Tuska Open Air

Yleisilmettä. Kuva: Riikka Karhu

Riikka Karhu

29.6.-1.7.2012 järjestettiin jo 15. Tuska Open Air-festivaali Helsingin Suvilahdessa. Jos joku ei sitä vielä tiennyt, niin kerrottakoon, että kyseessä on pohjoismaiden suurin raskaan musiikin festivaali. Itse olin kuudetta kertaa mukana menossa. Musiikin lisäksi Tuskasta on muodostunut minulle sosiaalinen tapahtuma, jossa näkee sellaisia kavereita ja tuttuja, joihin ei oikeastaan muualla edes törmää. Olen myös pitkään ollut sitä mieltä, että Tuska on Suomen aurinkoisin kesäfestari; lauantain pientä sadekuuroa lukuun ottamatta olin jälleen oikeassa. Auringonpolttamat olkapäät voivat todistaa sen!

Suvilahti osoittautui yllättävän hyväksi paikaksi järjestää festarit. Aiempina vuosina, kun olen ollut Tuskassa, festarit on järjestetty Kaisaniemessä, ja jotenkin oletin, ettei ole sitä voittanutta. Tietty Kaisaniemen ehdoton valtti oli, että alueelle sai tuoda muovipulloissa omia juomia. Jotenkin sitä ei kaivannut tuolla. Ehtipä enemmän nähdä bändejä ja juoda vähemmän alkoholia.

Perjantai 29.6.2012

Perjantaina festivaalin avasi suomalainen Profane Omen. Tämä oli neljäs kerta kun näin kyseisen bändin livenä. Profane Omenia on aina ilo katsoa. En muista heidän varmaan koskaan esiintyneen mitenkään järjettömän suuren yleisön edessä, mutta joka kerta he vetävät keikan kuin olisivat jättimäisen, loppuunmyydyn stadionin lavalla. Tuollaista menoa on ilo katsella, monet pidempään soittaneet ja enemmän mainetta keränneet bändit voivat ottaa oppia. Myös paikalle saapuneen yleisön meininki oli loistava. Hyvä fiilis tarttuu. En tiedä lähteekö Profane Omenin keikkojen hyvä meininki bändistä vai yleisöstä, mutta ne kyllä ruokkivat toisiaan.

Profane Omen. Kuva: Juha Muhli

Perjantain yksi itseäni kiinnostaneista bändeistä, eli Animals As Leaders joutui valitettavasti perumaan esiintymisensä. Syy perumiselle oli jotenkin antikliimaksinen: bändi yksinkertaisesti myöhästyi Suomen lennoltaan Yhdysvaltain päässä. Paikkaamaan valittiin hyvin lyhyellä aikataululla suomalainen Barren Earth. Kävin ystäväni kanssa hetken kuuntelemassa kyseistä bändiä ja... aika perusheviä. Tuskassa ei ole minun mielestäni oikeastaan koskaan esiintynyt mitään oikeasti huonoa bändiä (tai en ainakaan muista, jos on, niin en ole käynyt katsomassa), mutta muutama mitäänsanomaton kokoonpano kylläkin. Varmasti joku tätäkin lukeva pitää Barren Earthistä, mutta itse en sen koommin syttynyt.

Perjantai meni osittain ulkopuolella, jossa puhuttiin mukavia ja vähän huonompiakin juttuja. Pääesiintyjä Megadethin seuraaminen jäi myös kahteen, kolmeen biisiin. Megadeth ei säväyttänyt Tuskassa 2010 eikä se säväyttänyt Tuskassa 2012. Hyvin Dave Mustaine ja pojat rokkaa, mutta live-esiintymisestä puuttuu se jokin, joka saisi minut jaksamaan keikan seuraamista. Join siis parit taskulämpimät siiderit ulkopuolella ystävieni kanssa ja suuntasimme kohti Virgin Oil Co'ta ja Tuskan jatkoklubia. Jatkoklubilla esiintyi kolme bändiä: GAF, Ghoul Patrol sekä Moonsorrow. Kaksi ensimmäistä yhtyettä eivät jaksaneet kiinnostaa, mutta Moonsorrow oli kyllä kova. Omasta väsymyksestä huolimatta meininki Virgin Oilissa oli hyvä.

Nähdyt bändit:

Profane Omen (FIN)
Suidakra (GER)
Barren Earth (FIN)
Oddland (FIN)
Trivium (USA)
Megadeth (USA)

Jatkoklubilla:

GAF (FIN)
Ghoul Patrol (FIN)
Moonsorrow (FIN)

Lauantai 30.6.2012

Metsatöll. Kuva: Riikka Karhu

Lauantaina oli jaksettava uuteen nousuun ja se kannatti! Halusin ehdottomasti kuulla edes vähän etelänaapuriamme Metsatölliä. Minuun on näköjään iskenyt jonkinlainen folk metal-kuume, kun nämä jaksavat innostaa. Ihmettelenkin, miksi olen aiempina vuosina vältellyt Metsatöllin keikkoja ja esiintymisiä. Olin suoraan sanottuna ällistynyt. Olo oli luokkaa "noilla on bändissä tyyppi, joka soittaa metallia kanteleella! Ja nokkahuilulla! Ja säkkipillillä! Ja kahdella nokkahuilulla yhtä aikaa!" Pienestä sitä ihminen voikin vaikuttua noin suuresti. Noh, voin sanoa, että Metsatöll sai minusta uuden fanin itselleen.

Amoral. Kuva: Riikka Karhu

Koin outoa pakotusta mennä katsomaan Amoralia ja Ari "Hevi-Ari" Koivusta. Uskon, että Amoraliin liittyminen, oli Ari Koivusen uran kannalta järkevä veto. Tuskinpa Koivusen soolotuotanto olisi niin paljoa jaksanut kansaa kiinnostaa.

Oma kokemukseni Amoralin keikasta oli ristiriitainen. Melkein jopa tykkäsin musiikista. Sen tiesin, että Koivunen osaa laulaa, mutta yllättävän hyvin hän myös murisi. Se jokin jäi silti puuttumaan, nimittäin lavakarisma. Jäin vähän kaipaamaan jotain... jotain isompaa. Koivusen esiintyminen oli yllättävän amatöörimaista. Välispiikit eivät herättäneet sen suurempia tuntemuksia. Annoin kuitenkin armoa ja kuuntelin lähes koko keikan. Tuskakokemuksen jälkeen jäi sellainen olo, että Amoral toimii varmasti tosi hyvin levyllä, mutta keikalle en kyllä lähde.

Nörtti itse ja pakolliset heviposeeraukset. Kuva: Juha Muhli

Horna oli yksi sellainen bändi, joka sai allekirjoittaneessa aikaan vain suurta ärsytystä. En ole oikein koskaan lämmennyt black metallille eikä Horna muuttanut mieltäni. Hetken jaksoin seurata keikkaa, mutta ne maskit... Miksi? Kunhan vain kysyn. Sinällään minua ei murina ja örinä ja synkät sanat haittaa, mutta siinä vaiheessa, kun ihminen kutsuu itseään nimellä Lord Satanica Evertorture (en tiedä, kutsuuko kukaan oikeasti tuolla nimellään itseään) ja maalaa kasvoihinsa corpse-maskit tekoverellä korostettuna, niin siinä on jotain koomista. Enkä tarkoita sillä hyvällä tavalla. Tiedän, ei se oikeasti ole niin vakavaa.

Lauantain toinen suuri yllättäjä oli Insomnium. Muutama tuttavani on enemmänkin kuunnellut tätä bändiä, joten Insomnium oli nähtävä. Tällainen musiikki iskee minuun paremmin. Melodista, mutta silti asenteella tehtyä. Miehillä oli selkeästi hyvä meininki lavalla, mikä auttaa aina.

Insomnium. Kuva: Tatu Palo

Sabaton. Kuva: Tatu Palo

Lauantain pääesiintyjänä oli Ruotsin ykköspamppu Sabaton, neljäs kerta kun näin kyseisen bändin. En tiedä mikä siinä bändissä on, mutta jokin saa yleisön aina sekaisin, kun Sabaton on tulossa esiintymään. Jengi huusi ja pomppi ennen kuin Behemoth oli ehtinyt lopettaa viereisellä lavalla. Ehkä se jokin tulee siitä, että Sabatonin äijillä on aina todella hyvä meno lavalla. Tai ehkä se on se sotiin liittyvä lyriikka, jolla on helppo kosiskella omasta sotahistoriastaan ylpeää Suomen kansaa.

Sabaton ei taida enää olla Suomessa mikä tahansa bändi Ruotsista. Kuten armas poikaystäväni sanoi: "Ei tää oo keikka, tää on suoritus." En ainakaan muista että minkään muun bändin keikalla katsojat alkavat huutaa yhteen ääneen bändin nimeä jokaisen biisin välillä. Ennen keikkaa, ennen encorea ja keikan jälkeen kyllä. Huomasin itsekin keikan loppupuolella huutavan "Sabaton! Sabaton!" muun yleisön joukossa. Sabatonissa on sitä jotain, mitä olen muutaman bändin kohdalla tässä päivityksessä kaipaillut. Koko yhtye nauttii esiintymisestä, eikä menosta huomannut, että suurin osa yhtyeen jäsenistä oli vaihdettu.

Melkein toivon, että Ari Koivunen olisi jäänyt kuuntelemaan Sabatonin keikkaa. Joakim Brodén ei ole ehkä se paras hevilaulaja eikä paras ääntämään englantia, mutta hitto vieköön, sillä miehellä on lavakarismaa kymmenen muun esiintyjän edestä! Ei ole mikään ihme, että Sabaton on muutamassa vuodessa noussut pääesiintyjien kastiin. Jäämme siis odottamaan syksyn kiertuetta.

Sabaton. Kuva: Riikka Karhu

Nähdyt bändit:

Metsatöll (EST)
Amoral (FIN)
Mokoma (FIN)
Horna (FIN)
Insomnium (FIN)
Swallow The Sun (FIN)
Sabaton (SWE)

Sunnuntai 1.7.2012

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Tuska. Sunnuntaina en ehtinyt aivan porttien avaamiseen ja näin pari kiinnostavaa bändiä jäi näkemättä. Apocalypticaa oli silti pakko päästä katsomaan. "Me ollaan Apocalyptica ja me soitetaan selloa, now how cool is that?" huusi Perttu Kivilaakso lavalla ja sai vastauksena huutokonsertin. Metallimusiikkia sellolla, tämä on yhdistelmä, joka sai lukioaikaisen uskonnonopettajanikin innostumaan raskaasta musiikista.

Apocalyptica. Kuva: Riikka Karhu

Tämä oli minulle kolmas kerta, kun näin Apocalyptican esityksen. Ensimmäinen kerta oli Lontoossa, kun olin vierailemassa ystäväni luona vuonna 2008. Täytyy sanoa, että kyseinen bändi ei ole menettänyt yhtään otetta esiintymiseen, mitä nyt kokoonpano on hieman muuttunut. Näille herroille pisteet omaperäisyydestä, kovin monella ei tule varmasti mieleen alkaa soittamaan Metallicaa sellolla ja nousta tämän jälkeen maailman maineeseen. Itse tosin odotin eniten Apocalyptican versiota Edvard Griegin In the Hall of the Mountain Kingistä, joka on yksi omista klassisen musiikin suosikeistani. Enkä joutunut pettymään.

Sunnuntai oli kokenut suurimman esiintyjämuutoksen. Lamb Of God joutui perumaan, sillä heidän laulaja joutui pidatetyksi Tsekeissä kuolemantuottamuksesta. Lamb Of Godin tilalle siirrettyyn Overkill, joka joutui yllättäen venyttämään settiään 60 minuutista noin 90 minuuttiin. Onneksi bändillä riitti biisejä, joten tuo 90 minuuttia tuli käytettyä varsin luontevasti.

Bob Malmström. Kuva: Riikka Karhu

Tuttavani suositteli Bob Malmströmiä, sillä hänen poikansa soittaa bassoa kyseisessä kokoonpanossa. Kävinkin ihan mielenkiinnosta katsomassa minkälainen meininki siellä oli. Olin yllättynyt. En osannut odottaa yhtyeeltä nimeltään Bob Malmström yhtään mitään, korkeintaan jotain semiyläluokkalaista aikuisrokkia. Vaan ei, miehillä oli oikein asenne meininki päällä. Nyky-punk istuu oikein hyvin Tuskan tunnelmaan. Hauska tuttavuus. Seurasin pari biisiä Bob Malmströmiä ja palasin takaisin katsomaan Overkilliä.

Finntroll. Kuva: Riikka Karhu

Overkillin paikkaa ei suinkaan jätetty tyhjäksi. Korvaavan bändin arvuuttelu oli omassa seurueessani kovaa, mutta kukaan ei osunut oikeaan. Itse olin enemmän kuin innoissani, kun kuulin, että Overkillin paikan otti Finntroll. Peikkoheviä! Ilmeisesti ei muutakaan yleisöä haitannut, sillä meno oli katossa! Yllätyin, kun yhtye ei soittanut ehkä tunnetuinta ja suosituinta biisiään, Trollhammarenia. En tiedä miten yleisö sen koki, yhdessä kohtaa kyseistä kappaletta vaadittiin nimittäin aika kuuluvasti. Ehkä Finntrollin jäsenet ovat kyllästyneet kyseiseen biisiin esittämiseen. Joka tapauksessa, Finntroll oli minulle loistava päätös tämän vuoden Tuskalle.

Nähdyt bändit:

Apocalyptica (FIN)
Skeletonwitch (USA)
Overkill (USA)
Bob Malmström (FIN)
Finntroll (FIN)

Tuska: http://www.tuska-festival.fi/
Tatu Palo: http://teditin.blogspot.fi/