Rajakatseen mailla larppaamassa

Maria Blomqvist ja Jenni Leivo

Rajakatseen seudulla on vanha taverna

Useimmat suomalaiset larppaajat eli vanhemmalta nimeltään live-roolipelaajat lienevät kuulleet Rajakatse-larp-saagasta. Kyseessä on epäilyksettä Suomen pitkäaikaisin larp-jatkumo eli kampanja. Ensimmäinen Rajakatseen maailmaan sijoittuva peli pelattiin talvipakkasilla vuonna 1995. Vuonna 1996 yksittäinen peli sai jatkoa peräti neljän larpin verran eikä tahti ole sen jälkeen hiipunut.

Varhaisimmista Rajakatse-peleistä ei kummallakaan tämän artikkelin kirjoittajista ole kokemusta. Aloitin itse larppaamisen vuonna 1995, mutta tuolloin kultaisella 90-luvulla olivat piirit paljon hajanaisemmat kuin nykyisin. Kännykkä oli vain harvalla eikä internetiä vielä tuolloin käytetty peleistä tiedottamiseen. Larppeihin ilmoittauduttiin täyttämällä käsin paperille tulostettu ilmoittautumislomake ja postittamalla se, soittamalla kaverin lankapuhelimeen tai sitten kasvokkain. Hahmo sekä usein tiukka tulostettu tai painettu paketti pelimaailmasta kertovaa tietoa saapuivat myös postitse. Tieto peleistä levisi Larppaaja-lehdessä julkaistun Larp-kalenterin, peleissä jaettujen paperille tulostettujen mainosten sekä viidakkorummun kautta. Ei siis liene kummallista, että varsinaisesti havahduin Rajakatse-kampanjan olemassaoloon vasta joskus 2000-luvun puolella.

Tällä hetkellä Rajakatse-maailmaan sijoittuvia pelejä pelataan yleensä vuoden aikana ainakin kolme kappaletta: kevätpeli, keskikesän kaksipäiväinen peli sekä syyspeli. Tavallisesti pelien ikäraja on ollut K-18 vastuukysymysten ja peleissä sallitun kohtuullisen alkoholinkäytön vuoksi. Kevätpeliin on viime vuosina otettu mukaan vanhempiensa tai muun huoltajansa kanssa tulevia lapsipelaajia, joille on kirjoitettu mainioita lapsihahmoja. Suurempien pelien lisäksi järjestetään myös pienempiä Bokean tontulle sijoittuvia pelejä sekä toisinaan letkeitä talkoopelejä.

Taverna Vanha pipari
Kuva: Halcyon Pale

Rajakatseen maailma

Rajakatseen voisi karkeasti luokitella alhaisfantasiamaailmaksi; toisin sanoen suurin osa pelien hahmoista on tavallisia pulliaisia ja vaikka taikuutta maailmassa esiintyykin, eivät ihmeet suinkaan ole arkipäiväisiä eivätkä taikataidot ole jokaisen ulottuvilla. Pelissä voi toki pelata myös taitavaa loitsijaa, mutta sellaiset ovat harvinaisia ja kokemukseni mukaan usein vain vierailevia hahmoja.

Maailma on rakentunut vähitellen peli kerrallaan, mikä näin pitkän jatkumon kohdalla tarkoittaa sitä, että pelillä on vankka ja runsas historiansa. Sen tunteminen ei kuitenkaan ole millään tavalla välttämätöntä pelistä nauttimiselle. Pelinsisäisestikään vain harva hahmo vaikuttaa tuntevan Rajakatseen alueen historiaa maailmanhistoriasta puhumattakaan. Uskon, että runsas materiaali tarjoaa kuitenkin pelinjohdolle paljon herkullisia yksityiskohtia, joita nostaa esiin ja joiden pohjalta luoda uusia juonenkäänteitä.

Pelien tapahtumapaikkana on tavallisesti taverna Vanha pipari välittömine ympäristöineen. Tavernan omistaa varsin värikäs, joskin viinaksiin mieltynyt isäntä Kaarlo Kempura, joka ystävänsä Savihaaran kanssa aiheuttaa hämminkiä tempauksillaan. Kempuran liikemiesvaisto lienee ollut kohdallaan; taverna on näet rakennettu lähelle Rajakatseen linnaketta ja sen soturit nauttivatkin usein innolla tavernan antimista.

Nimensä mukaisesti Rajakatse sijaitsee rajan tuntumassa: sen koillispuolella aukeaa Nohvatovin valtakunta (jonka kieltä mallinnetaan pelissä ruotsilla). Rajakatse sijaitsee Mahtivuoren valtakunnassa. Kauempana etelässä on Hurjaviinin maa (josta isäntä Kempurakin on omien puheidensa mukaan kotoisin). Myös Hurjaviinissä puhutaan mahtivuorelaisille vierasta kieltä (sitä mallinnetaan peleissä englannilla). Aivan kuin valtakunnanraja ei aiheuttaisi tarpeeksi levottomuutta Rajakatseen alueelle, sijaitsee paikalla ilmeisesti myös erilaisia mystisiä keskittymiä, jotka aiheuttavat yksinkertaiselle ja rauhaa rakastavalle maalaisväestölle päänvaivaa aina silloin tällöin juuri kun sitä vähiten odottaisi. Alueella liikuskelee myös metsäläisiä, nahkoihin ja kankaanrepaleisiin pukeutuneita ja peuransarvin koristautuneita ihmisiä. Heidän puheestaan ei tavallinen maalainen usein ymmärrä tuon taivaallista.

Vaikka peleissä on toisinaan yliluonnollisia tapahtumia vaikuttavat niitä enemmän tavallisten ihmisten elämään jokapäiväiset ongelmat: sadon onnistuminen, karjanpito, sairaudet sekä asema, jonka yhteiskunta kullekin tarjoaa. Lukutaitokin on vain harvojen ulottuvilla ja vain harvoilla on rahaa kirjoihin. Niinpä tieto välittyykin suusta suuhun, kertomusten, tarinoiden ja laulujen muodossa.

Uskonto on Rajakatseen maailmassa hyvin tärkeä tekijä. Mahtivuoressa vaikuttaa Derecas-papisto, joka pyrkii edistämään Ishaca-nimisen jumalan oppeja. Derecas-papiston keskuudessa on tulkintaeroja: etelässä vaikuttaa ankarampi ja kiihkeämpi suuntaus kun taas pohjoisen papisto suhtautuu usein kysymyksiin joustavammin. Jopa tavallinen kansa tietää, että Derecas-papistolla on hallussaan parannustaitoja.

Derecas-papiston rinnalla etenkin Vuoriniityn kaupungissa ja Rajakateen alueella vaikuttaa naisten maallikkoliike Melinan sisaret. Melina oli alunperin ponteva Derecas-pappi, jonka etelästä tulleen ylipappi Paltamonin kansaa alistavat pamppukaartilaiset surmasivat. Järjestönä Melinan sisaret syntyi vasta Melinan kuoleman jälkeen vaalimaan hänen opetuksiaan. He pitävät Rajakatseessa kesäisin yllä vanhan sepänpajan paikalla sijaitsevaa hengelliselle rauhoittumiselle ja mietiskelylle omistettua pientä pyhättöään. Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin heidän toimintansa kärsimyksen vähentämiseksi ja pulaan joutuneiden naisten auttamiseksi. Vuoriniityn kaupungissa Melinan sisarilla on orpokoti sekä parantola, jossa hoidetaan myös henkisesti sairaita. Sisarten vapaaehtoiset kulkevat maaseutukylissä auttamassa, opettamassa lukutaitoa ja tuomassa maallikkoparantajan taitojaan, esimerkiksi yrttientuntemustaan kärsivien ulottuville. Derecas-papiston sekä Melinan keskeisimpien opetusten tunnetuksi tekemistä varten ovat Melinan sisaret myös laatineet Melinan kirjan, josta on tehty kaikelle kansalle tarkoitettu lyhennetty kirjanen, joka kulkee nimellä Oppahinen. Aluksi Melinan sisaret kohtasivat ristiriitaista suhtautumista ja suoranaista vihamielisyyttäkin, mutta nykyisin tavallinen kansa suhtautuu heihin varsin myötämielisesti.

Toinen peleissä selkeästi näkyvä uskonto on Zada-jumalan palvonta. Zadaa palvotaan erityisesti Nohvatovissa ja Vardakovissa ja Zada-pappi Jojopan on tunnettu näky taverna Vanhalla piparilla. Zadan palvonnassa on samoja piirteitä kuin Derecas-uskonnossa, mutta erojakin löytyy: erityisen nöyryyttävänä Derecas-uskonnon tunnustajat pitävät väitettä, jonka mukaan Ishaca olisi vain Zadan palvelija ja siis vähäisempi jumala. Zadan palvonta on uskonnoista patriarkaalisempi: toisin kuin Derecas-uskossa, eivät naiset voi päästä Zada-papeiksi.

Muualta tulleiden opillisempien uskontojen lisäksi elää kansan keskuudessa vahvana Myrskynjumalan ja muiden luonnonjumalten ja -henkien palvonta, vaikka Derecas-papisto onkin tätä tapaa koettanut kitkeä pitäen sitä harhaoppisena. Myrskynjumalaa on palvottu jättämällä uhreja erityisille uhrikiville erityisesti keskikesän aikaan. Luonnonjumalten palvonta elää usein kansan mielessä rinnakkain Derecas-papiston opetusten kanssa.

Pelipaikka

Rajakatse-pelien pelipaikkana on toiminut jo pitkään Hollolan Sairakkalassa sijaitseva Rajakatse Fantasia ry:n käytössä oleva pelialue. Alueella sijaitsee pelinjohtopiste, joka on pelien aikana pelinulkoista (off game) aluetta sekä varsinaisella pelialueella tavernarakennus, nuotiokatos, esiintymislava, vartiotupa, shamaanin maja, Melinan sisarten pyhättö ja sauna. Rajakatse Fantasia ry tarjoaa aluetta pelipaikaksi myös muutamalle muulle pelinjärjestäjälle vuosittain.

Suurin osa pelin tapahtumista painottuu tavernan ympäristöön. Mikäli sää suinkin sallii, peleissä oleskellaan paljon ulkosalla. Sateen sattuessa tunnelmallinen taverna ja muut rakennukset tarjoavat myös suojaa. Pelaajien onneksi on pelialueella myös kaksi huussia: toinen tavernan läheisyydessä ja toinen pelinjohtopisteellä.

Yöpymistilaa alueella on vain rajallisesti, joten erityisesti kaksipäiväiseen keskikesän peliin kannattaa varata teltta. Teltat pystytetään metsään pelinjohtopisteen läheisyyteen.

Hahmot ja pelaajan rooli

Outi Piltosen hahmon Kristan vaikuttava
maskeeraus on osin Patsi Pohjosen
käsialaa. Kuva: Halcyon Pale

Rajakatse-maailmassa on muutama mielenkiintoinen erityispiirre moniin pelisarjoihin verrattuna: niissä yhdellä pelaajalla voi näet olla useampiakin hahmoja. Oma toinen hahmoni on tosin vain käväissyt pelissä, mutta tämän artikkelin toisella kirjoittajalla, Jenni Leivolla, on ollut kampanjassa jo monta hahmoa, joista hän kertoo lisää alempana. Vakituisten hahmojen lisäksi voi pelaaja ilmoittautua vapaaehtoiseksi pelaamaan pienempiä ja hetkellisempiä suorituksia, sivuhahmoja, jotka käyvät pelipaikalla kääntymässä, aiheuttamassa hämminkiä, toimimassa erikoistehosteena ja esimerkiksi kuolemassa. Tällaisen ei-pelaajahahmon (EPH:n, NPC:n) pelaaminen luonnollisesti katkaisee pelaajan eläytymiskokemuksen, mutta monet pelaavat tehostehahmoja mielellään.

Pelaaja voi vaikuttaa varsin paljon siihen, millainen hänen hahmostaan muodostuu. Kampanjan ilmoittautumislomake on pitkä ja siihen voi lisätä varsin laajalti omia hahmotoiveitaan. Kokemukseni mukaan pelinjohto myös kuuntelee pelaajien toiveita varsin tarkasti ja pyrkii tarjoamaan kaikille mielenkiintoisen pelikokemuksen. Peliin ilmoittautuessaan voi pelaajalla olla hahmon nimen ja taustan lisäksiä monia muitakin erilaisia toiveita.

Ellei pelaaja kuitenkaan ole esittänyt erityisempiä toiveita on hänen hahmonsa ensi kertaa peliin saapuessaan vasta muokkautumassa. Hahmon taustalla on todennnäköisesti vain muutamia merkittävämpiä kokemuksia ja hamon nimi ja hahmoa kuvaavat ominaisuusarvot arvotaan juuri ennen peliä pelinjohtopisteellä Rajakatse-yhdistyksen Larpmaster-ohjelmaa käyttäen. Näin pelaaja pääsee varsin vapaasti osallistumaan hahmonsa kehittämiseen. Hahmon pelaaminen peleissä myös keerryttää hahmon kokemusta. Riippuen siitä mitä hahmo tekee pelien välillä voi hahmo oppia uusia taitoja. Hahmon luonteenlaadusta ja erikoispiirteistä voivat pelaajat päättää itse.

Viime vuosina on kevätpeleihin otettu myös lapsihahmoja. Kevätpelien tapahtumat on pyritty pitämään leppoisina ja lapsille sopivina. Oma nyt 9-vuotias tyttäreni on nyt osallistunut kolmena vuonna kevätpeliin ja hän on nauttinut niistä valtavasti. Hän on itse osallistunut oman lapsihahmonsa kehittämiseen ja odottaa innolla jo seuraavaa kevätpeliä.

Palautteen antaminen näyttelee pelissä varsin tärkeää osaa. Aiemmin palautteet annettiin paperisella lomakkeella, jonka kysymyksiin vastattiin kirjallisesti heti pelin jälkeen, mutta nykyisin paperilomakkeet on korvattu kannettavilla tietokoneilla, jotka tuodaan esiin pelin jälkeen. Pelinjohdon kannalta on hyvin tärkeää saada pelaajien kertomukset, toiveet ja kommentit talteen tuoreeltaan.

Maisemaa pelialueella
Kuva: Kim Blomqvist

Pelaajaksi Rajakatseeseen?

http://www.rajakatsefantasia.fi/

Oletko kiinnostunut kokeilemaan larppaamista? Omasta mielestäni Rajakatseen pelit tarjoavat varmasti oivan tilaisuuden ensimmäisiin kokeiluihin. Rajakatseella on oma uusvastaava Patsi Pohjonen, jonka tehtävänä on informoida ja neuvoa uusia pelaajia. Rajakatseelta voi saada myös vaatteita ja pehmoaseita lainaan esimmäistä peliä tai hahmonvaihtoa varten. Taistelunmallinnus hoidetaan Rajakatseessa pehmoasein, siis käyttäen boffereita tai lateksiaseita.

Tullessani mukaan Rajakatse-kampanjaan olin itse melko kokenut larppaaja. Sama pätee myös Jenni Leivoon sekä muihinkin Rajakatseeseen viehtyneisiin ystäviini. Olen kuitenkin tutustunut peleissä myös aloitteleviin larppaajiin, jotka ovat viihtyneet Rajakatseen tunnelmissa. Pelien letkeä ilmapiiri, kiireettömyys ja mahdollisuus etsiskellä rauhassa omaa hahmoaan tarjoavat hyvän ympäristön kokeilla ja harjoitella larppaamista. Pitkään kampanjassa mukana olleet myös neuvovat aloittelijoita mielellään.

Rajakatseeseen tullessa on hyvä olla tietoinen muutamista juuri tälle pelisarjalle tyypillisistä käytännöistä. Ensinnäkin Rajakatse-peleissä ei tarjota yhteisruokaa, vaan peliin kannattaa ottaa omaat eväät. Pelissä saa tavernalta ostaa pikkurahalla syötävää, esimerkiksi leipää, makkaraa ja piirakkaa, mutta sen lisäksi ja etenkin jos päätyy pelin aikana poistumaan tavernan läheisyydestä kannattaa omissa pusseissa pitää mukanaan naposteltavaa. Itse otan tavallisesti mukaani pussukan, jossa on ruisleipää, omenia, juustoa, keitettyjä kananmunia, kuivalihaa, keksejä ja pähkinöitä. Myös juomavettä on erityisesti kuumina päivinä hyvä pitää matkassa.

Larppien osallistumismaksut (eli pelimaksut) eivät yleensä päätä huimaa. Korkeimmillaankin ne ovat yleensä 20-30 e tuntumassa, mutta Rajakatse-pelien pelimkasut ovat tätä alhaisemmat: yleensä vain 7 e peliltä. Pelimaksuilla katetaan pelipaikan vuokra tai Rajakatseen tapauksessa rakentaminen ja kunnossapito, peleissä tarjottavat ruoat sekä erikoistehosteet ja lavasteet. Pelimaksujen lisäksi kuluja peleihin osallistumisesta tulee myös puvustuksesta sekä matkakustannuksista.

Pukujen löytäminen tai tekeminen Rajakatse-maailmaan on yleensä onneksi helppoa. Lähtökohdaksi riittää yleensä naisille yksinkertainen puuvillainen tai pellavainen alusmekko ja yksinkertainen päällysmekko. Myös housuja ja tunikoita on nähty. Itse saan herkästi auringonpistoksen ja kärsin hyttysenpuremista, joten olen käyttänyt hahmollani päähinettä. Kengiksi erityisesti vähän kulahtaneet nahkasaappaat ovat mainiot, samoin nahkaiset tai kankaiset tossut – kunhan ne eivät suoranaisesti huuda moderniuttaan. Miehille taasen housut, tunika ja vyö lienevät se helpoin perinteinen yhdistelmä. Erikoisemmat hahmot saattavat vaatia myös vaativampaa asususta, mutta pelinjohto yleensä kertoo asiasta ajoissa. Pelin ilmoittautumislomakkeessa kysytään myös pelaajan olemassaolevasta vaatevarastosta. Kirpputorit ja second hand -liikkeet ovat todellinen aarreaitta: sieltä minäkin olen löytänyt monia peleissä käyttämistäni vaatteista ja asusteista.

"Miten pelipaikalle pääsee?" on yleinen ja hyvin järkevä kysymys. Kyydintarpeesta tiedustellaan jo ilmoittautumisvaiheessa pelaajilta. Hollola sijaitsee melko lähellä Lahtea, jonne pääsee junalla. Hämeenlinnasta pelipaikalle saa yleensä autokyydin. Autokyytejä on yleensä tarjolla myös suuremmista kaupungeista. Lisätietoa niistä löytää Juorulaudasta tai Rajakatseen Facebook-ryhmästä.

Esimerkkejä hahmoista

Orvokki "Sulosävel" (pelaaja Maria Blomqvist)

Teela (Mia Pellikka) ja Orvokki "Sulosävel" (Maria Blomqvist)
Kuva: Halcyon Pale

Oman hahmoni Orvokin sain tullessani Rajakatseen syyspeliin ensi kerran vuonna 2008. Hän oli huoleton soittoniekka ja tarinankertoja, joka oli saapunut Rajakatseeseen halunaan liittyä Melinan sisariin. Ensimmäinen pelini meni lähinnä pelimaailmaa ihmetellessä, mutta huomasin nopeasti imeytyväni mukaan pelimaailman tapahtumiin. Orvokista tuli nopeasti tärkeä vaikuttaja Melinan sisarkunnassa. Hahmoni on kirjoitustaitoinen ja toisin kuin sisarjärjestön perustajilla, varakkaailla Teelalla ja Helialla oli hänellä paljon enemmän aikaa käytettävänään. Lisäksi hän oli harjaantunut tarinankertoja, joka osasi esittää oleellisimmat asiat kuulijoilleen. Onnekseni Melinan sisaret vaikuttivat kaipaavan juuri Orvokin tapaista hahmoa, jolla olisi aikaa ja mahdollisuus ryhtyä kokoamaan kertomuksia Melinan elämästä ja kirjoittamaan niistä kirjaa.

Aluksi Orvokki vietti aikaansa Melinan pyhätöllä ja soitteli ja viihdytti vieraita taverna Vanhassa piparissa. Vähitellen työ Melinan sisarten hyväksi vei häntä yhä enemmän mukanaan. Derecas-papisto suhtautui epäilevästi Melinan kirjan kirjoittamiseen – jotkut pelkäsivät sen levittävän harhaoppeja – mutta Melinan sisarten onnistui sopia asia niin, että Orvokki kirjoitti Melinan kirjaa Derecas-pappi Matteus Masulan valvovan silmän alla. Orvokki arvosti alusta alkaen Matteusta, joka oli sovinnollinen ja ystävällinen. Kirja valmistui lopulta vuosi sitten ja Orvokki saattoi omistautua uusiin haasteisiin. Hän oli soittoniekkana ollessaan ja kirjan kirjoittamisvaiheessa tutustunut Derecas-uskontoon ja halusi itsekin papiksi. Niinpä hän vietti talven opiskellen kaikkea tuntemaansa oppia Vuoriniityn Derecas-temppelissä ja talven lopuksi hän sai pappisvihkimyksensä. Niinpä Orvokki onkin nykyisin Derecas-pappi. Monien Melinan sisarten tapaan on Orvokkikin adoptoinut orpolapsen järjestön tukemasta orpokodista. Niinpä hänellä on huollettavanaan nykyisin parantajan opinnoista haaveileva Heinä-tyttö.

Heinä, orpolapsi (pelaaja Elanor Galkin)

Heinän pelaaja, tyttäreni Elanor kertoo omin sanoin hahmostaan seuraavasti: "Heinä on orpolapsi, joka löytyi pyhäkön portailta. Heinää on hauska pelata. Viime pelissä hän suurilta osin yritti ratkaista uhkausviestien arvoitusta. Arvoitus ei vielä selvinnyt, mutta nyt tiedämme ainakin sen, että joku oli pudottanut ne samana päivänä."

Tyttäreni aloitti Heinä-orpolapsen pelaamisen 6-vuotiaana ja nyt 9-vuotiaana hahmo tuli kuin luonnostaan kevään Rajakatse-pelissä. Heinän kantava juoni liittyy toisaalta hänen kadonneisiin vanhempiinsa ja toisaalta siihen, että hän on sopeutunut elämään Orvokin ottolapsena. Heinä löytyi vauvaikäisenä pyhäkön portailta kaulassaan taikakristalli, ainoa muisto hänen kadonneista vanhemmistaan. Heinää onkin kiusannut se, ettei  hän tiedä, ovatko hänen vanhempansa elossa vai kuolleita ja niinpä hän on jatkanut heitä koskevien tietojen etsimistä. Keväällä Heinä sai tietää, että hänen vanhempansa ovat kotoisin Hukanmaasta. Heinä suhtautuu tulevaisuuteensa luottavaisesti. Hän haaveilee elämästä parantajana, kenties parantaja Teelan oppilaana Vuoriniityssä tai Rajakatseessa.

Aamu (Pelaaja Jenni Leivo)

Aamu edustaa ehkä suurinta osaa Rajakatseen hahmoista olemalla vain tavallinen maalaisvaimo. Aamun taival alkoi vuoden 2009 Bokean pelissä, Aamu on nimittäin Bokeasta (Mahtivuoren puolelta Bokeaa) kotoisin. Saman vuoden kevätpelissä Aamu oli matkannut Piparille etsimänä onneaan, sillä perheen maatalo menee vanhemalle veljelle ja Aamua ei huvittanut jäädä nurkkiin nyhjäämään.


Jo ensimäisessä pelissä Aamulla kävi tuuri, nimittäin Rajakatseen Linnakkeen seppä otti ja kosi. Hyvin maanläheisenä naisena Aamu totesi sen olevan hyvä kauppa ja nämä kaksi menivät samantein naimisiin. Naimisiin meno ei nimittäin pelissä vaadi muuta kuin papin ja paperia. Seuraavana vuonna Aamu ja hänen seppänsä saivatkin tyttären jolle annettiin nimeksi Lumi. Aamu edelleen aika ajoin tekee töitä tavernalla, vaikka perjaateessa sepän palkalla koko perhe eläisikin.

Aurora (Pelaaja Jenni Leivo)

Aurora aloitti kulkunsa 2007, sen jälkeen minulla oli pelaamisessa taukoa. Aurora on Melinan serkku ja valitettavasti pelissä todisti tämän kuolemaa. Tästä eteenpäin Aurora on ollut Paltamonin ja pamppukaartin verivihollinen. Valitettavasti Auroan käynnit Piparilal ovat olleet aina hyvin ikävän puoleisia, nimittäin viime kesänä hän menetti erään kiltatoverinsa ja sitä edellisenä syksynä joutui itse ongelmiin.

Aurora kuuluu Deinosan-kiltaan noviisina ja on viime vuosina joutunut muunmuassa Kaaoslähteen ja Primaksen kynsiin, tästä hänellä on kasvoissa muistona arpi. Tästä liikkuu paljonkin huhuja, mutta Aurora ei niitä kommentoi.


Viimeisimässä pelissä Aurora päätyi pitämänä kiltakokousta, joita on nyt muutaman kerran pidetty papistojen ja kiltojen välillä Rajakatseesa. Kukaan ei kuollut ja asioita saatiin eteenpäin, joten ehkäpä Aurora teki jotain oikein. Vain tulevaisuus näyttää.


Niin ja yksi silmiinpistävä piirre Aurorassa on: hänen hiuksensa ovat nimittäin milloin minkäkin väriset. Miksi? No sisnun täytyy tulla pelaamaan ja kysyä häneltä.

Mikä tekee Rajakatseesta erilaisen? á la Jenni.

Taverna Vanha pipari
Kuva: Halcyon Pale

Jos olet kyllästynyt pelaamaan hahmoja joissa pitää suorittaa hirveä kasa tehtäviä on Rajakatse sinua varten. Tosin jos haluat suorittaa, on Rajakatse myös sinua varten. Rajakatseessa saat nimittäin itse valita haluatko hahmon joka vain on ja hengaa paikalla, vai hahmon, jolla on juoniakin. Lisäksi jatkumon takia asioita ei ole ehdottoman pakko suorittaa pelissä, ne voi jättää myöhemmäksi.


Peleissä voi pelata useampaakin hahmoa halutessaan, jolloin kesken pelin hahmo voi vaihtua. Vaihto tosin voi tapahtua tapaturmien, kuolemien tai muiden syidenkin vuoksi. Tämä vaihtuvuus on osa Rajakatseen viehätystä. Jos haluat pelata sitä lantunviljelijää vuosia niin voit, mutta jos haluat vaihtelua sitä tarjotaan kyllä. Tämänkin takia Rajakatse-pelit sopivat mainiosti aikuisille aloittelijoille.


Jo pelin aloitustyyli erottaa tämän monista muista larpeista. Koska pelinjohtopiste on erillään pelipaikasta, alkaa peli ilmoitettuun kellon aikaan Tavernalla ja sen ympäristössä. Ne jotka ovat yhä pelinjohtajapisteellä tuolloin ilmaantuvat hahmoinaan jossain vaiheessa kun ehtivät, tämä luo tuntua normaalista elämänkulusta. Kaikki eivät ole paikalla sillä tietyllä hetkellä.


Ensi kesän pelit tulevat sivuille tuossa keväällä, joten nyt kaikki Nörttityttöjen lukijat ilmottautumaan jos larppaaminen vähänkään kuulostaa kivalta!

Lisätietoja

Lisätietoja löytyy Rajakatse Fantasia ry:n internet-sivuilta osoitteesta http://www.rajakatsefantasia.fi/

Espoo Ciné 17.-26.8.2012

Espoo Ciné on vuodesta 1990 alkaen Espoossa järjestetty kansainvälinen elokuvafestivaali, joka järjestetään supisuomalaiseen tapaan suurilta osin vapaaehtoisvoimin. Tänäkin vuonna Cinéä puuhaamassa on 50-70 vapaaehtoistyöntekijää ja tapahtuman järjestäjänä toimii Espoon elokuvajuhlat ry. Helsinkiläisiä seikkailijoita Espooseen kyydittää Kampista lähtevä Ciné-bussi, joten kotiseutumatkailuakaan ei tarvitse niin kovin pelätä.

Kovasikajuttu (kuva: Espoo Ciné)

Kaltaistani tasa-arvointoilijaa, fantasianörttiä ja dokumenttinarkkia Ciné on hemmotellut aina. Tänäkin vuonna festivaaleilla on omat kategoriansa muun muassa sateenkaarielokuville (Pink Zone), dokkareille, lastenelokuville ja eri Euroopan maiden elokuville. Ciné onkin historiansa aikana keskittynyt lähinnä uuteen eurooppalaiseen elokuvaan, vaikka poikkeuksiakin näytöslistasta löytyy.

Ei festareilta tähtiloistoakaan puutu: omista elokuvistaan tulevat kertomaan mm. "Tanskan legendaarisin tuottaja" Peter Aalbæk Jensen sekä saksalainen ohjaaja Hans-Christian Schmid. Festivaalin aikana voi osallistua myös Jensenin pitämään seminaariin sekä katsella ilmaisia elokuvaesityksiä WDC-paviljongissa Helsingin Punavuoressa designpääkaupunkivuoteen liittyen.

Tämän vuoden leffatärppejä on ihan kauhean vaikea valita lähinnä siitä syystä, että kiinnostavia elokuvia on niin paljon. Cinén valikoimassa on tänä vuonna hurjat 111 elokuvaa, jotka esitetään kymmenen päivän aikana keskimäärin kahdesti. Tässä kuitenkin oma täysin puolueellinen valikoimani - jos et ehdi muuta, katso ainakin nämä:

1. Brave / Urhea (Mark Andrews & Brenda Chapman)

Brave (kuva: Espoo Ciné)

Cinén perinteeksi on muodostunut uuden Pixar-elokuvan esittäminen, ja tämänvuotinen Brave vaikuttaa juuri nörttityttökohderyhmälle suunnitellulta. Animaation pääosassa on puna- ja omapäinen kuninkaantytär Merida, joka käyttelee jousta kätevästi ja uhmaa perinteitä. Skottiaksentin ystäville luvassa on vajaa parituntinen eargasm.

2. Poulet aux prunes / Chicken with Plums (Marjane Satrapi & Vincent Paronnaud)
Sarjakuvanörtti minussa fanittaa Marjane Satrapia armottomasti, joten tämä leffa on must see -osastoa. Satrapi on iranilaissyntyinen nainen ja sarjakuvataiteilija, jonka tuotantoon itse tutustuin Persepolis-nimisen, Satrapin omaa lapsuutta käsittelevän sarjakuvaromaanin myötä. Poulet aux prunes perustuu Satrapin samannimiseen sarjakuvaan ja on formaatiltaan osittain perinteistä elokuvaa ja osittain animaatiota.

3. Elokuvan matka kuuhun -kaksoisnäytös / A Cinematic Trip to the Moon
Curiosityn matka Marsiin on täydellinen tausta tälle historialliselle tuplanäytännölle. Legendaarinen Georges Mélièsin tieteiselokuva Le voyage dans la Lune (Matka kuuhun) esitettiin ensimmäistä kertaa restauroidussa muodossaan viime vuoden Cannesin elokuvajuhlilla. Tämä alunperin vuonna 1902 tehty värielokuva löydettiin vasta hiljattain lähes toivottomasti tuhoutuneena, mutta sankarirestauroijat työskentelivät 18 vuotta palauttaakseen elokuvan entiseen loistoonsa. Jokaisen scifidiggarin tulee nähdä tämä elokuva. Leffan ensimmäisen näytöksen ääniraidoittaa livenä hillitön Cleaning Women, joten näytös on taatusti uniikki. Ennen näytöksiä esitetään Serge Brombergin ja Eric Langen dokumentti Le voyage Extraordinaire, joka kertoo restauroinnin sankaritarinan.

4. Les Invisibles / Näkymättömät (Sébastien Lifshitz)

 Harold's Going Stiff (kuva: Espoo Ciné)

Sateenkaariosastoa edustaa dokumentti maailmansotien välillä syntyneistä naisista ja miehistä, jotka henkensä uhalla pysyivät ulkona kaapista. Jos haluat nähdä todellista rohkeutta, katso tämä dokkari.

5. Harold's Going Stiff (Keith Wright)
Luulitko että zombieista on jo otettu kaikki irti? Väärin! Brittihuumorin ja epäkuolleiden ystäviä hemmotellaan Méliès d'Argent -fantasiaelokuvakilpailuun osallistuvalla elokuvalla herttaisesta vanhuksesta, josta tulee herttainen zombie.

Nörttityttö-TV kesäisissä conitunnelmissa

Nörttityttöjen yhteisömanageri Nina Niskanen debytoi Nörttityttö-TV:n haastattelijana Finnconissa 2012. Ninan ensimmäinen haastateltava (ikinä) oli conin kunniavieras, kirjailija Lois McMaster Bujold. Bujold paljastui sydämelliseksi ja mukavaksi ihmiseksi ja Nina suoriutui esikoishaastattelustaan erinoimaisesti.

Nina ja Lois juttelevat muun muassa Loisin tuotannosta ja suunnitelmista tulevien kirjojen suhteen sekä kirjoittamisesta yleensä. Lois muun muassa tarjoaa käytännön vinkkejä aloitteleville kirjailijoille. Nina poimi haastatteluun myös Geek Women Unite!(Finland)-yhteisön ehdottamia kysymyksiä.

Videon kuvasi Jari Iso-Markku. Vähäisestä editoinnista ja yleisestä tuotannollisesta hössöttelystä vastaa Nörttityttöjen toinen yhteisömanageri Anitta Kiviranta. Nörttityttö-TV kiittää Lois McMaster Bujoldia, Finnconin 2012 coniteaa, Indierentalsia ja Radio Robin Hoodia.

Ensiviikolla Nörttityttö-TV julkaisee lisää Finnconissa taltioituja videoita. Luvassa on (toivottavasti) ainakin kirjailija Liz Williamsin ja tutkija Irma Hirsjärven haastattelut. Tsekkaa myös aiemmin julkaisemamme Finncon-video, jossa Nina, Anitta ja Minna fiilistelevät conikokemuksiaan.

Nörttityttö-TV oli paikalla myös Suomen suurimmassa roolipelitapahtumassa, Espoon Dipolissa järjestetyssä Ropeconissa. Lyhyen conikatsauksen toteutti Anna-Maija "Maija" Laine.

Nörttitytöt tykkää Myrskyn sankareista

Kuva pölläisty melko omin luvin Myrskyn sankareiden Indiegogo-rahoitussivulta.
Klikkaa itsesi sinne ja osallistu pelitalkoisiin!

Myrskyn sankarit on suomenkielinen helposti lähestyttävä roolipeli 9-13-vuotiaille. Ideana on luoda roolipeli, jonka kautta uuden sukupolven on kävevä päästä roolipeliharrastuksen makuun. Roolipelin toteuttaminen ei kuitenkaan ole ilmaista puuhaa, ja niinpä pelisuunnittelija Mike Pohjola kerääkin parasta aikaa yleisöltä projektilleen rahoitusta osoitteessa indiegogo.com/myrskynsankarit . Osarahoittajille on luvassa maukkaita palkintoja, mikäli peliprojekti saadaan toteutettua. Myrskyn sankarit on tarkoitus julkaista vuoden 2013 Ropeconissa.

Nörttitytöt on mukana tukemassa Myrskyn sankarit -projektia ja sen varainkeruuta. Vastineeksi Mike Pohjola on luvannut Nörttitytöille, että peliin kirjoitetaan vahvoja ja aktiivisia naishahmoja. Haluamme yhdessä varmistaa, että uuden sukupolven nörttitytöille löytyy samaistuttavaksi muitakin rooleja kuin pelastettavan prinsessan osa. Jatkossa Nörttitytöt myös testaa Myrskyn sankarit soveltuvalla nörttityttäristä ja äideistä koostuvalla ryhmällä - ja tietysti raportoi testipelikokemuksista Nörttitytöt-blogissa.

Nörttityttöjen kirjoittajat kokoamaan keskuudestaan mahdollisimman mukavan summan Myrskyn sankareiden rahoitukseen - tähtäämme yhdessä ainakin Morgana le Fey -tason lahjoitukseen. Käytännön syistä olemme päätyneet siihen, että lahjoitamme itse kukin rahaa Myrskyn sankareille yksityishenkilöinä, mutta kannustaaksemme toisiamme pidämme yhdessä kirjaa siitä, kuinka paljon olemme yhteensä lahjoittaneet.

Myös sinulla on mahdollisuus tulla mukaan tekemään kotimaista roolipelihistoriaa ja tukea Myrskyn sankareita sopivaksi katsomallasi summalla. Huomaa, että esimerkiksi 25 dollarin lahjoituksella varmistat itsellesi oman Myrskyn sankarit -pelipaketin. Jos et itse ole ropettaja, tässäpä vaikka loistava joululahjaidea vuoden 2013 pukinkonttiin.

Myrskyn sankarit -projekti herätti keskustelua Nörttityttöjen kirjoittajaryhmässä viime viikolla. Ensin jaettiin Indiegogo-linkkiä ja innostettiin muita osallistumaan projektin rahoitukseen, mutta jo pian heräsi spekulaatio siitä, miten "nörttityttöystävällinen" suunnittelilla oleva peli mahtaa olla. Mike Pohjola ehtikin jo ilmaista pelin sivuilla, että myös tyttöpelaajat pyritään ottamaan huomioon Myrskyn sankareiden suunnittelussa. Nörttitytöt päättivät kuitenkin lähestyä maestro Pohjolaa vielä henkilökohtaisesti tarjoutua yhteistyöhön.

Mainittakoon, että Myrskyn sankarit -keskustelun sivujuonteena Nörttitytöt pohtivat nyt yhdistyksen perustamista, jotta meidän olisi jatkossa helpompi kerätä rahaa Myrskyn sankareiden kaltaisiin oivallisiin avustuskohteisiin. Päätöstä yhdistyksen perustamisesta ei vielä kuitenkaan ole tehty. Tällä kertaa toteutamme käytännön syistä keksinäisen varainkeruumme niin, että itse kukin käy tekemässä yksityislahjoituksen Indiegogon sinäänsä loistavasti toimivalla rahoitussivulla.

Myrskyn sankareiden Indiegogo-sivulla on loistavasti tietoa projektin taustoista ja päämääristä. Sivulla on muun muassa eritelty, mihin projektiin kerätyt rahat tullaan käyttämään. Lähinnä on kyse pelin painokustannuksista - pelityöryhmän palkkoihin Indiegogon rahoista ei käytetä penniäkään, sillä tiimi on mukana lähinnä rakkaudesta roolipeleihin.

Myrskyn sankareiden mainitaan ammentavan vaikutteita ainakin Robin Hoodista, Kuningas Arthurin tarinoista, Narniasta, Tähtien sodasta ja Hiidenpadasta. Tämän listan äärellä varmasti herahtaa vesi kielellä jokaiselle tosinörtille. Lapsille suunnatun kotimaisen roolipelin tarpeesta Pohjola sanailee seuraavasti: "Kun minä olin nuori, oli saatavilla suomenkielisiä fantasiaroolipelejä, jotka oli suunnattu ensikertalaisille. Kokonainen sukupolvi aloitti ropettamaan punalaatikko-D&D:llä. Nyt aloittamaan pääsee vain, jos ymmärtää puhelinluettelon oloisen englanninkielisen sääntökirjan. Haluan, että Ropeconissa 2013 julkaistaan yhteisön rahoittama suomenkielinen 9-13-vuotiaille suunnattu pöytäroolipeli, jossa on paljon siistiä seikkailumeininkiä, ja joka innostaa uuden sukupolven roolipelaamaan." Onkin huomattavaa, että Myrskyn sankareiden rahoittajat ovat mukana tukemassa paitsi suomalaista roolipelikulttuuria myös lasten ja nuorten kulttuuria ylipäätään. Tasokkaita varhaisnuorille suunnattuja pelejä ei ole koskaan liikaa.

Varaton nörtti voi tukea projektia myös jakamalla siitä tietoa kavereilleen Facebookissa, Twitterissä ja niin edes päin tai esimerkiksi puhumalla paikallisen pelikaupan, kirjaston tai peruskoulun tilaamaan ennakkopelistä oman kappaleensa. Toisaalta viiden euron lahjoitus irtoaa jo pienestäkin nörttibudjetista.

Myrskyn sankareilla on myös oma blogi osoitteessa http://myrskynsankarit.wordpress.com/ .

Osoitetaan suomalaisen nörttiyhteisön voima ja kerätään yhdessä varat Myrskyn sankareiden julkaisuun! Muista kertoa tästä myös mummille ja sille naapurin söpölle pikkunörttitytölle!

Nörttityttö-TV esittää: Finncon 2012 muistoissamme

Anitta Kiviranta

Tässä se nyt on! Ihka ensimmäinen Nörttityttö-TV-pätkä eli videopodcast Finnconista. Teknisessä laadussa on vähän parantamisen varaa - video jökkii paikoitellen toistaiseksi editoijaparalle tuntemattomasta syystä, mutta pyrin paikkaamaan ongelman myöhempiin Finncon-pätkiin. Lisää kuvaa Finnconista on siis luvassa lähitulevaisuudessa.

Tässä pätkässä Nina Niskanen, Minna Heimola ja minä jutustelemme Finnconin päätteeksi vähän siitä, mitä conissa tulikaan nähtyä ja koettua. Minna hehkuttaa erityisesti kirjailija Lois McMaster Bujoldia, joka oli conissa kunniavieraana. Ninalta taas tenttasin miltä "conineitsyydestä" luopuminen Nörttityttöjen seurassa on tuntunut.

Nörttityttö-TV kiittää Finncon 2012:n coniteaa, Indie Rentalsia, Radio Robin Hoodia, kuvaajaamme Jari Iso-Markkua, Minnaa, Ninaa ja tietysti kaikkia ihania conikävijöitä ja -esiintyjiä.

Snuff-arvostelu

Reetta Järvenpää

Maaseudun synkät salaisuudet

Sir Terry Pratchettin viimeisin julkaisu Snuff on järjestyksessään 39. Kiekkomaailmaan sijoittuva romaani. Ankh-Morporkin herttua, kaupunginvartioston komentaja Sam Vimes lähtee vaimonsa ja poikansa kanssa lomalle Sybil-vaimon suvun ikivanhalle tilalle, jonnekin keskelle ei mitään. Vimes ei pidä maaseudusta, eikä maaseutu Vimesistä. Seudulla on synkkä menneisyys, ja nykyhetkessäkin tuntuu olevan jotakin hämärää. Vimes ei tosin voi laillisesti tehdä mitään, sillä hänen toimivaltansa loppui Ankh-Morporkin porteille. Sitä paitsi, hän on lomalla. 

Lomanvietto tyssää kuitenkin lyhyeen, kun kylän ainoa poliisi Feeney Upshot tulee pidättämään Vimesiä syytettynä kylän sepän murhasta. Vimes ei tällaista toimintaa niele, joten hän ryhtyy itse selvittämään sepän katoamista. Avukseen hän värvää nuoren Feeneyn. Mitä oikein tapahtui kolme vuotta sitten? Kuka murhasi menninkäistytön Vimesin mailla? Ja mitä ihmettä seudun aateliset oikein puuhaavat?

Pratchettin tuotanto on vuosien saatossa mennyt koko ajan synkempään suuntaan, ja räiskyvän  fantasiailoittelun varjolla käsitellään välillä raskaitakin aiheita - väkivaltaa, rasismia, huumeita, orjakauppaa, luokkaeroja.  Snuff on juurikin sieltä synkimmästä päästä, huumoria on Pratchettin teokseksi harvinaisen vähän, ja sekin on enimmäkseen mustaa. Hetkellisiä kevennyksiä painostavaan tunnelmaan tuovat Vimesin ja hänen poikansa nuoren Samin keskustelut kakasta ynnä muista ruumiineritteistä.

Snuffin kantava teema on yhteiskunnan normien ja yksilön moraalikäsityksen välinen ristiriita. Kuinka tasa-arvoiseksi yhteiskunta tai yhteisö voidaan tehdä, ja toisaalta, millä keinoin tasa-arvoon voi ja kannattaa pyrkiä? Yhteiskuntakritiikki on harvinaisen voimakasta ja näkyvää. Aateliselle laki on eri kuin palvelijalle, eri rodun edustajista puhumattakaan. Minut kirja pisti miettimään omaa asemaani yhteiskunnassa, sekä suomalaisessakin yhteiskunnassa piileviä valtarakenteita. 

Valitettavasti Pratchettia vaivaava alzheimer on vienyt kirjailijan kynästä parhaan terän. Välillä teksti näyttää siltä, että ajatus on karannut täysin, virkkeet ovat todella pitkiä ja niissä saatetaan käsitellä kolmeakin eri asiaa. Onneksi suurin osa näistä maratonvirkkeistä on kirjoitettu Vimesin ajatuksiksi, jolloin harhailun voi antaa anteeksi. Kukapa meistä pystyisi koko ajan pitämään mielensä täysin kurissa. Kakkahuumorikevennykset tuntuivat ajoittain hieman pakotetuilta ja olivat mielestäni täysin tarpeettomia. Ehkä niillä on yritetty tehdä kirjasta myös vähän nuoremmille lukijoille sopiva. Snuff on nimittäin sen verran väkivaltainen ja teemaltaan raskas, että aivan lapsille sitä ei välttämättä voi suositella. 

Ajoittaisesta lipsumisesta huolimatta Pratchett ei kuitenkaan petä. Kiekkomaailmasta tai komentaja Vimesin historiasta tietämätön ei välttämättä saa Snuffista niin paljon irti kuin sarjan aikaisempia osia lukenut, mutta uskoisin sen toimivan mukavasti myös yksinään. Kiekkomaailman faneille Snuff on ehdoton hankinta, sillä vaikka se ei aivan parasta Pratchettia olekaan, tarina on mielenkiintoinen ja juonenkäänteet yhtä vauhdikkaita kuin aina ennenkin. 

World of Warcraft - Siis WoW

Meri-Tuuli Laakso

 

 

World of Warcraft (WoW) on Blizzard Entertainmentin kehittämä Warcraft-pelisarjaan perustuva massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli. Pelin tapahtumat sijoittuvat Azeroth-nimiseen maailmaan eli noin neljä vuotta edellisen Warcraft-pelin Warcraft III: The Frozen Thronen tapahtumien jälkeen. Peli julkaistiin Warcraft-pelisarjan 10-vuotispäivänä 23. marraskuuta 2004.

Peliin on julkaistu kolme lisäosaa, joista ensimmäinen, The Burning Crusade, julkaistiin 16. tammikuuta 2007. Toinen lisäosa, Wrath of the Lich King, julkaistiin 13. marraskuuta 2008 ja kolmas lisäosa, Cataclysm, julkaistiin 7. joulukuuta 2010. Lisäksi WoWiin on parhaillaan beta-testaus vaiheessa neljäs lisäosa, Mists of Pandaria.

World of Warcraftin pelaamisesta veloitetaan kuukausimaksu. Pelin ensimmäisen osan mukana pelaaja saa 30 päivää peliaikaa, jonka jälkeen sitä voi ostaa lisää muun muassa luottokortilla tai kaupoista ostettavilla 60 päivän peliaikaan oikeuttavilla Game Card -korteilla.World of Warcraftilla on yli 10 miljoonaa pelaajaa ja se on tällä hetkellä maailman pelatuin kuukausimaksullinen MMORPG.


Massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli (MMORPG, Massively Multiplayer Online Role-playing Game) tarkoittaa verkon kautta moninpelattavia tietokoneroolipelejä, joissa pelaaja luo itselleen kuvitteellisen pelaajahahmon, ja tämän jälkeen tutkii pelimaailmaa vuorovaikuttaen muiden pelaajien kanssa. MMORPG-peleissä pelaajalla ei ole yksittäistä päämäärää, vaan tarkoituksena on lähinnä oman hahmon kehittäminen, tehtävien suorittaminen, oman varallisuuden hallinta ja pelaajien välinen taistelu. MMORPG:t ovat myös hyvin sosiaalisia paikkoja. Osan tehtävistä ja seikkailemisesta voi suorittaa yksin, mutta parhaiten pelit yleensä palkitsevat pelaajaryhmien yhteistyön. MMORPG-pelit juontavat juurensa MUD-peleistä. Useimmat näistä peleistä ovat periaatteessa täysin graafisia MUDeja. MUDeista tärkeimpänä erona on kuitenkin massiivisuus; siinä, missä MUDeissa on parhaimmillaan muutamia satoja käyttäjiä kerralla, voi MMORPG-maailmoissa olla samaan aikaan käyttäjiä useista sadoista useisiin tuhansiin tai jopa kymmeniä tuhansia käyttäjiä.

Aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa peli

Miksi niin monet ihmiset maailmassa viettävät kymmeniä tunteja viikossa istuen tietokoneillaan ja hakaten näpäimistöään epätoivoisesti yrittäen "levuttaa" hahmojaan, "farmata" kultaa ja mainetta, metsästää saavutuksia (=achievmenttejä), tulla "gänkätyksi" miljoona kertaa vihollispelaajien taholta ja lopulta ollessaan tarpeeksi hyviä "raidaavat" kaiket yöt parempien varusteiden toivossa... No, tässä joitakin syitä:

Yhteisöllisyys 

WoWissa voi pelata ystävän kanssa. Mikä on hienompaa kuin pitää hauskaa, kehittyä ja tehdä tehtäviä yhdessä auttaen toinen toistaan? No tottakai pelata monen ystävän kanssa yhtäaikaa! "Double the fun..." Yhdessä pelaaminen myös vähentää mahdollisuutta joutua vihollispelaajien tai vihamielisten olentojen ja eläinten uhriksi.


Pelissä voi myös littyä kiltaan, omaan pikku yhteisöön. Killat tarjoavat apua, suojaa, tukea ja ennen kaikkea uusia ystäviä. Jokainen kilta on erilainen, mutta on olemassa n. kolmea erilaista tyyppiä: Social/Levelling, Raiding (PVE, player versus enviroment) ja PVP. Social/Levelling kiltaan pääsee yleensä ilman mitään vaatimuksia. Ne on tarkoitettu juttelemiseen ihmisten kanssa ja tarjoamaan apua hahmojen kehittymiseen eli "leveelaukseen". Raiding-kilta on tarkoitettu "raidaaville" ihmisille. Raidaaminen tarkoittaa tarkkaan harkittua "metsästys retkeä" isoja monstereita ja olentoja vastaan, joita kutsutaan Bosseiksi (Pomo). Näiden olentojen kaataminen vaatii lujaa tiimityötä ja alansa ja roolinsa hallitsemista. Siksi hyvään raidauskiltaan voi olla vaikea päästä. PVP-kilta taas tarkoittaa player versus player -kiltaa. Nämä killat siis nimensä mukaisesti harrastavat vain pvp-tapahtumia, sotapelejä, kaksintaisteluja, battlegroundeja (=taistelukenttiä) jne. Lisäksi esiintyy kaikkien näiden kolmen kilta-tyypin sekoituksia.

Taustatarina 

Warcraftin tarina on jakautunut neljään peliin plus kolmeen lisäosaan, numerolliseen novelleja, perinteiseen roolipeliin ja jopa manga-sarjaan. Varsinkin ne ihmiset, jotka haluavat oikeasti olla osa tätä fantasiamaailmaa ja roolipelaavat, imeytyvät suoraan tarinaan. He luovat hahmolleen tarkoituksen ja tarinan, tulevat osaksi maailmaa ja pelaavat sen mukaan. Kuka ei haluaisi olla sankari, tai edes osa suurta seikkailua?

Matka huipulle

Mitä enemmän pelaat, sitä enemmän kiinnyt hahmoosi. On tyydyttävää huomata työnsä tulokset ja nähdä kehittyneensä siitä aloittelevasta "noobista" alansa ja roolinsa osaavaksi pelaajaksi.


Tässä oli kolme pointtia siitä, miksi monet ihmiset löytävät itsensä yhä uudestaan pelaamasta WoWia. Jotkut kutsuvat sitä koukuttumiseksi... Mutta kun on vuorovaikutuksessa asioiden ja ihmisten kanssa ja saa arvostusta siellä, missä sitä ei välttämättä oikeassa elämässä heru, on asia varsin ymmärrettävää.

Oma Alliance maagini Frostwhisper realmilla.

Kuinka aloittaa pelaaminen?

Kun olet luonut tunnuksesi ja ostanut peli(t) ja mahdollisen peliajan, on aika kirjautua sisään ja valita realm. Realm tarkoittaa maailmaa, paikkaa, ja WoWissa on monta josta valita. Maailmat ovat muuten täysin samanlaisia sisällöltään, mutta niiden populaatio ja jotkin tavat ovat erilaisia.

WoWissa on kaksi eri liittoutumaa (=faction), Alliance ja Horde. Nämä sotivat toisiaan vastaan, ja valitessa realmia on hyvä tietää, miten näiden liittoutumien populaatio realmilla jakautuu. Esimerkiksi täällä näkee prosentteina, miten liittoutumat ovat jakautuneet. On luonnollisesti viisainta valita sellainen realmi, jossa jakauma on melko tasainen, mutta jos haluaa kokea olevansa ylivoimainen, voi valita sellaisen realmin, missä valittu liittoutuma on vallitseva faction.

Lisäksi realmeja on olemassa neljää eri perustyyppiä: Normal, PVP, RP ja RPPVP. Nimistä voi päätellä paljon, ja PVP termin selitinkin jo aikaisemmin. RP taas tarkoittaa roolipelaamista. RP-tagilla varustetut realmit ovat siis oikeiden roolipelaajien mekka ja meno voi olla joskus mielenkiintoista seurailla. RPPVP taas sisältää sekä roolipelausta, että pvp:tä.

Rodut

Allianceen kuuluvat Ihmiset, Kääpiöt, Tontut, Yöhaltiat, Ihmissudet ja Draeneit. Hordeen kuuluvat Verihaltiat, Örkit, Taurenit, Peikot, Epäkuolleet ja Maahiset. Jokaisella rodulla on jokin oma "racial"-taito. Esimerkiksi Yöhaltiat pystyvät sulautumaan varjoihin ja katoamaan näkyvistä, ja Draeneit taas pystyvät parantamaan haavoja omalla pikku parannusloitsullaan.


Lisäksi jokaisella rodulla on omat tietyt alat (=Class), joista valita. Monet classit löytyvät melkein kaikilta roduilta, mutta eivät kaikki. Classit jakautuvat vielä kolmeen eri talent treehen (=taitopuu), jotka palvelevat eri tarkoituksia. Jokin classin kolmesta taitopuusta voi olla esim. tarkoitettu PVP-hen, toinen PVE-hen. Lisäksi ne voivat jakaa roolisi: DPS (Damage per second, se joka aiheuttaa vahinkoa uhrille/monsterille), Healer (parantaja, pitää huolta tankista ja muista pelaajista) ja Tank (tankki, pitää uhrin/monsterin hyökkäämässä itseään kohti ja imee näin kaiken sen aiheuttaman vahingon itseensä). Kaikki classit eivät kuitenkaan voi toimia tankkina tai parantajana.

Esimerkki Paladin-classin taitopuun kolmesta eri vaihtoehdosta. Holy=Parantaja, Protection=Tankki, Retribution=DPS.

Classit

 

Warrior

Soturin taitopuut keskittyvät kahteen tehtävään, vahingon aiheuttamiseen tai vahingon vastaanottamiseen. Soturi on paladiinin ja kuolonritarin ohella fyysisesti kestävin hahmoluokka, johtuen kyvystä käyttää raskasta levypanssaria. Soturit ovat kestäviä myös vahingontekoroolissa. Soturien kyvyt perustuvat raivoon, joka kasvaa taistelun edetessä.

Hunter

Metsästäjä on puolestaan fyysistä vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Metsästäjä on erikoistunut mm. jousien ja tuliaseiden kättöön. Metsästäjä pystyy kesyttämään itselleen lemmikin pelin pedoista ja käyttämään sitä esimerkiksi sitoakseen vastustajansa lähitaisteluun. Lemmikeillä itsellään on myös erilaisia taitoja. Lisäksi metsästäjät voivat ansoittaa maastoa.

 Priest

Pappi on hahmoluokka, jolla on kaksi tehtävää, vahingon tekeminen tai parantaminen. Papilla on käytössään myös tehokkaita vihollisten hallintataikoja (engl. crowd control, lyh. engl. CC), jotka tekevät vihollisen hetkellisesti puolustuskyvyttömäksi, esimerkiksi kontrolloimalla vihollisen mieltä.

Shaman

Shamaani osaa parantaa, tehdä vahinkoa ja myös tehdä kauemmas ulottuvia vahinkoloitsuja. Shamaanin tärkeimpiä taitoja ovat toteemit (engl. totem). Niiden avulla shamaani voi saada itselleen tai tuoda ryhmäänsä parannusta tai manaa, parantaa lähitaisteluvoimaansa, parantaa puolustusta ja maagisia voimia ja tuoda lisää tuhovoimaa. Shamaani pystyy herättämään muita pelaajia henkiin, ja ainoana pelattavana hahmoluokkana suorittamaan uudelleensyntymän käyttäen erityistä Ankh-avainta.

Warlock

Manaaja on maagista pimeiden voimien vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Manaajat ovat keskittyneet pimeisiin voimiin kuten demoneihin ja kirouksiin. Manaajan erikoisuus on kyky imeä muilta hahmoilta elinvoimaa ja he pystyvät muuntamaan omaa elinvoimaansa manaksi. Apureinaan manaajat käyttävät erilaisia demoneita. Manaajan aiheuttama vaurio perustuu voimakkaisiin kirouksiin jotka aiheuttavat vastustajille vahinkoa ajan kuluessa, sekä demonien apuun.

Paladin

Paladiini on hybridiluokka, joka voi taitopuun valinnoilla toimia parantajana, vahingon tuottajana tai vastaanottajana eli tankkina. Raskaasti haarniskoituneina paladiinit ovat pelin sitkeähenkisimpiä hahmoja erityiskykyjensä ansiosta, joilla he voivat esimerkiksi muuttaa itsensä väliaikaisesti vahingoittumattomaksi tai loihtia erittäin voimakkaan parannustaian. 

Rogue

Roisto voi tiirikoida lukkoja sekä varastaa esineitä tai rahaa NPC -vastustajilta. Roiston tärkein ominaisuus on hiipimiskyky (engl. Stealth), joka on myös edellytys joillekin taidoille. Roisto on heikko joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi, mutta sen hyvinä puolina pidetään piiloutumis- ja salamannopeita lähitaistelutaitoja. Yksi roiston hyödyllisistä taidoista on myrkkyjen käyttö.

Death Knight

Kuolonritari on World of Warcraftin Wrath of the Lich King lisäosassa ilmestynyt pelin ensimmäinen sankarihahmoluokka. Muista hahmoluokista poiketen kuolonritariin tarvitaan jo ennestään oleva hahmo, jonka taso on vähintään 55. Kuolonritari voi toimia samoissa rooleissa kuin soturi. Kuolonritari on fyysisesti voimakas ja on tarkoitettu käyttämään levypanssaria. Kuolonritari on lähitaistelija, mutta kykenee myös loitsimaan. Nämä ovat hyvin usein rutto- tai tautityyppisiä loitsuja. Yksi kuolonritarin kyvyistä on epäkuolleen apurin (engl. Ghoul) nostattaminen.

Mage

Maagi on vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Maagilla on käytettävissään runsaasti loitsuja aina tulesta ja jäästä salaisiin voimiin (engl. Arcane Magic). Vaurioloitsuilla maagit voivat joko keskittyä vahingoittamaan yksittäistä vihollista, tai jopa kaikkia tietyllä alueella olevia vihollisia. Maagi tekee pelissä suurinta vauriota, mutta sen heikkous on huono kestävyys. Maagi on toisaalta myös taitavan pelaajan käsissä pelin ehkä jopa kestävin hahmoluokka.

Druid

Druidi on hyvin monipuolinen hahmoluokka, sillä se voi asettua mihin tahansa pelin taistelurooleista. Druidin rooli riippuu käytössä olevasta taitopuusta. Druidin pelaaminen perustuu hahmon olomuodon vaihtamiseen tilanteen mukaan, jolloin hahmon päätehtävä muuttuu muotoa vastaavaksi. Druidi voi muuttaa ulkomuotoaan esimerkiksi fyysistä vahinkoa hyvin kestäväksi karhumuodoksi (engl. Bear form), kovaa vahinkoa tekevään kissamuotoon (engl. Cat Form) , nopeaan lentävään lintumuotoon (engl. Flight Form) tai taikoja tekevään pöllömäiseen muotoon (engl. Moonkin Form).

Hahmonluonti-ikkuna

Kaupungit

 

Myrskytuuli (engl. Stormwind): Ihmisten suurin kaupunki, joka sijaitsee Elwynnin Metsässä. Rauta-ahjo (engl. Ironforge) : Dun Moroghin vuoristossa sijaitseva vuoren sisään rakennettu kääpiöiden ja tonttujen kaupunki. Darnassus: Nykyisen Elämän Puun, Teldrassilin, oksilla sijaitseva yöhaltioiden kaupunki. Exodar: Azuremystin saarella sijaitseva draeneiden kaupunki. Entinen avaruusalus. Gilneas (tai myös Harmaaharja (engl. Greymane City)): Samannimisessä kuningaskunnassa sijaitseva worgenien kaupunki.


Orgrimmar: Durotarissa sijaitseva örkkien ja peikkojen rakentama suurkaupunki. Ukkosjyrkänne (engl. Thunder Bluff): Mulgoren pöytävuorien päälle rakennettu taurenien kaupunki. Alakaupunki (engl. The Undercity ): Tirisfalin Aukiolla (engl. Tirisfal Glades) entisen Lordaeronin kaupungin raunioiden alapuolella sijaitseva epäkuolleiden kaupunki. Hopeakuu (engl. Silvermoon City): Eversong Woodsissa sijaitseva verihaltioiden kaupunki. Pilssiveden Satama (engl. Bilgewater Harbor): Maahisten uusi satamakupunki Azsharassa.

Näillä tiedoilla varmaan ne, jotka haluavat pelin aloittaa, pääsevät alkuun. Hauskoja pelihetkiä!

[Kirjoittajalla on n. viiden vuoden kasuaali pelikokemus.]

Lähteet: 

http://eu.battle.net/wow/en/
http://fi.wikipedia.org/wiki/World_of_Warcraft

Arvostelussa Shades of Milk and Honey

N.M. Niskanen

Jane Ellsworth on vanhempi herra Ellsworthin tyttäristä ja on nuoresta iästään huolimatta hyväksynyt sen, että hänen vanhuutensa tulee todennäköisesti kulumaan kauniimman sisarensa lapsien kasvatukseen. Jane Austenin tapaan Ellsworthien perheellä ei ole paljon rahaa ja - toisin kuin kuin nuoremmalla sisarellaan Melodylla - Janella ei ole "kasvoja, jotka on tehty rikkauteen". Janella on kuitenkin muita hyviä ominaisuuksia korvaamaan hänen epäonnista nenäänsä ja kellertävää ihoaan; hänellä on makua ja kykyä naisellisissa taidoissa - soittamisessa, maalauksessa ja lumouksessa.

Ellsworthien tuttavapiiriin kuuluvan rouva FitzCameronin palkkaama lumoaja, herra Vincent, aiheuttaa Janessa turhautumista ja vaikeuksia peitellä uteliaisuuttaan tämän taitoa ja tekniikkaa kohtaan. Herra Ellsworth vaikuttaa päättäneen rouva FitzCameronin sisarenpojan, kapteeni Livingstonin, sopivan Janelle aviomieheksi. Janen omat tunteet ovat kuitenkin lämpimät Ellsworthien naapuria, herra Dunkirkiä kohtaan. Valitettavasti vain myös Melody vaikuttaa kiintyneen samaan mieheen. Tästä lähtökohdasta sekä Janen että Melodyn elämä lähtee vuoristorata-ajelulle, jonka lopussa odottaa Jane Austenin parhaiden perinteiden mukainen onnellinen loppu.

Shades of Milk and Honey on samannimisen sarjan ensimmäinen kirja. Se myytiin tiettävästi kustantajalle iskulauseella "Jane Austen with magic" eikä lainkaan turhaan. Mary Robinette Kowal on kutonut lumouksen niin tarkasti osaksi Austenin ajan maailmaa, että lukemisen lopetettuaan on vaikea uskoa, ettei Austen itse koskaan kirjoittanut siitä. Puristit saattavat yllättyä hieman siitä, että moderniin tapaan kirjan kliimaksiin kuuluva toiminta tapahtuu kirjan sivuilla eikä taustalla, mutta muuten kaikki tähän mennessä kirjoitetut sarjan kirjat ovat ilahduttavia ja muistuttavat suuresti Austenin tuotantoa olematta kuitenkaan mashup tai parodia Pride and Prejudice and Zombies -kirjan tapaan.

Arvoisa lukija, oletettuna nörttinä, varmasti arvostaa myös Mary Robinette Kowalin omaa nörtteyttä, joka tulee hyvin esille kirjan kielessä. Kirjailija nimittäin kokosi sarjaa varten oman wordin oikolukusanakirjan Jane Austenin julkaistuista teoksista ja kirjeistä. Näin jokainen sana, joka eroaa Austenin itse kirjoittamista merkitään rumalla punaisella alleviivauksella.


Vielä jää nähtäväksi, kasvaako Shades of Milk and Honey yksin tai sarjana Mrs. Darth Vaderin rooliin, mutta ensimmäinen kirja on vähintäänkin todellinen nörttityttö. Suosittelen sitä kaikille, jotka ovat koskaan nauttineet Jane Austenin teoksista kuin myös ihmisille, jotka pitävät historiallisesta fiktiosta. Erityisesti kirjailijan itsensä lukema äänikirjaversio on nautinnollinen kokemus

Todellinen nörttityttö