Riikka Karhu
20.-30.9.2012 Helsingissä järjestettiin Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestivaalit. Käsittelen tässä artikkelissani festivaalien elokuvatarjontaa.
Järjestyksessään 25. Rakkautta&Anarkiaa-festivaalit tarjosivat tuttuun tapaan jälleen kerran kaikille kaikkea. Festivaaleilla elokuvat jaetaan aina muutamaan teemaan, jotka käsittelevät milloin mitäkin; naisasiat ja poliittiset elokuvat ovat jo muutaman vuoden ajan kuulleet vakikuvastoon. Tänä vuonna tartuttiin myös rankkoihin aiheisiin, kuten naisten hyväksikäyttöön Egyptissa (Cairo 678) ja prostituutiota (Meet The Fokkens).
Kokonaisuudessaan festivaalien tarjonta oli hyvä eikä tuottanut pettymystä. Henkilökohtaisesti pidin enemmän viime ja toissa vuoden tarjonnoista. Tämän vuoden tajuntaa järisyttävä helmi jäi puuttumaan. Yksi festivaalin kohokohdista taisi olla kohua aiheuttanut suomalais-virolaista tuotantoa ollut Suomen Marsalkka. Näytös oli loppuunmyyty ja, kuulemani mukaan, paikalle oli pyydetty useampi järjestyksenvalvoja. Ei huolta, jos missasit näytöksen. Elokuva on vielä tovin ajan katseltavissa Yle Areenalta ja löytyy täältä: Suomen Marsalkka.
Festivaalien tarjonnasta nousi esiin yksi äärimmäisen kiehtova tapaus, joka minun oli yksinkertaisesti pakko nähdä: venäläisen Mikhail Brashinskyn ohjaama Shopping Tour. Elokuvassa venäläinen nuorekas äiti lähtee teini-ikäisen poikansa kanssa shoppailumatkalle juhannusta viettävään Suomeen. Elokuva oli piristävä ja opetti ainakin minulle täysin uusia juhannusperinteitä: Ensin juostaan ympäriinsä alasti, sen jälkeen syödään ulkomaalainen. Tälle ruokalistalle päätyvät myös venäläiset sankarimme, jotka yrittävät taistella henkensä edestä. Hauska ja yllättävä ratkaisu, joskin suomalaisten näyttelijöiden työskentely on hieman kehnoa. Kannattaa katsoa, mikäli sattuu pitämään kannibaaleista ja zombeista.
 |
| Järkyttynyt venäläisäitimme elokuvassa Shopping Tour |
Toinen mieleeni positiivisena jäänyt elokuva oli Jack Blackin tähdittämä tositapahtumiin perustuva Bernie, Richard Linklaterin ohjaus. Elokuva kuvaa dokumentinomaisesti Berniestä ja kertoo, kuinka pienen teksasilaiskaupungin suosituin asukas vahingossa tappaa vanhan leskirouvan. Bernie on sysimusta komedia, mustempaa saa hakea. Näyttelijöiden työ on asiallista, mikä sai ainakin minut kyseenalaistamaan huumorin: saako tälle edes nauraa? Kyllä saa, sen verran absurdista tarinasta on kyse.
Kolmas elokuva, jonka haluan nostaa esiin, oli kroatialainen Branko Schmidtin ohjaama Vegetarian Cannibal. Elokuvassa gynekologi Danko Babic tekee laittomia abortteja lahjuksia vastaan. Elokuva ei sovi herkille, sillä se ravistelee moraalikäsityksiä. Babicilla niitä ei ole, vaikka hän yrittää muuta esittääkin. Pääosaa esittänyt René Bitorajac oli festivaalien vieraana ja vastasi näytöksen jälkeen yleisön kysymyksiin. Bitorajac kertoi, että hän otti roolin vastaan sen haasteellisuuden takia; Näyttelijän mielestä hahmossa ei ollut mitään positiivista. Elokuvan on tarkoitus lyödä katsojia suoraan kasvoille. Korruptio on kuin mätäpaise muuten kauniissa ympäristössä. Kieltämättä, Babic näyttäytyi ainakin minun silmiini elokuvan alussa hyvinkin karsimaattisena ja komeana hahmona. Lopussa en voinut sietää koko hahmoa ollenkaan. Ainakin elokuva herätti ajatuksia.
Kaiken kaikkiaan festivaaleista jäi jälleen kerran hyvä olo. En ihmettele yhtään, kun ystäväni kutsuu Rakkautta&Anarkiaa-festivaaleja vuoden kohokohdaksi, sellainen se todellakin on! Vuoden päästä olen tavalla tai toisella jälleen mukana menossa. Luultavasti taas vapaaehtoisena, vaikka kovasti uhosin tämän jäävän viimeiseksi kerraksi.
Laittakaa siis jo kalenteriin merkintä: Helsinki International Film Festival - Rakkautta&Anarkiaa 19.-29.9.2013!
Lisätietoa http://hiff.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kotisivu on muuttanut osoitteeseen geekgirls.fi. Kaikki vanhat (ja uudet) artikkelit kommentteineen löydät uudesta sivusta.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.