Disneyn Tähtien sota

- pimeä uhka vai sittenkin mahdollisuus?

Anitta Kiviranta

Moni scifisti räpytteli silmiään lukiessaan ensikertaa viime viikolla Internetissä kulovalkean tavoin levinneen uutisen, jonka mukaan Disney on ostanut Lucasfilmsin ja luvannut julkaista uuden Tähtien sota -elokuvan jo vuonna 2015. Itsekin epäilin hetken uutisankkaa, mutta totta se nyt vain näyttää olevan. Sisäistettyäni sen mahdottomana pidetyn tosi asian, että Tähtien sota -saaga jatkuu uudella täyspitkällä leffaosalla, jaan nyt kaikkien maailman muiden Tähtien sota -nörttien kanssa yhteisen hämmennyksen; pitäisikö nyt hihkua riemusta vai ripotella päällensä tuhkaa?

Tähtien sodan isä George Lucas on aiemmin tullut tunnetuksi suorastaan kontrollifriikkimäisyydestä vahtiessaan, että Tähtien sodan monipuolinen maailma ja valtava henkilöhahmokaarti esitetään oikein muun muassa Tähtien sota -elokuvien valtavassa oheismateriaalimeressä. George Lucas on luonut käsittämättömän omaisuuden nimenomaan elokuviensa oheistuotteilla. Juuri oheistuotemarkkinat ovat tietysti myös perimmäinen syy siihen, että Disney on hankkinyt Lucasfilmsin omistukseensa huikealla 4,05 miljardilla dollarilla. Monet Tähtien sota -fanit pelkäävätkin, että uusi elokuva on Disneylle puhtaasti rahastuskeino, eikä elokuvan sisältöön olla valmiita panostamaan riittävästi.

George Lucas lähtee eläkkeelle
- tällä kertaa ihan oikeasti.

Lucas ansaitulle eläkkeelle

Vaikka Lucaskin on aina ollut markkinamiehiä, fanit ovat luottaneet siihen, että hän tekee Tähtien sota -elokuvat sydämellä ja huolehtii siitä, että myös oheistuotteina syntyneet, niin sanottuun "Tähtien sodan laajennettuun universumiin" sijoittuvat,  Tähtien sota -kirjat, -pelit, -sarjakuvat ja niin edes päin kunnioittavat Tähtien sota -elokuvien henkeä. Joissakin fanien keskusteluissa Tähtien sotaa koskevista oikeuksistaan luopuva Lucas onkin nyt leimattu "petturiksi," ikään kuin hän olisi viimeinen jedi, jonka tehtävä on ikiaikaisesti vartioida Tähtien sota -kaanonia.

George Lucas ilmoitti kuitenkin jo viime toukokuussa jäättäytyvänsä eläkkeelle Lucasfilmsistä. Eläkkeellejäämisilmoitus sivuutettiin mediassa melko vähällä huomiolla, sillä Lucas on höpissyt eläkkeelle jäämisestä viime vuosina useaan otteeseen kykenemättä aiemmin kuitenkaan täysin irtautumaan Lucasfilmsin toiminnasta. Lucas on kertonut haluavansa ohjata eläkevuosinaan harrastemielessä kokeellisia elokuvia vailla stessiä niiden kaupallisesta menestyksestä. Jokainen luovalla alalla työskentelevä ihminen varmasti tunnistaa tämän haaveen. George-setä on tehnyt pitkän uran viihde-elokuvien parissa, suokaamme hänelle vapaus toteuttaa täysillä taiteellisia ambitioitaan elämänsä iltaruskon ajan.


Kohti uusia tähtiseikkailuja

Lucasfilmsin fuusioituminen Disneyyn on luonnollisesti selitettävissä puhtaasti kaupallisten intressien valossa. Hyvänsuovasti voisi kuitenkin ajatelle, että on George Lucasilta tavallaan suorastaan jaloa "testamentata" Tähtien sodan maailma eteenpäin uusille tekijöille nyt, kun hän itse ei enää halua jatkaa tarinan kertomista. Tähtien sota on kasvanut valtavaksi ilmiöksi ja inspiroinut lukemattomia ihmisiä. Olisi sääli, jos George Lucas veisi Tähtien sodan eläkkeelle ja (aikanaan) hautaan mukanaan.

Falumpaset on yksi kymmenistä Tähtien sotien
fiktiivisistä elikoista.

Tähtien sodan kuusi episodia purkittavat eeppisen scifioopperan kahden sukupolven sodasta ja hyvän ja pahan valtataistelusta sikäli definitiivisesti, että seitsemättä jatko-osaa tälle samalle tarinakokonaisuudelle on kieltämättä aika vaikea kuvitella. Samaan aikaan Tähtien sodan maailman vetovoima on kuitenkin aina perustunut nimenomaan tarinan maailman uskomattomaan diversiteettiin. Kun samaan maailmaan mahtuu olioita ewokeista twi'lekeihin, jokseenkin mikä tahansa tuntuu mahdolliselta. Itse lumouduin pienenä nörttityttönä juuri Tähtien sota -elokuvissa vilisevien humanoidirotujen ja erilaisten otusten kirjosta sekä kaikista niistä ihmeellisistä maailmoista, joissa Tähtien sota -saagassa piipahdellaan. Sepittelin päässäni Tähtien sota -fanifiktioita jo kauan ennen kuin olin koko termiä kuullutkaan.

Pieni sisäinen nörttityttö minussa toivoisinkin, että seitsemännen Tähtien sodan käsikirjoittajat veisivät tarinan mahdollisimman kauas sinäänsä jo loppuun käsitellyn tupla-trilogian tapahtumista ja sijoittaisivat uuden seikkailun jollekin Tähtien sodan laajennetun universumin toistaiseksi kartoittamattomammalle laidalle ja ajanjaksolle. Sillä tavoin katsojat voisivat päästä jälleen uuteen Tähtien sota -seikkailuun, mutta olemassa olevan saagan sisäiseen logiikkaan ei tarvitsisi sekaantua.

Hiekkaiselta planeetaltaan huimaan avaruusseikkailuun
repäistävän pikku robotin tarinaa on syystä verrattu
erään hiekkaiselta  planeetaltaan huimaan avaruus-
seikkailuun kiskaistavan nuoren pojan tarinaan.

Spekuloitaessa Tähtien sodan tulevaisuutta Disneyn käsissä, kannattaa myös muistaa, että Disney osti aikoinaan juuri Lucasfilmsistä irtautuneen Pixarin jo vuonna 2006. Tämän jälkeen Disney Pixar on tuottanut muun muassa elokuvat Ratatouille, WALL-E, Up, Toy Story 3 ja Brave. Mikäli uuden Tähtien sota -elokuvan käsikirjoituksellinen taso vastaa mitä tahansa näistä elokuvista tai edes niin ikään Disneyn tuottaman Pirates of the Carribean -sarjan alkuperäistä trilogiaa, Tähtien sota -faneilla ei ole hätäpäivää.

Ja ollaanpa nyt rehellisiä; kuka nörtti ei haluaisi nähdä C-3PO:a ja R2-D2:ta valkokankaalla vielä kerran? Kun asiaa hetkenkin ajattelee, robokaksikkohan sopii Disney Pixar -universumiin kuin nenä naamaan. Vai kuka muka voi vastustaa tätä näkyä?

Kaikki kuvat Wikipediasta.

Kirjoittaja leikki pienenä metsässä ewokkia, meikkasi teininä huulensa ainakin vuoden Amidala-tyyliin
ja äänestäsi milloin tahansa presidentiksi ennemmin Jar-Jar Binksiä kuin Aku Ankkaa.

EDIT 9.11.2012 klo 12.06 

Oli ihan pakko tulla lisäämään tämän jutun loppuun nörttityttöystäväni Maria Blomqvistin Facebook-wallin kautta tänään löytämäni YouTube-video, koska se oli ainakin minun aamuni pelastus. Prinsessa Leia on nyt Disney-prinsessa! (Niin on tarkasti ottaen tietysti Amidalakin - taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun Disney-universumissa on kaksi sukupolvea samaa kuninkaallista sukua olevaa prinsessaa edustettuna.) Mahtava biisi muuten. Jos Disney tekee uusia Star Wars -animaatioita vaadin, että niissä on laulua! Paljon laulua.

Fanfiction ja OTW

Soile Kontio

Kirjoittaja on ollut aktiivinen länsimaisen mediafandomin jäsen  

vuodesta 2003, ja osallistunut OTW:n toimintaan vapaaehtoisena.

Fanfiction tarkoittaa tekstiä, joka pohjautuu johonkin julkaistuun aineistoon, ja jonka on kirjoittanut joku muu kuin alkuperäislähteen luoja. Aiemmin fanfictionia julkaistiin zineissä, fanien omakustanteisissa lehdissä. Internetin aikana fanfictionin julkaiseminen monien ihmisten saataville on helpompaa. Se on mahdollista suurissa arkistoissa kuten fanfiction.net, jossa on miljoonia tarinoita. Faneilla on myös omia arkistoja eli sivustoja, joilla joku avokätinen fani tarjoaa yhteisölle paikan julkaista, lukea ja kommentoida fanfictionia.

Fic eli fanin kirjoittama tarina voi olla sadan sanan mittainen välähdys tai monisatasivuinen teos. Koska se pohjautuu lukijalle ennalta tuttuun maailmaan ja hahmoihin, myös lyhyet tarinat ovat suosittuja, ja niissäkin voi saada aikaan suuren tunnelatauksen. Ficit ovat hyvin monipuolisia varsinkin suosituimpien fanituksen kohteiden ollessa kyseessä, jolloin myös ficcien kirjoittajia on paljon. Ficcien genre voi vaihdella toiminnallisesta jännäristä romanttiseen tai eroottiseen tarinaan. Myös suhde alkuperäislähteeseen voi olla hyvin erilainen. Toisia ficcejä ei erottaisi alkuperäisestä, jos ne upotettaisiin kirjaan tai kuvattaisiin tv-sarjan osaksi. Toiset taas ovat jyrkästi erilaisia ja teksteinä kritisoivat tai parodioivat alkuperäistä teosta.

Fandom on fanfictionin ja fanien keskustelujen ympärille muodostuva yhteisö - sanalla voidaan tarkoittaa joko faniutta ja kaikkia faniyhteisöjä ylipäätään tai tietyn lähteen, kuten esimerkiksi Harry Potterin, ympärille muodostunutta yhteisöä. Yhteisöt voivat olla hyvin hajanaisia, mutta usein niihin kehittyy omia käytäntöjä, joiden noudattamista voidaan vartioida tarkastikin. Käytännöt voivat liittyä esimerkiksi ficcien julkaisemisen tapoihin, niiden kommentointiin ja keskusteluun osallistumiseen sekä myös ficcien sisältöön. Yleensä fanfictionin kirjoittajat toivovat, että lukijat kommentoisivat lukemiaan tarinoita ja kommentteja on verrattu ficeistä maksamiseen. Fanfictionin julkaiseminen toimii yleensä fanien keskuudessa lahjataloutena eli ficcejä saa lukea ilmaiseksi. Vastalahjaksi lukijat kommentoivat ja usein kehuvat ja kiittävät tekstejä.

On vaikeaa tutkia fanfictionia kvantitatiivisesti. Tilastojen tekemistä hankaloittaa se, että suuri osa fanien toiminnasta on hakukoneiden ulottumattomista ja hajallaan eri sivustoilla ja eri kielillä. On kuitenkin melko varmaa, että suurin osa fanfictionista on naisten kirjoittamaa.


Fanfictionin epävakaa asema

Fanfiction herättää paljon tunteita, myös vastustusta. Monet kirjailijat ovat kieltäneet fanejaan kirjoittamasta ja julkaisemasta tarinoita, jotka kertovat heidän keksimistään hahmoista. Tällaisen kiellon ovat tehneet esimerkiksi kirjailijat Anne Rice, George R. R. Martin, Diana Gabaldon ja Robin Hobb. Fanfictionia on verrattu kirjailijan ja hänen hahmojensa raiskaamiseen, taloon murtautumiseen ja auton varastamiseen. Sitä pidetään lähtökohtaisesti alempiarvoisena kuin itse keksityn maailman kuvaamista: se on "opettelua" ja korkeintaan johtaa "oikeaan kirjoittamiseen" sitten, kun fani alkaa kirjoittaa omista hahmoistaan. Fanit ovat reagoineet vastustukseen esimerkiksi laatimalla anti-fanfic bingokortin.

Kustannussopimuksen saaneiden kirjailijoiden ja fanfictionin kirjoittajien välinen raja on tietysti siinä mielessä keinotekoinen, että monet kirjailijat ovat kirjoittaneet fanfictionia tai kirjoittavat sitä edelleen. Esimerkiksi kirjailijoilla Cassandra Clare, Sarah Rees Brennan ja Naomi Novik on juuret fanikulttuurissa. Bestseller-listoille noussut, vuonna 2011 julkaistu Fifty Shades of Grey -teos taas tiedetään julkisesti alun perin Twilight-sarjan fanfictioniksi, jonka kirjoittaja E. L. James muunsi myyntikelpoiseksi muun muassa vaihtamalla hahmojen nimet.

Silti fanit ovat usein itsekin pitäneet teoksiaan laittomina ja moraalisesti epäilyttävinä. Fanfictionia on kirjoitettu ainakin useita vuosikymmeniä: Star Trek -ficcejä on kirjoitettu jo 1960-luvulla. Ficcien kirjoittamista ei ole kuitenkaan nostettu julkisuuteen. Internetin myötä fanfiction on saanut enemmän huomiota, mutta edelleen tarinoita julkaistaan myös suljetussa ympäristössä kuten foorumeilla, joille täytyy rekisteröityä. Nykyään fanfictionista kirjoitetaan jo paljon mediassa, mutta usein näkökulma on oudon kuriositeetin esittely ihmisille, joiden ei oleteta tietävän siitä ennestään.

Myös fanit, joiden mielestä fanfictionissa ei ole mitään väärää, ovat ottaneet kantaa keskusteluun. Fanfictionia on puolustettu muun muassa intertekstuaalisuuden kautta. Tarinathan ovat eläneet ja muokkautuneet kautta aikojen, on tehty nykypäivään päivitettyjä versioita vanhoista klassikoista ja kriittisesti kommentoivia teoksia. Shakespearen näytelmät, James Joycen Odysseus ja Jean Rhysin Siintää Sargassomeri pohjautuvat aiempiin teoksiin. Suullisessa kerrontaperinteessä samoista tarinoista on lukemattomia eri versioita.

Paitsi että fanfictionia pidetään usein omituisena harrastuksena, fanit on nähty myös sisällöntuottajina ja tätä kautta mahdollisina rahan lähteinä. Faniyhteisöt ovat maksaneet esimerkiksi LiveJournal-palvelusta julkaistakseen tekstejään. Vuonna 2007 avattiin FanLib-niminen sivusto, jonka oli tarkoitus toimia arkistona fanfictionille. Kyseessä oli yritys, joka halusi hyödyntää fanien tekstien suosiota rahan ansaitsemiseen. Kirjoittajia houkuteltiin julkaisemaan tekstejään sivustolla lupauksilla lahjakorteista ja tuotelahjoista. Sivusto keräsikin lukuisia faneja sisällöntuottajikseen, mutta se herätti myös paljon kritiikkiä kohdeyleisössään, koska sen tarkoituksena oli ansaita rahaa fanien työllä.

Samoihin aikoihin vuonna 2007 LiveJournal poisti viitisensataa käyttäjätiliä sisältöineen käyttöehtoihinsa vedoten. Sekä tämä tapaus että FanLib kuohuttivat pääasiassa LiveJournalia käyttänyttä länsimaista mediafandomia. Fanit kokivat asemansa haavoittuvaiseksi käyttäessään ulkoista palveluntarjoajaa, jolle fanien teoksilla oli ainoastaan rahallista arvoa ja joka pystyi halutessaan hävittämään fanien historiaa, fanfictionia ja henkilökohtaisia keskusteluja. Osa faneista kysyi, olisiko fanien mahdollista itse omistaa palvelimensa ja hallita tuottamaansa sisältöä verkossa.


Organization for Transformative Works

Organization for Transformative Works -järjestö perustettiin vuonna 2007. Sen tarkoituksena on suojella ja säilyttää fanikulttuuria kuten fanfictionia. Järjestön kantava ajatus on, että fanien teokset ovat Yhdysvaltojen oikeuden mukaan transformatiivisia eli muuntavat lähdemateriaalia luoden uusia, itsenäisiä teoksia, joissa on erilainen teema tai viesti. Järjestön mukaan fanfiction ei siis ole laitonta Yhdysvalloissa.

Järjestön keskeisiä tavoitteita on ollut luoda fanfictionille voittoa tavoittelematon julkaisupaikka, jonne hyväksytään kaikenlainen, kiistanalainenkin, fanfiction. Archive of Our Own (Oma Arkisto Virginia Woolfin Oma huone -teosta jäljitellen) avattiin rajoitetusti vuonna 2008. Tällä hetkellä arkistossa on yli 400 000 fanien teosta ja yli 60 000 käyttäjää. Arkisto on myös suurimpia naisvaltaisia avoimen lähdekoodin projekteja. Arkiston nimi lyhennettiin aluksi AOOO ja sittemmin logoksi muodostui AO3.

Järjestö tarjoaa faneille neuvontaa oikeudellisissa kysymyksissä ja tuo fanikulttuuria esille julkisuudessa myönteisessä valossa. Järjestön projekteihin kuuluu Transformative Works and Cultures, vertaisarviointia käyttävä tieteellinen julkaisu, joka on ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa syyskuusta 2008 lähtien. Julkaisu on saatavilla verkossa maksutta. Lisäksi järjestöllä on oma wiki, Fanlore, johon fanit voivat itse tallentaa historiaansa.

Alkuperäinen toive omistaa palvelimet, jotta kukaan ulkopuolinen ei voisi poistaa fanfictionia verkosta, on poikinut monia eri tapoja säilyttää fanien töitä ja kulttuuria sekä vaikuttaa fanien julkisuuskuvaan. OTW on saanut myös näkyvyyttä. Esimerkiksi toimittaja Lev Grossman lähestyi järjestöä aikoessaan kirjoittaa fanfictionista Time-lehteen ja tulos, artikkeli The Boy Who Lived Forever, on harvoja faneista kirjoitettuja artikkeleita, joka sai pääasiassa myönteisen vastaanoton itse fanien keskuudessa.


Kritiikki OTW:tä kohtaan

Nimellisesti kaikkia faneja palvelemaan pyrkivä OTW on saanut paljon kritiikkiä heti alusta asti. Archive of Our Own menetti välittömästi käyttäjiä, kun siitä päätettiin tehdä kaikkea fanfictionia julkaiseva: fanit, joiden mielestä fanfiction on muuten hyvä asia mutta julkisuuden ihmisistä kirjoittaminen tai alaikäisten seksuaalisuuden kuvaus väärin, eivät halunneet projektiin mukaan. OTW on myös nähty kokonaisuudessaan Amerikka-keskeisenä, vain omia teoksia julkaisevia faneja palvelevana ja seksistisenä.

Järjestö on syntynyt tietyn, länsimaisen fanitradition pohjalta. Tämän tradition historiaan kuuluu fanfictionin kirjoittaminen ja fanien tekemät videot sellaisiin tv-sarjoihin kuin Star Trek, The Man from U.N.C.L.E. ja The Professionals. Tähänkin perinteeseen sisältyy fandomin hajanaisen luonteen vuoksi lukemattomia tapoja olla fani ja vuorovaikutuksessa muiden fanien kanssa, mutta se myös sulkee ulkopuolelleen paljon jo siksi, että kyseessä on pääasiassa englanninkielinen, länsimaalainen perinne. Monet järjestössä esiin nostetut huolenaiheet näyttävät Suomesta katsottuina vahvasti yhdysvaltalaisilta. Järjestössä tehdään kuitenkin myös töitä kansainvälisyyden ja monipuolisuuden eteen esimerkiksi kääntämällä niin virallisia tekstejä kuin mainoskuvia muille kielille.

OTW:n painotus fanien luovuudesta on saanut monet fanit tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi, koska faniyhteisöissä on paljon faneja, jotka eivät itse esimerkiksi kirjoita fanfictionia. Faniyhteisöissä on lukuisia tapoja osallistua: voi kirjoittaa suosituslistoja lukemistaan ficeistä tai analyyseja faniuden kohteesta, julkaista kuvakollaaseja, lukea fanfictionia ääneen ja jakaa äänitiedostoja muille faneille. On myös paljon faneja, jotka lähinnä lukevat muiden tekstejä ja ehkä kommentoivat niitä. He ovat olennainen osa fandomia mutta unohtuvat monesti, kun puhutaan faneista.

OTW:ssä korostetaan fanfictionia kirjoittavan fandomin naisvaltaisuutta, mihin reaktiot ovat olleet ristiriitaisia. Fanfiction on sinänsä nähty haavoittuvaiseksi, koska se on pääasiassa naisten harrastus, ja fanit ovat kokeneet, että fanfictionia on sen vuoksi vähätelty. OTW:n painotuksen voi siis nähdä pyrkimyksenä vastustaa seksismiä tekemällä naisvaltaisuus näkyväksi. Kuitenkin tällaiseen korostamiseen liittyy myös vaara fandomin osallistujien identiteetin häivyttämisestä, kun kaikki fanit eivät ole naisia. OTW:n arvoihin on kyllä kirjattu fanien arvostus ja tervetulleeksi toivottaminen rodusta, sukupuolisesta tai seksuaalisuudesta identiteetistä, kulttuurista, toimintakyvyistä ja taidoista riippumatta.

Tässä muutamia linkkejä, joista pääsee lukemaan lisää fanfictionista ja fanien kulttuurista:

Wikipedian artikkelit: Fan fiction (englanniksi) ja Fanifiktio (suomeksi).

Astolatin ehdotus toukokuussa 2007, että fanit voisivat itse koodata keskeisen arkiston kaikelle fanfictionille, ja yli 600 kommentissa polveileva keskustelu aiheesta.

Icarusancalionin raportti FanLibin vaiheista ja fanien reaktioista sekä ivallinen ja vähemmän asiallinen raportti FanLibistä fandom_wank-yhteisössä.

Bookshopin lista arvostetuista kirjoista ja elokuvista, jotka pohjautuvat muihin teoksiin, vastauksena kirjailijoille, jotka parjaavat fanfictionia moraalittomana, laittomana, huijaamisena tai mielikuvituksettomien ihmisten harjoittamana kopioimisena.

Francesca Coppan Women, Star Trek, and the early development of fannish vidding, artikkeli naisvaltaisen fanikulttuurin usean vuosikymmenen mittaisesta historiasta Transformative Works and Cultures -julkaisussa. Artikkeli käsittelee videoiden tekemistä eikä fanfictionia.

Cupidsbow'n How Fanfiction Makes Us Poor, artikkeli fanfictionin yhteydestä rahaan ja naisten asemaan. Kirjoittaja kysyy muun muassa, onko fanfictionin kiistanalaisella oikeudellisella asemalla jotain tekemistä sen kanssa, että fanfictionin kirjoittajat ovat enimmäkseen naisia.

Toinen Cupidsbow'n rahaa, lahjataloutta ja fanikulttuuria käsittelevä artikkeli, Valuing the Work in Fanwork.

Tuska Open Air

Yleisilmettä. Kuva: Riikka Karhu

Riikka Karhu

29.6.-1.7.2012 järjestettiin jo 15. Tuska Open Air-festivaali Helsingin Suvilahdessa. Jos joku ei sitä vielä tiennyt, niin kerrottakoon, että kyseessä on pohjoismaiden suurin raskaan musiikin festivaali. Itse olin kuudetta kertaa mukana menossa. Musiikin lisäksi Tuskasta on muodostunut minulle sosiaalinen tapahtuma, jossa näkee sellaisia kavereita ja tuttuja, joihin ei oikeastaan muualla edes törmää. Olen myös pitkään ollut sitä mieltä, että Tuska on Suomen aurinkoisin kesäfestari; lauantain pientä sadekuuroa lukuun ottamatta olin jälleen oikeassa. Auringonpolttamat olkapäät voivat todistaa sen!

Suvilahti osoittautui yllättävän hyväksi paikaksi järjestää festarit. Aiempina vuosina, kun olen ollut Tuskassa, festarit on järjestetty Kaisaniemessä, ja jotenkin oletin, ettei ole sitä voittanutta. Tietty Kaisaniemen ehdoton valtti oli, että alueelle sai tuoda muovipulloissa omia juomia. Jotenkin sitä ei kaivannut tuolla. Ehtipä enemmän nähdä bändejä ja juoda vähemmän alkoholia.

Perjantai 29.6.2012

Perjantaina festivaalin avasi suomalainen Profane Omen. Tämä oli neljäs kerta kun näin kyseisen bändin livenä. Profane Omenia on aina ilo katsoa. En muista heidän varmaan koskaan esiintyneen mitenkään järjettömän suuren yleisön edessä, mutta joka kerta he vetävät keikan kuin olisivat jättimäisen, loppuunmyydyn stadionin lavalla. Tuollaista menoa on ilo katsella, monet pidempään soittaneet ja enemmän mainetta keränneet bändit voivat ottaa oppia. Myös paikalle saapuneen yleisön meininki oli loistava. Hyvä fiilis tarttuu. En tiedä lähteekö Profane Omenin keikkojen hyvä meininki bändistä vai yleisöstä, mutta ne kyllä ruokkivat toisiaan.

Profane Omen. Kuva: Juha Muhli

Perjantain yksi itseäni kiinnostaneista bändeistä, eli Animals As Leaders joutui valitettavasti perumaan esiintymisensä. Syy perumiselle oli jotenkin antikliimaksinen: bändi yksinkertaisesti myöhästyi Suomen lennoltaan Yhdysvaltain päässä. Paikkaamaan valittiin hyvin lyhyellä aikataululla suomalainen Barren Earth. Kävin ystäväni kanssa hetken kuuntelemassa kyseistä bändiä ja... aika perusheviä. Tuskassa ei ole minun mielestäni oikeastaan koskaan esiintynyt mitään oikeasti huonoa bändiä (tai en ainakaan muista, jos on, niin en ole käynyt katsomassa), mutta muutama mitäänsanomaton kokoonpano kylläkin. Varmasti joku tätäkin lukeva pitää Barren Earthistä, mutta itse en sen koommin syttynyt.

Perjantai meni osittain ulkopuolella, jossa puhuttiin mukavia ja vähän huonompiakin juttuja. Pääesiintyjä Megadethin seuraaminen jäi myös kahteen, kolmeen biisiin. Megadeth ei säväyttänyt Tuskassa 2010 eikä se säväyttänyt Tuskassa 2012. Hyvin Dave Mustaine ja pojat rokkaa, mutta live-esiintymisestä puuttuu se jokin, joka saisi minut jaksamaan keikan seuraamista. Join siis parit taskulämpimät siiderit ulkopuolella ystävieni kanssa ja suuntasimme kohti Virgin Oil Co'ta ja Tuskan jatkoklubia. Jatkoklubilla esiintyi kolme bändiä: GAF, Ghoul Patrol sekä Moonsorrow. Kaksi ensimmäistä yhtyettä eivät jaksaneet kiinnostaa, mutta Moonsorrow oli kyllä kova. Omasta väsymyksestä huolimatta meininki Virgin Oilissa oli hyvä.

Nähdyt bändit:

Profane Omen (FIN)
Suidakra (GER)
Barren Earth (FIN)
Oddland (FIN)
Trivium (USA)
Megadeth (USA)

Jatkoklubilla:

GAF (FIN)
Ghoul Patrol (FIN)
Moonsorrow (FIN)

Lauantai 30.6.2012

Metsatöll. Kuva: Riikka Karhu

Lauantaina oli jaksettava uuteen nousuun ja se kannatti! Halusin ehdottomasti kuulla edes vähän etelänaapuriamme Metsatölliä. Minuun on näköjään iskenyt jonkinlainen folk metal-kuume, kun nämä jaksavat innostaa. Ihmettelenkin, miksi olen aiempina vuosina vältellyt Metsatöllin keikkoja ja esiintymisiä. Olin suoraan sanottuna ällistynyt. Olo oli luokkaa "noilla on bändissä tyyppi, joka soittaa metallia kanteleella! Ja nokkahuilulla! Ja säkkipillillä! Ja kahdella nokkahuilulla yhtä aikaa!" Pienestä sitä ihminen voikin vaikuttua noin suuresti. Noh, voin sanoa, että Metsatöll sai minusta uuden fanin itselleen.

Amoral. Kuva: Riikka Karhu

Koin outoa pakotusta mennä katsomaan Amoralia ja Ari "Hevi-Ari" Koivusta. Uskon, että Amoraliin liittyminen, oli Ari Koivusen uran kannalta järkevä veto. Tuskinpa Koivusen soolotuotanto olisi niin paljoa jaksanut kansaa kiinnostaa.

Oma kokemukseni Amoralin keikasta oli ristiriitainen. Melkein jopa tykkäsin musiikista. Sen tiesin, että Koivunen osaa laulaa, mutta yllättävän hyvin hän myös murisi. Se jokin jäi silti puuttumaan, nimittäin lavakarisma. Jäin vähän kaipaamaan jotain... jotain isompaa. Koivusen esiintyminen oli yllättävän amatöörimaista. Välispiikit eivät herättäneet sen suurempia tuntemuksia. Annoin kuitenkin armoa ja kuuntelin lähes koko keikan. Tuskakokemuksen jälkeen jäi sellainen olo, että Amoral toimii varmasti tosi hyvin levyllä, mutta keikalle en kyllä lähde.

Nörtti itse ja pakolliset heviposeeraukset. Kuva: Juha Muhli

Horna oli yksi sellainen bändi, joka sai allekirjoittaneessa aikaan vain suurta ärsytystä. En ole oikein koskaan lämmennyt black metallille eikä Horna muuttanut mieltäni. Hetken jaksoin seurata keikkaa, mutta ne maskit... Miksi? Kunhan vain kysyn. Sinällään minua ei murina ja örinä ja synkät sanat haittaa, mutta siinä vaiheessa, kun ihminen kutsuu itseään nimellä Lord Satanica Evertorture (en tiedä, kutsuuko kukaan oikeasti tuolla nimellään itseään) ja maalaa kasvoihinsa corpse-maskit tekoverellä korostettuna, niin siinä on jotain koomista. Enkä tarkoita sillä hyvällä tavalla. Tiedän, ei se oikeasti ole niin vakavaa.

Lauantain toinen suuri yllättäjä oli Insomnium. Muutama tuttavani on enemmänkin kuunnellut tätä bändiä, joten Insomnium oli nähtävä. Tällainen musiikki iskee minuun paremmin. Melodista, mutta silti asenteella tehtyä. Miehillä oli selkeästi hyvä meininki lavalla, mikä auttaa aina.

Insomnium. Kuva: Tatu Palo

Sabaton. Kuva: Tatu Palo

Lauantain pääesiintyjänä oli Ruotsin ykköspamppu Sabaton, neljäs kerta kun näin kyseisen bändin. En tiedä mikä siinä bändissä on, mutta jokin saa yleisön aina sekaisin, kun Sabaton on tulossa esiintymään. Jengi huusi ja pomppi ennen kuin Behemoth oli ehtinyt lopettaa viereisellä lavalla. Ehkä se jokin tulee siitä, että Sabatonin äijillä on aina todella hyvä meno lavalla. Tai ehkä se on se sotiin liittyvä lyriikka, jolla on helppo kosiskella omasta sotahistoriastaan ylpeää Suomen kansaa.

Sabaton ei taida enää olla Suomessa mikä tahansa bändi Ruotsista. Kuten armas poikaystäväni sanoi: "Ei tää oo keikka, tää on suoritus." En ainakaan muista että minkään muun bändin keikalla katsojat alkavat huutaa yhteen ääneen bändin nimeä jokaisen biisin välillä. Ennen keikkaa, ennen encorea ja keikan jälkeen kyllä. Huomasin itsekin keikan loppupuolella huutavan "Sabaton! Sabaton!" muun yleisön joukossa. Sabatonissa on sitä jotain, mitä olen muutaman bändin kohdalla tässä päivityksessä kaipaillut. Koko yhtye nauttii esiintymisestä, eikä menosta huomannut, että suurin osa yhtyeen jäsenistä oli vaihdettu.

Melkein toivon, että Ari Koivunen olisi jäänyt kuuntelemaan Sabatonin keikkaa. Joakim Brodén ei ole ehkä se paras hevilaulaja eikä paras ääntämään englantia, mutta hitto vieköön, sillä miehellä on lavakarismaa kymmenen muun esiintyjän edestä! Ei ole mikään ihme, että Sabaton on muutamassa vuodessa noussut pääesiintyjien kastiin. Jäämme siis odottamaan syksyn kiertuetta.

Sabaton. Kuva: Riikka Karhu

Nähdyt bändit:

Metsatöll (EST)
Amoral (FIN)
Mokoma (FIN)
Horna (FIN)
Insomnium (FIN)
Swallow The Sun (FIN)
Sabaton (SWE)

Sunnuntai 1.7.2012

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Tuska. Sunnuntaina en ehtinyt aivan porttien avaamiseen ja näin pari kiinnostavaa bändiä jäi näkemättä. Apocalypticaa oli silti pakko päästä katsomaan. "Me ollaan Apocalyptica ja me soitetaan selloa, now how cool is that?" huusi Perttu Kivilaakso lavalla ja sai vastauksena huutokonsertin. Metallimusiikkia sellolla, tämä on yhdistelmä, joka sai lukioaikaisen uskonnonopettajanikin innostumaan raskaasta musiikista.

Apocalyptica. Kuva: Riikka Karhu

Tämä oli minulle kolmas kerta, kun näin Apocalyptican esityksen. Ensimmäinen kerta oli Lontoossa, kun olin vierailemassa ystäväni luona vuonna 2008. Täytyy sanoa, että kyseinen bändi ei ole menettänyt yhtään otetta esiintymiseen, mitä nyt kokoonpano on hieman muuttunut. Näille herroille pisteet omaperäisyydestä, kovin monella ei tule varmasti mieleen alkaa soittamaan Metallicaa sellolla ja nousta tämän jälkeen maailman maineeseen. Itse tosin odotin eniten Apocalyptican versiota Edvard Griegin In the Hall of the Mountain Kingistä, joka on yksi omista klassisen musiikin suosikeistani. Enkä joutunut pettymään.

Sunnuntai oli kokenut suurimman esiintyjämuutoksen. Lamb Of God joutui perumaan, sillä heidän laulaja joutui pidatetyksi Tsekeissä kuolemantuottamuksesta. Lamb Of Godin tilalle siirrettyyn Overkill, joka joutui yllättäen venyttämään settiään 60 minuutista noin 90 minuuttiin. Onneksi bändillä riitti biisejä, joten tuo 90 minuuttia tuli käytettyä varsin luontevasti.

Bob Malmström. Kuva: Riikka Karhu

Tuttavani suositteli Bob Malmströmiä, sillä hänen poikansa soittaa bassoa kyseisessä kokoonpanossa. Kävinkin ihan mielenkiinnosta katsomassa minkälainen meininki siellä oli. Olin yllättynyt. En osannut odottaa yhtyeeltä nimeltään Bob Malmström yhtään mitään, korkeintaan jotain semiyläluokkalaista aikuisrokkia. Vaan ei, miehillä oli oikein asenne meininki päällä. Nyky-punk istuu oikein hyvin Tuskan tunnelmaan. Hauska tuttavuus. Seurasin pari biisiä Bob Malmströmiä ja palasin takaisin katsomaan Overkilliä.

Finntroll. Kuva: Riikka Karhu

Overkillin paikkaa ei suinkaan jätetty tyhjäksi. Korvaavan bändin arvuuttelu oli omassa seurueessani kovaa, mutta kukaan ei osunut oikeaan. Itse olin enemmän kuin innoissani, kun kuulin, että Overkillin paikan otti Finntroll. Peikkoheviä! Ilmeisesti ei muutakaan yleisöä haitannut, sillä meno oli katossa! Yllätyin, kun yhtye ei soittanut ehkä tunnetuinta ja suosituinta biisiään, Trollhammarenia. En tiedä miten yleisö sen koki, yhdessä kohtaa kyseistä kappaletta vaadittiin nimittäin aika kuuluvasti. Ehkä Finntrollin jäsenet ovat kyllästyneet kyseiseen biisiin esittämiseen. Joka tapauksessa, Finntroll oli minulle loistava päätös tämän vuoden Tuskalle.

Nähdyt bändit:

Apocalyptica (FIN)
Skeletonwitch (USA)
Overkill (USA)
Bob Malmström (FIN)
Finntroll (FIN)

Tuska: http://www.tuska-festival.fi/
Tatu Palo: http://teditin.blogspot.fi/

Omituisten otusten kerhot

Anitta Kiviranta

Viime marraskuussa perustaessani tämän blogin tulin heti alkajaisiksi sytyttäneeksi kiivaan sanasodan. Summasin Nörttityttöjen avaustekstissä nörttiyden ja giikkiyden sujuvasti yhteen, sillä englanninkielisen maailman "geek"- ja "nerd"-termien välinen loputon rajanveto on mielestäni aina ollut lähinnä hiusten halkomista. Suomenkieleen näistä lainasanoista on juurtunut paremmin "nörtti" ja minusta me pärjäämme sillä ihan hyvin. Moni lukijamme oli kuitenkin tiukasti erimieltä.

Ajattelin jo viime talvena, että outouden terminologiasta pitäisi kirjoittaa Nörttitytöihin omakin postaus. Halusin kuitenkin antaa pölyn hieman laskeutua repäisevien blogiavajaistemme jälkeen, ja moni muu aihe ajoi etymologisten pohdiskelujen edelle. Nyt, kun menneen talven lumet ovat kirjaimellisestikin sulaneet, uskaltaudun sanomaan vielä jokusen sanan eräiden nimien synnyistä.

Nörtit ja geekit - missä se pieni ero?

Internet on pullollaan geekien ja nörttien eroavaisuuksia
listaavia hauskoja visuaalisia esityksiä, joissa "geek" nähdään
"nerd":n trendikäämpänä ja mediaseksikkäämpänä versiona.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana. Lähde: geektyrant.com

Tukeudun nörttiyden ja geekiyden määritelmissä paremman puutteessa englanninkieliseen Wikipediaan. Nörtti eli "nerd" on Wikipedian mukaan a derogatory stereotype of a person typically described as socially-impaired, obsessive, or overly intellectual. They may spend inordinate amounts of time on unpopular, obscure, or highly technical pursuits, or relating to topics of fiction or fantasy, to the exclusion of more mainstream activities. Other nerdy qualities include physical awkwardness, introversion, quirkiness, and unattractiveness. 

Vapaasti suomentaen nörtit ovat siis Wikipedian mukaan sosiaalisesti syrjittyjä tai vähintään omalaatuisina pidettyjä huomattava älykkäitä henkilöitä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita esimerkiksi tekniikasta tai scifistä ja fantasiasta, kun taas valtavirtaisemmat aktiviteetit saavat heiltä vähemmän huomiota.

"Geek"-termin selitykseksi Wikipedia taas tarjoaa seuraavaa: The word geek is a slang term for odd or non-mainstream people, with different connotations ranging from "a computer expert or enthusiast" to "a person heavily interested in a hobby", with a general pejorative meaning of "a peculiar or otherwise dislikable person, especially one who is perceived to be overly intellectual.  

Vapaasti suomentaen Wikipedian mukaan "giikki" on outo tai "vastavirtakulttuurinen" henkilö, joka on erityisen innostunut esimerkiksi tietokoneista tai jostakin muusta harrastuksesta. Geek-termiin sisältyy myös ajatus henkilön kummallisuudesta tai vastenmielisyydestä sekä huomattavasta älykkyydestä.

Kun näitä kahta "sanakirjaselitystä" tarkastellaan rinnakkain, voidaan havaita seuraavia yhteläisyyksiä; sekä nörtit että geekit vaikuttavat olevan sosiaalisesti outoina pidettyjä, huomattavan älykkäitä ja kiinnostuneita ekslusiivisista harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista kuten tekniikasta/tietokoneista, scifistä ja fantasiasta (tosin spekulatiivinen fiktio on hieman yllättäen Wikipediassa mainittu ensisijaisesti juuri nörttiyden määritelmässä, mutta tulee myöhemmin vastaan myös geekiyttä käsittelevässä artikkelissa). Tällä perusteella termit geek ja nerd vaikuttaisivat siis olevan synonyymeja.

Nörttiyden etymologiaa



Synonyymeillä tarkoitetaan sanoja, joiden merkitys on sama. Synonyymeillä on kuitenkin yleensä erilaisia tyylillisiä tai käyttöyhteydellisiä merkityksiä. Yleensä niillä on myös erilainen etymologia. Näin on myös englanninkielen termien "geek" ja "nerd" tapauksessa.

Happy Days -sarjassa teinit käyttivät "nerd":ä
haukkumasana, joka voitaisiin kääntää joko
"hikipingoksi" tai "tylsimykseksi".
Nörtiksi nimiteltiin mm. päähenkilö Richien
kilttiä pikkusiskoa  Joanie'a (edessä keskellä).
Kaikki sarjan nuoret olivat tosin loppupeleissä
aika kilttejä nörttejä - paitsi tietysti viileä Fontzie.

"Nerd"-termin etymologia on suurelta osin hämärän peitossa. Wikipedian mukaan termi esiintyy amerikkalaisessa kirjallisuudessa ja lehdistössä ensimmäisen kerran 1950-luvulla, ja se on ilmeisesti alkujaan slangisanana esiintynyt muiden pejoratiivisten eli haukkumasanoiksi tarkoitettujen englanninkielen slangi-ilmaisujen kuten "drip" ja "square" synonyymeinä. Suomenkieliseksi merkitykseksi voitaneen tässä yhteydessä tarjota esimerkiksi sanoja "tylsimys", "tollo" ja samoihin aikoihin kotimaisessa nuorten kirjallisuudessa esiintynyt "kilttis". 

"Nerd" -termin sekä eräiden rinnakkaisten kirjoitusmuotojen käyttö yleistyi 1960-luvun yhdysvaltalaisessa korkeakoulu ja yliopistomaailmassa lähinnä suomenkielen "hikari" tai "pinko"-sanaa vastaavassa merkityksessä eli tarkoittamaan henkilöä, jota läksyjen pänttääminen kiinnosti juhlimista enemmän. Juuri tässä merkityksessä slangisanaa "nerd" käytettiin myös 1970-luvulla suositussa kuvitteelliselle 1950-luvulle sijoittuneessa yhdysvaltalaisessa Happy Days -sitcomsarjassa, joka teki "nerd"-termin tunnetuksi laajalle yleisölle ja lanseerasi sen myös kansainvälisesti.

Samoihin aikoihin kuin slangisana "nerd" levisi yhdysvaltalaisten opiskelijanuorten suussa, eli 1950-70-luvuilla, amerikkalaisten opiskelijanuorten keskuudessa levisivät myös tietotekniset harrastukset sekä scifi- ja fantasiakirjallisuuden ja -elokuvien harrastaminen. Nämä harrastukset olivat opiskelijanuorten keskuudessa suosittuja, mutta eivät kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä valtavirtaisia. Spekulatiivinen kirjallisuus ja tietotekniset harrastukset, monien muiden ekslusiivisten älykköharrastusten ohessa, leimautuivatkin "nörteiksi" pian ilmauksen synnyttyä. Myös tiedeharrastajia ja luonnontieteilijöitä ryhdyttiin nimittämään nörteiksi. 

Myöhemmin 1980- ja -90-luvuilla "nerd" vakiintui merkitsemään erityisen vahvasti tietokone- ja peliharrastajia. Samoihin aikoihin "nerd" alkoi saada myös positiivista kaikua; tietyt ryhmät ottivat termin voimaantuneessa merkityksessä osaksi identiteettiään ja nörttipiireissä ruettiin puhumaan muun muassa "nerd pridesta", "nörttiylpeydestä".


Nörttiys suomenkielessä

Suomenkieleen käännöslainasana "nörtti" lanseerautui vahvasti vasta 1980-luvun lopulla konteksteissa "tietokonenörtti", "tekniikkanörtti" ja "pelinörtti". Tätä aiemmin "nerd" on suomennetussa kirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-sarjoissa käännetty yleensä joko "hikariksi", "faniksi", "hörhöksi" tai "friikiksi", joka lainasanana yleistyi sekin suomenkielssä tosin vasta 1980-luvulla. Lainasanaa "nörtti" tarvittiin suomenkieleen siis alunperin nimenomaan spesifiin "tekniikkaintoilijan" merkitykseen - muista englanninkielen "nerd"-sanan merkityksiä varten kielessämme oli omia tai aiemmin lainattuja sanoja.

Suomenkielessä sana "nörtti" yleistyi vasta
1990-luvulla merkityksessä "tietokonenörtti".

Nörtti-termin käyttö levisi suomalaisten tietotekniikan harrastajien keskusteen alan lehdistä ja Internetistä, ja muodostui verrattain nopeasti osaksi opiskelija- ja koululaisslangia. 1990-luvun lopulla termi tunnettiin jo laajasti kaikissa ikäryhmissä ja sitä käytettiin eteenkin "tietokonenörtti" merkitykssä niin lehdissä kuin televisiossakin. Koska tietokone- ja peliharrastus miellettiin ensisijaisesti miehisiksi, myös nörtien ajateltiin yleisesti olevan lähes pelkästään poikia ja miehiä.

Aivan ensimmäiset "suominörtit" omaksuivat nerdistä muokatun nimityksen todennäköisesti itse itselleen - tuskinpa toimittajat tai koulukiusaajat metsästivät termiä jenkkiviihteestä ihan vain voidakseen luoda kieleemme uuden haukkumasanan niille himputin tietokoneharrastajille. Silti suomalaisessakin kokemusmaailmassa "nörtti" on selkeästi pejoratiivinen ilmaus eli haukkumasana. 

1990-luvun koululaiset omaksuivat parissa vuodessa "nörtin" perinteisempien "hikipingon", "lukutoukan" ja "urpon" rinnalle, ja myös kontekstuaalinen merkitys laajeni ikään kuin takaisin alkuperäiseen laajempaan englanninkieliseen merkitykseensä niin, että myös perinteisiä "hikareita" kutsuttiin pian "nörteiksi", vaikkeivat he olisikaan olleet erityisellä tavalla tietoteknisesti harrastuneita. Itseäni kutsuttiin 1990-luvulla suomalaisessa peruskoulussa nörtiksi sekä tietokoneosaamisen, "outojen" kirjojen (siis scifin- ja fantasian) harrastamisen kuin yleisen kouluosaamisen ja "besser-wisserismin" vuoksi.


Geek-termin etymologia

"Gecken" eli "hullut" olivat eurooppalainen vastine
amerikkalaisten sirkusten "friikeille", joina esiteltiin mm.
erilaisia "luonnonoikkuja". "Gecken"-performansseilla
on yhteys myös historiallisiin vaudeville- ja burleski-esityksiin.

Englanninkielen ilmauksella "geek" vaikuttaisi olevan pitempi etymologinen historia kuin 1950-luvulla syntyneellä slangi-ilmauksella "nerd". Englanninkielisen Wikipedian mukaan geek-termiä on käytetty alunperin 1700-luvun Itävalta-Unkarissa muodossa "gecken", jolla on tarkoitettu sirkuksen performanssitaiteilijoita, jotka tekivät lavalla kaikenlaista hullua kuten purivat eläviltä kanoilta päitä poikki. Saksankielen termi "geck" onkin tarkoittanut hullua, friikkiä. "Geckenit" olivat siis "sirkusfriikkejä".

Modernissa kontekstissaan älykköä tai tietotekniikka- ja vastavirtaisen populaarikulttuurin harrastajaa tarkoittamassa termi "geek" palasi englanninkieleen vasta 1990-luvulla. "Geek"-termi oli aluksi hyvin selkeästi "nerd":n synonyymi Wikipedian mukaan sitä käytettiin nimenomaan merkityksessä "informaatioteknologian intohimoinen harrastaja tai ammattilainen". Alunperin "geekit" myös miellettiin (tietokonenörttien tapaan) ensisijaisesti miehiksi. Termin käyttö levisi työ- ja opiskelumaailmassa samaan tapaan kuin "nerd"-termi aiemmin. Myös "geek" oli slangisanana nimityksenä luonteeltaan halventava, vaikka toisaalta monet omaksuivat giikkiytensä nopeasti myös ylpeyden aiheeksi.

Geek-termin tyylillinen merkitys alkoi muuttua englanninkielessä "geek girl" -termin lanseeraamisen myötä 2000-luvulla. Naisten tietokoneiden käytön ja siihen liittyvien harrastusten kuten pelaamisen yleistyessä Internetiin syntyi forumeita nimenomaisesti geek-naisille. Nämä ryhmät käyttivät alusta asti termiä "geek girl" omaehtoisesti. Ensimmäisenä vuonna 1999 auennut foorumi Geekgirls.org (toimii nykyisin osoitteessa ja nimellä Geekgirls.com) antoi siis nimensä kokonaiselle ilmiölle.

Geek-tyttöyden yleisessä stereotypiassa
yhdistyvät perinteisesti poikakulttuurin piiriin
kuuluvat nörttimäiset harrastukset, mutta toisaalta
korosteinen feminiinisyys ja seksuaalisuus.
Geek-tyttö on siis kuin perinteisen nörttipojan
märkä päiväuni - ja ilmeisesti siksi myös kovin
ärsyttävä. Aiheesta enemmän aiemmassa
tekstissäni Nörttityttöjen himoitut piparit.

Tyttöjen ja naisten "omittua" geek-termin itselleen, alkoisen merkitys laajemminkin femininisoitua; geekistä tuli ikään kuin nerdin diminutiivi. Englanninkieliset Internet-käyttäjät ryhtyivät vetämään rajaa termien "nerd"- ja "geek"-välille ja samalla tietysti itsensä joko nörteiksi tai giikeiksi identifioivien ihmisryhmien välille. Geek alettiin mieltää "perinteisen" nörttiyden hipsterimmäksi, trendikkämmäksi ja mediaseksikkäämmäksi versioksi. Samalla "nerd" siirtyi entistä vahvemmin tarkoittamaan nimenomaan tietotekniikka- ja tiedenörttiä.

Internetistä on löydettävissä satoja englanninkielisiä visualisointeja ja blogikirjoituksia, joissa nerd- ja geek-termien välistä eroa pyritään selittämään. Asiaa on havainnolistettu selittämällä mm. että "Mac on geek, mutta PC on nerd" tai että "Tähtien sota on nerd, mutta Star Trek on geek". Lopulta tärkein eroavaisuus taitaa olla, että nörtit ovat rumia ja huonosti pukeutuvia kun taas geekit ovat trendikkäitä ja seksikkäitä.

Nämä vastakkainasettelut vaikuttavat usein hyvin keinotekoisilta ja pakotetuilta. Niitä luodaan toisaalta vahvistamaan molempien ryhmien - geekien ja nörttien - omaa ryhmäidentiteettiä, mutta samalla ne toisaalta luovat aivan tarpeetonta jännitettä pohjimmiltaan hyvin samankaltaisten asioiden äärellä viihtyvien ihmisten välille. "Geek vs. Nerd" -listaukset ovat toki usein hauskaa luettavaa. Niitä selaillessa kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka tämä kulttuurinen vastakkainasettelu mielellään esitettään suorastaan ikiaikaisena, kyse on itseasiassa hyvin tuoreesta ja edelleen muotoutumassa olevasta yhteisöllisestä ja kielellisestä evoluutiosta.

Suomenkielen giikki

Englannin "geek"-sana tuli vuosituhannen vaihteessa monelle
suomiteinillekin tutuksi jenkkiteinisarjasta "Freaks and Geeks".
Sarjan tekstityksissä "geek" kääntyi nörtiksi - ja perusnörttejä
sarjan geekit kyllä olivatkin - eivät siis edes tietokonenörttejä
vaan ihan perinteisiä hikareita, "lälläreitä" ja "kilttiksiä". 

Suomenkieleen ilmaus "geek" tai "giikki" on ilmestynyt aivan vast'ikään eikä sitä voi vielä pitää vakiintuneena. Pihtiputaan mummo on tuskin vielä mistään giikeistä kuullutkaan, vaikka friikki ja nörtti lienevät jo hänellekin ihan tuttuja termejä. Geek-termiä on esitelty katajaiselle kansallemme joissakin lehtiartikkeleissa - kuka ties ensimmäistä kertaa Maria Pettersonin City-lehti artikkelissa marraskuussa 2010. Tarve "giikki"-termin tuomiselle suomenkieleen syntyy nimenomaan geek girl -ilmiöstä ja sen sivutuotteena syntyneestä englanninkielen vastakkainasettelusta giikkien ja nerdien välillä.

Koulutetut suomalaiset osaavat hyvin englantia ja pystyvät siis osallistumaan Internetin geek- ja nerd-yhteisöihin. Erityisesti tietotekniikasta, pelaamisesta ja muista nörttiharrasteista kiinnostuneet suomalaisnaiset ovat omaksuneet "Geek Women Unite!" -liikkeen omakseen. Samaan aikaan suomenkielen uudissana giikki ei kuitenkaan vielä istu luontevasti kovinkaan monen suomalaisen geek ladyn suuhun. Monelle liikkeen suomalaisista jäsenistä "nörtiksi" samaistuminenkin on vielä uusi juttu - esimerkiksi 70-luvulla syntynyt pitkänlinjan scifisti ja roolipelaaja, blogaajamme Maria Blomqvist, kertoo artikkelissaan Kuinka kasvattaa tytöstä pesunkestävä nörtti, ettei hän itse olisi nuorempana suin surminkaan identifioitunut haisevaksi tietokonenörtiksi vaan mieluummin vaikka sitten vain "oudoksi" tai "hörhöksi".


Miksi me olemme Nörttitytöt?

Nörttityttöjen nimeksi on ehdotettu myös mm. "Friikkitytöt",
"Hullut tytöt", "Hörhötytöt" ja "Naisten harrasteblogi".
Kiitämme lukijakuntaa luovista nimiehdotuksista,
mutta pitäydymme toistaiseksi nörttityttöydessä.

Itse vierastan geek-termiä nimenomaan sen femininisoituneen ja seksualisoituneen leiman vuoksi. Mielestäni on vähän sääli, että juuri Geekgirls.org:sta käynnistynyt kehitys on johtanut Geeks vs. Nerds -meemiin, jonka mukaan geekit (usein naiset) eivät ole ihan yhtä nörttejä kuin nörtit vaan enemmänkin semmoisia "sisällön kuluttajia" ja "faneja". Alkuperäisen Geekgirl's - plain-english computing -sivuston sisältö kun nimenomaan pyrkii edistämään "naisnörttiyden" vakavasti otettavuutta. Jos klikkaatte linkin auki, huomaatte, että kyse on tosiaankin aika "tylsästä" nörttikamasta - ei mistään hattaranpinkistä "geek is new sexy" -julistuksesta.

Tästä syystä päädyin nimeään tämän blogin "Geek-tyttöjen" sijaan "Nörttitytöiksi". Ajattelen, että blogimme laaja nörttiyden määritelmä palaa ikään kuin termin etymologisille juurille. Me nörttitytöt olemme paitsi tietokoneharrastajia ja gamer girlejä myös tiedenaisia, hikarityttöjä, lukutoukkia, runotyttöjä, scifi- ja fantasiafaneja ja ylipäätään vain niitä, jotka etsiytyvät mieluimmin samanhenkisten seuraan nöräämään oudoista mielenkiinnon kohteistaan kuin yrittävät ratsastaa valtavirtakulttuurisen suosion aallonharjalla.

Nörttitytöt pyrkii edistämään "nerd pride":n eli nörttiylpeyden leviämistä viimein Suomeenkin. On aika hylätä ajatus siitä, että nörtin on auttamattomasti haistava pahalle, oltava kaikkien hyljeksimä ja pukeuduttava vaatteisiin, jotka ovat omastakin mielestä rumia. Toisaalta nörttiydelle - edes naisnörttiydelle - ei tarvitse alentua kerjäämään yleistä hyväksyntään kuoruttamalla omituisuutta väkinäisen trendikyyden tai ulkoamääritellyn seksikyydeen geek-kermavaahdolla.


Ne muut kummajaiset

Kuten edellä on käynyt ilmi, sekä termit "nerd" että "geek" ovat vahvasti sidoksissa moniin muihin englanninkielen "kummaa", "outoa" ja "hullua" merkitseviin ilmauksiin. "Freak", eli "kummajainen", "hullu" tai "outo", on esimerkiksi etymologisestikin hyvin lähellä geekiä, mutta toisaalta sillä on nykykielenkäytössä myös paljon yhteisiä merkityssisältöjä "nerdin" kanssa.

Suomalaisen hevosharrastajien lehden
nimi on "Hevoshullu". Englanniksi
käytössä ovat nykyisin niin termit
"horse geek", "horse nerd",
 "horse freak" kuin "horse crazy".

Freak-termillä viitataan perinteisesti ulkonäöllisesti tai fysiologisesti poikkeaviin yksilöihin - niin ihmisiin kuin eläimiinkin. Itsensä määritteleminen "freak":si on kuitenkin ollut tavanomaista englanninkielisessä fanikulttuurissa on aina 1960-luvulta asti ja 1970-luvun lopulla termi "friikki" rantautui tässä merkityksessä Suomeenkin. Meillä on puhuttu ja puhutaan ameriikan mallin mukaan mm. "leffafriikeistä", "sarjisfriikeistä", "historiafriikeistä" jne. Englanniksi näiden termien rinnalle ovat kuitenkin viime vuosikymmeninä nousseet termit "movie geek", "comic geek", "history geek" ja toisaalta rinnakkain elävät myös ilmaukset "movie nerd", "comic nerd" ja "history nerd" jne. sekä toisaalta tietysti "movie fan", "comic fan", "history fan" jne. Suomeksi taas on puhuttu myös "leffahörhöistä", "sarjishörhöistä" ja ehkä "historiahörhöistäkin".

Fanien, hörhöjen, friikkien, giikkien ja nörttien välille voidaan näissä konteksteissa luoda vivahde-eroja, mutta ne ovat hyvin häilyviä. "Faniuden" saatetaan esimerkiksi ajatella olevan jotenkin "lievempää ja valtavirtaisempaa" kuin geekiyden saati nörttiyden. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että termi "fani" on johdettu "fanaatikosta" eli sangen omistautuneesta harrastuneisuudesta siinäkin on määritelmän mukaan kyse. Voidaan myös ajatella, että intellektuaalisina pidettyihin nörttiyteen ja geekiyteen sisältyy sellaista asiantuntijuutta, mitä esimerkiksi fanius tai ehkä friikkiyskään ei edellytä. Toisaalta joku itsensä friikiksi, faniksi tai hörhöksi määrittelevä voi olla tästä aivan toista mieltä. Lopulta vain hörhöt, friikit, fanit, nörtit ja giikit itse tietävät, miksi ovat identifioituneet yhden tietyn termin alle. Yleisimmin kyse lienee tottumuksesta.

Englannin kielisessä keskustelussa "geek" ja "nerd" termien rinnalle nostetaan usein myös "dork" - siis kotoisesti "dorka". "Dorka" on ollut ilmauksena stadin slangissa jo 1930-luvulla - se esiintyy vanhoissa suomi-leffoissakin, kun kuriton nuoriso nimittelee vanhempiaan! Suomalainen kielenkäyttäjä ei sekoitakaan dorkaa ja nörttiä toisiinsa. Sen sijaan englanninkielen natiivipuhujille eron tekeminen on ilmeisesti vaikeampaa; ainakin niin nerdit kuin geekit haluavat tehdä selväksi, että dorkia he nyt eivät kuitenkaan ainakaan ole. Englanninkielinen Wikipedia määrittelee dorkan tiiviisti: American/Canadian slang for a quirky, silly and/or stupid, socially inept person, or one who is out of touch with contemporary trends. Often confused with nerd and geek, but does not imply the same intellectual proclivity. Tämä selvä! Dorkapridea jäädään ilmeisesti vielä odottamaan.

Etymologisesti lähellä geekin ja nerdin kaltaisia pejoratiivisia englannin kielen ilmauksia ovat myös queer ja weird, jotka molemmat kääntyvät suomeksi "kummaksi". Queer on vakiintunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tarkoittavaksi sateenvarjotermiksi kun taas weird assosioituu nykyisin muun muassa ilmaisuihin weird fiction ja new weird, joilla tarkoitetaan modernia spekulatiivista fiktiota; scifiä, fantasiaa, kauhua ja muuta genreilyä siis.


Kaikki maailman omituiset, liittykää yhteen!

Hyvää Pyyhepäivää!

Yhteistä kaikille tässä listatuille kummuuden, outouden ja hulluuden termeille on (niitä dorkia lukuunottamatta), että niitä käytetään nykyisin voimauttavasti positiivisessa merkityksessä yhteisön identiteettiä vahvistamassa, vaikka termien historia onkin loukkaava. Loppujen lopuksi lieneekin samantekevä, minkä termin alta kukin löytää oman omituisten otusten kerhonsa - kunhan löytää.

Kuvavaa on, että 25. pvä toukokuuta vietettävää kansainvälistä Geek Pride Dayta vietetään iloisesti myös Nerd Pride Dayn nimellä. Vuonna 2006 Espanjasta alkunsa saanut nörttijuhla on alkuperäisnimeltään Día del Orgullo Friki - siis Friikkien ylpeyden päivä! Suomeksi tapahtumaa voisikin viettää ihan yhtä hyvin nimellä Kaikkien hörhöjen ylpeyden päivä kuin Nörttipride. Oman preferenssinsä mukaan samana päivänä voi viettää myös Douglas Adamsin fanien Pyyhepäivää, pratchettiläistä Glorious 25 May:tä tai ensimmäisen Star Wars -leffan vuosipäivää. Kivointa olisi, että me kaiken karvaiset kummajaiset voisimme viettää tuota päivää yhdessä - valitsimmepa minkä nimen tahansa.

"GET A LIFE" eli hieman pohdintaa fanikulttuurista

Ah, ihana Marilyn

Saara Kokkonen

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta fani? Anna kun arvaan - Justin Bieberin perässä juoksevat, itkevät ja kirkuvat teinitytöt? Bayern Münchenin fanipaidoilla ja lipuilla varustautuneet ja kannustushuutoja mylvivät miesjoukot? Rakkauskirjeitä Johnny Deppille kynttilänvalossa kirjoittavat hennot pienet pojat ja tytöt? Näitä ja lukuisia muita kuvauksia - enemmän tai vähemmän kliseisiä - sain kuulla aloittaessani fanitutkimusta sivuavan graduprojektini.

Fani on sanana alkujaan peräisin latinasta. Fanum tarkoittaa temppeliä ja fanaticus temppelipalvelijaa - asialleen omistautunutta. Juuri semmoiseksi, asialleen omistautuneeksi, fani koetaan myös nykykielessä. Sanalla kuitenkin tuntuu lukijasta riippuen olevan sekä positiivisia että negatiivisia merkityksiä, mutta niistä kerron hieman tarkemmin tuonnempana.

Fanikulttuuri kokonaisuudessan on liitetty tiiviisti yhteen populaarikulttuurin kanssa. Sosioekonominen kulttuurihierarkia on monin paikoin selvästi näkyvissä, kun asiaa miettii hieman tarkemmin. Bon Jovilla ja Twilightilla on faneja, mutta oopperaa ja hankalasti tulkittavia (ja allekirjoittaneen koomaan vaivuttavia) taide-elokuvia harrastetaan. Missä siis menee innostuneen ja asiantuntevan harrastamisen ja fanittamisen raja? Yhtenä syynä on pidetty muun muassa fanikulttuurin matalan kynnyksen saatavuutta, sillä populaarikulttuuri on usein helposti kaikkien kulutettavissa siinä missä korkeakulttuuri on varakkaampien etuoikeus, ja saatetaan siis semmoisenaan kokea arvokkaammaksi. 

RIP Ray, fanisi jäävät kaipaamaan sinua

Aikaisemmin fanitutkimus on keskittynyt faniuden negatiivisiin puoliin. Fanit on joukkona nähty identiteetiltään riekaleisina yksinäisinä lonereina tai sitten vaihtoehtoisesti massahysterian vallassa vellovana ja omaa tahtoa vailla olevana joukkona. Niin tai näin, fanit ovat juuri niitä muita, niitä median vaikutuksille alttiita reppanoita, joiden sielun autuuden voi pelastaa vain kiskomalla heidät takaisin "oikeaan elämään".

Naisfaneilla on olemassa myös oma erityinen joukkonsa, groupiet. Nämä keikkabussien ympärillä parveilevat kyltymättömät seireenit ovat valmiina tekemään mitä tahansa päästäkseen kosketukseen - mielellään hyvin intiimiin sellaiseen - suurten rocktähtien kanssa. Jostain syystä fanitutkimuksen teoriakirjallisuudesta oli kuitenkin melko hankalaa löytää juuri mitään tietoa tästä kyseisestä ihmisryhmästä, joten lieneekin olennaista kysyä, onko ilmiö sittenkään niin suuri kuin keltainen lehdistö on ainakin takavuosina antanut ymmärtää.

Get a life, lähtisit ulos harrastamaan jotain, tapaa edes oikeita ihmisiä, hanki parempaa seuraa - kuulostaako tutulta? Niin arvelinkin. Faniuteen ja fandomiin eli osallistavaan faniyhteisöön nuivasti suhtautuville on usein hyvin hankalaa tai jopa mahdotonta kertoa, että itse asiassa fanius on elämää rikastuttava asia. Sosiaalisten verkostojen laajentuminen, kieli- ja argumentaatiotaidon kehittyminen ja oman viiteryhmän löytämisestä johtuva lapsekas riemu on toissijaista, koska hei, ei siellä netissä oo niinku oikeita ihmisiä. Niinpä niin. Nuoriso on jälleen kerran pilalla, Internet on tuhonnut (esimerkiksi meidät, lähemmäs 30-vuotiaat) nuoret ja lopunajat häämöttävät lähellä!

Fanius ei kuitenkaan ole passiivista vaikutteiden vastaanottamista: faniyhteisö on usein se kohteensa säälimättömin kriitikko.  Yksi syy lienee siinä, että faniuteen ei liity taloudellisen hyödyn näkökulmaa: toisin kuin leipätyötään tekevillä kriitikoilla, faneilla on mahdollisuus sanoa melkein mitä vaan. Tärkeää on myöskin se, että fanituksen kohteeseen suhtaudutaan intohimolla, ja pienetkin yksityiskohdat huomataan. Piilomerkityksiä etsitään, ja esimerkiksi yhteiskunnallinen keskustelu scifi- ja fantasiapiireissä on hyvin yleistä. Fanikulttuurin on myös sanottu antavan vähemmistöille äänen - siinä missä akateeminen keskustelu kuuluu harvoille ja on melko suljettua, faniyhteisö ottaa hellään huomaansa myös muunlaista analyysia. Olisi kuitenkin älyllisesti epärehellistä kietoa fanikulttuuri johonkin suvaitsevaisuuden ja jaetun rakkauden vaaleanpunaiseen vaippaan, sillä faniyhteisöissä on olemassa tiettyjä konventioita, joista poikkeavaa tulkintaa ei välttämättä katsota suopein silmin.

Bongaa joukosta ruotsin kannattajat

Fanit osallistuvat monin tavoin myös performatiivisesti: mitä olisi jalkapallo-ottelu ilman kotijoukkuettaan äänekkäästi ja tunteella kannattavia faneja tai raskaammaan musiikin keikka ilman eturivissä tukkaansa heiluttavia mustiinpukeutuneita mörköjä? Faniyhteisöllä on joukkona vaikutusvaltaan, sillä muun muassa TV-sarjojen käsikirjoittajat ovat fanien painostuksesta uudelleenkirjoittaneet jo varmistuneita juonikuvioita, ja esimerkiksi Mass Effect -pelien julkaisija joutuu tarjoamaan maksutta uuden lopun pelin kolmannen osan pelanneille ja pettyneille faneille.

Onneksi uudempi fanitutkimus on pääosin siirtynyt ongelmalähtöisyydestä itse asian tutkimiseen. Fanit eivät enää ole tutkijoidenkaan silmissä heitä, ulkopuolisia, vaan meitä. Itsekin faneiksi tunnustautuvat tutkijat ovatkin tehneet tämän monitieteellisen aiheen parissa uraauurtavaa tutkimusta, jossa kaikeksi onneksi on unohdettu lonerit, massahysteria ja Mark David Chapman. Uudempi tutkimus muistaa korostaa faniuden tuomaa positiivista sosiaalista kanssakäymistä, oman viiteryhmän löytämistä ja modernin heimokulttuurin syntymistä: tässä porukassa en ole friikki ja kummajainen, vaan yksi heistä.

Aikuinen nainen mä oon ja voin fanittaa Supermania

Lopuksi vinkkinä: jos aihe kiinnostaa, suomalainen tutkija Irma Hirsjärvi on tutkinut etenkin science fiction -fandomia. Suosittelen tutustumaan!