Joulukalenterin luukku 5: Mitä joululahjaksi nörttitytölle?

Maria Alatalo

Jouluaatto lähestyy jo kovaa vauhtia, ja joskus joululahjaidean keksiminen voi olla yhtä vaikeaa kuin rehellisen asiakkaan löytäminen Mos Eisley Cantinasta. Mutta ei hätää! Välttyäksesi aattoillan kiusalliselta antikliimaksilta eli lahjailmeeltä

"Do they see how much I hate it? I hope that they don't know. I can't tell if they're onto me, Oh, please don't let it show..." Garfunkel & Oates: Present Face

 Nörttitytöt kokosivat mieluisista joululahjaideoistaan laajan listan, josta varmasti löytyy jotain jokaiselle nörtille. Muistathan kuitenkin, että tilatessa varsinkin Euroopan ulkopuolelta kannattaa tilaus tehdä viipyilemättä, jotta paketti ehtii Suomeen jouluaatoksi. Etsystä tilatessa kannattaa myös etukäteen varmistaa, ettei myyjä ole jo hukkumassa joululahjatilauksiin. Tullin sivuilta kannattaa myös tarkistaa tulorajat EU:n ulkopuolelta tilattaessa, sillä tuotteen jääminen tulliin myöhästyttää sen saapumista.

Jätä kommenttiosuuteen omat nörttimäiset joululahjatoiveesi!

KIRJOJA, KIITOS!

Moni nörttityttö mainitsi toivelahjakseen kirjapaketin. Listan selkeyttämiseksi kirjavinkit on jaoteltu fiktiiviseen kaunokirjallisuuteen, tietokirjallisuuteen ja keittokirjoihin. Kirjalinkit vievät monien eri nettikirjakauppojen sivuille, joten suosittelemme tarkastamaan kirjan saattavuuden ja tekemään hintavertailua ennen tilaamista. Ja huom! Älä unohda Kiss-kiss-karamelleja kirjan kylkiäiseksi.

Kuva:Wikipedia

Kaunokirjallisuutta

Jim Butcher: Cold Days, Dresden Files-kirjasarjan uusin osa.

Ernest Cline: Ready Player One Voit lukea Nörttityttöjen arvostelun teoksesta täältä.

Emmi Isäranta: Teemestarin kirja voitti Teoksen fantasia- ja tieteiskirjoituskilpailun.

George R.R. Martin: A Game of Thrones Neljän kirjan setti. Sisältää kirjat A Game of Thrones, A Clash of Kings, A Storm of Swords ja A Feast for Crows. 

J.S.Meresmaa & Markus Harju: Steampunk! -Koneita ja Korsetteja Ensimmäinen kotimainen Steampunk-novellikokoelma.
J.D.Robb: In Death-kirjasarjan osat, yhdessä tai erikseen. 

J.K.Rowling: The Casual Vacancy Potter-kirjailijan ensimmäinen tuotos, jonka kohdeyleisönä on aikuiset lukijat. Suomennoksesta ja suomennoksen järjettömästä aikataulusta on kirjoitettu lehdistössä vähemmän mairittelevaan sävyyn, joten kirja kannattaa varmaankin lukea alkuperäiskielellä.

Lisää hyviä scifi- ja fantasiakirjaideoita löytyy esimerkiksi io9-nettisivuilta.

Barns & Noble Leatherbound Series kirjat ovat paitsi länsimäisen kirjallisuuden klassikkoteoksia sek' huikean näyttäviä kirjahyllyssä. 

Miksi Edward kimaltelee? Miksi?
Kuva: andphilosophy.co

Tietokirjallisuutta

Shelley Emling: Marie Curie and Her Daughters: The Private Lives of Science's First Family Teos keskittyy käsittelemään Marie Curien suhdetta kahteen tyttäreensä.

Nancy Holder: Buffy: The Making of a Slayer Ensimmäinen virallinen retrospektiivinen katsaus Buffy Vampyyrintappaja-sarjan kuvauksiin. Ehdoton hittilahja jokaiselle Whedon-fanille.

The Blackwell Philosophy and Pop Culture Series: And Philosophy -kirjat. Mahtavia populaarikultturin ilmiöitä ja filosofista pohdintaa yhdisteleviä kirjoja. Sarjasta löytyy mm. The Avengers, Battlestar Galactica, Game of Thrones, Harry Potter ja Hunger Games.

 Keittokirjoja

Robin Davies: Star Wars Cookbook: Wookie Cookies and Other Galactic Recipes 

Chelsea Monroe-Cassel & Sariann Lehrer: A Feast of Ice and Fire: The Official Game of Thrones Companion Cookbook 

Gianna Sobol, Alan Ball & Karen Sommer Shalett: True Blood. Syötävää, juotavaa ja purtavaa Bon Tempsin tapaan

PELEJÄ

Kirjojen lisäksi nörttitytöt toivoivat PC-, konsoli- ja lautapelejä. Myös stailatut peliohjaimet ja laadukkat headsetit ovat aina tervetulleita. Suurin osa listatuista peleistä on saatavilla Steamista. 

Kuva:Botanicula.net

Huom! Mikäli päädyt ostamaan peliin kuuluvan lisäosan lahjaksi, varmista vielä, että lahjan saajalta löytyy alkuperäinen peli ja sitä edeltävät lisäosat. 

PC- ja konsolipelejä

Botanicula on maagisen suloinen ja ihastuttavan kummallinen point-and-click- peli. 

Dishonored on salamurhaajapeli, jossa ei ole pakko tappaa ketään.

Skyrimin lisäosa Dragonborn julkaistiin eilen. Myös Dragonbornia edeltävää Dawnguardia toivottiin. 

Walking Dead the Game Suosittuun TV-sarjaan ja alkuperäiseen Walking Dead-sarjakuvaan perustuva episodipeli, jonka kaikki viisi osaa on nyt pelattavissa. Pelistä tulossa juttu Nörttityttöblogiin alkuvuodesta.

World of Warcraft: Mists of Pandaria- Blizzardin uusin lisäosa World of Warcraft MMORPG-jättiläiseen.

Lautapelejä

Walking Dead-lautapeli. Sivun paikkahaulla löydät lähimmän myymälän.

World of Warcraft-monopoly. Serveritkin ovat välillä alhaalla.

Arkham Horror: Call of Cthulhu. Klassikko.

PEHMEITÄ PAKETTEJA

Pehmeät paketit ovat monen Nörttitytön mieleen. Ohessa listattuna muutama suosikkikauppamme.

Korsetteja, kiitos!

Jinxistä löytyy mm. Hobitti-, Minecraft, The Walking Dead- ja The Guild-paitoja. 

Split Reasonista löytyy mm. suloinen huppari .

Snorg Tees myy myös hauskoja nörtti-, leffa-, ja popkulttuuripaitoja. 

SuperHeroStuff tarjoaa laidasta laitaan supersankariaiheisia paitoja, alusvaatteita, kenkiä, pipoja... Kurkkaa vaikka Wonder Woman-osasto.

ThinkGeekistä löytyy vaatteiden lisäksi myös muuta ihanaa nörttisälää kuten 8-bittinen kukkamaljakko.

Threadlessista löytyy valtavasti ihania paitoja ja huppareita. Omat erilliset kokoelmat myös Disney-pahiksille, Painajainen ennen Joulua-aiheelle ja Minecraftille. (toim.huom.Aikaisemman kokemuksen perusteella voin myös sanoa, että Threadless on poikkeuksetta toimittanut jokaisen tilaukseni nopeasti)

Kuva: ThinkGeek

LEFFOJA JA SARJOJA 

Katsotavaa joulun pyhiksi. Pehmeillä villasukilla ja riittävällä määrällä suklaata varustautuminen suositeltavaa.

Kuva: Toyvault

Blade Runner - 30th Anniversary Ultimate Collectors Edition Juhlavuoden kunniaksi julkaistu Blue Ray-boksi. 

Doctor Who DVD-bokseja

Marvel's The Avengers 6 Movie Collection DVD box. Sisältää elokuvat Iron Man, Iron Man 2, Hulk, Captain America, Avengers ja Thor.

The H.P.Lovecraft Historical Society: The Whisperer in the Darkness. Muista myös Cthulhu-aiheiset joululaululevyt ja -kirjat.

LAHJAKORTTEJA

Joskus on kuitenkin hyvä pelata varman päälle. Lahjakortteja toivottiin esim. 

Spotify-musiikkipalveluun

iPlayeriin

Steam-krediitti on aina tervetullutta 

ja matkalahjakortit, jotta pääsee Intiaan joogaamaan

ERITYISMAININTA ETSYLLE

Kun lahjanosto epäilyttää, käänny Etsyn puoleen. Sivustolta löytyy tuhansittain kauppoja ja tuotteita lahjaksi. Esimerkiksi...

Harry Potter-fanille sormus, Deathly Hallows-kaulakoru tai Always-taulu.  

Doctor Who-fanille  Tardis-kuori puhelimeen, Kindleen tai Ipodiin, Seal of Rassilon-kaulakoru tai Doctor Who-magneettisarja.

Star Trek-fanille Spock-kaulakoru (kaupasta löytyy myös Spock-korvakorut!), You are my number one-juliste tai Live Long and Prosper-seinätarra.

Ja sokerina pohjalla... Nyan Cat!

Kuva: Mia Meri

JA VIELÄ MUUTAMA...

Oletko vieläkin epävarma lahjan suhteen? Tähän on kerätty kaikkea sekalaista, jota Nörttitytöt toivoivat paketteihinsa.

AT-AT Kirjateline 

Garmin eTrex 10 arkeologeiluun ja geokätköilyyn

Lahjoitus esim. Wikipedialle tai tukea kickstarterissa jollekin hauskalle ja makealle projektille. 

Leffalippuja

Linnunrata kylpyhuoneeseen.

Ninjapiparimuotteja! Muotteja myy mm. Mariankadun Olkkari Helsingissä.

Tetris-lamppu

Shanalogicista jotain ihkua ja suloista

Videopeliaiheisia joulukoristeita, kuten peliohjainkoristeet, Mario-tähti kuusennokkaan ja dalek oksalle roikkumaan

(edit 5.12.2012 klo 14.44: Steampunk-kirja siirretty kaunokirjallisuuteen.)

Nörttitytöt arvostelevat: Ready Player One

Maria Alatalo

Ready Player One on amerikkalaiskirjailija Ernest Clinen esikoisromaani, joka julkaistiin suomennettuna elokuussa 2012. Kirjan tarina sijoittuu dystopiseen tulevaisuuteen, tarkalleen ottaen vuoteen 2044, jolloin maapallon elinolosuhteet ovat energiakriisin ja ilmaston lämpenemisen seurauksena todella surkeat. Ihmiskunnan sivilisaatio on hyvää vauhtia rapistumassa ja suurin osa maapallon väestöstä viettääkin kaiken hereilläoloaikansa kirjautuneena sisään eksentrisen neron James Donovan Hallidayn kehittämään OASIS-virtuaalimaailmaan. OASIS on yhdistelmä mmo-pelejä, internetkulttuuria ja Second Lifen kaltaisia virtuaalitodellisuuksia, jossa ainoastaan käyttäjän mielikuvitus määrittää toiminnan rajat. Sisäänkirjautuneet henkilöt muun muassa shoppailevat, matkustavat vieraille planeetoille, käyvät koulua, juhlivat, pelaavat videopelejä ja harrastavat seksiä.

Gummerus. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka.

Pelisuunnittelija Hallidayn kuotua koko maailma saa tietää, että jonnekin virtuaalitodellisuuden lukemattomista maailmoista on piilotettu pääsiäismuna. Tarkemmin sanottuna OASIS-todellisuuteen on piilotettu kolme avainta, ja ensimmäinen käyttäjä, joka ratkaisee näiden avainten mysteerin perii koko OASIS-virtuaalimaailman omistavan yrityksen ja sen mukana tulevan valtavan omaisuuden. Selvittääkseen pääsiäismunan arvoituksen käyttäjän täytyy kuitenkin ratkaista valtava määrä 1980-luvun populaarikulttuuriin liittyviä vihjeitä ja yksityiskohtia, kuten lausua täydellisesti Monty Pythonin vuorosanoja ja muistaa toissijaisia yksityiskohtia kasarivideopeleistä. 

Kun tieto Hallidayn mittaamattomasta perinnöstä leviää OASIS-käyttäjien tietoon, käynnistyy valtava pääsiäismunajahti. Jahtiin osallistuvat sekä yksityiskäyttäjät ympäri maailmaa että pahisfirma IOI, joka on omistanut kokonaisen yksikön ja valtavasti resursseja pääsiäismunajahtiin tarkoituksenaan muuttaa virtuaalimaailman käyttäminen maksulliseksi ja poistaa anyonymiteetin mahdollisuus.

Kirjan protagonisti on 17-vuotias Wade Watts, joka monen muun kurjissa taloudellisissa ja sosiaalisissa oloissa elävän henkilön tavoin viettää valveillaoloaikansa kirjautuneena sisään virtuaalitodellisuuteen. Hallidayn pääsiäismunan löytämisestä on tullut Wadelle suoranainen pakkomielle, ja hän kuluttaa päivänsä kahlaten läpi 1980-luvun klassikkosarjojen ja -elokuvien vuorosanoja sekä pelaten aikakaudelle tyypillisiä videopelejä. Waden onnistuttua ratkaisemaan pääsiäismunan arvoituksen ensimmäisen vaiheen jahti käynnistyy ennennäkemättömällä tavalla ja sekoittaa Waden elämän täysin.

***

Ernest Cline ja DeLorean. Kuva: Dan Winters.

Ernest Cline kävi promoamassa kirjaansa syyskuussa Helsingissä ja Mia Meri kävi Nörttityttöjen edustajana moikkaamassa häntä. Tapaamispaikkana oli baari Helsingin keskustassa ja juttukavereina scifi-harrastajia.  (Teksti: Mia Meri)

Tapaamisessa Cline kertoi lapsuudestaan. Hän on kotoisin Teksasin Austinista ja hänen perheensä oli hyvin uskonnollinen. Jo nuorena Cline oli kiinnostunut nörttiaiheista, joten mm. loitsuja sisältävä Dungeons & Dragonsin sääntökirja herätti kauhua suvun keskellä. Siitä huolimatta roolipelit veivät nuorta miestä kuten myös videopelit.

Kirjassaan Ready Player One on runsaasti viittauksia 1980-luvun populaarikulttuuriin ja Cline kertoi aiheiden kummuneen suoraan hänen omasta lapsuudestaan. Videopelien ja roolipelien lisäksi Cline kulutti myös paljon elokuvia ja touhusi tietokoneiden kanssa. Cline kertoi, että kirjaansa varten hän oli tehnyt jonkin verran tutkimusta videopelien historiasta, mutta käsitykseni mukaan suurimmaksi osaksi kaikki populaarikulttuurin viittaukset olisivat tulleet häneltä itseltään ilman sen suurempaa taustatyötä. Samat nörttiharrastukset ovat edelleen Clinella sydäntä lähellä. Hänellä on oma D&D-peliporukkansa loistavalla pelinjohtajalla, ja populaarikulttuuria tulee yhä edelleen kulutettua paljon.

Kirjaa promotessaan Ernest Clinelle oli tullut yllätyksenä se, että kaikkialla hänen tapaamansa ihmiset tuntuivat kuluttaneen juuri näitä samoja pelejä, bändejä, elokuvia ja TV-sarjoja kuin hänkin nuorena. Hän kuvitteli, ettei kukaan olisi ollut kiinnostunut hänen oman nuoruutensa merkkiteoksista, mutta se olikin sitä samaa populaarikulttuuria, jota koko läntinen maailma tuntui kuluttaneen 1980-luvulla.

Tulevaisuudessa Clinella on jo mielessä uusia projekteja, mutta sopimussyistä hän ei asiasta voinut mitään kertoa. Sen sijaan julkista tietoa on se, että Ready Player Onen leffaoikeudet on jo myyty Warner Borthersille ja Cline itse oli muokannut sen käsikirjoituksen, mutta varsinaista elokuvaa saatetaan silti joutua odottamaan vuosia.

Kuva: Mia Meri.

Tapaamisen perusteella Ernest Cline vaikutti oikein leppoisalta kaverilta, joka sujuvasti jutteli kokonaisen pöytäseurueen kanssa kerrallaan. Suunnilleen samanikäisessä seurassa ja pahojen roolipeli-scifi-videonörttien keskuudessa hän ihmettelikin, että hän ei ole vielä koskaan löytänyt yhtä samanhenkistä porukkaa kuin missä hän nyt oli. Ja juttu kulkikin lennokkaasti. Välillä joku ojensi Clinelle kirjan singeerattavaksi ja hän kysyi: "Star Wars vai Star Trek?" ja vastauksesta riippuen hän kirjoitti aiheeseen liittyvän tervehdyksen kirjaan. Kysyttäessä hän itse myönsi olevansa enemmän Star Wars-miehiä, muytta myönsi saman tien, että hänen oman elämänsä uskomattomin ja nörtein hetki oli se, kun hän sai käsiinsä Wil Wheatonin lukeman Ready Player Onen, jota hänen oli pakko kuunnella DeLorean-autossaan. Voiko mitään mahtavampaa edes toivoa?!

    

   ***

Tätä artikkelia varten kolme Nörttityttöä arvosteli Ready Player One-romaanin.

Ann-Catrin Sundelin:

I lemmed it.

Tämä siis tarkoittaa, että minä en lukenut kirjaa loppuun asti. Ai miksi? Tässä tulee minun syyni: Alkukankeuden jälkeen pääsin vauhtiin, kiinnostuin maailmasta sekä Waden elämästä ja ystävyyssuhteista. Mutta jonkun matkan luettuani kirja tuntui yhtäkkiä nimienpudotteluleikiltä. Välillä tuntui kun kirjailijoita, pelejä, elokuvia ja TV-sarjoja mainittiin enemmän vain koska pystyttiin, kun että se olisi vienyt tarinaa eteenpäin. Tämä lannisti minun innostustani. Innostukseni lukea kirja kokonaan loppui kuivaan toisen tason alkuun. Tarina ei kulkenut eteenpäin vaikka kuinka yritti lukea. Ensimmäinen taso oli tarinaltaan kiinnostava, mutta sen ympärille oli kirjoitettu paljon ylimääräistä krääsää, ainakin tämä on minun mielipiteeni. Toisella tasolla en enää saanut sitten tarinasta kiinni, enkä tiedä miksi.

Katsotaan, ehkä jossain vaiheessa yritän taas, mutta tässä vaiheessa näyttää siltä että tämä kirja ei ollut minulle.

Maddie Hentunen:

Uskaltaisin väittää, että jokainen nörtti on osallistunut joskus sellaiseen mielikuvitustoimintoon, jonka päämääränä on pelastaa maailma. Ainahan se skenaario tulee vastaan tietokonepeleissä, sarjakuvissa ja larpeissa. Ready Player Onessa klassinen asetelma siirretään metatasolle, sillä virtuaalitodellisuuspelin panoksena on maailman tulevaisuus sekä sähköisessä että konkreettisessa muodossa. Paha IOI-yhtiö romuttaisi pelin voitettuaan OASIS-maailman avoimuusperiaatteet ja maailman kurjistuminen jatkuisi, sillä yhtiö käyttäisi voittamansa miljardit oman hyötynsä tavoitteluun.

Kirja-arvosteluissa harvoin sanotaan mitään näin suorasukaista, mutta minä rakastuin Ready Player Oneen ihan toden teolla. Se on ylistyslaulu nörttiyden ennakkoedellytykselle, innostumiselle, ja käsittelee hieman mustavalkoisen maailmankuvan ja yksinkertaisen premissin välityksellä tärkeitä eettisiä kysymyksiä. Onko virtuaalimaailmassa lakeja ja moraalia? Jos sinulla on valta tehdä mitä vain, mitä teet? Kiinnostavaa on myös virtuaalimaailmaan vetäytymisen ymmärtäminen, mutta toisaalta oikean todellisuuden parantamiseen rohkaiseminen.

OASIS itse on tietysti jokaisen nörtin märkä päiväuni. Pelkästään ajatus siitä, että voisin ottaa osaa omiin suosikkielokuviini, omistaa X-Wing Fighterin, käydä historiasimulaatiossa tai pelata lempparipelejäni pelin sisältä saa minut kehräämään. Clinen kerronta on sujuvaa ja hahmot nörttiydessään uskottavia. Klassinen 'lopussa hyvä voittaa' -loppuratkaisu, jossa ystävyys, suvaitsevaisuus ja pienen ihmisen yrittäminen palkitaan, on kuorrutus kakun päällä. Ernest Cline on epäilemättä nörttien aatelia.

Ainoat miinukset, jotka suostun havaitsemaan liittyvät käännökseen. J. Pekka Mäkelä on tehnyt erittäin hyvää työtä, mutta jotkut päätökset hämmentävät. Laulunsanat olisin jättänyt alkukielelle esim. Kjell Westön romaanien tapaan, sillä kohderyhmä (oletettavasti suomenkieliset nuoret aikuiset ja aikuiset, etenkin nörtteilyyn taipuvaiset 80-lukunostalgikot) varmasti osaa englantia tai käännöskoneen käytön. Itse OASIS-maailman käännös (Ontologisesti Aistit Sulauttava Ihmiskeskeinen Simulaatio) on myös mielestäni tarpeeton ja pakostakin hieman kömpelö. Kertomus sijoittuu Yhdysvaltoihin, joten alkukielisen nimen ilmoittaminen olisi riittänyt.

Viimeinen käännöskukkanen liittyy kirjassa usein esiintyvään lausahdukseen "PELI PÄÄTTYNYT". Pelasin itse 80-luvun lapsena fanaattisesti tietokone-, arcade- ja pelikonsolipelejä, enkä muista koskaan nähneeni kyseistä lausetta. Sen sijaan alkukielinen GAME OVER tuli tutuksi, ja se olisi varmasti ollut täysin ymmärrettävä myös Ready Player Onen kontekstissa.

Muuten J. Pekka Mäkelä ja tietokoneslangin kääntämisessä avustanut Jyrki J. J. Kasvi ovat tehneet upean työn. Mitä tulee itse Ernest Clineen, hän ei olisi voinut kirjoittaa vaikuttavampaa esikoisromaania. Hänestä kuullaan vielä.

Ernest Cline Helsingissä syyskuussa. Kuva: Mia Meri.

Maria Alatalo

Ensimmäinen asia, joka Ready Player Onen kohdalla pisti silmään oli todella upea kansikuvitus. Tuomo Parikan retrohenkinen kansitaide tekee todellakin oikeutta kirjan kasarikulttuurin fanitukselle.

Kirjan perusidea kuulosti mielenkiintoiselta, sillä tykkään sekä scifistä, retrosta että tietenkin videopeleistä ja lopulta luinkin kirjan parissa päivässä. Hilpeyttä tosin herätti pääsiäismunajahtiin osallistuvan henkilön kutsuminen "munastajaksi" (engl. gunter), sillä mielleyhtymää Studio Julmahuviin oli mahdotonta välttää. Nauruntyrskähdysten saattelemana jatkoin lukemista eteenpäin (kyllä, olen juuri näin keskenkasvuinen), ja ilokseni huomasin, että kirjassa käytetty tietokonepeleihin liittyvä erityissanasto oli taidokkaasti käännetty.

Ready Player One kuitenkin lässähti melko nopeasti, sillä maailma ja aikakausi, johon tarina sijoittuu on kovin kliseinen. Dystopia energiakriiseineen oli tympeä ja tylsä eikä kirjailijalla selkeästi ollut suurempaa kiinnostusta tehdä vuoden 2044 maailmasta uskottava. Kirja vaikuttaa enemmän tarinalta, joka olisi kuulunut sijoittaa nykyaikaan, sillä uskottavuus Clinen tulevaisuuskuvauksesta on kaukana. Sen sijaan kaikki paukut säästettiin OASIS-virtuaalitodellisuuden kuvaamiseen, mikä onkin Ready Player Onen parasta antia. Tekstistä kuultaa läpi kirjailijan jopa lapsenomainen innostus kasarikulttuuriin ja tässä mielessä kirja onkin nörtin märkä uni.

Eniten romaanissa kuitenkin tökki päähenkilön ärsyttävyys ja täysi persoonattomuus. Wade on kokoelma kaikkia nörtteihin liittyviä stereotypiopita: hän on introvertti, ylipainoinen, tietokonepelien yksityiskohdilla brassaileva finninaama, jolle vastakkainen sukupuoli on täysi arvoitus. Kaikki nämä attribuutit olisivat voineet vielä toimiakin mikäli niiden vastapainoksi olisi lukijalle tarjoiltu uskottavalta tuntuva persoona. Wade on kuitenkin pelkkä nörttistereotypia, stock photo man. Samoin kirjan sukupuoliroolit ovat melko tympeitä ja selkeästi täysin toissijaisia kirjan kasarinostalgialle.

Jään kuitenkin mielenkiinnolla osottamaan kirjan elokuvasovituksta, sillä uskon, että tarina voisi hyvinkin toimia valkokankaalla.

***

Atelieri O. Haapala

Maria Alatalo

Atelieri O. Haapala on kahden helsinkiläisen ammattilaisvalokuvaajan, Saara Salmen ja Marco Melanderin, valokuvataideprojekti, joka alkoi vuonna 2008 ja joka jatkuu yhä edelleen kesällä 2012. Projekti on ollut huomattava yleisömenestys ja jokaisen valokuvauksesta, historian elävöittämisestä, menneisyyden estetiikasta, nostalgiasta ja roolihahmoista kiinnostuneen kannattaakin heti jatkaa lukemista. 

Atelieri O. Haapala: Helmut's Delight, 2009.

Atelieri O. Haapala -projektin nostalgia ja maailmansotia edeltäneen anglo-amerikkalaisen maailman ja viktoriaanisen kulttuurin ihannointi on nostalgiaa aikakaudesta, josta Saara Salmella tai Marco Melanderilla ei ole omakohtaista kokemusta. Atelieri O. Haapalan historiallissävytteiset valokuvat ovat pääasiassa saaneet inspiraationsa 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon ja ennen toista maailmansotaa edeltäneen aikakauden väliin sijoittuvasta ajasta, jonka yhtenä tunnuspiirteenä oli vahva usko optimismiin ja teknologisen kehityksen ylivertaisuuteen. 

Projekti ei pyri historialliseen tarkkuuteen vaan keskiössä on historiallisen tyylin mahdollistama eskapismi nykyhetkestä ja leikittely paitsi menneiden aikakausien estetiikalla myös yhteiskunnallisten ja moraalisten arvojen muutoksella. Monissa Atelieri O.Haapalan valokuvissa on havaittavissa 1800-luvun visuaaliselle kuvastolle tyypillisiä tyylipiirteitä ja kuva-aiheita on tuotettu eksotismin hengessä. Saara Salmen ja Marco Melanderin alter egot, valokuvaaja Onyxei Haapala ja hänen kaukainen serkkunsa Helmut Schweinstein, ovat keskeinen osa Atelieri O. Haapalan narratiivia ja projektin lumoa. 

Roolihahmojen merkitys kuvaustilanteessa on enemmänkin luoda kuvattavalle kohteelle illuusio menneen ajan maailmasta kuin tuottaa autenttinen kokemus roolihahmon uskottavuudesta. Muu projektin rekvisiitta, kuten käsinmaalattu taustakangas ja daguerrokameralaatikko, jonka sisällä on nykyaikainen kameralaitteisto, tuottaa holistisen elämyksen siitä, että kuvattava kohde todella astuu toiseen maailmaan ja aikakauteen. 

Alter egojen merkitys Salmelle ja Melanderille on myös kehollinen, sillä historialliseen teemaan sopiva puvusto vaikuttaa valokuvaajien liikkumiseen ja oman kehollisuuden kokemiseen. Hahmon immersio on tärkeä osa Salmen ja Melanderin roolihahmojen Onyxei Haapalan ja Helmut Schweinsteinin ilmentymistä sekä projektin kuvaustilanteessa että lopullisissa valokuvissa. 

Kabinettikuvat 

Helsinki Burlesque Festival 2011.

Ranskalainen Louis-Jaques Mandé Daguerre julkaisi vuonna 1839 valokuvauksen mullistavan keksinnön, dagerrotypian, ja valokuvaustekniikan nopean kehityksen myötä niin sanotut kabinettikuvat yleistyivät potrettivalokuvauksen tyyppinä vuonna 1870 saavuttaen erityisesti suosiota 1880-luvulla Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Kabinettikuvalla tarkoitetaan valokuvaa, jonka mitat ovat noin 11,4 cm x 16,5 cm. Tyypillisessä kabinettikuvassa kuvattava kohde seisoo tai istuu hyvin formaalissa asennossa taustakankaan edessä. Kuvattava kohde katsoo yleensä suoraan kameraan eikä kabinettikuvissa hymyillä. Kabinettikuva noudattaa maalaustaiteen traditiota ja kuvassa on havaittavissa tietty jäykkyys ja kuvaustilanteen arvokkuus. Kuvattavat kohteet ovat myös yleensä pukeutuneet parhaimpiin vaatteisiinsa, naiset saattoivat esimerkiksi kuvauttaa itsensä pukeutuneina hääpukuun. Varhaisten muotokuvapotrettien formaali ote ja valokuvauksen muotokieli ennen niin sanottua snap shot-kulttuuria toimi myös Atelieri O. Haapala-projektin innoittajana. 

Atelieri O. Haapalan tulkinta kabinettikuvista jäljittelee kabinettikuvien perinnettä, ottaen kuitenkin vapauksia kuvien muotokielen ja kuvattavien mallien positioiden suhteen. Kabinettikuvat ovat Salmen ja Melanderin ottamia valokuvia useissa eri yleisötapahtumissa, kuten Halloween Horror Cabaret -tapahtumassa Helsingissä 2009, Taiteiden Yössä Helsingissä elokuussa 2011 ja Vapriikki Vintage-tapahtumassa Tampereella tammikuussa 2012. Kabinettikuviin voi malliksi tulla kuka tahansa halukas tapahtumaan osallistuva henkilö. 

Monella kuvattavaksi hakeutuvalla on kiinnostusta ja sidoksia roolihahmoihin, historialliseen pukeutumiseen, esiintymiseen ja burleski-kulttuuriin. Monet myös työskentelevät jollain luovalla alalla ja ompelevat itse valokuvassa käyttämänsä asukokonaisuudet. Valokuvattujen kohteiden suhteen historiallinen tarkkuus ja detaljien autenttisuus voi olla erittäin huomattava mutta historiallinen tarkkuus ei ole vaatimuksena ja Atelieri O.Haapalan kabinettikuvaan voi tulla kuvattavaksi myös nykyaikaisessa vaatetuksessa. Myös eri aikakausien esteettisten elementtien ja visuaalisten tyylilajien yhdisteleminen on sallittua ja myös erittäin yleistä. 

Helsinki Burlesque Festival 2011.

Salmi ja Melander tarjoavat myös tapahtumissa Atelieri O. Haapalan esteettiseen tyyliin sopivaa rekvisiittaa halukkaille kuvauskohteille ja valokuvaajat myös ohjaavat kabinettikuvien hakeutuvien henkilöiden poseeraamista, jotta historiallinen tyyli ja kabinettikuvalle tyypilliset konventiot säilyvät valokuvassa. Selkeä enemmistö Atelieri O. Haapala-projektin tuotoksista on kabinettikuvia, ja kabinettikuvat ovatkin projektin eniten näkyvyyttä saanut kuvausulottuvuus. 

Onyxein ja Helmutin omakuvat 

Atelieri O. Haapala-projektin illuusio menneen maailman lumosta ja sen nostalgisesta arvosta näkyy parhaiten projektin toisessa kuvausulottuvuudessa, jossa Salmen ja Melanderin roolihahmot Onyxei Haapala ja Helmut Schweinstein poseeraavat erilaisissa 1800-luvun lopun aikalaiskontekstiin sopivissa tilanteissa. Valokuvataiteilijat ovat esimerkiksi lavastaneet kuvia, joissa roolihahmot metsästävät jääkarhuja, ryöstävät hautoja Egyptissä ja vierailevat bordellissa. Nämä omakuvat rakentavat Salmen ja Melanderin alter egoja ja persoonaa ja tuottavat Atelieri O. Haapalalle ominaista visuaalista kuvastoa nostalgisesta menneisyydestä ja 1900-luvun vaihteen estetiikasta. 

Atelieri O. Haapala-projektin nostalgia ei kuitenkaan ole pelkkää menneisyyden estetiikan ja eksoottisten elementtien implementoimista valokuvataiteeseen vaan myös menneen ajan arvomaailmalla leikittelyä. Vaikka projektilla ei ole varsinaista poliittista agendaa, voidaan kuitenkin todeta, että valokuvataiteilijat haluavat työllään herätellä katsojaa vertaamalla nostalgisen aikakauden arvomaailmaa suhteessa nykyisyyteen, jolloin menneen ajan arvomaailman mielettömyys ja aikakausien fundamentaalinen ero korostuu. 

Atelieri O. Haapala: Old School Arhcaeology II, 2009.

Vaikka 1800-luvun anglo-amerikkalaisessa kulttuurissa rasismi ja rotukysymykset olivat vahvasti läsnä imperialistisessa ilmapiirissä ja esimerkiksi orjien omistaminen oli hyväksyttyä Yhdysvalloissa, eivät taiteilijat kuitenkaan halua tuoda tätä puolta esiin projektissaan. Rasismi on liian herkkä aihe Atelieri O. Haapala-projektille, joka esittää historian mieluummin iloisessa valossa. 

Atelieri O. Haapala: Lucky Hell, 2011.

 Fiktiiviset historialliset kuvat Atelieri O.Haapalan kolmanteen kuvausulottuvuuteen Salmi ja Melander ovat kuvanneet malleja ja luoneet illuusion valokuvista, joita alter egot Onyxei ja Helmut olisivat ottaneet omassa aikalaiskontekstissaan 1900-luvun vaihteessa. Kyseessä on kuvasarjat, joihin valokuvaajat ovat valikoineet mallit, eli fiktiiviset historialliset kuvat eivät ole kuvia, joita otetaan Atelieri O.Haapalan yleisötapahtumissa kabinettikuvien tapaan. 

Fiktiivisissä historiallisissa kuvissa on useita eri teemoja kuten esimerkiksi sirkus ja erotiikka. Eroottisen sarjan malleina toimii helsinkiläinen burleskiryhmä Itty Bitty Tease Cabaret ja sirkussarjan kuvat taas leikittelevät sirkusmaailman estetiikalla ja friikkishown ja tatuoitujen naisten kuvaston kuriositeetilla 1900-luvun vaihteen hengessä. 

Aivan kuten eroottinen valokuvaus historiallisessa kontekstissaan, myös niin sanotun boudoir-sarjan eroottinen kuvasto pohjaa vahvasti odaliski-maalaustaiteeseen. Eroottisen sarjan naismallit esitetään objekteina ja miehisen halun kohteina sekä klassisissa 1800-luvun loppupuolen tyylille ominaisissa erotiikkakuvissa että hieman modernimmissa poseerausasennoissa, joiden kohdalla on havaittavissa inspiraatiota jo pin up-kuvastosta. 

Atelieri O. Haapala: Missy Macabre, 2010. Atelieri O.

Eroottisen kuvasarjan otokset ovat kuitenkin tarkkaan mietittyä ja tyyliteltyä erotiikkaa ja monet eroottiset kuvat ovat myös leikkisiä ja mallit jopa burleskimaisen hulluttelevia. Samoin kuin muissa Atelieri O. Haapalan kuvausulottuvuuksissa, myös fiktiivisten historiallisten kuvien lähtökohtana on tuottaa sekä esteettisesti miellyttävä kuva että antoisa kuvauskokemus mallille ja valokuvaajalle. 

Haapala-projektin laajan suosio tuleekin nähdä osana suurempaa visuaalista kokonaisuutta ja kulttuurihistoriallista kontekstia, jossa karnivaaliperinteen, burleskin ja steampunkin tyylikielestä on tullut osa jokapäiväistä visuaalista kulttuuria. Tämä burleskiperinteen arkipäiväistyminen ja 1800-luvun loppupuolen visuaalisen tyylin suosio esimerkiksi pukeutumisessa tarjoaa monia mielenkiintoisia tutkimuskohteita ja harrastusmahdollisuuksia ympäri maata. 

  

Haluatko kuvauttaa itsesi aitoon Atelieri O. Haapala-tyyliin? Atelieri O. Haapala ottaa seuraavan kerran kabinettikuvia Rauman Pitsiviikolla Mustan pitsin yössä 27.7. ja Atelieri O. Haapala näyttely on esillä Lönnströmin taidemuseossa 17.7.-26.8.2012. 

 Kaikkien kuvien tekijänoikeudet: Saara Salmi & Marco Melander. Kirjoitus pohjaa osittain Maria Alatalon tekemään Saara Salmen ja Marco Melanderin haastatteluun Helsingissä 1.4.2011