Joulukalenterin luukku 4

Reetta Järvenpää

Koska iänikuiset kossubatteryt ja jallukolat on jo kokeiltu, eikä glögiäkään jaksa määrättömiin kitata, nörttityttöjen ikioma baarimestari esittää:

Pikkujoulujen nörtimpi drinkkilista

Kaikki listalla esitellyt drinkit ovat sellaisia, että ne voi tehdä omassa kotibaarissa Alkosta ja lähikaupasta löytyvistä aineksista. Näiden tekoon ei myöskään tarvita shakereita, oikeaoppisia drinkkilaseja tai muitakaan kalliita ammattilaisvälineitä. Baarimittoja voi nykyisin ostaa alkon lisäksi lähes mistä hyvänsä tavaratalosta. Shotteja lukuunottamatta kaikkiin listan juomiin laitetaan lueteltujen ainesten lisäksi jäitä.

Listan drinkit ovat oman mielikuvitukseni tuotosta, joten mikäli kantakapakkasi henkilökunta ei lue Nörttityttöjä, näitä tuskin löytyy ainakaan tämän nimisinä mistään Suomen baarista. Baarimikolle voi kuitenkin aina kertoa, mitä juomaansa haluaa.

Ja sitten itse asiaan.

Health Potion & Mana Potion sekä aiheeseen kuuluva rekvisiitta.

Health potion 

2 cl Passoa

2 cl Koskenkorva karpalo

karpalomehu

vissy-/soodavesi

Sprite

Alkoholittoman version Health potionista saa laittamalla lasiin karpalomehua, pikkulirauksen punaista grenadiinia ja russian wateria tai vastaavaa. Mikäli omasta kaupasta ei russiania löydy, drinkkiä voi jatkaa myös vissyllä ja spritella.

Mana potion  

2 cl Blue Curacao –likööri (esim. Bols Blue)

2 cl Gin

Ihan vähän karpalomehua (sellainen yksi ”plop”)

vissy-/soodavesi

sprite

Alkoholiton Mana potion sisältäää sinistä grenadiinia, vähän karpalomehua sekä vissyä ja spriteä. Potioneissa tärkeintä on niiden väri (ja hyvä maku), joten jos tasan oikeita aineksia ei löydy, näitä on varsin helppo soveltaa.

Jäynäjumala Loki 

Jäynäjumala Loki  

Tuopin pohjalle murskataan puolikas lime ja muutama siivu sitruunaa. Hedelmiä saa olla ihan reilusti. Murskaimena toimii vallan hyvin esimerkiksi liha- tai pottunuijan varsi.

2cl Sour apple –likööriä

2 cl maustettu tumma rommi (esim. Captain Morgan Spice Gold, Bacardi Oakheart)

1 cl Tervasnapsi

Omenamehu

kupliksi vissy/sooda ja sprite

Onnistunut Jäynäjumala Loki maistuu ensin tervalle ja savulle, lopussa kirpeille sitrushedelmille.

Jäädytetyn shottilasin pohjalle
laitetaan noin 2 cl tervasnapsia

Ned Stark (shotti) 

Tätä napsua varten kannattaa laittaa shottilasit hyvissä ajoin pakkaseen jäähtymään. Jäiseen shottilasiin kerrostetaan noin 2cl kylmää tervasnapsia pohjalle ja 2cl kylmää vodkaa päälle. Ned Stark juodaan yhdellä huikalla, minkä perään puraistaan sitruunaviipaletta.

Kerrostus tapahtuu lusikan avulla.
Lusikka hidastaa toisen alkoholin
valumista lasiin estäen aineksia sekoittumasta.

Ned Stark -shotit valmiina nautittavaksi.
Onnistuneessa kerrostuksessa ainekset erottuvat selvästi toisistaan.

Tyrion Lannister

Tyrion Lannister 

Tyrion Lannister on pieni mutta pippurinen, ja samaan aikaan kuitenkin hienostunut, joten tämä drinkki kannattaa tehdä esimerkiksi viinilasiin tai vähän hienompaan viskilasiin.

2cl vanilialikööri (esim. Galliano)

2cl chilivodka

ananasmehu

vissy/sooda

Locke Lamoran kerrostus ei mennyt ihan nappiin.
Onneksimaku on kuitenkin hyvä.

Locke Lamora (shotti) 

Shottilasiin kerrostetaan vanilijalikööriä ja kahvilikööriä, sekä päällimmäiseksi noin puolen sentin kerros maustettua tummaa rommia. Erimerkkiset liköörit sisältävät eri määrän sokeria, joten tämän juoman liköörit saattavat joko asettua sisäkkäin (kuvassa) tai päällekäin.

Täytä shottilasi piripintaan ja aseta se ylösalaisin
olevan tuopin päälle.

Side Quest

Käännä koko rakennelma ympäri.

Laita täyden shottilasin päälle tyhjä tuoppi.

Tuopin pohjalle asetetaan ylösalaisin shottilasi maustettua rommia. Sen jälkeen tuoppi täytetään kuivalla omenasiiderillä. Suosittelen käyttämään tähän juomaan irlantilaista tai englantilaista siideriä (esim. Bulmers, Magners, Westons), sillä suomalaiset siiderit eivät ole tarpeeksi voimakkaan makuisia. Mikäli haluaa tehdä baarissa kaverille jäynän, rommishotin tilalta voi käyttää jaloviinaa.

Hirviö 

Hirviö tehdään samalla tavalla kuin Side Quest, mutta aineksina ovat jaloviina ja olut. Hirviö syntyi tämän listan drinkeistä ensimmäisenä, jo noin pari vuotta sitten, kun halusin testata, saisinko shottilasin pysymään kaljatuopin pohjalla ylösalaisin. Kaverini nimesi tämän taiteellisen kokeilun, juoman maku on kuulemma aivan kammottava.

Poista ylimääräinen tuoppi, täytä siiderillä tai oluella.

Liekehtivä Tyttö sopii hyvin myös
lämpimään keäspäivään.

Liekehtivä Tyttö  

Liekehtivä Tyttö on oma versioni The Drunken Moogle –blogista löytämästäni Girl on Fire –drinkistä.

2cl sour rhubar –likööri

2cl maustettu tumma rommi

Ananas & mango –smoothie

Kupliksi vissyä/soodaa

Punaista grenadiinia

Grenadiinin annetaan valua juoman pohjalle, jolloin syntyy hieno liukuväriefekti. Alkoholittoman version tästä saa yksinkertaisest jättämällä viinakset juomasta pois.

Call of Cthulhu 

Call of Cthulhu 

3cl blue curacao –likööri

1cl absintti

Appelsiinimehu

kupliksi vissyä/soodaa

Päälle puristetaan mehu parista kolmesta limelohkosta, puristetut lohkot voi jättää lasin reunalle tai juoman pinnalle koristeeksi.

Mikäli mielenterveys ei tällä ohjeella järky tarpeeksi, viinoja voi laittaa myös 2cl ja 2cl. Sillon tosin kannattaa varautua melko voimakkaaseen absintin makuun. Alkoholiton Call of Cthulhu syntyy sinisestä grenadiinista, appelsiinimehusta, vissystä ja limelohkoista. Absinttimaista tuoksua juomaan saa lisäämällä sinne pikkutujauksen anista.

Muita vinkkejä

Eurooppalaisissa baareissa alkoholia tulee drinkkeihin yleensä enintään 4 senttilitraa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tätä ohjetta on hyvä noudattaa kotonakin, ainakin suunnilleen. Yleensä kotibaarimikot tekevät sen virheen, että viinaa on liikaa suhteessa lantrinkiin, jolloin juoma maistuu lähinnä alkoholille. Vastoin melko yleistä luuloa, tämä ei kuitenkaan ole pyrkimys, vaan juomasekoituksista on tarkoitus nauttia. Baarimittojen noudattamisessa on sekin hyvä puoli, että omaa (tai kavereidenkin) alkoholinkulutusta pystyy paremmin seuraamaan, jolloin vältytään ikäviltä yllätyshumaltumisilta ja sen seurauksilta.

Sama koskee boolia. Itse teen boolin yleensä ohjeella noin 2,5 dl likööriä, noin 2,5-3 dl kirkasta viinaa, noin litra mehua, yhteensä n. 2-3 litraa vissyä ja spritea maun mukaan. Vironmatkalta tuodut 80% alkoholit kannattaa pitää erossa boolista, ellei halua juhlien loppuvan ennen iltauutisia oksennuskisaan.

Juoman makeutta saa säädettyä lantringeilla. Kirpeiden juomien ystävien kannattaa pidentää juomansa limsan sijaan vissyllä. Lisäkirpeyttä saa tarvittaessa myös sitruuna- tai limemehulla, makeutta puolestaan grenadiinilla. Omia juomasekoituksia tehdessä hyvä muistisääntö on, että väreiltään yhteensoiintuvat ainekset yleensä sopivat yhteen myös mauiltaan.

Kerrosjuomia tehdessä painavin, eli sokeripitoisin juoma menee pohjalle. Myös pitkiä juomia tehdessä kannattaa likööri laittaa ensin ja viina sitten, sillä voimakas alkoholi huuhtoo liköörinjämät mitasta pois, joten mittaa ei tarvitse joka välissä pestä.

Blenderin omistajien kannattaa hyödyntää tuoreita ja säilöttyjä marjoja ja hedelmiä erilaisten pirtelö- ja jäähile- (frozen) drinkkien tekemiseen. Kokonaisia jäämurikoita blenderiin ei kannata laittaa, sillä se rikkoo blenderin terät, mutta onneksi tavarataloista saa pieniä käsikäytöisiä jäämurskaimia.

Alkoholittomienkaan drinkkien ei tarvitse olla tylsiä. Erikoiset lasit, värit ja koristeet tekevät alkoholittomastakin juomasta hauskan ja juhlavan. Baarissakin voi sen iänikuisen jaffan sijaan tilata jonkun kivan alkoholittoman drinkin.

Lisää nörttimäisiä drinkkiohjeita löytyy osoitteesta http://thedrunkenmoogle.com/

Oulu Game Lab – Kokonaisvaltainen pelikoulutus

Reetta Järvenpää

Peliala kasvaa sekä suomessa että maailmalla jatkuvasti, ja peliteollisuudessa liikkuu nykyisin jopa enemmän rahaa kuin elokuvissa. Alkukesästä Yle uutisoikin, että kasvavalla alalla on suorastaa pulaa työntekijöistä.

Photogenicin konseptitaidetta

Oulussa alkoi syyskuussa uudenlainen pelialan pilottikoulutus. 30 opintopisteen kokonaisuus pitää sisällään paitsi pelinkehitystä, myös markkinointia ja yrittäjyyskoulutusta. Koulutus on räätälöity yhdessä Oulun alueen peliyrittäjien kanssa, ja sen on tarkoituksena tuottaa Pohjois-Suomeen uusia pelialan ammattilaisia sekä peliyrityksiä. Koulutusta ovat toteuttamassa Oulun seudun ammattikorkeakoulun kulttuurin, tekniikan ja liiketalouden yksiköt sekä oululaiset pelifirmat.

Syyskuun alussa koulutus alkoi 11 peliprojektin kanssa. Syyskuun loppuun mennessä niistä valittiin kehitykseen 5 potentiaalisinta, ja niiden olisi tarkoitus olla myyntikuntoisessa demovaiheessa jouluun mennessä. Täysin nollasta opiskelijoiden ei ole tarvinut aloittaa, vaan peliaihiot ovat tulleet tiimeille Oululaisilta peliyrityksiltä.

Ja finaliin pääsivät:

Fugu the funny Fizard

Fugu the Funny Fizard on 3-5-vuotiaille lapsille suunnattu opetuspeli. Fugua pelataan tabletilla ja se koostuu useammasta minipelistä, joissa opetellaan arkisia asioita, kuten värejä, numeroita ja ruoka-aineita. Fugu-kalan hahmo on tuttu ala-asteikäisille suunnatusta Polar Heroes –opetuspelistä.

Photogenic

Photogenic jatkaa Space Invadersin perinnettä shoot them up –tyyppisellä tablettipelillä, jossa pelaaja luo itse pelikokemuksen ottamalla valokuvan ympäristöstään, minkä jälkeen peli kääntää kuvan väri-informaation pelikentäksi. Kenttiä voi myös jakaa sosiaalisessa mediassa. Tulevaisuudessa peli olisi tarkoitus kääntää myös muille mobiililaitteille.

Trivianin aloitusruutu padilla

Trivian

Trivianissa yritetään valloittaa maailma oman tiedon avulla. Triviania pelataan tabletilla verkossa muita ihmisiä vastaan. Pelaaja valitsee maailmankartalta alueen ja vastaa sitä koskeviin kysymyksiin. Parhaat pisteet saanut pelaaja valloittaa alueen omakseen. Netissä on jo olemassa versio, jossa ei valloiteta maailmaa.

Lukes Training

Lukes Training on tarinavetoinen reverse tower defense –peli, jossa pelaajan ohjaama Luke seikkailee lelujunalla ympäri kotitaloaan ja sen ympäristöä yrittäen saada siskonsa varastamat syntymäpäivälahjat takaisin. Apuna Lukella on vanha pehmonalle Theodor, joka toimii myös pelin kertojana. Lukes Trainingiin on upotettu lukuisia viittauksia populaarikulttuuriin, ja sen kohderyhmää ovat 20-30-vuotiaat pelaajat. Tällä hetkellä Lukes Trainingia kehitetään iOS:lle, ja tekijöiden tavoitteena on tuoda peli myös PC:lle ja Androidille.

Action Jackson

Konseptikuvitusta Action Jacksoniin

Action Jacksonissa temppuillaan Jackassin ja Extreme Duudsoneiden hengessä. Action Jackson on stunttitähti, joka saa käyttöönsä uusia alueita ja ajoneuvoja sen mukaan, kuinka hyvin hänen temppunsa onnistuvat. Pelaaja voi palata jo läpipäästyihin kenttiin esimerkiksi kokeilemaan vanhaa temppua uudella kulkupelillä. Action Jackson tienaa pelissä tempuillaan rahaa, jolla hän voi ostaa esimerkiksi suojia. Pelaaja voi myös sijoittaa oikeaa rahaa saadakseen Jacksonille paremmat varusteet. Koska pelin ikäraja on 7 vuotta, kuvasto pidetään kilttinä: Veri ei roisku eikä hahmo kuole, vaikka tippuisi pää edellä betoniporsaaseen.

Jatkoa seuraa

Oulu Game Labin opiskelijoilla on monenlaista taustaa. Mukana on opiskelijoita Oulun seudun ammattikorkeakoulun eri yksiköistä ja Oulun yliopistosta, vaihto-opiskelijoita sekä entisiä Nokian työntekijöitä.

Action Jacksonia kehittävä Viima Games on entisten nokialaisten pari kuukautta sitten perustama yritys. ”Nokialla mainostettiin ennen irtisanomisia muuntokoulutusta”, Visa Smolander ja Mikael Saarenpää kertovat päätymisestään Game Labin hoiviin. Viimalaisille Oulu Game Lab on osoittautunut enemmän kuin tarpeelliseksi. ”Alkuun piti opiskella paljon ihan yrittäjän arkea, miten pelifirmaa pyöritetään. Ei sellaiset asiat olisi käyneet mielessäkään, jos olisimme vain värkänneet keskenämme.”

Toimittajalle annettiin mukaan paljon promomateriaalia.
Kuvassa Photogenic ja  Fugu the Funny Fizardia edeltävä Polar Heroes

Pelejä kehitellään yhdessä jo olemassa olevien peliyritysten kanssa. Photogenicin toimeksiantaja/tuutori Tomi Hurskainen Playsign  –yrityksestä toteaa yhteistyön sujuvan Game Labin kanssa hyvin. ”Tekijöille pitää muistaa antaa tilaa, jotta näkee, mihin heistä todella on”. Lukes Trainingin tekijöille peliaihio tuli Kino’s Gamesiltä, ja alkuperäinen ajatus tower defense -pelistä heitettiin suunnitteluvaiheessa kokonaan ympäri.

Yhden haasteen pelitiimeille muodostaa Game Labin aikataulu, jota Tomi kuvaa suorastaan brutaaliksi. Koulutus kestää noin kolme kuukautta, joiden aikana pitäisi keittää aihiosta pelattava myyntikelpoinen demo. Normaalisti pelinkehitys kestää vuodesta pariin, jopa kauemminkin pelistä riippuen. Esimerkiksi Alan Wakea hiottiin kasaan ainakin viisi vuotta. Oulu Game Labissä kehitetyt pelitkin jatkavat elämäänsä ja kehittyvät vielä koulutuksen päätyttyäkin, ja koulutuksen aikana on perustettu jo ennen Oulu Game Labin alkamista olemassa olleen Viima Gamesin lisäksi ainakin kolme uutta peliyritystä.  

Seuraava Oulu Game Lab –koulutus käynnistyy maaliskuussa 2013, ja haku koulutukseen on tammikuun aikana. Pelejä kehitetään nykyisin enimmäkseen sähköisille alustoille, ja esimerkiksi tablettipelien kysyntä kasvaa koko ajan. Alalla tarvitaan koodareiden lisäksi myös graafikoita (sekä 2D että 3D), käsikirjoittajia, äänisuunnittelijoita, tuottajia ja markkinointihenkilöstöä.

Syksyn koulutuksen kuulumisia voi seurata facebookissa osoitteessa facebook.com/OuluGameLab.

Närttitytöille rakkaudella omistettiin
Luke's Trainingin alkusarjakuva.

Näyttää tältä.

Vieläkö videovuokraamoja tarvitaan?

Reetta Järvenpää

Piratismin haitoista puhutaan paljon. Piratismi aiheuttaa tulomenetyksiä niin elokuvateollisuudelle kuin dvd-kauppiaillekin. Kun laittomaan lataamiseen lisätään verkon lailliset jakelukanavat, alkavat vanhat videvuokraamot olla vaikeuksissa. Onko elokuvien vuokraaminen kuoleva elinkeino?

Musiikki- ja pelialat ovat tarttuneet nettipiratismin haasteeseen panostamalla kopiosuojausten sijaan laillisiin ja ennen kaikkea kuluttajan kannalta helppoihin lataus- ja streamaus-palveluihin. Steamin ja Spotifyn tyyliset latauspalvelut ovat yksinkertaisia käyttää ja hinnaltaan edullisia. Elokuvateollisuus tulee hitaasti mutta varmasti perässä, ja parin viimevuoden aikana Suomeenkin on lanseerattu useampi internetin välityksellä toimiva videovuokraamo.   

Petri Salo on ollut Oulun Videokeitaassa töissä vuodesta 2000 alkaen. Sitä ennen hän oli pitkään vuokraamon kanta-asiakas. ”Videovuokraamoilla menee nykyään päin persettä”, hän täräyttää. Salon mukaan netin vaikutus elokuvavuokraamoihin on valtava. Lisäksi ihmisten ajankäyttö on muuttunut. ”En tiedä, mitä ihmiset sitten oikein tekevät, kun ei muka ole aikaa, eikä jakseta kävellä tänne asti”. ’Tänne asti’ tarkoittaa tässä tapauksessa noin seitsemän korttelia Oulun ydinkeskustasta etelään.

Ainakin videovuokraamoissa on hyvät irtokarkkivalikoimat.
Kuva: Reetta Järvenpää

Tyypillinen Videokeitaan asiakas on Salon mukaan vanhempi, ehkä yli 45-vuotias, joka ei välttämättä ymmärrä internetin päälle niin paljon kuin nuoremmat. Monet tulevat lasten tai lastenlasten kanssa hakemaan elokuvia, sillä suomenkielisiä lastenelokuvia internetistä ei juurikaan löydy. Dvd-hyllyn selaaminen on monien mielestä nopeampaa ja, etenkin pienten lasten kanssa, helpompaa kuin internetin loputtoman valikoiman perkaaminen.

Älytelevisioiden markkinoilletulon myötä myös verkossa toimivat elokuvavuokraamot ovat lisääntyneet. Kuluttajalla on kaukosäätimen napin takana käytössään koko palveluntarjoajan elokuvavalikoima. Maksaminen hoituu joko kiinteällä kuukausimaksulla tai kertavuokralla, joka useimmiten veloitetaan internet-laskun yhteydessä. Koska raha ei vuokraushetkellä liiku, vuokraaminen tuntuu ilmaiselta. Elokuva on valmiina omassa televisiossa, eikä sitä tarvitse erikseen lähteä palauttamaan, jolloin myöhästymissakkojakaan ei voi saada. Yksinkertaista ja vaivatonta.

Filmtown-ketjun toimitusjohtaja Tero Nurmisen mukaan elokuvavuokraamoille on edelleen kuitenkin kysyntää. ”Internetin tultua arvioitiin, että sanomalehdet ja kirjastot loppuvat muutamassa vuodessa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Kaikesta maailman kaupasta 85% tehdään edelleen kivijalasta ja niin on tälläkin alalla”.

Fyysisellä dvd:llä on jotain etuja nettilataamiseen nähden. ”Kuluttaja tietää tasan tarkkaan mitä saa”, Salo kertoo. Esimerkiksi suomenkielisiä tekstityksiä ei piraattielokuvista välttämättä ole. Samoin äänen ja kuvan laatu on varmasti hyvää. Netin haasteeseen vastaaminen on silti vaikeaa, ja paitsi Videokeitaalla, myös muilla vuokraamoilla tulevaisuus näyttää synkältä. ”Kai tässä pitäisi itsekin mennä nettiin”, Salo pohdiskelee. 

Nurmisen mielestä videovuokraamojen pahimpia kilpailijoita eivät ole niinkään internetin lailliset latauspalvelut, vaan piratismi. ”Laiton lataaminen on merkittävin ongelma. Arvioidaan, että Suomessa vuokrataan noin 10 miljoonaa elokuvaa vuodessa. Netistä ladataan elokuvia laittomasti samassa ajassa 12 miljoonaa kertaa. Siinäpä haastetta lailliselle nettivuokraamiselle! Kuka maksaa tuotteesta, jonka on tottunut saamaan veloituksetta teatteriensi-iltapäivänä ilman 4 kuukauden ikkunaa?”, Nurminen puuskahtaa.

Toimiiko Avatar 3D:nä nyös levyltä? Entä  torrenttina?

Vaikka elokuvien lataaminen netistä onkin laitonta, kiinnijäämisen riski on on yksittäisen elokuvan lataajalla käytännössä olematon. Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan noin kolmasosa internetistä laittomasti ladatusta materiaalista olisi ostettu laillisesti, ellei ilmaista vaihtoehtoa olisi tarjolla. Näin ollen piratismin aiheuttamat tappiot ovat vuosittain noin 335 miljoonaa euroa. Lukuun sisältyy niin musiikin, elokuvien kuin pelienkin laiton lataaminen.

Norjassa vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka latasivat musiikkia internetistä – joko laillisesti tai laittomasti – myös ostivat musiikkia kymmenen kertaa todennäköisemmin, kuin muut. Tutkimuksessa haastateltiin lähes 2000 yli 15-vuotiasta norjalaista. Niitä vastaajia, jotka sanoivat maksavansa musiikista, pyydettiin myös esittämään todisteet ostoksistaan.

Salo myöntää itsekin lataavansa elokuvia netistä silloin tällöin. ”Lähinnä sellaisia, joita ei ikipäivänä julkaista Suomessa. Mutta mieluummin silti ostan, mikäli sellaisia harvinaisuuksia joskus jostain dvd:nä löytyy”. Nettilataaminen on myös osa asiakaspalvelua. Aikaisemmin Videokeitaalle lähetettiin uusista dvd-julkaisuista kauppiaskappaleet ennakkoon katsottavaksi, enää kauppiaskappaleita ei saa. ”Uutuuselokuvat pitää katsoa etukäteen, jotta osaa sitten kertoa niistä asiakkaille ja vastata kysymyksiin”, Salo kertoo.

Pomot vaitonaisina

Piratismitilastoja on Internet pullollaan, ja esimerkiksi TorrentFreak kertoo sivuillaan viikoittain ladatuimmat elokuvat. Lisäksi LYHTY – Luovan Työn Tekijät ja Yrittäjät teettää parin vuoden välein tutkimuksen piratismiin ja tekijänoikeuksiin liittyvistä asenteista sekä tietoisuudesta. Laillisista lataus- ja streamauspalveluista ei kuitenkaan löydy numerotietoa. Jopa se, kuinka paljon Suomessa on latauspalveluita, jää hämäräksi. Tilaston löytäminen siitä, paljonko laillisista palveluista yhteensä ladataan elokuvia, osoittautui mahdottomaksi löytää.

Saadakseni tietoa nettilataamisen vaikutuksista videovuokraamoihin valtakunnallisella tasolla, lähetin Suomen tunnetuimman videovuokraamoketjun Videofirma Makuunin talousvastaava Päivi Jormalaiselle sähköpostin, jossa pyysin häntä vastaamaan muutamaan kysymykseen elokuvien nettilataamisen vaikutuksista elokuvavuokraamoihin. Vastausta ei kuulunut, joten lähetin uuden kyselyn sähköpostiin. Vastaukseksi sain vain tiedon, että kysymykseni on lähetetty eteenpäin, mutta Jormalainen ei kertonut, kenelle oli viestini lähettänyt. En siis voinut soitella perään, kun vastauksia ei tullutkaan.

Päätin kokeilla seuraavaksi Filmtownia. Makuunin tapauksesta viisastuneena soitin toimitusjohtaja Tero Nurmiselle etukäteen ja kysyin, olisiko hänellä aikaa ja kiinnostusta vastata sähköpostihaastatteluun. Nurminen suostui, ja annoin sähköpostivisetissäni hänelle reilun viikon vastausaikaa. Kun vastauksia ei määräajan lähestyessä näkynyt, lähetin hänelle vielä muistutusviestin. Ei mitään. Viikko antamani päivämäärän jälkeen soitin Nurmiselle uudestaan, aikoiko hän vastata. Nurminen sanoi projektin olleen niin iso, ettei hän ollut jaksanut vastata mitään. Totesin, että ei siinä nyt niin montaa kysymystä ole, minkä jälkeen Nurminen pyysi minua lähettämään kysymykset vielä kerran, hän yrittäisi vastata jotain.

HBO:n hittisarjaa voi pian katsella Suomessa
myös laillisesti, ilman kuukausien odottelua.

Isojen ketjujen johtohenkilöiden asenne ihmetyttää. Olin kuvitellut, että aihe kiinnostaisi ja herättäisi tunteita isojen firmojen johtajissa. Elokuvien lataaminen internetistä kuitenkin vaikuttaa suoraan heidän firmojensa menestymiseen ja sitä kautta heidän omaan toimeentuloonsa. Luulin, että he nimenomaan haluaisivat vastata ja kertoa näkemyksiään alan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tämä olisi ollut loistava tilaisuus herättää keskustelua ja mahdollisesti jopa sympatiaa asiakkaissa. Olin väärässä.

Kesällä sain muuton yhteydessä itselleni uuden nettiliittymän, jonka mukana tuli parin kuukauden ilmainen kanavapaketti ja kymmenen ilmaista elokuvaa operaattorin omasta elokuvavuokraamosta. Täytyy myöntää, kaukosäätimellä tapahtuva vuokraus on helppoudessaan houkuttelevaa.

Suomalaiset internetvuokraamot ovat kuitenkin vielä lapsen kengissä. Olohuoneeni vuokraamosta ei esimerkiksi pysty hakemaan elokuvia nimen perusteella. Lisäksi elokuvat eivät suinkaan ole kaikki samassa läjässä, vaan jakeluyhtiöillä on omat ”hyllynsä”, joista löytyvät sitten genrejaottelut ja lopulta aakkosjärjestys. Samassa ajassa, jonka käytän elokuvan etsimiseen nettivuokraamosta, ehdin kävellä lähimpään videovuokraamoon ja takaisin. Nettivuokraamossa ei myöskään ole henkilökuntaa, jolta kysyä, onko hakemani elokuva edes valikoimassa. Idea on hyvä, mutta toteutus vielä ontuu. Odotankin innolla, että pääsen testaamaan Netflixin ja HBO:n latauspalvelut.

Muutama fakta:

• Viikolla 37 kolme ladatuinta elokuvaa olivat TorrentFreakin mukaan Men In Black 3, Prometheus ja Snow White and the Huntsman. Kaikki kolme elokuvaa saivat teatteriensi-iltansa tänä kesänä, eikä niistä mikään ole vielä ehtinyt dvd-levitykseen.
• Maailman eniten ladattu elokuva on James Cameronin Avatar, jota on ladattu noin 21 miljoonaa kertaa maailmanlaajuisesti. Avatar on myös taloudellisesti maailman parhaiten menestynyt elokuva lähes kolmen miljardin dollarin lipputuloilla. 
• Filmtownin vuokratuimpien elokuvien listan kärjessä olivat 17.9.2012 The Avengers, Hungergames – Nälkäpeli ja Safe.
• Vuonna 2011 joka viidennessä taloudessa ladattiin piraattielokuvia internetistä, vaikka 85% kansasta tietää toiminnan laittomaksi.
• Fyysinen piratismi on nykyään vähäistä. Vain 2%:ssa kotitalouksista on vuoden sisällä ostettu Suomessa piraattilevyjä, -elokuvia tai - tietokonepelejä ja vain 3% on tuonut sellaisia mukaan ulkomaanmatkalta.
• Vielä kaksi vuotta sitten piraattien levittämisen netissä hyväksyi 31% 15-24 -vuotiaista, nyt sen hyväksyy enää 11%.

Lähteet: www.imdb.com, www.filmtown.fi/vuokratuimmat-elokuvat, www.kulttuuri.net/gallupit/piratismitutkimus_2011, www.kulttuuri.net/gallupit/piratismin_tuomat_menetykset_2010, www.guardian.co.uk/music/2009/apr/21/study-finds-pirates-buy-more-music, www.digilelut.fi/avainsanat/piratismi/, http://antipiracy.fi/piratismi/, http://news.cnet.com/8301-1023_3-57372324-93/top-10-pirated-movies-in-the-world-infographic/

Hunger Games - Kirja vastaan Elokuva

Reetta Järvenpää

Lue huoletta, ei sisällä juonipaljastuksia. 

Hunger Games – Nälkäpeli on ehkä yksi tämän kevään puhutuimpia elokuvia. Elokuva perustuu Suzanne Collinsin samannimiseen kirjaan, ja yhteensä tarinaa on kolmen kirjan verran. Nälkäpeli sijoittuu dystopiseen tulevaisuuteen Pohjois-Amerikan mantereelle Panemin valtioon, jonka kaksitoista vyöhykettä joutuvat vuosittain lähettämään yhden tytön ja yhden pojan Nälkäpeliin taistelemaan, kunnes vain yksi on hengissä. 

Itselleni hieman epätyypillisesti kävin katsomassa elokuvan ennen kirjan lukemista. Yleensä tahdon muodostaa henkilöistä ja tapahtumista oman mielikuvani, ennen kuin lähden katsomaan toisten visiota. Tässä tapauksessa en kuitenkaan ehtinyt saada kirjoja ajoissa käsiini. 

Suurin ero kirjan ja elokuvan välillä oli se, että kirjassa tarinaa kerrotaan päähenkilö Katnissin näkökulmasta, kun taas elokuvassa kerronta on kaikkitietävää. Kirjan Katniss, ja täten myöskään lukija, ei tiedä, mitä Nälkäpeliareenan ulkopuolella tapahtuu, elokuvassa näytetään myös pelinjärjestäjien ja katsojien reaktioita pelikentän tapahtumiin. 

Katniss on hahmona ihastuttava. Vahva, omatoiminen ja fiksu, mutta tunteidensa kanssa juuri niin pihalla kuin 16-kesäinen tyttö vain voi olla. Kaikesta muusta Katniss selviää, mutta kun on kyse ihmissuhteista ja suurista tunteista, ollaan hänelle täysin vieraassa maastossa. Kirja vie lukijan Katnissin pään sisään, ja lukija pääsee tai joutuu osalliseksi nuoren tytön rakkausmietintöihin. Välillä tunneristiriitoja tosin alleviivataan hieman liikaa, joten ei ole ihme, että Nälkäpeliä on verrattu suosikki-inhokki Twilightiin. Onneksi vaikeus päättää, ketä rakastaisi, jää ainoaksi yhtäläisyydeksi Katnissin ja Twilightin Bellan välillä. Koska tarinaa kerrotaan Katnissin näkökulmasta, lukija myös muodostaa mielipiteensä muista hahmoista Katnissin mielipiteen perusteella. Muiden hahmojen ajatuksia ja motiiveja ei kerrota suoraan, vaan lukija joutuu arvailemaan yhdessä Katnissin kanssa, miksi joku teki näin ja noin. 

Elokuvassa puolestaan rakkaushuolilla mässäily jää vähemmälle, ja pääpaino on toiminnassa. Tässäkin on puolensa. Sivuhahmoista saa reilusti enemmän irti, kun heidät esitetään puolueettoman linssin läpi. Ja tokihan selkeä toiminta näyttää valkokankaalla aina paremmalta kuin loputon tunteiden vatvominen. Toisaalta ihmissuhteisiin ja Katnissin ajatuksiin omasta tilanteestaan ei päästä kunnolla kiinni. Esimerkiksi elokuvan alussa esitelty Gale jää todella irralliseksi, sillä hänen ja Katnissin suhdetta ei selitetä mitenkään, kun taas kirjassa Katniss tekee hyvinkin selväksi, mikä homman nimi heidän välillään on. 

Tähän väliin suosittelen lukemaan Hunger Games -kirjat englanniksi, nimittäin niiden suomennos on todella kökkö. Kieli on huonoa ja suoraan sanoen tylsää, ja teksti vilisee virheitä, aivan kuin kääntäjällä olisi ollut hirveä kiire. Huono käännös saa kirjat vaikuttamaan lapsellisemmilta, kuin mitä ne oikeasti ovat. Onneksi tarina on sen verran hyvä ja mielenkiintoinen, ettei onneton suomennos pääse täysin pilaamaan tunnelmaa. 

En pysty sanomaan, kumpi oli lopulta parempi, kirja vai elokuva, sillä kummassakin oli hyvät ja huonot puolensa. Tärkeintä on mielestäni kuitenkin se, että elokuva toimii myös lukematta kirjaa. Elokuvassa on myös selkeä loppu, eikä se petaa tulevaa jatko-osaa, mikä on mielestäni positiivista. Kirjan loppu puolestaan viestittää vahvasti, että tarina jäi kesken ja nyt vasta päästiin vauhtiin. 

Toinen osa Vihan Liekit (Catching Fire) jatkaakin suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa loppuu. Huomasin nauttivani jatko-osasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä kirjasta, ja odotan innolla elokuvaversiota siitä. Käännös tosin oli kakkososassakin yhtä huono.

Snuff-arvostelu

Reetta Järvenpää

Maaseudun synkät salaisuudet

Sir Terry Pratchettin viimeisin julkaisu Snuff on järjestyksessään 39. Kiekkomaailmaan sijoittuva romaani. Ankh-Morporkin herttua, kaupunginvartioston komentaja Sam Vimes lähtee vaimonsa ja poikansa kanssa lomalle Sybil-vaimon suvun ikivanhalle tilalle, jonnekin keskelle ei mitään. Vimes ei pidä maaseudusta, eikä maaseutu Vimesistä. Seudulla on synkkä menneisyys, ja nykyhetkessäkin tuntuu olevan jotakin hämärää. Vimes ei tosin voi laillisesti tehdä mitään, sillä hänen toimivaltansa loppui Ankh-Morporkin porteille. Sitä paitsi, hän on lomalla. 

Lomanvietto tyssää kuitenkin lyhyeen, kun kylän ainoa poliisi Feeney Upshot tulee pidättämään Vimesiä syytettynä kylän sepän murhasta. Vimes ei tällaista toimintaa niele, joten hän ryhtyy itse selvittämään sepän katoamista. Avukseen hän värvää nuoren Feeneyn. Mitä oikein tapahtui kolme vuotta sitten? Kuka murhasi menninkäistytön Vimesin mailla? Ja mitä ihmettä seudun aateliset oikein puuhaavat?

Pratchettin tuotanto on vuosien saatossa mennyt koko ajan synkempään suuntaan, ja räiskyvän  fantasiailoittelun varjolla käsitellään välillä raskaitakin aiheita - väkivaltaa, rasismia, huumeita, orjakauppaa, luokkaeroja.  Snuff on juurikin sieltä synkimmästä päästä, huumoria on Pratchettin teokseksi harvinaisen vähän, ja sekin on enimmäkseen mustaa. Hetkellisiä kevennyksiä painostavaan tunnelmaan tuovat Vimesin ja hänen poikansa nuoren Samin keskustelut kakasta ynnä muista ruumiineritteistä.

Snuffin kantava teema on yhteiskunnan normien ja yksilön moraalikäsityksen välinen ristiriita. Kuinka tasa-arvoiseksi yhteiskunta tai yhteisö voidaan tehdä, ja toisaalta, millä keinoin tasa-arvoon voi ja kannattaa pyrkiä? Yhteiskuntakritiikki on harvinaisen voimakasta ja näkyvää. Aateliselle laki on eri kuin palvelijalle, eri rodun edustajista puhumattakaan. Minut kirja pisti miettimään omaa asemaani yhteiskunnassa, sekä suomalaisessakin yhteiskunnassa piileviä valtarakenteita. 

Valitettavasti Pratchettia vaivaava alzheimer on vienyt kirjailijan kynästä parhaan terän. Välillä teksti näyttää siltä, että ajatus on karannut täysin, virkkeet ovat todella pitkiä ja niissä saatetaan käsitellä kolmeakin eri asiaa. Onneksi suurin osa näistä maratonvirkkeistä on kirjoitettu Vimesin ajatuksiksi, jolloin harhailun voi antaa anteeksi. Kukapa meistä pystyisi koko ajan pitämään mielensä täysin kurissa. Kakkahuumorikevennykset tuntuivat ajoittain hieman pakotetuilta ja olivat mielestäni täysin tarpeettomia. Ehkä niillä on yritetty tehdä kirjasta myös vähän nuoremmille lukijoille sopiva. Snuff on nimittäin sen verran väkivaltainen ja teemaltaan raskas, että aivan lapsille sitä ei välttämättä voi suositella. 

Ajoittaisesta lipsumisesta huolimatta Pratchett ei kuitenkaan petä. Kiekkomaailmasta tai komentaja Vimesin historiasta tietämätön ei välttämättä saa Snuffista niin paljon irti kuin sarjan aikaisempia osia lukenut, mutta uskoisin sen toimivan mukavasti myös yksinään. Kiekkomaailman faneille Snuff on ehdoton hankinta, sillä vaikka se ei aivan parasta Pratchettia olekaan, tarina on mielenkiintoinen ja juonenkäänteet yhtä vauhdikkaita kuin aina ennenkin.