keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Nörtti kuntoilee?




by: Ron Slattery
Kuulun nörttiryhmittymien viidakossa siihen lukutoukka-jaokseen, jolle 24h hyvän kirjan parissa vietettynä edustaa onnistunutta ajankäyttöä. Istun mieluummin lukemassa sankariteoista kuin itse niitä suorittaisin. Tämä toisaalta tuottaa sivussa ongelman: En ole kovin innostunut liikkuja ja urheilu saa sanana jo pieniä inhonväreitä kulkemaan selässäni. Tosin erilaisiin asioihin haksahtajana, nuoruudessani oli kausi kun seurasin SM-jääkiekkoa. Innostukseni kesti muutaman kauden ja huipentui Suomen MM-kultaan sekä lässähti totaalisesti seuraavan tappion jälkeen.

 Koska vietän aikaani mieluummin makuuasennossa tai istualleen mukavassa tuolissa, nenä kiinni kirjassa/katse vangittuna pikseleitä vilisevään tietokoneruutuun tai television siniseen maagiseen hehkuun, painoni ei koskaan ole ollut millään ”ihanne” tasolla. Tosin en ole varma mikä kyseinen taso on, mutta selkeästi olen ohittanut sen siinä vaiheessa kun vaatekaupasta ei enää löydy sopivia vaatteita. Vielä kun oma ammatti kuvaajana vaatii fyysistä kestävyyttä sekä kehon hallintaa, oli minun tunnustettava tosiasiana että takamus pitää nostaa penkistä ja energian kulutus saada tasolle, jossa se ylittää sisään laitetun määrän.
                     
Eli liikkua pitäisi, mutta miten? Jos minussa koskaan on ollut ripaus liikunnan ilosta kirmaavaa lasta, niin se katosi koululiikunnan myötä. Minulle liikunta tarkoittaa epämiellyttävää olotilaa, jossa suoritustasoni on naurettava ja olo sen jälkeen vielä kamalampi. Vieressä joku syntymästään siivet kantapäissä omaava pepsodenttihymy hokee että ”kyllä kunnon treenin jälkeen tuntuu niin hyvältä että”. Onneksi nykyään on nörtimpiä liikuntamuotoja joilla aloittaa, ilman että täytyy mennä julkisille paikoille itseään nolaamaan.
                     
XKCD: A webcomic of romance, sarcasm, math, and language. 

Xboxin Kinectiin tutustuin viime kesän alussa Turun Finncon-Animecon vapaaehtoisten järjestäytymisbileissä ja ihastuin. Kuulun PS ihmisiin, ja pelkkä Xboxin ohjaimen testailu on katkaissut tutustumiseni kyseiseen maailmaan. Xboxin ohjaimen jälkeen PS:n ohjain tuntuu sirouden ja keveyden huipentumalta (ja kyllä, tiedän että Xboxin ohjaimen väitetään olevan paljon parempi). Mutta Kinect; ei ohjainta ja se tottelee kehon liikkeitä uskomattomalla tarkkuudella. Järjestäytymisbileissä tanssin koko illan (toisin sanoen loikin pelin ohjeiden mukaan ja sohin käsilläni ympäriinsä). Hiki virtasi ja kuulin korvissani kunnon kasvavan kohisten. Tosin kyseessä saattoi olla myös valtimoitteni avunhuuto niiden yrittäessä pumpata happea ympäri kehoani.  Kinectista Anitta käsittääkseni kirjoittaa ihan oman jutun lähiaikoina, joten eipä siitä sen enempää.
                                           
by:Stephen Craven
Kotona harrastamani liikuntamuoto on myös tasapainolaudalla leikkiminen. Risti-istunnassa tasapainolaudan päällä ”korsetti” tiukalla ja ryhtisuorana istuminen on yllättävän tehokasta treeniä. Hiki ei tosin virtaa eikä syke nouse. Siinä keskitytään kehossa syvällä olevien lihasten aktivoimiseen. Kyseisillä lihaksilla on iso rooli esimerkiksi selän toimintaan. Itselläni käy helposti käsivarakuvauksen aikana väsyessä niin että selkä notkahtaa yliojennukseen. Tällöin keskinikamat joutuvat kannattelemaan ylävartalon sekä kameran painon. Pitkällä tähtäimellä se on reitti ikäviin selkäongelmiin, jota en kiitos vain halua. Tasapainolauta ei edes pahasti häiritse normaalielämääni. Olen ottanut tavaksi istua sillä samalla kun katselemme Bleachia. Yksi jakso kestää 20 minuuttia. Se on aika jonka juuri ja juuri jaksan istua ennen kuin kehoni pakottaa vaihtamaan asentoa ja rentouttamaan lihakset. Lukeminen minulta ei vielä onnistu, sillä laskiessani katseen kirjaan menetän tasapainon, eikä käsilihakseni vielä ole siinä kunnossa että jaksaisin pidellä kirjaa kasvojen tasolla kovin pitkään. Tosin täytynee ottaa sekin osaksi treeniä, niin hiljalleen ne käsivoimatkin kaiketi kehittyvät.
                      
Kuntoa kasvattavien pelien lisäksi kävelin ne pelottavat metrit läheiselle kuntosalille ja astuin sisään aivan uuteen maailmaan. Myin sieluni ja sitouduin ikuisiksi ajoiksi jäseneksi. Tätä vastaan minulle tehtiin kunto-ohjelma ja sain vapauden tulla ja mennä miten haluan sekä osallistua vaikka kaikille tarjottaville yhteistunneille. Jäsenkuntosaleista ensimmäisenä ihmisille tulee mieleen että ne ovat kalliita ja onhan se tavallaan totta. Itseltäni katoaa tililtä kerran kuussa 75€ siitä ilosta että käyn salilla. Toisaalta mikäli jaksan käydä viikossa 2-3 kertaa niin summa vastaa samaa jonka kuluttaisin kertamaksuina jo kaupungin ylläpitämälle kuntosalille.
                      
Kun Taxikuski t-paitani ja polvihousuiksi katkomani verkkarit istuvat hienosti ystäväpiirini tapaamisiin, niin salilla minulla on tunne että erotun joukosta hieman liikaa. En myöskään ollut tiennyt että vaaleanpunainen on taas trendiväri, mutta näin näyttäisi urheiluvaatteissa olevan. On hämmentävää että tasaisen harmaasti pukeutuvista ihmisistä kuoriutuu salilla kirkkaan värikkäisiin makkarankuoriin ahtautuvia liikuntaintoilijoita. Tosin sain myös huomata että pahimmat stereotypiat ja mielikuvat himoliikkujien asenteesta olivat omassa päässäni enemmän kuin tosielämässä. Salilla ihmiset keskittyvät omaan kuntoiluunsa ja ilmapiiri on ystävällinen ja rauhallinen. Saan kuntoilla ilman öykkäröiviä painonnostajia, nenänvarttaan pitkin katsovia, syömishäiriöisiä naisia ja puolimaratoniin liian tosikkomaisesti treenaavia kuntoilijoita.
                     
by: Andrea Vascellari 
Kuntosalilla olen nyt käynyt viime elokuusta säännöllisen epäsäännöllisesti ja pientä kohentumista on tapahtunut. Lisäksi olen koukussa kuntosalin infrapunasaunaan, jossa voin yhdistää kuntoilun jälkeisen rentoutumisen ja kirjan lukemisen. Infrapunasaunassa on kuivaa, siellä lämpö tuotetaan nimensä mukaisesti infrapunasätein vesihöyryn sijaan ja siksi lukeminen onnnistuu. Tosin asento kannattaa valita niin, ettei hikipisaroita tipahtele lehdille. Saunan toiminta perustuu siihen, ettei siellä ole tuskastuttavan kuuma vaan keho reagoi inforapunaan lämpenemällä ja hikoilemalla. Tuttavani totesi että se siis paistaa hiljalleen ihoa, mutta todellisuudessa se ei ole sen vaarallisempi kuin istua lämpötilaltaan hieman alle veden kiehumispisteen olevassa perussaunassa. Ehkäpä se on jopa hieman turvallisempi. 
                      
Nyt kun lumi on sulanut ja kesä muistuttelee olemassa olostaan ajatukset väistämättä suuntautuvat ulos. Olenkin jo kaivanut pyörän talviteloilta. Lenkkeily ei koskaan ole minulta sujunut. En käsitä mitä järkeä on juosta päättömästi ympäriinsä ilman että päätyy paikasta a paikkaan b. Hapenottokykyni on juostessa surkea ja nuorena rikkomani polvi alkaa nopeasti muistutella itsestään. Nyt kuitenkin huomasin että Iphonelle ja Androidille on saatavissa app nimeltä Zombies, Run! Ja ensimmäisen kerran elämässäni toivon että omistaisin jommankumman. Zombies, Runin idea on seuraavanlainen: Pelaat zombie apokalypsi peliä, jossa sinun yllättäen pitää pyrkiä pysymään elossa mahdollisimman pitkään. Lisäjujuna on että tarvittavia tavaroita saat juoksemalla oikeassa maailmassa lenkin, jonka ohjelma tallentaa kuin olisit juossut virtuaalimaailmassa ne hakemassa. Tavarat voit käyttää pelissä etenemiseen. Ja juostessa voi kuunnella kuulokkeilta peliin liittyvää juonta. Peli myös lupailee että mikäli juoksen liian hitaasti alkaa kuulokkeista kuulua zombien hengitystä. Sinua ajetaan takaa.
                      
Jos joku on kyseistä appia kokeillut, kuulisin mielelläni lisää sen toiminnasta. Tällä hetkellä tyydyn rukoilemaan että sen suosio nousee tasolle jossa se päätyisi myös Nokian puhelimeen, minulla kun ei tällä hetkellä ole mahdollista ostaa uutta puhelinta. Mutta uskon että peleihin helposti koukkuun jäävänä persoonana ja zombi apokalypsista aina yhtä paljon innostuvana, peli mahdollistaisi ihmeen ja saisin itseni tasaisesti lenkille.
                      
En usko että minusta koskaan kuoriutuu himoliikkujaa, mutta onneksi tekniikka jatkaa kehittymistä ja varmasti yhä enemmän on tarjolla pelien ja liikunnan yhdisteitä, jotka eivät vaadi supersosiaalista luonnetta sekä tapoja yhdistää kuntoilu osaksi muuta elämää. Tästä hyötyy eniten kaltaiseni elämän nautiskelijat ja hyvä niin. En usko että on joku liikunnalla saavutettava ihanne raja, johon päästyäni elämäni muuttuu täydelliseksi. Tärkeintä on että kunto ja paino ovat sillä tasolla jossa ne eivät haittaa olemista. Ja elämää pidentää varmasti eniten stressin vähentäminen, siis hyvä kirja kainaloon ja ei kun nauttimaan.

16 kommenttia:

  1. Ihana kirjotus! Tunnistan itseni monesta kohtaa, hehe. Pakko hankkia tuo Zombies Run-peli! Ehkä siitä saisi vähän enemmän puhtia tähän liikkumiseen!

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen innostunut kuntoilusta vähän samalla idealla kun tuo XKCD-sarjakuva... Vinkiksi: mua innostaa HeiaHeia-sivusto. Kun siellä voi aika helposti tilastoida omaa urheiluaan (ennen tätä motivoiduin excelin avulla). Ja sitten voi kannustaa kavereita. Ja lajeiltaa on paljon monipuolisempi kuin monet muut vastaavat sivustot. Lisäksi sosiaalisuus painottuu enemmän kannustukseen ja kommentointiin kun toisten kanssa kilpailuun. Täytyy testata Zombies Run (juokseminen ei toistaiseksi ole ollut mun juttu).

    VastaaPoista
  3. Toinen lukutoukka-jaoksen elinikäinen jäsen täällä hei. Kirjat ja pelit on kivoja, mutta jotain tarttis tehdä, mikäli aion vähän vanhempana kävellä vielä omin jaloin. Mun selkä tuntuu muuta kroppaa noin kymmenkunta vuotta vanhemmalta.

    Koska tilastot ja kaikki hienot käppyrät jotenkin motivoivat, mun lenkkeilyintoa edisti jo pelkästään Endomondo-sportstrackerin lataaminen puhelimeen. Tosin talven aikana mukavuudenhalu voitti ja lenkkipolkua tuli tallattua aika harvakseltaan. Zombies, Run! oli mulle ihan uusi tuttavuus, ja nyt olen aika varma, ettei elämä vain jatku ilman. Pakko päästä kokeilemaan! Harmi vain, että Android-versiota joutuu vielä nettisivujen perusteella odottelemaan kuukauden, pari.

    VastaaPoista
  4. Kiitos :). Olen itsekin suunnitellut HeiaHeia sivustoon tutustumista. Vielä olen jostain syystä arkaillut tilastointi ja yhteisöllisyys painotteisuutta, kun olen aina assosioinnut ne kilpailuun ja kireään ilmapiiriin. HeiaHeiasta olen kuitenkin kuullut paljon hyvää. Joten ehkäpä aktivoidun kokeilemaan sitä. Voisi saada lisäbuustia tähän kevääseen, kun auringonpilkahdus aiheuttaa halun istahtaa terassille siiderille salilla puurtamisen sijaan.

    VastaaPoista
  5. Vinkatkaa joku, jos tiedätte löytyykö jollekin (mille tahansa) pelikoneelle kelvollista miekkailupeliä! Haluaisin päästä seikkailun makuun kotioloissa tarvitsematta reissata salille.;)

    Meillä ei ole mitään pelikoneita, mutta voisin ehkä harkita investoivani sellaiseen, jos löytyy joku tosi hyvä peli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kinect Sports pelissä on miekkailumahdollisuus, mutta en osaa sanoa, onko se mitenkään kelvollinen sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka oikeasti on harrastanut miekkailua. Isäni arvosteli kyseisen pelin golf-osiota, ettei sillä ole mitään tekemistä "oikean" golfin kanssa, mutta toisaalta tennistä pelaava ystäväni oli yllättynyt pelin tennisvaihtoehdon "todentuntuisuudesta".

      Kinect on sen verran kallis investointi, että kannattaa varmaan hakeutua jonnekin testaamaan ensin. Mahkuja on esim. erilaisilla messuilla.

      Poista
    2. Kiitos tiedosta!:D Tuota juuri olenkin miettinyt, että missä näitä pystyisi testaamaan. Täytynee väijyä tilaisuutta. Ihan pelkkää lasten lelua en tosiaan tahtoisi, vaan jotain realistisempaa. Oli sitten kilpamiekkailua tai fantasiamättöä.

      Poista
    3. Tän vuoden Digiexpo on Helsingissä marraskuun alussa. Siellä ainakin varmasti olis kokeilu mahdollisuus. Aikaisemmin testailumahku vois löytyä joiltain muilta messuilta, joilla on Microsoftin standi. Käsittääkseni myös Hoplopeista löytyy nykyään Kinectit ja jos siellä on Kinect, varmasti myös Kinect Sport. Toinen asia saako niitä testata myös aikuiset. ;-)

      Poista
    4. PS3:lle on ainakin olemassa Sports Champions, ei ole varsinaisesti pelkästään miekkailuun pyhitetty peli, mutta siinä on useita muitakin hyviä minipelejä, joista yksi on miekkailu ja siinä tulee todellakin hiki! Kunhan vain omistaa kaksi Move-kapulaa, niin pelaaminen on mukavampaa. Ehkäpä jopa tällä hetkellä hauskin Move-peli Ea Active Sports 2:n kanssa.

      Poista
  6. Vitsi. Toi Zombi-app on pakko saada. Nyt on jo kevät!

    VastaaPoista
  7. Kiitos loistavasta jutusta Tiina! Kinectin kanssa kuntoilemisesta lisää sitten ensiviikolla.

    VastaaPoista
  8. Kiva kuulla nörttitytön näkökulmaa tästä aiheesta! Myös minun luontaisen liikuntakipinän koululiikunta onnistui sammuttamaan täysin, mutta kovalla piiskaamisella sain itseni liikkeelle vähän parinkympin jälkeen. Nyt olen ahkerasti salilla käyvä, ihan hyväkuntoinen nörtti :D Itse kammoan tilastoja, tietokoneohjelmia ja konsolipelitkään ei ole mun juttu, mutta sen sijaan sankarihahmojen edesottamukset esim.fantasiakirjoissa ja toimintaleffoissa saavat minussa motivaatiota aikaiseksi. Minäkin haluan olla vahva ja jaksaa juosta ja näyttää ainakin vähän siltä että minua ei saa nurin pelkällä ilkeällä mulkaisulla! Pyrin siis olemaan oman elämäni Sarah Connor tai Elena Michaels. ;)
    En ole liikunnan merkeissä tapaamistani naisista kuitenkaan löytänyt ketään oman tyylistäni, salilla käyvät mimmit ovat usein ihan toisentyylisiä eikä kukaan tunnu lukevan vapaa-ajallaan fantsua tai seuraamaan scifisarjoja. Siksi onkin mulle ihan uutta kuulla toisista liikunnan kanssa puuhailevista nörttitytöistä.
    Olen tosin kuullut huhuja että on joitain erityisen nörttivaltaisia lajeja, esim.kendo! Olettekos muut tytöt jossain liikuntaporukoissa mukana vai harrastatteko ihan itseksenne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse liikun pitkälti yksikseni tällä hetkellä. Salilla olo on tosiaan hieman yksinäinen välillä kun keskustelun aiheet ovet pitkälti toisesta maailmasta. Porukkaliikkuminen jonkun kivan lajin parissa olisi kyllä hauskaa. Kuoluaikana haaveilin osallistuvani opiskelijaporukan sählyyn, mutta en lopulta kehdannut kun tuntui että siellä pelattiin vähän liian veren maku suussa. Kesäisin pääsen mukaan mieheni taidoseuran rantalenttis-peleihin ja sitä odottelen nytkin. Onkohan netissä tällä hetkellä mitään yhteisösaittia jossa keskityttäisiin saamaan kasaa vaikka peliporukoita? Semmoinen voisi olla hauska tapa löytää seuraa liikkumiseen.

      Poista
    2. Sama anonyymi täällä kirjoittaa... Minusta olisi mukavaa löytää joku nörttikaveri heittelemään vaikka frisbeetä :) Joukkuelajit ei oikeen iske, mutta niille joille iskee, olisi ihanaa varmasti perustaa FC Geeksters tms :D Pukkarikeskustelut olisivatkin lähinnä kiistelyä, kuka Galactican hahmoista on paras tms., heh.

      Mistä te muut mimmit saatte motivaatioita liikkumiseenne?

      Poista
    3. Minä aloitin tammikuussa Bujinkan Budo Taijutsun ja olen ihan koukussa. Kyseessä on budolaji, jossa yhdistyy yhdeksän eri taistelulajikoulukuntaa, jossa ei järjestetä kisoja, jossa kukin treenaa omien edellytystensä mukaan ja kilpailee vain itseään vastaan, jossa on rento meininki ja joka on ihan älyttömän hauskaa ja monipuolista puuhaa. Bonuksena (ainakin näin Japanin historiasta, Usagi Yojimbosta ja Narutosta pitävän ihmisen näkövinkkelistä) on se, että laji kulki aiemmin nimellä ninjutsu, koska osa sen koulukunnista on ninjakoulukuntia. Olen siis ninja - tai ainakin ninjaoppilas ;)

      Poista
  9. Aivan ihana kirjoitus! Itse olin lapsena aika hyväkuntoinen - olen aina pitänyt juoksemisesta ja uimisesta - mutta koulukiusaaminen ja hirveät liikuntatunnit sekä onneton päätökseni kokeilla balettia karkoittivat minut vuosiksi liikunnan parista. On ihanaa kuulla, ettei ole yksin.

    Kuntosalilla on uskaltanut käydä vasta kerran, mutta ehkäpä uskaltaudun sinne vielä uudestaan. Itse pidän luonnossa liikkumisesta, joten eräily, kävely ja sauvakävely ovat olleet sopivai lajeja.

    Olisipa iPhone! Tuollainen zompie-app voisi olla kyllä vallan mainio urheilun innoittaja.

    VastaaPoista

Kotisivu on muuttanut osoitteeseen geekgirls.fi. Kaikki vanhat (ja uudet) artikkelit kommentteineen löydät uudesta sivusta.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.