keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Tytöt leikkii nörttiä - aidosta ja feikistä nörttiydestä.



Nörttityttöihin kohdistuva vihamielisyys on mielenkiintoinen ilmiö internetissä. Perinteisesti miehisissä ympäristöissä toimiminen ei ole välttämättä ihan yksinkertaista. Vaikka itse en ole henkilökohtaisesti kokenut negatiivista palautetta, on naisnörttiyteen nihkeästi suhtautuva kulttuuri selvästi edelleen olemassa. Milloin naisia ahdistellaan tai uhkaillaan, milloin näitä väheksytään ja syrjitään. Naisten kuvitellaan saapuneen miehiä myöhemmin nörttikulttuuriin ja heidän motivaatiotaan ja tietojaan asioista epäillään siksi herkästi. Onpa tolloksi oletetuille naisnörille omistettu oma meemikin: "Idiot Nerd Girl". Meemin suuriin silmälaseihin sonnustautunut tyttö on huvittanut lukijoitaan vuodesta 2010 sanomalla usein typeriä asioita nörttikulttuurista, jota muka fanittaa. Tällaisia ovat esimerkiksi "I'm a total computer geek (uses Internet Explorer)" ja "I love Zelda -  he is so cool". Idioottinörtin tyhmyyden ja erehtyväisyyden selittäminen sukupuolella on meemin mukaan luonnollisesti täysin hyväksyttävää. Nörttiasioista mitään tietämätön stereotyyppi on tietysti nuori ja naiivi tyttö ja tämän typeryyden osoittaminen hillittömän hauskaa. 

Meemi on jo pari vuotta vanha, mutta nousi vähän aikaa sitten uudellleen tapetille muutamien aihetta sivunneiden kirjoituksien ohessa. Kuva tuntui sopivan feikkinörttityttö-ajatuksen oheen, jopa kuvituskuvaksi. "Feikkinörttityttö" on tämän vuoden puheenaiheita akselilla “naiset ja nörttiys” ja se on yksi tapa nimittää naista, joka ei ole nörtti, vaikka niin luuleekin. Se on ehdottoman negatiivinen ja väheksyvä ilmaus, jota käyttävät vapaasti niin miehet kuin oikeiksi nörteiksi itsensä käsittävät naisetkin. Pitkin vuotta nettiin onkin tipahdellut kirjoutuksia siitä, kuinka nörttikulttuuriin on pesiytymässä feikkiyden siemen ja kuinka näistä feikeistä naisnörteistä tulisi päästä pikapikaa eroon.

Meemin nörttityttö yhdessä Edidinin versioista.
Aihetta lähestyi näkyvästi ensimmäisenä Forbesin kirjoittaja Tara Tiger Brown artikkelillaan "Dear Fake GeekGirls: Please Go Away". Artikkelissa Brown purki turhautumaa kohdistuen nimenomaan naisiin, jotka hänen mielestään teeskentelevät nörttiyttään tai jotka nimittävät itseään nörteiksi liian löyhin perustein. Brownin mielestä olikin tärkeää vetää rajat sille, mitä on oikea nörttiys ja miten oikeaksi nörtiksi voisi tulla.

"Being really passionate or skillful at something is not something you can fake; it takes a lot of hard work to be a geek. Being a geek isn’t something you so much decide to do, but realize you are after the fact. People who are obsessed with something often don’t even know it until others point it out to them, they are just doing what they like without thinking about the how or why."

Brownin käsitys nörtteydestä on hyvin perinteinen ja suhteellisen kapea. Nörtin ei sovi pitää itsestään tai nörttiydestään meteliä (kuten Idiot Nerd Girl yllä). Oikeastaan nörtin ei ole edes sallittua huomata omaa nörttiyttään, vaan toisten tulee osoittaa nörtille, että tämä todellakin sellainen on. Nörttiys nostetaan kirjoituksessa saavutukseksi, joka pitää ansaita verellä, hiellä ja vuosien perehtymisellä. Paheksuvia katseita voi heitellä nykyiseen nörttikulttuuriin, jossa kaikki on niin kovin helppoa, ja sitä myöten epäaitoa. Samaan aikaan todelliset nörttiympyrät näyttäytyvät salaseuran kaltaisena sisäpiirinä, johon kuulumisesta on syytä olla todellakin hyshys hiljaa. 

Paitsi, että moinen piirielitistisyys on melko luotaantyöntävää, se aiheuttaa huomattavia ongelmia oikeassa nörttikulttuurissa, eikä vähiten sillä, että se rajaa moisilla määritelmillä pois mm. allekirjoittaneen ja kaikki muutkin, jotka eivät ole ajaneet kirjoittajan hyväksymää nörttiajokorttia haltiakielen, tietokoneiden tai minkä tahansa nörttiharrasteen riittävillä meriiteillä. Tärkeintä ei näytäkään olevan siis koota nörttijoukkoja yhteen, vaan saada nimenomaan feikit, huonot ja epäkelvot yksilöt (tytöt) savustettua pihalle. Brownin ehdotus siitä, että feikkaavat nörtitytöt tulisivat kaapista ulos ja kutsuisivat itseään rehellisesti satunnaiseksi harrastajaksi muistuttaa kovin tuttua peliharrastaja - satunnainen pelaaja -jakoa, jota näen peliympyröissä tapahtuvan jatkuvasti. Oli tapaus mikä hyvänsä, Brownin kaltaiset portinvartijat ilmoittautuvat usein palvelukseen innokkaasti valmiina määrittelemään, mitä se nörtti sitten oikeastaan tarkoittaakaan. Kuten pelaaminen, myös nörttiys on todellisuudessa hyvin vapaasti määriteltävä käsite. Ja niin sitä käytetäänkin: vapaasti, kertomaan, miksei juuri jokin tietty henkilö voi olla nörtti tai miksi johonkin ihmisryhmään tulee suhtautua lähtökohtaisesti nuivasti. 

Feikkiyden ja nörttiyden määrittely on toki saaneet vastakaikuakin. Mm. pelitoimittaja Leigh Alexander on julkisesti paheksunut Brownin puheita haitallisina, erityisesti nuorten tyttöjen ollessa kyseessä. Feminspiren kirjoittaja Rachel Edidin puolestaan päätti kaapata alkuperäisen “Idiot Nerd Girl”:n naisten haltuun vaihtoehtoisilla versioillaan, joissa nörttityttöihin kohdistunutta puhetta lähdettiin kritisoimaan meemin itsensä avulla. Nyt "Idiot Nerd Girl" voi sanoa asioita kuten "In your subculture, reappropriating your icons" tai "Rage on nerds, here to stay". Twitterin kautta levinnyt idea onkin ollut välitön menestys ja on sittemmin onnistunut herättämään haluamaansa keskustelua (joskin myös kritiikkiä) nörttityttöjen hankalasta asemasta nörtteinä ja näihin liitetyistä epäreiluista stereotypioista. 


Heruttavat feikkinörtit

Bob Suicide ja kohtalokas väärä ote.
Feikkinörttiyden K18-versiosta, “seksikkäästä” feikkinörtteydestä on puhuttu Nörttitytöissä aiemminkin. Anitta Kivirannan ansiokas kirjoitus nörttityttöjen himoituista pipareista toi käsitteen ns. käsiemme kosketeltavaksi. Feikkinörttiys liittyi Anittan kirjoituksessa nörttityttöfantasioihin, joissa voimakkaasti mystifioitu nörttityttö edustaa nörtin “unelmanaista”. Kuten arvattua, nörttityttöjen nörtticred, uskottavuus on jälleen koetuksella. Huhu kertoo, etteivät nörttipiireissä pyörivät naiset olisi oikeasti kiinnostuneita nörttiasioista, vaan ehkä huomiosta, maineesta tai rahasta, tai muusta sen sellaisesta, mikä naisia nyt viehättääkään.

Jokin aika sitten aihetta päästiin taas puimaan, kun CNN.comin Joe Peacock bloggasi nörttityttöjen vaarasta otsikolla "Booth Babes Need Not Apply".  Hän ilmaisi kirjoituksessaan, että vaikka kunnioittaa kyllä oikeita nörttityttöjä, halveksuu hän syvästi naisia, jotka tulevat coneihin heruttelemaan nörttejä pelkästään sillä pätevyydellä, että ovat seksikkäitä. Peacock onnistuikin tiivistämään tämän, nörttimiehiltä usein kuulemani huolenaiheen ytimen hyvin pariin lauseeseen.

"As a guy, I find it repugnant that, due to my interests in comic books, sci-fi, fantasy and role playing games, video games and toys, I am supposed to feel honored that a pretty girl is in my presence. It’s insulting."

Peacock on oikeassa. Puhuttaessa booth babeista, promotytöistä, on koko ajatus täysin vinksahtanut ja vanhanaikainen. Ainoastaan ihminen, joka ei tajua todellisesta nörttimiehestä tai nörttikulttuurista mitään voi kuvitella, että pelkän kauniin tytön vilauttaminen conissa saa aikaan yleisöryntäyksen. Paitsi, että booth babejen käyttäminen olettaa miehet tissien perässä juokseviksi ressukoiksi, se eksploittaa naisia ja karkoittaa naisnörttejä. Peacock ei kuitenkaan puhu ainoastaan promotytöistä. Hän puhuu conikävijöistä, joiden olettaa kyttäävän coneissa miehiä sillä olettamuksella, että nämä huumaantuvat saamastaan huomiosta. Ja tässä vaiheessa asiasta tulee ongelmallista. Joskus nämä naiset yrittävät Peacockin mukaan naamioitua nörteiksi laittamalla päälleen Batman-paidan tai vastaavaa geneeristä, jota eivät oikeasti fanita. Eivätkä saalistajat, kuten Peacock heitä nimittää, rajoitu tavallisiin kansalaisiin. Ajatus laajennetaan saman tien koskemaan myös esiintyvillä aloilla toimivia nörttinaisia. Peacock mainitsee feikkinörteiksi mm. Olivia Munnin ja kaikki Frag Dollsit. (Frag Dollsit, Ubisoftin naisista koostuva pelaajaryhmä on sittemmin saanut Peacockin anteeksipyynnön, kun Peacock on käsittänyt, etteivät nämä ole palkattuja malleja, vaan ihan oikeasti pelaavat). Felicia Day sen sijaan läpäisee seulan riittävällä panostuksellaan nörttikulttuurin hyväksi, hieman Brownin mainitseman ansaitsemislogiikan mukaisesti. 

Peacock todellakin vetää rajaa "oikeiden ja feikkien" välille perustuen hyvin vähän mihinkään faktuaaliseen eroon. Sen sijaan hän olettaa. Ongelma onkin potentiaalisuudessa: siinä, että nainen voi käyttää seksikkyyttään hyväkseen (ja koska jotkut tekevät niin), jolloin on aina syytä epäillä, että tämä olisi paikalla vain esittelemässä kehoaan. Aktiivinen osallistuminen ja näkyvyys, tuo Browninkin huonona pitämä nörttitytön ominaisuus, luonnollisesti pahentaa feikkiepäilyksiä.

Osittain syynä epäilykseen lienee tapa, jolla naisnörttejä käsitellään medioissa. Esimerkiksi Megan Foxin LOTR-tietämykseen ja sarjakuvaharrastukseen liittyvässä uutisoinnissa pyritään korostamaan, että nörttien on fyysisesti täysin mahdoton olla lakoomatta tämän naisen edessä, tietäähänhän lembasista ja muusta sellaisesta. Lehdistölle, ja kenties suurelle yleisölle, nörtit ovatkin edelleen hikisiä peikkoja, joiden pieni pää räjähtää onnesta, jos he saavat tietää, että joku nainen, vieläpä kaunis sellainen, voisi olla nörtti. Tällainen asetelma herättää jos jonkinlaisia kysymyksiä. Ei siis ihme, että miehet ovat niin vihaisia, ja juuri näille naisille. 

Geekdom: Level 1.
Koska feikkaavien naisten ja markkinamiesten salaliitto on joka puolella, tietyt nörttimiehet päättävät lähteä liikkeelle olettamuksesta, että heitä yritetään aina vain pissiä silmään. Naiselle tällaisessa ympäristössä on luonnollisesti hyvin rajoitetusti toimintamahdollisuuksia. Feikiksi voi paljastaa pienikin virheliike. Aiemmin bloggaamassani tapauksessa esimerkiksi pinup-ryhmä Suicide Girlsin jäsen toi videopeliharrastukseensa liittyvän asereplikan kuvauksiin, mutta piti sitä väärin käsissään. Tämä yksin riitti todistamaan, että tyttö olikin feikki, ja valtaisa kritiikki pääsi riepottelemaan kyseisen mallin uskottavuuden riekaleiksi. (Eikä maineen puhdistaminenkaan oikein onnistu, kun henkilökohtaiselle epäonnistumiselle omistettu  "Idiot Nerd Girl"-meemi on jo syntynyt.) Peacock ei ole siis ainut, jonka mielestä kaikki jollain tavalla nörttiyttään esille tuoneet julkkisnaiset ovat feikkinörttejä. On olemassa videoita kuten "Hot women pandering to nerds" , joihin on leikattu tunnettuja nörttinaisia, kuten WoWittaja ja cosplay-harrastaja Adrianne Curry, sarjisnörä Megan Fox, tai vaikkapa Star Trek-fani Rosario Dawson (puhumassa klingonia). Kaikkien oletetaan tietenkin olevan feikkejä, sama se kuinka vakuuttavilta heidän esityksensä vaikuttaa tai millä tavalla asiasta keskustellaan. Myös näyttelijä Aisha Tyleria on con-esiintymisensä vuoksi epäilty epäaidoksi. Mitä hän ei toki ole. Mutta hän on nainen, kaunis sellainen, joten on ihan okei raivota. Koska hän voisi olla.

Olen varma, että Peacock näki ottavansa kantaa tärkeään asiaan. Asia on kuitenkin paljon problemaattisempi kuin Peacock itse ymmärtää. Samalla kun hän arvailee naisten motivaatioita coneissa pyörimiseen, oletetaan monista "ihan oikeista" nörteistä samanlaisia asioita ilman syytä. Kun naiset jo kokevat syrjintää kaikilla nörtteyden osa-alueilla, ei ole välttämättä kovin rakentavaa lähteä väittämään nörttinaisia feikeiksi tai käskeä heitä painumaan kuuseen. Luonnollisesti Peacockin (jo muutenkin naisia esineellistävän ja vihamielisen kirjoituksen) saama palaute on ollut hyvin tulikivenkatkuista, josta musertavimpana esimerkkinä John Scalzin vastine

Molempia edellä mainittuja tapauksia yhdistää se, että nainen nörttinä näyttäisi sijoittuvan oletusarvoisesti feikin ja oikean nörtteyden välimaastoon, kun taas miehet ja pojat ovat alusta asti turvallisesti nörttivyöhykkeellä ilman epäilyksen häivääkään. Jos nainen "paljastaa" feikkeytensä tekemällä virheliikkeen tai jollain tavalla feilaamalla nörtteytensä, hänet pudotetaan armotta feikkikategoriaan. "Oikeat nörtit" kuten edellä mainittu Felicia Day ansaitsevat tiensä nörttivyöhykkeelle, jolla epäilystä yllättäen seuraakin sanktioita. Muut naiset ovat credinsä ansaitsemiseen asti jumissa no-nerd-landillla, sertifikoitujen suurnörttien kärkkäästi valvovien silmien alla. On melkoisen surullista, että naisia pidetään edelleen niin epätodennäköisinä nörttikulttuuriin tulijoina, että näiden oletusarvoksi on muodostunut tämä kummallinen not-quite-geek.


Epänörttien tahraama alakulttuurimme?

Kun nörttipiireihin nyt ilmeisesti lappaa roppakaupalla “epänörttiä” porukkaa, on eräille selvästikin hyvin tärkeää tunnistautua itse nörtiksi. Helpoiten tämä tehdään tarjoamalla kontrastia feikeistä. Varsinkin naisten kohdalla on suljettava pois mahdollisuus, että näiden ihmisten omaa nörtteyttä epäiltäisiin. Ehkä siksi myös kritiikkiin vastaavat yleensä muistavat mainita omat nörttiuskottavuutensa (paitsi ihanainen Lesley Kinzel, joka päätti sen sijaan listata feikkipiirteensä). Tietenkään todellisuudessa ei ole mitään nörttirankingia. Kukaan ei pidä kirjaa nörtillisistä saavutuksista, eikä nörttiys hupene uusien nörttien myötä. Ne jotka haluavat pitää kynsin hampain kiinni nörttikäsityksestään, elävät menneessä (ja imaginaarisessa).

Joskus itsekin ihmettelen...
Nörttiys on käynyt viime vuosina läpi merkittävän transformaation. Se ei ole enää pienen piirin juttu, epäsuosittua, noloa tai mitä ikinä siihen vielä 90-luvulla liitettiin. Nörttiä ei välttämättä tunnista ulkonäöltä, eikä hän sovi enää stereotyyppeihin. Osasyynä tähän on se, että harvempi on elokuvien supernörtti, ja nörttejä on nykyisin yksinkertaisesti vain enemmän. Koko nörtteyden kategorinen määritelmä taistelee olemassaolostaan nyt, kun melkein jokainen tekee jotain nörttiä, ja tämä varmasti hämmentää niitä pitkän linjan nörttejä, joille nörtiksi identifioituminen on kovin tärkeä osa elämää. Ymmärrän myös, että niille nörteille, jotka ovat joutuneet kärsimään nörtteydestään nörtti on vaikeuksien kautta ansaittu arvomitali. Valitettavasti sekään ei kuitenkaan anna oikeutta lähteä määrittelemään muiden nörttiysastetta. Kutsun itseäni peliharrastajaksi täysin riippumatta siitä, mitä pelejä tai kuinka paljon niitä pelaan. Roolipelaaja olen ollut ensimmäisestä pelisessiosta lähtien. On ihmisiä, jotka imevät voimaa siitä, että heidän harrastuksensa on epäsuosittu tai underground, mutta tough luck. Tämä juna meni jo.

Ja mitä feikkinörtteihin tulee. Kyllä, aivan varmasti on olemassa ihmisiä, jotka "vain alkavat" tai "pukeutuvat nörteiksi", taktikoiden tai muuten vain (Olivia Munn useimpien epäilysten etulinjassa), mutta niin on jokaisessa yhteisössä. Nuo ihmiset tulevat aina olemaan olemassa ja aina he tulevat saamaan myös rankkaa palautetta, kuten huomattua. Mikään ei estä ärsyyntymästä. Ei kaikesta tarvitse tykätä. En minäkään tykkää. 

Pitää kuitenkin ihmetellä, miksi "feikkinörteistä" ja naisista kirjoitetaan niin mielellään näin vihamielisesti ja yleistäen? Pyritäänkö niiden avulla oikeasti vaikuttamaan rakenteisiin (kuten tapahtumien booth babe -kulttuuriin, fetisistymiseen ja kaupallisuuteen) vai rajoittamaan yksityisten ihmisten nörttikäyttäytymistä? Saisivatko ihmiset ihan vain olla, ennen kuin heitä syytetään erinäisistä asioista? Ongelma julkisessa keskustelussa ja oletetussa feikkiydessä on lisäksi se, että on, kuten todettua, mahdoton lähteä vetämään rajoja oikeiden ja feikkien välille, enkä missään tapauksessa suosittele lähteä arvailemaan toisen ihmisen feikkiastetta saatika kieltämään näitä tulemasta paikalle. Ei edes, vaikka ihminen tekisi virheitä. Ei edes, vaikka ihminen kierisi alasti konsolinjohdoissa. (Joskaan en myöskään kannusta siihen. On huomattavasti parempia keinoja edistää nörttityttöyttä.) Nörtteyden ei pitäisi olla mikään suljettu klubi, missä toista arvostellaan ja määritellään ulkoa päin, aivan kuten nörteille itselleen on tehty. Tilaa pitäisi olla monenlaisille harrastajille. Niin että voisimmeko kaikki olla nyt vain onnellisesti nörttejä, ilman tarvetta karkoittaa joukostamme ihmisiä, jotka eivät kykene muka täyttämään kaikkia epärealistisista ehdoistamme?

69 kommenttia:

  1. En nyt sanoisi että miehetkään automaattisesti "ansaitsevat" nörttistatustaan. Tämä ilmiö nyt johtuu vain siitä että vanhat nörtit kokevat identideettinsä rakoilevan kun underground-kulttuurista tuleekin valtavirtaa. Suomessa ehkä näkyvin aikainen merkki tästä oli Assemblyn jakaantuminen alhaiseen kynäriin aikaansa tuhlaavaan gamer-rahvaaseen ja sitten tähän Aitoa nörtteyttä edustavaan skenepoppooseen. Ja ihan ilman sukupuolikysymystä. Gamer-porukkakin on rakoillut kasibittisen Nintendon ajoista lähtien kasuaaleihin "konsolipeeloihin" ja niihin tosinörtteihin jotka pelaavat pc:llä niitä oikeita pelejä. Omaa identideettiä alakulttuurin edustajana yritetään pönkittää säälittävillä "olin nörtti ennen kuin se oli cool" -heitoilla kun muutakaan ei lopulta keksitä. Se, että naiset ovat suurin joukoin (ainahan osa naisista on pelannut roolipelejä ja näprännyt tietokoneilla) lähteneet mukaan nörttikulttuuriin on vain merkki siitä että alakulttuurista on tullut valtavirtaa ja ryhmäidentideettiä itselleen kaipaava joutuu etsimään itselleen syrjäisemmän lokeron missä määrittää oma paikkansa. Ja sekös kun kismittää niin on hyvä kiukutella niille jotka tätä muutosta selkeimmin edustavat.

    VastaaPoista
  2. En ihan kokonaan jaksanut lukea, koska oli niin jäätävän pitkä kokonaisuus.

    Päälimmäisenä itselle ainakin osuu se, että onko tässä nyt kirjoittajaa itseään jossain elämän aiheessa loukattu? Vai onko hän vain "mielensä pahoittanut", koska niin pitää tehdä?

    Itse en nimittäin näe "feikki se ja se", minään sukupuolisena liikkeenä. Onhan näitä feikki nörtti poikiakin.. ne ovat niitä joita nämä feikki nörtti tytöt taas etsivät. Koska lyödäämpä "I love nerds, feikki nörtti tyttö" samanlukon taakse kuin hieman ylipainoinen, pullonpohja silmälaisella varustettu, ikuisen akneen riivaama ja hengityksen, jolla voi tappaa undulaatin vielä viiden metrin päästä, oikea nörtti poika, niin veikkaampa ettei sieltä yhdeksänkään kuukauden päästä tule kolmea tai useampaa pihalle.

    Feikki on feikki. Tyttö jolla on raamikkaat klasit ja käteen kirjoitettu "Nerd", ei tee hänestä sen nörtimpää kuin meikäläisestä haalarin ja kypärän pukeminen rallikuskia.

    Nörtti on nykynen Ernu enemmänkin meikäläisen mielestä. Ei se mua sinällään haittaa, mutta se on huvittavaa, että pyritään olla erilaisia ryhmässä.. vaikkei edes sellaisia oikeasti oltaisikaan. Hieman tässä kirjoituksessa ollaan myöhässä, koska enemmän ja vähemmän nämä "nörtit" alkavat jo siirtymään hipstereiden lahkoon.

    Miksi sitten noille feikki nörtti tytöille vain naureskellaan ja jätetään feikki nörtti pojat rauhaan. Noh, pelaajia on paljon ja vaikkakin joidenkin tilastojen pohjalta tarkasteltuna sukupuolien määrä on lähestymässä toisiaan (näin lukuina, kun tosi nörtihän ei tyttöä saa =). Niin veikkaampa vain että enemmän ja vähemmän pelaajatyttöjen osuus on enemmänkin casuaalia toimintaa (ei nörttejä).. esim pelaaja yhteisö jossa itsekin toimin, on vain muutama hassu tyttö satojen poikien seassa. Lisäksi feikki nörtti tytöt on nättejä.. ja sehän nyt pelottaa joka poikaa saati sitten nörttejä. Hyökkäys on paras puolustus.

    Joten jos olet nörtti tyttö, niin keep up the good work! Mutta ei sun tartte sua apinoivia puolustaa vain siksi että näin olisit parempi ihminen.

    VastaaPoista
  3. Errtulle: Nörttityttöblogissa on useita eri kirjoittajia, tästä aiheesta kirjoitettiin tänne tällä kertaa lähinnä siksi että ilmiö on mielenkiintoinen ja se on ollut paljon esillä netissä. Jos olisit lukenut koko ilmiötä esitelleen tekstin, se olisi valjennut sinullekin. ;)

    VastaaPoista
  4. Omasta mielestäni aivan liian usein "nörtteys" liitetään pelaamiseen. Se, että tyttö/poika pelaa +4h päivässä ei tee hänestä millään asteella nörttiä. Oma käsitykseni nörtistä on henkilö joka tajuaa tekniikan päälle myös jotakin. Valitettavan usein törmää näihin "HC-gamer" ns.nörtteihin, jotka eivät osaa edes näytöohjaimen ajureitaan päivittää. Pelin asennuksetkaan ei onnistu ilman steamiä.

    Anyway, ihan mukava lukea tämmöinen artikkeli naisvinkkelistä. Lisää naisia kaivataan rintamalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta :) Tuohon määritelmään onkin Anitta jo täällä kommenteissa vastannut.

      Poista
  5. Vilkaisin tuossa blogianne laajemmin ja huvituin kun huomasin että ylläpito itsekin vahvistaa ajatusta siitä että tyttönörttiydessä on tasoja ja jaottelua "todellisiin tyttönörtteihin" ja "hirveisiin pissiksiin". Onko blogistien identifioituminen tyttönörteiksi sitten oman ryhmäidentideetin hakua alakulttuurin sisällä vai huomiohakuisuutta? Tämä olisi nimeltään "nörttiblogi" jos sukupuolella ei olisi väliä kirjoittajille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mikko,

      Naisnörttiblogin luominen ja nimeäminen on kyllä ihan puhtaasti huomiohakuisuutta. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän artikkelin aiheen eli nörttipiireissä naisiin kohdistuvien paineiden ja ajoittaisen vähättelyn ja ulkopuolittamisen kanssa. Emme hae toisistamme vertaistukea tai yksinkertaisesti vain halua tutusta toisiin omaa sukupuoltamme edustaviin nörttikavereihin. Olemme puhtaasti huomiohakuisia.

      Nörttityttöjen arvosteluasteikossa on myös kyse ihan puhtaasti muiden nörttinaisten rateamisessa. Arvosteluasteikko ei ole humoristinen, saatika ironinen, ja sillä arvostellaan ehdottomasti vain muita nörttinaisia ei siis esimerkiksi erilaisia kulutushyödykkeitä. Ja lisäksi arvosteluasteikkokin on huomiohakuinen.

      Tämän blogin nimi olisi "Nörttiblogi", jos sukupuolella ei olisi mitään yhteiskunnallista merkitystä. Tai ehkä sen nimi olisi vain "Huomionhakublogi".

      XOXO

      Poista
  6. Se, minkä sekä Mikko että Errtu unohtaa on se, että me emme elä vakuumissa. Se, että kaikki valitukset feikkinörteistä kohdistuu aina ja nimenomaan naisnörtteihin tekee siitä jo määritelmällisesti sukupuolittunutta. Ja se ei vaikuta pelkästään feikkinörtteihin, vaan myös ihan aidosti nörtteihin tyttöihin. Se käy pitemmän päälle hemmetin rasittavaks joutua jatkuvasti todistelemaan geek crediään tai joutua suljetuksi keskustelun ulkopuolelle. Ja koska kaikessa keskustelussa kaikki epäily kohdistetaan nimenomaan nörttityttöihin, myös käytännössä suurin osa geek cred -epäluulosta kohdistetaan avoimesti ainoastaan tyttöinä tunnistautuviin. Sit kun tytön geek cred todetaan riittäväksi, seuraa ihmettelyä kuinka sitä on joku ihmeellinen yksisarvinen, jota ei pitäis olla olemassakaan.

    Ja btw Errtu, jollet ole henk koht tavannut tai kuullut kaikkia pelaajayhteisösi jäseniä, siellä on luultavasti paljon enemmän naisia kuin kuvittelet. Itse ainakin kuljen usein anonyymeissä paikoissa "miehenä"/sukupuolineutraalina eli oletetusti miehenä juuri siksi että rupes toi jatkuva epäily vituttamaan niin paljon sillon kun haluaa vaan jutella peleistä.

    VastaaPoista
  7. > jotka ovat joutuneet kärsimään nörttiydestään, nörtti on vaikeuksien kautta ansaittu arvomitali.

    Laitetaan vaikka näin. Vaikka joltain ohimennen sattuisit kuulemaan vaikkapa päivätyöstäni tai harrastuksistani, jos tuntemattomana erehtyy kutsumaan mua väärässä paikassa "nörtiksi", todennäköisempi seuraus on nenän murtuminen kuin jaettu naureskelu. Riippumatta siitä, miten lausujasta termimäärittelyistä. Näin edelleen kolmekymppisenä, "kypsänä aikuisena".

    Mun on jotenkin mahdoton käsittää, miten ihmeessä ihmiset jotka mielestään symppaavat ja "jakavat mun kokemusmaailman ja maailmankuvan" voi ylipäänsä kokea nörtteilyn muuna kuin jatkuvana kiusaamisena, vähättelynä ja syrjintänä. Joo, kyllä itsekin yritin käydä läpi sen pride-vaiheen, mutta siitä kasvaa yli. Riippumatta seurasta, ihmiset klikkiytyy ja sulkee "toiset" ulkopuolelle. TKK:lla on varsin paljon "nörttiä" porukkaa, mutta aina löytyy ne jotka "vaan on liian friikkejä ja urpoja", joiden kanssa ei tarvitse leikkiä. Nämäkin tyypit voivat löytää toisensa, mutta edelleen onnistuvat eristämään ne kaikkein autistisimmat ja sosiaalisesti kömpelöimmät yksilöt omiin nurkkiinsa. Vaikka kuinka olisivat saakelin lahjakkaita savant-neroja ja taiteilijoita.

    Joku conittaminen ja "kulttuurin muodostaminen" on sinänsä täydellinen antiteesi introvertille ja epäsosiaaliselle nörttiydelle. Kuntouttavaa, ei ehostavaa toimintaa.

    Toisille siunaantuu tämä "arvonimi" pitkälti aivan eri syistä, kuin harrastuksista tai lahjakkuudesta jossain stereotyyppisessä asiassa. Monet lahjakkaat fyysikot kellottaa korkeita tuloksia AS-mittauksissa, monilla on pitkä historia kiusaamisen uhrina olemisesta ja sosiaalisesta syrjimisestä. Vielä useampi fyysikko on hyvä tieteentekemisessä että pystyy myös handlaamaan itsensä sosiaalisesti. Nörtti-pride korostaa lahjakkuutta ja nostaa nämä "vähän herttaiset outolinnut" jalustalle, samalla marginalisoiden ne tyypit joiden takia ylipäänsä koko termin "haltuunottaminen" olisi tarpeellista.

    Koko ajatus siitä, että "nörttiys" tai "nörttikulttuuri" on joillekkin valinnaista on varsin rienaava näkökulmasta, jossa nörttiyttä on aina joutunut (ja edelleen joutuu) pitämään eräänlaisena kehitysvammana. (Mutta näinkään ei toki saa sanoa, koska nörtti on arvonimi ja hieno juttu ja kehitysvammaisilla on oikeasti vaikeaa...)

    Nörtti on leima josta moni yrittää päästä pois. Mun näkökulmasta ne tyypit jotka näkee sen "voimaannuttavana" tai "kulttuurina" on jossain ihan toisessa ulottuvuudessa, enkä yleensä usko moisten kokeneen samoja kokemuksia, joista kohkaavat.

    "Yhyy, nörttejä (vaikka olisivatkin tyttöjä ja kiusaajana muut "nörtit") kiusataan!"

    ["YOU DON'T SAY!" -meemi]

    Jos harrastat tietokoneita, fiksumpi termi lienee esim. "tietokoneharrastaja" tai modernisti korrekti "dataaja". Jos tykkää sarjakuvista, sarjakuvaharrastaja toimii ihan hyvin.

    Saa ihmiset sanoa itseään vaikka paaviksi jos haluavat. En kuulu kirkkoon, niin se ei häiritse. Mutta tykkään tekniikasta, minulla on paljon vaikeuksia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa ja olen aivan liian introvertti. Mun mielestä ei ole ok, kun ihmiset joiden kokemusmaailmaa en mielestäni jaa arpoo mimmoinen käytös on hyvää tai ei-hyvää ihmisryhmälle, johon minut vastentahtoisesti on aina liitetty.

    Eipä siinä. Kaikkea ei voi saada ja tiedän ettei minulla ole sen enempää oikeutta määrätä muiden ajatuksenjuoksua. Enkä tykkää kiusaamisesta. Vaikka tässä tapauksessa miellänkin kirjoittajat ja kirjoituksen kuvaamat naiset lähinnä vaikeuksia kerjääviksi. ;) Ja happamasta tekstistä huolimatta fanitan suuresti ajatuksia herättävää blogianne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että fanitat PhD. Pus. <3

      Ironista, että samaan aikaan kun toiset yrittävät päästä nörttileimasta eroon, toiset yrittävät sitä (epätoivoisesti?) ansaita. Ja usein vielä tuntuu, että juuri ne, jotka väitetysti yrittävät päästä nörttileimastaan epätoivoisesti eroon, samalla toimivat portinvartijoina sille, että kukaan "feikki" ei saisi itseään nörtiksi nimittää. Hassua, vai mitä?

      Poista
    2. > Ja usein vielä tuntuu, että juuri ne, jotka väitetysti yrittävät päästä nörttileimastaan epätoivoisesti eroon, samalla toimivat portinvartijoina sille, että kukaan "feikki" ei saisi itseään nörtiksi nimittää. Hassua, vai mitä?

      Ei se mun mielestä ole hassua. Mä nään sen varsin johdonmukaisena sikäli, että mun mielihalua (nörttileimaamisen lopettaminen) ei palvele se, että toiset tieten tahtoen haluaa vakiinnuttaa termin osaksi perusjargonia.

      Poista
  8. Se, että jonkun pitää ylipäänsä todistella nörttiyttään tai nostaa itsensä "nörtiksi" on jotenkin niin epä-nörttiä kuin olla ja voi.

    Ne tyypit joita itse lukisin kerhoon joko sivuuttavat täysin muiden tyrkkäämän leiman tai pyrkivät siitä eroon. Lauman löytäminen, joka ymmärtää ko. herjaa olla käyttämättä on tosi jees.

    Tyyppi joka haluaa nimittelyä = feikki. Sukupuolesta riippumatta.

    (My $0.02, saa olla eri mieltä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo about näinhän se menee. Ei introvertti (joka taitaa olla muodikas nimitys "nörtille") välitä vastapuolen sukupuolesta ellei kanssakäyminen ole sukupuolista. Ihan sama onko työkaveri nainen vai mies; joko se osaa tai sitten se ei osaa.

      Miksi sitten niin moni työkavereista ON miespuolisia? Kulttuurin painolasti, yhteiskuntarakenteet, systeemi jne. En usko aivoeroihin.

      Samalla täytyy sanoa, etten ole montaa tällaista "feikkinörtti"-tekstiä lukenut miespuolisilta kirjoittajilta. Systeemi, yhteiskuntarakenteet, kulttuuri...

      Ei siinä mitään, varmasti työelämä ois järkevämpää jos sukupuolet ois tasapainossa. Kuitenkin jokainen ihminen on harmaan sävy; ei kukaan ole täysin introvertti tai ekstrovertti. Jokainen välittää ainakin vähän sekä siitä, mitä on tekemässä, että siitä, pääseekö lisääntymään. Intti on paikka, missä monoseksuaalisuus ilmenee tosi ikävästi, koska niin moni on ekstrovertti. Tavallisessa teknofirmassa missä puolet väestä on autistiohjelmoijia monoseksuaalisuus ei juuri vaikuta. Mutta kyllä se vaikuttaa sittenkin edes sen vähän.

      Että tervetuloa vain nörtteilemään, ei kannata ottaa paineita siitä mihin kategoriaan kuuluu. Keskittyy vain tekemään sitä, mikä tuntuu hyvältä.

      Poista
  9. Kiitos kommenteista!

    Mikko, puhut täyttä asiaa. Jako oikeisiin ja feikkeihin on selvästi juurikin yritys korostaa oman nörttiytensä ylivertaisuutta ja erottautua näistä uusista feikeistä nörteistä. Sukupuoliasia tuli mukaan mainitsemistasi syistä ja osiksi siksi, että naisia pelaajaympyröissä pidetään edelleen juurikin enemmän casuaalina. Ja casuaalista puhutaan juurikin vähäisimpinä alakulttuurin ei-niin-oikeina edustajina. Lainaamassani tekstissä kritiikki kohdistui myös nimenomaan naisiin. Todellakin, aina on jotain minkä kautta eroa tehdään, olipa se juuri tuo pc-konsoli-jako tai muu. Kiitos Mikko hyvistä ajatuksista.

    Errtu, mielenkiintoinen teoria sinulla minusta. Koko kirjoitukseni pointti on toive olla tuomitsematta ihmisiä, esimerkiksi nörttikulttuurissa toimivia tyttöjä ennalta ja valmiiksi. Jos tyttö laittaa lasit päähän ja kirjoittaa käteensä nerd, se ei automaattisesti tarkoita, että hän olisi nörtti, mutta ei se myöskään tarkoita, etteikö hän olisi. Idiot Nerd Girl -meemin uusissa versioissa näkyy niitä vaatimuksia ja olettamuksia, joita "aloitteleviin" nörttityttöihin kohdistetaan. On aina joku kertomassa, ettei joku ole tarpeeksi nörtti, tai että tämä on feikki, koska ei esimerkiksi tiedä tarpeeksi fanittamistaan asioista. Vaikka nörttiys olisi pelkkää pukuleikkiä, se on kuitenkin hyvin vaaratonta. Sen sijaan on erittäin haitallista käydä lyttäämässä aloittelevan ja piireihin pyrkivän nörtin haparoivat ensiaskeleet. Jos tyyppi ei ole oikeasti kiinnostunut asioista, hän ehkä katoaa piireistä myöhemmin, eikös? Miksi tällaisesta paikkansa etsimisestä pitäisi häriintyä?

    VastaaPoista
  10. Tuumiskelin tuossa joutessani asiaa lisää ja rupesin ajattelemaan tätä nörttiyden kokemista asiana joka pitää ansaita. Aika monella "oikealla" nörtillä on varmasti syrjityksi tulemisen kokemuksia ja kiusattuna olon historiaa peruskoulusta nörttiytensä takia. Tytöillä todennäköisesti vielä pahemmat muistot kuin pojilla. Tottahan se siltä pohjalta katsoen ottaa päähän kun on nörttiytensä takia joutunut kärsimään ja yhtäkkiä se yläasteen cool kids -porukka alkaakin nimittämään itseään nörtiksi kun se sattuu olemaan in. Toisaalta sitten yllätin itseni yhtenä päivänä valittamasta vaimolle sitä miten ihmiset kutsuvat itseään nykyään sotapelaajiksi kun vähän call of dutya pelaavat vaikka sotapelaaminen selkeästi tarkoittaa pahvin työntelyä heksakartoilla ja miniatyyrien maalailua historiallisia uniformuja orjallisesti noudattaen. Ehkäpä tässä on identideettipohdiskelun paikka itsellekin :)

    pistetään vielä tämmönen: http://www.vgcats.com/comics/images/090423.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, osa nörteistä on pudonnut nörtin kategoriaan syistä, että ei ole tullut huolituksi muualle. Osalle se on kuitenkin pelkästään nörttimäisistä intresseistä (määrittely vaihtelee) lähtöisin oleva harrastus, johon ei liity negatiivisia kokemuksia. Erityisesti nuoremmalla polvella eli nykymukeloilla, jotka eivät ole kokeneet välttämättä syrjintää (juuri termin muuttumisen vuoksi) voi olla aivan erilainen kokemus aiheesta. Monien kertomuksista näkeekin, että he ajattelevat nörtteyttä turvasatamana ja omana juttuna, johon ei sitten haluta huolia niitä "muutenkin suosittuja ja kauniita", jotka pärjäävät muuallakin. Ymmärrän hyvin, että nörttiharrastus voi olla ainut turvallinen kokemus joillekin, ja sitä sitten uhkaavat nämä kevyin motiivein liikkeellä olevilta vaikuttavat tulokkaat. Erityisesti jenkeissä tuo geek vs. jock -jako on käsittääkseni ollut perinteisesti todella jyrkkä.

      Poista
  11. Aihetta muuten käsitellään tai ainakin sivutaan avoimen datan aktivistien (nörttejä kaikki, enemmän tai vähemmän) näkökulmasta reilun tunnin päästä Helsingin Arabiassa OKFestivalilla alkavassa Gender and Diversity -sessiossa: http://okfestival.org/exclusive-diversity-a-conversation/

    VastaaPoista
  12. Enpä ole itse koskaan törmännyt tekstissä kuvattuun ilmiöön, lieneekö se sitten noita suuremman maailman ongelmia. Mun kokemukset nörttityttöilystä on ollut lähinnä hämmästyneen ihailevia, on jotenkin makeeta kun likka on kiinnostunut sarjakuvista ja nettiroolipeleistä ja sitä rataa. (Tämän huomion tunnustaminen varmaan tekee joidenkin silmissä musta just sellasen feikin munahaukan, lol.)

    Mutta hämmästyttävää kyllä, miten se voi olla joillekin niin tärkeää, että kuka on truu ja kuka on feikki - eikö vois vaan kaikkien antaa olla mitä ovat ja määritellä itseään miten määrittelevät, pukeutua miten pukeutuvat ja olla missä ja miten haluuvat. Kyllähän sen keskusteltaessa sitten huomaa missä määrin niitä yhteisiä mielenkiinnon kohteita on tai ei ole, tai onko niillä varsinaisesti väliä, jos toinen on muuten vaan hauskaa seuraa. Eikö se oo vaan mahtavaa, että sarjikset, pelit ja kaikki nää kiinnostaa yhä useampia ihmisiä, koska onhan ne nyt ihan helvetin mainioita juttuja? Tarviiko kaikelle omistautua heti kerralla 200 prosenttisesti? Kuka ees tekee niin ylipäätään?

    VastaaPoista
  13. Hieno kirjoitus Aino! Täyttä asiaa.

    Ja Errtu, jos et lukenut kokonaan, niin miten voit kommentoida pätevästi..? Tut tut.

    VastaaPoista
  14. Itse en ole tarkemmin syventynyt nörttigenreihin, enkä koe sitä tarpeellisenakaan omaan arkeeni nähden. Siten myös kommenttini tulee "ulkopuolisen" kannalta.

    Perustan nyt seuraavan osion raa'alle jaolle, että on olemassa selkeä kastijako siitä onko ihminen nörtti vai "valtavirtaa". Feikkinörtit sijoittaisin tähän yhdeksi valtavirran poikkeamaksi ja käsitänkin heidät itse tällaisina "muotinörtteinä", jotka esittävät olevansa nörttejä, koska on hienoa ja muodikasta olla erilainen. Näistä jaoista tipahdan itse auttamatta valtavirran kastiin - välittämättä siitä mitä toivoisin olevani. Myönnän, että itse kuulun niihin, jotka nauttivat siitä, että voivat rohkeasti olla omia itsejään ja myöntää olevansa jossain asioissa vähemmistöä. En silti koskaan voisi lähteä feikkinörttäilemään, sillä itse koen tipahtavani nörttijoukosta juuri sen vuoksi, etten ole tarpeeksi perehtynyt tiettyihin asioihin. Pidän kyllä roolipeleistä, pelaan niin tietokoneella kuin konsoleillakin ja olen opiskellut tietotekniikaa yliopistotasolla. Monelle entiselle peruskoulun ja lukion luokkakaverilleni tämä riittää leimaamaan minut nörtiksi. Mutta itse en koe olevani sitä, sillä osaan arvostaa nörttinaisia enkä mielestäni "tee tarpeeksi" kuuluakseni siihen joukkoon. Ja jos siihen ei kuuluta, ei sitä mielestäni kuulu lähteä feikkaamaankaan. Ja feikkaajat loukkaavat sekä aitoja nörttejä sekä heitä, jotka toivoisivat olevansa nörttejä, mutta eivät siihen kykene.

    Eräs kaverini taas on puhtaasti ja selkeästi nörttityttö. Hänen päivänsä täyttyvät sarjakuvista, peleistä ja kulttielokuvista. Hän saatta vahingossa täysin tahtomattaan pitää minullekin tunnin esitelmän jostain uudesta pelilöydöstä, joka sekoittaa yliluonnollisia kykyjä toiseen maailmansotaan. Noh, peli ei ehkä mennyt juuri näin, mutta en siitäkään hämmästyisi. Hän on erikseen opiskellut itseään kiinnostavia asioita sekä peli- että sarjakuvapuolella ja saattaa viettää yöt tutkien jonkin eläimen anatomiaa, jotta voi pirtää sen mahdollisimman oikein. Ja aivan kuten kirjoituksessakin oli, hän ei varmasti itse koe olevansa nörttityttö, me kaikki muut vaan tiedämme sen.

    Senkin vuoksi olen erityisen hämmästynyt oman siskoni saamasta vastaanotosta. Hän on yhä melko nuori ja selvästi kokee kasvukipuja peruskoulun yläluokille soluttaumisessa. Hän ja kaverinsa ovat mielestäni täysin normaaleja tyttöjä, hänen kavereistaan toinen, sanotaan nyt vaikka Liisa, ehkä hieman äsken kuvailemani nörttikaverini kaltainen kun mietin minkälaisia me olimme siskoni ikäisenä. Toinen läheinen siskoni ystävä, kutsutaan vaikka Kristaksi, taas on omiin silmiini jopa erityisen normaali ajatellen nykyisiä pääkaupunkiseudun peruskoulun tyttöjä, jotka ovat jo nyt meikanneet tuplasti pidempään kuin minä koskaan. Olisin saattanut uskoa että tätä siskoni hieman nörtähtävää, kissatyttöjä fanittavaa Liisaa olisi saatettu pitää nörttinä, mutta siskoni ja Krista ovat saaneet aivan yhtä suuren täyslaidallisen ja siskoni jopa ehkä hieman enemmän. Hän ei yritä olla nörtti ja ajattelee feikkinörttäilystä samoin kuin minä, eikä näe miksi kenenkään pitäisi yrittää olla nörtti, jos sitä ei tosiasiassa ole. Hän jopa kieltäytyi pitämästä silmälaseja koulussa vaikkei nähnyt enää puolesta luokasta taululle kuin hädin tuskin samaan aikaan kun muut ostivat "imagonörttilaseja" vain muodin vuoksi. Hänelle siis ulkopuoliset, suurimmaksi osaksi hänen itsensä ikäiset ja tytöt poikia enemmän, ovat sysäämässä hänelle feikkinörtin tai aidon nörtin leimaa vaikka hän on erityisen tavallinen tyttö - ja haluaakin olla sellainen. Siskoni tilanteessa feikki- ja aito nörtteys ovat jotain, millä voidaan jopa kiusata. Eli hänen tilanteessaan koko asetelma on juuri päin vastoin - taviksesta yritetään puskea ulkopuolelta nörttiä vaikka tyttö itse haluaa pysyä mahdollisuuksien mukaan vielä entistä tavallisempana eikä ketään yritetä tiputtaa nörtistä feikkinörtiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan yhtä nihkeä tilanne. Antaa ihmisten olla, mitä haluavat ja olla olematta, mitä muut heistä haluavat tehdä. Tsemppiä siskollesi. Voisin käydä sanomassa hänen piinaajilleen pari valittua sanaa, heidän käytöksensähän vaikuttaa konkreettisesti hyvin negatiivisesti siskosi elämään.

      Poista
  15. Työnnänpähän minäkin lusikkani tähän soppaan.

    Minut voi varmasti luokitella nörtiksi aivan kaikilla kriteereillä: pelasin 80-luvulla roolipelejä ja tietokonepelejä, kasailin tietokoneita ja ohjelmoin 90-luvulla, olin koulukiusattu, outo, sosiaalisesti ja fyysisesti kömpelö ja eristäytyvä. Kärsin kouluikäisenä yksinäisyydestä ja purin kaiken tarmoni opintoihini. Opiskelin myös ohjelmointia 90-luvun puolivälissä.

    Tänään uutisoitiin lehdissä laajalti tutkimuksesta, jonka mukaan 10 %:lla koulupojista ja n. 8 %:lla tytöistä ei ole yhtään läheistä ystävää. Uskon, että heidän joukossaan on paljon juuri sellaisia lapsia, jollainen minäkin olin. Minut pelasti masennukselta ja ahdistukselta nimen omaan se, että tutustuin kaltaisiini nuoriin - muihin nörtähtävistä asioista kiinnostuneisiin nuoriin miehiin ja naisiin. Näiden ystävien seura ja välittäminen toi elämääni sisältöä ja onnea.

    "Nörtti" on vain nimike ihmisille, jotka mielletään tietynlaisiksi: he harrastavat usein tietokonepelien pelaamista, roolipelejä ja larppaamista, lukevat genrekirjallisuutta ja sarjakuvia, katsovat tietynlaisia tv-sarjoja... Ennen kaikkea he ovat erittäin kiinnostuneita harrastuksistaan ja omistautuvat niille. Vaikka kaikki harrastukset eivät olisikaan samoja, olen itse kokenut, että tällaisten nörtähtävien ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen. On totta, että varmasti monella nörtiksi itsensä mieltävällä ihmisellä on autismispektrille asettuvia ominaisuuksia (esimerkiksi juuri fanaattiset kiinnostukset), mutta nörttiys ei ole lääketieteellinen diagnoosi. Ihmisen ei tarvitse olla tietynlainen voidakseen olla nörtti ja viihtyä muiden nörttien seurassa.

    Nörttiydessä parasta on mielestäni juurikin sen yhteisöllinen voima. Itse olen kokenut esimerkiksi Nörttityttöblogin kirjoittajakunnan erittäin mukavaksi porukaksi. Keskustelemme paljon asioista, kommentoimme ja tuemme toisiamme. Soisin, että tällainen samanlainen lämmin henki leviäisi muihinkin yhteisöihin.

    Minun mielestäni on hyvin surullista, jos tyttö kieltäytyy pitämästä tarvitsemiaan silmälaseja koulussa aivan mistä syystä tahansa. Se, että tytöt ostelevat muotisilmälaseja ei käsittääkseni niinkään liity nörttiyden tavoitteluun kuin hipster-muotiin. Korjatkaa, jos olen väärässä. Jos mahdollista, suosittelisin lämpimästi kaikille yhteisöllistä tukea kaipaaville hieman nörtähtäville naisille liittymistä Facebookin nörtti- ja geek-tytöille suunnattuihin ryhmiin.

    Itse aion vähät välittää siitä mitä joku toinen ihminen sisällyyttää sanaan "nörtti". Minä olen nörtti ja olen tyytyväinen sellaisena kuin olen ja nörttinä aion pysyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pus, Maria, ihana kommentti.

      Olen sun kanssa aivan samalla linjalla. Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee.
      Mä määrittelen itseni nörtiksi myös, ja jos se vie joltain yöunet niin voi voi. Suosittelen valeriaanaa. ;-)

      Poista
  16. Tästäkin kommenttiketjusta huomaa, kuinka erilaisia käsityksiä ihmisillä nörttiydestä on. Siksipä tuo määrittely ja rajanvetäminen onkin niin kinkkistä ja ihmisten "poisjättäminen" ympyröistä sen perusteella aika perusteetonta.

    Minun puolestani jokainen, joka haluaa olla nörtti, saa olla nörtti. Ei siihen tarvitse keneltäkään lupaa kysyä. Vaikka toisen mielestä et pelaisi tarpeeksi, lukisi sarjakuvia tarpeeksi, tekisi ihan mitä tahansa nörttiä asiaa tarpeeksi, ei se haittaa. Jos asiaan on aito kiinnostus, eikö se nyt riitä?

    Ajatus, jonka mukaan nörtiksi voi "valmistua" vain rankkojen koulukiusaamisvuosien kautta on vähintäänkin kummallinen. Ymmärrän edelleen, että maailman muuttuminen nörttiystävällisemmäksi ja nörttien osittain hallitsemaksikin voi olla vaikeaa sulattaa näin lyhyen ajan sisällä tapahtuneena muutoksena. Mutta minusta on ainakin vain kiva, kun ei tarvitse enää piilotella nörtteyttään, vaan voi reilusti olla mitä on. Tunnen aika paljon henkilöitä jotka eivät mitenkään päin vastaa nörtin stereotyyppiä, mutta kyllä vain heidät silti nörteiksi tunnistaa.

    Nörtteydestään julkisesti puhumista voi toki pitää huomiohakuisuutena ja feikin piirteenä, jos haluaa, tai sitten ihan vain nörtteydestään puhumisena. Ei pelkkä "olen nörtti" vielä feikkiä tee.

    VastaaPoista
  17. Luettuani kommentit vielä ajatuksella läpi totesin, että ehkä pitää sanoa sananen siitä, miksi Nörttityttöblogi on olemassa. En kuulu itse blogin perustajiin, mutta olen heille todella kiitollinen siitä, että blogi ja sen kirjoittajayhteisö ovat olemassa ja että saan kuulua siihen.

    Vaikka Nörttityttöblogin kirjoittajat ovatkin naisia, ei itse blogi ole välttämättä pelkästään "tyttöjen juttu": suuri osa artikkeleista käsittelee asioita, jotka koskettavat tasapuolisesti sekä miehiä että naisia. Olemme kuitenkin julkaisseet ja tulemme julkaisemaan myös tämän artikkelin tapaisia juttuja, joissa pohdinta tapahtuu enemmän naisnäkökulmaan keskittyen.

    Blogithan ovat ylipäätään olemassa siksi, että on olemassa taho, jolla on ajatuksia, jotka hän haluaa tuoda julki. Tämä ei varmasti monessakaan tapauksessa tapahdu itse kirjoittajan huomionhakuisuudesta vaan siitä, että tärkeiksi koettuja asioita halutaan nostaa esille. Sama pätee myös Nörttityttöblogiin: me satumme olemaan naispuolisia, meillä on ajatuksia ja ryhmässä on mukavaa pohdiskella tulevia kirjoituksia - ja oikolukijakin löytyy. Meillä ei ole mitään yhteistä agendaa tai linjaa, jonka mukaan meidän pitäisi ajatella; olemme kaikki yksilöitä.

    Ainon kirjoituksesta esiin nousevat tärkeimpinä asioina mielestäni muiden ihmisten kunnioitus ja yhteisöllisyyden arvostaminen. Olisi kaikille parasta, jos uudet kiinnostuneet otettaisiin ystävällisesti ja kiinnostuneina vastaan ja annettaisiin heille paikka, jossa keskustella kiinnostuksenkohteistaan ja ystävystyä. Tähän ei rajojenvedolla ja nimittelemällä toisia feikeiksi päästä.

    Tärkeämpää kuin se, minkälaisin termein itseään määrittelee, olisi mielestäni se, että pääsisi yhteyteen muiden ihmisten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, you've nailed it again. Korostan edelleen, että kirjoitukseni ei ole mikään blogin virallinen linja, vaan minun omaa henkilökohtaista pohdintaani aiheista, jotka näyttäisivät olevan tällä hetkellä tapetilla. Kirjoitukseni tarkoitus ei ole ollut "puolustella feikkejä", vaan kitkeä turhaa stereotypisointia, osoittelua ja tarkoitusperien arvailua, joka kohdistuu "nörttejä" asioita tekevissä yhteisöissä toimiviin ihmisiin, näissä tapauksissa naisiin. Jokainen voi varmaan itse miettiä omia motivaatioitaan tehdä asioita, mutta tarkoitus oli myös purkaa liiallisten paineiden muodostumista (voi ei, en ole tarpeeksi nörtti!). Ne, jotka ovat kiinnostuneita "nörteistä" jutuista voivat puolestani kutsua itseään nörteiksi tai olla kutsumatta. Sen ei pitäisi olla keneltäkään millään lailla pois.

      Poista
  18. Näkökulmiani nörttiyteen voi lukea jo blogin aloitusraidasta, joten ei siitä sen enempää.

    Tekstissä pisti silmään Joe Peacockin ja jatkokeskustelun oletus, että nimenomaan kauniit nörttitytöt olisivat todennäköisemmin feikkejä. Tämähän ei rajoitu millään tavalla pelkästään nörttiskeneen, vaan yleisestikin miesvaltaisissa yhteisöissä kauniiden, menestyneiden naisten nähdään ansainneen paikkansa ennemmin reittä pitkin kuin omalla työllään. Sanat kaunis ja tyhmä liittyvät valitettavan alitajuisesti yhteen monella. Olin aiemmin ymmärtänyt ilmiön syntyvän ns. rumien (= tavallisen näköisten, joihin kuuluu valtaosa, mm. minä) naisten kateudesta. Tällöin ilmiön pitäisi kuitenkin näkyä myös naisvaltaisilla aloilla jos johtavissa asemissa on vain yhtään miestä, mutta näin ei ole. Nytkin kirjoittaja on mies.

    Asenteessa haiskahtaa projisointi. Kun nainen on miehen mielestä viehättävä, niin tottahan toki hän on conissa vain miesten perässä. Ymmärrettävää, muttei yhtään sen hyväksyttävämpää.

    Sinänsä myöskään naisten asiantuntemuksen kyseenalaistaminen mitä heikoimmin perustein ei ole mitenkään poikkeuksellista. On aivan universaalia, että jos asiaa ei tiedosteta, matalalla äänellä puhuva pitkä mies on uskottavampi kuin korkealla äänellä puhuva lyhyt nainen. Minulle tämä on tullut vastaan poliittisissa piireissä: vaikka ympyrät olivat erittäin tasa-arvomyönteisiä elleivät peräti feministisiä, suhteessa suurempi osuus toiminnassa olevista miehistä eteni luottamustehtäviin. Yksi erittäin pätevä ja asiantunteva poliitikkotuttuni on vuodesta toiseen jäänyt ilman minusta ansaitsemaansa valtuustopaikkaa todennäköisesti siksi, että lyhyenä, kimittävänä naisena hän ei saa äänestäjiä liikkeelle yhtä hyvin kuin vastaavilla teemoilla heikommilla tiedoilla varustetut miehet.

    On ihan kiva opiskella nyt ympäristössä (lääkis), jossa ihmisten sukupuoli ei vaikuta niin paljon siihen, miten painavana puhujan asiantuntemusta pidetään. Toivottavasti naisistuminen tekee saman nörttikulttuurille, ja päästään pian - jos uhkia halutaan edes etsiä - todellisen vihollisen, kaupallistumisen, kimppuun.

    -nti Täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Peacockin teksti oli tosiaan aikamoista ränttiä, ja mitä näihin kauniisiin naisiin tuli, hän korosti myös, että itse asiassa nuo naiset eivät edes olleet mitään niin hyvännäköisiä kuin luulivat olevansa... Yeah. Hieman katkeran oloista settiä.

      Nuo naisten aliarvoistamiset eivät välttämättä ole mitään tietoisia käytösmalleja. Naiset myös itse saattavat sortua maneereihin, jotka tukevat niitä.

      Olen erittäin iloinen, että puhut kaupallistumisen kritiikistä. Se on juurikin se asia, mitä Peacockin esimerkiksi olisi tekstissään pitänyt kritisoida, mutta jota hän ei rakenteellisena ongelmana tuntunut ymmärtävän, vaan suuntasi raivonsa näihin yksittäisiin naisiin. Voi olla, että kirjoitan aiheesta tekstin myöhemmin.

      Poista
  19. > Ajatus, jonka mukaan nörtiksi voi "valmistua" vain rankkojen koulukiusaamisvuosien kautta on vähintäänkin kummallinen.

    Kenelle on, kenelle ei. Minulle taasen on erittäin kummallista, miksi kukaan täysijärkinen haluaisi "valmistua" tai tulla niputetuksi siihen seuraan, johon pääsee tahtomattaankin. Lienen vähemmistössä ja väärässä, kuten aina. Se kokemusmaailma mikä minussa on "nörtteilyyn" yhdistynyt on jotain, mitä en toivoisi edes vihamiehilleni. Vaihtaisin kernaasti ne hyvätkin puolet jos ei joutuisi kärvistelemään sosiaalisen kanssakäymisen parissa.

    > Mutta minusta on ainakin vain kiva, kun ei tarvitse enää piilotella nörtteyttään, vaan voi reilusti olla mitä on.

    Mun en ole vakuuttunut, että niitä nörttejä jotka ihan oikeasti voi olla niin kuin tykkää on vielä aika vähän. Toiset meistä haluaa päästä leimoista eroon, toiset vakavasti leimatuiksi. Toiset haluavat puhua verkkopeleissä keskimääräistä korkeammalla äänenpainolla.

    Syrjintää on monenmoista ja harva meistä uskaltaa heittää ensimmäistä kiveä. Esim. meidän näkemyksissä tässä kysymyksessä on perustava ristiriita ("nörttiys" on positiivinen asia vs. se on negatiivinen), josta lienee mahdotonta päästä kompromissiin. Toki ristiriidan voi sivuuttaa fiksumman keskustelun vuoksi.

    > Nörtteydestään julkisesti puhumista voi toki pitää huomiohakuisuutena ja feikin piirteenä, jos haluaa, tai sitten ihan vain nörtteydestään puhumisena. Ei pelkkä "olen nörtti" vielä feikkiä tee.

    Meillä kaikilla on omat katsomuksemme ja ennakkoluulomme. Niistä kannattaa olla kärryillä. Mä en tykkää nörttiyden kaupallistumisesta ja valtavirtaistumisesta em. syistä. Mä toivoisin, ettei ketään nimiteltäisi enää koskaan nörtiksi saati vääränmuotoisia palikoita jätettäisi pois lelulaatikosta. Ihmisten pitäisi saada lukea sarjakuvia, pelata D&D:tä tai tykätä matematiikasta koska se on hauskaa. Ihmisten lokeroiminen ja identiteetin väsääminen niiden päälle on kyllä aika feikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PhD, minusta sinä missaat nyt termin positiivisen haltuunoton pointin.

      "Nörtti" on toki etymologialtaan pejoratiivinen eli halventava sana ja moni nykynörttikin on varmasti saanut kuulla nörttiydestään ensimmäisen kerran koulukiusaajalta. Idea sanan positiivisessa haltuunotossa on kuitenkin juuri se, että aiemmin pejoratiivisenä käytetty termi valjastetaan oman identiteetin positiiviseksi määreeksi; "Kyllä, olen nörtti, entäs sitten? Olen ylpeä siitä."

      Positiivisen haltuunoton filosofiaa on sovellettu paljon rajumminkin pejoratiivisten termien kuin "nörtti" haltuunottoon. Hyviä esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi sanojen "homo" ja jopa "hintti" sekä termien "lutka" ja englanninkielessä "bitch" haltuunotto.

      Olen kirjoittanut nörttitermin etymologisesta historiasta tässä blogissa otsikolla "Omituisten otusten kerhot": http://geekgirlsfinland.blogspot.fi/2012/06/omituisten-otusten-kerhot.html Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan.

      Poista
    2. > PhD, minusta sinä missaat nyt termin positiivisen haltuunoton pointin.

      En mielestäni missaa. Itsellänikin oli vaihe, jolloin yritin tulkita "puutteitani" positiivisemmalla otteella. Se ei toiminut kauhean hyvin.

      Aidosti kiinnostaa, onko termien "väkivalloin" kaappaaminen koskaan oikeastaan onnistunut? Seksuaalivähemmistöistä käytetty slangi on edelleen vahvana osana herjasanastoa, vaikka edistystä ja neutraalimpia käyttömahdollisuuksia on ilmaantunut. Afrovähemmistöt ovat yrittäneet kaapata sanoja itselleen. Mun nähdäkseni lutkittelukin on edelleen hyvin loukkaavaa puhetta. Ne tyypit jotka hintittelystä tai lutkittelusta loukkaantuvat tekevät sitä edelleen.

      Lähinnä monet osaavat sivuuttaa halventavan kielenkäytön (mihin itsekin yritän pyrkiä).

      Mun näkemys on enemmän sellainen, jossa identiteettiä ei rakenneta tai ihmisiä laatikoida seksuaalisen suuntautumisen perusteella, promiskuiteetin, harrastusten tai sosiaalisen varautunuuden takia. Homo voi olla ihan hyvä termi asiasta puhumiseen, mutta en todellakaan haluaisi että edes ymmärtävät läheiseni näkisivät minut ko. määritelmän kautta. Ihan varmasti homouskin on voimaannuttavaa ja siistiä monelle ja on mukava kuulua kerhoon. Mutta en oikein usko että kaikki ko. poppooseen kuuluvatkaan tykkää julistaa "homokulttuurista" ja pörrätä pridessä.

      Toistan kyllä, että minullahan ei ole mitään oikeutta omia sanoja sen enempää kuin muillakaan. Kuvaan lähinnä sitä asennetta, miksi suhtaudun nuivasti "muotinörtteilyyn".

      Poista
    3. Itse satun kuulumaan myös seksuaalivähemmistöön, ja mulla on nuoruusvuosilta kokemusta siitäkin, kuinka "oikeat homot" suhtautuivat nuivasti "muotihomoihin" ja "feikkibisseihin". Tää varmaan liittyi aika vahvasti vuosituhannen taitteen isoon yhteiskunnalliseen kaapistatuloaaltoon Suomessa (ja muualla Euroopassa ja maailmassa). Yhtäkkiä homoseksuaalisuudella leikiteltiin avoimesti ja poplistojen kärjessä keikkui "feikkiteinilesboja". Se pänni jonkin verran joitain aiempien sukupolvien gay-aktiiveja, jotka olivat saaneet taistella kovat taistot sekä itsehyväksynnän että ulkopuolisen hyväksynnän saavuttaakseen. Näkisin kuitenkin, että "feikkihomojen" hätistely ulos gay-piireistä on laantunut kuluneen viidentoista vuoden aikana samalla kun homous on ylipäätään yhteiskunnallisena ilmiönä neutralisoitunut.

      Mä en halua tulla määritellyksi yksin homouteni, lutkaliikeläisyyteni tai nörttiyteni kautta, mutta hillun silti iloisesti pridella, lutkamarsseilla ja nörttityttöjen kokouksissa. En näe näitä toisiaan poissulkeviksi asioiksi. Päin vastoin mulle on tärkeää ja suorastaan luontaista tuoda aktiivisesti ilmi ominaisuuksieni kirjoa. Toivon, että "ulostulojeni" ansiosta myös muut ihmiset oppivat näkemään minut sellaisena kuin olen.

      Mun elämässäni esimerkiksi "nörttityttö"-termin positiivinen haltuunotto toimii joka päivä. Se on tuonut mulle paljon uusia samanhenkisiä ystäviä, mahtavan yhteisön, jonka kautta myös omat "nörttiharrastukset" jatkuvasti laajenevat ja saavat uusia ulottuvuuksia.

      Myös homouden henkilökohtainen positiivinen haltuunotto on ollut elämässäni iso hyvä asia. Kun aikoinaan teinityttönä tajusin tykkääväni tytöistä, sen tajusi samaan aikaan myös aika moni koulukiusaaja. Olisin voinut jäädä johonkin komeroon itkemään, että taas mua potkitaan päähän, mutta sen sijaan päätin tunnustaa seksuaalisen suuntautumiseni reilusti osaksi itseäni ja etsiä ihmisiä, joilla on vastaavia kokemuksia. En ole koskaan ollut mikään varsinainen gay-aktiivi, mutta setan ja ylipäätään suomalaisten gay-piirien kautta olen kuitenkin löytänyt paljon hyviä pitkä aikaisia ystäviä ja ylipäätään päässyt osalliseksi monesta ihanasta ja voimauttavasta tapahtumasta. Elämäni olisi aika paljon köyhempää, jos en aikoinaan olisi tehnyt henkilökohtaisesta poliittista ja tullut kaapista epäheterouteni kanssa - silläkin uhalla, että homobaarin nurkassa joku "vanhan koulukunnan" homppeli murisee, että tuolla menee taas yksi feikkimuotibisse sateenkaarisateenvarjonsa kanssa.

      Mun mielestä sulla, PhD, on yhtä iso oikeus omia sanoja kuin muillakin. Tee sanoista omiasi. Minä ainakin teen. Ja luon itselleni kerhon päivässä. Niihin on vaan niin mukava kuulua. Tule sinäkin mukaan, jos haluat. Olet tervetullut.

      Poista
    4. > Ja luon itselleni kerhon päivässä. Niihin on vaan niin mukava kuulua. Tule sinäkin mukaan, jos haluat. Olet tervetullut.

      Heh. Kiitos, mutta ei kiitos.

      Etenkin kommentteja lukiessa mun on lähinnä entistäkin vaikeampi löytää samaistumispisteitä tän uuden aallon nörttiliikkeen kanssa. Juttu, joka mulle on aina tarkoittanut (vastentahtoista) ekskluusiota valtavirrasta näyttää heittäneen täyden inverssin superinklusiiviseksi, kaiken kattavaksi (ja siten oikeastaan mitään tarkoittamattomaksi) muodiksi. Ennen mulle teki vähän vaikeaa keksiä, miks nykyään nörtteily herättää nuivuutta, luulen nyt tietäväni mistä skisma johtuu.

      Mun kokemus oli enemmän se katkera, negatiivinen "comic book guy" -levelin sarkastinen ilkeily. Haktivismia ennen anonyymi tunnettiin enemmän "kukaan meistä ei ole niin julma kuin me kaikki yhdessä" -sloganeista. Jos jotain "kulttuuria" syntyi, se oli enemmän keskisormen nostoa kaikelle sille, mikä oli pyhää "taviksille". Purkeissa levitimme putkipommien ja amfetamiinin keitto-ohjeita D&D-laajennusten ja piraattipelien ohessa. Ei ole yksiselitteisen mukava fiilis tuntea itseään kotoisaksi niillä laudoilla.

      "Rullaa triplat, niin kerron mihin hautasin ruumiit!"

      Nörtti"kulttuurissa" on aivan kamalasti asioita, joista ei voi millään mielellä olla ylpeä. Vaikka älliä olisi, kaikki tapit ei aina sovi samoihin reikiin. Jotkut päätyy syrjityiksi ns. "ihan syystä". Moni sekoaa todella pahasti. Monessa suhteessa ne sosiaalisesti vammaiset seksistihuutelija-idiootit on aivan nörttikulttuurin ytimessä. Sen menestyneen ja maailman omaksi kuvaksi muovanneen, ideaalisen fantasianörtin ruma velipuoli. Se toinen, jolle ei käynyt niin kovin hyvin. Toisinaan kyllä molemmat yhdistyy. Itse loikkaan mielelläni sekä anarkialaudoille, että Munchkin-pöytään.

      Ei siinä. Uuden polven nörttiys on ilmeisestikin valovuosia parempi juttu kuin mitä se mulle oli. Hieno juttu. Mahtavaa, että ihmisillä on kivaa, uudet ja vanhat naamat tuntee olonsa kotoisaksi ja jengiä saadaan estettyä putoamasta kuiluun, aina parempi.

      Mutta uuden yhdistäminen alkuperäiseen syrjintäkulttuuriin on aika outoa. Ja sanon kaikkea minulle suotua sosiaalista lahjattomuutta käyttäen - "nörttistatuksen" haikailu ja jalustalle nostaminen ei imo. tässä viitekehyksessä jätä kaikkein fiksuinta kuvaa. Ehkä "feikki" on suhteellisen lempeä tapa sanoa, "älä oo tyhmä, mieti vähän mitä toivot"?

      No, kuten sanottua, itse en ko. poppooseen (saati oikeastaan mihinkään muuhuunkaan kerhoon) halua tulla yhdistetyksi. Sikäli pidän yhdentekevänä mitä sanoilla halutaan tarkoittaa tai miten ihmiset kerhoutuvat. Statuksen tai leiman voitte pitää hyvänänne. Parempaan käyttöön se kuitenkin näyttää menevän. Suurta "nörttiä" plagioiden: "jos joku loukkaantuu, ehkä häntä pitääkin loukata."

      Minkä lisäksi syrjittyjen, mielivajaiden, toisinaan väärinymmärrettyjen (ja usein myös liiankin oikein ymmärrettyjen) klubiin paradoksaalisesti pääsee juurilin syrjimisen ja väärinymmärrysten kautta. Rakkaudesta hevonenkin potkii.

      Poista
  20. Tämä on kirvoittanut keskustelua täällä:
    http://demi.fi/keskustelut/1353085/pelaaminen-nortteily-yms-vol-4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkulinnut laulavat, että aihetta sivuten on tulossa Demiin juttua tod. näk. vielä tämän vuoden puolella.

      Poista
    2. Oo, ihanaa! Hyvä demittäjät!

      Poista
  21. Koulukiusaamista kokeneille on olemassa oma "ryhmänsä", se on koulukiusaamista kokeneet. Kaikki kiusatut eivät ole nörttejä, eivätkä toisaalta nähdäkseni kaikki nörtit ole kiusattuja. Jos tarkoitus on hakea yhteisyyttä koettujen kärsimysten kautta, eikö sen voisi sanoa suoraan eikä ikäänkuin mennä nörtti-leiman taakse? Toki jokaisella on oikeus pyrkiä muodostamaan sellaisia ryhmiä ja hakeutumaan sellaiseen seuraan kuin haluaa...

    Itse olen puhunut itsestäni nörttinä siksi, että koen olevani sellainen, enkä näe mitä pahaa siinä toisaalta on. Joskus minäkin yhdistin siihen vain negatiivisia piirteitä, mutta nyt minua ei kyllä hävetä tippaakaan se, että elän puolet elämästäni internetin ihmeellisen maailman kautta, käytän erittäin paljon aikaa leffoihin peleihin ja ties mihin ja väsään näistä mahdollisesti jonkinlaista uraa itselleni opiskelemalla jotakin niihin liittyvää. Tuntuu hassulta, että jonkun mielestä nörtteyttään pitäisi lähtökohtaisesti jotenkin hävetä tai olla traumatisoitunut siitä. Who says? Eikö se ole vain juuri alistumista jollekin sosiaaliselle sirkukselle, joka nauraa tietyille mielenkiinnonkohteille tai tekee henkistä/fyysistä väkivaltaa toisille? Lakkaako sitten olemasta nörtti sillä hetkellä kun tulee sinuiksi itsensä kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkisin, että koulukiusaamista, genresarjoja, scifiä jne. olennaisempaa sille jengille joka historiallisesti on muiden toimesta leimattu "nörteiksi" on semmoinen semivahva sosiaalinen kömpelyys. Jotkut pääsee siitä yli, usein vähän terävämmän pollan avulla. Kaikki ei. Koulukiusaaminen on yksi yleinen oire sosiaalisesta rajoittuneisuudesta.

      (Toinen oire sosiaalisen älyn puutteesta voinee olla vaikkapa tyhmyyksien huutelu nettipeleissä?)

      Mä en usko, että "muotinörttiys" hahmottaa kovin hyvin niitä ulottuvuuksia jotka tekee termistä kyseenalaisen. Ne jotka ennenkin leimattiin nörteiksi marginalisoituu jonkin uuden urpotermin alle ja jää edelleen paitsioon, muille homma kuihtuu muiden muotien mukana.

      No, mistä minä sen paremmin tietäisin.

      Poista
  22. En jaksanut lukea blogia loppuun mutta minulla ei ole mitää nörttityttöjä vastaan vaan päinvastoin. Minun mielestä pelejä voi peleta naisetkin siinä missä miehet. En tajua miksi jotkut syrjii sellassia naisia jotka pelaa ja teitää teknologian asioista vähän enemmänkin.

    VastaaPoista
  23. Feikkejä minusta on sekä miehissä että naisissa. Tuntuu siltä että julkisuudessa olevat ihmiset valitsevat nörttiyden "siksi yhdeksi paheeksi", kun se on muka niin undergroundia mutta oikeastaan jo mainstreamia. Lisäksi siinä on tietysti mukana kohdeyleisön kalastelua.
    Mutta samaan kastiin menee myös miehet jotka näyttävät siltä että vapaa-ajasta 90% on vietetty salilla eikä monitorin edessä.

    Vin Diesel oli Conan O'Brienin haastateltavana joskus vuosia sitten (taisi olla XXX leffan tiimoilta). Vin sanoi olevansa tosi kova nörtti. Odotin tietysti sieltä tulevan melko läpinäkyvää "olen alkanut pelaamaan Playstation äkspoksia joskus yhdesti, menkää nörtit kattomaan mun leffaa", mutta mies onkin yllätyksekseni aikamoinen AD&D-roolipelihörhö.

    Eipä tuolla kauheasti ole minulle väliä. Feikki tai ei, nörttikulttuurin yleistyminen on hyvä juttu kaikille meille nörteille.

    (Huvittavia muuten nämä "en jaksanut lukea loppuun mutta tässä on kommenttini asian vierestä" vastaukset. Eikö oikeasti lapset jaksa keskittyä edes näin lyhyen jutun lukemiseen??)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ano,

      Olen kanssasi samaa mieltä; on aika turhaa kommentoida tekstiä, jos ensialkuunsa myöntää, ettei ole lukenut sitä. Itse pidän sujuvaa lukutaitoa, jopa lukuintoa yhtenä nörttiyden määreenä.

      Poista
    2. Lienee blogaustaitoa olla kirjoittamatta samassa tekstissä juutalaisvainoista, Itä-Euroopan ruokakulttuurista ja Stalinia ihannoivasta vessanseinäkirjoituksesta. Huomionhankkimistaitoa lienee päinvastoin osata laittaa kaikki edellä mainitut samaan tekstiin, mutta silloin minkään huomion ei luulisi olevan epätoivottua.

      Poista
    3. Hei Ano, nyt täytyy sanoa, että kommenttisi pointti menee minulta ohi. Nörttitytöt-blogissa kirjoitukset käsittelevät yleensä hyvinkin spesifisti vain yhtä aihetta kerrallaan - jos kohta aihetta voidaan käsitellä hyvin perusteellisesti ja laaja-alaisesti. Holokaustista, slaavilaisesta ruuasta tai edes vessanseinäkirjoituksista emme ole toistaiseksi tainneet vielä kirjoittaa mitään. Kaikki ovat kyllä sinäänsä mielenkiintoisia aiheita. En ole varma, onko niiden välillä suoraa yhteyttä, mutta jos on, lukisin mieluusti siitäkin.

      Kuten olen aiemminkin Nörttitytöt-blogin kommenteissa todennut blogaaminen, kuten mikä tahansa julkinen viestintä, lienee aina lähtökohtaisesti huomiohakuista. Olisihan aika turhaa julkaista tekstiä, jos kukaan ei kiinnittäisi siihen mitään huomiota. Me Nörttitytöissä haemme kuitenkin ensisijaisesti huomiota kulloinkin käsiteltävänä olevalle aiheelle, emme niinkään omille persoonillemme, niin ihastuttavia ja loistavia kuin ne ovatkin. Jos tosiaan hakisimme huomiota itsellemme (kuten jotkut kommentoijat ajoittain antavat ymmärtää), kirjoittaisimme varmasti täysin estottomasti vain itsestämme.

      Itse itseasiassa seuraan useampaa "life style" -blogia, joissa kirjoittajat kirjoittavat hyvin suoraan itsestään, elämästään ja kuulumisistaan. En näe tässä mitään väärää; jos itse on valmis laittamaan persoonansa likoon ja viihdyttämään lukijakuntaa kuulumisillaan, näkemyksillään ja vaikkapa "toilailuillaankin", mikäpä siinä. Lukijahan lopulta tekee valinnan siitä, mitä lukee eikä kukaan blogaaja siis voi väkisi pakottaa ketään "huomiohakuisuutensa" yleisöksi.

      Nörttitytöt ei ole formaatiltaan kovin henkilökohtaisuuksiin menevä blogi, mutta toisinaan meilläkin jotkut kirjoittajat ovat käsitelleet aiheitaan esimerkiksi oman henkilöhistoriansa valossa. (Hyvänä esimerkkinä esim. Mia Merin koskettava henkilöhistoriikki supersankarifaniksi kasvamisesta.) Minusta se on aina hauskaa, ja ilmeisesti näistä postauksista tykkäävät myös lukijamme - ne kun tuppaavat aina saamaan keskimääräistä enemmän selailuja.

      Poista
  24. Nörttiydessä ei ole genrejä, se onko lukenut sarjakuvia tai harrastanut roolipelaamista EI vaikuta statukseen, ei myöskään sukupuoli! Nörtin erottaa ns. lamerista, yleensä pelulamusta kyky ja tarve ohjelmointiin - nörtti koodaa ja lamukka ei sitä oikein osaa. Mut joskun ennenmuinoin nörtti oli vasta jos oli ns. "true elite" ja silloin piti koodata asmilla tiny introja - nykyään taitaa kelvata kuhan koodailee edes jotain. (mutta ei tietenkään rahasta vaan rakkaudesta koneeseen.) Nörtit on usein sosiaalisesti kömpelöitä yms. mutta ei se ole mitenkään välttämätöntä. Epäsosiaalisuus saattaa ajaa joitain kohti nörttiyttä ja toisaalta kaiken ajan vievä koodailu saattaa tehdä ihmisten kanssa kommunikoinnista vaikeampaa, mutta ei tämä silti kaikkien kohdalla toteudu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juttuni käsittelee koko nörttiharrastusten laajaa kirjoa, ei vain tietokonenörttejä.

      Kiitos tästä kommentista. Ilmeisen yleistä tuo jaottelu ryhmien sisällä.

      Poista
  25. Noihin PhD:n ja muihin samankaltaisiin kommenteihin viitaten: Englanninkielessähän on erikseen "geek" ja "nerd". Ainakin ennen nerd oli se loukkaava sana ja geek oli positiivisempi termi, jota geekit itsekin käytti mielellään. Tämä artikkeli viittaa ehkä enemmän siihen geek-kulttuuriin. Nykyisin se ero on tosin hämärtynyt aika paljon, ja Suomessa sellaista ei ole ollenkaan (hikipinko/hikari on tosin läheistä sukua englannin nerdille, mutta se viittaa pelkkään koulumenestykseen), täytyy vain kontekstin mukaan mennä eikä vetää hernettä nenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ano,
      olen kirjoittanut geek ja nerd -termien eroista ja ylipäätään nörttiyden etymologiasta laajasti tässä blogissa aiemmin otsikolla "Omituisten otusten kerhot": http://geekgirlsfinland.blogspot.fi/2012/06/omituisten-otusten-kerhot.html Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan.

      Poista
  26. "On ihmisiä, jotka imevät voimaa siitä, että heidän harrastuksensa on epäsuosittu tai underground, mutta tough luck. Tämä juna meni jo."

    Jo tästä syystä oon valmis tarjoamaan sulle Aino kierroksen IRL. Awesome, tää pitäisi muissakin alakulttuureissa (jos nyt nörtteilyä laskee enää ala-nimikkeelliseksi) jo sisäistää. \o/

    VastaaPoista
  27. miksihän ihmisillä jotka hakeutuvat nörtähtävien harrastusten pariin on usein silmälasit? (pelasin itte pleikalla ja luin scifiä ja fantasiaa ennen kuin sain lasit joten se ei ole pointti)
    yritin joskus sotavasara.netissä tehdä ketjua siitä miksi naispuoleisia figuttajia on niin vähän. ketjun tehtyäni huomasin että tälläinen naiset keittiöön asenne taitaa olla syynä siihen miksi naispuolisia nörttejä ei paljoa, näy.

    kysymys blogille:
    oletteko käsitelleet vyögykettä ja stalkereita joskus (andrei strugazki siis)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moradin, tarkoitat varmaan science fiction kirjailija Arkady Strugatskia? Muistaakseni kukaan ei ole vielä käsitellyt aihetta, pistän toiveartikkelilistalle. :)

      Poista
    2. voisitte samassa artikkelissa myös käydä aiheeseen liittyvät pelit ja tämän http://www.vyohyke.fi/ tai tehdä sille oman (leffa löytyy youtubesta)

      Poista
    3. Moradin, kiitos näkökulmista! Mielenkiintoinen tuo figuttaja-asia. En itse tunne yhtään tuota puolta. Kaverini olivat Ropeconissa tänä vuonna tosin figuvastaavina (tyttöjä). Voisin kysyä heiltä, ovatko asiat yhtään muuttuneet.

      Silmälasiasiaan en ota kantaa. Tuntuu, että vähän kaikilla on lasit riippumatta, missä piireissä pyörivät.

      Poista
  28. Meneepä huvittavaksi. Ihmiset haluavat leimata itseään ja tappelevat kuka on lähimpänä leimaa. Tyhmää antaa sen, mitä tekee, määrittää itsensä, mutta ilmeisesti muutakaan ei nykyään osata. Nörttikin tarkoittaa nykyään ihan mitä tahansa, kuka tahansa voi olla nörtti. Miksi sitten joku tahtoisi kuvailla itseään sanalla, joka ei kerro kuulijalle mitään konkreettista? Heikoilla kantimilla on ihmisten identiteetit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse ei ole pelkästään identiteetistä, vaan tekemiseen ja siitä keskustelemiseen mukaan pääsemisestä. Siitä, ettei tule ohitetuksi.

      -nti Täti

      Poista
    2. Taitaa kuitenkin melkeinpä koko nörttiyden juju olla siinä, ettei "mukaan tarvitse päästä". "Nörtti" "nörttää" ensin yksin, koska tekee tasan mitä haluaa ja mistä itse pitää: esim. lukee sarjakuvia tahi koodaa päivät pitkät. Sitten vasta löytyvät vahingossa ne muut, joilla on samat kiinnostukset.

      Poista
    3. Termistä ja sen määritelmästä viis, tällä kertaa on kuitenkin kyse siitä saako samoista asioista kiinnostuneilta vastakaikua vai ei ja mistä syystä.
      -nti Täti

      Poista
    4. Eiköhän tässä "nörtit" liene sieltä avoimemmasta päästä kuitenkin. Jos verrataan vaikkapa "taiteilijoihin"... Tuskin "nörtit" ovat mikään poikkeus siinä, että pelkästään kutsumalla itseään ryhmän jäseneksi muut välittömästi hyväksyvät ryhmän jäseneksi. Vähän sama kuin kertoisi tuntemattomalle olevansa tämän ystävä: ei varmasti ole heti, mutta voi sellaiseksi muodostua.

      Poista
    5. Tottapa turiset.
      -nti Täti

      Poista
    6. Totta, ja on huomattava, että nörttiyden eri lohkoissa (miten sen nyt ilmaisisi) on hyvin erilaisia asenteita. Ilmeisesti sarjakuvanörtit ovat aika tarkkoja siitä, mitä saa lukea ja kuinka paljon tietoa sarjakuvista pitää olla. Pöytäropepiireihin muhut on kiskottu suorastaan väkisin, siellä pelaajista on jonkin verran pulaa (toisaalta kyse on myös varsinaisista pienistä ryhmittymistä ennemmin kuin valtavasta yhteisöstä). Ja huomattavaa on myös se, että sarjakuva- ja videopelimaailma ovat erittäin kaupallistuneita ja hip&cool. Sitten tulee juuri näitä jupinoita kuinka on kamalaa, kun lähikaupasta saa Batman-paitoja ja kaikki voi vaan ostaa pelikonsolin ja alkaa pelata sitä, ilman, että tajuaa tekniikasta mitään (ja kaikki nykypelit on muutenkin paskoja kun ne tehdään niille kasuaaleille, toista oli ennen hyvään aikaan.)

      Poista
  29. itte oon törmänny ihan liian monesti sukupuolesta huolimatta jengiin jotka ei ymmärrä huumoria. eli todella liian monesti jengi ottaa itteensä. taas huomaa että suurin osa ihmisistä on idiootteja :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sama täällä. Minua ärsyttävät eritoten ihmiset, jotka eivät vaan tajua ylittäneensä sen rajan, jossa huumori ei ole enää hauskaa vaan pilkkaamista ja vallankäyttöä toisen hiljentämiseksi. Puolet ihmisistä on tosiaan keskimääräistä idiootimpia, netissä se on vaikea unohtaa.
      -nti Täti

      Poista
    2. Harmi kun täällä ei voi "tykätä" kommentteja. Tässä olisi sellaisen paikka.

      Poista
  30. Aiheeseen tangentiaalisesti liittyen: http://blogs.discovermagazine.com/cosmicvariance/2012/09/19/scientists-your-gender-bias-is-showing/

    Tiedemaailmassa, jossa tasa-arvokysymykset ovat keskimäärin paremmin tiedostettuja kuin muilla aloilla, täysin sama hakemuspaperi labranjohtajan tehtävään arvotetaan heikommaksi jos hakijalla on naisen kuin miehen nimi. Rekrytoijan sukupuolella ei ole merkitystä.

    Vääristymä, jossa naisen täysin vastaavan osaamisen katsotaan olevan kuitenkin heikompaa kuin miehen, on aika yleistä ja alitajuista edelleen. Lasikatossa on vielä rikottavaa.

    Itsensä voi testata täällä: https://implicit.harvard.edu/implicit/
    Esim. itse totesin olevani siinä suhteessa tyypillinen länsimainen, että miellän luonnontieteet miehisiksi. Ehkä, jos olisin kasvanut Lähi-idässä, ajattelisin runoilun olevan miehistä ja teknisen matematiikan tosi naisellista puuhaa.
    -nti Täti

    VastaaPoista
  31. Ikävä kyllä oma kirjoitustyylini on jotain sellaista, minkä ihmiset helposti tunnistaa tytön kirjoittamaksi online-peleissä ja sieltä sitä p:tä alkaakin sitten lentää. Ja usein, liian usein, joudun todistelemaan itseäni muille, että pääsen dungeoneihin mukaan.

    So yeah, I suppose some of us have felt it.

    Sitä on tullut mietittyä useammin kuin kerran olisiko vaan parasta olla kirjoittamatta sanaakaan pelin sisällä ja toivoa, ettei kukaan puhu mulle suoraan. Harmi vaan, että oon liian avulias ja sosiaalinen ihminen sellaseen..! Anyways, hyvä teksti, kiinnostavaa luettavaa ja kiva, että joku uskaltaa täällä Suomessakin tuoda ilmiön julki!
    -S.M.

    VastaaPoista
  32. Tässä on nyt vähän liikaa verrattu selkeästi jenkki-ilmiöön. Kaiken pitää olla isompaa ja överimpää. Mutta liian överiksi ei voi mennä muuten menee japsiksi.

    Suomalaisittain tuota feikkiyttä olisi voitu käsitellä vaikkapa Irc-gallerialla ja sillä, kuinka hitaasti mutta varmasti ja lopulta heinäsirkkaparven lailla Valtavirta tunki nörttien mestoille. Galtsun käyttö on joillekin edelleen irkkaamista ja valtaosa Irc-gallerian käyttäjistä on pelkissä yhteisöissä eivätkä ymmärrä mitä helvettiä "kanavalla" tarkoitetaan. Ja sitten ne herutuskuvat.
    Mutta se siitä, jokainen alkuperäinen Irc-gallerian käyttäjä ja irkkaaja tietää aiheen surullisen hyvin.

    VastaaPoista

Kotisivu on muuttanut osoitteeseen geekgirls.fi. Kaikki vanhat (ja uudet) artikkelit kommentteineen löydät uudesta sivusta.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.