Ann-Catrin Sundelin
Fluff, skräp, porr för kvinnor, tantsnusk, chick lit, vaginal fantasi... kärt barn har många skällsord. Jag gillar berättelser med lyckliga slut. Berättelser där romansen mellan huvudpersonerna är en del av det som driver storyn, kanske t.o.m. är poängen med hela boken. Jag säger med stolthet att jag gillar läsa kärleksromaner, även om jag får känna förakt för detta.
Jag skulle påstå att största delen av alla de som någonsin läst en bok fiktion har läst en bok med en romantisk tråd. Alla har kanske inte uppfattat boken som en romantisk berättelse, men där är den, den lilla tråden i boken som innefattar sex och kärlek. Hur skulle världen månne se ut utan Romeo och Julia, eller Stolthet och fördom, två klassiker med romansen i mitten. Vad vore en deckare vara utan en jungfru i nöd, och en hjälte att rädda henne? Men för att klassas som kärleksroman, ska den romantiska och erotiska kärleken mellan huvudpersonerna vara det centrala i handlingen, och parets lyckliga slut vara intrigens klimax.
Lite historia. Det finns exempel på romantiska böcker som sålts främst till kvinnor sedan renässansen, och kärleksromanen som genre uppkom i västvärlden på 1500- och 1600-talen. Redan på 1600-talet ansågs kvinnor omoraliska och löjliga för att de läste böcker där romansen mellan huvudkaraktärerna var drivkraften i berättelsen. På 1800-talet utvecklades genren lite mera, med systrarna Brontë och Jane Austen. Men den moderna romantiska romanen anses ha fötts 1972 med Kathleen E. Woodiwiss och boken The Flame and the Flower. Efter detta har romanerna följt ett mönster (Flicka möter pojke, saker händer, pojken får tillbaka flickan, lyckligt slut) men genren har även utvecklats. Numera ser du sällan böcker där hjältinnan blir påtvingad förförelse, eller blir våldtagen av hjälten. Detta var kännetecknet för många romantiska böcker på 70- och 80-talen, den äldre skolan, där sex var förbjudet, men bestraffande kyssar, beskrivande prosa och våldtäkt var vanliga. Numera är inte hjältarna lika brutala, även om de ofta lyckas vara lika alpha, och hjältinnorna har lärt sig säga ifrån.
Kärleksromaner finns för många olika smaker. Det finns inkonsekventiellt fluff, men även komplexa nyanserade berättelser. Värst är det att det finns böcker man håller i handen och funderar "Hur i helsike betala jag för den här skiten?". Det finns böcker med färgsprakande urusel prosa, men även böcker med sådant underbart språk att man bara överraskas att någon kan skriva så vackert. Det finns hjältinnor man vill vara/bli, och hjältinnor du undrar varför de fortfarande är vid liv, för de är så dumma man undrar hur de överlever. Det finns känsliga hjältar, men även hjältar så brutala man skulle kalla på polisen om man någonsin skulle träffa dem i riktiga livet.
Så, vad ska man läsa om man vill bekanta sig med genren? Genren romantisk litteratur är enorm. Det finns kiosklitteratur som Harlequins, men även seriösa litterära verk. Det finns historiska romaner och nutida verk. Hjältinnan i boken kan falla för en hjälte, eller varför inte en annan hjältinna, eller två. Sen har vi inte bestämt vad berättelsen ska innefatta ännu, vill ha ett äventyr, lite spänning eller varför inte en berättelse med vampyrer, varulvar och spöken? Mycket sex eller ingen alls, alltså erotik eller kristen romans?
Jag har tyvärr inte rekommendationer från alla subgenren, eftersom jag helt enkelt inte har hunnit eller velat läsa något från alla kategorier, men jag ska göra mitt bästa att rekommendera något ni kan börja med. Genren är tyvärr mycket engelsk, det mesta jag läst är på engelska eller åtminstone skrivet av en engelskspråkig författare. Det tar länge att översätta, så största delen jag läst och kan rekommendera kommer på engelska
Nora Roberts |
Går vi till historiska kärleksromaner så rekommenderar jag författarna Elizabeth Chadwick som gillar att skriva om medeltida England och Loretta Chase var böcker utspelar sig i ett 1800-tals England. Och går vi ännu längre bak i tiden, varför inte läsa Hästarnas dal av Jean Auel.
För de som är intresserade i vampyrer och varulvar och andra övernaturliga väsen kan jag rekommendera Patricia Briggs böcker om Mercy Thompson, samt författaren Ilona Andrews serie om Kate Daniels.
Gillar du fantasy? Då kan du rikta ögonen mot Tamora Pierce. Tamora Pierce skriver ungdomslitteratur, så om sex i skriven format inte intresserar, så kan detta vara en bra startpunkt. Här är den mest romantiska serien kanske De odödliga. Det lär även finnas författare som skrivit science fiction romantik, men där har jag tyvärr inga rekommendationer.
Vill du läsa nåt mera vågat? Läs erotika. Ellora's Cave publicerar mera djärv litteratur med mycket sex, och paret är lyckligt nu, men lovar inget för framtiden. Inga lyckliga i alla sina dagar här inte. Eller varför inte testa läsa lite HBLT romaner. Två killar eller två tjejer istället för det vanliga heterosexuella paret, hot hot hot...
Vad rekommenderar du?
Ja sama suomeksi
Hömppä, tanttapornoa, chick lit, vaginal fantasy, fluff... rakkaalla lapsella on monta kutsumaniemä. Minä pidän tarinoista joilla on onnellinen loppu. Tarinoista, jossa päähenkilöiden välillä oleva kemia on tarinan keskipisteessä. Minä myönnän ylpeästi, että luen romanttista hömppää, ja pidän siitä. Kuulemma moni lukee, mutta harvempi myöntää lukeneensa.
Sanoisin, että suurin osa ihmisistä, jotka joskus ovat lukeneet fiktiota ovat samalla lukeneet romanttisen tarinan. Se ei ehkä ollut kirjan pointti, eikä keskipiste, mutta sieltä se rakkaus ja seksi silti löytyy. Miltähän maailma näyttäisi ilman Romeota ja Juliaa, tai ilman Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjaa. Ja minkälainen dekkari olisi, jos etsivällä ei olisi kaunista naista, jota pelastaa? Mutta jotta kirja hyllytettäisiin rakkausromaanejen joukkoon, on päähenkilöiden rakkaussuhde oltava tarinan keskipiste, ja parin onnellinen loppu on tarinan päätepiste.
Hieman historiaa. Romanttisisa kirjoja on kuulemma kirjoitettu ja myyty jo renessanssin aikohin, ja rakkausromaaneja löytyy länsimaiden historiasta 1500- ja 1600-luvuilta. Jo 1600-luvulla naisia haukuttiin moraalittomiksi ja typeriksi, koska he pitivät kirjoista, joissa romanssi päähenkilöiden välillä oli tarinan voima. 1800-luvulla genre kehittyi Brontë-sisarusten ja Jane Austenin myötä. Mutta moderni rakkausromaani katsotaan syntyneen vuonna 1972 Kathleen E. Woodiwissin myötä, ja ensimmäinen olisi hänen kirjansa Liekki ja kukka. Tämän jälkeen romaanit ovat seuranneet vakiintunutta mallia (Tyttö tapaa pojan, asioita tapahtuu, poika saa takaisin tytön, onnellinen loppu), mutta genre on samalla myös kehittynyt. Nykyään vain harvoin nähdään kirja, jossa sankaritar joutuu pakotetun viettelyn tai raiskauksen uhriksi. Tämä oli tyypillistä 70- ja 80-luvun rakkausromaaneissa, joissa seksi oli kiellettyä, mutta rankaisevat suudelmat, kuvaileva proosa ja raiskaukset olivat yleisiä. Nykyään sankarit eivät ole yhtä julmia, vaikka he ovat hyvinkin alfa-miehiä, ja sankarittaret ovat oppineet sanomaan vastaan.
Rakkausromaaneja on moneen eri makuun. Läytyy merkityksetöntä hömppää, mutta myös kompleksisia ja vivahteikkaita tarinoita. Pahinta on, että on kirjoja, joita pidät kädessäsi ja ajattelet: "Miten hitossa minä maksoin jotain tästä roskasta?" On kirjoja, jossa on surkeaa proosaa, ja kirjoja joiden kieli on niin kaunista, että sitä voi vain ihailla. On sankarittaria, joita ihailet ja on sankarittaria, joista ihmettelet, kuinka ihmeessä he vielä ovat elossa, niin tyhmiä, kun he ovat. On herkkiä sankareita, mutta myös sankareita, jotka ovat niin brutaaleja, että kutsuisit poliisit, jos ikinä näkisit heidät todellisessa elämässä.
Joten, mitä kannatta lukea, jos haluaa tutustua genreen? Rakkausromaaneja on valtava määrä, jokaiseen makuun. On massakirjallisuutta, esimerkkinä Harlekiinit, mutta on myös vakavaa kaunokirjallisuutta. On olemassa historiallisa romaaneja, mutta myös nykyajassa pysyvää tarinaa. Kirjan sankaritar voi rakastua sankariin, tai kahteen, tai vaikka toiseen sankarittareen. Haluatko seikkailua, jännitystä vai tarinan täynnä vampyyrejä, ihmissusia ja haamuja? Paljon seksiä tai ei lainakaan, siis erottinen tarina vai kristillinen romanssi? Ylempänä ruotsinkielisessä osiossa linkkasin suosikkikirjailijoitteni sivuille, mutta kysy niin ehkä minulla on jotain muutakin suositeltavaa. Mitäs itse suosittelisit?
Sanoisin, että suurin osa ihmisistä, jotka joskus ovat lukeneet fiktiota ovat samalla lukeneet romanttisen tarinan. Se ei ehkä ollut kirjan pointti, eikä keskipiste, mutta sieltä se rakkaus ja seksi silti löytyy. Miltähän maailma näyttäisi ilman Romeota ja Juliaa, tai ilman Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjaa. Ja minkälainen dekkari olisi, jos etsivällä ei olisi kaunista naista, jota pelastaa? Mutta jotta kirja hyllytettäisiin rakkausromaanejen joukkoon, on päähenkilöiden rakkaussuhde oltava tarinan keskipiste, ja parin onnellinen loppu on tarinan päätepiste.
Hieman historiaa. Romanttisisa kirjoja on kuulemma kirjoitettu ja myyty jo renessanssin aikohin, ja rakkausromaaneja löytyy länsimaiden historiasta 1500- ja 1600-luvuilta. Jo 1600-luvulla naisia haukuttiin moraalittomiksi ja typeriksi, koska he pitivät kirjoista, joissa romanssi päähenkilöiden välillä oli tarinan voima. 1800-luvulla genre kehittyi Brontë-sisarusten ja Jane Austenin myötä. Mutta moderni rakkausromaani katsotaan syntyneen vuonna 1972 Kathleen E. Woodiwissin myötä, ja ensimmäinen olisi hänen kirjansa Liekki ja kukka. Tämän jälkeen romaanit ovat seuranneet vakiintunutta mallia (Tyttö tapaa pojan, asioita tapahtuu, poika saa takaisin tytön, onnellinen loppu), mutta genre on samalla myös kehittynyt. Nykyään vain harvoin nähdään kirja, jossa sankaritar joutuu pakotetun viettelyn tai raiskauksen uhriksi. Tämä oli tyypillistä 70- ja 80-luvun rakkausromaaneissa, joissa seksi oli kiellettyä, mutta rankaisevat suudelmat, kuvaileva proosa ja raiskaukset olivat yleisiä. Nykyään sankarit eivät ole yhtä julmia, vaikka he ovat hyvinkin alfa-miehiä, ja sankarittaret ovat oppineet sanomaan vastaan.
Rakkausromaaneja on moneen eri makuun. Läytyy merkityksetöntä hömppää, mutta myös kompleksisia ja vivahteikkaita tarinoita. Pahinta on, että on kirjoja, joita pidät kädessäsi ja ajattelet: "Miten hitossa minä maksoin jotain tästä roskasta?" On kirjoja, jossa on surkeaa proosaa, ja kirjoja joiden kieli on niin kaunista, että sitä voi vain ihailla. On sankarittaria, joita ihailet ja on sankarittaria, joista ihmettelet, kuinka ihmeessä he vielä ovat elossa, niin tyhmiä, kun he ovat. On herkkiä sankareita, mutta myös sankareita, jotka ovat niin brutaaleja, että kutsuisit poliisit, jos ikinä näkisit heidät todellisessa elämässä.
Joten, mitä kannatta lukea, jos haluaa tutustua genreen? Rakkausromaaneja on valtava määrä, jokaiseen makuun. On massakirjallisuutta, esimerkkinä Harlekiinit, mutta on myös vakavaa kaunokirjallisuutta. On olemassa historiallisa romaaneja, mutta myös nykyajassa pysyvää tarinaa. Kirjan sankaritar voi rakastua sankariin, tai kahteen, tai vaikka toiseen sankarittareen. Haluatko seikkailua, jännitystä vai tarinan täynnä vampyyrejä, ihmissusia ja haamuja? Paljon seksiä tai ei lainakaan, siis erottinen tarina vai kristillinen romanssi? Ylempänä ruotsinkielisessä osiossa linkkasin suosikkikirjailijoitteni sivuille, mutta kysy niin ehkä minulla on jotain muutakin suositeltavaa. Mitäs itse suosittelisit?
Tack för ett intressant inlägg!
VastaaPoistaJag såg en intressant dokumentär på FST5 förra hösten (?) om Harlequin -böcker, jag tror den hette "Guilty Pleasures" eller något sådant. En väldigt intressant liten film om de olika aspekterna i hela branchen. Fick mig att bli sådär försiktigt intresserad av det hela...
Har inte tillsvidare bekantat mig med den här typen av litteratur, för att jag är ytterst långsam och lat på att läsa, men kan nog förstå varför man vill läsa dem. Av samma orsak ser man ju på Sex and the City. ;)
-Maija
Myönnän olevani vähän koukussa romanttiseen hömppään minäkin. Itse tykkään muun muassa kotimaisesta retro-hömpästä, siis muun muassa Anni Polvan ja Hilja Valtosen vanhoista romanttisista tarinoista. Polvista kirjoitin joskus omaan blogiinikin (http://happamiasanoikettu.blogspot.com/2010/01/anni-polvan-akapussit.html).
VastaaPoistaLuen kyllä jonkun verran perusharlekiinejakin, tai oikeastaan enemmän niitäkin sieltä retro-osastolta. Vanhoja harlekiinejahan saa esimerkiksi divarista hyvin halvalla - tyyliin 20 sentillä kirjanen halvimmillaan. Minusta ne sopivat varsinkin kevyeksi matkalukemiseksi.
Romanttisen hömpän nälkääni vastaavat toki myös Austenit ja Tuulen viemää (täysin hömppine jatko-osineen), sekä sellaiset modernit hömppäkirjailijat kuin Kate Jacobs tai Cecelia Ahern (eteenkin jälkimmäisen tuotannosta löytyy viihdyttävää lukemista uuskumman ystävillekin, mm. "A Place Called Here" oli minusta ihan hauskalla kummailu-premissillä varustettu.
Itse nautin hömpässä eniten siitä, että se on kevyesti luettavaa, hauskaa ja helppoa. Pelkkää hömppää en haluaisi lukea - sehän olisi kuin söisi vain karkkia - mutta sopiva annos hömppää silloin tällöin piristää kivasti.
Vad trevligt att få läsa texter på svenska också!
VastaaPoistaOlen Anittan kanssa samoilla linjoilla hömpän suhteen, eli silloin tällöin se on kivaa mutta ei koko ajan. Omat viime aikojen hömppäsuosikkini ovat olleet Charlaine Harrisin The Southern Vampire Mysteries -kirjat, eli ne mihin True Blood -sarja perustuu. Ne ovat todella huttua tavaraa, mutta omalla tavallaan hauskoja ja viihdyttäviä. Ainakin ne seksikohtaukset ovat lukemisen arvoista tavaraa, lähinnä siksi että ne ovat niin huvittavia. Olen myös lukenut kaikki Candace Bushnellin (mm. Sex and the City) kirjat, näitä viimeisimpiä Carrie-kirjoja lukuun ottamatta. Bushnellin häpeämättömän yläluokkaiseen New York -maailmaan on hauska kadota, mutta yhtä kiva on tulla sieltä takaisin.
Mitä tuohon Cecilia Aherniin tulee, niin välillä minusta tuntuu että olen maailman ainoa nainen jonka mielestä P.S. Rakastan sinua oli järjettömän tyhmä kirja.
Anzi, en mäkään oikein tykänny Ps. I Love Yousta. Mutta se Place Called Here on huomattavasti parempi.
VastaaPoistaJa Charlaine Harris on kanssa loistavaa hömppää! Tosin tykkään sarjasta ehkä vielä enemmän kuin kirjoista, mutta kiva niitä kirjojakin on lukea. Sarjis on myös hyvä! Siinä on myös juonenkäänteitä ja eteenkin näkökulmia, joita ei ole kirjoissa eikä tv-sarjassa.
VastaaPoistaItse lueskelen Harlekiinien Historiallisia tarinoita ja niissä kiehtoo juuri historialliset paikat ja tavat. Rakkaus ja romantiikka, joka kietoutuu ajan siveellisyyteen ja etiketin tiukkuuteen.
VastaaPoistaJoskus kirpputoreilta tai antikvariaateista löytyy jokin historiallinen ja romanttinen kirja joka vain on pakko lukea. Ja jos kässin osuu Kaari Utrion romaani, se on aivan PAKKO lukea.
Harlekiinejä tulee haettua antikvariaateista aina joskus. Silloin mukaan tulee lääkäriromaanit. Jos ostan kaupasta, niin mukaan tulee Harlekiinien Historialliset kirjat.
VastaaPoistaNäiden lisäksi luen paljon e-kirja hömppää, varsinkin paranormaaleja, urbaania fantasiaa ja MM-romansseja (MM= mies + mies).
Viime aikoina fantasia on kiehtonut, ehkä koska löysin goodreadsin sivuilta Vaginal Fantasy ryhmän jonka Felicia Day on perustanut. (http://vaginalfantasy.com/)