"Who the hell wants to hear the actors talk?" Harry Warner (1924)
Michel Hazanavicius'n The Artist on omituinen tuttavuus vuonna 2011 julkaistuksi elokuvaksi. Se on mustavalkoinen ja kaiken lisäksi lähes kokonaan mykkä. Kaikkea sitä, mistä on pyritty 1920-1930-lukujen vaihteesta lähtien eroon. Jostain syystä elokuva vetoaa, voittihan se 5 Oscaria (paras elokuva, paras ohjaus, paras musiikki, paras miespääosa, paras puvustus). Elokuva on hyvin, sanoisinko minimalistinen verrattuna tämän päivän elokuviin.
The Artistin lähtökohta on yksinkertainen. Eletään vuotta 1927, George Valentin (Jean Dujardin) on mykkäelokuvan kiiltävin tähti. Ei haittaa vaikka hänen tähdittämät elokuvat tuntuvat toistavan itseään, Valentin vetää silti salit täyteen. Hänen tähtensä on kuitenkin himmenemässä, kun äänielokuva valtaa mykkäelokuvan markkinat. Hänen kohtaa tiellään nousevan nuoren kasvon, Peppy Millerin (Bérénice Bejo). Kahden näyttelijän välille kehittyy romantiikkaa tihkuva ystävyys. Millerin ja Valentinin välillä kipinöi, mutta Hazanavicious ei alennu alleviivaamaan kahden päähahmon romanssia. Viattoman suorat vihjaukset riittävät.
Michel Hazanavicious on tehnyt hienoa työtä The Artistin ohjaajana. Hän saa näyttelijöistä irti sen kaiken, mitä vaaditaan, kun sanoja ei käytetä. Eikä niitä aina tarvitse. Nainen seisoo itkuisena aviomiehensä edessä ja katsojille näytetään teksti: "Olen onneton". Se kertoo tarpeeksi. Itse henkilökohtaisesti pidän mykkäelokuvista, niissä on oma tunnelmansa. Jotenkin tuntui silti oudolta ja uudelta istua elokuvateatterissa ja katsoa mykkäelokuvaa. Voin vain kuvitella miltä 1920-luvun ihmisistä tuntui katsoa ensimmäistä kertaa äänielokuvaa.
Ranskalaiset näyttelijät Jean Dujardin ja Bérénice Bejo ovat kuin suoraan 1920-luvun Hollywoodista. Heidän eleensä ja ilmeensä ovat täydelliset. Dujardin voitti aivan ansaitusti Oscarin. Hänen työnsä romahtavana tähtenä on uskomaton. Hän tuo katsojille kaiken sen ahdistuksen, joka Valentinin sisällä vähitellen kasvaa.Vuonna 1927 julkaistu Jazz-laulaja oli ensimmäinen laajaan levitykseen päässyt äänielokuva. Tämä käynnisti vallankumouksen, jonka myötä mykkäelokuvista siirryttiin vähitellen äänielokuviin. Mietityttää kuinka moni mykkäelokuvatähti koki tosielämässä saman, mitä George Valentin käy The Artistissa läpi.
The Artist on piristävä ja rohkeasti erilainen. Täydet viisi nörttityttöä.
Kiitos hienosta arvostelusta, Riikka. Olin kiinnostunut tästä leffasta jo ennen arvostelusi lukemista, mutta nyt ainakin pidän huolen, että leffa tulee nähtyä.
VastaaPoistaItselläni on vähän ristiriitainen fiilis elokuvasta. Toisaalta kiinnostaa ja olisi hyvä nähdä, koska se on toteutettu niin eritavalla kuin monet nykypäivän leffat, toisaalta tarina vaikuttaa perusjuonelta ja mietin että onko elokuvan suosio vain sen toteutustavan ansiota. Pakko se on varmasti käydä itse katsomassa että pystyy muodostamaan oman mielipiteen, mutta en ole saanut itseäni elokuviin. Tämä kun vaikuttaa elokuvalta joka olisi hyvä nähdä isolta kankaalta elokuvateatterin taianomaisessa fiilksessä kunnon äänentoistolla.
VastaaPoista