Joulukalenterin luukku 24: Rauhallista joulua!

Ninni Aalto

Tuntuuko joskus siltä, että jouluna pitäisi ehtiä niin sukuloida kuin rentoutuakin? Nörttitytöt suosittelevat kätevän sijaisrobotin rakentamista!

Kuvan piirtänyt Ninni Aalto

Joulukäyttöä ajatellen laitteeseen on luonnollisesti ohjelmoitu yksinkertaisia lauseita kuten "Kiitos, se oli herkullista mutta olen jo aivan täynnä", "Ooh, juuri tällaista olen aina halunnut" ja "Onpa mukavaa kun on koko suku koolla." Reilu nörtti tietysti vuorottelee kumppaninsa (tai kumppaniensa) kanssa sitä, kuka saa jäädä kotiin jouluksi. Hyvä puoliso taas huolehtii sukulaisvierailun kestäessä siitä, että robotin akku ei pääse tyhjenemään ennenaikaisesti, hoitelee mahdolliset pienet huoltotoimenpiteet ja auttaa esimerkiksi paikkaamalla mahdollisia puutteita keskusteluissa.

Sinkkunörttien tarve sukulaisvierailuiden välttelyyn on tyypillisesti keskimäärin noin 50 % pienempi kuin seurustelevien tai avioituneiden. Mikäli vakituista kumppania ei ole käytettävissä, on suositeltavaa testata rakennelmansa erittäin huolellisesti etukäteen. Kaikkein varminta on värvätä sen seuraksi luotettava, elektroniikkaa ja hienomekaniikkaa hallitseva ystävä, joka suostuu visiitin ajan simuloimaan partneria ja tässä ominaisuudessa samalla varmistamaan ettei yllättävä laitevika pääse pilaamaan joulurauhaa. (Tehtävään sopivien ihmisten löytäminen voi olla erittäin haasteellista. Etsintä kannattaakin aloittaa hyvissä ajoin ja varautua myös suorittamaan palveluksesta asianmukainen korvaus.)

Toivotaan kuitenkin, että kaikkien joulu sujuu mukavasti myös ilman robottia. 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

P.S. Nörttitytöt jäävät joululomalle ja julkaisevat seuraavan kerran 2.1.2013!

Joulukalenterin luukku 23: Joulun pakanalliset esikuvat

Riikka Karhu

Joulu mielletään pääasiassa kristilliseksi juhlaksi, onhan kyseessä Jeesuksen syntymäjuhla. Jouluna ihmiset kokoontuvat yhteen, syövät hyvin ja vaihtavat keskenään lahjoja. Joulua kutsutaan välillä myös valonjuhlaksi, sijoittuuhan juhla vuoden pimeimpään aikaan lähelle talvipäivänseisausta. Kyseessä on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella; tällöin pohjoisella pallonpuoliskolla päivä jää vuoden lyhyimmäksi. Talvipäivänseisaus sijoittuu yleensä joulukuun 20.-22. päivän tienoille.

Useissa muinaisissa kulttuureissa on ollut tapana juhlia talvipäivänseisauksen aikaan. Kyseessä on monesti ollut jopa kulttuurin vuoden tärkein juhla. Näin ollen varhaisten kristittyjen oli helppo sijoittaa oma juhlansa samalle ajankohdalle. Näin kristinuskon sanoman levittäminen helpottui. Tästä syystä joululla ja useilla sen perinteillä on pakanalliset juuret, joista monet ovat vielä tänä päivänä voimissaan. Tässä artikkelissa kerron muutamista tällaisista pakanallisista juhlista.

Saturnalia

Muinaisten roomalaisten tärkeimpiin juhliin kuului Saturnalia, joka periytyy kreikkalaisesta Kronia-juhlasta. Muinaisista roomalaisista juhlista Saturnalia nykyään yksi parhaiten tunnetuista ja tutkituista. Juhla vietettiin joulukuun 17.-23. välisenä aikana Saturnus-jumalan kunniaksi, joka on sadonkorjuun, ajan ja vapauden jumala. Kansalaisten keskuudessa Saturnalia oli suosittu juhla, sillä juhlaa pystyi viettämään omassa kodissa ilman valtion järjestämiä pakollisia seremonioita. Saturnalia sulautettiin osaksi kristillistä joulua 300-luvulla. Näin saatiin suuri määrä pakanoita käännytettyä kristinuskoon helposti.

Saturnalia alkoi yleensä julkisella seremonialla 17. joulukuuta, jolloin uhrattiin Saturnukselle. Tuo päivä oli tarkoitettu pyhäksi, jolloin kaikki julkiset palvelut, kuten koulut olivat suljettu. Julkisten seremonioiden jälkeen juhla jatkui ihmisten kodeissa. Ihmisillä oli tapana kylpeä hyvin sekä käydä kylässä ystäviensä ja sukulaistensa luona. Joulukuun 23. päivänä ihmisillä oli tapana vaihtaa pieniä lahjoja keskenään. Usein lahjat olivat keramiikkaa tai muita käsitöitä. Rikkaimmat ihmiset saattoivat antaa kotieläimiä ja orjia lahjaksi. Lahjoilla pyrittiin tuomaan esiin omaa asemaa ja osaamista. Osa ihmisistä liitti lahjojen mukaan myös pieniä runoja.

Noppapeliä Pompeijissa
Kuvan lähde: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

Saturnalian ajaksi oli tapana kumota useita erilaisia vallalla olleita käytänteitä. Esimerkiksi orjat saivat vapauden puhua vapaasti isännistään ilman pelkoa mahdollisesta rangaistuksesta. Uhkapelaaminen oli myös sallittua ja etenkin noppapelit olivat suosittua ajanvietettä. Panoksina käytettiin kolikoita sekä pähkinöitä. Myös orjat saattoivat ottaa osaa peleihin. Pelien ohessa oli tapana juoda ja syödä hyvin; selvänä pysytellyt henkilö oli poikkeus.

Useat nykyisen joulun perinteet periytyvät suoraan Saturnaliasta, selkeimpänä esimerkkinä lahjojen antaminen. Pakanallisesta alkuperästään johtuen katolinen kirkko kielsi lahjojen jakamisen keskiajalla. Katolinen kirkko ei suostu myöntämään pakanallisten keskitalven juhlien, kuten Saturnalian vaikutusta joulun viettoon. Juhlien samankaltaisuudet ja sama ajoitus on heidän mukaansa sattumaa. Kaikki eivät kieltäneet sitä tosiasiaa, että Saturnalialla oli suuri merkitys nykyiseen joulun viettoon. Puritaanit kielsivät joulun vieton lailla vuosina 1659-1681 Yhdysvalloissa Massachusettsissa vedoten sen pakanalisiin juuriin.

Yule

Muinaisgermaanista talvijuhlaa kutsutaan yleensä englanninkielisella nimellä Yule. Suomenkielen sana "joulu" periytyy tästä sanasta Skandinaavian (esimerkiksi ruotsinkielen sana "jul") kautta. Yulen juuret ovat muinaisgermaanisissa pakanakulttuureissa ja ensimmäiset maininnat siitä ulottuvat 300-luvulle. Juhlaa oli tapana viettää talvella vuoden pimeimpään aikaan, mutta juhlapäivä vaihteli. Juhlan ajankohta sijoittui usein marraskuun puolen välin ja tammikuun alun välille.

Haakonin saagan mukaan kolmipäiväinen Yule ajoitettiin samalle ajalle joulun kanssa. Näin pakanoita oli helpompi käännyttää kristinuskoon. Saaga kertoo, että Yulea juhlittiin tavallisesti ruoan ja juoman kera. Eläimiä, kuten hevosia uhrattiin temppeleissä jumalille valuttamalla niistä verta. Lihat keitettiin ja tarjottiin juhlavieraille. Seremoniaan kuului myös maljojen kohottamista ja juomista. Ensimmäinen malja juotiin Odinin, eli ylimystön, sodan, viisauden ja kuoleman jumalan kunniaksi. Toinen malja juotiin Njordin (meren, merenkäynnin ja hedelmällisen rannikon jumalalle) sekä Freyrille (hedelmällisyyden, auringon, sateen ja sadon jumalalle). Kolmas malja kohotettiin kuninkaan kunniaksi.

Yule-halkoa raahaamassa, 1832
Kuvan lähde: Wikipedia
Linkki alkuperäiseen kuvaan

Muinainen Yule on myös antanut omat vaikutuksensa nykyiaikaisen joulun viettoon. Yule-halko on suuri ja kova halko, jota on sekä koristeltu että poltettu Yulen aikaan. Halkoja poltetaan joissain osissa Eurooppaaa edelleenkin. Nykyään nimitystä jouluhalko käytetään kuvaamaan perinteistä ranskalaista joululeivosta. Moderni olkipukki-joulukoriste on saanut vaikutuksensa Yule-pukista. Yule-pukin esikuvana on pidetty Thor-jumalaa, joka tarun mukaan ratsasti kahdella pukilla. Yule-pukin määritelmä on muuttunut vuosien varrella. Pukki on esiintynyt myös ihmishahmona, joka on kierrellyt ihmisten luona antaen esikuvaa joulupukille.

Nykyään Yule kuuluu vahvasti uuspakanuuteen ja wiccalaisuuteen; Yule on yksi wiccan tärkeistä sapateista. Juhlaa juhlitaan pääasiassa 21. joulukuuta. Kyseessä on valon juhla, jolloin Yulea juhlivilla on ollut tapana polttaa kynttiöiltä. Wiccoille Yule merkitsee uuden Auringon syntymistä. Asunto koristellaan vihreillä kasveilla ja koristeilla. Wiccat kunnioittavat perinteitä, joten Yule-halko, yleensä leivos, löytyy muodossa tai toisessa useista kodeista. Yulen viettotavat poikkeavat ihmisten kesken. Osa pyhittää Yulen omaan rauhoittumiseen ja juhlii joulua perheen kesken. Osa taas juhlii myös Yulea perheen ja ystäviensä kera.

Kekri

Kekri on muinaissuomalainen sadonkorjuun juhla, jota vietettiin nykyisen pyhäinpäivän tienoilla. Kekri päätti kuluneen vuoden ja antoi näin ollen ihmiselle syyn juhlaan. Juhla oli myös vainajien muistojuhla. Juhla oli suosittu talonpoikien keskuudessa, kun taas joulu oli kaupunkilaisten ja säätyläisten tärkein juhla. Kristillinen kirkko ei hyväksynyt pakanallista kekriä. Tästä syystä se liitettiin 1800-luvulla osaksi pyhäinpäivää.

Kekri oli ilon juhla, jolloin syötiin ja juotiin sekä leikittiin, laulettiin ja tanssittiin. Kekri aloitti palvelusväen viikon kestäneen vapaan. Ensimmäisen juhlapäivän jälkeen palvelusväki pääsi tapaamaan perhettään. Juhlan toisena päivänä kierrettiin kaupunkia. Seurueeseen kuului merkittävä hahmo, sarvipäinen kekripukki. Hahmo oli luotu tarkoituksella pelottavaksi, jossa kierrolla saataisiin kestitystä seurueelle. Nuutinpäivänä kiersi puolestaan nuuttipukkeja, joita lapset pelkäsivät. Nuuttipukin sanottiin vievän joulun pois. Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois viepi. Etenkin nuuttipukki on antanut oman vaikutuksensa suomalaiseen joulupukkiin. Joulupukin tapa tulla tapaamaan perheitä sisään taloon on peräisin kekri- ja nuuttipukkien tavoista.

Kekrin juhliminen ei säilynyt, sillä ihmiset muuttivat teollistumisen myötä kaupunkeihin. Kekrin tavat liitettiin osaksi joulua, jossain määrin myös uutta vuotta. Kekrin aikaan juhlitaan nykyisin pyhäinpäivää. Myös halloween on antanut oman mausteensa niin sanottuun moderniin kekriin.

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvip%C3%A4iv%C3%A4nseisaus

Saturnalia: http://en.wikipedia.org/wiki/Saturnalia

Yule: http://en.wikipedia.org/wiki/Yule

http://www.varjojenkirja.com/sapatit/8-kohde.html

Kekri: http://www.finlit.fi/juhlat/kekri/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kekri

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuuttipukki

Joulukalenterin luukku 22: Suomen kansan joulutaiat

Tiuku Talvela

Talonpoikaisjoulusta puhuttaessa muistutellaan usein mieliin oluenpanoa, lattialle levitettyjä jouluolkia, himmeliä, jouluruokia, saunaa ja haltijoille pöytään jätettyä ruokaa. Joulutapoja on ympäri Suomen vaikeapääsyisten kolkkien ollut lähes yhtä monia kuin kyliäkin, mutta toki jonkinlaisia yhtäläisyyksiäkin voidaan koko maan jouluisen kulttuurin suhteen vetää.

Harvemmin kuitenkaan muistetaan, että joulu on ollut myös magian aikaa. Moni joulun taioista lienee muinaisesta sadonkorjuujuhla kekristä jouluun kopioituneita – eihän joulunvietto kristillisenä pyhänä ole meillä kuin keskiaikaista perua. Monenlaiset uskomukset, taiat ja tarinat kietoutuivat muiden suurten pyhien tavoin myös mystiseen jouluyöhön.

Suomalaisille erityisen tärkeää on ollut vakiomääräinen onni: jos onnea on jollakulla erityisen paljon, on se siis varmasti joltakulta muulta - eli todennäköisesti asian pohtijalta - pois.  Onnea on pyritty hankkimaan itselle sekä enemmän että vähemmän kyseenalaisin taikakeinoin. Talonpojalle elintärkeän karjan lykky pyrittiin varmistamaan eri aikoina vuodesta tehdyin taioin. Vaikka karjaonnea varastettiinkin kaikkein perinteisimmin pääsiäisen aikaan, ei joulukaan jäänyt siinä huonommaksi:

Onnen varastamista juhlaöinä kuuluvat jotkut vanhemmat ihmiset vieläkin harjoittavan. Niinpä kertoi Keskisen Jooseppi eräästä emännästä, joka jouluyönä tavattiin jnkn naapurin navetan seinustalla puulla kirnuamassa ikkunasta sisään hokien samalla:
Voh voh voita vuarenhaltijalta, piimää pirun emännältä.
 (SKVR IX3. 1183. Längelm. Ekman E. A. 307. 91. Vinkiä. Keskisen Jooseppi, n. 40 v)

Joskus taikakeinoja käyttävä varas kuitenkin saattoi jäädä myös kiinni - tai ainakin niin väitettiin kylillä:

Taika kuinka lehmän lykkyä saa.

Noita-akoilla on tapana suurina juhlina, kuten pääsiäis-pitkänperjantai ja jouluyönä hakea toisten läävistä lehmän lykkyä, että lehmät hyvin lypsäisivät. Tämän kertoja Eemil Mäenpää Kymin Korkeakoskelta sanoi hänelle erään talon vanhan isännän kertoneen seuraavaa:

"Oli kerran pimeä jouluyö ja en muistanut lukita läävän ovea noitien varalta. Menin sitten puoliyön aikana ulos ja kuulin että läävässä oli jotakin erinomaista. Menin sitten hiljaa oven taa kuuntelemaan niin sieltä kuului lypsämisenkohinaa ja samalla taikasanat:
Lykkyy pyttyy, Lykkyy pyttyy!
Silloin minäkin muistin voimakkaan manauksen ja kiljasin ovelta:
Noita, älä helvetissä
Kaikkia lykkyä vie!
Silloin noita ryntäsi ulos ja hävisi yön pimeyteen kippuineen.
(SKVR XIV. 2520. Kymi. Uski, A. 91. 11. Korkeakoski. Eemil Mäenpää.)

Taikoja tehtiin myös tuvassa kekrin ja uudenvuoden malliin: olennaisia enteitä, kuten sulhasten liikkumista ja kuolemaa, vahdattiin monin keinoin. Onneen liittyvät taiat olivat kuitenkin usein salaisempia ja haluttiin pitää mahdollisuuksien mukaan omana tietona, mikä ei ole kovin yllättävää niiden yleistä varkausaspektia katsoen.


Kirkkojen lattioiden alle haudattiin vielä 1700-luvun aikana vainajia, joiden sanotaan erityisesti kesäaikaan muistuttaneen olemassaolostaan vienolla tuoksahduksella. Kuolleiden salaperäinen, persoonaton voima, kalman väki, auttoi monenlaisissa taikakeinoissa ja -konsteissa. Myös kirkon pihamaa, jossa varsinainen kalmismaa sijaitsi, oli väkevä paikka muulloinkin, saati sitten suuren ja mystisen juhlan aikaan. 24. ja 25. päivän välinen yö oli Jeesuksen syntymäyönä erityinen taika-aika.

Kun panee tammahevosen länget Jouluyönä kaulaansa ja menee kirkkoon kiärtään ja kun sitte kolmeen kertaan myötäpäivään on kiärtänyt, tulee tonttu vastaan ja kysyy:
Mitäs tahlot?
Niin tartee sanoo sitte mitä tahtoo ja millä tahtoo rikastua, niin tonttu sitte toisena yönä tua sitä huaneen tykö oikeen aikalailla.
 (SKVR X1. 2111 β. Sahalahti. Äijälä E. n. 71. -96. Vehkajärvi. Riika Simontytär, 45 v.)

Ihmiselämän olennaiset kysymykset, kuten "kuolenko tänä vuonna" ja "saanko puolison" kuumottivat kansan mielessä erityisesti uuden kirkkovuoden vaihteen tienoilla. Keskitalvi, keskiyö, jouluyön taika, Jeesuksen syntymä, kalman väki - mikä olisikaan kirkkomaata mahtavampi paikka aviotaikojen tekemiselle?

Taika, jolla näkyjä nähdään

On joka tulevan Sulhonsa, (Morsiammensa) tavat tahtoo nähdä ennakolta niin menköön Joulu yönnä sydän yön aikana Kirkko maalle ja ottakoon kolmen kuoleena syntynneen Lapsen haudalta mutaa, kiviä tai muuta senlaista kouraansa ja menköön sitte kirkon Sakastin akkunan alle ja laskekoon nee tähän - näin sanoen
sinä pyhä paikka näytä syntis raukalle tuosta viattomain tomusta tulevan ylkäni, Morsiammeni Pahat tavat, hyvät avut, virheet vialliset,
ja katsokoon joka kerralla eli kolme kertaa akkunan läpi Sakastiin niin siellä näkee tulevan avionsa elämän olot.
(SKVR IX3. 1478. Tammela. Lindqvist 142. 87. Mustiala. Juhan Rusungreen, lähes 60 v.) [korjattu sana "muuttaa" muotoon "mutaa", toim. huom.]

Toki taikoja saattoi hoitaa aamuisen joulukirkonkin aikana, ainakin, jos mieli myöhemmin jänismetsälle:

Kun jouluna mänöö kirkkoon, niin pitää saaha, jossa kaikkiin enemmän lukko ovelta kansoo mänöö kirkkoon, kirkon kynnyksen alle lankansa suoraksi ja pitää koko kirkkoaian, niin niihin lankoin juoksoo kolmet aina selätysten. Sitte kun tuopi sieltä, niin pitää varastoo 3:sta talosta uuninluuta ja sitte niillä pyyhkiä lankansa. Sitte kun vähä puhisteloo, niin kyllä jänikset lankaan juoksoo; sitte loihtoo:
Käy vinttura vipuun,
Pyörä silmä pyyvykseen!
(SKVR VI2. 4998. Nilsiä. Krohn n. 13615 b. --1885. Korpijärvi. Juho Heiskanen, 61 v.)

Jouluaatto ja joulupäivä vietettiin perinteisesti perhepiirissä, mutta toinen joulupäivä, Pyhän Stefanoksen mukaan nimetty Tapani, oli tanssin, leikkien, häiden, vierailujen ja erityisesti hevosten päivä. Stefanos oli mutkikkaan historian kautta päätynyt maassamme nimenomaan hevosten suojelijaksi, luultavasti osin siksi, että hevosajelut kuuluivat jo kristinuskoa muinaisempaan talviperinteeseen.  Miehet pyrkivät lisäämään hevoslykkyä Tapanin nimissä monin taioin.

Hevoselle.

Kun se pannaan syksyllä talliin, niin kannetaan aitan avaimet eteen ja sanotaan:
Tuossa on aitta huostaas!
ja sitte otetaa sontahankoon ruhkia ja ne ropsitaan kirveellä ja sanotaan:
Syö rukiiset ruumeeset
suven suulla, karhun päällä,
kontiin leuvoilla lujilla!
Tahvana, hevosten herra,
tuo kultanen sukas,
kalaluinen kampas kanna,
tuollaha suvin hevosta,
jolla jouluna ajan
sekä pääsen pääsiissä.
(SKVR VII5 loitsut. 4331. Pohjois-Karjala. #1 Varonen n. 52. -85.)

Vaikka onnen tavoittelu onkin ollut veressämme niin menneinä aikoina kuin nykypäivänä, varoitettakoon kuitenkin vielä, että taikojenkaan vuoksi ei kannata joulukirkkoon lähteä täpinöissään liian aikaisin. Muuten voi käydä kuten akalle, tai konsteja tietämättömänä vielä huonomminkin:

Se on kahdentoista ja kolmen välillä yöllä, kun ne kirkonmenoja pitävät. Akka meni kirkkoon silloin, istui sinne penkkiin, näki naapurin muorin, joka juuri oli kuollut. Muori istui siellä muiden joukossa. Siellä pappi saarnasi, home tippui naamasta. Samoin homeessa olivat kaikkien naamat. Naapurin muori kun näki emännän, käski hänen mennä sukkelasti pois. ”Muuten tapetaan”, muori sanoi, ja vielä neuvoi: ”Pane löyhästi vain rokkisi [takkisi, toim. huom.] ja tasajalkaa hyppää kynnyksen yli!”  Emäntä meni kiireesti pois, Ovesta kun emäntä hyppäsi, niin rokki temmattiin päältä, ovi napsahti kiinni ja lukkoon. Kun emäntä aamullla meni katsomaan, niin rokki oli revitty tuhannen nuuvaksi.

Kirkonhaltijat ja kirkonväki pitävät näin kirkonmenoja. Papit, jotka ovat kuolleet ja haudatut, siellä saarnaavat.
 
(Simonsuuri, Lauri [toim.] 1999: Myytillisiä tarinoita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 229. Jyväskylä.)

Joulukalenterin luukku 21: Jouluevankeliumi ja eksegetiikka

Minna Heimola

Joulun ollessa jo aivan nurkan takana pohdimme tänään joulun kristillistä sisältöä, Jeesuksen syntymää, eksegetiikan näkökulmasta.

Joulun kristillinen tausta on Jeesuksen syntymän juhla. Aiemmassa kirjoituksessani eksegetiikasta yleensä ja Jeesuksesta historiallisena hahmona yleensä olen todennut, että Jeesus oli historiallinen henkilö, mutta hänen elämästään tiedetään vähemmän, kuin yleensä luullaan. Erityisen vähän tiedetään Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta, ajasta ennen hänen julkista opetus- ja parannustoimintaansa.

Luukkaan jouluevankeliumi: Jeesus-lapsi seimessä,
vasemmassa laidassa paimenet. Kuvan lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Gerard_van_Honthorst_001.jpg

Luukkaan evankeliumi kuvaa Jeesuksen syntymää useimmille tutulla tavalla: keisari Augustuksen hallitessa Rooman valtakuntaa kihlapari Maria ja Joosef lähtevät veroluetteloihin merkitsemistä varten Betlehemiin. Maria on raskaana (jo aiemmin enkeli on ilmoittanut Marialle tulevasta lapsesta, joka on siinnyt neitseellisesti). Betlehemissä Marian synnytys alkaa, mutta koska kaikki kaupungin majatalot ovat täynnä, Maria joutuu laittamaan poikansa seimeen. Enkelit ilmoittavat Jeesuksen syntymästä lähiseudulla olleille paimenille, jotka tulevat katsomaan lasta. Tämän "jouluevankeliumin" jälkeen Luukas kertoo Jeesuksen ympärileikkaamisesta ja temppeliin tuomisesta, ja kertoo perheen palanneen sen jälkeen Nasaretiin.

Vaikka Luukkaan evankeliumin kuvaus on useimmille tutuin, Jeesuksen syntymästä kerrotaan Raamatussa myös Matteuksen evankeliumissa (kirjoitettu samoihin aikoihin kuin Luukkaan evankeliumikin, vuoden 90 jKr. paikkeilla). Kuten Luukas, myös Matteus kertoo Jeesuksen syntyneen Betlehemissä kihlaparille, Marialle ja Joosefille, neitseellisen sikiämisen seurauksena. Matteus ei kuitenkaan mainitse veroluetteloita eikä seimeä. Sen sijaan hän puhuu tähdestä, joka johdattaa idästä tulleet tietäjät vastasyntyneen Jeesus-lapsen luokse, ja murhanhimoisesta kuningas Herodeksesta, joka yrittää urkkia tietäjiltä tietoja lapsesta voidaakseen tappaa tämän. Matteus kuvaa Herodeksen surmanneen kaikki vauva- ja taaperoikäiset pojat, mutta ei Jeesusta - enkeli on varoittanut Joosefia, ja Jeesus vanhempineen pakenee Egyptiin Herodeksen raivoa. He uskaltavat palata takaisin Palestiinaan vasta Herodeksen kuoltua, mutta eivät silloinkaan uskalla jälleen asettua Betlehemiin, sillä aluetta hallitsee nyt Herodeksen poika, vaan Nasaretiin. Näin Matteuksen kertomuksessa niin Joosefin ja Marian annetaan ymmärtää olleen alunperin betlehemiläisiä.

Kolme idän tietäjää, joille perimätieto on antanut nimet
Kaspar, Melkhior ja Baltasar. Kuva: Nina-no (Nina Aldin
Thune). Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/
File:Magi_(1).jpg

Nämä Raamatun kertomukset ovat siis monella tapaa keskenään ristiriitaisia. Etenkin Matteuksen kertomus sisältää legendanomaisia piirteitä, jotka ovat tuttuja antiikin ajan muista suurmiesten syntymäkertomuksista. Yksi läheisimmistä rinnakkaiskertomuksista on Mooseksen syntymän kuvaus 2. Mooseksen kirjan alussa: siinäkin vainoharhainen, julma hallitsija tappaa kaikki pienet poikalapset, mutta Jumalan pelastajaksi valitsema poika pelastuu kuin ihmeen kaupalla. Koska Matteuksen teologiassa Jeesus oli uusi Mooses, joka oli tulossa täyttämään Mooseksen antaman lain, rinnastus lienee tietoinen, mutta ei kuvaa todellisia historiallisia tapahtumia. Mainintaa lastenmurhasta ei löydy mistään muusta lähteestä, ja se lieneekin fiktiivinen, Mooseksen syntymäkertomuksen mukaan laadittu kuvaus, joka on ollut suhteellisen helppo liittää Herodekseen - tämä oli muuten vainoharhainen hallitsija, joka mm. murhautti useita perheenjäseniään. Kertomusta Betlehemin tähdestä on myös pidetty historiallisesti ongelmallisena; vaikka sitä on yritetty yhdistää eri astronomisiin ilmiöihin Jeesuksen syntymän aikoihin, siihen liittyy samoja ongelmia kuin Jeesuksen syntymää kuvaaviin kertomuksiin ylipäätään.

Myös realistisempaan Luukkaan jouluevankeliumiin liittyy ongelmia. Sen enempää kuin Matteuksen kuvaamaa lapsenmurhaa ja tähteä, ei myöskään Luukkaan kuvaamaa veroluetteloihin merkitsemistä kuvata missään Raamatun ulkopuolisessa lähteessä. Vielä suurempi ongelma on se, että Jeesuksen neitseellistä syntymää ja siihen liittyviä ihmeitä ei kuvata edes muissa Uuden testamentin teksteissä. Markuksen evankeliumi alkaa Jeesuksen kasteesta; Jeesuksen syntymään ei liity hänellä mitään poikkeuksellista. Myöskään Paavali ei mainitse Jeesuksen syntymästä mitään. Näin oppi neitseellisestä syntymästä ja syntymään liittyvät ihmeet ovat syntyneet ilmeisesti vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen, osin mahdollisesti yrityksinä selittää pakanoille Jeesuksen merkityksellisyyttä käyttäen heille tuttua kuvastoa.

Pitkäaikainen eksegetiikan professori Lars Aejmelaeus on artikkelissaan, jossa käsittelee tätä joulukertomusten historiallista epäuskottavuutta, todennut, että joulukertomusten tutkimus on kuin satakielen surmaamista - monia ihmisiä syvästi koskettaneiden tarinoiden toteaminen epähistoriallisiksi koetaan helposti loukkaavaksi tai ahdistavaksi. Tarkoitus ei ole kieltää perinteisiä jouluseimiä härkineen ja aaseineen (joita muuten ei lainkaan mainita Raamatussakaan Jeesuksen syntymän yhteydessä). Historiallisten ongelmien tiedostamisen jälkeenkin kertomus voi puhutella, eikä viattomien lasten kuolemaa tarvitse surra. Joskus se Jeesus joka tapauksessa on sitäpaitsi syntynyt, vaikka tarkkaa ajankohtaa ei tiedetäkään.

Hyvää joulua!

Joulukalenteriluukku 20: Nörttityttöjen joulukoristeet

 Riikka Karhu

Useimmilla ihmisillä on tapana koristella kotiaan joulun tullen. Tapoja koristella on yhtä paljon kuin kotejakin. Toinen laittaa tonttuja joka nurkkaan, vaihtaa kaikista huoneista verhot sekä muutkin kodin tekstiilit tyynyjä ja pussilakanoita myöten. Toiselle riittää kynttilöiden polttaminen, ehkä joku pieni koriste ikkunalaudalla. Tämä pätee myös Nörttityttöjen joukossa. Useat tuntuvat arvostavan minimalistista joulua.

Itse kuulun tuohon ensimmäiseen joukkoon, vaikken ehkä ihan pahimmasta päästä olekaan. Rakastan perinteisiä joulukoristeita, enkä tykkää koristella asuntoani vallalla olevan jouluteeman mukaan (viime vuodet joulun The Värit ovat olleen punainen ja valkoinen Tanskan tyyliin). Omaan kotiin muuttaminen tarkoitti minulle aikoinaan omaa joulua sekä omia joulukoristeita, joille kaikille löytyy oma paikkansa.

Joulukuusi vuosimallia 2012, kuva: Juha Muhli

Joulukuusi on joulun näyttävin koriste. Aito kuusi tuo joidenkin mielestä joulun tuoksua, jota ilman ei voi olla. Itse en muista kunnolla aikaa, jolloin meillä olisi ollut aito kuusi. Muovikuusi on kätevä ja helppo. Myynnissä on myös erittäin aidon näköisiä muovikuusia, jos on rahaa. Muovikuusia saa myös eri väreissä, itse haaveilen salaisesti mustasta kuusesta valkoisilla koristeilla.

Modernin joulukuusen juuret ovat 1500-luvulla ja protestantismissa. On väitetty, että Martti Luther oli ensimmäinen, joka koristeli kuusen joulun aikaan. Kuusi oli erottamassa protestanttisia perinteitä katolisista. Tämän lisäksi kuusessa uskottiin olevan taikavoimia, jotka suojelivat ihmisiä.

Suomeen joulukuusi rantautui 1800-luvulla. Kuusi koristi aluksi säätyläiskoteja, mutta levisi nopeasti myös talonpoikien asuntoihin. Koristeena joulukuusi ylestyi 1900-luvun alussa.

Kuusi on omia suosikkejani joulun koristelussa. Lapsena odotin aina, että milloin pääsemme perheen kanssa koristelemaan sen. Kuusessa on se hyvä puoli, että sen voi koristella ihan miten itse haluaa. Koristeita voi tehdä itse tai ostaa kaupoista. Joulun jälkeen niitä saa reilusti alennettuun hintaan. Kovin nörttejä koristeita en ole itse bongannut, tosin en ole sellaisia edes etsinyt. Robottikoristeita olen kyllä nähnyt myytävän.

Joulutirppa, kuva: Juha Muhli

Tämä silmäpuoli lintu (Joulutirppa olkoon sen nimi) on ehkä erikoisin kuusenkoristeeni. Silmäpuoli sen takia, että sille ei ole tehty toiselle puolelle silmää ollenkaan. Koin suurta sympatiaa sitä kohtaa ja päätin antaa sille hyvän kodin. Kieltämättä lintu erottuu pallojen ja tonttujen seasta edukseen. Koriste on ostettu tämän vuoden marraskuussa Stockmannilta.

Kolmas joulukoriste, joka tuo joulun tuntua asuntooni on muutama vuosi sitten Tiimarista ostettu keraaminen piparijuna. Koriste on yhtäaikaa hauska ja perinteinen. Se löytää paikkansa keittiön pöydältäni.

Piparkakkujuna, kuva: Juha Muhli

Tässä koristeessa on jotain ihanan retroa, mutta samalla modernia. Kiinnitin huomioni siihen heti kun sen näin. Koriste on yksi ensimmäisistä, joita olen omaan kotiini hankkinut. Koriste kuuluu myös ensimmäisiin, jonka otan esiin. Minä myös huolehdin eniten tämän koristeen kohtalosta. Voin melkein kuvitella oman reaktioni, jos tämä sattuu menemään rikki. Koriste on minulle se tärkein ja rakkain, vaikka se onkin tusinatuotantoa Tiimarista.

Minä pidän joulukoristeista, ne tuovat lämpöä ja tunnelmaa. Useat koristeistani on erilaisista kaupoista ostettuja, mutta yksinkertaisia koristeita tekee itse. Netistä löytyy useita ja vielä enemmän ohjeita kuusenkoristeiden neulomiseen ja virkkaamiseen. Verhot voi ommella itse, samoin liinat. Pikkuisen mielikuvitusta ja itsetehty kranssi on kasassa. Näin omaan jouluun saa lisää persoonallisuutta.


Mia Meri

Olen sillä tavalla laiska ihminen, etten yleensä jaksa koristella omaa kotiani joulua tai muita juhlapyhiä varten - osittain siksi, etten koskaan jaksa ottaa koristeita pois kun juhlat on juhlittu. Sen vuoksi keittiössäni riippuu ties kuinka monetta vuotta siskoni tekemä heinistä ja rautalangasta muotoiltu tähti. Ikkunoita saattaa koristaa lumihiutaleita pitkälle kevääseen kunnes mies joku päivä saa ahdistuskohtauksen ja heittää ne roskiin.

Pulkut, kuva: Mia Meri

Oma lempijoulukoristeeni ovat pulkut. Pulkut syntyivät v. 2007 oman ainejärjestöni Karavaanin 30-vuotisjuhlia varten. Juhlimme vuosijuhlia ja pikkujouluja samaan aikaan ja tasaluvun kunniaksi halusimme tehdä juhlista tavallista isommat. Perinteisesti fuksit eli ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat järjestäneet pikkujoulut, mutta tuona vuonna me vanhukset osallistuimme ekaa kertaa pikkujoulujen järjestämiseen isosti. Olin itse koristeryhmässä ja kehitimme 50 euron budjetilla valtavan määrän koristeita, joita tehtiin koko syksyn ajan kerran viikossa koristeryhmäläisten kesken. Yksi työläimmistä koristeista olivat punatulkut, jotka koostuivat villalankatupsusta, jonka toinen puoli oli punainen ja toinen valkoinen, ja jonka keskelle ujutettiin mustasta pahvista leikatu linnun ruumis. Näitä lintuja tehtiin tuntikausia ja myönnettäköön, että yhdeltä jos toiselta alkoi huumorintaju loppua lankoja pujotellessa. Punatulkuista alkoi muodostua koko koristelutiimille suuri kirosana. Jossain vaiheessa ihana ystäväni Siiri, jonka suusta pääsee aina välillä lähes yhtä omituisia sammakoita kuin omastani, höpötteli jotain talvisista linnuista kuten (tali)tinteistä ja (puna)tulkuista, jotka puolihuolimattomasti muodostuivat "pulkuiksi". *reps* Nauroimme aivan katketaksemme pulkuille Siirin yrittäessä pelastaa tilannetta.

Lopulta pikkujoulut onnistuivat loistavasti yli odotusten ja juuri noista juhlista tuli käännepiste ainejärjestössäni ja sitoi meidät kaikki yhteen tiiviiksi porukaksi. Juhlien lopuksi eräs japanilainen opettajamme pyysi saada ottaa yhden punatulkun itselleen, sillä hänestä ne olivat aivan ihastuttavia. Siivotessamme juhlien jälkiä pitkälti jälkeen puolenyön, me kaikki koristelutiimiläiset kokoonnuimme jäljelle jääneiden pulkkujen ympärille ja jaoimme ne keskenämme kuin sodasta saatavat arvomerkit. Siitä lähtien pulkut ovat roikkuneet eteisen peilistäni ja muistuttaneet ihanasta syksystä, mahtavista uusista kavereista, huonoista vitseistä ja tietenkin loistavista bileistä. <3


Ann-Catrin Sundelin

Käsityö, kuva: Ann-Catrin Sundelin

Minä pidän valoista, joten voisi luulla, että suosikki joulukoristeeni olisi joko ledivalot tai tähti ikkunassa. Ei, minun suosikkini on fammun (siis isoäitini) tekemä käsityö joka on makuuhuoneen seinällä. Se on  suosikki ei vain siksi että isoäiti on minulle rakas, vaan myös siksi että vanhemmillani on ollut samanlainen niin kauan kuin muistan.














Maria Blomqvist

Säilytän kaikki vanhat joulukoristeeni vuodesta toiseen huolella papereihin käärittyinä pahvilaatikossa. Hankin vuodessa yleensä korkeintaan yksi tai kaksi joulukoristetta - sellaisia, jotka tekevät minuun erityisen vaikutuksen. Pyrin etsimään koristeeni kirpputoreilta tai joulumyyjäisistä, mutta silloin tällöin päätyy meille koristeita myös kauppojen hyllyiltä.

Kala: Maria Blomqvist

Minulla on ollut tapana ostaa jotain höpsöjä tai käsittämättömiä joulukoristeita, jos sellaisia on sattunut kohdalle. Tämä murheellinen joulukuuseen ripustettava käsinpuhallettu lasikala on yksi niistä. Vaikka kala vaikuttaakin kovin apealta, tulee sen näkemisestä minulle aina huvittunut olo. Kuvatessani kalaa kiinnostui kissani Hopeatassu, vannoutunut kalaruoan ystävä tutkimaan koristetta.

Hopsu ja kala: Maria Blomqvist

Lasipallo, kuva: Maria Blomqvist

Tähän käsinpuhallettuun lasipalloon liittyy höpsö tarina. Olin viettämässä yhtä ensimmäisistä jouluistani muutettuani omaan kotiini pois lapsuudenkodistani. Meillä ei tietenkään ollut juurikaan omia joulukoristeita, joten päätimme ostaa niitä edes vähän. Menin silloisen mieheni kanssa Stockmannille jouluosastolle. Siellä oli aivan valtava ryysis; ihmisiä purjehti äreinä toppatakeissaan toistensa ohitse. Onnistuimme jotenkin valumaan massan mukana hyllyille, joilla oli joulukuusenkoristeita. Äkkäsimme sieltä palloja, jotka viehättivät meitä - ja ne vaikuttivat olevan varsin halpojakin, vain 30 markkaa. Jonotimme pitkään kassalle, meitä ennen oli varmasti toistasataa ihmistä jonossa. Kassalla meitä kohtasi karu yllätys: "99 markkaa", kassa sanoi. Vilkaisimme hätääntyneenä toisiamme, katsoimme takanamme vellovaa ihmismassaa - ja maksoimme 99 markkaa. Se oli siihen aikaa meille oikeasti iso raha. Näitä lasipalloja olemmekin sitten varjelleet ja vain yksi niistä on rikkoutunut.

Lontoon pallo, kuva: Maria Blomqvist

Olen saanut tämän joulukuusenkoristeen naaupriltamme Lontoon-tuliaiseksi ollessani muutaman vuoden ikäinen. Rakastan sitä, sillä se tuo mieleeni aina muistoja lapsuuteni ihanista jouluista sekä niistä ihastuttavista esineistä ja herkuista, joita rakas naapurimme (ja tyttäreni kummitäti) aina toi mukanaan matkoiltaan. Tämä pallo pääsee aina kunniapaikalle kuusen yläoksalle.

Avain, kuva: Maria Blomqvist

Tässä viisauden avaimessa oli jotain hyvin Harry Pottermaista. Pidän kovasti siitä, että tämä koriste on hieman salaperäinen. Viisauden avain onkin majaillut kuusessamme yläoksilla.