Fanfiction ja OTW

Soile Kontio

Kirjoittaja on ollut aktiivinen länsimaisen mediafandomin jäsen  

vuodesta 2003, ja osallistunut OTW:n toimintaan vapaaehtoisena.

Fanfiction tarkoittaa tekstiä, joka pohjautuu johonkin julkaistuun aineistoon, ja jonka on kirjoittanut joku muu kuin alkuperäislähteen luoja. Aiemmin fanfictionia julkaistiin zineissä, fanien omakustanteisissa lehdissä. Internetin aikana fanfictionin julkaiseminen monien ihmisten saataville on helpompaa. Se on mahdollista suurissa arkistoissa kuten fanfiction.net, jossa on miljoonia tarinoita. Faneilla on myös omia arkistoja eli sivustoja, joilla joku avokätinen fani tarjoaa yhteisölle paikan julkaista, lukea ja kommentoida fanfictionia.

Fic eli fanin kirjoittama tarina voi olla sadan sanan mittainen välähdys tai monisatasivuinen teos. Koska se pohjautuu lukijalle ennalta tuttuun maailmaan ja hahmoihin, myös lyhyet tarinat ovat suosittuja, ja niissäkin voi saada aikaan suuren tunnelatauksen. Ficit ovat hyvin monipuolisia varsinkin suosituimpien fanituksen kohteiden ollessa kyseessä, jolloin myös ficcien kirjoittajia on paljon. Ficcien genre voi vaihdella toiminnallisesta jännäristä romanttiseen tai eroottiseen tarinaan. Myös suhde alkuperäislähteeseen voi olla hyvin erilainen. Toisia ficcejä ei erottaisi alkuperäisestä, jos ne upotettaisiin kirjaan tai kuvattaisiin tv-sarjan osaksi. Toiset taas ovat jyrkästi erilaisia ja teksteinä kritisoivat tai parodioivat alkuperäistä teosta.

Fandom on fanfictionin ja fanien keskustelujen ympärille muodostuva yhteisö - sanalla voidaan tarkoittaa joko faniutta ja kaikkia faniyhteisöjä ylipäätään tai tietyn lähteen, kuten esimerkiksi Harry Potterin, ympärille muodostunutta yhteisöä. Yhteisöt voivat olla hyvin hajanaisia, mutta usein niihin kehittyy omia käytäntöjä, joiden noudattamista voidaan vartioida tarkastikin. Käytännöt voivat liittyä esimerkiksi ficcien julkaisemisen tapoihin, niiden kommentointiin ja keskusteluun osallistumiseen sekä myös ficcien sisältöön. Yleensä fanfictionin kirjoittajat toivovat, että lukijat kommentoisivat lukemiaan tarinoita ja kommentteja on verrattu ficeistä maksamiseen. Fanfictionin julkaiseminen toimii yleensä fanien keskuudessa lahjataloutena eli ficcejä saa lukea ilmaiseksi. Vastalahjaksi lukijat kommentoivat ja usein kehuvat ja kiittävät tekstejä.

On vaikeaa tutkia fanfictionia kvantitatiivisesti. Tilastojen tekemistä hankaloittaa se, että suuri osa fanien toiminnasta on hakukoneiden ulottumattomista ja hajallaan eri sivustoilla ja eri kielillä. On kuitenkin melko varmaa, että suurin osa fanfictionista on naisten kirjoittamaa.


Fanfictionin epävakaa asema

Fanfiction herättää paljon tunteita, myös vastustusta. Monet kirjailijat ovat kieltäneet fanejaan kirjoittamasta ja julkaisemasta tarinoita, jotka kertovat heidän keksimistään hahmoista. Tällaisen kiellon ovat tehneet esimerkiksi kirjailijat Anne Rice, George R. R. Martin, Diana Gabaldon ja Robin Hobb. Fanfictionia on verrattu kirjailijan ja hänen hahmojensa raiskaamiseen, taloon murtautumiseen ja auton varastamiseen. Sitä pidetään lähtökohtaisesti alempiarvoisena kuin itse keksityn maailman kuvaamista: se on "opettelua" ja korkeintaan johtaa "oikeaan kirjoittamiseen" sitten, kun fani alkaa kirjoittaa omista hahmoistaan. Fanit ovat reagoineet vastustukseen esimerkiksi laatimalla anti-fanfic bingokortin.

Kustannussopimuksen saaneiden kirjailijoiden ja fanfictionin kirjoittajien välinen raja on tietysti siinä mielessä keinotekoinen, että monet kirjailijat ovat kirjoittaneet fanfictionia tai kirjoittavat sitä edelleen. Esimerkiksi kirjailijoilla Cassandra Clare, Sarah Rees Brennan ja Naomi Novik on juuret fanikulttuurissa. Bestseller-listoille noussut, vuonna 2011 julkaistu Fifty Shades of Grey -teos taas tiedetään julkisesti alun perin Twilight-sarjan fanfictioniksi, jonka kirjoittaja E. L. James muunsi myyntikelpoiseksi muun muassa vaihtamalla hahmojen nimet.

Silti fanit ovat usein itsekin pitäneet teoksiaan laittomina ja moraalisesti epäilyttävinä. Fanfictionia on kirjoitettu ainakin useita vuosikymmeniä: Star Trek -ficcejä on kirjoitettu jo 1960-luvulla. Ficcien kirjoittamista ei ole kuitenkaan nostettu julkisuuteen. Internetin myötä fanfiction on saanut enemmän huomiota, mutta edelleen tarinoita julkaistaan myös suljetussa ympäristössä kuten foorumeilla, joille täytyy rekisteröityä. Nykyään fanfictionista kirjoitetaan jo paljon mediassa, mutta usein näkökulma on oudon kuriositeetin esittely ihmisille, joiden ei oleteta tietävän siitä ennestään.

Myös fanit, joiden mielestä fanfictionissa ei ole mitään väärää, ovat ottaneet kantaa keskusteluun. Fanfictionia on puolustettu muun muassa intertekstuaalisuuden kautta. Tarinathan ovat eläneet ja muokkautuneet kautta aikojen, on tehty nykypäivään päivitettyjä versioita vanhoista klassikoista ja kriittisesti kommentoivia teoksia. Shakespearen näytelmät, James Joycen Odysseus ja Jean Rhysin Siintää Sargassomeri pohjautuvat aiempiin teoksiin. Suullisessa kerrontaperinteessä samoista tarinoista on lukemattomia eri versioita.

Paitsi että fanfictionia pidetään usein omituisena harrastuksena, fanit on nähty myös sisällöntuottajina ja tätä kautta mahdollisina rahan lähteinä. Faniyhteisöt ovat maksaneet esimerkiksi LiveJournal-palvelusta julkaistakseen tekstejään. Vuonna 2007 avattiin FanLib-niminen sivusto, jonka oli tarkoitus toimia arkistona fanfictionille. Kyseessä oli yritys, joka halusi hyödyntää fanien tekstien suosiota rahan ansaitsemiseen. Kirjoittajia houkuteltiin julkaisemaan tekstejään sivustolla lupauksilla lahjakorteista ja tuotelahjoista. Sivusto keräsikin lukuisia faneja sisällöntuottajikseen, mutta se herätti myös paljon kritiikkiä kohdeyleisössään, koska sen tarkoituksena oli ansaita rahaa fanien työllä.

Samoihin aikoihin vuonna 2007 LiveJournal poisti viitisensataa käyttäjätiliä sisältöineen käyttöehtoihinsa vedoten. Sekä tämä tapaus että FanLib kuohuttivat pääasiassa LiveJournalia käyttänyttä länsimaista mediafandomia. Fanit kokivat asemansa haavoittuvaiseksi käyttäessään ulkoista palveluntarjoajaa, jolle fanien teoksilla oli ainoastaan rahallista arvoa ja joka pystyi halutessaan hävittämään fanien historiaa, fanfictionia ja henkilökohtaisia keskusteluja. Osa faneista kysyi, olisiko fanien mahdollista itse omistaa palvelimensa ja hallita tuottamaansa sisältöä verkossa.


Organization for Transformative Works

Organization for Transformative Works -järjestö perustettiin vuonna 2007. Sen tarkoituksena on suojella ja säilyttää fanikulttuuria kuten fanfictionia. Järjestön kantava ajatus on, että fanien teokset ovat Yhdysvaltojen oikeuden mukaan transformatiivisia eli muuntavat lähdemateriaalia luoden uusia, itsenäisiä teoksia, joissa on erilainen teema tai viesti. Järjestön mukaan fanfiction ei siis ole laitonta Yhdysvalloissa.

Järjestön keskeisiä tavoitteita on ollut luoda fanfictionille voittoa tavoittelematon julkaisupaikka, jonne hyväksytään kaikenlainen, kiistanalainenkin, fanfiction. Archive of Our Own (Oma Arkisto Virginia Woolfin Oma huone -teosta jäljitellen) avattiin rajoitetusti vuonna 2008. Tällä hetkellä arkistossa on yli 400 000 fanien teosta ja yli 60 000 käyttäjää. Arkisto on myös suurimpia naisvaltaisia avoimen lähdekoodin projekteja. Arkiston nimi lyhennettiin aluksi AOOO ja sittemmin logoksi muodostui AO3.

Järjestö tarjoaa faneille neuvontaa oikeudellisissa kysymyksissä ja tuo fanikulttuuria esille julkisuudessa myönteisessä valossa. Järjestön projekteihin kuuluu Transformative Works and Cultures, vertaisarviointia käyttävä tieteellinen julkaisu, joka on ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa syyskuusta 2008 lähtien. Julkaisu on saatavilla verkossa maksutta. Lisäksi järjestöllä on oma wiki, Fanlore, johon fanit voivat itse tallentaa historiaansa.

Alkuperäinen toive omistaa palvelimet, jotta kukaan ulkopuolinen ei voisi poistaa fanfictionia verkosta, on poikinut monia eri tapoja säilyttää fanien töitä ja kulttuuria sekä vaikuttaa fanien julkisuuskuvaan. OTW on saanut myös näkyvyyttä. Esimerkiksi toimittaja Lev Grossman lähestyi järjestöä aikoessaan kirjoittaa fanfictionista Time-lehteen ja tulos, artikkeli The Boy Who Lived Forever, on harvoja faneista kirjoitettuja artikkeleita, joka sai pääasiassa myönteisen vastaanoton itse fanien keskuudessa.


Kritiikki OTW:tä kohtaan

Nimellisesti kaikkia faneja palvelemaan pyrkivä OTW on saanut paljon kritiikkiä heti alusta asti. Archive of Our Own menetti välittömästi käyttäjiä, kun siitä päätettiin tehdä kaikkea fanfictionia julkaiseva: fanit, joiden mielestä fanfiction on muuten hyvä asia mutta julkisuuden ihmisistä kirjoittaminen tai alaikäisten seksuaalisuuden kuvaus väärin, eivät halunneet projektiin mukaan. OTW on myös nähty kokonaisuudessaan Amerikka-keskeisenä, vain omia teoksia julkaisevia faneja palvelevana ja seksistisenä.

Järjestö on syntynyt tietyn, länsimaisen fanitradition pohjalta. Tämän tradition historiaan kuuluu fanfictionin kirjoittaminen ja fanien tekemät videot sellaisiin tv-sarjoihin kuin Star Trek, The Man from U.N.C.L.E. ja The Professionals. Tähänkin perinteeseen sisältyy fandomin hajanaisen luonteen vuoksi lukemattomia tapoja olla fani ja vuorovaikutuksessa muiden fanien kanssa, mutta se myös sulkee ulkopuolelleen paljon jo siksi, että kyseessä on pääasiassa englanninkielinen, länsimaalainen perinne. Monet järjestössä esiin nostetut huolenaiheet näyttävät Suomesta katsottuina vahvasti yhdysvaltalaisilta. Järjestössä tehdään kuitenkin myös töitä kansainvälisyyden ja monipuolisuuden eteen esimerkiksi kääntämällä niin virallisia tekstejä kuin mainoskuvia muille kielille.

OTW:n painotus fanien luovuudesta on saanut monet fanit tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi, koska faniyhteisöissä on paljon faneja, jotka eivät itse esimerkiksi kirjoita fanfictionia. Faniyhteisöissä on lukuisia tapoja osallistua: voi kirjoittaa suosituslistoja lukemistaan ficeistä tai analyyseja faniuden kohteesta, julkaista kuvakollaaseja, lukea fanfictionia ääneen ja jakaa äänitiedostoja muille faneille. On myös paljon faneja, jotka lähinnä lukevat muiden tekstejä ja ehkä kommentoivat niitä. He ovat olennainen osa fandomia mutta unohtuvat monesti, kun puhutaan faneista.

OTW:ssä korostetaan fanfictionia kirjoittavan fandomin naisvaltaisuutta, mihin reaktiot ovat olleet ristiriitaisia. Fanfiction on sinänsä nähty haavoittuvaiseksi, koska se on pääasiassa naisten harrastus, ja fanit ovat kokeneet, että fanfictionia on sen vuoksi vähätelty. OTW:n painotuksen voi siis nähdä pyrkimyksenä vastustaa seksismiä tekemällä naisvaltaisuus näkyväksi. Kuitenkin tällaiseen korostamiseen liittyy myös vaara fandomin osallistujien identiteetin häivyttämisestä, kun kaikki fanit eivät ole naisia. OTW:n arvoihin on kyllä kirjattu fanien arvostus ja tervetulleeksi toivottaminen rodusta, sukupuolisesta tai seksuaalisuudesta identiteetistä, kulttuurista, toimintakyvyistä ja taidoista riippumatta.

Tässä muutamia linkkejä, joista pääsee lukemaan lisää fanfictionista ja fanien kulttuurista:

Wikipedian artikkelit: Fan fiction (englanniksi) ja Fanifiktio (suomeksi).

Astolatin ehdotus toukokuussa 2007, että fanit voisivat itse koodata keskeisen arkiston kaikelle fanfictionille, ja yli 600 kommentissa polveileva keskustelu aiheesta.

Icarusancalionin raportti FanLibin vaiheista ja fanien reaktioista sekä ivallinen ja vähemmän asiallinen raportti FanLibistä fandom_wank-yhteisössä.

Bookshopin lista arvostetuista kirjoista ja elokuvista, jotka pohjautuvat muihin teoksiin, vastauksena kirjailijoille, jotka parjaavat fanfictionia moraalittomana, laittomana, huijaamisena tai mielikuvituksettomien ihmisten harjoittamana kopioimisena.

Francesca Coppan Women, Star Trek, and the early development of fannish vidding, artikkeli naisvaltaisen fanikulttuurin usean vuosikymmenen mittaisesta historiasta Transformative Works and Cultures -julkaisussa. Artikkeli käsittelee videoiden tekemistä eikä fanfictionia.

Cupidsbow'n How Fanfiction Makes Us Poor, artikkeli fanfictionin yhteydestä rahaan ja naisten asemaan. Kirjoittaja kysyy muun muassa, onko fanfictionin kiistanalaisella oikeudellisella asemalla jotain tekemistä sen kanssa, että fanfictionin kirjoittajat ovat enimmäkseen naisia.

Toinen Cupidsbow'n rahaa, lahjataloutta ja fanikulttuuria käsittelevä artikkeli, Valuing the Work in Fanwork.