Matkaraportti: Metalcamp 5-9.8.2012

Anna Björkqvist

Ljubljanan Dragon Bridge.
En ihan heti keksisi
hienompaa tunnusotusta
millekään kaupungille.

Koska musiikkinörtteilystä on jo ehtinyt ilmestyä useampikin postaus, liityn minäkin joukkoon kertomalla jotain omasta kesäisestä festarireissustani, josta kotiuduin haikein ja iloisin mielin muutama viikko sitten.

Olen siis joka kesä haaveillut lähteväni festareille jonnekin ulkomaille. Olin kuullut aika monessa yhteydessä, että Sloveniassa järjestettävä Metalcamp on kauniine maisemineen juuri se tapahtuma, jossa kannattaa vierailla. Kun sitten tarjoutui tilaisuus ottaa kesätöistä viikon loma, en aikaillut vaan ostin festarilipun ja lennot Ljubljanaan.

Vietin Ljubljanassa Metalcampia edeltävän viikonlopun ja lähdin lopulta sunnuntaina 5.8. taksilla suomalaisen seurueen kanssa kohti Tolminin kylää, johon on Ljubljanasta reilun kahden tunnin ajomatka. Ljubljana itsessään oli jo sellainen kaupunki, että siitä voisi kirjoittaa pienen romaanin verran tekstiä. Tyydyn kuitenkin tässä lähinnä suosittelemaan kaupunkia lämpimästi kaikille matkustamisesta innostuneille. Ljubljana oli jännittävä sekoitus jotain slaavilaista ja samalla hyvin eurooppalaista – ja ennen kaikkea kaunis ja täynnä elämää. Nähtävää olisi ollut pitemmäksikin aikaa kuin pelkäksi vajaaksi kolmeksi päiväksi.

Metalcampin jokimaisemia.

Sunnuntai meni taksimatkan jälkeen lähinnä asettuessa ja ihmetellessä Tolminin kauniita vuoristomaisemia. Festarirannekkeiden jonotuksessa meni suunnilleen kolme tuntia – taisimme sattua paikalle juuri pahimman ruuhkan aikaan. Rannekkeiden saamisen jälkeen oli vuorossa teltan pystytys, ja sitten uimaan! Alueen läpi solisi vuorilta lähtöisin virtaava joki, joka oli korkeintaan 10-asteista. 30-40 asteen paahteessa hyisen kylmään veteen pääseminen oli silti enemmän kuin tervetullutta. Jo teltan pystytyksessä tuli niin kamala hiki, että sen jälkeen uidessa tuli vietettyä oikeastaan melkein koko loppuilta.

Festarirannekejonossa... 

Konserttitunnelmia. Virolaisetkin arvostivat
Finntrollia.

Sanottakoon nyt tähän väliin, että en lähtenyt Metalcampiin bändien takia – muun muassa festaripaitaan isolla printatut pääesiintyjät Korn ja Machine Head eivät ole niitä suurimpia suosikkejani. Omia suosikkiyhtyeitä löytyi tarjonnasta ehkä muutama hassu ja niistäkin jätin osan väliin, koska lähdin juhlimaan ystävän häitä loppuviikosta ja festarini kestivät sen vuoksi muutaman päivän vähemmän kuin muulla seurueellamme. Ensimmäiset bändit aloittivat soittamisen maanantaina ja itse näin niistä… nolla. Tiistaina tuli sentään tarkistettua, että miten suomalaiset pärjäävät ulkomailla (Finntroll), sekä katsastettua ruotsalainen At the Gates. Keskiviikkona eli viimeisenä festaripäivänä ennen kotiinpaluutani (soitto jatkui lähtöni jälkeen vielä torstain ja perjantain) soittivat oikeastaan parhaat yhtyeet, jotka ehdin Metalcampin aikana nähdä. Sinfoninen metalli ei ole ehkä se genre, joka iskee allekirjoittaneeseen eniten, mutta Epica ja ihana Simone Simons on jotain sellaista, joita rakastan silti täydellä antaumuksella. Joten eturivi siis kutsui. Pakko tosin sanoa, että viime vuoden Tuskassa oli parempi miksaus ja muutenkin parempi keikka – Tolminissa koko konsertti uhkasi muuttua aika puuroiseksi. Omalta osaltani ilta päättyi Eluveitien konserttiin, jonka tunnelma oli jotain aika mieletöntä. Pilkkopimeässä laaksossa kirkkaasti valaistu lava ja täynnä virtaa riehuva yhtye tarjosivat melko loistavan päätöksen omalle festariviikolleni. Ja no, tulihan sitä Korniakin nyt katsottua muutama kappale. Voi nyt ainakin sanoa nähneensä sen.

Epica.

Luonnonpuiston kaunis rotkoalue.

Muilta osin festivaali sisälsi mm. viereisessä luonnonpuistossa vierailua, lisää joessa pulikointia, kaikkialta maailmasta Tolminiin saapuneisiin ihmisiin tutustumisia ja ennen kaikkea kansainvälistä festivaalitunnelmaa. Toisin sanoen siis viihdyin hyvin. Ihmiset olivat pääosin mukavia ja muutamia sanoja tuli vaihdettua niin slovenialaisten kuin saksalaistenkin kanssa. Kaukaisimmat vieraat taisivat olla jostain Uudesta-Seelannista asti. 

Jos olen ymmärtänyt oikein, festivaali järjestetään ensi vuonna eri nimellä samalla paikalla (korjatkaa jos olen väärässä). Suosittelen siis kauniista maisemista ja festivaalitunnelmista pitäviä suuntaamaan kesällä 2013 Tolminiin. En usko, että reissu jää kaduttamaan!