Tänään, joulukuun 13., vietetään Lucian päivää, joka on etenkin suomenruotsalaisille tärkeä joulunalusjuhla. Mutta miksi Lucian päivää vietetään?
Lucian päivä on yksi niitä harvoja pyhimysten muistopäiviä, joihin vielä nykyäänkin liittyy Suomessa erityisiä perinteitä. Pyhä Lucia kuuluu pyhimysten joukossa ns. neitsytmarttyyrien joukkoon: hän oli nuori nainen, joka halusi omistaa elämänsä Jumalalle, vaikka suku ja/tai yhteiskunta halusi pakottaa hänet avioliittoon ja perinteiseen perhe-elämään; lopulta, kuten tässäkin tapauksessa, tarina päättyy tragediaan. Tarinoille tyypillinen elementti on se, että nuorta naista yritetään kiduttaa eri tavoin, mutta Jumalan ihmeet estävät teot; lopulta sankaritar kuitenkin kuolee vainoojien käsissä. Marttyyrikertomuksissa tämä ei kuitenkaan ole onneton loppu, pääseehän sankaritar Jumalan luokse.
Renessanssiaikainen maalaus pyhästä Luciasta, joka pitää silmiään lautasella. Kuvan lähde: Wikipedia, http://en.wikipedia.org/wiki/ File:Saint_Lucy_by_Domenico_di_Pace_Beccafumi.jpg |
Kuten oheisesta kuvasta näkyy, Lucia kuvataan kirkkotaiteessa niin, että hänellä on mukanaan irtikaivetut silmät lautasella. Joidenkin pyhimyslegendojen mukaan Lucialta kaivettiin silmät irti osana hänen kiduttamistaan. Eräässä tarinassa taas Lucia kaivoi itse silmänsä irti hänen sulhasensa kehuttua silmien kauneutta, siinä toivossa, että tämä ei huolisi häntä sokeana. Nämä kertomukset ovat kuitenkin huomattavasti Lucian jälkeen syntyneitä. Lucian päivää, joulukuun 13., on joskus pidetty vuoden lyhimpänä päivänä, ja koska Lucian nimi merkitsee valoa (lat. lux = valo), traditioihin on kietoutunut siksikin valoon ja näkemiseen liittyviä teemoja.
Lopuksi pakolinen nörttiaasinsilta: nörttityttönäkökulmasta Luciaa voi pitää kiinnostavana kolmesta eri syystä. Ensinnäkin pyhä Lucia on muunmuassa kirjailijoiden suojeluspyhimys (kuten myös sokeiden, marttyyrien ja myyntimiesten...). Toisekseen neitsytmarttyyrit, joihin Luciakin kuuluu, ovat feministisestä näkökulmasta kiinnostavia naishahmoja - naisia, jotka kieltäytyivät alistumasta perinteiseen naisen rooliin vain vaimona ja äitinä. Kertomuksissa pieleen menneistä kidutus- ja raiskausyrityksistä nämä naiset myös pitivät kiinni - jumalallisten ihmeidenkin avulla - oman ruumiinsa koskemattomuudesta (ainakin tiettyyn rajaan asti). Myöhemmillä vuosisadoilla, kun kristillinen luostarielämä syntyi ja kehittyi, näillä naisilla oli enemmän mahdollisuuksia omistaa elämänsä, paitsi Jumalalle, myös lukemiselle, kirjoittamiselle ja muille akateemisille harrasteille. Kolmanneksi, pyhimyslegendat yksityiskohtaisesti kuvattuine kidutuskohtauksineen olivat antiikissa ja keskiajalla kauhukirjallisuutta, jonka lukeminen ei herättänyt vain hurskaita ajatuksia, vaan myös sallittuja kauhunväristyksiä.
Pyhän Lucian päivän kortti. Kuvan lähde näitäkin kortteja myyvä kauppa, http://www.greetingcarduniverse.com/holiday-cards/st-lucias-day-feast-of-st-lucia-cards/feast-of-santa-lucia-577297 |
Huom! Loppuun Luciaan liittymätön jouluaiheinen muistutus: jos haluat lähettää joulukortteja halvemmilla joulupostihinnoilla, tänään on viimeinen lähetyspäivä! Tarkempia tietoja joulupostin deadlineista löytyy Itellan joulupostisivuilta.
Lucian päivän uskominen vuoden lyhimmäksi juontaa käsittääkseni jurensa juliaanisen kalenterin ajoilta. En ole kovin tarkasti tutustunut aiheeseen, mutta ilmeisesti juliaaninen vuosi oli piirun verran liian pitkä, ja niinpä aurinkovuoden tapahtumat siirtyivät pikku hiljaa yhä aiemmille päivämäärille. Luciakin sijoittui alkujaan talvipäivänseisauksen kohdalle ja hilautui sen mukana vähitellen takaperin kalenterissa. Gregoariaaniseen kalenteriin siirryttäessä Luciaa ei sitten enää siirrettykään talvipäivänseisauksen mukana oikealle paikalleen, vaan hän sai tyytyä jäämään silloiselle päivämäärälleen 13.12.
VastaaPoistaNäemmä myös Tulva nostaa esiin Lucian feministisestä näkökulmasta: http://www.tulva.fi/blogi2.php?aid=15985&k=15923
VastaaPoista