Elämää Maapallon Ulkopuolella

Nina Niskanen

Tähti syntymässä (NASA via Wikipedia)

Maailmankaikkeudessa on tämänhetkisten arvioiden mukaan noin 300 sekstiljoonaa - eli 300 000 000 000 000 000 000 000 - tähteä. Myöskin tämänhetkisten arvioiden mukaan jokaista tähteä kiertää vähintää yksi planeetta. Näin ollen vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että Maa olisi ainoa planeetta koko maailmankaikkeudessa, jolla olisi kehittynyt elämää. Ainoa, jonka me tiedämme varmaksi tuosta elämästä on, että se on kehittynyt evoluution sääntöjä noudattaen.

Kaikki elämä maapallolla on kemialliselta koostumukseltaan lähtöisin maailmankaikkeuden yleisimmistä aineista. Hiili, joka on tuntemamme elämän perusta on yksi reaktiivisimmista, ellei reaktiivisin alkuaine. Jos nämä kaksi asiaa otetaan lähtökohdaksi, voimme helposti todeta, että maapallon ulkopuolinen elämä voi hyvinkin olla kemiallisesti yhteensopivaa ja hiilipohjaista. Tästäkään lähtökohdasta emme vielä pysty sanomaan paljoa avaruusolioista.

Erityisen vaikeaksi elämän löytämisen tekee se, että emme suoraan sanottuna edes tiedä, mitä elämän syntyminen vaatii. Tiedämme suunnilleen, miten elämä maapallolla on syntynyt, mutta emme sen enempää. Löydämme jatkuvasti uusia elämänmuotoja myös maapallolta; esimerkiksi vasta hiljattain löydetyt ekstremofiilit elävät tyytyväisinä paikoissa, joissa olemme pitkään kuvitelleet elämän olevan täysin mahdotonta, merenalaisten tulivuorien kiehuvan kuumista virtauksista jäätiköiden kylmyyteen elämä on löytänyt keinon sopeutua.

Ihmisen silmän kehitys (Wikipedia) 

Kemiallisesti reaktiivinen alkumössö on melko varmasti tarpeen elämän syntymiselle. Jonkinlainen neste, mahdollisesti jopa vesi, lienee pakollista, mutta mahdollisesti vain koska se mahdollistaa helpommin eri alkuaineiden päätymisen kosketuksiin toistensa kanssa. Ja siinä taitaakin olla kaikki vaatimukset. Tiettävästi omassa aurinkokunnassamme on useampikin kuu ja planeetta, joissa on jotain nestettä. Jupiterin pinta on kauttaaltaan jäätä, jonka alapuolella on luultavasti vettä. Planeetalla on selkeästi tulivuoria ja jään liikkeet ovat mahdollisia vain jos sen alla on nestettä. Väkisinkin pinnan alla on siis alueita, joissa lämpötila on jotain muuta kuin jäätävä. Kysymys kuuluu vain, löytyykö sieltä jotain muuta kuin vettä?


Bakteeritasoista elämää saattaa löytyä jopa omasta aurinkokunnastamme, mutta miltä monisoluinen elämä näyttää? Asia, joka itseäni hämmästyttää luonnossa kerta toisensa jälkeen on se miten monimuotoisia ratkaisuja se keksii samoihin ongelmiin. Jos lähdetään vaikka niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin uhkien havaitseminen. Pelkästään maapallolta löytyy kaikuluotausta sekä ties kuinka montaa eri tyyppistä silmää. Kaikkein yksinkertaisin tunnettu silmä on pelkkä valolle arka nysty kun taas monimutkaisimmat kuuluvat epäilemättä hyönteisille, joiden silmät koostuvat tuhansista yksittäisistä linsseistä. Silmä on kehittynyt maapallolla toistuvasti eri muotoihinsa niin monta kertaa, että voimme olla melko varmoja jokaisella avaruusolennollakin olevan silmät.

Älykäs elämä on vaikeampaa. Eikä pelkästään siksi, että tunnemme ainoastaan yhdenlaista älykästä elämää. Tiedämme esimerkiksi papukaijojen olevan suhteellisen älykkäitä eläimiksi. Tiedämme joidenkin niistä olevan jopa kykeneviä kommunikoimaan ihmisille heidän omalla kielellään (sanavarasto toki on alkeellinen). Ongelma tulee siitä, että papukaijojen aivot ovat rakenteeltaan kovin erilaiset omistamme. Niiden ei pitäisi ymmärryksemme mukaan pystyä noihin temppuihin. Sama pätee mustekaloihin. Me emme ymmärrä edes maapallolta löytyvän elämän älykkyyttä, joten miten voisimme ymmärtää jotain, joka on kehittynyt kokonaan toisella planeetalla? Tieteiskirjallisuus on käsitellyt ensimmäisen kohtaamisen ongelmaa toistuvasti ja pitkään. Trendit tuntuvat liikkuvan kovin paljon tieteen ja kultuurin mukaan. 1960- ja 1970-luvuilla ihmiset lähes poikkeuksetta löysivät hyvin paljon ihmisen kaltaisia olioita, joiden kanssa he... no, kyllä te tiedätte.  Star Trek ehkä parhaana ja pisimpään jatkuneena esimerkkinä. 90-luvulla monet avaruusolennoista tuntuivat olevan kovin kiinnostuneita kaappaamaan meitä ja tutkimaan sisäosiamme outoja reittejä käyttäen. Nykyään olennot tahtovat olla hyvin erilaisia meistä ja yleensä myös maapallolta löytyvästä elämästä.

To Serve Man (Wikipedia)

Kautta aikojen avaruusoliot ovat halunneet vallata maapallon (War of the Worlds julkaistiin ensimmäisen kerran 1898) ja kautta aikojen ne ovat myös saapuneet näennäisen rauhaisissa merkeissä mutta myöhemmin todelliset aikeet ovat paljastuneet pahaenteisemmiksi (oma suosikkini tästä on kieltämättä Twilight Zonen 1962 julkaistu jakso "To Serve Man"). Usein ne ovat osoittaneet enemmän kiinnostusta planeettaamme kohtaan kuin meitä. The Day the Earth Stood Stillistä Independence Dayhin fiktiiviset avaruusoliot ovat nähneet meidät joko loisina tai resursseina, hyvin harva on tullut ihailemaan taidetta, arkkitehtuuria tai musiikkia saatika sitten kysymään vastauksia ongelmiin.

Todellisuus on usein fiktiota oudompaa. Yksi avaruuteen lähettämistämme asioista, joka kertoo mahdollisille vastaanottajille meistä on levyllinen Chuck Berryn musiikkia. SETI:n matemaattisten signaalien kanssa rinta rinnan avaruuteen kulkee tosi tv. Kuka tietää, ehkä ensimmäiset avaruusoliot tulevat maapallolle ottamaan osaa Big Brotheriin. Henkilökohtaisesti ottaisin Big Brotherista kiinnostuneet avaruusoliot mieluummin kuin valloittajat.