Näytetään tekstit, joissa on tunniste nörttikulttuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nörttikulttuuri. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. marraskuuta 2012

Pelimaailma on tehty pojille. Sen voi muuttaa.

Joonas Laakso
1. Maailmani ja pelit
Artikkelin kuvituksena on käytetty artikkelissa
mainittujen pelien kansikuvia.
Kaikkien kuvien lähde: Wikipedia.

Minulla meni pitkään ymmärtää, että omassa maailmassani olisi mitään vialla. Olen syntynyt ja kasvanut juuri siihen ryhmään, jota varten kaikki on tehty - keskiluokkainen, keskimittainen ja -painoinen, valkoinen, nuori ja mies. Totta kai pelien maailma on houkuttanut minua. Se on tehty minulle. Pojille.

Iän ja kokemuksen karttuessa aloin kuitenkin turhautua peleihin, koska niin paljon kuin niitä rakastinkin, ne eivät kasvaneet kanssani. Elokuvat, kirjallisuus ja jopa sarjakuvat menivät viuhuen ohi pelien pysähtyneestä meiningistä. Pelit alkoivat vaikuttaa lapsellisilta, niin paljon kuin niitä rakastinkin. Niitä oli vaikea puolustaa, kun ne jatkuvasti osoittivat keskenkasvuisuutensa. Muu media, taide ja viihde kommentoivat maailmaa, jossa elin. Ne olivat luonteva osa yhteiskuntaa. Mutta pelit ylpeilivät sillä, miten erillisiä ne olivat.

Yritin ymmärtää, mikä oli pielessä, mutta en saanut siitä kiinni ennen kuin vuosia myöhemmin, kun yritin ymmärtää, miksei alalla ole enempää naisia töissä.

2. Juntti peilissä

Ongelmakohtia on monia. Lähdin kirjoittamaan tätä siitä näkökulmasta, että naisten puute alalla on isoin yksittäinen ongelma, mutta ei se ole totta. Pahin on jääräpäinen kiinnittyminen junttiuteen. Pelit ovat tyhmiä ja suorastaan ylpeitä siitä. Ihannepeli on Michael Bayn Transformers: iso, äänekäs, tyhmä kuin saapas, kaupallisesti merkittävä, ajattelemattomuudessaan loukkaava… ja vain poikien tykkäämä.

Tästä seuraa monia ongelmia, jotka häiritsevät enemmän tai vähemmän riippuen omasta maailmankuvastasi: pöyristyttävä väkivallan ihailu, viehtymys tekniikkaan itsearvona, ihmissuhteiden täydellinen poissaolo, yksioikoinen poliittinen maailmankuva, naisten marginalisoiminen ja esineellistäminen, haluttomuus käsitellä mitään muita konflikteja kuin aseellisia. Useissa juonellisissakaan peleissä ei edes ole draamaa - hahmot eivät kehity mihinkään tai kiinnosta ketään. Hyvä TV-mainos pitää sisällään enemmän tunnetta kuin moni tuntien pituinen peli.

Olisiko tässä yhteensä tarpeeksi syitä siihen, mikseivät pelit houkuttele naisia alalle? Sitä on kuitenkin vaikea hyväksyä, koska ystävistäni hyvin suuri osa on naisia ja melkein kaikki heistä pelaavat ja pitkälti ihan samoja pelejä kuin miehetkin.

3. Miksi se on näin?

Mistä tämä pelien henkinen alennustila sitten johtuu? Pelien tekeminen on omalaatuinen sekoitus teknistä suorittamista ja luovaa työtä. Ihmisiä ja ongelmia on niin paljon, että pelillä pitää olla poikkeuksellisen voimakas luova johtaja, jotta lopputuloksesta välittyisi mitään muuta kuin kompromissien kompromisseja. Pelien tekeminen on kallista ja siksi riskejä halutaan välttää. Kun pelin tekeminen on päivästä päivään toinen toistaan vaikeampien ongelmien ratkaisemista ja mahdottomalta tuntuvia teknisiä haasteita, kysyy melkoista luonteen lujuutta keskittyä mihinkään muuhun kuin helppoihin ratkaisuihin, silloin kun sellaisia on tarjolla. Ja kyllähän siihen alimpaan rimaan yltää aina.

En siis usko, että pelien tyhmyys ja ajattelemattomuus johtuisi siitä, että niitä tekee joukko nuoria miehiä, jotka eivät mistään paremmasta osaisi edes uneksia. Päinvastoin, pelejä tehdään ainoastaan sisäisellä palolla, josta pystyisi ammentamaan vaikka mitä. Pelien tekemisen todellisuus ja arki on vain sellainen, että rajoja on vaikea ylittää. Se, että tekijät ovat nuoria miehiä, pahentaa ongelmaa, muttei aiheuta sitä.

Olen miettinyt paljon, miten omiin peleihini saisi enemmän syvyyttä tai edes vältettyä ne pahimmat helpot ratkaisut, joilla teemme itsestämme osan ongelmaa. Pieleen mennään kun päätökset tehdään sen mukaan, mitä kuvitellaan mahdollisimman laajan yleisön haluavan. Loppujen lopuksi yleisö haluaa vain tuntea jotain. Sen pitää löytyä sisältä. Jos teet peliä, josta olet ylpeä ja johon olet laittanut jotain itsestäsi, ollaan jo oikealla tiellä. Ei pidä katua mitään.

4. Vuorovaikutus yleisön kanssa


Tekijät eivät ole vastuussa kaikista ongelmista. Suuri osa palapeliä on itseasiassa yleisö.

Markkinointi ja yleisö vaativat tiettyä, totuttua tapaa esittää asioita. On asioita, joista ei ole sopivaa puhua. Kukaan ei halua kyseenalaistaa tai miettiä vaihtoehtoja - ei yleisö, media, eikä varsinkaan markkinointikoneisto, mutta hyvin harva pelien kehittäjäkään tekee sitä lounaskeskusteluita syvällisemmin. Uskotaan, ettei kukaan halua dialogia pelien syvemmästä sisällöstä ja siten kukaan ei aloita keskustelua.

Toimittajat, blogaajat ja yleisö voivat vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten pelejä käsitellään ja sitä kautta myös tehdään. Ihan jokaisen fanin pitäisi vaatia enemmän, eikä tyytyä taskulämpimään. Jos joku tekee jotain, mistä pidätte, kertokaa se. Palautetta tulee yllättävän vähän tekijöille asti - poislukien poikien kiukuttelu, jos jokin ei miellytä. Jokainen kehittäjä elää päiviä yhdellä yleisöstä tulleella kehulla.

On näkökulmia, joista käsin pelejä ei ole lähestytty vielä ollenkaan. Pelejä ei ole tehty vanhoille tai köyhille. On paljon kipeitä aiheita, joita käsitteleviä pelejä ei tulla näkemään kauppojen hyllyillä vielä vuosiin, vaikka se on OK muille taidemuodoille. Kun Heavy Rainissa vaihdettiin vauvalle vaippaa, tarinoiden mukaan moni lopetti pelaamisen siihen, vaikka se muuten oli tyylipuhdas trilleri.

Meillä ei vielä ole Hurt Lockereita tai Oscareita kahmivaa puheenvuoroa vähemmistöjen puolesta Transformersin ohessa. Tässä mielessä pelit ovat vielä kaukana edes Hollywoodin monimuotoisuudesta.

5. Naiset

Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, pelialalla on tosiaan hyvin vähän naisia. Meillä ei ole töissä yhtään, enkä tunne kotimaisesta skenestä kuin kolme. Maailmalla tilanne alkaa näyttää jo hieman paremmalta ja Suomi hiihtää perässä paitsi siksi, että olemme niin teknisiä, niin myös siksi, että kotimainen pelimaailma on vielä niin pieni ja suljettu yhteisö. Se aukeaa hitaasti.

En kuitenkaan usko, että terveellä sukupuoli-tasapainollakaan ratkaistaisiin näitä isoja ongelmia. Se auttaisi varmasti siihen, että peleissä näkyisi nykyistä vähemmän naurettavan yksiulotteisia naiskuvia ja olisi vähemmän suoranaista eksploitaatiota. Mutta se ei vielä sinällään auta siihen, että kaikki muutkin kuin naishahmot ovat onnettomia karikatyyrejä, eikä millään peleissä ole väliä aikuisen ihmisen elämässä. Tuntuu, että naisten puutetta alalla käytetään tekosyynä henkiselle laiskuudelle.

6. Hall of fame

Pelejä, joita ei ole tehty vain pojille: Heavy Rain, Rez, Final Fantasyt, LittleBigPlanetit, Rock Bandit, Professor Laytonit. Tämä ei tarkoita, että ne olisivat erityisen hyviä kaikkien alan ongelmien ratkomisessa tai immuuneja videopelien kasvukivuille, mutta niiden alin yhteinen nimittäjä ei ole 15-vuotias poika, jolla ei ole tyttöjä kavereina.

Koska viimeksi jäit miettimään pelin sanomaa suhteessa omaan elämääsi? Minulle kävi niin eilen, kun pelasin The Walking Deadin kolmannen episodin. Vaikka se on “zombie-peli”, se ei pelkää käsitellä pelaajaa tuntevana ihmisenä. Itseasiassa pelin koko sisältö on matka omiin tunteisiin. Vastaavaa on tehnyt hyvin miehinen gangsteriräiskintä Kane & Lynch ja kuulemma varsin macho erikoisjoukkoräiskintä Spec Ops: The Line. Pelit voivat siis pysyä tutuissa, helposti myytävissä ympyröissään ja silti kohdella yleisöään arvokkaasti. Pitää vaan uskaltaa jättää pikkupoikien pelit sikseen.

*****
Kirjoittaja tekee videopelejä työkseen ja huvikseen.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Pinterest, Nörttitytön paratiisi



Tämä artikkeli oli pitkään työn alla Nörttityttöjen salaisessa Facebook-ryhmässä. Syy pitkittymiseen oli siinä, että yritimme ensin löytää kuviin pohjautuvasta linkkipalvelu Pinterestistä tauluja (boards), joista monet meistä innostuisivat, mutta huomasimme, että seuraamme hyvin erilaisia asioita ko. palvelussa. Osa meistä on jäänyt jo pahasti koukkuun Pinterestiin - pidämme sitä varsinaisena Nörttityttöjen paratiisina, sillä sieltä löytyy tietoa ja kuvapohjaisia linkkikokoelmia mitä kummallisimmista intohimoja herättävistä aiheista mäyräkoirista kuppikakkuhin ja tuunauksesta steampunkiin.

Vain kaksi Pinterest-taulua onnistui saamaan äänestyksessämme kasaan neljä nörttityttöpistettä:


Esa Miettisen Geekologic-taulu, josta löytyy monenmoista hauskutusta liittyen populaariin nörttikulttuuriin (siis sarjakuvia, elokuvia, tv-ohjelmia jne)

sekä Debbie Wrightin hauska Wise ones -pöllökokoelma, josta löytyy sekä valokuvia oikeista pöllöistä että pöllöaiheista taidetta, käsitöitä ja käyttöesineitä. (ei pöllömpää)



Jos et ole vielä tutustunut Pinterestiin, ehkä olisi jo aika kokeilla, sillä kirjautumiseen ei tarvita enää kutsua muilta palvelun käyttäjiltä. Pinterest on suunnitellut tarkasti sen, miten ihmiset saadaan koukuttumaan palveluun heti alusta lähtien, siksi Pinterest haluaa tietää käyttäjistään joko Facebook- tai Twitteri-tilin tiedot (jotta se voi tiedottaa meille myös kavereistamme, jotka palvelua käyttävät). Heti aluksi se pakottaa myös valitsemaan viisi käyttäjää puhuttelevaa kuvaa, joiden perusteella voidaan valita käyttäjälle sopivat ensimmäiset seurattavat taulut. Näillä toimenpiteillä Pinterest varmistaa, että Pinterest-virta on heti täynnä mielenkiintoista sisältöä, jota voi alkaa poimia (repinnata) omille tauluille.

Facebook-ryhmässämme puhuimme myös Pinterestiin liittyvistä termeistä. Englannin verbi "to pin" kääntyy nörttityttöjen suissa ainakin muotoihim "pinnata", "pinnitellä", "nastoittaa", mutta siitä olimme yhtä mieltä, että "boardit" ovat tauluja. Termit on siis johdettu ilmoitustauluista, joihin kiinnitetään (nastoilla tai nuppineulaa muistuttaville neuloilla tai nupeilla) lehdistä leikattuja kuvia.

Tässä välissä teemme pienen kierroksen Pinterestiin, jotta voitte miettiä, sopisiko palvelu teillekin tai tarkistaa, käytättekö palvelua "oikealla tavalla". Yhtä oikeaa tapaa ei tietenkään ole, mutta esimerkiksi alkuperäisen linkin hävittäminen pinnauksesta tai puutteelliset kuvatekstit hermostuttavat kokeneita käyttäjiä.




Itse käytän Pinterestiä mm. ideapankkina, linkkijemmana, markkinointivälineenä, ajantappamiseen ja sosiaalisen median ilmiöiden seuraamiseen. Pinterestin myötä kuvien merkitys netissä on kasvanut entisestään, ei esim. enää kannata blogata ilman aiheeseen liittyvää kuvaa (sillä vain sellaisia nettisivuja, joissa on myös kuvia voi pinnata). Pinterest korvaa minulla jo osittain Googlen kuvahaun, sillä Pinterestin kuvat ovat kertakaikkiaan parempia. Tähän asti Pinterest on ollut sosiaalisen median palveluista ainoita, joihin sisältö on pitänyt luoda ko. palvelussa, mutta kuulin, että Pinterest on avaamassa rajapintaansa kehittäjille, jolloin pinnauksia alkaa tulla muistakin palveluista. Toivottavasti tämä ei laske sisällön laatua! Pinterest on luvannut palveluun myös yksityiset taulut. Ominaisuuden puuttuminen estää tällä hetkellä yllätysten suunnittelun ja yksityisistä asioista pinnaamisen (ellei sitten tee niille omaa salaista tiliä).


Kokemukseni mukaan Pinterest-käyttäjät ovat kaikista sosiaalisen median verkostoistani aktiivisimpia. Siinä missä joku suosittu pinnaus kerää hetkessä kymmeniä repinnauksia samaa sisältöä jaetaan huomattavasti vaisummin Facebookissa tai Twitterissä. Myös verkostojen kasvattaminen on Pinterestissä ollut minulle helppoa, 500 seuraajaa tuli täyteen noin puolessa vuodessa ilman sen kummempia temppuja. Pinterestissä riittää, kun jakaa hyvää sisältöä ja käyttää löydettäviä termejä. Kohta on edessä ensimmäinen joulunodotukseni Pinterestissä, joten perustin juuri aiheelle oman taulun, sillä epäilen, että Pinterest-virtani täyttyy ihanista jouluvinkeistä hetkenä minä hyvänsä...


Kommentteihin odottelen paitsi teidän kokemuksianne Pinterestistä myös vinkkejä muista nörttejä kiinnostavista linkkitauluista.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Nörttityttöjen 101 kesäihastusta


Nörttitytöt-blogista on tullut jo melkoinen ilmiö, eipä tainnut Anitta tietää mitä teki, kun blogin marraskuussa avasi. Viime viikolla huomasin, että bloggauksien määrä lähenee sataa - ja sitähän pitää tietysti juhlia. Ja missäs muualla me juhlisimme kuin täällä teidän kanssanne :). Ideoimme juhlabloggausta Nörttityttöjen Facebook-ryhmässä ja päädyimme nopeasti keräämään listaa asioista, jotka innostavat meitä tänä kesänä. Listalle halusimme 101 asiaa, sillä se on tämän kirjoituksen järjestysnumero. :)

Ehdotuksia aiheista tuli torstain ja tiistain välillä yhteensä noin 140 kpl seuraavilta nörttinaisilta: Maria Alatalo, Anna Björkqvist, Maria Blomqvist, Elina Arponen, Sanna Haukkala, Minna Heimola, Maddie Hentunen, Salla Hietanen, Johanna Janhonen, Reetta Järvenpää, Riikka Karhu, Saara Kaarina Kokkonen, Sanna Koulu, Anna-Maija Laine, Tiina Laine, Outi Lammi, Jenni Leivo, Ines Lukkanen, Mia Meri, Nina Niskanen, Anna Parikka, Niina Pesonen, Miia Ranta, Suvi Ravela, Ann-Catrin Sundelin ja Henna Teitto. Listan tekeminen oli niin hauskaa ja avartavaa, että ehkä kokeilemme sitä toistekin!

Facebook-ryhmässä jaoimme ehdotuksille peukkuja ja varsinaiselle listalle otimme mukaan vain suosituimmat asiat, jotta lista vastaisi koko ryhmän mielipiteitä.

Ja nyt aloitetaan listan läpikäynti! Lista alkaa asioilla, joista innostui 3 nörttityttöä ja päättyy asiaan, jota peukutti 14 nörttityttöä.


Nörttitytön kesän piirsi Sähköjäniksen Ninni Aalto
  1. Lois McMaster Bujold Finnconin kunniavieraana
  2. Luomurypäleistä tehty rosé-viini
  3. Backgammon livenä puisella laudalla
  4. Dramagame: Velvet Sundown beta
  5. Prometheuksen haukkuminen.
  6. E3-messujen anti
  7. Guild Wars 2 julkaistaan 28.8.! ♥
  8.  TonariNo Totoro
  9. Google Nexus 7, Jellybean, Google+ Events! (eli. Google I/O 2012 julkistukset)
  10. Kesäkirjat  - monella on ns. "kesäkirja", kirja, jonka lukemalla saa takuuvarman kesäfiiliksen (esim. Diana Wynne Jonesin ihastuttava "Tuli ja myrkkykatko")
  11. Kasvien tunnistaminen ja herbaarion tekeminen.
  12. Linusin Millenium-palkinto
  13. Kesäteatteri
  14. Anita Sarkeesianin Kickstarter-kampanja, "Tropes vs. Women in Video Games"
  15. Boheemi päätä kiertävä lettikampaus
  16. Vanhojen farkkujen tuunaus esimerkiksi laukuksi
  17. Green Lanternin ulostulo kaapista
  18. Pikkukylien kesätapahtumat, jotka tuovat yhteen paikkakunnalla kasvaneet
  19. Itsetehty kännykkä/läppäri/täppäri/jne suojus/kuljetuslaukku
  20. Pienten muovilelujen käyttö esim koruissa (Barbien kengät, pienet figuurit) tai avaimenperissä
  21. Älypuhelimet, yhteydet toimii kesälläkin
  22. Lapset on helppo pukea ulos: kengät jalkaan ja hattu päähän ja that's it.
  23. Kesällä on ihan parasta opiskella ulkoilmassa - jos siis aikoo joka tapauksessa opiskella.
  24. Text From Dog
  25. Warhammer 40k:n kuudes edikka.
  26. Valokuvapäiväkirjan pitäminen (esim. Blipfoto.com).
  27. Kännykän tuunaus
  28. Klassinen brittidekkari on myös erittäin sopivaa lomalukemista. Dekkareita voi lukea mm. a) saadakseen ideoita larppiin tai b) postmodernisti esim. ideologiakriittisestä tai queer-näkökulmasta. (Sattumoisin allekirjoittaneeseen pätee kohta all of the above :) Brittidekkareista nörttitytöin on Dorothy Sayersin Harriet Vane -jatkumo. Harriet Vanehan on tavallaan nörttityttöjen esikuva intellektuellina (yliopistossa opiskelleena) kirjailijana ja itsenäisenä naisena :)
  29. Pimennysverhot - voi nukkua aamulla vähän pidempäänkin kuin aamuviiteen...
  30. Märän asfaltin tuoksu
  31. Nörttityttömäinen koristautuminen. Vaikka yleensä esiintyy ilman meikkiä eikä jaksa edes lakata kynsiä, on kesällä kiva vähän laittautuakin - ja ottaa esille kaikenlaiset kesäisen väriset nörttikorut.
  32. Kesäiset larpit, esim. Rajakatseen kesäpeli
  33. SKYRIM - Back to Skyrim! Dawnguard-expansion tulossa..
  34. Agatha Christien Neiti Marple -kirjat
  35. Helene Schjerfbeck 150 vuotta 
  36. Matonkuteiden leikkaus ja kuteiden virkkaus
  37. Mian Amerikan matkan seuraus Nörttityttöjen blogista
  38. Jolla lupaa uusia Meego-puhelimia 
  39. Regretsy - parhaat ja pahimmat palat itsetehtyjen asioiden maailmasta.
  40. Dieselpunk (koska Steampunk on niin 2009. ;D)
  41. The Lizzie Bennet Diaries Lydia ei ole ollenkaan niin ärsyttävä, kuin kirjassa. Vaikka siis onkin aika ärsyttävä :D
  42. Summer of Startups -ohjelma. Perusta kesätyönä oma startuppi.
  43. Festarit
  44. Wreck-It Ralphin ennakkohype
  45. Oman kasvimaan ja puutarhan tuotokset. Kokkausnörtti arvostaa ihanalta tuoksuvia oman maan hedelmiä: rouskuvia, suuria porkkanoita, joissa on makua ja väriä, herkullista lehtisalaattia, tuoreita makeita herneenpalkoja, yrttejä, puissa kypsyviä omenoita, herukoita, karviaisia... Niille viljelystä innostuneille, joille ei ole tarjolla omakotitaloa puutarhoineen ja kasvimaineen, on pääkaupunkiseudulla ainakin palstoja - ja viljelyä voi harrastaa myös mukavasti vaikka omalla parvekkeella tai ikkunalaudalla. Monet kasvattavat chilejä ja yrttejä ja jopa perunoita suurissa kukkaruukuissa.
  46. Tyttöbändien levyjen kuunteleminen. Kesällä voi heittäytyä niin tyttömäiseksi kuin haluaa. Kevyempää musiikkia voi kuunnella esim. kesäsiivousta tehdessä. Nylon beat ja PMMP ovat Nörttityttöjen mieleen!
  47. Kertaseikkailuroolipelit ja lyhyet roolipelikampanjat. Kun osa vakioporukasta on kesälaitumella ja pidemmät roolipelikampanjat kesätauolla on mukava kaivaa esiin vaikkapa jokin kokeilullisempi idea ja etsiä vähän uusiakin naamoja pelaamaan sitä.
  48. Kirpputorit. Kesä on täynnä aivan valloittavia ulkoilmakirpputoreja, joilta voi löytää keräilyaarteiden lisäksi mm. ihania vaatteita, astioita, kirjoja... Vaikka mitä. Myös kirpputorin pitäminen on mukavaa puuhaa. Asiakkaiden kanssa on hauska rupatella ja kauppojakin syntyy; oma vanha tarpeeton tavara saa uuden kodin ja parhaimmillaan päätyy jonkun rakkaaksi aarteeksi.
  49. Itseleivotut cupcakesit (erityisesti piknikillä).
  50. Grillaus - lihalla tai ilman, mieluusti BBQ-kastikkeen kera
  51. Assembly
  52. YLEn lähettämä Taivaan pilarit (koska aina ei voi tulla Game of Thronesisa.)
  53. Ready Player One!!
  54. Käsityöt, onpa kyseessö sitten neulominen, virkkaus, kirjominen, tai muu, on myös mukavaa kesäpuuhaa puistossa, mökillä tai tietty kotonakin :)
  55. Jousiammunta. Aivan ihanaa ulkoradalla ystävien kanssa - paitsi jos alkaa ukkostaa.
  56. Jezebel-lehti
  57. Book crossing
  58. Kotikokki -mobiilisovellus
  59. Piknikit
  60. Twitter - löydät twittaavat nörttitytöt tältä listalta 
  61. Yön ritarin paluu tulee elokuvateattereihin jatkamaan uudistunutta Lepakkomies-saagaa!
  62. Vaateompelu
  63. Vaeltaminen / retkeily / telttailu, muu luonnossa viihtyminen.
  64. Pinterest
  65. Suomalaiset eläintarhat, joissa on kevään aikana syntyny paljon poikasia, osa jopa hyvinkin harvinaisille lajeille (viimeisimpänä musta mamba Tropicariossa)
  66. MacGyverin kesäuusinnat @TV5. ♥
  67. Zombit, koska ihanan keväiset zombit on aina ajankohtaisia.
  68. Felicia Dayn Flog ja oikeastaan koko Geek and Sundry-kanava
  69. Uudet perunat, mansikat, silli, tuoreet yrtit omasta puutarhasta. Ja jäätelö!
  70. Arkeologiset kaivaukset! ♥ Suomen kaivauskausi on lyhyt ja ytimekäs ja täynnä hyttysiä.
  71. Lovecraft. Mikään ei ole parempi hetki lukea niitä juttuja kuin kesällä auringonpaisteessa jäätelön kanssa.
  72. Kodin tyhjentäminen turhasta roinasta (kirpparille tai roskiin) Suosittelen, tekee tosi iloiseksi.
  73. Doctor Who Ylellä!
  74. Mobiilinettaus älypuhelimella tai iPadilla laiturin nokassa, mökillä, puistossa jne. :)
  75. Kissanpennut. Jos olet aikeissa ottaa lemmikiksi kissan tai pari, nyt on hyvä aika tehdä niin. Eläinsuojeluyhdistykset pursuilevat kissanpentuja. Jos satut olemaan allerginen, voi päivää piristää vaikka katselemalla LOLcatteja.
  76. Blogit (mm. http://www.juliegoodwin.com.au/blog/?p=1028, http://mymilkspilt.wordpress.com/2012/01/11/the-right-to-be-ugly/) ja tietysti Nörttitytöt. Kesälomalla on hyvä lukea nekin Nörttiyttöjen artikkelit, jotka ovat jääneet lukematta.
  77. Vastaleikatun nurmikon tuoksu - ja käveleminen hieman kuivahtaneella leikatulla nurmikolla paljain jaloin. Kuivahtanut leikattu nurmikko tuoksuu heinäiseltä ja korret pistelevät hiukan jalkapohjia. 
  78. Mahdollisuus vetää verhot ikkunan eteen vaikka kuinka paistaisi aurinko ja pelata pleikkarilla/PC:lla koko päivä, ilta ja yö.
  79. True Bloodin 5. kausi ♥
  80. Flash mobit (tulossa myös erään nörttitytön ystävän häihin)
  81. Ylipitkät 101-listat :)
  82. Ropecon (duh) - Suomen suurin conitapahtuma ja nördeilykeskittymä.
  83. Avengers - Supersankarielokuva, hiton viihdyttävä sellainen
  84. Nörttityttöjen yhteisö. Tämän yhteisön löytyminen on ollut yksi parhaista asioista. Paitsi, että on ihanaa löytää samanhenkisiä ihmisiä, niin on aivan upeaa ja uskomatonta, miten hyvässä hengessä me täällä ollaan ja tuetaan toisiamme. ♥ ♥ ♥
  85. Valoisat, pitkäksi venyneet kesäyöt. (Joko ystävän/rakkaan kanssa jutustelu aamuun asti tai hiljaisen kaupungin läpi kulkeminen lyhyen yön väistyessä.)
  86. Hunger Games -trilogia
  87. Steampunk, koska Steampunk on aina cool.
  88. Terry Pratchett / Discworld, sekin on myös aina ajankohtaista ja kesällähän kaikki lukee paljon eiksje?
  89. Uiminen luonnonvesissä. Lämmin kirkasvetinen lampi tai ihastuttava järvi - niissä lepää sekä mieli että keho.
  90. Netistä tuttujen ihmisten tapaaminen IRL
  91. Rusketuksen kaihtaminen
  92. Yksinkertaisesti: loma.
  93. Keskiaika- ja muut kesäiset markkinat.
  94. Skumpanjuonti terassilla. Siideri tai bissekin käy!
  95. Higgs! 
  96. Lämmin sää - pääsee ulos lukemaan.
  97. Sadeilma ja ukkonen. Sade siksi, että allergisen on silloin helpompi hengittää ja ukkonen koska ohan se nyt siistiä.
  98. Pixarin Brave, jossa on Pixarin ensimmäinen naissankari.
  99. Unirytmin täydellinen fuck-uppaus lomalla hyvän viihteen seurassa. (Pelit, kirjat, leffat, sarjat jne.)
  100. Kahdeksasluokkalaisen tempaus sai teinilehden muuttamaan suhtautumistaan mallien photoshoppaamiseen:
  101. ACTA ei mennyt Euroopassa läpi !
Tässä oli Nörttityttöjen ensimmäinen 101-lista - puuttuuko listaltamme joku asia, josta arvelet meidän innostuvan? Mikä listalla oleva asia saa sinutkin ihastumaan? Entä mille asialle haluaisit meidän omistavan myöhemmin kokonaisen bloggauksen?

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Omituisten otusten kerhot

Anitta Kiviranta


Viime marraskuussa perustaessani tämän blogin tulin heti alkajaisiksi sytyttäneeksi kiivaan sanasodan. Summasin Nörttityttöjen avaustekstissä nörttiyden ja giikkiyden sujuvasti yhteen, sillä englanninkielisen maailman "geek"- ja "nerd"-termien välinen loputon rajanveto on mielestäni aina ollut lähinnä hiusten halkomista. Suomenkieleen näistä lainasanoista on juurtunut paremmin "nörtti" ja minusta me pärjäämme sillä ihan hyvin. Moni lukijamme oli kuitenkin tiukasti erimieltä.

Ajattelin jo viime talvena, että outouden terminologiasta pitäisi kirjoittaa Nörttitytöihin omakin postaus. Halusin kuitenkin antaa pölyn hieman laskeutua repäisevien blogiavajaistemme jälkeen, ja moni muu aihe ajoi etymologisten pohdiskelujen edelle. Nyt, kun menneen talven lumet ovat kirjaimellisestikin sulaneet, uskaltaudun sanomaan vielä jokusen sanan eräiden nimien synnyistä.


Nörtit ja geekit - missä se pieni ero?

Internet on pullollaan geekien ja nörttien eroavaisuuksia
listaavia hauskoja visuaalisia esityksiä, joissa "geek" nähdään
"nerd":n trendikäämpänä ja mediaseksikkäämpänä versiona.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana. Lähde: geektyrant.com
Tukeudun nörttiyden ja geekiyden määritelmissä paremman puutteessa englanninkieliseen Wikipediaan. Nörtti eli "nerd" on Wikipedian mukaan a derogatory stereotype of a person typically described as socially-impaired, obsessive, or overly intellectual. They may spend inordinate amounts of time on unpopular, obscure, or highly technical pursuits, or relating to topics of fiction or fantasy, to the exclusion of more mainstream activities. Other nerdy qualities include physical awkwardness, introversion, quirkiness, and unattractiveness. 

Vapaasti suomentaen nörtit ovat siis Wikipedian mukaan sosiaalisesti syrjittyjä tai vähintään omalaatuisina pidettyjä huomattava älykkäitä henkilöitä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita esimerkiksi tekniikasta tai scifistä ja fantasiasta, kun taas valtavirtaisemmat aktiviteetit saavat heiltä vähemmän huomiota.

"Geek"-termin selitykseksi Wikipedia taas tarjoaa seuraavaa: The word geek is a slang term for odd or non-mainstream people, with different connotations ranging from "a computer expert or enthusiast" to "a person heavily interested in a hobby", with a general pejorative meaning of "a peculiar or otherwise dislikable person, especially one who is perceived to be overly intellectual.  

Vapaasti suomentaen Wikipedian mukaan "giikki" on outo tai "vastavirtakulttuurinen" henkilö, joka on erityisen innostunut esimerkiksi tietokoneista tai jostakin muusta harrastuksesta. Geek-termiin sisältyy myös ajatus henkilön kummallisuudesta tai vastenmielisyydestä sekä huomattavasta älykkyydestä.

Kun näitä kahta "sanakirjaselitystä" tarkastellaan rinnakkain, voidaan havaita seuraavia yhteläisyyksiä; sekä nörtit että geekit vaikuttavat olevan sosiaalisesti outoina pidettyjä, huomattavan älykkäitä ja kiinnostuneita ekslusiivisista harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista kuten tekniikasta/tietokoneista, scifistä ja fantasiasta (tosin spekulatiivinen fiktio on hieman yllättäen Wikipediassa mainittu ensisijaisesti juuri nörttiyden määritelmässä, mutta tulee myöhemmin vastaan myös geekiyttä käsittelevässä artikkelissa). Tällä perusteella termit geek ja nerd vaikuttaisivat siis olevan synonyymeja.


Nörttiyden etymologiaa



Synonyymeillä tarkoitetaan sanoja, joiden merkitys on sama. Synonyymeillä on kuitenkin yleensä erilaisia tyylillisiä tai käyttöyhteydellisiä merkityksiä. Yleensä niillä on myös erilainen etymologia. Näin on myös englanninkielen termien "geek" ja "nerd" tapauksessa.

Happy Days -sarjassa teinit käyttivät "nerd":ä
haukkumasana, joka voitaisiin kääntää joko
"hikipingoksi" tai "tylsimykseksi".
Nörtiksi nimiteltiin mm. päähenkilö Richien
kilttiä pikkusiskoa  Joanie'a (edessä keskellä).
Kaikki sarjan nuoret olivat tosin loppupeleissä
aika kilttejä nörttejä - paitsi tietysti viileä Fontzie.

"Nerd"-termin etymologia on suurelta osin hämärän peitossa. Wikipedian mukaan termi esiintyy amerikkalaisessa kirjallisuudessa ja lehdistössä ensimmäisen kerran 1950-luvulla, ja se on ilmeisesti alkujaan slangisanana esiintynyt muiden pejoratiivisten eli haukkumasanoiksi tarkoitettujen englanninkielen slangi-ilmaisujen kuten "drip" ja "square" synonyymeinä. Suomenkieliseksi merkitykseksi voitaneen tässä yhteydessä tarjota esimerkiksi sanoja "tylsimys", "tollo" ja samoihin aikoihin kotimaisessa nuorten kirjallisuudessa esiintynyt "kilttis". 

"Nerd" -termin sekä eräiden rinnakkaisten kirjoitusmuotojen käyttö yleistyi 1960-luvun yhdysvaltalaisessa korkeakoulu ja yliopistomaailmassa lähinnä suomenkielen "hikari" tai "pinko"-sanaa vastaavassa merkityksessä eli tarkoittamaan henkilöä, jota läksyjen pänttääminen kiinnosti juhlimista enemmän. Juuri tässä merkityksessä slangisanaa "nerd" käytettiin myös 1970-luvulla suositussa kuvitteelliselle 1950-luvulle sijoittuneessa yhdysvaltalaisessa Happy Days -sitcomsarjassa, joka teki "nerd"-termin tunnetuksi laajalle yleisölle ja lanseerasi sen myös kansainvälisesti.

Samoihin aikoihin kuin slangisana "nerd" levisi yhdysvaltalaisten opiskelijanuorten suussa, eli 1950-70-luvuilla, amerikkalaisten opiskelijanuorten keskuudessa levisivät myös tietotekniset harrastukset sekä scifi- ja fantasiakirjallisuuden ja -elokuvien harrastaminen. Nämä harrastukset olivat opiskelijanuorten keskuudessa suosittuja, mutta eivät kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä valtavirtaisia. Spekulatiivinen kirjallisuus ja tietotekniset harrastukset, monien muiden ekslusiivisten älykköharrastusten ohessa, leimautuivatkin "nörteiksi" pian ilmauksen synnyttyä. Myös tiedeharrastajia ja luonnontieteilijöitä ryhdyttiin nimittämään nörteiksi. 

Myöhemmin 1980- ja -90-luvuilla "nerd" vakiintui merkitsemään erityisen vahvasti tietokone- ja peliharrastajia. Samoihin aikoihin "nerd" alkoi saada myös positiivista kaikua; tietyt ryhmät ottivat termin voimaantuneessa merkityksessä osaksi identiteettiään ja nörttipiireissä ruettiin puhumaan muun muassa "nerd pridesta", "nörttiylpeydestä".


Nörttiys suomenkielessä

Suomenkieleen käännöslainasana "nörtti" lanseerautui vahvasti vasta 1980-luvun lopulla konteksteissa "tietokonenörtti", "tekniikkanörtti" ja "pelinörtti". Tätä aiemmin "nerd" on suomennetussa kirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-sarjoissa käännetty yleensä joko "hikariksi", "faniksi", "hörhöksi" tai "friikiksi", joka lainasanana yleistyi sekin suomenkielssä tosin vasta 1980-luvulla. Lainasanaa "nörtti" tarvittiin suomenkieleen siis alunperin nimenomaan spesifiin "tekniikkaintoilijan" merkitykseen - muista englanninkielen "nerd"-sanan merkityksiä varten kielessämme oli omia tai aiemmin lainattuja sanoja.


Suomenkielessä sana "nörtti" yleistyi vasta
1990-luvulla merkityksessä "tietokonenörtti".
Nörtti-termin käyttö levisi suomalaisten tietotekniikan harrastajien keskusteen alan lehdistä ja Internetistä, ja muodostui verrattain nopeasti osaksi opiskelija- ja koululaisslangia. 1990-luvun lopulla termi tunnettiin jo laajasti kaikissa ikäryhmissä ja sitä käytettiin eteenkin "tietokonenörtti" merkitykssä niin lehdissä kuin televisiossakin. Koska tietokone- ja peliharrastus miellettiin ensisijaisesti miehisiksi, myös nörtien ajateltiin yleisesti olevan lähes pelkästään poikia ja miehiä.

Aivan ensimmäiset "suominörtit" omaksuivat nerdistä muokatun nimityksen todennäköisesti itse itselleen - tuskinpa toimittajat tai koulukiusaajat metsästivät termiä jenkkiviihteestä ihan vain voidakseen luoda kieleemme uuden haukkumasanan niille himputin tietokoneharrastajille. Silti suomalaisessakin kokemusmaailmassa "nörtti" on selkeästi pejoratiivinen ilmaus eli haukkumasana. 

1990-luvun koululaiset omaksuivat parissa vuodessa "nörtin" perinteisempien "hikipingon", "lukutoukan" ja "urpon" rinnalle, ja myös kontekstuaalinen merkitys laajeni ikään kuin takaisin alkuperäiseen laajempaan englanninkieliseen merkitykseensä niin, että myös perinteisiä "hikareita" kutsuttiin pian "nörteiksi", vaikkeivat he olisikaan olleet erityisellä tavalla tietoteknisesti harrastuneita. Itseäni kutsuttiin 1990-luvulla suomalaisessa peruskoulussa nörtiksi sekä tietokoneosaamisen, "outojen" kirjojen (siis scifin- ja fantasian) harrastamisen kuin yleisen kouluosaamisen ja "besser-wisserismin" vuoksi.


Geek-termin etymologia

"Gecken" eli "hullut" olivat eurooppalainen vastine
amerikkalaisten sirkusten "friikeille", joina esiteltiin mm.
erilaisia "luonnonoikkuja". "Gecken"-performansseilla
on yhteys myös historiallisiin vaudeville- ja burleski-esityksiin.
Englanninkielen ilmauksella "geek" vaikuttaisi olevan pitempi etymologinen historia kuin 1950-luvulla syntyneellä slangi-ilmauksella "nerd". Englanninkielisen Wikipedian mukaan geek-termiä on käytetty alunperin 1700-luvun Itävalta-Unkarissa muodossa "gecken", jolla on tarkoitettu sirkuksen performanssitaiteilijoita, jotka tekivät lavalla kaikenlaista hullua kuten purivat eläviltä kanoilta päitä poikki. Saksankielen termi "geck" onkin tarkoittanut hullua, friikkiä. "Geckenit" olivat siis "sirkusfriikkejä".

Modernissa kontekstissaan älykköä tai tietotekniikka- ja vastavirtaisen populaarikulttuurin harrastajaa tarkoittamassa termi "geek" palasi englanninkieleen vasta 1990-luvulla. "Geek"-termi oli aluksi hyvin selkeästi "nerd":n synonyymi Wikipedian mukaan sitä käytettiin nimenomaan merkityksessä "informaatioteknologian intohimoinen harrastaja tai ammattilainen". Alunperin "geekit" myös miellettiin (tietokonenörttien tapaan) ensisijaisesti miehiksi. Termin käyttö levisi työ- ja opiskelumaailmassa samaan tapaan kuin "nerd"-termi aiemmin. Myös "geek" oli slangisanana nimityksenä luonteeltaan halventava, vaikka toisaalta monet omaksuivat giikkiytensä nopeasti myös ylpeyden aiheeksi.

Geek-termin tyylillinen merkitys alkoi muuttua englanninkielessä "geek girl" -termin lanseeraamisen myötä 2000-luvulla. Naisten tietokoneiden käytön ja siihen liittyvien harrastusten kuten pelaamisen yleistyessä Internetiin syntyi forumeita nimenomaisesti geek-naisille. Nämä ryhmät käyttivät alusta asti termiä "geek girl" omaehtoisesti. Ensimmäisenä vuonna 1999 auennut foorumi Geekgirls.org (toimii nykyisin osoitteessa ja nimellä Geekgirls.com) antoi siis nimensä kokonaiselle ilmiölle.

Geek-tyttöyden yleisessä stereotypiassa
yhdistyvät perinteisesti poikakulttuurin piiriin
kuuluvat nörttimäiset harrastukset, mutta toisaalta
korosteinen feminiinisyys ja seksuaalisuus.
Geek-tyttö on siis kuin perinteisen nörttipojan
märkä päiväuni - ja ilmeisesti siksi myös kovin
ärsyttävä. Aiheesta enemmän aiemmassa
tekstissäni Nörttityttöjen himoitut piparit.

Tyttöjen ja naisten "omittua" geek-termin itselleen, alkoisen merkitys laajemminkin femininisoitua; geekistä tuli ikään kuin nerdin diminutiivi. Englanninkieliset Internet-käyttäjät ryhtyivät vetämään rajaa termien "nerd"- ja "geek"-välille ja samalla tietysti itsensä joko nörteiksi tai giikeiksi identifioivien ihmisryhmien välille. Geek alettiin mieltää "perinteisen" nörttiyden hipsterimmäksi, trendikkämmäksi ja mediaseksikkäämmäksi versioksi. Samalla "nerd" siirtyi entistä vahvemmin tarkoittamaan nimenomaan tietotekniikka- ja tiedenörttiä.

Internetistä on löydettävissä satoja englanninkielisiä visualisointeja ja blogikirjoituksia, joissa nerd- ja geek-termien välistä eroa pyritään selittämään. Asiaa on havainnolistettu selittämällä mm. että "Mac on geek, mutta PC on nerd" tai että "Tähtien sota on nerd, mutta Star Trek on geek". Lopulta tärkein eroavaisuus taitaa olla, että nörtit ovat rumia ja huonosti pukeutuvia kun taas geekit ovat trendikkäitä ja seksikkäitä.

Nämä vastakkainasettelut vaikuttavat usein hyvin keinotekoisilta ja pakotetuilta. Niitä luodaan toisaalta vahvistamaan molempien ryhmien - geekien ja nörttien - omaa ryhmäidentiteettiä, mutta samalla ne toisaalta luovat aivan tarpeetonta jännitettä pohjimmiltaan hyvin samankaltaisten asioiden äärellä viihtyvien ihmisten välille. "Geek vs. Nerd" -listaukset ovat toki usein hauskaa luettavaa. Niitä selaillessa kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka tämä kulttuurinen vastakkainasettelu mielellään esitettään suorastaan ikiaikaisena, kyse on itseasiassa hyvin tuoreesta ja edelleen muotoutumassa olevasta yhteisöllisestä ja kielellisestä evoluutiosta.

Suomenkielen giikki

Englannin "geek"-sana tuli vuosituhannen vaihteessa monelle
suomiteinillekin tutuksi jenkkiteinisarjasta "Freaks and Geeks".
Sarjan tekstityksissä "geek" kääntyi nörtiksi - ja perusnörttejä
sarjan geekit kyllä olivatkin - eivät siis edes tietokonenörttejä
vaan ihan perinteisiä hikareita, "lälläreitä" ja "kilttiksiä". 
Suomenkieleen ilmaus "geek" tai "giikki" on ilmestynyt aivan vast'ikään eikä sitä voi vielä pitää vakiintuneena. Pihtiputaan mummo on tuskin vielä mistään giikeistä kuullutkaan, vaikka friikki ja nörtti lienevät jo hänellekin ihan tuttuja termejä. Geek-termiä on esitelty katajaiselle kansallemme joissakin lehtiartikkeleissa - kuka ties ensimmäistä kertaa Maria Pettersonin City-lehti artikkelissa marraskuussa 2010. Tarve "giikki"-termin tuomiselle suomenkieleen syntyy nimenomaan geek girl -ilmiöstä ja sen sivutuotteena syntyneestä englanninkielen vastakkainasettelusta giikkien ja nerdien välillä.

Koulutetut suomalaiset osaavat hyvin englantia ja pystyvät siis osallistumaan Internetin geek- ja nerd-yhteisöihin. Erityisesti tietotekniikasta, pelaamisesta ja muista nörttiharrasteista kiinnostuneet suomalaisnaiset ovat omaksuneet "Geek Women Unite!" -liikkeen omakseen. Samaan aikaan suomenkielen uudissana giikki ei kuitenkaan vielä istu luontevasti kovinkaan monen suomalaisen geek ladyn suuhun. Monelle liikkeen suomalaisista jäsenistä "nörtiksi" samaistuminenkin on vielä uusi juttu - esimerkiksi 70-luvulla syntynyt pitkänlinjan scifisti ja roolipelaaja, blogaajamme Maria Blomqvist, kertoo artikkelissaan Kuinka kasvattaa tytöstä pesunkestävä nörtti, ettei hän itse olisi nuorempana suin surminkaan identifioitunut haisevaksi tietokonenörtiksi vaan mieluummin vaikka sitten vain "oudoksi" tai "hörhöksi".


Miksi me olemme Nörttitytöt?

Nörttityttöjen nimeksi on ehdotettu myös mm. "Friikkitytöt",
"Hullut tytöt", "Hörhötytöt" ja "Naisten harrasteblogi".
Kiitämme lukijakuntaa luovista nimiehdotuksista,
mutta pitäydymme toistaiseksi nörttityttöydessä.
Itse vierastan geek-termiä nimenomaan sen femininisoituneen ja seksualisoituneen leiman vuoksi. Mielestäni on vähän sääli, että juuri Geekgirls.org:sta käynnistynyt kehitys on johtanut Geeks vs. Nerds -meemiin, jonka mukaan geekit (usein naiset) eivät ole ihan yhtä nörttejä kuin nörtit vaan enemmänkin semmoisia "sisällön kuluttajia" ja "faneja". Alkuperäisen Geekgirl's - plain-english computing -sivuston sisältö kun nimenomaan pyrkii edistämään "naisnörttiyden" vakavasti otettavuutta. Jos klikkaatte linkin auki, huomaatte, että kyse on tosiaankin aika "tylsästä" nörttikamasta - ei mistään hattaranpinkistä "geek is new sexy" -julistuksesta.

Tästä syystä päädyin nimeään tämän blogin "Geek-tyttöjen" sijaan "Nörttitytöiksi". Ajattelen, että blogimme laaja nörttiyden määritelmä palaa ikään kuin termin etymologisille juurille. Me nörttitytöt olemme paitsi tietokoneharrastajia ja gamer girlejä myös tiedenaisia, hikarityttöjä, lukutoukkia, runotyttöjä, scifi- ja fantasiafaneja ja ylipäätään vain niitä, jotka etsiytyvät mieluimmin samanhenkisten seuraan nöräämään oudoista mielenkiinnon kohteistaan kuin yrittävät ratsastaa valtavirtakulttuurisen suosion aallonharjalla.

Nörttitytöt pyrkii edistämään "nerd pride":n eli nörttiylpeyden leviämistä viimein Suomeenkin. On aika hylätä ajatus siitä, että nörtin on auttamattomasti haistava pahalle, oltava kaikkien hyljeksimä ja pukeuduttava vaatteisiin, jotka ovat omastakin mielestä rumia. Toisaalta nörttiydelle - edes naisnörttiydelle - ei tarvitse alentua kerjäämään yleistä hyväksyntään kuoruttamalla omituisuutta väkinäisen trendikyyden tai ulkoamääritellyn seksikyydeen geek-kermavaahdolla.


Ne muut kummajaiset

Kuten edellä on käynyt ilmi, sekä termit "nerd" että "geek" ovat vahvasti sidoksissa moniin muihin englanninkielen "kummaa", "outoa" ja "hullua" merkitseviin ilmauksiin. "Freak", eli "kummajainen", "hullu" tai "outo", on esimerkiksi etymologisestikin hyvin lähellä geekiä, mutta toisaalta sillä on nykykielenkäytössä myös paljon yhteisiä merkityssisältöjä "nerdin" kanssa.

Suomalaisen hevosharrastajien lehden
nimi on "Hevoshullu". Englanniksi
käytössä ovat nykyisin niin termit
"horse geek", "horse nerd",
 "horse freak" kuin "horse crazy".
Freak-termillä viitataan perinteisesti ulkonäöllisesti tai fysiologisesti poikkeaviin yksilöihin - niin ihmisiin kuin eläimiinkin. Itsensä määritteleminen "freak":si on kuitenkin ollut tavanomaista englanninkielisessä fanikulttuurissa on aina 1960-luvulta asti ja 1970-luvun lopulla termi "friikki" rantautui tässä merkityksessä Suomeenkin. Meillä on puhuttu ja puhutaan ameriikan mallin mukaan mm. "leffafriikeistä", "sarjisfriikeistä", "historiafriikeistä" jne. Englanniksi näiden termien rinnalle ovat kuitenkin viime vuosikymmeninä nousseet termit "movie geek", "comic geek", "history geek" ja toisaalta rinnakkain elävät myös ilmaukset "movie nerd", "comic nerd" ja "history nerd" jne. sekä toisaalta tietysti "movie fan", "comic fan", "history fan" jne. Suomeksi taas on puhuttu myös "leffahörhöistä", "sarjishörhöistä" ja ehkä "historiahörhöistäkin".

Fanien, hörhöjen, friikkien, giikkien ja nörttien välille voidaan näissä konteksteissa luoda vivahde-eroja, mutta ne ovat hyvin häilyviä. "Faniuden" saatetaan esimerkiksi ajatella olevan jotenkin "lievempää ja valtavirtaisempaa" kuin geekiyden saati nörttiyden. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että termi "fani" on johdettu "fanaatikosta" eli sangen omistautuneesta harrastuneisuudesta siinäkin on määritelmän mukaan kyse. Voidaan myös ajatella, että intellektuaalisina pidettyihin nörttiyteen ja geekiyteen sisältyy sellaista asiantuntijuutta, mitä esimerkiksi fanius tai ehkä friikkiyskään ei edellytä. Toisaalta joku itsensä friikiksi, faniksi tai hörhöksi määrittelevä voi olla tästä aivan toista mieltä. Lopulta vain hörhöt, friikit, fanit, nörtit ja giikit itse tietävät, miksi ovat identifioituneet yhden tietyn termin alle. Yleisimmin kyse lienee tottumuksesta.

Englannin kielisessä keskustelussa "geek" ja "nerd" termien rinnalle nostetaan usein myös "dork" - siis kotoisesti "dorka". "Dorka" on ollut ilmauksena stadin slangissa jo 1930-luvulla - se esiintyy vanhoissa suomi-leffoissakin, kun kuriton nuoriso nimittelee vanhempiaan! Suomalainen kielenkäyttäjä ei sekoitakaan dorkaa ja nörttiä toisiinsa. Sen sijaan englanninkielen natiivipuhujille eron tekeminen on ilmeisesti vaikeampaa; ainakin niin nerdit kuin geekit haluavat tehdä selväksi, että dorkia he nyt eivät kuitenkaan ainakaan ole. Englanninkielinen Wikipedia määrittelee dorkan tiiviisti: American/Canadian slang for a quirky, silly and/or stupid, socially inept person, or one who is out of touch with contemporary trends. Often confused with nerd and geek, but does not imply the same intellectual proclivity. Tämä selvä! Dorkapridea jäädään ilmeisesti vielä odottamaan.

Etymologisesti lähellä geekin ja nerdin kaltaisia pejoratiivisia englannin kielen ilmauksia ovat myös queer ja weird, jotka molemmat kääntyvät suomeksi "kummaksi". Queer on vakiintunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tarkoittavaksi sateenvarjotermiksi kun taas weird assosioituu nykyisin muun muassa ilmaisuihin weird fiction ja new weird, joilla tarkoitetaan modernia spekulatiivista fiktiota; scifiä, fantasiaa, kauhua ja muuta genreilyä siis.


Kaikki maailman omituiset, liittykää yhteen!

Hyvää Pyyhepäivää!
Yhteistä kaikille tässä listatuille kummuuden, outouden ja hulluuden termeille on (niitä dorkia lukuunottamatta), että niitä käytetään nykyisin voimauttavasti positiivisessa merkityksessä yhteisön identiteettiä vahvistamassa, vaikka termien historia onkin loukkaava. Loppujen lopuksi lieneekin samantekevä, minkä termin alta kukin löytää oman omituisten otusten kerhonsa - kunhan löytää.

Kuvavaa on, että 25. pvä toukokuuta vietettävää kansainvälistä Geek Pride Dayta vietetään iloisesti myös Nerd Pride Dayn nimellä. Vuonna 2006 Espanjasta alkunsa saanut nörttijuhla on alkuperäisnimeltään Día del Orgullo Friki - siis Friikkien ylpeyden päivä! Suomeksi tapahtumaa voisikin viettää ihan yhtä hyvin nimellä Kaikkien hörhöjen ylpeyden päivä kuin Nörttipride. Oman preferenssinsä mukaan samana päivänä voi viettää myös Douglas Adamsin fanien Pyyhepäivää, pratchettiläistä Glorious 25 May:tä tai ensimmäisen Star Wars -leffan vuosipäivää. Kivointa olisi, että me kaiken karvaiset kummajaiset voisimme viettää tuota päivää yhdessä - valitsimmepa minkä nimen tahansa.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Hanging out on the beach with the Mythbusters


After Los Angeles we headed out to San Francisco and were expecting a rather dull ride, but as you can see from the title, it was nothing of the sort.

Btw, I'm writing this on route 299 towards Eureka, CA, and we just passed a speed zone sign full of dents and holes as if someone had shot it with a shotgun. We've also seen one pickup truck with similar marks a few days ago. @.@

A small ice cream parlour we found from Arroyo Grande, CA, where I ate avocado ice cream. I would never have believed it, but it was delicious! (http://www.docburnsteins.com/)


Scenic route 101 from Los Angeles to San Francisco

Since we had decided to take it slow and to stop at anything interesting, the trip from Los Angeles to San Francisco took us three days. We also chose to ride the coastal freeway 101 with its scenic routes. The road was narrow and climbed the sides of mountains next to the Pacific ocean. The ride reminded me of the old classic Disney animation where Goofy and Donald Duck (and maybe Mickey Mouse) rode a similar road with an RV attached to it. The road is spectacular, but demanding as you need to have full concentration at all times with high speeds and narrow curves, narrow lanes all through, and oncoming trucks. There aren't many places to refuel so be sure to fill your tank before embarking on the trip. Restaurants are sparse and overpriced, and the toilets... well, it's better we not mention them.

Along the mountain road there isn't much to see in terms of attractions but the roadtrip itself is worth it all.

We learned just before Monterey Bay, CA, that it's not a good idea to go to the beach and lose your car keys. Luckily it wasn't us but two Korean girls we found in distress by the side of the road. We'd stopped there for a quick snack and after we cleaned the back seat from our wide collection of all sorts of snacks, we picked them up and gave them a ride to Monterey where their friends were living. They asked us to drop them off at any hotel, which we did but felt worried afterwards if they'd found their friends. To our great relief we ran into them the next day at the Monterey Bay Aquarium and they told us another friend of theirs had driven their spare keys to them all the way from LA and everything was well with them now. What great news! :)

Taken somewhere along or very close to Highway 101 between Los Angeles and San Francisco. The sun is setting down and its last beams are lighting the valley below.

Highway 101. On the left and somewhere far below is the Pacific ocean. On the right, the American continent. In front: a cloud trying to climb up the mountain wall.

Ventura Beach and Mythbusters

Our very first event after leaving LA was an unplanned stop at Ventura Beach. We were both peckish and needed a break from driving so when we saw a sign for tacos we just had to make a stop. On our way to the parking hall I noticed something going on at the beach and dragged Joonas to the site. There was some huge fish covered with a white tarp and a television crew and a huge crowd. Having no idea what we were seeing I asked one nice mom what was going on. She could only say it was some show for Discovery airing a few weeks later for a Shark Week on the channel. Then I noticed some person carrying a Mythbusters sign and looked at the people in front of the white mass and recognized Kari with her red hair and green shirt, then Tory and finally Grant.

It turned out they had built a huge motorized shark and tested if it could crush a sailboat with its jaws. We missed if this was some real life shark living now or some ancient species which used to live in the past before humans. But huge it was, dubbed "Sharkzilla" for a reason! We stayed there on the beach for a couple of hours watching them film and at one point moved behind the set and worked as extras, yelling whenever we were told to. They took quite many takes on us and it was surprising how embarrassed Kari, Tory, and Grant seemed in front of a cheering crowd.

When they started to prepare the shark for the showdown we took off for delicious fish burritos at the nearby pier. We could follow the preparations from the pier and when we returned to the scene they were just starting to crush things. Removing the shark's inflatable head, they revealed the shark's jaws (no idea if it was real or a copy) and were placing various objects in its jaws and testing how much pressure they could hold. Unfortunately we had to leave the set just when they were about to put the sailboat between its jaws because the sun was setting fast and we still had two hours to drive to get to our motel.

If you want to try to spot us from TV we were right behind and between two kids sitting on their father's shoulders.
*****
What's all this commotion? Something white and big and it looks like there is a huge fish underneath, and people are gathering around, and there's a film group.

It's the Mythbusters! *screams* Now standing behind the shark - it looks better in TV.
The shark has been revealed! It's HUGE! Kari is excited and so are we! SHARK! This is also about when my camera broke. From now on all of my photos are focused by hand. I suspect some sand has gotten in the objective.

Wow that's a huge shark. And its jaws are motorized so it can open and close its mouth and wave its head.

When we left to eat we saw there were ads like this all over the pier. Sharkzilla! :D

Thank you, Beach House Tacos. Without your tempting sign we would have missed the Mythbusters. And the fish tortillas were yummy, too.

The scene from the pier.

After dinner we got back just when they started to shoot the good stuff - the breaking stuff apart part! They had removed the head from the shark revealing its jaws. Kari standing in the middle in green shirt. On her right side Grant and on her left some person we didn't recognize but he seemed to be some kind of a shark expert. Left from him and behind that black screen is Tory.

Spoiler: Yes, it can crush them like a piece of straw. Quelle surprise!

Elephant seals

The next day we rode along 101 by the coast looking for elephant seals. They are located near the Piedras Blancas Light Station. Even though no exact address is given, if you follow the coast and the road you are bound to find them. There are clear signs by the road.

The viewing point for the elephant seals is kept by the Friends of the Elephant Seals organization and there was a very kind volunteer present to answer any questions the public might have about these charming creatures. The view point is a part of the coastline with a sandy beach where the elephant seals come regularly to get rid of their winter coat, to mate and to give birth to cubs. At the time we were there, in early June, they were shedding the winter coats and just sunbathing and quarreling about the best spots to lie down.

The elephant seals are extremely charming fellows! They have a long, wide trunk which they seem to have no control over. The elephant seals seem to be more designed for water and their movement on the beach seemed slow and laborious but as soon as they got into an argument they shot like a bullet after each other. There was a warning sign stating the elephant seals could move much faster than it appeared and a stern warning NOT to cross the reeling separating the beach from the walkway, but there are always those who have to test it themselves and end up in the hospital. Unless I'd seen them quarrel I would have never thought they could do anything fast. Most of the times the animals just lied there on the beach, their trunks burried deep in the sand and looking back at us humans. Sometimes they'd move further up the beach holding their heads high before growing tired and letting their head down and plowing the sand with their trunks for a few extra pushes forward, then dropping there to snort sand out from their trunks. I mean, what style! If lived there I'd be sure to volunteer to work with these animals.

If you can't travel to see them live, the second best option is to use the live web cameras provided by the Friends of Elephant Seals, which can be found here: http://www.elephantseal.org/livecam.htm (they show recording during nighttime).
*****
Elephant seals lying on the beach. These four seals were closer to the viewing point, but if you look carefully you can see more lying closer to the water and further away.

What a life! They just lie on the beach, sunbathe and sometimes throw sand on themselves.

Look at that cutie on the right. I could recognize her from the web camera later. It kept looking back at us humans. What a charmer! Joonas, if it follows me home can I keep it? (Finding out later on how their smaller cousins smell like, that would be a "no". -Joonas)

Chipmunks or some type of squirrels lived near the elephant seals, knowing people would feed them despite the signs telling them not to do so. Also present were one very brave crow and a group of pelicans or "pelikaanijengi" as we called them.
Ok, I will. <3 (An image from the Friends of the Elephant Seal prochure.)

Monterey Bay Aquarium

Monterey Bay Aquarium is the largest aquarium on the west coast US and highly appraised. The building itself is a bit confusing since it's an old sardine cannery, but once you find yourself to the first site you'll be ok. The place is huge and the fish tanks are unbelievably colourful, rich in life and well thought out. In the latest tanks they have also given thought to the appearance of the exhibitions and those look just amazing. There is for example one round room where a group of small fishes (sardines?) swim around you in a never ending circle. And in another tank you see herrings (or something alike) swim across the window against a clear blue background. It's all very impressive allowing the visitor to really see the animals move without any disturbance.

The aquarium has, of course, a vast collection of fish in different tanks for viewing but they also have tanks where you can touch the animals. The tanks had low water and mostly just sea stars, slugs, and sea plants but also a few crabs and shellfish. I was so horrified about the animals in the tanks, especially the crab since it reminded me of a spider, which I'm afraid of. The shellfish were attached onto a rock really hard and if you tried to move one, you ended up moving the whole rock and the rest of the shellfish. There were a few huge shellfish, though, which were placed inside a separate container in the tank, because they all are hemophiliac, meaning they will bleed to death if cut, so just as a precausion they were kept separate from everyone else. They had huge shells and they had little protruding tentacle like things coming out of their sides, which they used to feel their surroundings. When you put your finger next to it, all the closeby tentacles started to reach for you as it was trying to figure out if it liked you or not. Given some seaweed leaves it pulled them immediately inside its shell and started eating them. The star fish were surprisingly hard even though they seem to comform to the shape of their surroundings completely. Their skin felt rock-hard with a little velvety "fur" here and there. There was one seaslug, a yellow and orange thing which felt totally different, though. It was soft yet tense at the same time. Like a roll of raw dough still in need of kneading. The animals didn't really seem to care about us humans petting them gently, but I did feel a bit sorry for the two crabs there. When I finally found the courage to touch one, it kneeled a bit to get away from my touch. And when I gave its friend a gentle push I noticed the crabs were incredibly light compared to their size. So fascinating.

The Aquarium also had penguins. During the feeding the penguins ate, pooped and the staff members told us about taking care of the penguins. The audience was given a chance to ask questions about the animals. There were also sea otters, who for some reason were not fit to be returned to the wild and thus were given residence at the aquarium. Some of the sea otters also participated in foster mom programs helping wild otter babies survive. There were five or four sea otters and they all had to be taught a few basic tricks like coming when called, allowing caretakers to touch them and staying out of the staff room. Since each sea otter had to eat a lot each day (was it a fifth of their own weight) the feedings were used to train them while telling the audience about these animals. The sea otters were so pretty with their fur looking silver-like in the sun. Cute animals and much larger than I expected.

The aquarium wasn't just a place to see animals. The aquarium does also lot of work to educate people and the nearby businesses about nature and its preservation. Many of the restaurants on the pier advertised if their menu was approved by the Monterey Bay Aquarium as being safe for nature. They also educated people to choose nature friendly food and make sure their cars, for example, are in shape as not to pollute sea, for example by leaking oil. Also the aquarium had wild animals (local birds and those sea otters, for example) to be released once they got healthy enough. When I learned how much work the aquarium does to educate people I felt the entry fee of $30 was worth it, as part of it was used for the good of nature.
****
WOW! Giant octopus!

Joonas making the first touch, gently poking a starfish.

That's a fish and it lives inside a bottle in one of the tanks. Amazing!

There were two major exhibitions there, one about jellies and another about seahorses. The most amazing part of the place was how the exhibition was presented. Just look at this. It really wasn't this dark, but it was really cool and easy to look at the jellies when they swam against a blue background. Isn't it amazing!

The jelly above told a joke so bad all the ther jellies just keeled over and died.

I almost wet myself when the arm suddenly appeared to one of the tanks. The fed the jellies by spraying food directly to them. I suppose these are not dangerous then.

More jellies.

It looks like this photo is upside down but it isn't. Even more jellies.

The only seahorse photo that looks good. They were so small I found it hard to focus on them by hand. But isn't it amazing? There were many more animals there, but because I couldn't use flash and had to focus manually none of the other photos came out good enough to publish. But we saw giant seaturtles, hammerhead sharks, tuna fishes, stingrays and many other amazing animals and plants.

This picture is taken from the Monterey pier. Notice there are seals lying on top of the buoys. Also in the photo a man who just "sailed" there standing on a surfing board and apparently rowed his way.

Bigfoot Discovery Museum

In the middle of nowhere, inland from Santa Cruz, in a (very) small town called Felton there is a small Bigfoot Discovery Museum. In case you don't know, Bigfoot or Sasquatch is a human-like creature said to live on the west coast redwood forests of USA and Canada. There is no solid evidence of their existence except for a few videos, photographs and footprints, and stories from people who say have run into the bigfoot.

To be honest, I originally thought of this museum as a bit of a joke - something weird enough to visit but not to be taken seriously. Bigfoots are like UFOs/ETs. Some say they have met them but the evidence is scarce and disputed and I suppose the majority of people think those people are at least a bit crazy. I'm in that majority.

Well, the thing is, after visiting the museum I'm not so sure about it anymore. Ok, there were two videos, which have not been proven to be fakes, and maybe they are, maybe they aren't. I don't know since I haven't studied the subject. There were also plaster casts of bigfoot footprints and all sorts of studies about the bigfoots and theories of what they could be (apes? Neanderthals? Something else?) and a small collection of pop culture references to the bigfoot. None of those things matter to me. What really made me think was the fact that the museum keeper seemed like a normal, sane, quite intelligent man.

There was a woman with her son inside when we came in and we heard the museum keeper tell them about how he had met the big foot in his youth. I didn't hear this very well, but I think it was when he was still a young boy, camping with his family. When they were cooking food he suddenly noticed a hairy man looking at him in the woods. When he told his parents they got scared it was some hobo, but the museum keeper was sure the hairy man was no human, but a bigfoot, on account of its size and naked, hairy appearance. First he kept the whole thing a secret and told about it to no-one, since he was afraid of people's reaction. Then when he finally did tell about the meeting openly and opened his museum he got calls from all over the region from people who claimed they'd seen the bigfoot. Even he was surprised at how "reliable" the people were who claimed to have seen the bigfoot. Some were park rangers and other people who worked in the forest. He had a local map on the wall where he pinned all the sightings and then went there to investigate for possible signs like pieces of hair or footprints. The map had many pins on it and on the other wall there was another map with bigfoot sightings from a larger area. It seems the large redwood forests are the most common places for bigfoot sightings. (We promise to keep our eyes open when we drive there.)

The museum keeper also told us about one person who had befriended a bigfoot. One night he had heard weird noises from under his home and in the morning he found some items which he thought were left there by a bigfoot. When he discussed it with his friends they came up with an idea he should leave in turn something for the bigfoot and so the exchange of gifts began. The museum keeper told us the native Americans have also stories of exchanging objects with big hairy men.

It really doesn't matter what the stories are, or if the evidence is worthwhile. Having driven in the redwood forests, seeing how huge and vast areas they are - and that's just what I've seen from our car window - I suppose there could live a few bigfoot in secret. It's just like with the UFOs. Do you remember that Griffith Observatory wall photo of the space and its millions of suns and galaxies? I would be an idiot to say there was no extraterrestial life there somewhere (it's a whole another question if I believe they are exactly like the UFO witnesses tell they are) and just like that, it's really not my place to tell a man who claims he has seen a bigfoot that he's lying. I really have no proof to say the opposite and the forests are so vast.

In any case, I hope him all the best of luck in his cause of finding more about the bigfoot. As for the nerds and geeks out there, would I recommend this place for them? If you want to know about the bigfoot or want to tell him about your meeting with them, go ahead. As for others, the place was really small and for a museum it had a very limited collection for casual visitors. The place is more of a bigfoot research center than a museum. So hence only...
***, but I hope you visit the place anyway and leave him a donation.

Outside of the Bigfoot Discovery Museum.

Bigfoot spotted!

Mia looking at alleged bigfoot footprints.

Here's the map of the larger area with reported bigfoot sightings. (click to see larger image) The highway 101 we've been following runs right next to coastline and through the redwood forests where the bigfoot live.

That's all for today. On Sunday I'll tell you about San Francisco.

Hyvää juhannusta!
-Mia & Joonas

***
Previous parts of the diary: 17.6.2012: Los Angeles
About the trip in Finnish can be found here.

***
edit: not the Atlantic but the Pacific ocean. *fail*