Joulukalenterin luukku 21: Jouluevankeliumi ja eksegetiikka

Minna Heimola

Joulun ollessa jo aivan nurkan takana pohdimme tänään joulun kristillistä sisältöä, Jeesuksen syntymää, eksegetiikan näkökulmasta.

Joulun kristillinen tausta on Jeesuksen syntymän juhla. Aiemmassa kirjoituksessani eksegetiikasta yleensä ja Jeesuksesta historiallisena hahmona yleensä olen todennut, että Jeesus oli historiallinen henkilö, mutta hänen elämästään tiedetään vähemmän, kuin yleensä luullaan. Erityisen vähän tiedetään Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta, ajasta ennen hänen julkista opetus- ja parannustoimintaansa.

Luukkaan jouluevankeliumi: Jeesus-lapsi seimessä,
vasemmassa laidassa paimenet. Kuvan lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Gerard_van_Honthorst_001.jpg

Luukkaan evankeliumi kuvaa Jeesuksen syntymää useimmille tutulla tavalla: keisari Augustuksen hallitessa Rooman valtakuntaa kihlapari Maria ja Joosef lähtevät veroluetteloihin merkitsemistä varten Betlehemiin. Maria on raskaana (jo aiemmin enkeli on ilmoittanut Marialle tulevasta lapsesta, joka on siinnyt neitseellisesti). Betlehemissä Marian synnytys alkaa, mutta koska kaikki kaupungin majatalot ovat täynnä, Maria joutuu laittamaan poikansa seimeen. Enkelit ilmoittavat Jeesuksen syntymästä lähiseudulla olleille paimenille, jotka tulevat katsomaan lasta. Tämän "jouluevankeliumin" jälkeen Luukas kertoo Jeesuksen ympärileikkaamisesta ja temppeliin tuomisesta, ja kertoo perheen palanneen sen jälkeen Nasaretiin.

Vaikka Luukkaan evankeliumin kuvaus on useimmille tutuin, Jeesuksen syntymästä kerrotaan Raamatussa myös Matteuksen evankeliumissa (kirjoitettu samoihin aikoihin kuin Luukkaan evankeliumikin, vuoden 90 jKr. paikkeilla). Kuten Luukas, myös Matteus kertoo Jeesuksen syntyneen Betlehemissä kihlaparille, Marialle ja Joosefille, neitseellisen sikiämisen seurauksena. Matteus ei kuitenkaan mainitse veroluetteloita eikä seimeä. Sen sijaan hän puhuu tähdestä, joka johdattaa idästä tulleet tietäjät vastasyntyneen Jeesus-lapsen luokse, ja murhanhimoisesta kuningas Herodeksesta, joka yrittää urkkia tietäjiltä tietoja lapsesta voidaakseen tappaa tämän. Matteus kuvaa Herodeksen surmanneen kaikki vauva- ja taaperoikäiset pojat, mutta ei Jeesusta - enkeli on varoittanut Joosefia, ja Jeesus vanhempineen pakenee Egyptiin Herodeksen raivoa. He uskaltavat palata takaisin Palestiinaan vasta Herodeksen kuoltua, mutta eivät silloinkaan uskalla jälleen asettua Betlehemiin, sillä aluetta hallitsee nyt Herodeksen poika, vaan Nasaretiin. Näin Matteuksen kertomuksessa niin Joosefin ja Marian annetaan ymmärtää olleen alunperin betlehemiläisiä.

Kolme idän tietäjää, joille perimätieto on antanut nimet
Kaspar, Melkhior ja Baltasar. Kuva: Nina-no (Nina Aldin
Thune). Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/
File:Magi_(1).jpg

Nämä Raamatun kertomukset ovat siis monella tapaa keskenään ristiriitaisia. Etenkin Matteuksen kertomus sisältää legendanomaisia piirteitä, jotka ovat tuttuja antiikin ajan muista suurmiesten syntymäkertomuksista. Yksi läheisimmistä rinnakkaiskertomuksista on Mooseksen syntymän kuvaus 2. Mooseksen kirjan alussa: siinäkin vainoharhainen, julma hallitsija tappaa kaikki pienet poikalapset, mutta Jumalan pelastajaksi valitsema poika pelastuu kuin ihmeen kaupalla. Koska Matteuksen teologiassa Jeesus oli uusi Mooses, joka oli tulossa täyttämään Mooseksen antaman lain, rinnastus lienee tietoinen, mutta ei kuvaa todellisia historiallisia tapahtumia. Mainintaa lastenmurhasta ei löydy mistään muusta lähteestä, ja se lieneekin fiktiivinen, Mooseksen syntymäkertomuksen mukaan laadittu kuvaus, joka on ollut suhteellisen helppo liittää Herodekseen - tämä oli muuten vainoharhainen hallitsija, joka mm. murhautti useita perheenjäseniään. Kertomusta Betlehemin tähdestä on myös pidetty historiallisesti ongelmallisena; vaikka sitä on yritetty yhdistää eri astronomisiin ilmiöihin Jeesuksen syntymän aikoihin, siihen liittyy samoja ongelmia kuin Jeesuksen syntymää kuvaaviin kertomuksiin ylipäätään.

Myös realistisempaan Luukkaan jouluevankeliumiin liittyy ongelmia. Sen enempää kuin Matteuksen kuvaamaa lapsenmurhaa ja tähteä, ei myöskään Luukkaan kuvaamaa veroluetteloihin merkitsemistä kuvata missään Raamatun ulkopuolisessa lähteessä. Vielä suurempi ongelma on se, että Jeesuksen neitseellistä syntymää ja siihen liittyviä ihmeitä ei kuvata edes muissa Uuden testamentin teksteissä. Markuksen evankeliumi alkaa Jeesuksen kasteesta; Jeesuksen syntymään ei liity hänellä mitään poikkeuksellista. Myöskään Paavali ei mainitse Jeesuksen syntymästä mitään. Näin oppi neitseellisestä syntymästä ja syntymään liittyvät ihmeet ovat syntyneet ilmeisesti vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen, osin mahdollisesti yrityksinä selittää pakanoille Jeesuksen merkityksellisyyttä käyttäen heille tuttua kuvastoa.

Pitkäaikainen eksegetiikan professori Lars Aejmelaeus on artikkelissaan, jossa käsittelee tätä joulukertomusten historiallista epäuskottavuutta, todennut, että joulukertomusten tutkimus on kuin satakielen surmaamista - monia ihmisiä syvästi koskettaneiden tarinoiden toteaminen epähistoriallisiksi koetaan helposti loukkaavaksi tai ahdistavaksi. Tarkoitus ei ole kieltää perinteisiä jouluseimiä härkineen ja aaseineen (joita muuten ei lainkaan mainita Raamatussakaan Jeesuksen syntymän yhteydessä). Historiallisten ongelmien tiedostamisen jälkeenkin kertomus voi puhutella, eikä viattomien lasten kuolemaa tarvitse surra. Joskus se Jeesus joka tapauksessa on sitäpaitsi syntynyt, vaikka tarkkaa ajankohtaa ei tiedetäkään.

Hyvää joulua!