tarvittavaa tukea rinnoilleni. Ensimmäiset liivini sain äidiltä ja ne olivat kokoa 80C. Tuntui rankalta olla 11-12-vuotias C-kupin tisseillä varustettuna. Tästä syystä syyllistyin samaan rikokseen kuin suurin osa muistakin naisista: vääränkokoiset liivit. Etenkin tuo rinnan ympärys oli minulla aina väärä, vaihteli 80-85 välillä. Kuppi oli myös liian pieni. Ihmettele siitä sitten, kun liivit eivät vieläkään tue tarpeeksi ja rinnat tunkevat liiveistä ulos.

Vaikka olen uhkealla povella varustettu, en muista kovinkaan montaa ahdistelutapausta. Kerran ala-asteella juttelin kaverin kanssa käytävällä ja ohikulkeva poika kouraisi minua rinnasta. Hämmentävä tilanne lapselle, en osannut suhtautua siihen. Jäin ällistyneenä ja pelästyneensä seisomaan siihen paikkaan. Tapaus oli ja meni, enkä koe saaneeni siitä minkäänlaista traumaa. Tuo on todellakin ollut ainoa tilanne. Toki jotain tuijottelua on ollut, mutta sitäkin yllättävän vähissä määrin. Ehkä se johtuu asenteestani, jota monet kuvanneet pelottavaksi. Toki sekä entinen poikaystäväni ja paras ystäväni ovat sanoneet, etteivät osaa kuvitella minua pienirintaisena.

Yksityiskohta lohikäärmekoristeisista rintaliiveistä.

Vääriä liivejä käytin pitkälle aikuisikään asti. Ostin liivini pitkään Seppälästä, kunnes poveni kasvoi heidän kokojensa ulkopuolelle. Tämän jälkeen siirryin Lindexiin, mutta tuolla ongelmaksi muodostui sopivien liivien löytäminen. Niin sanotusti sopivia löytyi, mutta se oli kovan työn takana. Viimein uskaltauduin liikkeeseen mittauttamaan kokoni: 70G. Jotenkin tuo pieni ympärys oli minulle suurempi shokki kuin iso kuppi. Oikean kokoiset liivit maksavat, mutta kyllä ne ovat myös paljon paremmat päällä. Ei tarvitse vähän väliä oikoa olkaimia ja asetella rintoja.

Isoista rinnoista on haittaa. Mietin harva se päivä mahdollisuutta rintojen pienennysleikkaukseen. Suuret hinkit haittaavat elämää, ne painavat ja tuntuvat turpoavan aina vain isommiksi. Joudun jopa nukkumaan liivit ylläni. Lisäksi hartiani ja yläselkäni ovat jatkuvasti jumissa, mikä aiheuttaa päänsärkyä. Olo alkaa siis olla sitä luokkaa, että leikkauksesta voisi olla hyötyä. Seuraa kysymys: millä rahalla?

Rintaliivivalikoimaa Wiipurin Erikoiskorsettiliikkeessä.

AA, Anonyymi A-kuppi

Rintani alkoivat kasvaa jo noin 10-vuotiaana. Pidin sitä silloin kovasti nolona, koska kenelläkään muilla ikäisilläni ei rintoja tuntunut tuolloin vielä olevan. T-paidoista rinnat näkyivät auttamatta selvästi erottuvina kumpuina, kun rintaliivejä ei minulla pienellä tytöllä tietenkään ollut. Välituntien naruhyppelyt ja liikuntatunnit toivat todella säädyllisyysyrityksiin mukavasti haastetta. Huoleni rintojen näkymisestä ei ollut kuitenkaan kovinkaan pitkäaikainen. Rintani lakkasivat kasvamasta hyvinkin pian ja jäivät jo ehkä 12-vuotiaana lopulliseen, pieneen kokoonsa. Tuntui oudolta, että vaikka kehityin niin varhain, jäin loppupeleissä koko luokan pienirintaisimmaksi. Tuosta alkoivat ahdistavat teinivuodet, jolloin A-kupistani tuli todella ongelma.

Kevyemmällä varustuksella siunatuille voivat rinnat muuttua elämää suuremmaksi asiaksi (no pun intended). Niiden yhdistäminen naiseuteen oli omalla kohdallani väistämätöntä ja sai oman ruumiin tuntumaan siksi riittämättömältä. Asiaa ei auttanut ollenkaan se, että äitini ja koko äidin suvun rintamukset tuntuivat olevan sieltä isoimmasta päästä. Pohdin iltaisin, miksi juuri minä jäin välistä. Median tuputtamalla kehonkuvalla oli suorastaan traumauttava vaikutus minäkäsitykseeni ja olin ihan varma, että minussa on vaan jotain vikaa, että olin itse aiheuttanut tämän rintakadon. Yritin miettiä aktiivisesti, millä saisin rintani kasvamaan. Syytin itseäni ja tanssiharrastustani siitä, että olin niin latta. Toppasinkin rintaliivejäni varmasti ihan ensimmäisistä liiveistä lähtien ja, kyllä, ajattelin silikoneja. Joka vuosi odotin rintojeni kasvua. Tiedättehän, koska niiden pitäisi kasvaa parikymppiseksi asti. Minun kohdallani näin ei kuitenkaan käynyt.

Muotoileva alusasu, jossa on rintaliiviosa sekä paikat
sukkanauhoille.

Noin 16-vuotiaana aloin seurustelemaan. Onneksi tuonaikainen poikaystäväni oli sen verran fiksu kaveri, että kannusti ja opetti minua rakastamaan kehoani sellaisena kuin se oli ja ainakin kertoi pitävänsä nimenomaan kevyemmästä varustuksesta. Jokainen seurustelukumppanini onkin ollut todella hyvä tyyppi ja saanut minut tuntemaan oloni hyväksi kehossani. Luojan kiitos itsetuntoni rintojen osalta lähti hurjaan nousuun aikuisuuden kynnyksellä, jolloin koin jo muutenkin elämässäni rankkoja juttuja.

Edelleen koen, että vartaloni on epätasapainossa. Lantioni on leveä, mutta rintamukseni edelleen suhteessa siihen kovin pieni. Samoin olen aina kokenut rintani oudon mallisiksi, sillä ne eivät todellakaan ole pyöreät, vaan paremminkin ns. sokeritoppatissit. Toisaalta rintani eivät ole vielä tähän ikään mennessä roikkuneet juurikin em. syystä, eivätkä edes nykyisessä B-C-muodossaan niin tee. Samoin kaikenlainen liikunta on helppoa ja mahallaan nukkuminen onnistuu kivuttomasti. Ostin T-paitoja lastenosastolta vielä päälle parikymppisenä tästä samaisesta syystä. Hyvin kätevää.

Jokunen vuosi sitten sairastuin, enkä pystynyt urheilemaan entiseen tapaan. Lihoin noin 15 kiloa ja kannan noita samaisia kiloja edelleen. Kun rintoihin tulee yhtäkkiä lisää täytettä, huomaa selkeämmin niitä asioita, joista pienirintaisena jää täysin paitsi. Rintavako ilmaantuu! Rintoja pystyy kohottamaan push-upeilla! Ne alkavat pomppailla juostessa! Ihonmyötäisiin vaatteisiin tulee myös yllättävää luonnetta. Olen yrittänytkin totutella ajatukseen siitä, että jos ja kun nämä kilot alkavat tästä taas tippua, häviävät rintani taivaan tuuliin. Se on sääli, sillä olen nyt oikeastaan ihannekoossani rintojen osalta (muu vartalo onkin sitten eri asia). Lapsia hankkineille pienirintaisille raskausaika ja imetys toimii ilmeisesti juuri tällaisena väliaikaisena rintaboosterina, josta ei sitten tilanteen normalisoiduttua haluaisikaan luopua. Ymmärrän hyvin.

Suvussamme on myös rintasyöpää, mikä aiheuttaa tiettyä huolta aika-ajoin. Tätini rintojenpoistoleikkauksesta jääneet arvet ovat syöpyneet mieleeni sellaisena varoittavana esimerkkinä, että muistan tutkia rintani todellakin tasaisin väliajoin. Loppupeleissä rintojen koko tai ulkonäkö on melko vähäinen huolenaihe, kun sitä peilaa mahdollisuuteen menettää rintansa kokonaan, omasta hengestään puhumattakaan.

Nörttitytöt rintaliiviekskursiolla
Wiipurin Erikoiskorsettiliikkeessä

Nörttityttöjen retki Wiipurin Erikoiskorsettiliikkeeseen

Kaikki alkoi eräänä kauniina päivänä kun erään ihanan nörttitytön rintaliivin kaarituki napsahti kesken työpäivää poikki. Ikävätkin sattumukset voivat siis poikia hyviä asioita. Pian keskustelu rinnoista ja rintaliiveistä kehkeytyi tuumaksi: lähtisimme yhdessä tutustumaan oikein ylelliseen ja ihanaan rintaliivivalikoimaan. Paikaksi valikoitui suositusten ja hyvien kokemusten perusteella osoitteessa Arkadiankatu 8 sijaitseva Wiipurin Erikoiskorsettiliike.

Saimme Wiipurin Erikoiskorsetti-
liikkeessa erinomaista palvelua.
Kuvassa yrityksen omistaja
Anu Eronen.

Wiipurin Erikoiskorsettiliike on kokenut monia vaiheita. Se perustettiin vuonna 1918 nimensä mukaisesti Viipuriin. Liike muutti sodan jaloista Helsinkiin osoitteeseen ohjoinen rautatiekatu 11 vuonna 1939. Arkadiankadulla liike
on sijainnut sitten vuoden 1969; ensin osoitteessa Arkadiankatu 10 vuodesta 1969 vuoteen 2009 ja sittemmin nykyisessä osoitteessa Arkadiankatu 8. Liike on saman perheen omistuksessa jo kolmannessa polvessa. Voi siis hyvällä syyllä sanoja rintojen olevan liikkeen nykyiselle omistajalle, Anu Eroselle, lähellä sydäntä.

Kuten yllä olevista rintatarinoista voi päätellä on nörttityttöjen joukossa varsin erikokoisilla rinnoilla siunattuja naisia. Wiipurin Erikoiskorsettiliike olikin toiminut useammalle nörttitytölle suoranaisena turvapaikkana ja ahaa-elämysten lähteenä: sieltä olivat suuret rinnat saaneet ansaitsemaansa tukea. Odotukset liikkeen tarjonnan suhteen olivatkin korkealla emmekä joutuneet pettymään.

Kaikki rintaliivien tarvitsijat ovat yksilöitä. Niinpä liikkeessä onkin tarjolla laaja valikoima hyvin erikokoisia rintaliivejä ja uima-asuja, myös imetysliivejä, urheilurintaliivejä ja proteesiliivejä. Liikkeessä tarjotaan myös muutostöitä alusvaatteille.

Liikkeessä oli myynnissä aivan
ihania rintaliivejä.

Keskustelimme Anun kanssa rinnoista, rintaliiveistä ja erilaisista tarpeista. Esiin nousi muun muassa havainto siitä, että monilla naisilla vasen rinta on hieman suurempi. Saimme myös kattavan esittelyn proteesiliiveistä sekä liiveistä, joihin voitiin lisätä toppauksia tarpeen mukaan.

Olimme kertoneet etukäteen tulostamme ja sopineet ajan. Suorastaan riehakkaasti rintaliivien kimppuun heittäytynyt ryhmämme saikin aivan loistavaa palvelua - sekä myös ystävällisiä kommentteja kanssamme samaan aikaan liikkeeseen sattuneilta asiakkailta.Riittävän suuret ja valoisat pukukopit sekä asiantunteva palvelu helpottivat sopivien rintaliivien löytämistä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Oletko koskaan hämmästellyt miksi rinnoille on niin monta lempinimeä? Kokosimme nörttityttöjen kesken listan rintoja kuvaavista nimityksistä.

Tissibingo! Osaatko nimetä nämä rintojen synonyymit?
(Kuvat: Mia Meri. Rintarauhaset, huvikummut ja bazookat: Wikipedia.)

A appelsiinit,
B babylonit, bazookat, blouse bunnies, boobsit, bosat,
C chestickles,
D daisarit,
E epämuodostumat (6-v pojalta), etukyttyrät, etumus
H hinkit, hupikummut,
I ilmatyynyt/airbags,
K kannut, kellukkeet, ketunnokat (pienistä rinnoista), keuhkot, kouralliset, kärpäslätkät,
L lauta, linnanmäet,
M maitokannut, maitopussit, maitorauhaset, meijerit, melonit , muffinssit, muhkut, munkit,
N nisut, nisät, nuput, nyppylät,
P pehmopallot, povi, puppies, purjeet, puskurit ,
R riipparit (riippurinnoista), rinnat, rintavarustus, rivekset, ryntäät (rynnäs = laivan keula),  
S sitruunat
T tissit, tisut, tynnyrit,
U utareet

Linkkejä

Kannut nörttityttöjen käsittelyssä.

Ihania, erilaisia, normaaleja rintoja esitellään Normal Breasts Galleryssa. Suosittelemme lämpimästi. Katsokaa ja nauttikaa naisellisuuden kirjosta.
http://www.007b.com/breast_gallery.php

Rintasyöpäyhdistys ry
http://www.rintasyopayhdistys.fi/

Roosa nauha -kampanjan kotisivut
http://www.cancer.fi/roosanauha/

ProMama-sivusto, joka tarjoaa lisätietoa rinnoita ja ohjaa rintojen omatarkkailuun
http://www.promama.fi/

Wiipurin Erikoiskorsettiliike
http://www.wek.fi/

Oletko surullinen? Ohessa YouTube-linkki videoon, jossa esiintyvät rinnat ja kissanpennut yhdessä ja erikseen.
https://www.youtube.com/watch?v=9upTLWRZTfw