Rakkautta&Anarkiaa, osa 1

Riikka Karhu

20.-30.9.2012 Helsingissä järjestetään Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestivaalit. Käsittelen tässä artikkelissa lyhyesti, mistä festivaaleissa on oikein kyse, sekä omasta historiastani festivaalien parissa. 5.10. on tiedossa katsaus festivaalin elokuvallisiin kohokohtiin.

20.9. potkaistiin käyntiin järjestyksessään jo 25. Rakkautta&Anarkiaa-elokuvafestivaalit virallisemmin Helsinki International Film Festival. Kyseessä on Suomen suurin elokuvafestivaali, jonne tulee tarjontaa eri puolilta maailmaa. Festivaalit perustettiin vuonna 1988 ja pääpaino tuolloin oli aasialaisessa elokuvassa. Nykyisin festivaalit tarjoavat katsojille elokuvataiteen teoksia esimerkiksi Kroatiassta ja Thaimaasta, eli alueilta, joita ei muuten levitetä Suomen teattereihin. Elokuvia esitetään 14 salissa; vuonna 2011 festivaalivieraita oli yli 54 000.

Itse olen ollut menossa mukana jo neljä vuotta. Helsingissä asuessani (talvella tulee seitsemän vuotta täyteen) olen aina halunnut käydä kyseisillä festivaaleilla, mutta jotenkin se aina aikaisemmin jäi. Sitten talvella 2009 sain sähköpostiini ilmoituksen, jossa etsittiin DocPoint-dokumenttielokuvafestivaaleille vapaaehtoisia. Pääsin mukaan ja näin keksin itselleni uuden harrastuksen. Saman vuoden loppukesästä aloitin vapaaehtoistyöt ensimmäistä kertaa myös R&A-ympyröissä.

Vapaaehtoistöihin kuuluu erilaisia tehtäviä. Olen tehnyt julisteiden jakelua, lehtien jakelua, istunut festivaali-infossa jakamassa festivaalipasseja vieraille sekä tehnyt kohdemarkkinointia. Olen jopa esiintynyt zombina vuoden 2010 festivaalitrailerissa:

Tänä vuonna minun oli tarkoitus tehdä sekä kohdemarkkinointia että istua festivaali-infossa. Niin valitettavaa kuin se onkin, minulla on myös koulua ja töitä festivaalien aikaan. Jotain piti pudottaa pois, tällä kertaa se oli festivaali-infossa työskentely. Kieltämättä outo olo, kun ei tule istuttua Lasipalatsilla tänä vuonna ollenkaan.

Minä vuoden 2011 R&A-festivaali-infossa, kuva Lea Hult

Miksi kannattaa mennä elokuvafestivaaleille vapaaehtoiseksi? Yksinkertaisesti sen takia, että se on mukavaa. Ihmiset ovat kaltaisiani elokuvafaneja, joten heidän kanssa on helppo keksiä keskusteltavaa. On mukava kuulla, mitä joku toinen on käynyt katsomassa, ehkä se voisi kiinnostaa itseäni. Aikaa festivaalityöskentely ei ole minulta koskaan vienyt liikaa. Hyvin ehtii käydä elokuvissa, oma ennätykseni elokuvien katselussa taitaa olla vähän yli 20 elokuvaa. Olen kuullu, että jotkut ovat ehtineet käydä katsomassa sen 30-40 elokuvaa.

Festivaaleille pääsee helposti vapaaehtoiseksi, sillä suurissa tapahtumissa kaikki apu on aina tarpeen. Aikaisempien vuosien vapaaehtoiset kontaktoidaan touko-kesäkuussa. Uusien vapaaehtoisten rekrytointi alkaa hieman myöhemmässä vaiheessa kesää. Itseä kiinnostavat tehtävät voi valita jo hakuvaiheessa. Halutessaan vapaaehtoisen ei tarvitse tehdä yhtään vuoroa festivaalien aikana, jolloin jää enemmän aikaa elokuville. Tällöin kyllä jää helposti myös paitsi siitä suurimmasta festivaalihumusta, joka käy etenkin festivaalin alkuvaiheilla kuumana.

Festivaalit ovat tämän vuoden osalta jo voiton puolella. Vielä on muutama päivä aikaa elokuvalle. Nostan pari kiinnostavaa tapausta esille, jos tarjontaan ei ole aikaa tutustua:

Perjantai 28.9. klo 18:30 Kino Engel 1: 18 Meals-leffaillallinen. Liput ovat hieman normaalia kalliimmat (49 euroa), mutta hinta sisältää elokuvan sekä illallisen leffan jälkeen. Erilaisesta elokuvakokemusesta on siis kyse.

Lauantai 29.9. klo 14:00 Orion: Clip. Serbialainen elokuva Jasnasta, joka rakastaa itseään, itsensä kuvaamista ja poikaa nimeltä Djole. Elokuva aiheutti ilmestyessää kohua Serbiassa, sitä väitettiin sovinistiseksi teinipornoksi.

Sunnuntai 30.9. klo 16:00 Kino Engel 1: Bully. Dokumenttielokuva Yhdysvaltojen koulukiusatuista.

Lisätietoa ja elokuvien näytösajat: http://hiff.fi/ 

Vuoden 2011 Rakkautta&Anarkiaa-festivaaliblogi: http://rakkauttaanarkiaa.blogspot.fi/

Rakkautta&Anarkiaa Facebookissa: http://www.facebook.com/helsinkifilmfestival

Raiskaus on ruma sana

 Jenni Leivo

You can find an English translation of this text at the bottom of the page.

HUOM! Ihan ensimmäisenä varoitan herkkiä lukijoita. Tämä teksti tulee olemaan rankkaa ja sisältämään materiaalia jota todennäköisesti herkimmät eivät halua lukea. Eli: Trigger-varoitus! 

Teitä on varoitettu.

Tämä juttu tulee pureutumaan siihen kuinka pojat (en puhu miehistä, sillä miehet ovat niitä, jotka osaavat käyttäytyä) käyttäytyvät peleissä ja miltä se tuntuu. Ensiksi hieman taustaa siitä, miten tämä juttu tuli olemaan.

Minut on raiskattu kahdesti tuntemattomien toimesta. Kummallakin kertaa hyökkäys tapahtui yllättäen ja jätti pysyvät arvet minuun. Sellaiset, jotka eivät näy. Olen aina rakastanut pelejä ja tietokoneella pelattavia MMOita. Tämä pitää yhä paikkansa, paitsi etten ole vuosiin pelannut yhtään MMOta.

Miksi? Koska, pelissä muut pelaajat hyökkäävät avoimesti naiseksi tunnustautuvan kimppuun. ”Mene takaisin keittiöön” on hyvin yleinen. ”Näytä tissit” on toinen. Ja hyvä Luoja jos olet parempi kuin pojat. ”Etsin sinut käsiini, raiskaan ja tapan!”. Sekä näiden kaikki eri variaatiot. Lopetin mikin käytön hyvin nopeasti. Jossain vaiheessa laitoin äänetkin pois. Silti tämä kaikki tunki esille, tekstiä kun ei voi blokata vaikka kuinka haluaisi.

Minä ensimmäisen raiskauksen aikoihin.

Lopetin näiden pelien pelaamisen. En ollut tarpeeksi vahva kohtaamaan tätä. En kestänyt kuunnella tai katsoa kuinka nämä pojat hyökkäävät kimppuuni verbaalisesti. Muutaman suomalaisen (kuuluin tuolloin erääseen suomalaiseen kiltaan eräässä pelissä) uhattua etsiä minut käsiini, kun mokasin jossain, en kyennyt enää. Pelkäsin, pelko oli lamaannuttava. Tässä kohtaa joku pikku poika siellä huutelee, että se on vain puhetta. Ei. Se on häiriköintiä. Uhkailua. Ja valitettavinta siinä on se, ettei siihen voida puuttua. Tai ne jotka siihen voisivat puuttua, eivät tee niin. Tässä kohtaa huutelisin mielelläni ylläpitäjien vastuuta, mutta minusta vastuu toimista on jokaisella itsellään.

Suurin ongelma tässä on se, ettet koskaan tiedä mistä päin toinen on. Et jos hän ei kerro, trauman kokeneelle jo pelkkä uhkaava ääni voi olla se mikä ajaa reunan yli. Puhumattakaan uhkailuista joissa sanotaan ”Tiedän missä asut” jne. En sano, että kaikkea pitää varoa koska toinen on voinut kokea jotain. Sanon, että käyttäkää järkeä. Uhkailu on eri asia kuin sanoa jotain tyhmää. Ja anteeksipyytämisen taito on unohtunut monilta.

Et voi sanoa, että siitä pitäisi ”päästä yli” ja ”unohtaa jo”. Raiskaajalle raiskaus on hetken huuma ja menee sitten omia teitään. Uhri jää pohtimaan mahdollisia sairauksia, joita on saattanut saada, mahdollisesti raskauden mahdollisuutta. En sano, ettei raiskauksesta voisi päästä yli, mutta se ei ole helppoa. Tie on pitkä ja kivikkoinen.

Sitten tulee pelejä (viimeisimpänä tässä jonossa uusin Lara Croft) joissa raiskattu nainen nousee entistä vahvempana. Sitten mahdollisesti kostettuaan jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei. Lara Croftissa ei videoiden perusteella ole kuin raiskauksen uhka, mutta joskus se on tarpeeksi. Raiskaus on rikos joka vie perusturvan tunteen. Kyllä, se voi vahvistaa, mutta se myös rikkoo. Siitä pääsee yli, mutta sitä ei unohda koskaan. Vaikka tämä tietty realismin puute on välillä häiritsevää, se ei ole suurin ongelma pelialalla. Suurin ongelma on muiden pelaajien käyttäytyminen.

Liian monille raiskaus on pelkkä sana. ”We raped them”. Ei. Se ei tarkoita voittoa tai sitä että olitte ylivoimaisia saati sitä, että toiset olivat heikompia kuin te. Se tarkoittaa sitä, että te olette kieroutuneita perverssejä, jotka nauttivat muiden kärsimyksestä. Miettikää sitä.

Ainoa vastaus jonka tätä kyseenalaistaessa saanut on, että he eivät tarkoita ”oikeaa” raiskausta. Se on kuulemma vain sana. Ei, ei se ole. Se on sana jonka takana on todella valtava paine ja historia. Ja minulle se on ollut todellisuutta. Lisäksi sen käyttäminen jatkuvasti tuollaiseen tekee siitä liian laimean. Se menettää sen merkityksen, joka sille kuuluu. Ajan myötä tämä saattaa johtaa siihen, että kun joku sanoo tulleensa raiskatuksi, ensimmäinen kysymys on ”Missä pelissä?”

Project Unbreakable (http://projectunbreakable.tumblr.com/), Projekti Rikkoutumaton, on sivusto johon on kuvattu raiskattuja naisia ja miehiä kylttien kanssa, joissa lukee, mitä heidän raiskaajansa ovat heille sanoneet. Tuolta näkee, miten yksinkertainen ja muualla hyvin kaunis lause voi muuttua painajaisten aiheeksi.

Tänä päivänäkään minä en pelaa MMOita. En ole tarpeeksi vahva, mutta taistelen sen puolesta, että tulevien naissukupolvien ei tarvitse kestää tuota verbaalista hyväksikäyttöä.

Jos olet kokenut jotain väkivaltaista ja kaipaat apua, on olemassa sivu jossa kannattaa käydä (http://www.tukinainen.fi/), he osaavat auttaa.

Ja pojat. Jos ette kestä sitä että tyttö on parempi kuin te, kasvattakaa munat.

*****

 Jenni Leivo

translated into English by Sonja Virta

Rape is a dirty word

NB! I would like to warn sensitive readers. This is a tough text and includes material that sensitive people probably won’t wish to read. So: Trigger warning! 

You have been warned.

This article focuses on how boys (I am not talking about men, because men know how to behave) behave in online games and how it feels. First off some background info on how this article came to be.

I have been raped twice by people I didn’t know. Both times the attack happened all of a sudden and left me permanent scars. Scars that are not visible. I have always loved online games and MMOs (massively multiplayer online game). This statement still stands except that I have not played any MMOs in years. Why? Because in the games the other players attack you if you openly reveal yourself to be a woman. ”Go back to the kitchen” is a very common comment. ”Show me your boobs” is another. And God forbid if you are better than the boys. ”I will find you, rape you and kill you!” And all the different variations of these comments. I quickly stopped using the microphone. At some point I also turned off the sound. But all of this would still come through: you can’t block text, no matter how much you’d want to.

Me around the time of the first rape.

I stopped playing these games. I wasn’t strong enough to face all this. I couldn’t bear to listen to or watch these boys verbally attack me. After some Finns (I belonged to a Finnish guild in a game) threatened to find me when I blundered something, I couldn’t do it anymore. I was afraid, the fear was paralyzing. At this point some little boy will start whining how it’s all just words. No. It is harassment and threats. And the most unfortunate thing is that you can’t do anything to make it stop. Those who could, won’t. At this point I would otherwise like to call for the admins to take responsibility, but I think that each person has the responsibility for their own actions.

The biggest problem is that you never know where the other person is from. You won’t if he doesn’t tell you. If you have experienced a trauma, even a threatening sound/voice may be enough to push you over the edge. Not to mention threats like “I know where you live” etc. I am not telling you to be really careful with everything you say just because the other person might have experienced something negative in their lives. I am telling you to use your heads. Handing out threats is not the same thing as just saying something stupid. And many people have forgotten how to say sorry.

You can’t tell me to ”get over it” and ”forget it already”. For the rapist the rape is only a short moment: he can just walk away. The victim will be left to worry about the STIs she (or he)  may have caught as well as the possibility of a pregnancy. I am not saying that you couldn’t get over rape, but it is not easy. It is a long and a tough journey.

Then you have games (the latest one in the line being the new Lara Croft) in which a raped woman rises up stronger than before. After possibly having her revenge she continues her life as if nothing had happened. No. According to the videos there’s nothing but a threat of rape in the Lara Croft game but sometimes even that is too much. Rape is a crime that takes away your feeling of security. Yes, it can make you stronger but it also breaks you down. You do get over it, but you never forget it. Although a certain lack of realism is sometimes annoying, it is not the biggest issue in the field of gaming. The greatest problem is how the other players behave.

For too many people rape is just a word. ”We raped them”. No. It does not mean victory or being superior or the others being weaker than you. It means that you are twisted perverts who enjoy see other people suffer. You think about that.

The only response that I’ve received when voicing out my concerns is that they don’t mean a ”real” rape. Apparently it’s just a word. No, no, it’s not. It is a word with immense pressure and history. And it has been reality to me. Additionally, using it constantly in this manner makes it too weak. It loses the meaning it should have. In time this might lead to a situation where someone tells they have been raped and the first question is “In which game?”

Project Unbreakable (http://projectunbreakable.tumblr.com/) is a site with photos of raped women and men holding signs with quotes from their rapists. You can see how a simple and an otherwise beautiful sentence can turn into the subject of nightmares.

To this day I still don’t play MMOs. I am not strong enough but I am fighting for future generations of women so they wouldn’t have to endure such verbal abuse.

If you have experienced sexual violence and need help, there is a site you can visit (http://www.tukinainen.fi/ - In Finnish, Swedish & English). They can help you.

And boys. If you can’t stand a girl being better than you, you should grow balls.

Vieläkö videovuokraamoja tarvitaan?

Reetta Järvenpää

Piratismin haitoista puhutaan paljon. Piratismi aiheuttaa tulomenetyksiä niin elokuvateollisuudelle kuin dvd-kauppiaillekin. Kun laittomaan lataamiseen lisätään verkon lailliset jakelukanavat, alkavat vanhat videvuokraamot olla vaikeuksissa. Onko elokuvien vuokraaminen kuoleva elinkeino?

Musiikki- ja pelialat ovat tarttuneet nettipiratismin haasteeseen panostamalla kopiosuojausten sijaan laillisiin ja ennen kaikkea kuluttajan kannalta helppoihin lataus- ja streamaus-palveluihin. Steamin ja Spotifyn tyyliset latauspalvelut ovat yksinkertaisia käyttää ja hinnaltaan edullisia. Elokuvateollisuus tulee hitaasti mutta varmasti perässä, ja parin viimevuoden aikana Suomeenkin on lanseerattu useampi internetin välityksellä toimiva videovuokraamo.   

Petri Salo on ollut Oulun Videokeitaassa töissä vuodesta 2000 alkaen. Sitä ennen hän oli pitkään vuokraamon kanta-asiakas. ”Videovuokraamoilla menee nykyään päin persettä”, hän täräyttää. Salon mukaan netin vaikutus elokuvavuokraamoihin on valtava. Lisäksi ihmisten ajankäyttö on muuttunut. ”En tiedä, mitä ihmiset sitten oikein tekevät, kun ei muka ole aikaa, eikä jakseta kävellä tänne asti”. ’Tänne asti’ tarkoittaa tässä tapauksessa noin seitsemän korttelia Oulun ydinkeskustasta etelään.

Ainakin videovuokraamoissa on hyvät irtokarkkivalikoimat.
Kuva: Reetta Järvenpää

Tyypillinen Videokeitaan asiakas on Salon mukaan vanhempi, ehkä yli 45-vuotias, joka ei välttämättä ymmärrä internetin päälle niin paljon kuin nuoremmat. Monet tulevat lasten tai lastenlasten kanssa hakemaan elokuvia, sillä suomenkielisiä lastenelokuvia internetistä ei juurikaan löydy. Dvd-hyllyn selaaminen on monien mielestä nopeampaa ja, etenkin pienten lasten kanssa, helpompaa kuin internetin loputtoman valikoiman perkaaminen.

Älytelevisioiden markkinoilletulon myötä myös verkossa toimivat elokuvavuokraamot ovat lisääntyneet. Kuluttajalla on kaukosäätimen napin takana käytössään koko palveluntarjoajan elokuvavalikoima. Maksaminen hoituu joko kiinteällä kuukausimaksulla tai kertavuokralla, joka useimmiten veloitetaan internet-laskun yhteydessä. Koska raha ei vuokraushetkellä liiku, vuokraaminen tuntuu ilmaiselta. Elokuva on valmiina omassa televisiossa, eikä sitä tarvitse erikseen lähteä palauttamaan, jolloin myöhästymissakkojakaan ei voi saada. Yksinkertaista ja vaivatonta.

Filmtown-ketjun toimitusjohtaja Tero Nurmisen mukaan elokuvavuokraamoille on edelleen kuitenkin kysyntää. ”Internetin tultua arvioitiin, että sanomalehdet ja kirjastot loppuvat muutamassa vuodessa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Kaikesta maailman kaupasta 85% tehdään edelleen kivijalasta ja niin on tälläkin alalla”.

Fyysisellä dvd:llä on jotain etuja nettilataamiseen nähden. ”Kuluttaja tietää tasan tarkkaan mitä saa”, Salo kertoo. Esimerkiksi suomenkielisiä tekstityksiä ei piraattielokuvista välttämättä ole. Samoin äänen ja kuvan laatu on varmasti hyvää. Netin haasteeseen vastaaminen on silti vaikeaa, ja paitsi Videokeitaalla, myös muilla vuokraamoilla tulevaisuus näyttää synkältä. ”Kai tässä pitäisi itsekin mennä nettiin”, Salo pohdiskelee. 

Nurmisen mielestä videovuokraamojen pahimpia kilpailijoita eivät ole niinkään internetin lailliset latauspalvelut, vaan piratismi. ”Laiton lataaminen on merkittävin ongelma. Arvioidaan, että Suomessa vuokrataan noin 10 miljoonaa elokuvaa vuodessa. Netistä ladataan elokuvia laittomasti samassa ajassa 12 miljoonaa kertaa. Siinäpä haastetta lailliselle nettivuokraamiselle! Kuka maksaa tuotteesta, jonka on tottunut saamaan veloituksetta teatteriensi-iltapäivänä ilman 4 kuukauden ikkunaa?”, Nurminen puuskahtaa.

Toimiiko Avatar 3D:nä nyös levyltä? Entä  torrenttina?

Vaikka elokuvien lataaminen netistä onkin laitonta, kiinnijäämisen riski on on yksittäisen elokuvan lataajalla käytännössä olematon. Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan noin kolmasosa internetistä laittomasti ladatusta materiaalista olisi ostettu laillisesti, ellei ilmaista vaihtoehtoa olisi tarjolla. Näin ollen piratismin aiheuttamat tappiot ovat vuosittain noin 335 miljoonaa euroa. Lukuun sisältyy niin musiikin, elokuvien kuin pelienkin laiton lataaminen.

Norjassa vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka latasivat musiikkia internetistä – joko laillisesti tai laittomasti – myös ostivat musiikkia kymmenen kertaa todennäköisemmin, kuin muut. Tutkimuksessa haastateltiin lähes 2000 yli 15-vuotiasta norjalaista. Niitä vastaajia, jotka sanoivat maksavansa musiikista, pyydettiin myös esittämään todisteet ostoksistaan.

Salo myöntää itsekin lataavansa elokuvia netistä silloin tällöin. ”Lähinnä sellaisia, joita ei ikipäivänä julkaista Suomessa. Mutta mieluummin silti ostan, mikäli sellaisia harvinaisuuksia joskus jostain dvd:nä löytyy”. Nettilataaminen on myös osa asiakaspalvelua. Aikaisemmin Videokeitaalle lähetettiin uusista dvd-julkaisuista kauppiaskappaleet ennakkoon katsottavaksi, enää kauppiaskappaleita ei saa. ”Uutuuselokuvat pitää katsoa etukäteen, jotta osaa sitten kertoa niistä asiakkaille ja vastata kysymyksiin”, Salo kertoo.

Pomot vaitonaisina

Piratismitilastoja on Internet pullollaan, ja esimerkiksi TorrentFreak kertoo sivuillaan viikoittain ladatuimmat elokuvat. Lisäksi LYHTY – Luovan Työn Tekijät ja Yrittäjät teettää parin vuoden välein tutkimuksen piratismiin ja tekijänoikeuksiin liittyvistä asenteista sekä tietoisuudesta. Laillisista lataus- ja streamauspalveluista ei kuitenkaan löydy numerotietoa. Jopa se, kuinka paljon Suomessa on latauspalveluita, jää hämäräksi. Tilaston löytäminen siitä, paljonko laillisista palveluista yhteensä ladataan elokuvia, osoittautui mahdottomaksi löytää.

Saadakseni tietoa nettilataamisen vaikutuksista videovuokraamoihin valtakunnallisella tasolla, lähetin Suomen tunnetuimman videovuokraamoketjun Videofirma Makuunin talousvastaava Päivi Jormalaiselle sähköpostin, jossa pyysin häntä vastaamaan muutamaan kysymykseen elokuvien nettilataamisen vaikutuksista elokuvavuokraamoihin. Vastausta ei kuulunut, joten lähetin uuden kyselyn sähköpostiin. Vastaukseksi sain vain tiedon, että kysymykseni on lähetetty eteenpäin, mutta Jormalainen ei kertonut, kenelle oli viestini lähettänyt. En siis voinut soitella perään, kun vastauksia ei tullutkaan.

Päätin kokeilla seuraavaksi Filmtownia. Makuunin tapauksesta viisastuneena soitin toimitusjohtaja Tero Nurmiselle etukäteen ja kysyin, olisiko hänellä aikaa ja kiinnostusta vastata sähköpostihaastatteluun. Nurminen suostui, ja annoin sähköpostivisetissäni hänelle reilun viikon vastausaikaa. Kun vastauksia ei määräajan lähestyessä näkynyt, lähetin hänelle vielä muistutusviestin. Ei mitään. Viikko antamani päivämäärän jälkeen soitin Nurmiselle uudestaan, aikoiko hän vastata. Nurminen sanoi projektin olleen niin iso, ettei hän ollut jaksanut vastata mitään. Totesin, että ei siinä nyt niin montaa kysymystä ole, minkä jälkeen Nurminen pyysi minua lähettämään kysymykset vielä kerran, hän yrittäisi vastata jotain.

HBO:n hittisarjaa voi pian katsella Suomessa
myös laillisesti, ilman kuukausien odottelua.

Isojen ketjujen johtohenkilöiden asenne ihmetyttää. Olin kuvitellut, että aihe kiinnostaisi ja herättäisi tunteita isojen firmojen johtajissa. Elokuvien lataaminen internetistä kuitenkin vaikuttaa suoraan heidän firmojensa menestymiseen ja sitä kautta heidän omaan toimeentuloonsa. Luulin, että he nimenomaan haluaisivat vastata ja kertoa näkemyksiään alan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tämä olisi ollut loistava tilaisuus herättää keskustelua ja mahdollisesti jopa sympatiaa asiakkaissa. Olin väärässä.

Kesällä sain muuton yhteydessä itselleni uuden nettiliittymän, jonka mukana tuli parin kuukauden ilmainen kanavapaketti ja kymmenen ilmaista elokuvaa operaattorin omasta elokuvavuokraamosta. Täytyy myöntää, kaukosäätimellä tapahtuva vuokraus on helppoudessaan houkuttelevaa.

Suomalaiset internetvuokraamot ovat kuitenkin vielä lapsen kengissä. Olohuoneeni vuokraamosta ei esimerkiksi pysty hakemaan elokuvia nimen perusteella. Lisäksi elokuvat eivät suinkaan ole kaikki samassa läjässä, vaan jakeluyhtiöillä on omat ”hyllynsä”, joista löytyvät sitten genrejaottelut ja lopulta aakkosjärjestys. Samassa ajassa, jonka käytän elokuvan etsimiseen nettivuokraamosta, ehdin kävellä lähimpään videovuokraamoon ja takaisin. Nettivuokraamossa ei myöskään ole henkilökuntaa, jolta kysyä, onko hakemani elokuva edes valikoimassa. Idea on hyvä, mutta toteutus vielä ontuu. Odotankin innolla, että pääsen testaamaan Netflixin ja HBO:n latauspalvelut.

Muutama fakta:

• Viikolla 37 kolme ladatuinta elokuvaa olivat TorrentFreakin mukaan Men In Black 3, Prometheus ja Snow White and the Huntsman. Kaikki kolme elokuvaa saivat teatteriensi-iltansa tänä kesänä, eikä niistä mikään ole vielä ehtinyt dvd-levitykseen.
• Maailman eniten ladattu elokuva on James Cameronin Avatar, jota on ladattu noin 21 miljoonaa kertaa maailmanlaajuisesti. Avatar on myös taloudellisesti maailman parhaiten menestynyt elokuva lähes kolmen miljardin dollarin lipputuloilla. 
• Filmtownin vuokratuimpien elokuvien listan kärjessä olivat 17.9.2012 The Avengers, Hungergames – Nälkäpeli ja Safe.
• Vuonna 2011 joka viidennessä taloudessa ladattiin piraattielokuvia internetistä, vaikka 85% kansasta tietää toiminnan laittomaksi.
• Fyysinen piratismi on nykyään vähäistä. Vain 2%:ssa kotitalouksista on vuoden sisällä ostettu Suomessa piraattilevyjä, -elokuvia tai - tietokonepelejä ja vain 3% on tuonut sellaisia mukaan ulkomaanmatkalta.
• Vielä kaksi vuotta sitten piraattien levittämisen netissä hyväksyi 31% 15-24 -vuotiaista, nyt sen hyväksyy enää 11%.

Lähteet: www.imdb.com, www.filmtown.fi/vuokratuimmat-elokuvat, www.kulttuuri.net/gallupit/piratismitutkimus_2011, www.kulttuuri.net/gallupit/piratismin_tuomat_menetykset_2010, www.guardian.co.uk/music/2009/apr/21/study-finds-pirates-buy-more-music, www.digilelut.fi/avainsanat/piratismi/, http://antipiracy.fi/piratismi/, http://news.cnet.com/8301-1023_3-57372324-93/top-10-pirated-movies-in-the-world-infographic/