Joulukalenterin luukku 9: Joulun odotetuimmat pelit pukinkonttiin!

 Mia Meri

Tänäkin jouluna Joulupukille lähtevissä kirjeissä yksi suosituimmista lahjatoiveista on jokin tietty video- tai tietokonepeli. Vanhemmille, jotka eivät itse pelaa, lasten lahjatoiveet lähentelevät salatiedettä ja kauppaan mennään ostoksille muistilapun kanssa: "Kaksi purkkia käärmeensilmiä, kolme rupikonnan rupea ja yksi Black Ops, kiitos." Tämän artikkelin tarkoituksena on valottaa joulun odotetuimpien tietokone- ja videopelien sisältöjä ja auttaa vanhempia päättämään onko se lahjalistan ykkösenä loistava K-18 peli sittenkään se paras lahja sille 12-vuotiaalle nappulalle.

Ikärajoista

Olen itse sitä koulukuntaa, joiden mielestä ikärajat ovat hyvä apukeino päättämään sopiiko jokin kyseinen peli tietyn ikäiselle lapselle. Toki jokainen lapsi on yksittäistapaus ja jotkut lapset kykenevät käsittelemään haastavampia pelejä kuin toiset, mutta toisaalta siinä näkyy myös vanhempien vastuu. Mielestäni vanhempien tulisi seurata millaisia pelejä heidän lapsensa pelaavat. Enkä tarkoita sitä, että vilkuillaan sohvalta lehden takaa kun lapsi ampuu vihollisjoukkoja sotapelissä vaan sitä että oikeasti paneudutaan siihen maailmankuvaan, jota peli levittää. Voi olla, että kaikkein "haitallisin" aineisto löytyykin pelin välianimaatioista ja siitä tavasta, jolla pelihahmot puhuvat vihollisistaan. Kannattaa myös tarkkailla miten sadistinen peli on, mässäileekö se väkivallalla vai onko vihollisen tappo "vain todettu fakta".

Pitää myös ottaa huomioon, että väkivalta ei ole ainoa asia, joka vanhempien tulisi tiedostaa pelejä ostaessaan. Monissa peleissä käsitellään myös teemoja, joiden käsittelyyn lapsilla ei yksinkertaisesti vielä elämänkokemus riitä. Esimerkiksi parin vuoden takaisessa Heavy Rainissä (K-18) tutkittiin lapsia tappavaa sarjamurhaajaa hyvin karun tarinan kautta, jossa käytettiin huumeita, koettiin ja tehtiin väkivaltaa sekä nähtiin lasten kuolevan. Kuitenkin verrattuna ammuskelupeleihin kyseinen peli oli väkivaltaisuudessaan hyvin kesyä tavaraa ja usein meinaan unohtaa, että pelissä todellakin on mahdollisuus hyvin väkivaltaisiin kohtiin.

Ja tietenkin pitää muistaa se, että K-18 pelien ikäraja on sitova ikäraja! K-18 peliä ei saa myydä eikä luovuttaa alle 18-vuotiaan käyttöön. Kuten eräs pelikaupassa työskentelevä ystäväni asian ilmaisi, kun jotkin vanhemmat alkavat kritisoida sitä, että hän ei myy peliä alaikäisen käyttöön hän kysyy haluaisiko vanhempi samantien kartongin tupakkaa ja pullon Koskenkorvaa pelin kyytipojaksi. Kyseessä ON sama asia! Pelaajien keski-ikä on tällä hetkellä yli 30 vuoden tietämillä. PELIT EIVÄT OLE VAIN LAPSILLE!
 
Täsmennys: Vuoden 2012 alusta lähtien kaikki ikärajat ovat sitovia! Aikuisen kanssa pelejä voi tosin pelata kolme vuotta alaikäisenä, mutta vastuu on vanhemman eikä tämä jousto koske K-18-pelejä.

Joulun toivotuimmat hittipelit

Heti alkuun on todettava, että en ole itse pelannut yhtäkään näistä peleistä enkä siksi sano mitään siitä onko peli hyvä vai huono. Aion ainoastaan esitellä tämän joulun odotetuimpia pelejä sekä kertoa millaisesta pelistä on kyse ja minkä ikärajan se on saanut. Ja, koska en ole itse pelannut pelejä, tietoni perustuvat täysin eri pelimedioista keräämiini tietoihin sekä Joonas Laakson (Kiitos avusta!) tietämykseen joten peleissä voi olla ikäviä tai positiivisia yllätyksiä, joista en ole tietoinen. Siksi, jos olette pelanneet jotain näistä peleistä, arvostaisin suuresti jos jakaisitte kokemuksianne peleistä kommenttiosiossa.

Assassin's Creed III - K-18

Supersuosittu historiallinen salamurhaajapeli, jossa sattuneesta syystä ihmisiä kuolee ja paljon. Kuitenkin tappaakseen pelaajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä. Pelimaailma on iso, mielenkiintoinen ja historiallisesti tarkasti tutkittu ja käsittelee kohteitaan kuten esimerkiksi Amerikan alkuperäisasukkaita kunnioittaen. Realistista väkivaltaa.

Call of Duty Black Ops 2 - K-18

Maailman suosituimman videopelisarjan uusin osa, jonka kaikki haluavat. Peli on supernopeatempoinen ja aggressiivinen sotilasräiskintä. Peliä pelataan verkossa ja käytännössä pelissä vain tapetaan muita pelaajia. Hyvin realistista väkivaltaa ja naamalle käyvää. Ainakin aiemmat osat olleet äärifasistisia, militaristisia ja oikeistolaisia. Ei todellakaan lapsille sopiva, mutta hyvin tehty pelisarja.

Dance Central 3 - K-12

Jos talossasi on Xbox 360 ja Kinect niin Dance Centralin aiemmat osat lienevät jo tuttuja. Pelissä siis tanssitaan ennalta annettua koreografiaa ja peli arvostelee suoritusta. Kunto kasvaa ja tanssitaidot paranevat ainakin Xboxin mielestä. Ikärajaa korottaa lähinnä laulujen sanat, mutta jos piltti ei osaa englantia niin asia ei _ehkä_ ole ongelma. Toisaalta koreografiat voivat mennä pienimmiltä ohitse.

Dishonored - K-18

Salamurhaajapeli Assassin's Creedin tyyliin, mutta ensimmäisestä persoonasta kuvattuna (AC kolmannesta eli näet pelihahmon) joten eläytyminen hahmon tekemisiin on juuri sen verran omakohtaisempaa. Sijoittuu supersynkkään fantasiamaailmaan. Pelin etenemiselle on oleellista oman ratkaisun keksiminen ja kuulemma pelin voi läpäistä tappamatta ketään. Pelissä on kaksijakoinen palkitsemissysteemi. Toisaalta jos et tapa ketään peli pysyy kilttinä, mutta toisaalta tappamisesta on tehty mahdollisimman tyydyttävää. En siis menisi luottamaan, että oma lapsi keksii pasifistisimman pelityylin jos tämän pelin saa käteensä.

Epic Mickey 2: The Power of Two - K-7

Kuulemma erittäin hyvä jatko-osa aiemmin ansioituneelle pelille. Pelissä Mikki  ja Oswald-jänis seikkailevat Disneyn historiassa ja kohtaavat siellä vanhoja ja melkein unohtuneita hahmoja ja yrittävät ratkoa heidän ongelmiaan. Puzzleja, toimintaa ja tasoloikkaa. Peli on tehty lapsille, mutta aikuiset saavat siitä ehkä enemmän irti historian puolesta. Voisi olla hyvä peli, jota voi pelata lapsen kanssa.

Far Cry 3 - K-18

Hyvin suosittu pelisarja, mutta ei kyllä lapsille sopiva. Teemoina siviilien tappamista ja mielisairautta. Kuiten aiemmissa osissa myös Far Cry 3:ssa seikkaillaan avoimessa pelimaailmassa. Joku on kuvaillut sitä jopa Skyrimiksi pyssyillä, mutta aika paljon nihilistisemmästä maailmasta on kyse.

FIFA 13 - K-3

Jalkapalloa ja joka vuosi uusilla pelaajilla ja pikkaisen parannellulla pelimekaniikalla. Hyvin tekninen peli siinä mielessä, että vaikka pelissä ei mitään pahaa tapahdu, ellei oman suosikkijoukkueen häviötä sellaiseksi lasketa, niin peli on kyllä sen verran haastava etteivät sitä ihan pienet osaa pelata.

Forza Horizon - K-12

Kilpa-ajoa Coloradon avoimilla teillä. Upeita autoja upeissa maisemissa. Peli mukautuu hyvin pelaajan tyylin mukaan joko kaahailuun tai simulaatioon. Sopii lapsille, joskin tietysti autoilla ajetaan reipasta ylinopeutta. Peli ei kuitenkaan kannusta rellestämään eli vauhdista huolimatta tiellä olisi hyvä pysyä.

Guild Wars 2 - K-12

Vaikka tämä on jo vähän vanhempi peli, niin todennäköisesti silti pukinkonttiin toivottu. Kyseessä on netissä pelattava peli, MMO, jossa pelaaja seikkailee maailmassa ja tappaa siinä sivussa hirviöitä pelikavereiden kanssa. Raikas fantasiateema, ei kuukausimaksuja (ei siis pakota pelaamaan jatkuvasti) ja loputtomasti pelattavaa. Hyvää on se, että MMO-pelien tyyliin pelaajat muodostavat kiltoja pelin sisällä mikä edesauttaa kommunikaatio- ja yhteistyötaitoja, mutta huonona puolena on se, että pelaajat ovat ihmisiä ja siten tekevät myös typeryyksiä.

Halo 4 - K-16

Supersuositun pelisarjan uusin osa. Vaikka kyseessä on räiskintäpeli niin kohteet ovat ulkoavaruuden olioita ja pyssyt epärealistisia ja värimaailma ja juoni sen verran scifi-epärealistista, että peliä ei varmasti pysty sekoittamaan todellisuuteen. Siten myös ammuskelua on helpompi sietää, koska se ei tule naamalle eikä ole "todellista".

Hitman Absolution - K-18

Jälleen salamurhaajapeli, jossa tällä kertaa kaljupäinen mies nykypäivässä menee ja tappaa realistisessa maailmassa. Pelissä on tunnetusti hyvin vastenmielisiä tapahtumia ja henkilöhahmoja ja karu maailmankuva. Myös pelin mainoskampanjat ovat keränneet valtavan määrän negatiivista mainetta, mihin pelin julkaisija ei ole vastannut kovin vakuuttavasti. Jos tästä voi mitään päätellä niin pelissä aivät ainakaan ole arvot kohdallaan.

NHL 13 - K-12

Ihan kuten FIFA, mutta lajina jääkiekko. Korkeamman ikärajan selittää se, että ihan niinkuin oikeassakin maailmassa niin myös NHL:ssä peli menee välillä nyrkkeilyotteluksi. Jälleen kyseessä on taktinen peli, jonka hallinta vaatii opettelua.

Ni no Kuni: Wrath of the White Witch (tammikuussa) - K-12

Studio Ghiblin kanssa yhteistyössä tehty japanilainen roolipeliseikkailu. Hienot hahmot, kauniit maisemat, ja tyypilliseen Ghiblin animaatioiden tyyliin pääosassa on nuori poika, joka opettelee taikuutta ja etsii kuollutta äitiään. Peli ei aivan ehdi jouluksi, mutta ehkä Joulupukki voi luvata toimittaa pelin heti kun se tulee kauppoihin.

Need for Speed - Most Wanted - K-7

Need For Speed on pitkään jatkunut autopelisarja. Arcadepeli-tyyliin kaahailua avoimessa kaupunkimaastossa hienoilla urheiluautoilla. Kuulemma olisi todella hyvä jos pidit Burnout Paradisesta, jota peli muistuttaa.

New Super Mario Bros U - K-3

Uudelle Nintendon WiiU-konsolille tehty tasohyppely vanhaan kunnon Mario-tyyliin. Varmaan taas syödään sieniä ja hypitään kilpikonnia littaan, mutta silleensä hyvällä tavalla. :D

Paper Mario: Sticker Star - K-3

DS-käsikonsolille tehty suositun sarjan jatko-osa. Paperinohut tarra-Mario seikkailee roolipelissä. Toimintaroolipeli.

Professor Layton And the Miracle Mask - K-7

Professori Laytonin seikkailut jatkuvat ja tällä kertaa kolmiulotteisina. Layton on salapoliisihahmo, joka visaisia aivopähkinöitä selvittämällä etenee suuremmassa juonessa. Jos kotoa ei löydy 3DS:ää niin Laytonin aiemmat osat ovat aivan yhtä hyviä ja toimivat vanhoilla DS:illä.

The Walking Dead Series - K-18

Suosittuun TV-sarjaan ja sarjakuvaan perustuva seikkailupeli, jossa viimeiset ihmiset yrittävät selvitä zombien valtaamassa maailmassa. Kuten parhaisiin zombie-elokuviin kuuluu zombit ovat lopulta ne pienin paha kun ihmiset yrittävät taistella selviytymisestään. Hyvin rankkoja teemoja ja ihmisiä syödään elävältä.

ZombiU - K-18

WiiU:n ensimmäisestä persoonasta kuvattu zombie-peli, jossa mätkit itse epäkuolleita tosikuolleiksi. Syystäkin K-18.

XCOM: Enemy Unknown - K-18

Vuoropohjaista taktiikkaa, jossa ihmiset puolustautuvat avaruuden hyökkääjiä vastaan. Tyyli sarjakuvamainen, mutta ikärajasta päätellen siis hyvin väkivaltainen. Tämä tuli hieman yllättäen, sillä olimme Joonaksen kanssa luulleet, että peli olisi K-12, mutta Pegin mukaan pelissä on äärimmäistä väkivaltaa. Koska emme ole itse peliä pelanneet emme tiedä mikä tarkalleen ikärajan on nostanut noin korkeaksi. Ei siis lapsille.

Kuten huomaatte, tänä jouluna suurin osa suosikkipeleistä on K-18 ja syystä. Tässä on kuitenkin loistavaa se, että jos sinua vanhempana ahdistavat väkivaltaiset pelit, voit aina vedota lakiin, sillä K-18 pelejä EI SAA antaa alaikäisille. Mutta jos sinulla ei sinänsä ole mitään räiskintäpelejä vastaan niin joukossa on myös Halo 4 (K-16), joka on varmasti suosittu ja katu-uskottava teinien keskuudessa.

Kannattaa myös muistaa, että nykyään lähes jokaisesta pelistä on saatavilla ilmainen demo kokeiltavaksi, joten jos tuntuu, ettet ihan tiedä sopisiko peli sinulle tai lapsellesi niin aina voi kokeilla. Pyydä vaikka sukusi nörttityttöä pelaamaan peliä puolestasi jos pelin pelaaminen ei sinulta itseltäsi tunnu sujuvan.

Lisää tietoa pelien ikärajoista saat osoitteesta: http://www.pegi.info/fi/

Hyvää ja painajaisvapaata joulua kaikille!

(edit 9.12.2012 klo 12.55: Need For Speed - Most Wantedin ikäraja on K-7 eikä K-12.) 

(edit 9.12.2012 klo 13.05: Lisätty täsmennys ikärajoista. Kiitos, Rami Sihvo!)

Kinect - jumppasali nörtin olohuoneessa

Anitta Kiviranta

Suhteeni liikuntaan on lähtökohtaisesti hyvin samankaltainen kuin Tiina Laineella, joka kirjoitti nörttikuntoilusta blogiimme viime viikolla. Itse tosin harrastin kouluvuosina nörttimäisellä innolla balettia ja nykytanssia 1-3 kertaa viikossa. Koululiikuntaa kuitenkin inhosin, ja olin siinä surkea. Viimeisen lukionliikuntatunnin jälkeen vannoin pakkoliikunnan olevan osaltani ohi. Valitettavasti myös aktiivinen tanssiharrastukseni lopahti juuri samoihin aikoihin.

Parikymppisenä uskoin pärjääväni ihan hyvin hyötyliikunnalla, kuten koulumatkojen pyöräilemisellä, ja satunnaisella pomppimisella rock-keikoilla ja yökerhoissa. Kolmenkympin lähestyessä kulman takaa, olen kutienkin joutunut myöntämään, että hieman säännöllisempi treeni voisi tehdä veltostuneelle ja kremppaiselle keholle hyvää.

Tykkään edelleen tanssiliikunnasta, ja olenkin vuosien varrella kokeillut niin flamengoa, capoeiraa kuin zumbaa. Elämänrytmini on kuitenkin niin epäsäännöllinen, että uudet liikuntaharrastukseni ovat aina kaatuneet siihen, etten yksinkertaisesti ehdi (tai jaksa ja viitsi) käydä treeneissä tarpeeksi säännöllisesti. Jopa uimahalliin "ehtiminen" tarpeeksi usein tuntuu tuottavan minulle ongelmia. Lenkkipolulle sentään voisi periaatteessa mennä vaikka keskellä yötä liikuntainnon iskiessä - mutta lenkkeily on minusta ärsyttävää.

Kinect-sensori on Xbox 360 -pelikonsolin lisälaite,
joka mahdollistaa pelaamisen ilman erillistä ohjainta.
Kinect on lyhyessä ajassa mullistanut liikuntapeliteollisuuden.

Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin vihdoin alkanut kuntoilla säännöllisen epäsäännöllisesti - omassa olohuoneessani. Personal trainerinani toimii television yläpuolelle seinään kiinnitetty pieni kamera nimeltä Kinect. Kinectin ansiosta jään liikuntaan välillä suorastaan koukkuun - en aina malttaisi lopettaa kuntoilusessioitani, vaikka alkaa jo väsyttää ja huipata. On vaan niin hauskaa!

Käytän itse tätä nykyä treenaamiseen säännöllisimmin Kinectin Dance Central 2 ja Your Shape: Fitness Evolved -pelejä, joiden arvioimiseen keskityn tässä jutussa. Kinectille on toki olemassa iso joukko muitakin tanssi-, liikunta- ja kuntoilupelejä. Olen itse kolunnut läpi melkoisen kasan erilaisten tanssipelien demoja, ja pidän Harmonixin Dance Centralia näiden perusteella toimivimpana. Eteenkin liiketunnistuksen tarkkuus on Dance Centralissa aivan omalla tasollaan. Itse olen miellistynyt myös Dance Centralin animaatioon ja koreografioiden monipuolisuuteen ja mielenkiintoisuuteen.

Fitness Evolved -pelin talouteemme on puolestaan hankkinut aviomieheni. En ole kauhean perehtynyt Kinectin fitness-pelien kirjoon, mutta käsittääkseni Ubisoftin Fitness Evolved on markkinoiden kärjessä - ei toisin varmaan vähiten siksi, että peli ehti vallata tämän peliteollisuuteen ilmestyneen uuden "biologisen lokeron" ensimmäisenä.


Dance Central ja Dance Central 2

Kokeilin Kinectiä ja Dance Central -peliä itse ensikerran Digimessuilla syksyllä 2010. Olin heti myyty. Olin toki lukenut Kinectistä jo tuolloin paljon ennakkotietoja, mutta ällistyin silti liiketunnistimen tarkkudesta.

Dance Central -pelissä ei riitä, että pelaaja huitoo tanssiliikkeitä vähän sinne päin, vaan peli vaatii käsi- ja jalkaliikkeiden toistamista hyvin täsmällisesti ja oikeassa rytmissä. Esimerkiksi käden asennossa jopa 15 asteen virhe suhteessa oikeaan käden kulmaan voi johtaa siihen, ettei liike mene läpi parhaalla arvioinnilla. Myöskään askeeleen ottamista vasurilla, kun vuorossa on oikea jalka, ei anneta anteeksi. Dance Cental kykeneekin itseasiassa antamaan pelaajalle tarkempaa palautetta kuin ison tanssiryhmän opettaja - joka ei millään ehdi tsekata tanssin pyörteissä, tekevätkö kaikki tanssijat liikkeet koko ajan piirulleen oikein.

Kinect liittyi perheeseemme uutenavuotena 2011, mutta itse en silloin ehtinyt sitä pitkään testailla, sillä lähdin melkein samantien vaihtoon Englantiin. Palattuani kotiin hankin pian Kinectille Dance Central -pelin. Pelin kakkososa oli tuolloin jo ilmestynyt, mutta koska ykkönen oli halvempi, aloittelin sillä. Aika pian aloin kuitenkin kaivata kakkososaa.

Dance Central 1 on ihan kelpo tanssipeli sekin, mutta kakkososa ottaa entistä paremmin huomioon nimeomaan kuntoilijat. Dance Central 2:ssa on pitkä lista valmiiksi laadittuja "kunto-ohjelmia", joihin pelin biisejä ja koreografioita on koottu eri teemaisiksi soittolistoiksi. On esimerkiksi 10 minuutin ohjelma, jossa joutuu hyppimään ja pomppimaan oikein olan takaa ja toisaalta yli puolentunnin kokoelma temmoltaan hieman rauhallisempia kappaleita. Itse en ole vielä edes uskaltanut kokeilla pisintä yli 45 minuutin kuntoiluohjelmaa, vaan koostan oman treenini yhdistelemällä lyhempiä ohjelmia.

Kuntoilijan kannalta selkeä parannus suhteessa Dance Centralin ykkösosaan on se, että kakkososassa kalorilaskurin voi laittaa raksuttamaan pelin myös "Break It Down" -harjoitusmoodissa, jossa koreografioiden liikkeitä opetellaan yksitellen. Itse olen sen verran nörttimäinen perfektionisti, että haluan oppia ne simpuran liikkeet just eikä melkein, joten saatan tahkota biisejä tässä harjoittelumoodissa montakymmentä minuuttia putkeen. Kyllä siinä kuulkaas hiki tulee.

Dance Central 2:ssa on myös kaksinpelitila, jossa kaksi pelajaa voi mitellä taitojaan toisiaan vastaan samanaikaisesti. (Dance Centralin ekaosassa kaksinpeli toimi vuorotellen, mikä on huomattavasti tylsempää.) Kaksinpelin aikanakin kalorikulutusta mittaavaa laskuria voi pitää päällä. Itse en ole tästä ominaisuudesta vielä suuremmin hyötynyt, sillä olen taloutemme ainoa tanssiliikuntaan hurahtanut henkilö. Joissain bileissä pelin kaksinpelimoodin voisi kuitenkin pistää kunnon testiin.

Fitness-moodissa Dance Central 2 tosiaan arvioi koko ajan pelaajan kalorikulutusta ja myös ilmoittelee edistyksestä säännöllisin väliajoin. Toki kalorilaskurin saa päältäkin, jos haluaa vain nautiskella tanssimisen riemusta. Itse koen tanssipeliä pelatessani ensisijaiseksi motivaattorikseni pelin antaman arvion siitä, kuinka hyvin osasin koreografian. Dance Central antaa osaamisesta sekä välitöntä palautetta (esimerkiksi peli ympäristö muuttuu ja yleisö hurraa, jos pelaaja tanssii hyvin), että tähtiä ja pisteitä, jotka kertyvät biisin aikana, ja jotka esitellään vielä biisin lopuksi.

Dance Centralissa pelaaja voi valita mieleisensä useista pelihahmoista.
Oma suosikkini on nukkemaisen kaunis diiva miss Aubrey,
jota voisin cossata vaikka koko ensikesän. ;-)

Pelatessa mielialaani nostaa hyvä suoritus, mutta tarkkailen myös kalorimittaria. Pidän tavoitteena, että poltan yhden session aikana esimerkiksi 200 tai 300 kaloria - en siis anna itseni lopettaa, ennen kuin ennalta päättämäni kalorikulutustavoite on täynnä. Mikäli Dance Central 2:n kalorilaskuriin on luottamista, noin puolen tunnin tanssisession aikana palaa noin 150 kaloria ja 45 minuutissa rikki on yleensä jo noin 225 kaloria. Kalorikulutukseen vaikuttaa jonkin verran valittu pelin vaikeusaste sekä tietysti valittujen koreografioiden vaikeusaste ja rytmi. Laskelmassa ei käsittääkseni ole otettu huomioon, että airobisen liikunnan jälkeen kalorikulutus jatkuu vielä noin 30-60 minuuttia.

En itse tähtää kuntoilulla laihtumiseen - olen sitä onnekasta "luonnostaan hoikkaa" ihmistyyppiä - mutta kalorikulutuksen seuraaminen auttaa minua kuitenkin arvioimaan treenin tehokkuutta. Olen nörttinä kiinnostunut siitä, miten kalorikulutus varioi pelin eri vaikeusasteilla ja erilaisissa moodeissa. Myönnän joskus kirjoittelevani näitä tietoja muistivihkoon treenin päätteeksi. ;-)

Dance Centralin koreografiat ovat monipuolisia ja haastavia, mutta kuntoilua ajatellen heikkoutena voisi pitää niiden yksipuolista lihasrasitusta. Tanssi tapahtuu pää osin "ylätasossa suorilta jaloilta" eli koregrafioissa kyykistellään vain vähän, eikä lattiatasossa tapahdu mitään - koska Kinectin kamera tuskin pystyisi vielä seuraamaan tämän tyyppisiä liikkeitä. Lihasrasitus kohdistuukin siis pääosin pohkeille ja jonkinverran vatsalihaksille kun taas yläreisien, pakaroiden ja käsilihasten rasite jää vähäiseksi. Lihaskuntoa ajatellen Fitness Evolved onkin huomattavasti parempi vaihtoehto.


Your Shape: Fitness Evolved

Itse yleensä aloitan Kinect-treenisessioin Dance Centralin hauskan tanssiliikunnan parissa ja lihasteni lämmettyä lopettelen treenin Fitness Evolvedin parissa. Fitness Evolved jakautuu kolmeen pelimoodiin, joista keskeisin on Personal Trainer -osio (kunto-ohjelma). Tässä osiossa pelaaja joutuu ensin vastailemaan joukkoon omaa kuntoaan ja tavoitteitaan kartoittavia kysymyksiä ja tekemään pienen kuntotestin. Tällä perusteella peli tarjoaa pelaajalle joukkoa kunto-ohjelmia, joista pelaaja valitsee mieleisensä. Ohjelmilla on vähän korneja, mutta kieltämättä vetoavia nimiä, jotka lupailevat esimerkiksi täydellistä farkkupeppua tai bikinivartaloa. Ohjelma koostuu esimerkiksi kymmenestä päiväsessioista, ja ideana on, että pelaaja palaisi suorittamaan niitä säännöllisesti kunnes tavoite on saavutettu. Toki ohjelmaa voi vaihtaa myös kesken "treenikauden", jos aina samanlaisena toistuva harjoitus alkaa tympiä ennen kuin maagiset kymmenen treenikertaa ovat kasassa.

Pelaaja näkyy Fitness Evolvedissa "hologrammimaisena" hahmona,
josta "haihtuu" pelinaikana pikseleitä - ikään kuin energiaa palaisi.
Valmentajakseen voi valita joko miehen tai naisen
- paitsi fitness class -moodissa, jossa valmentajan
sukupuoli on ohjelmakohtainen.

Personal Trainerin lisäksi pelissä on Fitness Classeja (kuntoilutunteja), joista löytyy muun muassa rankkaa cardio boxingia ja joogaa muistuttavaa zen-treeniä. Kolmas osio koostuu pienistä liikuntapeleistä, joissa kootaan pisteitä hakkaamalla rikki virtuaalisia kuutioita, pyörittämällä virtuaalista hula-hula-vannetta ja niin edes päin. Kalorimittari raksuttaa tietysti kaiken aikaa ja ilmoittelee pelaajalle edistyksessä aivan kuten Dance Central 2:n fitness-moodissakin.

Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan Fitness Evolvedissa kalorimittari tuntuu juoksevan hitaammin kuin Dance Centralissa - esim. puolessa tunnissa onnistun Fitness Evolvedin laskelmien mukaan polttamaan vain noin 110 kaloria, kun taas Dance Centralin kanssa samassa ajassa kuluu noin 150 kaloria. Kummankaan pelin kalorilaskuria tosin tuskin voi pitää täysin luotettavana, joten ero voi mahtua virhemarginaaliinkin.

Niin tai näin, Fitness Evolved pistää lihakset rutkasti kovemmalle kuin Dance Central. Siinä missä Dance Centralin koreografioihin sisältyy vähän kyykkyjä, Fitness Evolved ei joissain kunto-ohjelmissa paljon muuta teetäkään. Lisäksi ohjaimettomuus mahdollistaa käsipainojen käyttämisen Fitness Evolved -treenin tehostamiseksi. Monet kunto-ohjelmista on myös suunniteltu sillä ajatuksella, että käsipainoja käytettäisiin. Itse treenaan tyttömäisillä puolentoista kilon painoilla, mutta jo kymmenen minuutin Fitness Evolved -treenin jälkeen löydän hauislihakset hentoisista käsivarsistani aivan eri tavalla kuin normaalisti.

Moitittavinta Fitness Evolvedissa on paikoitellen heikko liikkeentunnistus. Itse koen, että esimerkiksi "Deadlift":ksi pelissä kutsuttuja eteenpäin taivutuksia ei yksinkertaisesti voi tehdä niin oikeassa rytmissä ja oikealla tavalla, että peli hyväksyisi suorituksen täydelliseksi. Myös pelin antama palaute on paikoitellen pahasti jäljessä pelin todellisista tapahtumista. Fitness Evolvedistakin on tosin julkaistu jo toinen osa, jossa näihin ongelmiin toivottavasti on puututtu. Itse tyydin vielä vanhaan versioon - ja vakuuttelemaan itselleni, että kyllä ne kalorit palaa ja lihakset kasvaa silloinkin, kun tuo tyhmä peli ei sitä rekisteröi.


Riittääkö Kinect nörtin liikuttajaksi?

Jos Kinectin liikuntapelien kanssa jaksaa rehkiä tarpeeksi säännöllisesti, kunto nousee varmasti ja kroppa kiinteytyy. Omasta olkkarista löytyvä kannustava liikuntamahdollisuus alentaa varmasti liikuntatreenin ryhtymisen kynnystä myös kaltaisellani nörtillä, joka ei viihdy lenkkipolun varrella eikä jotenkin muka ikinä vain "ehdi" jumpparyhmiin. On kätevää, kun tanssitreenit tai jumppatuokio ovat juuri silloin, kun itse haluan, eikä matkalla koskaan kastu räntäsateessa.

"Vieläks muistat kun muksuina pelattiin Dance Centralii?"
On vaikea kuvitella, millaisiksi liikuntapelit kehittyvät näiden
pikkunörttityttöjen aikuistuessa. Kuva: Gamesradar.com

Omassa olohuoneessa ei myöskään tarvitse miettiä, näyttääkö tanssin pyörteissä kenties aivan naurettavalta,  stressata, onko oma jumppa-asu ihan mummomainen tai nolostella muiden reaktioita, vaikka tekisikin kaikki liikkeet aluksi aivan väärin. Kinectin liikuntapelit kannustavat ja tsemppaavat, mutta pelin valmentajaääni ei varmasti hauku ja nolaa kömpelöintäkään kuntoilijaa.

Toisaalta en itse haluaisi jättää liikkumistani aivan kokonaan Kinectin varaan. Tykkään kovasti esimerkiksi uimisesta, ja ihanasti kannattelevaa, syleilevää ja koko kehoa tasapuolisesti rasittavaa vettä ei elementtinä pystyttäne simuloimaan videopelikonsolille vielä pitkään aikaan. Kinect ei myöskään pysty välittämään sitä tunnetta, kun kauniina ja vähän tuulisena kesäpäivänä viilettää polkupyörällä hiukset hulmuten ja tuntee, että voisi polkea väsymättä vaikka maailman ääriin.

Kinectin kamera tunnistaa muutenkin lähinnä pystyasennossa tehdyt liikkeet. Toisinaan täydennänkin Kinect-treeniä tanssitunneilta tutuilla vatsalihasliikkeillä, punnerruksilla, niskaseisonnalla, spagaatin venyttelyllä ja niin edes päin. Näitä Kinect ei vielä osaa mitata ja pisteyttää, mutta itse tiedän, että kehon kannalta liikunnassa olennaista olisi monipuolisuus.

Kinect sopii kuitenkin erinomaiseksi täydennykseksi muutenkin liikunnalliseen elämäntapaan. Minusta tuntuu, että Kinect on jopa innostanut minua liikkumaan enemmän muutenkin. Jotenkin liikunta tuntuu ylipäätään sitä keveämmältä, mitä enemmän sitä tekee. Dance Central on myös saanut minut miettimään, että ehkä ensi kesänä tai syksynä voisi taas kerran ilmoittautua johonkin "oikeaan" tanssiryhmään. Olisikohan se tällä kertaa aikuisbaletti, tankotanssi vai Bollywood-tanssi (jota tosin voisi treenata myös Fitness Evolvediin onlinena myytävässä laajennusosassa).

Kinect on nörttikodin kuntovärkkinä vähintään "todellinen nörttityttö". Suunnilleen saman arvosanan voisi antaa myös Dance Centralille ja Fitness Evolvedille.

Suosittelen Kinectiä tanssi- ja liikuntapeleineen kaikille kunnonkohotusta kaipaaville nörteille ja muillekin. Kinect hankinta kannattaa eteenkin, jos taloudesta löytyy jo muutenkin Xbox 360, ja jos telkkarin ja sohvan väliin jää sopivasti liikkumatilaa (noin 2,5 metriä lienee ehdoton minimi). Kinect on toki laitehankintana melko kallis - mutta niin on kuntosalikorttikin. Lisäksi Kinectille kehitetään koko ajan parempia ei-liikuntapelejä. Joskus myöhemmin voisin esitellä Nörttitytöissä esimerkiksi kauniin ja koukuttavan Child of Eden -pelin, joka taipuu oivallisesti Kinectille.