Pinterest, Nörttitytön paratiisi

Source: geekgirlsfinland.blogspot.fi via Anitta on Pinterest

Tämä artikkeli oli pitkään työn alla Nörttityttöjen salaisessa Facebook-ryhmässä. Syy pitkittymiseen oli siinä, että yritimme ensin löytää kuviin pohjautuvasta linkkipalvelu Pinterestistä tauluja (boards), joista monet meistä innostuisivat, mutta huomasimme, että seuraamme hyvin erilaisia asioita ko. palvelussa. Osa meistä on jäänyt jo pahasti koukkuun Pinterestiin - pidämme sitä varsinaisena Nörttityttöjen paratiisina, sillä sieltä löytyy tietoa ja kuvapohjaisia linkkikokoelmia mitä kummallisimmista intohimoja herättävistä aiheista mäyräkoirista kuppikakkuhin ja tuunauksesta steampunkiin.

Source: kaylasmiracle.files.wordpress.com via Esa on Pinterest

Vain kaksi Pinterest-taulua onnistui saamaan äänestyksessämme kasaan neljä nörttityttöpistettä:

Esa Miettisen Geekologic-taulu, josta löytyy monenmoista hauskutusta liittyen populaariin nörttikulttuuriin (siis sarjakuvia, elokuvia, tv-ohjelmia jne)

sekä Debbie Wrightin hauska Wise ones -pöllökokoelma, josta löytyy sekä valokuvia oikeista pöllöistä että pöllöaiheista taidetta, käsitöitä ja käyttöesineitä. (ei pöllömpää)

Source: redbubble.com via Debbie on Pinterest

Jos et ole vielä tutustunut Pinterestiin, ehkä olisi jo aika kokeilla, sillä kirjautumiseen ei tarvita enää kutsua muilta palvelun käyttäjiltä. Pinterest on suunnitellut tarkasti sen, miten ihmiset saadaan koukuttumaan palveluun heti alusta lähtien, siksi Pinterest haluaa tietää käyttäjistään joko Facebook- tai Twitteri-tilin tiedot (jotta se voi tiedottaa meille myös kavereistamme, jotka palvelua käyttävät). Heti aluksi se pakottaa myös valitsemaan viisi käyttäjää puhuttelevaa kuvaa, joiden perusteella voidaan valita käyttäjälle sopivat ensimmäiset seurattavat taulut. Näillä toimenpiteillä Pinterest varmistaa, että Pinterest-virta on heti täynnä mielenkiintoista sisältöä, jota voi alkaa poimia (repinnata) omille tauluille.

Facebook-ryhmässämme puhuimme myös Pinterestiin liittyvistä termeistä. Englannin verbi "to pin" kääntyy nörttityttöjen suissa ainakin muotoihim "pinnata", "pinnitellä", "nastoittaa", mutta siitä olimme yhtä mieltä, että "boardit" ovat tauluja. Termit on siis johdettu ilmoitustauluista, joihin kiinnitetään (nastoilla tai nuppineulaa muistuttaville neuloilla tai nupeilla) lehdistä leikattuja kuvia.

Tässä välissä teemme pienen kierroksen Pinterestiin, jotta voitte miettiä, sopisiko palvelu teillekin tai tarkistaa, käytättekö palvelua "oikealla tavalla". Yhtä oikeaa tapaa ei tietenkään ole, mutta esimerkiksi alkuperäisen linkin hävittäminen pinnauksesta tai puutteelliset kuvatekstit hermostuttavat kokeneita käyttäjiä.

Pinterestin alkeet from Johanna Janhonen

Itse käytän Pinterestiä mm. ideapankkina, linkkijemmana, markkinointivälineenä, ajantappamiseen ja sosiaalisen median ilmiöiden seuraamiseen. Pinterestin myötä kuvien merkitys netissä on kasvanut entisestään, ei esim. enää kannata blogata ilman aiheeseen liittyvää kuvaa (sillä vain sellaisia nettisivuja, joissa on myös kuvia voi pinnata). Pinterest korvaa minulla jo osittain Googlen kuvahaun, sillä Pinterestin kuvat ovat kertakaikkiaan parempia. Tähän asti Pinterest on ollut sosiaalisen median palveluista ainoita, joihin sisältö on pitänyt luoda ko. palvelussa, mutta kuulin, että Pinterest on avaamassa rajapintaansa kehittäjille, jolloin pinnauksia alkaa tulla muistakin palveluista. Toivottavasti tämä ei laske sisällön laatua! Pinterest on luvannut palveluun myös yksityiset taulut. Ominaisuuden puuttuminen estää tällä hetkellä yllätysten suunnittelun ja yksityisistä asioista pinnaamisen (ellei sitten tee niille omaa salaista tiliä).

Source: themetapicture.com via Johanna on Pinterest

Kokemukseni mukaan Pinterest-käyttäjät ovat kaikista sosiaalisen median verkostoistani aktiivisimpia. Siinä missä joku suosittu pinnaus kerää hetkessä kymmeniä repinnauksia samaa sisältöä jaetaan huomattavasti vaisummin Facebookissa tai Twitterissä. Myös verkostojen kasvattaminen on Pinterestissä ollut minulle helppoa, 500 seuraajaa tuli täyteen noin puolessa vuodessa ilman sen kummempia temppuja. Pinterestissä riittää, kun jakaa hyvää sisältöä ja käyttää löydettäviä termejä. Kohta on edessä ensimmäinen joulunodotukseni Pinterestissä, joten perustin juuri aiheelle oman taulun, sillä epäilen, että Pinterest-virtani täyttyy ihanista jouluvinkeistä hetkenä minä hyvänsä...

Kommentteihin odottelen paitsi teidän kokemuksianne Pinterestistä myös vinkkejä muista nörttejä kiinnostavista linkkitauluista.

Rakkautta&Anarkiaa, osa 2

Riikka Karhu

20.-30.9.2012 Helsingissä järjestettiin Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestivaalit. Käsittelen tässä artikkelissani festivaalien elokuvatarjontaa.

Järjestyksessään 25. Rakkautta&Anarkiaa-festivaalit tarjosivat tuttuun tapaan jälleen kerran kaikille kaikkea. Festivaaleilla elokuvat jaetaan aina muutamaan teemaan, jotka käsittelevät milloin mitäkin; naisasiat ja poliittiset elokuvat ovat jo muutaman vuoden ajan kuulleet vakikuvastoon. Tänä vuonna tartuttiin myös rankkoihin aiheisiin, kuten naisten hyväksikäyttöön Egyptissa (Cairo 678) ja prostituutiota (Meet The Fokkens).

Kokonaisuudessaan festivaalien tarjonta oli hyvä eikä tuottanut pettymystä. Henkilökohtaisesti pidin enemmän viime ja toissa vuoden tarjonnoista. Tämän vuoden tajuntaa järisyttävä helmi jäi puuttumaan. Yksi festivaalin kohokohdista taisi olla kohua aiheuttanut suomalais-virolaista tuotantoa ollut Suomen Marsalkka. Näytös oli loppuunmyyty ja, kuulemani mukaan, paikalle oli pyydetty useampi järjestyksenvalvoja. Ei huolta, jos missasit näytöksen. Elokuva on vielä tovin ajan katseltavissa Yle Areenalta ja löytyy täältä: Suomen Marsalkka.

Festivaalien tarjonnasta nousi esiin yksi äärimmäisen kiehtova tapaus, joka minun oli yksinkertaisesti pakko nähdä: venäläisen Mikhail Brashinskyn ohjaama Shopping Tour. Elokuvassa venäläinen nuorekas äiti lähtee teini-ikäisen poikansa kanssa shoppailumatkalle juhannusta viettävään Suomeen. Elokuva oli piristävä ja opetti ainakin minulle täysin uusia juhannusperinteitä: Ensin juostaan ympäriinsä alasti, sen jälkeen syödään ulkomaalainen. Tälle ruokalistalle päätyvät myös venäläiset sankarimme, jotka yrittävät taistella henkensä edestä. Hauska ja yllättävä ratkaisu, joskin suomalaisten näyttelijöiden työskentely on hieman kehnoa. Kannattaa katsoa, mikäli sattuu pitämään kannibaaleista ja zombeista.

Järkyttynyt venäläisäitimme elokuvassa Shopping Tour

Toinen mieleeni positiivisena jäänyt elokuva oli Jack Blackin tähdittämä tositapahtumiin perustuva Bernie, Richard Linklaterin ohjaus. Elokuva kuvaa dokumentinomaisesti Berniestä ja kertoo, kuinka pienen teksasilaiskaupungin suosituin asukas vahingossa tappaa vanhan leskirouvan. Bernie on sysimusta komedia, mustempaa saa hakea. Näyttelijöiden työ on asiallista, mikä sai ainakin minut kyseenalaistamaan huumorin: saako tälle edes nauraa? Kyllä saa, sen verran absurdista tarinasta on kyse.

Kolmas elokuva, jonka haluan nostaa esiin, oli kroatialainen Branko Schmidtin ohjaama Vegetarian Cannibal. Elokuvassa gynekologi Danko Babic tekee laittomia abortteja lahjuksia vastaan. Elokuva ei sovi herkille, sillä se ravistelee moraalikäsityksiä. Babicilla niitä ei ole, vaikka hän yrittää muuta esittääkin. Pääosaa esittänyt René Bitorajac oli festivaalien vieraana ja vastasi näytöksen jälkeen yleisön kysymyksiin. Bitorajac kertoi, että hän otti roolin vastaan sen haasteellisuuden takia; Näyttelijän mielestä hahmossa ei ollut mitään positiivista. Elokuvan on tarkoitus lyödä katsojia suoraan kasvoille. Korruptio on kuin mätäpaise muuten kauniissa ympäristössä. Kieltämättä, Babic näyttäytyi ainakin minun silmiini elokuvan alussa hyvinkin karsimaattisena ja komeana hahmona. Lopussa en voinut sietää koko hahmoa ollenkaan. Ainakin elokuva herätti ajatuksia.

Kaiken kaikkiaan festivaaleista jäi jälleen kerran hyvä olo. En ihmettele yhtään, kun ystäväni kutsuu Rakkautta&Anarkiaa-festivaaleja vuoden kohokohdaksi, sellainen se todellakin on! Vuoden päästä olen tavalla tai toisella jälleen mukana menossa. Luultavasti taas vapaaehtoisena, vaikka kovasti uhosin tämän jäävän viimeiseksi kerraksi.

Laittakaa siis jo kalenteriin merkintä: Helsinki International Film Festival - Rakkautta&Anarkiaa 19.-29.9.2013!

Lisätietoa http://hiff.fi/

Rakkautta&Anarkiaa, osa 1

Riikka Karhu

20.-30.9.2012 Helsingissä järjestetään Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestivaalit. Käsittelen tässä artikkelissa lyhyesti, mistä festivaaleissa on oikein kyse, sekä omasta historiastani festivaalien parissa. 5.10. on tiedossa katsaus festivaalin elokuvallisiin kohokohtiin.

20.9. potkaistiin käyntiin järjestyksessään jo 25. Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestivaalit virallisemmin Helsinki International Film Festival. Kyseessä on Suomen suurin elokuvafestivaali, jonne tulee tarjontaa eri puolilta maailmaa. Festivaalit perustettiin vuonna 1988 ja pääpaino tuolloin oli aasialaisessa elokuvassa. Nykyisin festivaalit tarjoavat katsojille elokuvataiteen teoksia esimerkiksi Kroatiassta ja Thaimaasta, eli alueilta, joita ei muuten levitetä Suomen teattereihin. Elokuvia esitetään 14 salissa; vuonna 2011 festivaalivieraita oli yli 54 000.

Itse olen ollut menossa mukana jo neljä vuotta. Helsingissä asuessani (talvella tulee seitsemän vuotta täyteen) olen aina halunnut käydä kyseisillä festivaaleilla, mutta jotenkin se aina aikaisemmin jäi. Sitten talvella 2009 sain sähköpostiini ilmoituksen, jossa etsittiin DocPoint-dokumenttielokuvafestivaaleille vapaaehtoisia. Pääsin mukaan ja näin keksin itselleni uuden harrastuksen. Saman vuoden loppukesästä aloitin vapaaehtoistyöt ensimmäistä kertaa myös R&A-ympyröissä.

Vapaaehtoistöihin kuuluu erilaisia tehtäviä. Olen tehnyt julisteiden jakelua, lehtien jakelua, istunut festivaali-infossa jakamassa festivaalipasseja vieraille sekä tehnyt kohdemarkkinointia. Olen jopa esiintynyt zombina vuoden 2010 festivaalitrailerissa:

Tänä vuonna minun oli tarkoitus tehdä sekä kohdemarkkinointia että istua festivaali-infossa. Niin valitettavaa kuin se onkin, minulla on myös koulua ja töitä festivaalien aikaan. Jotain piti pudottaa pois, tällä kertaa se oli festivaali-infossa työskentely. Kieltämättä outo olo, kun ei tule istuttua Lasipalatsilla tänä vuonna ollenkaan.

Minä vuoden 2011 R&A-festivaali-infossa, kuva Lea Hult

Miksi kannattaa mennä elokuvafestivaaleille vapaaehtoiseksi? Yksinkertaisesti sen takia, että se on mukavaa. Ihmiset ovat kaltaisiani elokuvafaneja, joten heidän kanssa on helppo keksiä keskusteltavaa. On mukava kuulla, mitä joku toinen on käynyt katsomassa, ehkä se voisi kiinnostaa itseäni. Aikaa festivaalityöskentely ei ole minulta koskaan vienyt liikaa. Hyvin ehtii käydä elokuvissa, oma ennätykseni elokuvien katselussa taitaa olla vähän yli 20 elokuvaa. Olen kuullu, että jotkut ovat ehtineet käydä katsomassa sen 30-40 elokuvaa.

Festivaaleille pääsee helposti vapaaehtoiseksi, sillä suurissa tapahtumissa kaikki apu on aina tarpeen. Aikaisempien vuosien vapaaehtoiset kontaktoidaan touko-kesäkuussa. Uusien vapaaehtoisten rekrytointi alkaa hieman myöhemmässä vaiheessa kesää. Itseä kiinnostavat tehtävät voi valita jo hakuvaiheessa. Halutessaan vapaaehtoisen ei tarvitse tehdä yhtään vuoroa festivaalien aikana, jolloin jää enemmän aikaa elokuville. Tällöin kyllä jää helposti myös paitsi siitä suurimmasta festivaalihumusta, joka käy etenkin festivaalin alkuvaiheilla kuumana.

Festivaalit ovat tämän vuoden osalta jo voiton puolella. Vielä on muutama päivä aikaa elokuvalle. Nostan pari kiinnostavaa tapausta esille, jos tarjontaan ei ole aikaa tutustua:

Perjantai 28.9. klo 18:30 Kino Engel 1: 18 Meals-leffaillallinen. Liput ovat hieman normaalia kalliimmat (49 euroa), mutta hinta sisältää elokuvan sekä illallisen leffan jälkeen. Erilaisesta elokuvakokemusesta on siis kyse.

Lauantai 29.9. klo 14:00 Orion: Clip. Serbialainen elokuva Jasnasta, joka rakastaa itseään, itsensä kuvaamista ja poikaa nimeltä Djole. Elokuva aiheutti ilmestyessää kohua Serbiassa, sitä väitettiin sovinistiseksi teinipornoksi.

Sunnuntai 30.9. klo 16:00 Kino Engel 1: Bully. Dokumenttielokuva Yhdysvaltojen koulukiusatuista.

Lisätietoa ja elokuvien näytösajat: http://hiff.fi/ 

Vuoden 2011 Rakkautta&Anarkiaa-festivaaliblogi: http://rakkauttaanarkiaa.blogspot.fi/

Rakkautta&Anarkiaa Facebookissa: http://www.facebook.com/helsinkifilmfestival

Instagram vs. Vignette

Riikka Karhu

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tai näin olen ainakin kuullut. Onhan se toki helpompi näyttää kuva siitä, kuinka jotkut älypäät ovat sotkeneet tien ketsupilla koko työmatkan varrelta kuin yrittää selittää sitä. Kuvat ovat muistoja koetusta ja nähdystä, jostain mihin on mukava palata jälkikäteen.

Instagramin käyttöliittymä, kuva Wikipediasta

En ole mikään ammattikuvaaja. Lähinnä omaksi ilokseni otan kuvia, mutta olen äärimmäisen laiska jakamaan niitä. Välillä se vain tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta ladata se kuva kameralta koneelle, lisätä Facebookiin, Twitteriin, Photobuckettiin tai mihin tahansa muualle. Sen takia olen kyllä ihan kiitollinen, kun on tarjolla valokuvasovelluksia, joiden avulla kuvien ottaminen ja jakaminen on helppoa. Testasin muutaman viikon ajan kahta valokuvasovellusta, Instagramia ja Vignetteä ihan saadakseni selville, kumpi on parempi harrastelijakäyttöön. Artikkelissa käytetyt valokuvat ovat minun ottamiani ellei toisin mainita. Testialustana on ollut pääasiassa luotettava Anteroni, eli HTC Desire, vähemmissä määrin myös Sansung Galaxy Tab.

Instagram on suosittu kuvasovellus, joka tuli markkinoille vuonna 2010. Kyseessä on suosituin valokuvasovellus yli 80 miljoonalla käyttäjällä. Suosio ei yllätä, Instagramilla saa tyylikkäitä kuvia suhteellisen vähällä vaivalla. Kuvan saa myös jaettua erilaisiin sosiaalisiin medioihin helposti ja nopeasti. Instagram on myös oma sosiaalinen mediansa, jossa voi seurata muiden käyttäjien kuvia. Blogiin sopivasti suosittelen etenkin hauskoja kuvia jakavaa nerds_doitbetter-tiliä.

Kuvien jakamiseen on kaksi vaihtoehtoa: kuvan voi joko ladata suoraan puhelimen tai tabletin omasta galleriasta tai ottaa kameralla. Hyvä, että on vaihtoehtoja. Kuvan voi ladata joko sellaisenaan maailmalle ihasteltavaksi, tai siihen voi lisätä tehosteita. Instagramin erikoisuutena ovat retrot tehosteet. Keskivertokuvista saa helposti hienoja.
 

Orava, tehosteilla. Otettu Instagramilla

Syksyn ensiruskaa Helsingissä, ei tehosteita

. Otettu Instagramilla

Kävin läpi arvosteluja, kun latasin Instagramin. Muutama käyttäjä arvosteli sovelluksen hieman hankalaa käyttöliittymää. Kieltämättä yhdyn tähän mielipiteeseen. Instagram oli etenkin ensimmäisellä käyttökerralla sekava ja hieman jopa omituinen. Vaati muutaman harjoitteluotoksen ennen kuin opin kunnolla hahmottamaan kuinka Instagram käytännössä toimii. Ja minä sentään pidän itseäni sen verran teknisenä ihmisenä, etten vähästä kavahda uusia sovelluksia tai laitteita. Instagram on mobiilisovellus, mutta jotenkin olettaisin, että web-käyttöliittymä olisi parempi. Tällä hetkellä web-käyttis on erittäin riisuttu ja käyttäjätilin hallinnointimahdollisuudet ovat äärimmäisen rajatut.

Vignetten käyttöliittymää, kuva Google Playsta

Vignette on enemmän kamerasovellus kuin Instagram. Vignettestä löytyy samat ominaisuudet kuin kameroista yleensäkin. Kuvan voi ottaa ilman salamaa tai salamalla, jopa videon ottaminen onnistuu. Vignettellä saa myös tehosteet päälle jo ennen kuvan ottamista. Kätevä ominaisuus, jos tietää haluavansa nimenomaan mustavalkoisen valokuvan.

Myös Vignettellä pystyy muokkaamaan valmiiksi laitteesta löytyviä kuvia. Näin vanhaan kuvaan voi saada kivat tehosteet ja hassut värit. Kuvien lataus on tosin muutaman painalluksen takana, mutta on muutoin vaivatonta.

Holga Style aita. Kuvattu Vignettellä.

Sovellus mahdollistaa kuvien jakamisen eri kanavien kautta, mutta kuvat pystyy tallentamaan myös mobiililaitteen omaan muistiin. Kuvat eivät siis sijaitse pilvessä, kuten Instagramissa. Hyvä asia ainakin minun näkövinkkelistäni tarkasteltuna. Koska kuvat ovat kiinteästi omalla laitteella, ne saa helpommin myös muuhun käyttöön. Vignettellä kuvien jakaminen on kuitenkin mielestäni hieman kömpelömpää kuin Instagramilla.

Kuvien muokkauksessa Vignette pesee Instagramin 6-0. Vignette tarjoaa enemmän vaihtoehtoja valokuvien tehosteisiin, lämmön ja kontrastin säätöön sekä kuvan yleiseen tyyliin. Kuvan saa normaaleissa väreissä, seepian sävyisenä, mustavalkoisena, retrosävyissä, negatiivina... Ihan hyvät vaihtoehdot noin mobiilikameralle. Vignetten käyttö vaatii jonkin verran totuttelua, sillä toimintoja on paljon. Jos yhtään osaa käyttää kameraa, käytännössä mitä tahansa pokkaria, osaa käyttää Vignetteä.

Snapshot telkkari. Kuvattu Vignettellä.

Omasta mielestäni Vignette tarjoaa paremman kameran sekä monipuolisemmat mahdollisuudet kuvankäsittelyyn kuin Instagram. Parhaan tuloksen saa yhdistämällä nämä kaksi sovellusta. Instagram nimittäin tunnistaa Vignetten pelkäksi kameraksi. Tällä tavalla saa käyttöönsä molempien sovellusten parhaat ominaisuudet: Vignetten kuvankäsittely ja Instagramin sosiaalinen ulottuvuus. Tulen ehdottomasti käyttämään sovelluksia yhdessä.

Redscale telkkari. Kuvattu Vignettellä.

Pika-opas kameran ostajalle

Tiina  Laine 

Tapahtui kameroita myyvässä liikkeessä: Isä ja tytär olivat tulleet ostamaan tytölle kameraa. Tytöllä oli tulossa rippijuhlat ja kamera oli luvattu lahjaksi. Kumpikaan ei selkeästi tiennyt kameroista yhtään mitään. Myyjä otti semijäreän järjestelmäkameran hyllystä ja alkoi selostaa sen hienouksia. Oli yökuvaus- ja henkilökuvausohjelmaa, kuvanvakaajaa ja videotakin vaikka kuinka monella megalla. Isä nyökytteli innokkaasti, tyttö räpläsi kameraa. ”Eli tämäkö sitten on semmoinen digitaalinen, eikä siihen mene filmiä?” oli ainoa kysmys, jonka isä osasi esittää.”
 Seurasin tilannetta vierestä, jonottaessani omaa ostostani. Kamera, jota myyjä esitteli, maksoi 1500€. Teki mieli mennä väliin ja sanoa että mitä jos ostaisitte tuo kevyen, käsilaukkuun mahtuvat kameran. Siinä on samat automaattiohjelmat, mutta se maksaa vain 300€. Se olisi kätevämpi. En mennyt väliin vaan maksoin ostokseni ja poistuin kaupasta. En saanut koskaan tietää päätyivätkö he ostamaan tytölle liian kalliin kameran.

Ehkäpä joku saa tästä blogista vinkkejä itselleen sopivan kameran hankinnasta ja eikä päädy selkeästi provisiopalkalla toimivan myyjän uhriksi.

Kuvaajahistoriani: 

Ensimmäisen kameran sain 6-vuotislahjaksi. Se oli filmille kuvaava pokkari, jonka hienouden rajautuivat salamaan. Yläasteella opin kehittämään mustavalkokuvia ja valokuvauksesta tuli vakava harrastus. Rippilahjaksi sain puoliautomaattisen kameran, jossa oli jo zoom, sekä mahdollisuus makrokuviin. 17-vuotiaana ostin ensimmäisen järjestelmäkameran. Valokuvaus on pysynyt harrastuksena vaikka liikkuvan kuvan tallentamisesta tulikin ammatti.

Kameran käyttäjät voi mielestäni jakaa karkesti kolmeen osaan. En arvota tekijöitä, enemminkin uskon että eri tilanteisiin on hyvä olla eri kamera:

1. Muistojen tallenteja:

Muistojen tallentajalle kamera on tarkoitettu sukujuhlien, matkakohteiden, lapsien ja ystävien elämän tallentamiseen. Kuvat on tarkoitettu perhealbummeihin ja näytönsäästäjäksi.

2. Aloitteleva harrastaja:

Kuvaus kiinnostaa ja kameraa kannetaan mukana kaikkialle. Otetaan alakulmakuva puun oksista, lähikuva silmästä, talvinen kuva lumesta, johon lankeaa kuvaajan varjo jne.

3. Pitkään harrastaneet ja ammattilaiset:

Tietävät tarvittavan ja seuraavat alaa ahkerasti. He voivat hypätä blogin ohi, sillä heille tämä ei anna mitään uutta.

Muistojen tallentajien ei kannata tuhlata kameraan suuria summia rahaa. Kaikki uudet kamerat hoitavat työnsä kelpoisesti. Kaupassa kannattaa kiinnittää huomiota kameran kokoon ja käyttömukavuuteen. Sen pitää kulkea helposti mukana ja toimia nopeasti sekä helposti. Mikäli toiminnot ovat monien valikkojen takana, jätä kamera kauppaan. Kannattaa kiinnittää huomio kameran sään ja käytön kestävyyteen. Mikäli matkustat paljon etelän läpöön, vesitiiviys on hyvä plussa, sillä samalla se suojaa lämpimän kostealta ilmalta sekä meriveden suolalta. Jos toivot tallentavasi samalla videokuvaa, niin kameran hinta nousee hieman. Tällöin tärkeää on, ettet sorru ostamaan pelkällä digitaalisella zoomilla varustettua kameraa. Muuten tuloksena on rakeista kuvaa, vaikka megapikseleitä olisi vaikka muille jakaa. Eli varmista että kamerassa on optinen zoomi. Muistojen tallentajan ei kannata käyttää kameraan yli 400€ ja 50–100€ kamera riittää, mikäli se ei joudu suurelle kulutukselle ja sillä otetaan vain valokuvia.

Aloittelevan harrastajan kannattaa paneutua kirjallisuuteen, jota harrastelijoille on tarjolla paljon. Hyvän valokuvan perusta on kuvakulma, rajaus, tarkennus, ja valotus. Jo pokkarilla pääsee harjoittelemaan kyseisiä asioita, mutta järjestelmäkamera mahdollistaa täyden kontrollin kaikkeen. Aloittelevan harrastajan ei kuitenkaan kannata tuhlata rahojaan siihen kaikkein kalleimpaan ja järeimpään. Valokuvausta voi verrata maalaustaiteeseen. Voit ostaa kaikkein kalleimmat eläimenkarva pensselit ja hienoimman väripaletin, mutta ensin pitää opetella maalamaan, ennen kuin niistä on mitään suurempaa hyötyä. Mikäli heti ei halua laittaa kaikkia rahoja palamaan, niin voi hankkia vaikka puoliautomaattisen kameran. Tällöin pääset jo säätämään aukkoa tai valotusaikaa, valitsemaan tarkkuusalueen ja värilämpötilan. Aloittelijaa kehotan leikkimään niillä kaikilla. Testaa miten ne vaikuttavat kuvaan. Järjestelmäkameraa ostaessa kannattaa huomioida että hinta sisältää usein vain rungon, ei objektiivia. Ja mikäli kameran mukana tulee objektiivi, se on se kaikkein pelkistetyin ja huonoin. Rungon hinnat lähtevät 300€ ja yläkatto on parin tonnin tietämillä. Miksi hintahaarukka on niin suuri? Tärkeimmät kameran hintaan vaikuttavat tekijät ovat kameran rakenne, objektin laatu ja kameran kenno, ei sen sisältämät ohjelmat.

CCD kenno

Ennen kuvattiin filmille ja sisäänmahtuva filmin koko ratkaisi kuvan laadun. Normaali, kaikkialta ostettava kinofilmi on kooltaan 35mm. Mitä suurempi filmin pinta, sitä enemmän informaatiota siihen pystyi tallentamaan. Nykyiset Digikamerat sisältävät digitaalisen kennon, joka toimii ”filminä”. Kennon koot vaihtelevat kännykkäkameroiden muutamasta millistä ammattijärjestelmäkameroiden kinofilmiävastaavaan (näitä on mm Canon MkII, Canon EOS 5D, Nikon D3, Nikon D700 ja Sony α 900). Eli yksinkertaisuudessaan: Mitä pienempi kameran kenno, sitä vähemmän informaatiota kuvassa on, sitä vähemmän se kestää suurentamista ja jälkikäsittelyä. Se että kännykkä ja järjestelmäkamera tallentavat kumpikin esim. 10 megapixelin kuvia ei ole olennaista, jos kännykän kameran kennossa ei riitä informaatiotehoa kyseisiin kuviin.

Näihin kysymyksiin kannattaa olla vastaus ennen kauppaan menoa:

-        Mihin tarkoitukseen ostan kameran? Ole rehellinen itsellesi. Mikäli et ole kiinnostunut kamerasta vakavan harrastusvälineenä, osta pokkari. Se on älykkäämpi vaihtoehto kuin järjestelmäkamera osaamattoman käsissä.

-        Mihin käyttöön kuvat tulevat? Jos en jälkikäsittele enkä teetätä niistä seinänkokoisia tauluja, en myöskään tarvitse järeää kalustoa.

-        Kuvaanko ääriolosuhteissa pakkasella, vedessä, kuumalla, urheillessa?

-        Kuinka paljon olen valmis pistämään kameraan rahaa?

Asioita joita kannattaa varoa kameraa ostettaessa:

Digitaalinen zoomi: Kameran optinen zoomi liikuttaa kameran sisällä olevia linssejä suhteessa toisiinsa ja siten suurentaa kuvattavaa kohdetta. Digitaalinen zoomi tekee suurennoksen, jonka voit jälkikäteen tehdä kotikoneella, millä ilmaisohjelmalla tahansa. Se suurentaa valmiiksi otettua kuvaa, jolloin laatu huononee. Tiedät ettei kamerassa ole hyvää optista zoomia, mikäli sen linssi on upotettu runkoon. Optista zoomia varten kamerassa pitää olla oikeita olemassaolevia linssejä enemmän kuin yksi ja niillä tilaa liikkua.

Kosketusnäyttö/yhden nappulan kamera: Kosketusnäytöt menevät helposti rikki ja niillä ei ole mahdollista seurata kuvattavaa tilannetta samalla kun toimii, koska katse on oltava valinnoissa. Mikäli valinnat ovat näytön vieressä nappuloina, opit nopeasti mikä valinta on missäkin ja voit kuvattaessa tehdä valintoja sormituntumalta. Näin pystyt toimimaan nopeasti vaihtuvissa tilanteissa. Yhden nappulan taakse valikkoihin piilotetut toiminnot ovat yhtä hankalia. Siinä vaiheessa kun olet saanut määriteltyä kameran asetukset, tilanne on jo ohi.

Järkyttävä määrä erilaisia kuvausohjelmia: Käytät kuitenkin yhtä tai kahta. Mikäli kyseessä on järjestelmäkamera ja harrastat kuvausta, käytät useimmiten manuaaliasetusta, joten älä maksa turhasta. Käteviä ohjemia pokkareissa ovat makrokuvaus, vastavalokuvaus ja liikkuvan kohteen kuvaus. Niillä pääset vähän määrittelemään mitä kuvaat. Yökuvaustoiminnolla saat pitkälti vain rakeisia ja suttuisia kuvia. Osta mieluummin jalusta ja käytä pitkää valotusaikaa. Mikäli kuvaat mielelläsi pokkarillasi iltaisin tai baarissa yms. varmista että kamerassa on hyvä valoherkkyys eli ISO-arvo (järjestelmäkameroissa myös objektin laatu vaikuttaa asiaan).

Superhyperpaljon megapixeleitä: kuten jo aikaisemmin totesin, kyseistä lukua tärkeämpää on kennon koko ja kameran objektin laatu.

Tekniset tiedot

Alla esimerkki pokkarikameran teknisistä tiedoista sekä selvennys miten niitä lukea. Kamera on hintaluokaltaa 100€ tietämillä ja se on omassa luokassaan saanut hyviä arvosteluja:

Muu

HDMi-yhteys - Ei

(eli ei saa kiinni HDMi-piuhalla, joka mahdollistaa oikean HD kuvan katsomisen)

Videokuvan taajuus fps - 30 fps

(kuvaa 30 kuvaa sekunnissa. Suomessa katsotaan kuvaa 25 fps, mutta harvoille nykylaitteille se on ongelma)

Product Type - Compactcamera (Automaattinen pokkari)

Yleiset ominaisuudet

Pikseliä - 14.2 megapikseliä

(yhteen kuvaan voi parhaimmillaan tallentua 14200000 pikseliä, mutta se ei tarkoita että niin olisi joka kuvassa)

Siltakamera - Ei

(pokkarin ja järjestelmän välissä oleva ns. semiautomaattinen, jota tämä kamera siis ei ole. Et pysty siis vaikuttamaan tarkennukseen etkä valotukseen kuin huijaamalla kameraa)

Väri - Oranssi (kannattaa valita se lempiväri)

Ominaisuudet

LCD-näytön koko - 2.7 "

 (kuinka suurelta näytöltä katselet kuvia, fyysinen koko, ei ole mitään tekemistä näytön hyvyyden kanssa)

Vaihdettava objektiivi – Ei

 (Et pysty ostamaan parempaa linssiä. Mikäli objektiivi hajoaa, joudut ostamaan kokonaan uuden kameran. Tosin tässä hintaluokassa koko kamera on montakertaa halvempi kuin yksi hyvä objektiivi)

Näytön resoluutio 230000

(koska tästä puuttuu määre, oletan että kyseessä on erottelukyky ja suuruudesta päätellen puhutaan tuumista. Tarkka on, tosin fyysisen koon takia et saa siitä siltikään selvää)

Kennon koko 1/2.3''

(Kennon koko on pokkarikameroiden pienimmästä päästä, siis huono, mutta siksi kamera maksaakin vain 100€.)

Kennotyyppi - CCD

( se vanhempi kennotyyppi, kuluttaa enemmän virtaa kuin CMOS kenno, mutta peruskuluttajalle ei isoa eroa muuten)

Kuvaetsin - LCD-näyttö

(eli ei perinteistä etsintä. Huono homma mikäli kuvaat kirkkaassa auringonpaisteessa, silloin kun et näe mitään LCD-näytöstä)

Linssi - Optinen zoom 5

(Hyvä, tämä löytyy, ei Zoomaa kovin kauas)

Digitaalinen zoom 7

polttoväli on mitta sille miten paljon kokoaa tai hajottaa valoa.

(hyppää yli, et tee tiedolla mitään)

Polttoväli - 140 mm

Pienin polttoväli - 28 mm

 (aloittelevalle harrastelijalle suosittelen syvempää lukemista aiheesta, tämä on kuvaamisen tärkeintä osaamisaluetta. Perus näpsijälle: Kuinka teleä ja kuinka laajaa kuvaa saan. Näillä polttoväleillä mennään sillä jokakameran ihan keskiverrolla)

Lyhin suljinaika - 1/2000 sekuntia

(hyvässä valossa saat kohtuu terävän kuvan juoksijasta, nopeammin liikkuvaan tulee liikeepäterävyyttä)

Pisin suljinaika - 4 sekuntia

(jos sinulla on jalusta ja kaukolaukaisin, niin pystyt ottamaan kohtuullisia kuvia hämärässä)

Maksimiaukko telepäässä – 4.9

Maksimiaukko laajakulmalla - 3.9

(Mitä pienempi aukkoluku, sen paremmin kamera kuvaa hämärässä. Pokkarissa 3.9–4.9 on normaali, järjestelmäkamerassa sen pitää olla ainakin 2 mielellään 1 tai 1,4. Teleobjektiivissä on enemmän linssejä ja zoom objektiivissa linssit ovat teleasennossa kauempana kennosta, siksi se tarvitsee enemmän valoa ja siksi laajakulman aukkoluku on aina pienempi)

Kamera

Sisäänrakennettu Flash – Kyllä

 (siinä on salama mukana)

Kameran resoluutio pikseleissä (korkeus) - 3240

Kameran resoluutio pikseleissä (leveys) - 4320

(eli kuinka monen pikselin kuvia kamera ottaa, huomaa taas tässä kohtaa ettei kennon teho riitä näihin lukuihin, vaikka kamera pystyykin sen tallentamaan)

Tallennus

Sarjakuvaus-toiminto – Kyllä

(voit ottaa yhdellä painalluksella monta kuvaa. Kätevää mikäli pitää tallentaa nopeasti liikkuvaa)

Äänen ja filmin tallennus - Kyllä (kuvaa siis videota äänillä)

Maksimi videoresoluutio pikseleissä (korkeus) - 720

Maksimi videoresoluutio pikseleissä (leveys) - 1280

(ei kuvaa täyttä HD:ta, joka olis 1920x1080, mutta riittää varmasti kotivideoon. Tässä kohtaa olisi kiva tietää ääntätallentavan mikin laadusta. Koska sitä ei mainita, se on joku 5c arvoinen härpäke, joten ei kannata ihmetellä jos ääni on puuroa)

Automaattinen tunnistus – Kasvojentunnistin

 (noh, mikäli haluat vain räpsiä, niin ainakin tarkentaa ihmiseen oikein. Muuten yleensä rasite, kun haluaakin terävyyden muualle kuin etummaiseen ihmiseen)

RAW formaatti – Ei

(näillä tehoilla et sillä mitään tekisikään. RAW formaatti löytyy järjestelmäkameroista, ja kuten nimi sanoo, se on ”raaka” eli täysin pakkaamatonta kuvaa)

Ominaisuudet

Automaattitarkennus – Kyllä

(Kamera päättää mihin tarkennetaan. Mikäli saat valita tarkennusalueen niin jees, jos tarkentaa aina keskelle niin et pääse leikkimään terävyysalueella, joka tekee kuvauksesta tylsää)

Kuvanvakain - Optinen kuvanvakain

(ota sama asenne kuin zoomin kanssa, optinen on hyvä, älä koskaan ota digitaalista)

Muisti - Sisäinen muisti - 10 MB

 (Noh, sillä ottaa ehkä neljä kuvaa, mutta kätsy hätätapauksessa)

Tallennustyyppi - Sisäinen + Ulkoinen

(erinomaista saat muistikortin sisään ja voita tallentaa niin paljon kun sinulla on kortteja)

XD-kortti - Ei

Compact Flash-kortti - Ei

Memory Stick / Memory Stick Pro - Ei

Memory Stick Duo / Duo Pro - Ei

Micro Drive - Ei

Multimedia-kortti - Ei

Secure Digital (SD)-kortti - Kyllä

Secure Digital High Capacity Card (SDHC) - Kyllä

(eri korttimuotoja. SD-kortti on hintalaatusuhteeltaan hyvä)

Liitettävyys

PictBridge - Kyllä (voit lyödä kiinni printteriin)

Bluetooth - Ei

Wifi-liitettävyys - Ei

HD-liitettävyys - Ei

(Tämän ei kannata antaa vaikuttaa valintaan. Kameran muistikortin voi laittaa tietokoneen lukijaan ja jopa uusimmissa televisioissa on muistikortin lukija.)

Lopuksi

Netissä pääsee nykyään hyvin vertailemaan kameroita ja voitkin tehdä alustavan vertailun siellä ennen kauppaan menoa. Esimerkiksi vertaa.fi sivuilla voit valita hintaluokkasi kameroita ja saada kaikkien tekniset tiedot taulukkoon yhtä aikaa näkyviin. Sieltä voit sitten tiputella huonoja vaihtoehtoja pois kunnes jäljelle jää ne muutamat joissa varmasti on hakemasi ominaisuudet.

Ja kuten alussa totesin, millään teknisellä valinnalla ei ole väliä, mikäli et opettele käyttämään hyväksesi kuvakulmia, rajausta, tarkennusta ja valotusta. Eli kun otat kameran käteen käy mielessäsi lista läpi ja sitten vain kuvaamaan.

Hoopdance - Lasten leikeistä tanssilajiksi

Merli Lahtinen

Pidin pienenä paljon hulavanteesta. En tietenkään osannut tehdä sillä mitään ihmeellisiä temppuja mutta silti vanteen kanssa leikkiminen oli kivaa ja jotain yksinkertaisia temppuja teki kavereiden kanssa. Nyt käteni ovat mustelmilla. Olkapäihin ja vatsaan sattuu. Olohuoneen sohva on painettu nurkkaan ja kattolamppu on vaaravyöhykkeellä. Eteisen peili pelkää joka päivä. Seinän vieressä lepää ihana pinkki glittervanne. Seuraavaksi musa vain päälle ja pyörimään. Kyseessä on  ei ole enää lasten leikki vaan vannetanssi eli hoopdance.

Törmäsin Hoopdanceen ensimmäistä kertaa jo muutama vuosi sitten muistaakseni jonkun nettiartikkelin kautta. Tällöin omaksi surukseni luulin että hoopdancea pystyi harrastamaan vain Oulussa Hoop-a-trixin kautta. Todellisuudessa Helsingistäkin olisi löytynyt, mutta vasta viime marraskuussa pääsin kokeilutunnille. Rakastuin ensikokeilulla ja puolitoista tuntia myöhemmin olin jo ilmoittautumassa kevään alkeiskurssille.

Sain myös ensimmäisen hoopdancevanteeni tammikuussa. Ainoa ongelma harrastuksen aloittamisessa tammikuussa oli se, että ulkona oli 10 astetta pakkasta. Himo oli kova päästä hooppaamaan ja kokeilemaan, mutta ulos ei voinut mennä. Tämän seurauksena yritin mahtua kaikkialle kotona ja huonekalujen siirtely tuli päivittäiseksi hommaksi. Vihdoin pääsin kuitenkin harjoittelemaan. 

Hoopweekend 8-10.6.2012. Kuva: Anni Aartomaa

Opetustunneilla pyöritetään vannetta suuntaan jos toiseen. Itse mennään mukana ja fiilistellään musiikkia. Alkeiskurssilla opetellaan myös paljon temppuja, joita sitten voi opetella yhdistelemään. Hooppauksessa tärkeintä on se, että pitää siitä mitä tekee ja mikään ei ole oikein eikä väärin. Hoopatessa saa tehdä kaikkea ja ihmisiä kannustetaankin yrittämään ja kokeilemaan rajojaan, se on ainoa oikea tapa oppia. Jo ihan peruskuvioita saa yrittää satoja kertoja ennen kuin ne onnistuvat mutta se onkin lajin luonne ja kärsivällinen yritys kyllä kantaakin hedelmää.  

Ohjattuja tunteja löytyy ainakin Oulusta ja Helsingistä, mutta ei kannata masentua jos omalla paikkakunnalla ei ole opetusta. Monet ovat aloittaneet hooppauksen vain nettiä tuijottamalla ja kokeilemalla itse, mikä tuntuu hyvältä ja näyttää hienolta. Hooppausta on vaikea ikuistaa kuvissa, joten lajiin kuuluukin tehdä videoita. Youtube on täynnä videoita ja tutoraleja, joissa ihmiset opettavat temppuja kuten FunlandTricks. 

Hoopdancen voi aloittaa kuka vain ja nyt kesä onkin otollista aikaa siihen. Ainoa mitä tarvitaan on vanne. Hooppauksessa vannetta ei kannata ostaa lähimmästä tarjoustalosta, koska siellä myytävät vanteet ovat tarkoitettuja lapsille ja vaikka toki niilläkin voi tehdä temppuja niin aloittelevan hooppaajan on syytä hankkia kunnollinen aikuisille tarkoitettu vanne. Lasten vanteet ovat usein vähän liian kevyitä ja niissä on usein sisällä vettä, joka myös voi hämmentää. Hoopdance vanteen voi hankkia netistä, ostaa opettajilta tai tehdä itse. Netistä löytyy kasapäin ohjeita vanteen tekemiseen itse ja silloin saakin persoonallisen vanteen. Myös hooppauksen opettajilta voi tilata vanteet juuri haluamillaan väreillä (itselläni tietenkin pinkki ja ihana sateenkaari). http://www.hooping.org/2006/08/how-to-make-a-hula-hoop/

Hooppaus ei tosissaan ole mitenkään sidonnaista mihinkään paikkaan tai aikaan, vaan sitä voi tehdä milloin itselle sopii. Siksi kesä onkin parasta hooppausaikaa. Kesällä hooppauspäiviä pidetään usein kerran viikossa jossain ennalta sovitussa puistossa. Nämä ovat myös hyviä paikkoja tulla katsomaan ja kokeilemaan miltä hooppaus tuntuu. Mikään ei myöskään estä vain ottamasta omaa vannetta ja menemästä omalle pihalle työpäivän päätteeksi. Itse ainakin huomasin, että 8 tunnin tietokoneella istumisen jälkeen tekee ihmeitä ryhdille pyöritellä vähän vannetta. Myös hartiat kiittää :)

Kuva: Anni Aartomaa

Hooppauksessa järjestetään myös jameja eli tansseja, joissa on varattu joku sali ja paikalla soi musiikki ja kaikki pystyvät itse harjoittelemaan omia hooppauskuvioita sekä katselemaan muiden tekemiä kuvioita.

 Hooppauksessa  facebook on ehdoton verkostoitumisen ehto eri seutujen hooppaajille. En usko että missään muussa lajissa on lajin harrastajien verkostoitumista hoidettu niin hyvin kuin hooppauksessa. Itse taidan kuulua ainakin hoopdance helsinki, suomi, sandinavia ja europe ryhmiin, joissa kaikissa ihmiset linkkaavat useita erilaisia hooppasvideoita. Näin näkee mitä kaikkea muut muualla tekevät ja mitä eripuolella maailmaa esiintyvät ihmiset ovat keksineet.  

Eli en usko, että lapsena koettu innostus vanteella leikkimistä kohtaan on muuttunut mihinkään. Vanhoja innostuksia voi löytää myös aikuisena uudelleen ja parasta on löytää myös ne muut henkilöt jotka jakavat innostuksen samaa asiaa kohtaan. Toivon, että muutkin innostuvat leikkimään ja kokeilemaan omia rajojaan. Hoopdance on siitä loistava, että se antaa vapauden ilmaista itseään juuri siihen musiikkiin mistä pitää.

Usein tuntuu, että monet nörttimäisiksi leimautuneista harrastuksista ovatkin sellaisia, jotka katsotaan olevan verrattavissa lasten leikkeihin. Tämmöisiä ovat vaikka larppaaminen, figut ja sarjakuvat. Monet pitävät näitä jotenkin arkisina asioina kun lapset leikkivät roolileikkejä, keräilevät nukkeja ja supersankarihahmoja sekä lukevat sarjakuvia. Todellisuudessa kaikki mitä lapset tekevät heijastelevatkin aikuisten maailmaa ja leikkimisen lopettaminen ei ole askel kohti aikuisuutta vaan uskon, että siihen pitäisikin kannustaa. Leikit ovat tietynlaista omaa aikaa ja todellisuuden pakoilua arjen askareista. Itselläni on vaikka kuinka monella videolla materiaalia siitä kun pyöritän vannetta 10-vuotiaana ja kukapa olisi uskonut että yli 15 vuotta myöhemmin, päädyn tekemään samanlaisia videoita itse J

Älkää pelätkö, vaan antakaa mennä, leikkikää ja tulkaa kokeilemaan hooppausta!

Hyvä paikka aloittaa on vaikka:

Pitkä kuuma hooppikesä. http://www.facebook.com/events/336054356462779/
Summer special http://www.facebook.com/events/213670002082151/

Linkkejä:

Hooppausta Helsingissä http://moodforhoop.fi/ 

ja Oulussa http://www.hoop-a-trix.com/

Samoilta sivuilta löytyy kauppa, mistä voi tilata vanteen. 

World of Warcraft - Siis WoW

Meri-Tuuli Laakso

 

 

World of Warcraft (WoW) on Blizzard Entertainmentin kehittämä Warcraft-pelisarjaan perustuva massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli. Pelin tapahtumat sijoittuvat Azeroth-nimiseen maailmaan eli noin neljä vuotta edellisen Warcraft-pelin Warcraft III: The Frozen Thronen tapahtumien jälkeen. Peli julkaistiin Warcraft-pelisarjan 10-vuotispäivänä 23. marraskuuta 2004.

Peliin on julkaistu kolme lisäosaa, joista ensimmäinen, The Burning Crusade, julkaistiin 16. tammikuuta 2007. Toinen lisäosa, Wrath of the Lich King, julkaistiin 13. marraskuuta 2008 ja kolmas lisäosa, Cataclysm, julkaistiin 7. joulukuuta 2010. Lisäksi WoWiin on parhaillaan beta-testaus vaiheessa neljäs lisäosa, Mists of Pandaria.

World of Warcraftin pelaamisesta veloitetaan kuukausimaksu. Pelin ensimmäisen osan mukana pelaaja saa 30 päivää peliaikaa, jonka jälkeen sitä voi ostaa lisää muun muassa luottokortilla tai kaupoista ostettavilla 60 päivän peliaikaan oikeuttavilla Game Card -korteilla.World of Warcraftilla on yli 10 miljoonaa pelaajaa ja se on tällä hetkellä maailman pelatuin kuukausimaksullinen MMORPG.


Massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli (MMORPG, Massively Multiplayer Online Role-playing Game) tarkoittaa verkon kautta moninpelattavia tietokoneroolipelejä, joissa pelaaja luo itselleen kuvitteellisen pelaajahahmon, ja tämän jälkeen tutkii pelimaailmaa vuorovaikuttaen muiden pelaajien kanssa. MMORPG-peleissä pelaajalla ei ole yksittäistä päämäärää, vaan tarkoituksena on lähinnä oman hahmon kehittäminen, tehtävien suorittaminen, oman varallisuuden hallinta ja pelaajien välinen taistelu. MMORPG:t ovat myös hyvin sosiaalisia paikkoja. Osan tehtävistä ja seikkailemisesta voi suorittaa yksin, mutta parhaiten pelit yleensä palkitsevat pelaajaryhmien yhteistyön. MMORPG-pelit juontavat juurensa MUD-peleistä. Useimmat näistä peleistä ovat periaatteessa täysin graafisia MUDeja. MUDeista tärkeimpänä erona on kuitenkin massiivisuus; siinä, missä MUDeissa on parhaimmillaan muutamia satoja käyttäjiä kerralla, voi MMORPG-maailmoissa olla samaan aikaan käyttäjiä useista sadoista useisiin tuhansiin tai jopa kymmeniä tuhansia käyttäjiä.

Aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa peli

Miksi niin monet ihmiset maailmassa viettävät kymmeniä tunteja viikossa istuen tietokoneillaan ja hakaten näpäimistöään epätoivoisesti yrittäen "levuttaa" hahmojaan, "farmata" kultaa ja mainetta, metsästää saavutuksia (=achievmenttejä), tulla "gänkätyksi" miljoona kertaa vihollispelaajien taholta ja lopulta ollessaan tarpeeksi hyviä "raidaavat" kaiket yöt parempien varusteiden toivossa... No, tässä joitakin syitä:

Yhteisöllisyys 

WoWissa voi pelata ystävän kanssa. Mikä on hienompaa kuin pitää hauskaa, kehittyä ja tehdä tehtäviä yhdessä auttaen toinen toistaan? No tottakai pelata monen ystävän kanssa yhtäaikaa! "Double the fun..." Yhdessä pelaaminen myös vähentää mahdollisuutta joutua vihollispelaajien tai vihamielisten olentojen ja eläinten uhriksi.


Pelissä voi myös littyä kiltaan, omaan pikku yhteisöön. Killat tarjoavat apua, suojaa, tukea ja ennen kaikkea uusia ystäviä. Jokainen kilta on erilainen, mutta on olemassa n. kolmea erilaista tyyppiä: Social/Levelling, Raiding (PVE, player versus enviroment) ja PVP. Social/Levelling kiltaan pääsee yleensä ilman mitään vaatimuksia. Ne on tarkoitettu juttelemiseen ihmisten kanssa ja tarjoamaan apua hahmojen kehittymiseen eli "leveelaukseen". Raiding-kilta on tarkoitettu "raidaaville" ihmisille. Raidaaminen tarkoittaa tarkkaan harkittua "metsästys retkeä" isoja monstereita ja olentoja vastaan, joita kutsutaan Bosseiksi (Pomo). Näiden olentojen kaataminen vaatii lujaa tiimityötä ja alansa ja roolinsa hallitsemista. Siksi hyvään raidauskiltaan voi olla vaikea päästä. PVP-kilta taas tarkoittaa player versus player -kiltaa. Nämä killat siis nimensä mukaisesti harrastavat vain pvp-tapahtumia, sotapelejä, kaksintaisteluja, battlegroundeja (=taistelukenttiä) jne. Lisäksi esiintyy kaikkien näiden kolmen kilta-tyypin sekoituksia.

Taustatarina 

Warcraftin tarina on jakautunut neljään peliin plus kolmeen lisäosaan, numerolliseen novelleja, perinteiseen roolipeliin ja jopa manga-sarjaan. Varsinkin ne ihmiset, jotka haluavat oikeasti olla osa tätä fantasiamaailmaa ja roolipelaavat, imeytyvät suoraan tarinaan. He luovat hahmolleen tarkoituksen ja tarinan, tulevat osaksi maailmaa ja pelaavat sen mukaan. Kuka ei haluaisi olla sankari, tai edes osa suurta seikkailua?

Matka huipulle

Mitä enemmän pelaat, sitä enemmän kiinnyt hahmoosi. On tyydyttävää huomata työnsä tulokset ja nähdä kehittyneensä siitä aloittelevasta "noobista" alansa ja roolinsa osaavaksi pelaajaksi.


Tässä oli kolme pointtia siitä, miksi monet ihmiset löytävät itsensä yhä uudestaan pelaamasta WoWia. Jotkut kutsuvat sitä koukuttumiseksi... Mutta kun on vuorovaikutuksessa asioiden ja ihmisten kanssa ja saa arvostusta siellä, missä sitä ei välttämättä oikeassa elämässä heru, on asia varsin ymmärrettävää.

Oma Alliance maagini Frostwhisper realmilla.

Kuinka aloittaa pelaaminen?

Kun olet luonut tunnuksesi ja ostanut peli(t) ja mahdollisen peliajan, on aika kirjautua sisään ja valita realm. Realm tarkoittaa maailmaa, paikkaa, ja WoWissa on monta josta valita. Maailmat ovat muuten täysin samanlaisia sisällöltään, mutta niiden populaatio ja jotkin tavat ovat erilaisia.

WoWissa on kaksi eri liittoutumaa (=faction), Alliance ja Horde. Nämä sotivat toisiaan vastaan, ja valitessa realmia on hyvä tietää, miten näiden liittoutumien populaatio realmilla jakautuu. Esimerkiksi täällä näkee prosentteina, miten liittoutumat ovat jakautuneet. On luonnollisesti viisainta valita sellainen realmi, jossa jakauma on melko tasainen, mutta jos haluaa kokea olevansa ylivoimainen, voi valita sellaisen realmin, missä valittu liittoutuma on vallitseva faction.

Lisäksi realmeja on olemassa neljää eri perustyyppiä: Normal, PVP, RP ja RPPVP. Nimistä voi päätellä paljon, ja PVP termin selitinkin jo aikaisemmin. RP taas tarkoittaa roolipelaamista. RP-tagilla varustetut realmit ovat siis oikeiden roolipelaajien mekka ja meno voi olla joskus mielenkiintoista seurailla. RPPVP taas sisältää sekä roolipelausta, että pvp:tä.

Rodut

Allianceen kuuluvat Ihmiset, Kääpiöt, Tontut, Yöhaltiat, Ihmissudet ja Draeneit. Hordeen kuuluvat Verihaltiat, Örkit, Taurenit, Peikot, Epäkuolleet ja Maahiset. Jokaisella rodulla on jokin oma "racial"-taito. Esimerkiksi Yöhaltiat pystyvät sulautumaan varjoihin ja katoamaan näkyvistä, ja Draeneit taas pystyvät parantamaan haavoja omalla pikku parannusloitsullaan.


Lisäksi jokaisella rodulla on omat tietyt alat (=Class), joista valita. Monet classit löytyvät melkein kaikilta roduilta, mutta eivät kaikki. Classit jakautuvat vielä kolmeen eri talent treehen (=taitopuu), jotka palvelevat eri tarkoituksia. Jokin classin kolmesta taitopuusta voi olla esim. tarkoitettu PVP-hen, toinen PVE-hen. Lisäksi ne voivat jakaa roolisi: DPS (Damage per second, se joka aiheuttaa vahinkoa uhrille/monsterille), Healer (parantaja, pitää huolta tankista ja muista pelaajista) ja Tank (tankki, pitää uhrin/monsterin hyökkäämässä itseään kohti ja imee näin kaiken sen aiheuttaman vahingon itseensä). Kaikki classit eivät kuitenkaan voi toimia tankkina tai parantajana.

Esimerkki Paladin-classin taitopuun kolmesta eri vaihtoehdosta. Holy=Parantaja, Protection=Tankki, Retribution=DPS.

Classit

 

Warrior

Soturin taitopuut keskittyvät kahteen tehtävään, vahingon aiheuttamiseen tai vahingon vastaanottamiseen. Soturi on paladiinin ja kuolonritarin ohella fyysisesti kestävin hahmoluokka, johtuen kyvystä käyttää raskasta levypanssaria. Soturit ovat kestäviä myös vahingontekoroolissa. Soturien kyvyt perustuvat raivoon, joka kasvaa taistelun edetessä.

Hunter

Metsästäjä on puolestaan fyysistä vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Metsästäjä on erikoistunut mm. jousien ja tuliaseiden kättöön. Metsästäjä pystyy kesyttämään itselleen lemmikin pelin pedoista ja käyttämään sitä esimerkiksi sitoakseen vastustajansa lähitaisteluun. Lemmikeillä itsellään on myös erilaisia taitoja. Lisäksi metsästäjät voivat ansoittaa maastoa.

 Priest

Pappi on hahmoluokka, jolla on kaksi tehtävää, vahingon tekeminen tai parantaminen. Papilla on käytössään myös tehokkaita vihollisten hallintataikoja (engl. crowd control, lyh. engl. CC), jotka tekevät vihollisen hetkellisesti puolustuskyvyttömäksi, esimerkiksi kontrolloimalla vihollisen mieltä.

Shaman

Shamaani osaa parantaa, tehdä vahinkoa ja myös tehdä kauemmas ulottuvia vahinkoloitsuja. Shamaanin tärkeimpiä taitoja ovat toteemit (engl. totem). Niiden avulla shamaani voi saada itselleen tai tuoda ryhmäänsä parannusta tai manaa, parantaa lähitaisteluvoimaansa, parantaa puolustusta ja maagisia voimia ja tuoda lisää tuhovoimaa. Shamaani pystyy herättämään muita pelaajia henkiin, ja ainoana pelattavana hahmoluokkana suorittamaan uudelleensyntymän käyttäen erityistä Ankh-avainta.

Warlock

Manaaja on maagista pimeiden voimien vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Manaajat ovat keskittyneet pimeisiin voimiin kuten demoneihin ja kirouksiin. Manaajan erikoisuus on kyky imeä muilta hahmoilta elinvoimaa ja he pystyvät muuntamaan omaa elinvoimaansa manaksi. Apureinaan manaajat käyttävät erilaisia demoneita. Manaajan aiheuttama vaurio perustuu voimakkaisiin kirouksiin jotka aiheuttavat vastustajille vahinkoa ajan kuluessa, sekä demonien apuun.

Paladin

Paladiini on hybridiluokka, joka voi taitopuun valinnoilla toimia parantajana, vahingon tuottajana tai vastaanottajana eli tankkina. Raskaasti haarniskoituneina paladiinit ovat pelin sitkeähenkisimpiä hahmoja erityiskykyjensä ansiosta, joilla he voivat esimerkiksi muuttaa itsensä väliaikaisesti vahingoittumattomaksi tai loihtia erittäin voimakkaan parannustaian. 

Rogue

Roisto voi tiirikoida lukkoja sekä varastaa esineitä tai rahaa NPC -vastustajilta. Roiston tärkein ominaisuus on hiipimiskyky (engl. Stealth), joka on myös edellytys joillekin taidoille. Roisto on heikko joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi, mutta sen hyvinä puolina pidetään piiloutumis- ja salamannopeita lähitaistelutaitoja. Yksi roiston hyödyllisistä taidoista on myrkkyjen käyttö.

Death Knight

Kuolonritari on World of Warcraftin Wrath of the Lich King lisäosassa ilmestynyt pelin ensimmäinen sankarihahmoluokka. Muista hahmoluokista poiketen kuolonritariin tarvitaan jo ennestään oleva hahmo, jonka taso on vähintään 55. Kuolonritari voi toimia samoissa rooleissa kuin soturi. Kuolonritari on fyysisesti voimakas ja on tarkoitettu käyttämään levypanssaria. Kuolonritari on lähitaistelija, mutta kykenee myös loitsimaan. Nämä ovat hyvin usein rutto- tai tautityyppisiä loitsuja. Yksi kuolonritarin kyvyistä on epäkuolleen apurin (engl. Ghoul) nostattaminen.

Mage

Maagi on vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Maagilla on käytettävissään runsaasti loitsuja aina tulesta ja jäästä salaisiin voimiin (engl. Arcane Magic). Vaurioloitsuilla maagit voivat joko keskittyä vahingoittamaan yksittäistä vihollista, tai jopa kaikkia tietyllä alueella olevia vihollisia. Maagi tekee pelissä suurinta vauriota, mutta sen heikkous on huono kestävyys. Maagi on toisaalta myös taitavan pelaajan käsissä pelin ehkä jopa kestävin hahmoluokka.

Druid

Druidi on hyvin monipuolinen hahmoluokka, sillä se voi asettua mihin tahansa pelin taistelurooleista. Druidin rooli riippuu käytössä olevasta taitopuusta. Druidin pelaaminen perustuu hahmon olomuodon vaihtamiseen tilanteen mukaan, jolloin hahmon päätehtävä muuttuu muotoa vastaavaksi. Druidi voi muuttaa ulkomuotoaan esimerkiksi fyysistä vahinkoa hyvin kestäväksi karhumuodoksi (engl. Bear form), kovaa vahinkoa tekevään kissamuotoon (engl. Cat Form) , nopeaan lentävään lintumuotoon (engl. Flight Form) tai taikoja tekevään pöllömäiseen muotoon (engl. Moonkin Form).

Hahmonluonti-ikkuna

Kaupungit

 

Myrskytuuli (engl. Stormwind): Ihmisten suurin kaupunki, joka sijaitsee Elwynnin Metsässä. Rauta-ahjo (engl. Ironforge) : Dun Moroghin vuoristossa sijaitseva vuoren sisään rakennettu kääpiöiden ja tonttujen kaupunki. Darnassus: Nykyisen Elämän Puun, Teldrassilin, oksilla sijaitseva yöhaltioiden kaupunki. Exodar: Azuremystin saarella sijaitseva draeneiden kaupunki. Entinen avaruusalus. Gilneas (tai myös Harmaaharja (engl. Greymane City)): Samannimisessä kuningaskunnassa sijaitseva worgenien kaupunki.


Orgrimmar: Durotarissa sijaitseva örkkien ja peikkojen rakentama suurkaupunki. Ukkosjyrkänne (engl. Thunder Bluff): Mulgoren pöytävuorien päälle rakennettu taurenien kaupunki. Alakaupunki (engl. The Undercity ): Tirisfalin Aukiolla (engl. Tirisfal Glades) entisen Lordaeronin kaupungin raunioiden alapuolella sijaitseva epäkuolleiden kaupunki. Hopeakuu (engl. Silvermoon City): Eversong Woodsissa sijaitseva verihaltioiden kaupunki. Pilssiveden Satama (engl. Bilgewater Harbor): Maahisten uusi satamakupunki Azsharassa.

Näillä tiedoilla varmaan ne, jotka haluavat pelin aloittaa, pääsevät alkuun. Hauskoja pelihetkiä!

[Kirjoittajalla on n. viiden vuoden kasuaali pelikokemus.]

Lähteet: 

http://eu.battle.net/wow/en/
http://fi.wikipedia.org/wiki/World_of_Warcraft