Näytetään tekstit, joissa on tunniste nettipelit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nettipelit. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku 9: Joulun odotetuimmat pelit pukinkonttiin!


Tänäkin jouluna Joulupukille lähtevissä kirjeissä yksi suosituimmista lahjatoiveista on jokin tietty video- tai tietokonepeli. Vanhemmille, jotka eivät itse pelaa, lasten lahjatoiveet lähentelevät salatiedettä ja kauppaan mennään ostoksille muistilapun kanssa: "Kaksi purkkia käärmeensilmiä, kolme rupikonnan rupea ja yksi Black Ops, kiitos." Tämän artikkelin tarkoituksena on valottaa joulun odotetuimpien tietokone- ja videopelien sisältöjä ja auttaa vanhempia päättämään onko se lahjalistan ykkösenä loistava K-18 peli sittenkään se paras lahja sille 12-vuotiaalle nappulalle.

Ikärajoista

Olen itse sitä koulukuntaa, joiden mielestä ikärajat ovat hyvä apukeino päättämään sopiiko jokin kyseinen peli tietyn ikäiselle lapselle. Toki jokainen lapsi on yksittäistapaus ja jotkut lapset kykenevät käsittelemään haastavampia pelejä kuin toiset, mutta toisaalta siinä näkyy myös vanhempien vastuu. Mielestäni vanhempien tulisi seurata millaisia pelejä heidän lapsensa pelaavat. Enkä tarkoita sitä, että vilkuillaan sohvalta lehden takaa kun lapsi ampuu vihollisjoukkoja sotapelissä vaan sitä että oikeasti paneudutaan siihen maailmankuvaan, jota peli levittää. Voi olla, että kaikkein "haitallisin" aineisto löytyykin pelin välianimaatioista ja siitä tavasta, jolla pelihahmot puhuvat vihollisistaan. Kannattaa myös tarkkailla miten sadistinen peli on, mässäileekö se väkivallalla vai onko vihollisen tappo "vain todettu fakta".

Pitää myös ottaa huomioon, että väkivalta ei ole ainoa asia, joka vanhempien tulisi tiedostaa pelejä ostaessaan. Monissa peleissä käsitellään myös teemoja, joiden käsittelyyn lapsilla ei yksinkertaisesti vielä elämänkokemus riitä. Esimerkiksi parin vuoden takaisessa Heavy Rainissä (K-18) tutkittiin lapsia tappavaa sarjamurhaajaa hyvin karun tarinan kautta, jossa käytettiin huumeita, koettiin ja tehtiin väkivaltaa sekä nähtiin lasten kuolevan. Kuitenkin verrattuna ammuskelupeleihin kyseinen peli oli väkivaltaisuudessaan hyvin kesyä tavaraa ja usein meinaan unohtaa, että pelissä todellakin on mahdollisuus hyvin väkivaltaisiin kohtiin.

Ja tietenkin pitää muistaa se, että K-18 pelien ikäraja on sitova ikäraja! K-18 peliä ei saa myydä eikä luovuttaa alle 18-vuotiaan käyttöön. Kuten eräs pelikaupassa työskentelevä ystäväni asian ilmaisi, kun jotkin vanhemmat alkavat kritisoida sitä, että hän ei myy peliä alaikäisen käyttöön hän kysyy haluaisiko vanhempi samantien kartongin tupakkaa ja pullon Koskenkorvaa pelin kyytipojaksi. Kyseessä ON sama asia! Pelaajien keski-ikä on tällä hetkellä yli 30 vuoden tietämillä. PELIT EIVÄT OLE VAIN LAPSILLE!
 

Täsmennys: Vuoden 2012 alusta lähtien kaikki ikärajat ovat sitovia! Aikuisen kanssa pelejä voi tosin pelata kolme vuotta alaikäisenä, mutta vastuu on vanhemman eikä tämä jousto koske K-18-pelejä.

Joulun toivotuimmat hittipelit

Heti alkuun on todettava, että en ole itse pelannut yhtäkään näistä peleistä enkä siksi sano mitään siitä onko peli hyvä vai huono. Aion ainoastaan esitellä tämän joulun odotetuimpia pelejä sekä kertoa millaisesta pelistä on kyse ja minkä ikärajan se on saanut. Ja, koska en ole itse pelannut pelejä, tietoni perustuvat täysin eri pelimedioista keräämiini tietoihin sekä Joonas Laakson (Kiitos avusta!) tietämykseen joten peleissä voi olla ikäviä tai positiivisia yllätyksiä, joista en ole tietoinen. Siksi, jos olette pelanneet jotain näistä peleistä, arvostaisin suuresti jos jakaisitte kokemuksianne peleistä kommenttiosiossa.

Assassin's Creed III - K-18
Supersuosittu historiallinen salamurhaajapeli, jossa sattuneesta syystä ihmisiä kuolee ja paljon. Kuitenkin tappaakseen pelaajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä. Pelimaailma on iso, mielenkiintoinen ja historiallisesti tarkasti tutkittu ja käsittelee kohteitaan kuten esimerkiksi Amerikan alkuperäisasukkaita kunnioittaen. Realistista väkivaltaa.

Call of Duty Black Ops 2 - K-18
Maailman suosituimman videopelisarjan uusin osa, jonka kaikki haluavat. Peli on supernopeatempoinen ja aggressiivinen sotilasräiskintä. Peliä pelataan verkossa ja käytännössä pelissä vain tapetaan muita pelaajia. Hyvin realistista väkivaltaa ja naamalle käyvää. Ainakin aiemmat osat olleet äärifasistisia, militaristisia ja oikeistolaisia. Ei todellakaan lapsille sopiva, mutta hyvin tehty pelisarja.

Dance Central 3 - K-12
Jos talossasi on Xbox 360 ja Kinect niin Dance Centralin aiemmat osat lienevät jo tuttuja. Pelissä siis tanssitaan ennalta annettua koreografiaa ja peli arvostelee suoritusta. Kunto kasvaa ja tanssitaidot paranevat ainakin Xboxin mielestä. Ikärajaa korottaa lähinnä laulujen sanat, mutta jos piltti ei osaa englantia niin asia ei _ehkä_ ole ongelma. Toisaalta koreografiat voivat mennä pienimmiltä ohitse.

Dishonored - K-18
Salamurhaajapeli Assassin's Creedin tyyliin, mutta ensimmäisestä persoonasta kuvattuna (AC kolmannesta eli näet pelihahmon) joten eläytyminen hahmon tekemisiin on juuri sen verran omakohtaisempaa. Sijoittuu supersynkkään fantasiamaailmaan. Pelin etenemiselle on oleellista oman ratkaisun keksiminen ja kuulemma pelin voi läpäistä tappamatta ketään. Pelissä on kaksijakoinen palkitsemissysteemi. Toisaalta jos et tapa ketään peli pysyy kilttinä, mutta toisaalta tappamisesta on tehty mahdollisimman tyydyttävää. En siis menisi luottamaan, että oma lapsi keksii pasifistisimman pelityylin jos tämän pelin saa käteensä.

Epic Mickey 2: The Power of Two - K-7
Kuulemma erittäin hyvä jatko-osa aiemmin ansioituneelle pelille. Pelissä Mikki  ja Oswald-jänis seikkailevat Disneyn historiassa ja kohtaavat siellä vanhoja ja melkein unohtuneita hahmoja ja yrittävät ratkoa heidän ongelmiaan. Puzzleja, toimintaa ja tasoloikkaa. Peli on tehty lapsille, mutta aikuiset saavat siitä ehkä enemmän irti historian puolesta. Voisi olla hyvä peli, jota voi pelata lapsen kanssa.

Far Cry 3 - K-18
Hyvin suosittu pelisarja, mutta ei kyllä lapsille sopiva. Teemoina siviilien tappamista ja mielisairautta. Kuiten aiemmissa osissa myös Far Cry 3:ssa seikkaillaan avoimessa pelimaailmassa. Joku on kuvaillut sitä jopa Skyrimiksi pyssyillä, mutta aika paljon nihilistisemmästä maailmasta on kyse.

FIFA 13 - K-3
Jalkapalloa ja joka vuosi uusilla pelaajilla ja pikkaisen parannellulla pelimekaniikalla. Hyvin tekninen peli siinä mielessä, että vaikka pelissä ei mitään pahaa tapahdu, ellei oman suosikkijoukkueen häviötä sellaiseksi lasketa, niin peli on kyllä sen verran haastava etteivät sitä ihan pienet osaa pelata.

Forza Horizon - K-12
Kilpa-ajoa Coloradon avoimilla teillä. Upeita autoja upeissa maisemissa. Peli mukautuu hyvin pelaajan tyylin mukaan joko kaahailuun tai simulaatioon. Sopii lapsille, joskin tietysti autoilla ajetaan reipasta ylinopeutta. Peli ei kuitenkaan kannusta rellestämään eli vauhdista huolimatta tiellä olisi hyvä pysyä.

Guild Wars 2 - K-12
Vaikka tämä on jo vähän vanhempi peli, niin todennäköisesti silti pukinkonttiin toivottu. Kyseessä on netissä pelattava peli, MMO, jossa pelaaja seikkailee maailmassa ja tappaa siinä sivussa hirviöitä pelikavereiden kanssa. Raikas fantasiateema, ei kuukausimaksuja (ei siis pakota pelaamaan jatkuvasti) ja loputtomasti pelattavaa. Hyvää on se, että MMO-pelien tyyliin pelaajat muodostavat kiltoja pelin sisällä mikä edesauttaa kommunikaatio- ja yhteistyötaitoja, mutta huonona puolena on se, että pelaajat ovat ihmisiä ja siten tekevät myös typeryyksiä.

Halo 4 - K-16
Supersuositun pelisarjan uusin osa. Vaikka kyseessä on räiskintäpeli niin kohteet ovat ulkoavaruuden olioita ja pyssyt epärealistisia ja värimaailma ja juoni sen verran scifi-epärealistista, että peliä ei varmasti pysty sekoittamaan todellisuuteen. Siten myös ammuskelua on helpompi sietää, koska se ei tule naamalle eikä ole "todellista".

Hitman Absolution - K-18
Jälleen salamurhaajapeli, jossa tällä kertaa kaljupäinen mies nykypäivässä menee ja tappaa realistisessa maailmassa. Pelissä on tunnetusti hyvin vastenmielisiä tapahtumia ja henkilöhahmoja ja karu maailmankuva. Myös pelin mainoskampanjat ovat keränneet valtavan määrän negatiivista mainetta, mihin pelin julkaisija ei ole vastannut kovin vakuuttavasti. Jos tästä voi mitään päätellä niin pelissä aivät ainakaan ole arvot kohdallaan.

NHL 13 - K-12
Ihan kuten FIFA, mutta lajina jääkiekko. Korkeamman ikärajan selittää se, että ihan niinkuin oikeassakin maailmassa niin myös NHL:ssä peli menee välillä nyrkkeilyotteluksi. Jälleen kyseessä on taktinen peli, jonka hallinta vaatii opettelua.

Ni no Kuni: Wrath of the White Witch (tammikuussa) - K-12
Studio Ghiblin kanssa yhteistyössä tehty japanilainen roolipeliseikkailu. Hienot hahmot, kauniit maisemat, ja tyypilliseen Ghiblin animaatioiden tyyliin pääosassa on nuori poika, joka opettelee taikuutta ja etsii kuollutta äitiään. Peli ei aivan ehdi jouluksi, mutta ehkä Joulupukki voi luvata toimittaa pelin heti kun se tulee kauppoihin.

Need for Speed - Most Wanted - K-7
Need For Speed on pitkään jatkunut autopelisarja. Arcadepeli-tyyliin kaahailua avoimessa kaupunkimaastossa hienoilla urheiluautoilla. Kuulemma olisi todella hyvä jos pidit Burnout Paradisesta, jota peli muistuttaa.

New Super Mario Bros U - K-3
Uudelle Nintendon WiiU-konsolille tehty tasohyppely vanhaan kunnon Mario-tyyliin. Varmaan taas syödään sieniä ja hypitään kilpikonnia littaan, mutta silleensä hyvällä tavalla. :D

Paper Mario: Sticker Star - K-3
DS-käsikonsolille tehty suositun sarjan jatko-osa. Paperinohut tarra-Mario seikkailee roolipelissä. Toimintaroolipeli.

Professor Layton And the Miracle Mask - K-7
Professori Laytonin seikkailut jatkuvat ja tällä kertaa kolmiulotteisina. Layton on salapoliisihahmo, joka visaisia aivopähkinöitä selvittämällä etenee suuremmassa juonessa. Jos kotoa ei löydy 3DS:ää niin Laytonin aiemmat osat ovat aivan yhtä hyviä ja toimivat vanhoilla DS:illä.

The Walking Dead Series - K-18
Suosittuun TV-sarjaan ja sarjakuvaan perustuva seikkailupeli, jossa viimeiset ihmiset yrittävät selvitä zombien valtaamassa maailmassa. Kuten parhaisiin zombie-elokuviin kuuluu zombit ovat lopulta ne pienin paha kun ihmiset yrittävät taistella selviytymisestään. Hyvin rankkoja teemoja ja ihmisiä syödään elävältä.

ZombiU - K-18
WiiU:n ensimmäisestä persoonasta kuvattu zombie-peli, jossa mätkit itse epäkuolleita tosikuolleiksi. Syystäkin K-18.

XCOM: Enemy Unknown - K-18
Vuoropohjaista taktiikkaa, jossa ihmiset puolustautuvat avaruuden hyökkääjiä vastaan. Tyyli sarjakuvamainen, mutta ikärajasta päätellen siis hyvin väkivaltainen. Tämä tuli hieman yllättäen, sillä olimme Joonaksen kanssa luulleet, että peli olisi K-12, mutta Pegin mukaan pelissä on äärimmäistä väkivaltaa. Koska emme ole itse peliä pelanneet emme tiedä mikä tarkalleen ikärajan on nostanut noin korkeaksi. Ei siis lapsille.






Kuten huomaatte, tänä jouluna suurin osa suosikkipeleistä on K-18 ja syystä. Tässä on kuitenkin loistavaa se, että jos sinua vanhempana ahdistavat väkivaltaiset pelit, voit aina vedota lakiin, sillä K-18 pelejä EI SAA antaa alaikäisille. Mutta jos sinulla ei sinänsä ole mitään räiskintäpelejä vastaan niin joukossa on myös Halo 4 (K-16), joka on varmasti suosittu ja katu-uskottava teinien keskuudessa.

Kannattaa myös muistaa, että nykyään lähes jokaisesta pelistä on saatavilla ilmainen demo kokeiltavaksi, joten jos tuntuu, ettet ihan tiedä sopisiko peli sinulle tai lapsellesi niin aina voi kokeilla. Pyydä vaikka sukusi nörttityttöä pelaamaan peliä puolestasi jos pelin pelaaminen ei sinulta itseltäsi tunnu sujuvan.

Lisää tietoa pelien ikärajoista saat osoitteesta: http://www.pegi.info/fi/

Hyvää ja painajaisvapaata joulua kaikille!

(edit 9.12.2012 klo 12.55: Need For Speed - Most Wantedin ikäraja on K-7 eikä K-12.) 
(edit 9.12.2012 klo 13.05: Lisätty täsmennys ikärajoista. Kiitos, Rami Sihvo!)

perjantai 11. toukokuuta 2012

World of Warcraft - Siis WoW

Meri-Tuuli Laakso

 

 


World of Warcraft (WoW) on Blizzard Entertainmentin kehittämä Warcraft-pelisarjaan perustuva massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli. Pelin tapahtumat sijoittuvat Azeroth-nimiseen maailmaan eli noin neljä vuotta edellisen Warcraft-pelin Warcraft III: The Frozen Thronen tapahtumien jälkeen. Peli julkaistiin Warcraft-pelisarjan 10-vuotispäivänä 23. marraskuuta 2004.

Peliin on julkaistu kolme lisäosaa, joista ensimmäinen, The Burning Crusade, julkaistiin 16. tammikuuta 2007. Toinen lisäosa, Wrath of the Lich King, julkaistiin 13. marraskuuta 2008 ja kolmas lisäosa, Cataclysm, julkaistiin 7. joulukuuta 2010. Lisäksi WoWiin on parhaillaan beta-testaus vaiheessa neljäs lisäosa, Mists of Pandaria.






World of Warcraftin pelaamisesta veloitetaan kuukausimaksu. Pelin ensimmäisen osan mukana pelaaja saa 30 päivää peliaikaa, jonka jälkeen sitä voi ostaa lisää muun muassa luottokortilla tai kaupoista ostettavilla 60 päivän peliaikaan oikeuttavilla Game Card -korteilla.World of Warcraftilla on yli 10 miljoonaa pelaajaa ja se on tällä hetkellä maailman pelatuin kuukausimaksullinen MMORPG.


Massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli (MMORPG, Massively Multiplayer Online Role-playing Game) tarkoittaa verkon kautta moninpelattavia tietokoneroolipelejä, joissa pelaaja luo itselleen kuvitteellisen pelaajahahmon, ja tämän jälkeen tutkii pelimaailmaa vuorovaikuttaen muiden pelaajien kanssa. MMORPG-peleissä pelaajalla ei ole yksittäistä päämäärää, vaan tarkoituksena on lähinnä oman hahmon kehittäminen, tehtävien suorittaminen, oman varallisuuden hallinta ja pelaajien välinen taistelu. MMORPG:t ovat myös hyvin sosiaalisia paikkoja. Osan tehtävistä ja seikkailemisesta voi suorittaa yksin, mutta parhaiten pelit yleensä palkitsevat pelaajaryhmien yhteistyön. MMORPG-pelit juontavat juurensa MUD-peleistä. Useimmat näistä peleistä ovat periaatteessa täysin graafisia MUDeja. MUDeista tärkeimpänä erona on kuitenkin massiivisuus; siinä, missä MUDeissa on parhaimmillaan muutamia satoja käyttäjiä kerralla, voi MMORPG-maailmoissa olla samaan aikaan käyttäjiä useista sadoista useisiin tuhansiin tai jopa kymmeniä tuhansia käyttäjiä.


Aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa peli

Miksi niin monet ihmiset maailmassa viettävät kymmeniä tunteja viikossa istuen tietokoneillaan ja hakaten näpäimistöään epätoivoisesti yrittäen "levuttaa" hahmojaan, "farmata" kultaa ja mainetta, metsästää saavutuksia (=achievmenttejä), tulla "gänkätyksi" miljoona kertaa vihollispelaajien taholta ja lopulta ollessaan tarpeeksi hyviä "raidaavat" kaiket yöt parempien varusteiden toivossa... No, tässä joitakin syitä:


Yhteisöllisyys 

WoWissa voi pelata ystävän kanssa. Mikä on hienompaa kuin pitää hauskaa, kehittyä ja tehdä tehtäviä yhdessä auttaen toinen toistaan? No tottakai pelata monen ystävän kanssa yhtäaikaa! "Double the fun..." Yhdessä pelaaminen myös vähentää mahdollisuutta joutua vihollispelaajien tai vihamielisten olentojen ja eläinten uhriksi.


Pelissä voi myös littyä kiltaan, omaan pikku yhteisöön. Killat tarjoavat apua, suojaa, tukea ja ennen kaikkea uusia ystäviä. Jokainen kilta on erilainen, mutta on olemassa n. kolmea erilaista tyyppiä: Social/Levelling, Raiding (PVE, player versus enviroment) ja PVP. Social/Levelling kiltaan pääsee yleensä ilman mitään vaatimuksia. Ne on tarkoitettu juttelemiseen ihmisten kanssa ja tarjoamaan apua hahmojen kehittymiseen eli "leveelaukseen". Raiding-kilta on tarkoitettu "raidaaville" ihmisille. Raidaaminen tarkoittaa tarkkaan harkittua "metsästys retkeä" isoja monstereita ja olentoja vastaan, joita kutsutaan Bosseiksi (Pomo). Näiden olentojen kaataminen vaatii lujaa tiimityötä ja alansa ja roolinsa hallitsemista. Siksi hyvään raidauskiltaan voi olla vaikea päästä. PVP-kilta taas tarkoittaa player versus player -kiltaa. Nämä killat siis nimensä mukaisesti harrastavat vain pvp-tapahtumia, sotapelejä, kaksintaisteluja, battlegroundeja (=taistelukenttiä) jne. Lisäksi esiintyy kaikkien näiden kolmen kilta-tyypin sekoituksia.


Taustatarina 

Warcraftin tarina on jakautunut neljään peliin plus kolmeen lisäosaan, numerolliseen novelleja, perinteiseen roolipeliin ja jopa manga-sarjaan. Varsinkin ne ihmiset, jotka haluavat oikeasti olla osa tätä fantasiamaailmaa ja roolipelaavat, imeytyvät suoraan tarinaan. He luovat hahmolleen tarkoituksen ja tarinan, tulevat osaksi maailmaa ja pelaavat sen mukaan. Kuka ei haluaisi olla sankari, tai edes osa suurta seikkailua?


Matka huipulle

Mitä enemmän pelaat, sitä enemmän kiinnyt hahmoosi. On tyydyttävää huomata työnsä tulokset ja nähdä kehittyneensä siitä aloittelevasta "noobista" alansa ja roolinsa osaavaksi pelaajaksi.


Tässä oli kolme pointtia siitä, miksi monet ihmiset löytävät itsensä yhä uudestaan pelaamasta WoWia. Jotkut kutsuvat sitä koukuttumiseksi... Mutta kun on vuorovaikutuksessa asioiden ja ihmisten kanssa ja saa arvostusta siellä, missä sitä ei välttämättä oikeassa elämässä heru, on asia varsin ymmärrettävää.


Oma Alliance maagini Frostwhisper realmilla.


Kuinka aloittaa pelaaminen?

Kun olet luonut tunnuksesi ja ostanut peli(t) ja mahdollisen peliajan, on aika kirjautua sisään ja valita realm. Realm tarkoittaa maailmaa, paikkaa, ja WoWissa on monta josta valita. Maailmat ovat muuten täysin samanlaisia sisällöltään, mutta niiden populaatio ja jotkin tavat ovat erilaisia.


WoWissa on kaksi eri liittoutumaa (=faction),
Alliance ja Horde. Nämä sotivat toisiaan vastaan, ja valitessa realmia on hyvä tietää, miten näiden liittoutumien populaatio realmilla jakautuu. Esimerkiksi täällä näkee prosentteina, miten liittoutumat ovat jakautuneet. On luonnollisesti viisainta valita sellainen realmi, jossa jakauma on melko tasainen, mutta jos haluaa kokea olevansa ylivoimainen, voi valita sellaisen realmin, missä valittu liittoutuma on vallitseva faction.

Lisäksi realmeja on olemassa neljää eri perustyyppiä: Normal, PVP, RP ja RPPVP. Nimistä voi päätellä paljon, ja PVP termin selitinkin jo aikaisemmin. RP taas tarkoittaa roolipelaamista. RP-tagilla varustetut realmit ovat siis oikeiden roolipelaajien mekka ja meno voi olla joskus mielenkiintoista seurailla. RPPVP taas sisältää sekä roolipelausta, että pvp:tä.




Rodut

Allianceen kuuluvat Ihmiset, Kääpiöt, Tontut, Yöhaltiat, Ihmissudet ja Draeneit. Hordeen kuuluvat Verihaltiat, Örkit, Taurenit, Peikot, Epäkuolleet ja Maahiset. Jokaisella rodulla on jokin oma "racial"-taito. Esimerkiksi Yöhaltiat pystyvät sulautumaan varjoihin ja katoamaan näkyvistä, ja Draeneit taas pystyvät parantamaan haavoja omalla pikku parannusloitsullaan.


Lisäksi jokaisella rodulla on omat tietyt alat (=Class), joista valita. Monet classit löytyvät melkein kaikilta roduilta, mutta eivät kaikki. Classit jakautuvat vielä kolmeen eri talent treehen (=taitopuu), jotka palvelevat eri tarkoituksia. Jokin classin kolmesta taitopuusta voi olla esim. tarkoitettu PVP-hen, toinen PVE-hen. Lisäksi ne voivat jakaa roolisi: DPS (Damage per second, se joka aiheuttaa vahinkoa uhrille/monsterille), Healer (parantaja, pitää huolta tankista ja muista pelaajista) ja Tank (tankki, pitää uhrin/monsterin hyökkäämässä itseään kohti ja imee näin kaiken sen aiheuttaman vahingon itseensä). Kaikki classit eivät kuitenkaan voi toimia tankkina tai parantajana.


Esimerkki Paladin-classin taitopuun kolmesta eri vaihtoehdosta. Holy=Parantaja, Protection=Tankki, Retribution=DPS.

Classit

 

Warrior

Soturin taitopuut keskittyvät kahteen tehtävään, vahingon aiheuttamiseen tai vahingon vastaanottamiseen. Soturi on paladiinin ja kuolonritarin ohella fyysisesti kestävin hahmoluokka, johtuen kyvystä käyttää raskasta levypanssaria. Soturit ovat kestäviä myös vahingontekoroolissa. Soturien kyvyt perustuvat raivoon, joka kasvaa taistelun edetessä.


Hunter

Metsästäjä on puolestaan fyysistä vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Metsästäjä on erikoistunut mm. jousien ja tuliaseiden kättöön. Metsästäjä pystyy kesyttämään itselleen lemmikin pelin pedoista ja käyttämään sitä esimerkiksi sitoakseen vastustajansa lähitaisteluun. Lemmikeillä itsellään on myös erilaisia taitoja. Lisäksi metsästäjät voivat ansoittaa maastoa.


 Priest

Pappi on hahmoluokka, jolla on kaksi tehtävää, vahingon tekeminen tai parantaminen. Papilla on käytössään myös tehokkaita vihollisten hallintataikoja (engl. crowd control, lyh. engl. CC), jotka tekevät vihollisen hetkellisesti puolustuskyvyttömäksi, esimerkiksi kontrolloimalla vihollisen mieltä.

Shaman

Shamaani osaa parantaa, tehdä vahinkoa ja myös tehdä kauemmas ulottuvia vahinkoloitsuja. Shamaanin tärkeimpiä taitoja ovat toteemit (engl. totem). Niiden avulla shamaani voi saada itselleen tai tuoda ryhmäänsä parannusta tai manaa, parantaa lähitaisteluvoimaansa, parantaa puolustusta ja maagisia voimia ja tuoda lisää tuhovoimaa. Shamaani pystyy herättämään muita pelaajia henkiin, ja ainoana pelattavana hahmoluokkana suorittamaan uudelleensyntymän käyttäen erityistä Ankh-avainta.

Warlock

Manaaja on maagista pimeiden voimien vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Manaajat ovat keskittyneet pimeisiin voimiin kuten demoneihin ja kirouksiin. Manaajan erikoisuus on kyky imeä muilta hahmoilta elinvoimaa ja he pystyvät muuntamaan omaa elinvoimaansa manaksi. Apureinaan manaajat käyttävät erilaisia demoneita. Manaajan aiheuttama vaurio perustuu voimakkaisiin kirouksiin jotka aiheuttavat vastustajille vahinkoa ajan kuluessa, sekä demonien apuun.

Paladin

Paladiini on hybridiluokka, joka voi taitopuun valinnoilla toimia parantajana, vahingon tuottajana tai vastaanottajana eli tankkina. Raskaasti haarniskoituneina paladiinit ovat pelin sitkeähenkisimpiä hahmoja erityiskykyjensä ansiosta, joilla he voivat esimerkiksi muuttaa itsensä väliaikaisesti vahingoittumattomaksi tai loihtia erittäin voimakkaan parannustaian. 

Rogue

Roisto voi tiirikoida lukkoja sekä varastaa esineitä tai rahaa NPC -vastustajilta. Roiston tärkein ominaisuus on hiipimiskyky (engl. Stealth), joka on myös edellytys joillekin taidoille. Roisto on heikko joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi, mutta sen hyvinä puolina pidetään piiloutumis- ja salamannopeita lähitaistelutaitoja. Yksi roiston hyödyllisistä taidoista on myrkkyjen käyttö.

Death Knight

Kuolonritari on World of Warcraftin Wrath of the Lich King lisäosassa ilmestynyt pelin ensimmäinen sankarihahmoluokka. Muista hahmoluokista poiketen kuolonritariin tarvitaan jo ennestään oleva hahmo, jonka taso on vähintään 55. Kuolonritari voi toimia samoissa rooleissa kuin soturi. Kuolonritari on fyysisesti voimakas ja on tarkoitettu käyttämään levypanssaria. Kuolonritari on lähitaistelija, mutta kykenee myös loitsimaan. Nämä ovat hyvin usein rutto- tai tautityyppisiä loitsuja. Yksi kuolonritarin kyvyistä on epäkuolleen apurin (engl. Ghoul) nostattaminen.

Mage

Maagi on vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Maagilla on käytettävissään runsaasti loitsuja aina tulesta ja jäästä salaisiin voimiin (engl. Arcane Magic). Vaurioloitsuilla maagit voivat joko keskittyä vahingoittamaan yksittäistä vihollista, tai jopa kaikkia tietyllä alueella olevia vihollisia. Maagi tekee pelissä suurinta vauriota, mutta sen heikkous on huono kestävyys. Maagi on toisaalta myös taitavan pelaajan käsissä pelin ehkä jopa kestävin hahmoluokka.


Druid

Druidi on hyvin monipuolinen hahmoluokka, sillä se voi asettua mihin tahansa pelin taistelurooleista. Druidin rooli riippuu käytössä olevasta taitopuusta. Druidin pelaaminen perustuu hahmon olomuodon vaihtamiseen tilanteen mukaan, jolloin hahmon päätehtävä muuttuu muotoa vastaavaksi. Druidi voi muuttaa ulkomuotoaan esimerkiksi fyysistä vahinkoa hyvin kestäväksi karhumuodoksi (engl. Bear form), kovaa vahinkoa tekevään kissamuotoon (engl. Cat Form) , nopeaan lentävään lintumuotoon (engl. Flight Form) tai taikoja tekevään pöllömäiseen muotoon (engl. Moonkin Form).

Hahmonluonti-ikkuna

Kaupungit

 

Myrskytuuli (engl. Stormwind): Ihmisten suurin kaupunki, joka sijaitsee Elwynnin Metsässä. Rauta-ahjo (engl. Ironforge) : Dun Moroghin vuoristossa sijaitseva vuoren sisään rakennettu kääpiöiden ja tonttujen kaupunki. Darnassus: Nykyisen Elämän Puun, Teldrassilin, oksilla sijaitseva yöhaltioiden kaupunki. Exodar: Azuremystin saarella sijaitseva draeneiden kaupunki. Entinen avaruusalus. Gilneas (tai myös Harmaaharja (engl. Greymane City)): Samannimisessä kuningaskunnassa sijaitseva worgenien kaupunki.


Orgrimmar: Durotarissa sijaitseva örkkien ja peikkojen rakentama suurkaupunki. Ukkosjyrkänne (engl. Thunder Bluff): Mulgoren pöytävuorien päälle rakennettu taurenien kaupunki. Alakaupunki (engl. The Undercity ): Tirisfalin Aukiolla (engl. Tirisfal Glades) entisen Lordaeronin kaupungin raunioiden alapuolella sijaitseva epäkuolleiden kaupunki. Hopeakuu (engl. Silvermoon City): Eversong Woodsissa sijaitseva verihaltioiden kaupunki. Pilssiveden Satama (engl. Bilgewater Harbor): Maahisten uusi satamakupunki Azsharassa.


Näillä tiedoilla varmaan ne, jotka haluavat pelin aloittaa, pääsevät alkuun. Hauskoja pelihetkiä!






[Kirjoittajalla on n. viiden vuoden kasuaali pelikokemus.]


Lähteet: 



http://eu.battle.net/wow/en/
http://fi.wikipedia.org/wiki/World_of_Warcraft

perjantai 4. toukokuuta 2012

Kiltasotien uusi sukupolvi

Tulen sekakäyttämään englanninkielisiä termejä suomenkielisen tekstin seassa melko vapaasti tässä blogipostauksessani yksinkertaisesti siitä syystä, että suomenkielisen (vakiintuneen) termistön puutteessa ”finglish” toimii paremmin kuin hämärät arvaussuomennokset. Saattaa sisältää myös runsaasti mystistä mörppitermistöä, pahoittelut jo etukäteen. Diilatkaa sen kanssa, jou. 

Mikä ihmeen Guild Wars 2?

 

Thief-tytsy takanaan Divinity's Reach
Guild Wars 2:n betaserverit olivat avoinna suurelle yleisölle ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna 27.-29.5. – tosin osallistuakseen piti joko ennakko-ostaa GW2 tai olla onnekas ja saada betakutsu Arenanetiltä. (Maksoin itseni tottakai kipeäksi Collector's Editionin vuoksi heti, kun se oli mahdollista.) Joka tapauksessa, huolimatta Guild Wars -pelien kohtuullisen hyvistä myyntiluvuista, tuntuu sarja olevan edelleen monille täysin tuntematon. Pieni historiikki/esittely näin alkuun on siis ehkä paikallaan ennen kuin kerron tarkemmin viikonlopun seikkailuista. (Jos GW on tuttu, saa skipata seuraavan otsikon alle.)

Guild Wars on kuukausimaksuton (buy to play) fantasia-MMORPG, jonka pelimekaniikka perustuu hyvin pitkälti samaan ideaan kuin Magic the Gathering -korttipeli: pelaaja valitsee käyttöönsä kerrallaan 8 skilliä, joista koostuu ns. buildi. Vastoin monen muun mörpin asettamaa esimerkkiä varusteiden laatu ei ole kriittinen edellytys onnistumiselle, vaan taistelu pohjaa enemmän skillivalintoihin ja miten niitä osaa käyttää. Monista muista genren peleistä poiketen GW on suurimmaksi osaksi instanssipohjainen, ja useimmilla alueilla tiimikoko on 8.

Tulenkestävä ranger
Ensimmäinen Guild Wars julkaistiin keväällä 2005. Sittemmin alkuperäinen Prophecies-kampanja on saanut seurakseen itämaisesta kulttuurista ammentavan Factionsin ja afrikkalaisvaikutteisiin maisemiin sijoittuvan Nightfallin. Tekijästudio Arenanetin visio oli alunperin julkaista uusi kampanja puolen vuoden välein, mutta kesken neljännen, Utopiaksi nimetyn kampanjan tuotannon kävi selväksi, että lukemattomat eri kampanjat uusine mekaniikkoineen sekoittavat pakkaa turhan paljon, ja uusien skillien tasapainotus kävi jatkuvasti hankalammaksi. Lisäksi Arenanetilla oli paljon ideoita, joita ei yksinkertaisesti voinut toteuttaa olemassaolevaan peliin. Keväällä 2007 studio ilmoittikin Guild Wars 2:n olevan tekeillä.

Muutamaa kuukautta myöhemmin julkaistiin vielä Guild Warsin ensimmäiseksi ja ainoaksi varsinaiseksi lisäosaksi jäänyt Eye of the North, jossa esitellään ensimmäistä kertaa kakkosessa pelattavina olevia uusia rotuja ja alustetaan tulevia tapahtumia. EotN:n lisäksi siltaa GW:n ja GW2:n välille on rakennettu Guild Wars Beyond -tarinoiden kautta – ja vastoin yleisesti vallitsevaa DLC-villitystä, pelaajat ovat saaneet nämä pelattaviksi ilman erillistä maksua. Saatavilla on myös kaksi pokkaria (Ghosts of Ascalon ja Edge of Destiny), joiden tapahtumat sijoittuvat aikajanalla hieman ennen GW2:n alkua. Kolmas pokkari ilmestynee ennen pelin julkaisua.

Lion's Archissa on aina bileet
Guild Wars 2 jatkaa tarinaa 250 vuotta ykkösosan jälkeen. Maailma on muuttunut, tekniikka kehittynyt ja Tyriassa puhaltaa uudet tuulet. Vuosisatoja keskenään sotineet ihmiset ja charrit joutuvat nyt seisomaan muiden rotujen kanssa yhtenä rintamana yhteistä vihollista vastaan, aiemmin tuttuun ”miekka ja magia” -kaavaan tuodaan nyt mukaan tuliaseet ja pienen ikuisuuden torkkuneet lohikäärmeet ovat herättyään aiheuttaneet mittavia muutoksia maisemaan. Asetelman lisäksi paljon on muuttunut myös yleisesti ottaen pelimekaniikka, sillä esimerkiksi taistelu toimii hyvin eri tavalla ykköseen verrattuna.

Jotain entisestä on kuitenkin säilytetty: Arenanet on halunnut pitää kiinni mm. kuukausimaksuttomuudesta ja grindauksen minimoinnista, mikä passaa ainakin minulle paremmin kuin hyvin. Viikonlopun aikana selvisi myös, miten kävi muille suurille lupauksille, joita studio on blogissaan viljellyt viimeisen viiden vuoden ajan.

Rotukysymyksiä ja ammatinvalintaa

 

Rotuja tulee valmiissa pelissä olemaan pelattavana viisi: ihmiset, charrit, nornit, asurat ja sylvarit. Näistä betassa pelattavina oli kolme ensimmäistä. Julkaisun yhteydessä tulee päähahmoni olemaan epäilemättä sylvari, mutta koska niitä ei päässyt nyt testailemaan niin tyydyin charriin. GW-veteraanit muistavat charrit Prophecies-kampanjan alusta vihollisen roolissa olleina kissamörköinä, ja vaikka Eye of the Northissa tämän furrykansan tarinaa syvennettiinkin, oli mukava huomata, miten paljon tähän alunperin niin kovin yksipuoliseen rotuun on ajan kuluessa saatu paljon enemmän eloa. Aiemmin charrit olivat henkilökohtaisella suosikkilistallani vasta kolmantena asurojen jälkeen, mutta betatestauksen jälkeen voi olla, että kakkoshahmoni tuleekin olemaan myöhemmin charr. Tykästyin omiin charrileideihini nimittäin sen verran paljon, että pakkohan sellainen on varmaan rollata julkaisun yhteydessä.

Aloitusarmor castereille
Charrit (ja asurat) myös epäilemättä vetoavat niihin, jotka eivät halua pelata Barbie-nuken näköistä hahmoa, mitä kaikki naispuoliset casterit ainakin alkuun näyttivät olevan sekä ihmisenä että nornina. Päätös tarjota myös pikkupikkubikini-osaston armoreita käytännönläheisempien ja realistisempien lisäksi on ollut kuitenkin Arenanetin taholta tietoinen valinta, ja mielestäni hyvä näin. Toki aloitusarmorit olisivat voineet olla varmuuden varalta vielä himpun verran neutraalimmat, mutta varsin nätti setti minusta silti. Vartalotyyppeihin joku saattaisi myös haluta enempi atleettisia vaihtoehtoja mallivartaloiden sijaan. Itse olisin sellaisia kaivannut varsinkin norneille. Nornimiehet eivät ole mitään nättipoika-osastoa lähelläkään, joten on jotenkin kummallista, että norninaisten visuaalinen ilme on päätetty pitää lähes yksi yhteen ihmisnaisen kaltaisena (+ pari pykälää kuppikokoa lisää).

Ihmisistä ja norneista en muutenkaan odottanut millään tasolla kiinnostavia, eikä kumpikaan erityisemmin sytyttänytkään sitten, ainakaan vielä tämän betan aikana. Molempien aloitusalueet ja pääkaupungit olivat kyllä sinänsä upeita, eikä tarinoissakaan sen suurempaa vikaa alun perusteella. Voikin olla että olisin lämmennyt näillekin paremmin mikäli olisin pelannut kumpaakaan rotua muutamaa tuntia enemmän. Myönnettäköön myös, että jalosukuisen ihmisen personal storyssä nähty charmantti herrasmiesystävä oli melko hauska tapaus. Seuraavassa betassa täytynee ottaa selvää, onko ihmiset ja nornit nyt oikeasti niin tylsiä vai tuijotanko vain liikaa ulkokuorta. Ihmiset nyt on kuitenkin ”niiiiiin nähty” peleissä, että eksoottiset rodut tuntuu jostain syystä aina jännemmiltä. Olenko ainoa vastaavan ajatusvamman kanssa?

Läski kissa on läski
Rodun lisäksi hahmolle täytyy alussa tietysti valita myös ammatti, joka Guild Warsissa tunnetaan termillä profession. Ykkösestä tutut primary ja secondary proffut on heitetty romukoppaan, ja nyt kullakin hahmolla on enemmän perinteiseen tapaan vain yksi ammatti. Eniten pelasin betan aikana suosikkiproffullani rangerilla, kuten oli odotettavissa. Jousipyssysankarointi on se arkkityyppi, joka yleensä ottaen kaikissa peleissä on ykkösvalintani – etenkin jos siinä sivussa hyörii vielä jokin hurja elikko komennettavana. Niinpä nytkin! Tällä kertaa GW2:n dynaamisemman taistelun johdosta tähän kaavaan tuli puolipakollisena elementtinä mukaan myös aseiden swappailu, melee ja entistä ahkerampi liikkuminen taistelun aikana, joten halusin saada tällä proffulla pelaamiseen jonkinlaista tuntumaa jo nyt.

Ensimmäisen pelitunnin aikana olinkin melkoisen pihalla kaikesta mahdollisesta, niin kontrolleista kuin käyttöliittymästäkin. Aluksi hahmolla on vain yksi hyökkäysskilli käytössä, ja lisää aukeaa sitä mukaa, kun vihulaisia mätkii lakoon taistelukentällä. Tutoriaaliosuudessa tapahtui kentällä jatkuvasti niin paljon, että ekalla pelikerralla kaikki energia meni lähinnä ihmettelyyn ja opetteluun tarinan seuraamisen sijaan. Tästä johtuen olinkin sitten lievästi pihalla seuraavat pari cutsceneä personal storyssä. Oikea menosuunta oli tiedossa lähinnä siksi, että olin jo aiemmin nähnyt videoita samaisesta tehtävästä YouTubessa – huomasin vasta joskus muutaman tunnin kohdalla, että ruudulla olisi toki ollut myös suunnan ilmaiseva kompassikin. Tässä kohtaa lienee vikaa kuitenkin enemmän pelaajassa kuin pelin UI-suunnittelussa...

Tankotanssiva hyeena
Tasoja kertyi eventin aikana rangerilleni 20, ja huomasin omalla kohdallani erittäin toimivaksi asesetiksi longbow / sword + warhorn -yhdistelmän spirittien kera. Näin käytössäni oli mukava valikoima omaan pelityyliini sopiva setti damagea ja supportia sekä omaa selviytymistä helpottavia utility skillejä. Pettinä oli suurimman osan aikaa hyeena, jonka erityiskyvyllä pystyi kutsumaan toisen hyeenan mukaan taisteluun. Ylimääräiset lihakilvet ovat aina jees!

Rangerin lisäksi testasin pikaisesti myös muut proffut läpi. Aikaa muille ammateille jäi tunnista puoleentoista per proffu ja tasoja taisi kertyä 3-5 kullekin siinä ajassa. Näistä lähtökohdista positiivisimmin jäivät mieleen mesmer ja elementalist, joilla molemmilla oli mielenkiintoisia kikkoja käytössään pian taistelun makuun päästyäni. Guardian, thief ja necromancer puolestaan eivät ihan alkuun tuntuneet ihan samalla tavalla omalta, vaikka niilläkin tuntui olevan potentiaalia oikeissa käsissä käsiteltynä. Warrior ja engineer sen sijaan alkumetreillä tuntuivat jopa suoraan sanottuna tylsältä – luultavasti niilläkin pelaaminen kuitenkin olisi mielekkäämpää, kun etsisi omaan makuun sopivan asesetin ja saisi enemmän skillejä auki. Tiedän, että varsinkin engineer on myöhemmillä tasoilla hyvinkin monipuolinen, mutta sen sisältämä potentiaali ei ihan alussa valitettavasti näy.

Erään elementalistin tarina

”This is my story.”

 

Jokaisen hahmon alkuintro päättyy näihin sanoihin. Koska olen kuitenkin käyttänyt viimeisen vuoden aikana ehdottomasti eniten aikaa Biowaren Dragon Age- ja Mass Effect -pelien parissa ja nämä massiiviset roolipelieepokset on niin tuoreessa muistissa, Guild Wars 2:n tarinaosasto ei vain yksinkertaisesti kestä vertailua niitä vastaan ja olisi kaivannut huomattavia parannuksia. Toki tarinankulkuun vaikuttaa huomattavasti hahmonluonnin aikana tehdyt valinnat hahmon historiasta jo ensi metreillä, mutta hahmolle valittu ”persoonallisuustyyppi” (charm, dignity, ferocity) sen sijaan ei tuntunut vaikuttavan dialogeissa ja hahmon äänensävyssä ollenkaan. Tämä harmitti kovasti, koska ainakin minulle persoona tekee hahmosta uniikin enemmän kuin juonikuviot sinällään.

Virnuileva katti
Myös ääninäyttelyn taso vaihteli kumman paljon. Sekä ihmis- että norninaisten ääni taisi olla ihan perusjees, mutta charrileidin ääni oli rasittavan monotoninen eikä sopinut ollenkaan oman mielikuvani kanssa yhteen. NPC-äänien joukosta sen sijaan löytyi jopa helmiä, ja taisinpa myös bongata Gideon Emeryn äänenlahjat eräänä Black Citadelin sylvarina. Fanityttönä klikkailin toki kyseistä NPC:tä ainakin 10 minuuttia ennen siirtymistäni eteenpäin.


Persoonallisuuden paremman esilletuonnin lisäksi (tai tavallaan samaan asiaan liittyen) jäin monen muun tavoin kaipaamaan dialogiin interaktiivisuutta. Osa puhutuista repliikeistä tosin puuttui kokonaan ja ajoittain teksti oli täysin eri kuin mitä hahmo oikeasti sanoi, joten toivoa sopii, että asiaan tulee vielä julkaisuun mennessä muutos.

Tarinoihin itsessään minulla ei ole kuitenkaan sen suurempia nokankoputuksia. Itse asiassa muutaman henkilökohtaisen tehtävän jälkeen juonikuviot alkoivat vaikuttamaan hyvinkin kutkuttavilta, mutta en halunnut pelata liian pitkälle, koska julkaisussa ne joutuu kuitenkin pelaamaan alusta uudestaan. Olisin ainoastaan toivonut pidemmälle vietyä ”omaa tarinaa” tässä mielessä, kun jo alkuintrokin sitä lupailee.

Tapa 10 rottaa

 

Iloisia uutisia: Guild Wars 2:ssa ei ole ainuttakaan vihreää huutomerkkiä. Questeissa ei myöskään pyydetä tappamaan X mölliä ja keräämään Y kukkaa. Itse asiassa perinteisiä questeja ei varsinaisesti edes ole, vaan ne on korvattu eventeillä, jotka automaattisesti näkyvät ruudulla hahmon lähestyessä paikkaa, jossa apua tarvitaan. Pelaaja voi vapaasti valita osallistuuko eventiin, ja jos osallistuu niin millä tavalla ja kuinka paljon. Osallistuminen palkitaan aina joko pronssi-, hopea- tai kultamitalilla osallistumisaktiivisuudesta riippuen. Eventit myös skaalautuvat dynaamisesti paikalla olevan pelaajamäärän mukaan ja tapahtumat kehittyvät sen mukaan, ovatko pelaajat onnistuneet tavoitteessaan vai ei.

Aww. <3
Esimerkiksi nornien alueella lumileopardin alttarilla voi auttaa sulkemalla myyränkolotyyppisiä aukkoja maassa estääkseen niistä tulevien möllien ilmaantumisen paikalle. Vaihtoehtoisesti on mahdollista myös säikyttää pusikoista riistaeläimiä ja saalistaa niitä lumileopardimuodossa. Jos kumpikaan näistä ei innosta, voi myös leikittää alttarin ympäristössä käyskenteleviä lumileopardin pentuja. Suden alttarilla vastaavien ”perushommien” jälkeen voi raidata susilauman kanssa läheisen Sons of Svanir -leirin. Eräässä eventissä taas oli tarkoituksena suojella kauppareitin varrella olevaa linnoitusta, ja riippuen tehtävän onnistumisesta seuraava askel oli joko valloittaa linnoitus takaisin tai hyökätä läheiseen vihollistukikohtaan harventamaan vihollisen rivejä kovemmalla kädellä. Escort-tehtävissä olevat suojeltavat puolestaan yleensä ottivat jalat alleen kysymättä sen enempiä keneltäkään oliko kukaan valmis auttamaan, ja maailmassa tapahtui eri asioita riippuen siitä, saavuttiko kyseinen NPC määränpäänsä vai ei.

Eeppinen pomotaisto nornialueella
Dynamic event -systeemi oli mielestäni hyvin toimiva ja paljon mielekkäämpi kuin questilogi täynnä tylsiä tekstiseiniä. Ei myöskään tarvinnut kovin kauaa ikinä juosta juuri mihinkään suuntaan, kun pian ruudulle pomppasi iloinen ilmoitus ”New event nearby!” ja taas löytyi tekemistä. Kääntöpuoli tässä toisaalta on sama ilmiö kuin Wikipediaa selatessa tai Skyrimia pelatessa: sitä helposti eksyy tekemään jotain ihan muuta kuin mitä alunperin olikaan tarkoitus. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia, on kenties jokaisen itse päätettävä. Omasta mielestäni on pelkästään hienoa, että maailmaan voi uppoutua niin täydellisesti, että huomaamattaan ajautuu tekemään asioita ja tutkimaan paikkoja, jotka eivät alunperin kuuluneet päiväjärjestykseen. Skaalaus toimi mielestäni ihan kivasti, en huomannut sen suhteen mitään ongelmia. Useat bossitaistot tosin menivät zerg-meiningiksi, mutta niihin tullee enemmän tolkkua kun ihmiset oppivat pelaamaan.

On myös hyvä huomata, että yhteistyö eventeissä ei vaatinut pelaajilta minkäänlaista grouppien muodostamista, spawneja ei tarvinnut campata ja kaikki saivat oman osallistumisensa mukaan loottia ja expaa – eikä näistä kumpikaan ollut toisilta millään tavalla pois. Systeemi siis mahdollisti varsin luontevasti yhteen hiileen puhaltamisen niin, että se hyödytti kaikkia yhtä lailla. Olen yleensä itse varsin allerginen pugeille (pick-up group), mutta nyt satunnaisen seuran löytäminen oli itse asiassa aina positiivinen ilmiö. Mielestäni tämä on yksi Arenanetin merkittävimmistä saavutuksista Guild Wars 2:n suhteen.

Bug Hunt

 

Mikä se nimi olikaan...?
Oli myös ilahduttavaa huomata, miten vähän kriittisiä bugeja viikonlopun aikana tuli vastaan. Ainoastaan kaksi eventiä tuntui olevan jumissa eivätkä edenneet ollenkaan, molemmat charrien aloitusalueella. Testasin toki charrien maita enemmän kuin ihmisten ja nornien, joten voi olla että niistä olisi vastaavia löytynyt pari lisää. Lisäksi erästä personal story -osuutta pelatessani juoksin perässä ähkiviä Flame Legion -charreja kai huonoon paikkaan karkuun, kun takaa-ajajat jäivät alueen takaosan lattiaan kiinni ja jumittivat ”invulnerable”-tilaan kadottaen samalla aggron. Vartin sitkeän yrittämisen jälkeen – pompittuani vihujen ympärillä kuin heikkopäinen yrittäen etsiä kohtaa, josta saisi damagea sisään – sain vihdoin viholliset irtoamaan ja eliminoitua ja tehtävän suoritettua.

Kuten aiemmin mainitsin, jonkin verran myös oli dialogeissa puutteita joko puuttuvan äänen tai tekstin muodossa, ja parissa kohdassa oli myös selkeästi väärä ääni lipsahtanut jollekin NPC:lle. Muutamia muita hassuuksia löytyi myös, mutta mitään täysin peliä rikkovaa ei ainakaan omalle kohdalleni sattunut. Selkeästi siis hiomista löytyy, mutta suurin osa kriittisistä ongelmista lienee jo joko korjattu, työn alla parhaillaan tai ainakin tiedossa.

Suurimmat ongelmat viikonlopun aikana eivät liittyneet niinkään bugeihin, vaan perjantai- ja lauantai-iltoina iskeneisiin serveriongelmiin, jotka ilmeisesti johtuivat yksinkertaisesti alimitoitetusta kapasiteetista ruuhka-aikaan. Sunnuntaina kaikki tuntui kuitenkin jo toimivan ongelmitta, joten ilmeisesti serverifibat saatiin kuriin.

Testirauta

 

Koneeni speksit ovat seuraavanlaiset:

  • Intel Core2 Quad Q8200 2,33GHz
  • 4GB RAM
  • 60GB SSD järjestelmälevynä
  • 500GB SATA muille asennuksille
  • Palit GTX 460
  • ViewSonic 22” + Benq 20”
  • Windows 7 Ultimate 64bit

Näillä eväillä peli pyöri medium-asetuksilla melko nätisti (~20-60 FPS riippuen alueesta) muuten paitsi massataistojen aikana, joissa sai ajoittain katsoa lähes diashow'ta (~10 FPS). Rautani on jo useamman vuoden vanhaa, mutta onneksi tällä vielä toistaiseksi on pärjännyt ihan loistavasti satunnaisia osien hajoamisia ja muita outouksia lukuunottamatta. Ilmeisesti GW2:n graffatekniikka on muutenkin vielä optimoimatta, joten julkaisussa peli saattaa toimia vielä sulavammin. Tällaisenaankin peli oli kuitenkin tällä raudalla varsin pelattava PvE:ssä, mutta PvP saattaisi hyvinkin tuottaa tuskaa isommissa mätöissä.

Ascalonin nostalgiamaisemat uudessa kuosissa

Hitti vai huti?

 

Parhaat niksit heilanmetsästykseen löytyvät täältä
Tuntimittariin kilahti 31 tuntia 26 minuuttia kun vihdoin maltoin sunnuntaina lopettaa testailun. Kaikin puolin viikonlopusta jäi varsin positiiviset fiilikset ja pääosin odotettavissa on melkoista herkkua. Dynaamiset eventit tuovat ihan eri tavalla eloa maailmaan ja ovat paljon mielekkäämpiä kuin perinteinen questaus. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja kaupungit isoja ja täynnä yksityiskohtia, jotka odottavat löytämistään. Vaikka itse en kaikista proffuista löytänytkään sitä koukkua, olen kaikista kuullut ainakin muutamia positiivisia mielipiteitä, joten lienee suurimmalle osalle tarjolla ainakin yksi mieluisa proffu. Musiikki on taattua Jeremy Soule -laatua, josta ainakin itse tykkään suuresti. Vaikka harva edellämainituista asioista on sinänsä uniikki asia peleissä yleisesti ottaen, harva peli on onnistunut yhdistämään ne näin näppärästi samaan pakettiin ja yhtä laadukkaasti. Ja mainitsinko, ettei Guild Wars 2:ssa tule olemaan kuukausimaksua?

Muutamia asioita en viikonlopun aikana ehtinyt testaamaan lainkaan: PvP ja WvWvW jäivät kokematta ihan jo tehojenkin riittämättömyyden vuoksi, mutta myönnettäköön ettei PvP sen ihmeemmin jaksa toisaalta edes kiinnostaa. Myöskään craftaukseen en ehtinyt syventyä sen tarkemmin, sillä en yleensä ottaen ole kovin innostunut rakentelunäpertelystäkään. Olen tosin kuullut hyviä asioita GW2:n craftaustoteutuksesta, joten lienee testattavien asioiden listalla seuraavan testisession aikana. Lisäksi harmillisesti tällä kertaa aikatauluun ei mahtunut yhtään dungeonia, jotka ovat 5 pelaajan tiimissä suoritettavia instansseja. Dungeoneissa ymmärtääkseni piilee PvE:n haasteellisimmat paikat, joten en malta odottaa seuraavaa mahdollisuutta päästä kokeilemaan näitä.

Arenanet on ainakin minun silmissäni lunastanut kaikki odotukseni tätä peliä kohtaan. Toivon vilpittömästi, että GW2 tulee saavuttamaan ansaitsemansa menestyksen ja nostamaan rimaa MMO-rintamalla, jotta se ikuinen WoW-kloonien tulva saataisiin jo vihdoin tyrehdytettyä.

Voin rehellisesti sanoa, että tätä kannatti viisi vuotta odottaa.



[Kirjoittaja on Guild Wars Finlandin ylläpitäjä, GW-hörhö vuodesta 2006 ja äärimmäinen PvE-sankari. Kaikkea edelläsanottua saa halutessaan tarkastella tässä valossa.]